1. Helsingin käräjäoikeus oli 27.11.2020 antamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla lukenut A:n syyksi 5.–8.7.2020 tehdyn törkeän ampuma-aserikoksen ja tuominnut hänet 5 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Asia oli ratkaistu kirjallisessa menettelyssä pääkäsittelyä toimittamatta.
2. Asian ratkaissut tuomari vaati KKO:lle tekemässään hakemuksessa, että käräjäoikeuden tuomio puretaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen. Asiaa ei olisi saanut käsitellä kirjallisessa menettelyssä, koska törkeästä ampuma-aserikoksesta säädetty rangaistus on vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta. Rangaistusasteikko on siten ylittänyt kirjallisen menettelyn käyttämiselle oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 a luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyn enimmäisrangaistuksen.
3. A on tunnustanut menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla sekä ilmoittanut luopuvansa oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuvansa asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä. Edelleen A on tyytynyt saamaansa tuomioon, ja käräjäoikeuden tuomio on jäänyt lainvoimaiseksi. A ei myöskään ole yhtynyt tuomarin korkeimmassa oikeudessa esitettyyn purkuhakemukseen. Asiassa on hakemuksen tueksi vedottu ainoastaan menettelyn lainvastaisuuteen.
4. KKO totesi perusteluissaan, että tuomionpurussa ratkaisun oikeusvoima poistettaisiin ja asia palautettaisiin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Asia palautuisi siihen oikeudenkäyntivaiheeseen, jossa virhe on tapahtunut, ja asiassa olisi toimitettava pääkäsittely. Mikäli tuomionpurun jälkeen A:lle tuomittaisiin uudestaan ehdollinen vankeusrangaistus, sille olisi lisäksi määrättävä uusi koeaika, jonka vähimmäispituudeksi on rikoslain 2 b luvun 3 §:n 1 momentissa säädetty yksi vuosi. A:lle nyt tuomitun ehdollisen vankeusrangaistuksen koeaika on päättynyt 27.11.2022. Uuden rangaistuksen määräämistä uudelleen alkavine koeaikoineen ei voida pitää A:n edun mukaisena.
5. KKO katsoi, että tuomion purkaminen ei olisi asiassa oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:ssä edellytetyin tavoin syytetyn edun mukaista. KKO hylkäsi purkuhakemuksen.
6. KKO:n kokoonpanoon asiassa kuuluivat presidentti Tatu Leppänen sekä oikeusneuvokset Pekka
Koponen, Mika Huovila, Eva Tammi-Salminen ja Jussi Tapani. He ovat kaikki oikeustieteen tohtoreita., Eva Tammi-Salminen ja Jussi Tapani ovat toimineet myös yliopiston professorina. Esittelijänä oli Silja Leino.
2 kommenttia:
Siis kuinka? Eikö tuo kohdan 2. 'Asian ratkaissut tuomari' ole ollut käräjäoikeudessa päättämässä tuomiosta, ja vaatiiko hän siis KKOlta itse antamansa tuomion purkamista? Sinänsä KKOn päätös vaikuttaa perustellulta, vaikka melko vähäiseltä vaikuttavasta muotoseikasta huomauttanut tuomari olisikin oikeassa.
Kyllä, perustelujensa alkuosassa KKO perustelee sitä, että tuomarilla on toimivalta tehdä purkuhakemus - vaikka hän ei ole enää tuomarina sanotussa käräjäoikeudessa! Tämä perustuu vakiintuneeseen käytäntöön, jätin ko. osuuden pois blogiteksistä. Kannattaa lukea kohdasta ratkaisueloste koko KKO:n päätös!
Tuomrilla itselllään on sikäli intressiä purkuhakemuksen tekoon siinä tapauksessa, että hän saisi virkasyytteen tekemänsä virheen johdosta! Nykyään ei kyllä saa. Toista se oli ennen vanhaan, tällaisesta tapauksesta olisi automaattisesti tuollut tuomarille virkasyyte ja rangaistukseksi varoitus! Nyt ollaan paljon, todella aljon hellempiä tuomareille ja heidän virheilleen.
Lähetä kommentti