88. KKO 2018:9. Oikeusavun edellytyksistä tuomionpurkua haettaessa

1. A oli hakenut Keski-Savon oikeusaputoimistolta oikeusapua ja yksityisen avustajan määräämistä Kouvolan hovioikeuden 8.7.2011 antaman lainvoimaisen tuomion purkamista koskevan hakemuksen tekemistä varten. Hovioikeus oli tuominnut A:n 1 vuoden 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä kirjanpitorikoksesta, törkeästä veropetoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä sekä velvoitettu suorittamaan yli 140 000 euron korvaukset asianomistajille.

2. Oikeusapua hakiessaan A oli ilmoittanut, että asiassa oli tullut esille uusia seikkoja, noita seikkoja kuitenkaan yksilöimättä. Hakemuksessa oli siten kyse OK 31 luvun 8 §:ssä säädetystä tuomionpurusta syytetyn eduksi uusien seikkojen ja todisteiden perusteella. Hakemuksen liitteinä oli kuitenkin selvitystä ainoastaan A:n taloudellisista oloista.

3. Päätökselläään 14.7.2016 oikeusaputoimisto ei ollut myöntänyt A:lle oikeusapua. Perusteluinaan oikeusaputoimisto lausui, ettei sillä hakemuksen ja sen liitteiden perusteella ollut edellytyksiä arvioida sitä, onko asia kysymyksiltään sellainen, että hakijalla on tarve saada oikeudellista apua.

4. Korkeimmalle oikeudelle esittämässään ratkaisupyynnössä A perusteli oikeusapuhakemustaan ja hovioikeuden tuomion purkamisen aiheellisuutta sillä, että autojen maahantuontiin ja maastavientiin sekä niihin liittyvään verotukseen hyvin perehtyneen lakimiehen mukaan asiassa oli tapahtunut oikeudenkäyntivirheitä, muun muassa runsaan asiakirja-aineiston auktorisoimaton ja virheellinen kääntäminen venäjästä suomeksi. Kyseinen lakimies toimisi hakemuksen mukaan A:n avustajana.

5. Asiassa oli kyse siis siitä, onko A esittänyt sellaista selvitystä, että hänellä on oikeus saada oikeusapua ja avustaja ylimääräistä muutoksenhakua varten.

6. Korkein oikeus ratkaisi asian 3 - 2 -äänestyksen jälkeen. Enemmistö (oikeusneuvokset Jokela, Antila ja Uusitalo) katsoi, ettei oikeusaputoimiston päätöstä ollut syytä muuttaa, koska A ei ollut selvittänyt mahdollisia purkuperusteita eikä niitä tukevia seikkoja sillä tavalla, että hänen oikeusavun tarvettaan olisi voitu arvioida.

7. KKO:n vähemistö (oikeusneuvokset Engstrand ja Kantor), joka hyväksyi esittelijänä toimineen Jenny Öbergin mietinnön, sitä vastoin katsoi, ettei A:n hakemusta voitu pitää selvästi perusteettomana ja että avustaja oli tarpeen A:n etujen asianmukaiseksi valvomiksi. Asian merkitys A:lle ei ollut vähäinen eikä asiassa ollut kyse oikeuden väärinkäyttämisestä. Edellytykset  oikeusavun myöntämiselle ja avustajan määräämiselle olivat vähemmistön mukaan olemassa.

KKO 2018:9

8. Kuten KKO:n äänestyspäätöksestä ilmenee, asia ei ole ollut selvä, vaan molempia ratkaisuvaihtoehtoja voidaan puoltaa. Vaikuttaa siltä, että enemmistö ja vähemmistö ovat korostaneet eri seikkoja ja puhuneet tavallaan toistensa ohitse. Niin tai näin, mutta itse pidän vähemmistön kantaa parempana kuin enemmistön kantaa myös siksi, että se toteuttaa paremmin oikeuden saatavuutta ja tuomioistuimeen pääsyä koskevia tavoitteita. Tuomionpurulle on laissa (OK 31 luku)  asetettu varsin tiukat edellytykset, minkä vuoksi tuomiopurun hakemista ei tulisi hankaloittaa oikeusavun myöntämisen edellytysten ankaralla tulkinnalla.  

9. Kuten vähemmistön perusteluissa todetaan, oikeusapua tuomionpurkuhakemuksen tekemistä varten voidaan hakea jo ennen kun purkuhakemus on toimitettu purkuinstanssille. Näin oli ko. tapauksessa tapahtunut. Tämän vuoksi oikeusapulain 10 §:n 1 momentissa säädetylle selvittämisvelvollisuudelle ei tule ylimääräisen muutoksenhaun osalta, josta tuomionpurussa on kysymys, asettaa liian suuria vaatimuksia. Vähemmistö on hoksannut myös sen, että tuomionpurun mahdollinen perusteettomuus tulee purkuinstanssin arvioitavaksi myöhemmin oikeusapulain 17 §:n 4 momentin nojalla. Sen mukaan muutoksenhakutuomioistuin voi päättää, että avustajan palkkiota ja kuluja ei korvata valtion varoista, jos muutoksenahakemus on selvästi perusteeton. Vähemmistö on kiinnittänyt perustellusti huomiota myös siihen, että lainvoimaisen rikostuomion purkamiselle syytetyn eduksi ei ole laissa asetettu määräaikaa.

10. Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että KKO:n enemmistö toimi hieman nurinkurisessa järjestyksessä. Se otti itse ensin kantaa siihen, oliko tuomionpurkuhakemuksella menestymisen mahdollisuuksia, ja ratkaisi oikeusavun saantia ja avustajan määräämistä koskevan kysymyksen vasta tämän jälkeen. Enemmistö päätteli, että jos (ja kun) purkuhakemus ei tulisi menestymään, ei hakijalla ole tarvetta saada oikeusapua eikä avustajaa. Pitäisi kuitenkin muistaa, että A:n hakiessa oikeusapua purkuhakemusta ei ollut vielä edes laadittu ja toimitettu KKO:lle, joten enemmistön ennakointi ja arviointi on ollut ennenaikaista. Voidakseen laatia asianmukaisen purkuhakemuksen A tarvitsi oikeusapulain nojalla määrättävän avustajan.