lauantai 15. syyskuuta 2018

117. KKO:ssa ja KHO:ssa avoimet ovet 15.9.


                          KKO:n plenum-sali avointen ovien päivänä v. 2009

1. Korkeimman oikeuden (KKO) ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. 

2. KHO, jonka toiminnan katsotaan alkaneen 2.9.1918,  ehti jo viettää satavuotisjuhliaan Finlandia-talolla 31. elokuuta pidetyn juhlaseminaarin merkeissä. Tähän liittyi KKO:n presidentin vaihdos, sillä elokuun lopussa eläköityneen Pekka Vihervuoren presidentillisiin saappaisiin asettui syyskuun alusta oikeusneuvos Kari Kuusiniemi. KHO:n juhlakirja Oikeusvaltion rakentaja ilmestyi kolmisen  viikkoa sitten, tulossa lienee myös KKO:n juhlakirja.

3. Juhlavuotensa kunniaksi KKO ja KHO avaavat ovensa yleisölle tänään lauantaina 15. päivä syyskuuta klo11-15. Yleisöllä on silloin mahdollisuus tutustua ylimpien oikeuksien tiloihin ja toimintaan sekä kuulla niiden historiasta, josta kummankin talon henkilökuntaan kuuluvat virkailijat kernaasti kävijölle kertovat. Vierailla on samalla tilaisuus tutustua tilojen taideteoksiin. 

4. Edellisen kerran KKO:ssa järjestettiin avointen ovien päivä viime vuonna. Ilmeisesti sen takia, että tuolloin Suomi täytti 100 vuotta. Kun olen joskus ammoin eli 70- ja 80-luvulla työskennellyt talossa, käytin tilaisuutta hyväkseni ja piipahdin katsomassa, miltä "korkin" tilat näyttävät.  Mitään kovin oleellista muutosta en havainnut tapahtuneen sitten lokakuun alun 2009, jolloin myös kävin KKO:ssa avointen ovien päivänä. Turvatarkastuksesta oli tullut entistä tarkempi, mikä auttamatta johtaa jononmuodostukseen Pohjoisespladani 3:n edustalla. 

5. Pamfletissa Korkein oikeus kriisissä (1997) olen Aleksis Kiven romaania Seitsemän veljestä mukaellen kuvannut  KKO:n rakennusta näin:

Korkeimman oikeuden talon päärakennus, niin kutsuttu Standertskjöldin talo, seisoo tontilla N:o 5 Helsingin ensimmäisen kaupunginosan 5. korttelissa, jota myös Leopardin kortteliksi kutsutaan, osoitteessa Pohjoisesplanadi 3, vastapäätä Kauppatoria, ja kiinnittyy sanottu rakennus itäpäästään Tasavallan Presidentin linnaan. Vuosina 1853-1882 talon omisti leipurimestari Adolf Forsström perheineen, ja oli siinä tuohon aikaan useita  vuosikymmeniä kaupunkilaisten suosima konditorialiike. Eversti ja tehtailija Hugo Standertkjöld otti talon yksityisasunnokseen 1882, jolloin kolmikerroksessa talossa suoritettiin laajoja muutoksia. Taloon kuului tuolloin myös kaksikerroksinen piharakannnus: 2 tallia, 2 karjasuojaa, 4 heinäparvea ja 2 käymälää.

6. Vuonna 1918 Suomen senaatin oikeusosaston tilalle perustettu Korkein oikeus muutti Standertskjöldin taloon 1934, jolloin edellä mainittu piharakennus oli jo purettu. Tilojen käytyä ahtaaksi valtio osti 1970 -luvulla KKO:lle Helenankatu 3:ssa sijaitsevan Helsingin Pantti-osakeyhtiön omistaman naapurikiinteistön. Siinä oli aikemmin toiminut monien oikeustieteen ylioppilaidenkin hyvin tuntema panttilainakonttori. Panttilainaamon huutokauppakamarista tehtiin suullisten käsittelyjen sali, ja entisen kanikonttorin tiloissa sijaitsee nyt henkilökunnan kahvila. 

7. Pohjoisesplandi 3:n päärakennus  restauroitiin 1980-luvulla, jolloin KKO:n presidenttinä oli Curt Olsson, uuteen uskoon. Nyt myös talon kolmas kerros, jossa oli aiemmin majaillut Korkein hallinto-oikeus, tuli yksinomaan KKO:n käyttöön. Rakennuksen toisessa kerroksessa sijaitsee juhlavan tuntuinen plenumsali. Sen seiniltä seuraavat hieman mietteliään näköisinä nykyisten jäsenten ja esittelijöiden touhuja tuomioistuimen entisten presidenttien muotokuvat. Rakennuksessa on arvokkaalta vaikuttavaa sisustusta pylväineen ja kristallikruunuineen. Suullisen käsittelyn sali sijaitsee nykyisin talon 3. kerroksessa. Se on melko pieni. Helenankatu 3:n sisäpihalle istututettujen lehmusten varjoon on sijoitettu Ateneumin kokoelmista hankittu Harry Kivijärven graniittiveiostos Tuulessa - ikään kuin tulevia kriisejä ennakoiden.

8. Yleisöllä ei ole avoimien ovien päivänä pääsyä KKOn kaikkiin tiloihin. Plenum- eli täysistuntosaliin toki, muttei esimerkiksi sen vieressä sijaitsevaan presidentin työhuoneseen. Yleisö ei voida myöskään käydä KKO:n kirjastossa, eikä kahvilakaan ole yleisölle avoinna.

9. Kun nyt vietetään KKO100-juhlia valtion olisi odottanut kustantavan kaikille avointen ovien päivänä taloon tuleville kunnon kakkukahvit joko kahviossa tai entisessä suullisten käsittelyjen tilavassa salissa. Näin yleisölle jäisi vierailusta niin sanotusti hyvä maku suuhun. Vaihtoehtona talon käytäville voitaisiin sijoittaa pari kolme mehupistettä, ja Helenankatu 3:n sisäpiha olisi oivallinen paikka grillikatokselle, jossa vieraille tarjoittaisiin kuumia makkaroita ja muuta pientä suolapalaa. Palanpainikkeeksi olisi tarjolla kylmää olutta ja kunnon viiniä.

10. Ehkäpä toiveeni toteutuu viimeistään syyskuussa 2118, jolloin talossa vietettäneen Korkeimman oikeuden 200-vuotisjuhlia.

KKO:n twittertilillään julkaisema kuva  avoimien ovien päivästä 15.9. Olisivatko "siniset" valloittamassa "korkkia" tai saamassa jalkansa tukevasti sen oven väliin?

perjantai 14. syyskuuta 2018

116. KKO ja KHO Twitterissä - vihdoinkin

1. Tällä viikolla tapahtui asia, jota on odoteltu jo kauan: maan ylimmät tuomioistuimet Korkein oikeus (KKO) ja Korkein hallinto-oikeus (KHO) avasivat Twitter-tilinsä. Tämä historiallinen asia tapahtui KKO:n osalta tiistaina 11. syyskuuta ja KHO:n kohdalla puolestaan 12. syyskuuta. 

2. Kumpikin oikeuaste on tosin liittynyt Twitteriin jo aiemmin, KKO vuonna 2013 ja KHO 2014. Tällä on luultavasti haluttu varmistaa, ettei kukaan ulkopuolinen ("trolli") pääsisi avaamaan twitter-tiliä ko. tuomioistuinten nimiä hyödyntäen. 

3. Muiden pohjoismaiden korkeimmat oikeudet ovat toimineet twitterissä jo muutaman vuoden, aina Islannin korkeinta oikeutta myöten; Ruotsin korkein oikes aloittin vasta vuonna 2017.  Suomessa tiedotustoimintaansa twitterissä hoitavat mm. Eduskunnan oikeuasiamies ja Oikeuskanslerinvirasto; vm. avasi tilinsä 19. huhtikuuta tänä vuonna oikeuskansleri Tuomas Pöystin aloitettua työnsä ylimpänä laillisuuden valvojana. OKa-virasto twiittailee ("tviittoilee") päätöksistään ja antamistaan lausunnoista varsin innokkaasti. Tuomas Pöystillä on lisäksi oma twitter-tili, jota hän käyttää myös tiedottaessaan johtamansa viraston asioista. Twitterissä ovat luonnollisesti myös Asianajajaliitto ja Valtakunnansyyttäjänvirasto.

4. Ruotsissa myös hovioikeudet, ainakin Svean hovoikeus,  ja osa käräjäoikeuksista näyttää olevan twitterissä. Suomen hovioikeudet eivät tiettävästi ole vielä rohjenneet seurata perässä. Käräjäoikeuksista ainakin Oulun käräjäoikeus on twitterissä.

5. Blogisti avasi twitter-tilinsä jo vuonna 2010, mutta sen jälkeen kului seitsemän vuotta, ennen kuin muistin koko asian ja pääsisin vauhtiin twitterin käytössä, Tämä "ihme" tapahtui kuluvan vuoden kevättalvella. Minulla on nyt "kassassa" hieman yli 1 000 twiittiä, seuraajia on reilut 350 ja itse seuraavan lähes kahtasataa twitter-tiliä. Twitterissä näyttää olevan aika paljon yliopistotutkijoita, asianajajia ja muita lakimiehiä, mutta toistaiseksi varsin vähän tuomareita.

6. KKO:n toiminta ja asiat tuntuvat kiinnostavat ihmisiä KHO:n asioita enemmän. Tänään 14. syyskuuta KKO:lla oli twitterissä  jo 3 900 seuraajaa, kun vastaava luku KHO:n osalta on 1050. KHO seuraa itse 54 twiittajaa, joiden joukossa on tuomioistuinten ja viranomaisten lisäksi myös joukko yksistyishenkilöitä, jotka koostuvat lähinnä toimittajista (Timo Haapala, Pekka Ervasti, Saska Saarikoski jne.) ja juristeista (esim.Tapio Määttä ja Tarja Halonen). Sen sijaan KKO tuntuu seuraavan ainakin alkuvaiheessa vain tuomioistuimia ja viranomaisia, muttei lainkaan yksityishenkilöiden twiittauksia. KHO:lla on 55 seurattavaa, KKO:lla 24.

7. Twitterin avulla tuomioistuimet voivat tehostaa tiedotustoimintansa merkittävällä tavalla. Twitterissä on tällä hetkellä luultavasti jo toista miljoonaa suomalaista ihmisistä, yritystä tai järjestöä, joilla on mahdollisuus saada twitteristä reaaliaikaista tietoa ylimpien tuomioistuinten asioista, toiminnasta ja ratkaisuista.Toivoa sopia, että twitteriin ilmestyisivät pian myös hovioikeudet ja käräjäoikeudet. Mediatuomareiden odottaisi olevan twittien innokkaita julkaisijoita, mutta toistaiseksi sillä rintamalla on - kuten ylipäätäänkin - ollut varsin hiljaista

torstai 6. syyskuuta 2018

115. KKO 2018:55. Tuomioistuinsovittelu

1. Tuomioistuinsovittelua koskeva laki (394/2011) on ollut voimassa hieman yli seitsemän vuotta.  Sovittelun kulusta tai tuomioistuimen vahvistamasta sovinnosta ei yleensä ole aihetta valittaa ylempään oikeuteen. Joskus niin voi kuitenkin tapahtua, kuten korkeimman oikeuden tänään antamasta ratkaisusta (KKO 2018:55) ilmenee. Ratkaisu on ensimmäinen ennakkopäätös tuomioistuinsovittelusta.

2. Normaalisti sovittelu tapahtuu jo käräjäoikeudessa, mutta estettä ei ole myöskään sille, että sovitteluun havahdutaan vasta hovioikeudessa, jonne käräjäoikeuden riita-asiasta antamasta tuomiosta on valitettu. Itse kyllä pidän hieman kummallisena, että näin tapahtuu. Sovitteluhalukkuuden pitäisi toki ilmetä jo käräjäoikeudessa. Kaikkein parasta tietenkin olisi, jos asianosaiset pääsisivät erimielisyyksistään sovintoon kokonaan ilman oikeudenkäyntiä. 

3. Ylipäätään en kuulu tuomioistuinsovittelulain ylimpiin ystäviin tai kannattajiin, sillä tuomioistuimen tehtävänä on tietenkin oikeusriitojen ratkaiseminen eikä sovittelu. Eri asia on, että tuomioistuin voi riita-asian käsittelyn yhteydessä pyrkiä aktiivisesti saamaan asianosaiset sopimaan asia, kuten OK 5 luvun 26 §:ssä ilmenee. Suhtaudun hyväksyvästi myös tuomioistuimen ulkopuolella, siis ennen oikeudenkäynnin alkamista tapahtuvaan sovitteluun, jossa riitapuolten asianajajien tulisi olla aktiivisia. Vaikuttaa kuitenkin usein siltä, että asianajajat eivät halua näin menetellä, vaan vievät asian käräjäoikeuteen, jossa vasta alkavat hieroa sovintoa tuomarin johdolla. Asianajajien palkkiot perustuvat aikalaskutukseen ja asianajajat ja lupalakimiehet laskuttavat tietenkin myös tuomioistuinsovittelusta, jossa esiintyvät päämiehensä rinnalla.

4. KKO:n tänään ratkaisemassa tapauksessa asunto-osakeyhtiö A ja sen osakkeenomistaja B olivat Helsingin hovioikeudessa 8.9.2017 järjestetyssä sovitteluistunnossa päässeet sovintoon hovioikeudessa B:n valituksen johdosta vireillä olevassa riita-asiassaan sekä samalla ainakin alustavasti sopineet A:n yhtiöjärjestyksen muuttamisesta. Sovittelijana toiminut hovoikeudenneuvos PS oli sovitteluistunnon jälkeen ennen sovinnon vahvistamista vielä sähköpostilla käynyt asianosaisten kanssa läpi sovinnon sisältöä. Näissä sähköposteissa B oli ilmoittanut, ettei hän hyväksykään sovintotekstiä kaikilta osin, eikä hän näin ollen peru hovioikeudelle riita-asiassa tekemäänsä valitusta. Hovioikeus eli sovittelija PS oli tästä huolimatta 26.9.2017 vahvistanut sovinnon, joka korvasi Espoon käräjäoikeuden 26.9.2016 riita-asiassa antaman tuomion.

5. Näin menetellessään sovittelija luonnollisesti teki virheen. KKO totesi, että sovittelu oli jatkunut vielä sovitteluistunnon jälkeenkin, kun sovittelija oli sähköpostilla käynyt sovintotekstiä asianosaisten kanssa läpi. Hovioikeus oli siten menetellyt virheellisesti, kun se oli vahvistanut sovinnon vastoin B:n pyyntöä. 

6. Lisäksi KKO katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että hovioikeus ei olisi sovinnon yhteydessä saanut vahvistaa A:n yhtiöjärjestyksen muutosta koskevaa päätöstä, koska yhtiön muut osakkeenomistajat eivät olleet muuttamisessa mukana. Tässäkin kohta tapahtui selvääkin selvempi virhe.

KKO 2018:55

7. Tähän ei voi oikeastaan sanoa muuta kuin ihmetellä tuomari-sovittelijan virheellistä ja varsin yliaktiiviselta vaikuttavaa toomintaa. Sovittelija ei toki saa olla sovittelussa tai sovinnon vahvistamisessa liian hätäinen tai innokas, vaan hänen tulee pysytellä toimivaltansa puitteissa ja ottaa huomioon molempien riitapuolten näkemykset.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

114. KKO 2018:54. Todistelu, oikeudenkäyntivirhe



      Turun hovioikeudessa ei kaivattu asianomistajan kuulemista

1. Todistelutarkoituksessa kuultava rikosasian asianomistaja B jäi kutsuttuna pois Turun hovioikeuden pääkäsittelystä, minkä johdosta hovioikeus käytti kuulemisen sijasta näyttönä B:n esitutkinnassa antamaa kertomusta. Hovioikeus nojautui näyttönä myös lääkärinlausunnon esitietoihin merkittyyn B:n kertomukseen ja luki syytetty A:lle syyksi törkeän ryöstön.

2. Valituksessaan korkeimmalle oikeudelle (KKO) A katsoi, että hovioikeudessa oli tapahtunut menettelyvirhe, koska hovioikeuden olisi tullut kuulla B:tä pääkäsittelyssä riippumatta siitä, että A oli suostunut pääkäsittelyyn B:n poissaolosta huolimatta. Hänellä ei ollut mahdollisutta kuulustella häntä vastaan todistavaa asianomistajaa. Hovioikeus oli pitänyt asiassa pääasiallisena näyttönä myös sitä, mitä B ja toinen asianomistaja (C) olivat lääkärille kertoneet, vaikka kertomukset lääkärille eivät ole luotettavampia kuin esitutkintakertomukset.

3. KKO katsoi tänään antamassaan tuomiossa (KKO 2018:54), ettei hovioikeus olisi saanut käyttää todisteena esitutkintapöytäkirjaan eikä lääkärinlausuntoon merkittyä asianomistajan kertomusta. Kysymyksessä oli oikeudenkäyntivirhe, jonka takia KKO kumosi hovioikeuden tuomion ja palautti asian hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

KKO 2018:54

4. Rikosjutussa on oikeudenkäymiskaaren (OK) 17 luvun 24 §:n 2 momentin mukaan pääsääntönä, että tuomioistuimessa ei saada käyttää todisteena esitutkintapöytäkirjaan tai muulle asiakirjalle merkittyä tai muulla tavalla tallennettua lausumaa, ellei laissa toisin säädetä. 

5. Kirjallisen lausuman kieltämisellä on haluttu turvata ensinnäkin syytetyn oikeutta kuulustella tai kuulustuttaa häntä vastaan todistavia henkilöitä, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 6 artiklan 3 kappaleen d kohdasta ilmenee. Toisaalta kiellon tavoitteena on turvata todistelun välittömyyttä ja sen myötä näytön arvioinnin luotettavuutta, sillä henkilön kuuleminen suullisesti oikeudessa antaa kirjallista kertomusta selvästi paremmat edellytykset kertomuksen uskottavuuden arvioinnille.

6. OK 17 luvun 24 §:n 2 momentissa on säädetty kuitenkin kaksi poikkeusta pääsääntöön. Henkilön kirjallista lausumaa saadaan ensinnäkin käyttää todisteena, jos  lausuman antajaa ei voida kuulustella pääkäsittelyssä. Tällöin todistava henkilö on joko kuollut tai niin vaikeasti sairas, että kuuleminen ei ole kerta kaikkiaan mahdollista. Toinen poikkeus koskee tilannetta, jolloin henkilö on jäänyt asianmukaisista toimenpiteistä huolimatta tavoittamatta, eikä asian ratkaisemista tulisi enää viivyttää.

7. Kommentoitavassa tapauksessa kyse ei ole ollut kummastakaan tilanteesta, vaan ainoastaan siitä, että B, joka oli asianmukaisesti kutsuttu hovioikeuden pääkäsittelyyn, ei ollut saapunut istuntoon. Syy B:n poissaololle ei ollut tiedossa, mutta se tiedettiin, ettei häntä ollut yritetty kutsun tiedoksiannon jälkeen enää aktiivisesti tavoittaa viranomaiskeinojen avulla. Asian käsittely ei myöskään ollut viivästynyt, ja B:n kertomuksella on ollut näyttönä keskeinen merkitys. Tästä huolimatta hovioikeus ei ollut ryhtynyt enempiin toimenpiteisiin, joilla B olisi voitu saada henkilökohtaisesti oikeuteen. Näin ollen KKO:n johtopäätös, jonka mukaan hovioikeus ei ollut yrittänyt tavoittaa B:tä OK 17 luvun 24 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, on perusteltu.

8. Se seikka, että B oli ilmoittanut käräjäoikeuden pääkäsitelyssä, ettei hän halua tulla asiassa kuulluksi, ei ole relevantti. Asianomistaja saattaa tulla oikeudenkäynnin jatkuessa asiassa toisiin aatoksiin. Asianosaiset eivät voi tuomioistuinta sitovasti disponoida mainitusta kysymyksestä, sillä OK 17:24,2:n säännös on luonteeltaan pakottava, joten tuomioistuin on velvollinen ottamaan sen huomioon viran puolesta. Näin ollen myöskään se seikka, että syytetty A on hovioikeudessa suostunut Bn kuulustelukertomuksen lukemiseen ja hyväksynyt sen käyttämisen todisteena, ei vaikuta asiaan.

9. OK 17 luvun 24 §:n 2 momentissa säädetty kirjallisen kertomuksen käyttökielto todisteena koskee paitsi esitutkintapöytäkirjaa myös muulle asiakirjalle merkittyä lausumaa. KKO on ratkaisuun KKO 2017:93 viitaten todennnut, että lääkärinlausuntoa on pidettävä tällaisena asiakirjana siltä osin kuin siihen on esitietoina kirjattu asianomistajan kertomus hänen vammojensa syntyyn johtaneista tapahtumista. Lääkärinlausuntoa ei siten voida ko. osin käyttää  todisteena tuomioistuimessa, elleivät mainitussa lainkohdassa säädetyt edellytykset täyty; tässä tapauksessa edellytyksiä ei ollut.

10. Hovioikeudessa on siten tapahtunut selkeä oikeudenkäyntivirhe, jonka vuoksi tuomio on ollut pakko kumota ja asia palauttaa hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. 

11. Tällaisia ja vastaavanlaisia virheitä hovioikeuksille näyttää sattuvan tuon tuostakin, joihin KKO joutuu sitten puuttumaan; kaikki virheet eivät toki tule KKO:n käsittelyyn. Pari viikkoa eli 25.8.sitten selostin tässä blogissa (kirjoitus numero 110) KKO:n ratkaisua 2018:53, joka koski hovioikeuden laiminlyöntiä toimittaa rikosasiassa pääkäsittely.

12. Mikä tällaiseen "kurittomuuteen" voisi olla syynä?  Tietämättömyys, välinpitämättömyys, mukavuudenhalu, vai mistä oikein on kyse? Ilmeisesti hovioikeudet eivät oikein viitsi vaivautua noudattamaan kaikkia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia viimeistä piirtoa myöten, vaan haluavat "pikkuseikoista" välittämättä panna pääpainon asioiden joutuisalle ratkaisemiselle. Kyse on lienee aika paljon hovioikeuksien laiskuudesta, välinpitämättömyydestä tai omasta mukavuudenhalusta, joka menee syytetyn oikeusturvan ja reilun oikeudenkäynnin vaatimusten edelle. Ei vaivauduta toimittaa pääkäsittelyä, vaan ratkaistaan asia kirjallisen aineiston perusteella, ei välitetä kuulla asianosaista, vaikka tämä on kutsuttu oikeuteen henkilökohtaisesti jne.

13. Tuomareita on kyllä koulutettu riittävästi, ja prosessioikeudellisessa kirjallisuudessa on jo parikymmentä vuotta jaksettu yhä uudelleen ja uudelleen muistuttaa, mitä kirjallisten todistajankertomusten käyttökielto EIS:n ja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön valossa tarkoittaa ja mitä vaatimuksia se asettaa tuomioistuinten työlle. Mutta mikään ei tunnu auttavan, sillä vastaavanlaisiin virheisiin, joista ko. tapauksessa on kyse, törmää lähes "jatkuvalla syötöllä". Ruotsissa ja Norjassa tilanne on tyystin toisenlainen, siellä siellä ylin oikeusaste ei ole enää pitkiin aikoihin joutunut muistututtamaan ja "opettamaan" alempia tuomioistuimia esimerkiksi  esitutkintakertomusten käyttökiellosta, todistelun välittömyydestä tai syytetyn vastakuulusteluoikeuden merkityksestä.