tiistai 6. marraskuuta 2018

124. Tuomari Robert Liljenfeldtin kirjoituksista kokoomateos

1. Vaasan hovioikeudessa pitkän uran tehneen Robert Liljenfeldtin lainopilliset kirjoitukset on koottu reilut 450 sivua käsittäväksi Rättsliga uppsatser -nimiseksi niteeksi. Toimitustyöstä ovat vastanneet hovioikeudenneuvos Timo Saranpää ja esittelijä Jurkka Jämsä; Saranpää on kirjoittanut kirjan esipuheen.

2. Robert Liljenfeldt syntyi vuonna 1950 Mustasaaren kuntaan sittemmin liitetyssä Sulvassa, jossa hän edelleen asuu. Hän valmistui Helsingin yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1975 ja suoritti siellä vuonna 1982 oikeustieteen lisensiaatin tutkinnon pääaineenaan rikosoikeus; lisensiaattitutkimus käsitteli rikoksen yritystä.

3. Suoritettuaan tuomioistuinharjoittelunsa Korsholman tuomiokunnassa LiIjenfeldt otettiin heinäkuussa 1976 Vaasan hovioikeuden vt. ylimääräiseksi viskaaliksi. Hovioikeudessa Liljenfeldt pysytteli käytännöllisesti katsoen uransa, vaikka käväisi pari kertaa hoitamassa määräaikaisen päällikkötuomarin virkaa hovioikeuspiirin alioikeuksissa. Vuonna 2005 Robert Liljenfeldt eteni uransa huipulle, sillä hän sai nimityksen osaston johtajana toimivan hovioikeudenlaamannin virkaan. Tätä tehtävää hän hoiti 1.3.2017 asti, jolloin siirtyi eläkkeelle; 40 vuotta kestänyt ura oli päättynyt.

4. Tapasin Robertin ensimmäisen kerran juuri Vaasan hovioikeudessa, sillä aloitin 1. joulukuuta 1976 itsekin työt siellä, en kuitenkaan esittelijänä, vaan ap. hovioikeudenneuvoksena. Tätä ennen olin käynyt Vaasassa vain kerran perheen kanssa Vaskiluodossa olleessa huvipuistossa. Robert (Robban, Roope) osoittautui sanavalmiiksi, välittömäksi ja huumorintajuiseksi kaveriksi.

5. Robertin mukana hovioikeuteen tuli myös hänen viehättävä tyttöystävänsä Raija Särkioja, jonka kanssa myöhemmin avioitui. Raija on kotoisin Lumijoelta. Kuinka ollakaan, myös Raijasta tuli aikanaan Vaasan hovioikeuden laamanni; tämä tapahtui vuonna 2011. Hän ei halunnut jäädä hovioikeuteen ilman Robertia, joten Liljenfeldtin pariskunta, joka oli aikoinaaan tullut hovioikeuden palvelukseen yhdessä, myös poistui sieltä samanaikaisesti 1.3.2017. Vaasan hovioikeudessa ei ole enää laamannia, sillä vuoden 2017 alusta voimaan tulleen tuomioistuinlain (673/2016) myötä hovioikeudenlaamannin virat on lakkautettu.

6. Liljenfeldteillä on kaksi tytärtä, joista Riikka on seurannut vanhempiensa uranvalintaa. Hänet nimitettiin pari kuukautta sitten Uppsalan käräjäoikeuden tuomariksi, jonka virkanimikkeenä on rådman (raatimies). Tuomarikoulutuksen aikana Riikka Liljenfeldt (36) toimi mm. Ruotsin korkeimman oikeuden esittelijänä.

7. Itse olin Vaasan hovioikeudessa vain pari vuotta, jonka jälkeen siirryin - olinhan jo 35-vuotias - ukkotuomarin tehtäviin, ensin Kauhajoelle ja myöhemmin Ikaalisiin. Robertin edesottamuksia olen seurannut myöhemmin lähinnä hänen lainopillisten kirjoitustensa välityksellä. Kävin kyllä vaimoni kanssa Liljenfeldtien kotona Sulvassa ja he puolestaan vierailivat Ikaalisissa.  

8. Robert on kunnostautunut myös tuomareiden jatkokoulutuksessa, jossa onkin ollut paljon tsarkaa ihmisoikeussopimuksen voimaantulon ja Suomessa 30 viimeisen vuoden aikana toteutettujen laajojen oikeudenkäyntiuudistusten vuoksi. Lainvalmisteluhankkeista muistan Robertin toimineen puheenjohtajana OM:n työryhmässä, joka laati mietinnön tuomareiden esteellisyyssäännösten muuttamisesta.

9. Vaasan hovioikeus kohosi viimeistään 90 -luvulla Suomen parhaan hovioikeuden asemaan, mitä esimerkiksi tuomioiden perustelemiseen tulee. Lukiessani hovioikeuden tuomioita olen tuon tuostakin ihmetellyt, miten ilahduttavan muutos ratkaisujen perustelemisessa onkaan tapahtunut. Yhtenä esimerkkinä tästä voin mainita Vaasan hovioikeuden ns. Ulvilan murhajutussa antaman tuomion, jolla syyte hylättiin; jaoston puheenjohtajana toimi Robert Liljenfeldt.

10. Nyt julkaistu nide käsittää 30 Robert Liljenfeldtin vuosina 1981-2015 kirjoittamaa artikkelia ja kirjoituksia. Puolet niistä on kirjoitettu suomeksi ja toinen puoli ruotsiksi, joka on Robertin äidinkieli. Suurin osa kirjoituksista käsittelee prosessioikeutta. Osan kirjoituksista Liljenfeldt on laatinut yhdessä jonkun toisen Vaasan hovioikeudessa työskennelleen tuomarin kanssa. Kirjoitukset on ryhmitelty teoksessa sopivalla tavalla neljään osastoon, eli rikosoikeuteen, hovioikeusmenettelyyn, oikeudenkäyntiä koskeviin ihmisoikeuksiin ja yleiseen prosessioikeuteen. Useimmat kirjoitukset liittyvät oikeudenkäyntimemettelyn, etenkin hovioikeusprosessin kehittämiseen, sekä perus- ja ihmisoikeuksien merkityksen korostamiseen lainkäytössä.

11. Robert Liljenfeldtin kirjalliselle tuotannolle on ominaista syvällinen perehtyminen prosessioikeuden yleisiin oppeihin ja muiden Pohjoismaiden, etenkin Ruotsin, oikeusjärjestelmiin sekä käytännön tuomarintyössä hankitun kokemuksen mukanaan tuoma kyky hyödyntää ulkomaista oikeutta, samoin kuin ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja, kotimaisen oikeuden tulkinnassa ja sitä koskevissa kehittämishankkeissa

12. Robert Liljenfeldtiä voidaan luonnehtia tuomarikunnassa aika poikkeukselliseksi hahmoksi,  ja, kuten ex-presidentti Erkki Rintala on alempana mainitussa lehtikirjoituksessaan todennut, hovioikeuden todelliseksi tukirangaksi. Kaikki eivät ole ehkä aina pitäneet Robertin sarkastisesta huumorista ja osin särmikkäästä esiintymistavasta

13. Itse en kuulu näihin "nirppanokkiin", koska minusta tietty särmikkyys ja tiukkuus esimerkiksi prosessinjohdossa päin vastoin kuuluu hyvän tuomarin ominaisuuksiin.Tuomarin tulee toki kohdella asianosaisia ja heidän avustajiaan ystävällisesti, mutta toisaalta hän ei voi olla näille "mielin kielin" joka tilanteessa, sillä se saattaa vain johtaa tarpeettoman aineiston esittämiseen ja sen myötä oikeudenkäyntien kohtuuttomiin pitkittymisiin. Tällaisista oikeudenkäynneistä on meillä saatu viime aikoina runsaasti ikiäviä esimerkkejä.

14. Vaasan hovioikeuden eläkkeellä oleva presidentti Erkki Rintala (83) on kirjoittanut kokoomateoksen johdosta Pohjalainen -lehdessä 2.10. julkaistun kirjoituksen, jonka sisältöön Liljenfeldtin tuntevat lakimiehet voinevat mielihyvin yhtyä.

Erkki Rintalan kirjoitus  

15. Vaasan hovoikeudelle on syytä nostaa hattua kokoomateoksen julkaisusta.  Se on oiva kunnianosoitus Robert Liljenfeldtille. Presidentti Tapani Vasama mainitsee kirjaa koskevassa lähetekirjeessään, että kirja on sijoitettu kunniapaikalle hovioikeuden kirjastoon, jonka kehittämiseen Robert Liljenfeldt on pitkäaikaisena kirjastonhoitajana antanut merkittävän panoksen. Hyvä näin, sillä Vaasan hovioikeuden kirjastoa voidaan täysin perustellusti pitää yhtenä parhaasta suomalaisista tuomioistuinkirjastoista. (Se voittaa mennen tullen Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan kirjasto-osaston.)

16. Ihmettelen hieman sitä, että Vaasan hovioikeuden internet-kotisivulle ei ole otettu minkäänlaista mainintaa Rättsliga uppsatser -teoksen ilmestymisestä. Mutta ehkäpä tämä puute kohta korjaantuu. 

 

maanantai 5. marraskuuta 2018

123. Talvivaaran ympäristörikosasiassa KKO:n valituslupa

1. Korkein oikeus (KKO) myönsi 2.11. Talvivaaran ympäristörikosasiassa rajoitetun valitusluvan Talvivaara Sotkamo Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana toimineelle Pekka Perälle ja yhtiön tuotantojohtajana toimineelle Lassi Lammassaarelle.

2. KKO ei tee valitusluvan myöntämisestä erillistä päätöstä, vaan toimittaa ainoastaan valitusluvan hakijoille ilmoituksen asiasta. KKO julkaisi täsä tapauksessa kuitenkin asiaa koskevan tiedotteen.

KKO:n tiedote

3. KKO:n myöntämä rajoitettu valituslupa koskee kahta kysymystä.

4. Ensinnäkin valituslupa koskee ympäristön turmelemista koskevan rangaistussäännöksen tulkintaa. Tulkittavana on se, täytyykö rikostunnusmerkistö tilanteessa, jossa kaivoksen jätevesipäästöissä on ollut ympäristölle haitallisia aineita huomattavasti enemmän kuin kaivoksen ympäristölupahakemuksessa oli arvioitu, jos ympäristöluvassa ei kuitenkaan ole asetettu kyseisille aineille tarkkoja päästörajoja. 

5.Toiseksi Pekka Perälle on tiedotteen mukaan myönnetty valituslupa "hovioikeuden menettelyä koskevasta kysymyksestä".

6. Koska tiedote on vm. osin mitäänsanomaton, eli siitä ei ilmene, mitä ko. hovioikeuden menettelyllä tarkoitetaan, tiedustelin asiaa KKO:n kirjaamosta. Kirjaaja Mirja Nurminen ilmoitti ystävälisesti, että kyse on asianosaisille tehdyn ilmoituksen mukaan siitä, onko Perä tuomittu muusta teosta kuin siitä, josta hänelle on vaadittu rangaistusta, kun hänen syykseen on luettu se, että hän oli laiminlyönyt huolehtia siitä, että kipsisakka-allasta käytetään ympäristöluvan mukaisesti, hyväksymällä syksyllä 2012 raffinaattiliuoksen johtamisen kipsisakka-alaaseen.

7. Selkokielellä sanottuna Pekka Perälle on siis myönnetty valituslupa siitä, onko hovioikeus kenties rikkonut ns. syytesidonnaisuusnormia, josta säädetään ROL 11 luvun 3 §:ssä. Ts. onko Perän syyksi luettu hovioikeudessa sellainen teko, jota ei ole syytteen teonkuvauksessa mainittu. Luutavasti väitetty menettelyvirhe, jos sellainen on tapahtunut, koskee kokonaisuuden kannalta kuitenkin siinä määrin vähäistä asiaa, ettei se vaikuttane syyksilukemiseen tai rangaistuksen mittaamiseen.

8. Asiassa on kysymys Talvivaaran kaivostoiminnan käynnistymisen jälkeen kaivoksen jätevedessä ilmenneistä ympäristölle haitallisen korkeista määristä natriumia, sulfaattia ja mangaania. 

9. Rovaniemen hovioikeus on tuomiossaan 22.3.2018  katsonut, ettei ympäristölupa oikeuta päästöjä, jos toteutuneet päästöt poikkeavat olennaisesti ympäristölupaharkintaa varten ilmoitetuista tiedoista. Hovioikeus on tuominnut Perän törkeästä ympäristön turmelemisesta 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja Lammassaaren ympäristön turmelemisesta 60 päiväsakkoon.

10. Kainuun käräjäoikeus oli  toukokuussa 2016 tuominnut  Pekka Perän ympäristön turmelemisesta 90 päiväsakkoon ja Lassi Lammassaaren niin ikään ympäristön turmelemisesta 60 päiväsakkoon. Talvivaara-yhtiön toimitusjohtajana ja tuotannonjohtajana toimineen Karri Natusen käräjäoikeus tuomitsi ympäristön turmelemisesta 60 päiväsakkoon.

11. KKO ei vielä 2.11. ratkaissut Harri Natusen sille tekemää valituslupahakemusta. Hovioikeus oli 22.3.2018 korottanut Natusen ympäristön turmelemisesta tuomitun sakkorangaistuksen 100 päiväsakkoon.

12. Rovaniemen hovioikeus antoi 22.3.2018 tuomionsa yhteydessä varsin yksityiskohtaisen tiedotteen asiasta.

Hovioikeuden tiedote

torstai 1. marraskuuta 2018

122. KKO 2018:71. Vastuu pankkikortin ja -tunnuksen huolimattomasta säilyttämisestä

1. Korkein oikeus (KKO) on antanut tänään 1.11. mielenkiintoisen ennakkopäätöksen, joka koskee pankkikortin haltijan vastuuta kortin ja siihen liittyvän pin-tunnuksen säilyttämisessä (KKO 2018:71). Tapauksessa KKO joutui harkitsemaan huolimattomaksi ja törkeän huolimattomaksi katsottavan säilyttämisen välistä eroa.


2. Rovaniemeläisen asianajajan (A)  pankkikortti oli ollut hänen lompakossaan asianajotoimiston työpöydällä ja pin-koodi pankin kirjekuoressa työpöydän laatikossa. A oli 22.7.2011 poistunut toimistostaan noin kymmenen minuutin ajaksi ja jättänyt ulko-oven lukitsematta. Asianajotomisto sijaitsee Rovanieemen keskustassa olevan kerrostalon toisessa kerroksesssa. Tuona aikana tuntemattomaksi jäänyt tekijä oli varastanut kortin ja pin-koodin ja nostanut kyseisenä päivänä kortilla rahaa 4 960 euroa. 

3. Pankki (Danske Bank) vaati, että A velvoitetaan maksupalvelulain 62 §:n nojalla korvaamaan sille kortilla oikeudettomasti nostetut varat, koska A oli säilyttänyt korttia ja pin-koodia törkeän huolimattomasti. A tunnusti toimineensa huolimattomasti mutta kiisti sen olleen törkeää.


4. Tapauksessa oli kysymys rajanvedosta huolimattoman ja törkeän huolimattoman toiminnan välillä. Maksupalvelulain mukaan pankkikortin haltija vastaa pankkikortin oikeudettomasta käytöstä täysimääräisesti, mikäli hän on säilyttänyt korttia ja sen pin-koodia siten, että menettely on tahallista tai törkeän huolimatonta. Mikäli huolimattomuus ei ole törkeää, pankkikortin haltija vastaa oikeudettomasta käytöstä vain rajatulla euromäärällä.


5. KKO katsoi 3-2 -äänestyksen jälkeen, ettei A:n menettely osoittanut niin moitittavaa piittaamattomuutta turvallisuusmääräyksistä ja lisääntyneestä kortin väärinkäytön riskistä, että hänen huolimattomuuttaan olisi pidettävä törkeänä. Sen vuoksi hän vastasi kortin oikeudettomasta käytöstä vain lain tarkoittamalla rajatulla euromäärällä, joka tässä tapauksessa oli 150 euroa. 

Ratkaisuseloste KKO 2018:71

6. Lapin käräjäoikeus (käräjätuomari Timo-Juhani Laurila) oli (jo) vuonna 2014 antamassaan tuomiossa päätynyt samaan lopputulokseen. Rovaniemen hovioikeus, jonne pankki valitti, oli sen sijaan hyväksynyt pankin vaatimuksen kokonaisuudessaan; hovioikeudessa äänestys 2-1. Hovioikeuden tuomio on annettu 20.12.2016.

7. Myös KKO joutui äänestämään tuomiosta. Enemmistöön kuuluivat oikeusneuvokset  Hirvelä, Kantor ja Jokela, vähemmistöön oikeusneuvokset Engstrand ja Koponen. Vähemmistö piti miehen menettelyä törkeän huolimattomana.

8. Kysymyksessä on ns. kiikun kaakun -tapaus, jossa maksuvälineen haltijan huolimattomuuden laadusta voidaan esittää eri suuntaan meneviä näkökohtia. Tämä ilmenee myös siitä, että sekä hovioikeudessa että KKO:ssa ratkaisusta on jouduttu äänestämään. 

9. Itse olisin KKO:n vähemmistön kannalla. A on työhuoneesta poistuessaan jättänyt lompakossa olleen maksukortin työpöydäll ja pankilta tulleessa kirjeessä olevan tunnusluvun sen välittömään läheisyyteen. A:n toimisto sijaitsee Rovaniemen keskustassa sijaitsevan kerrostalon toisessa kerroksessa, jossa käy ulkopuolisia ihmisiä ja jonne ulkopuolisilla on myös kortin anastushetkellä ollut esteetön pääsy. Tapahtumahetkellä A:n toimisto on ollut tyhjillään ja sen porraskäytävään johtanut ovi on ollut lukitsematta. Näissä olosuhteissa A:n toiminta on poikennut selvästi ja olennaisella tavalla siitä, mitä huolelliselta menettelyltä on voitu vaatia.

tiistai 23. lokakuuta 2018

121. Sarjahukuttaja ei saanut KKO:lta valituslupaa


1. Korkein oikeus (KKO) epäsi eilen valitusluvan taposta ym. tuomitulta kontiolahtelaiselta Pekka Seppäseltä.

2. Itä-Suomen hovioikeus tuomitsi 27. helmikuuta 2018 Pekka Seppäsen kahdesta taposta ja kolmesta tapon yrityksestä sekä eräistä muista vähäisemmistä rikoksista yhteiseen 14 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.


3. Jo Pohjois-Karjalan käräjäoikeus, jonka syyksilukemisen hovioikeus vahvisti, oli katsonut Seppäsen syyllistyneen kolmeen tapon yritykseen Liperissä syyskuussa 2007 sekä tappoihin Polvijärvellä heinäkuussa 2010 ja kesäkuussa 2011. 

4. Kaikissa ko. tapauksissa Seppänen oli tahallaan kaatanut veneen ja hukuttanut tai yrittänyt hukuttaa veneessä olleita muita ihmisiä. Hän ei ollut auttanut veden varaan joutuneita humalassa olleita henkilöitä, vaan oli uinut itse rantaan. Heitteillepanoon ja törkeään kuolemantuottamukseen Seppänen oli syyllistynyt Polvijärvellä heinäkuussa 2014, kun hän oli laiminlyönyt auttaa avuttomassa tilassa ollutta uhria.

5. Rikosten tekotavan perusteella Pekka Seppästä ryhdyttiin mediassa kutsumaan nimellä sarjahukuttaja.

6. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi Seppäsen 14,5 vuoden vankeusrangaistukseen, jonka Itä-Suomen hovioikeus pysytti voimassa. Hovioikeus määräsi Seppäsen suorittamaan koko rangaistuksen vankilassa, koska häntä oli pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Tämä perustuu Seppäsestä mielentilatutkimuksen yhteydessä tehtyyn arvioon; Seppänen todettiin ko. tutkimuksessa syyntakeiseksi.

7. Seppäsen KKO:lle tekemässä valituslupahakemuksessa oli kysymys siitä, voitiinko hänen syykseen lukea edellä mainitut rikokset ja voitiinko hänet määrätä suorittamaan koko rangaistus vankilassa. 

8. KKO ratkaisi Seppäsen valituslupahakemuksen jaostossa, johon kuuluivat oikeusneuvkset Päivi Hirvelä ja Jussi Tapani. Esittelijänä oli oikeussihteeri Jussi Virtanen.

9. Kun KKO ei  perustele päätöstään, joilla valituslupa hylätään, kuului KKO:n päätös myös Seppäsen asiassa lakonisesti näin: Valituslupaa ei myönnetä. Hovioikeuden tuomio jää siis pysyväksi. Tämä tarkoittaa sitä, ettei asiassa katsottu olleen oikeudenkäymiskaaren (OK) 30 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuja valitusluvan myöntämisen edellytyksiä.

10. KKO:n päätös oli odotetunlainen. Olisi ollut aika suuri yllätys, jos valituslupa olisi myönnetty, sillä olihan asia ratkaistu samalla tavalla jo kahdessa alemmassa oikeudessa.  Jos valituslupa olisi myönnetty, KKO olisi joutunut järjestämään asiassa suullisen käsittelyn.

11. Pekka Seppäsen asianajajan Seppo Hytösen mukaan tuomittu oli pettynyt KKO:n ratkaisuun. Hytösen mukaan asiassa olisi ollut useampi mielenkiintoinen oikeuskysymys, joita olisi ollut syytä käsitellä KKO:ssa. Tällainen olisi ollut esimerkiksi kysymys siitä, onko syytetty syyllistyyt laiminlyönnillään tappoon tai sen yritykseen.

12. Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen totesi eilen Yle uutisille, että Seppäsen valituslupahakemus olisi perustunut oikeuskysymyksen sijasta "näyttökysymyksiin, joilla hyvin harvoin saa valituslupaa korkeimpan oikeuteen".

13. Mutta kuten asiaa tuntevat henkilöt tietävät, Matti Tolvasen lausuma ei pidä paikkansa. Päin vastoin KKO myöntää nykyisin yllättävän usein valiuslupia puhtaasti näyttökysymyksen osalta ja antaa usein mielenkiintoisesti perusteltuja ennakkopäätöksiä, joissa on kyse näytön arvioinnista ja riittävyydestä.

14. Tämän vuoden aikana eli tamikuusta lokakuun loppuun KKO on myöntänyt jo kuudessa asiassa valitusluvan nimenomaan näytön arvioinnin osalta ja viime vuonnakin kolme. Ei voida siten Matti Tolvasen väittämin tavoin mitenkään sanoa, että KKO antaisi vain "hyvin harvoin" valitusluvan näyttökysymyksissä.

15. Katso lisäksi kirjassa Dan Frände ym. Prosessioikeus, oikeuden perusteokset, 5. uud. painos (2017) olevaa Jaakko Raution kirjoittamaa jaksoa Valitus korkeimpaan oikeuteen ja siinä s. 1188-89 mainittuja 14 KKO:n antamaa ennakkopäätöstä, joissa kaikissa on kysymys nimenomaan näytön arvioinnista.