keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

31. Tuomioistuinten asessorit

                                                 Huolensa kullakin

1. Uusi tuomioistuinlaki tuli voimaan 1.1.2017. Laki koskee kaikkia tuomioistuimia, eli yleisten tuomioistuinten ohella myös hallinto- ja  erityistuomioistuimia,  ja sisältää yleiset säännökset tuomioistuimista ja tuomareista. 

2. Uuden lain myötä eräät virkanimikkeet on lakkautettu ja siirtyneet siten oikeushistoriaan.  Virkanimikkeistä ovat poistuneet esimerkiksi hovioikeudenlaamannin ja vakuutusoikeuden laamannin nimikkeet. Hovioikeuden viskaalin ja asessorin nimikkeet ovat muuttuneet hovioikeuden esittelijäksi. Tämä on hieman ikävää erityisesti viskaalin nimikkeen osalta, sillä se on ollut käytössä jo varsin kauan, ainakin 50-luvulta lähtien.

3. Tuomioistuinlain 18 luvun 1 §:n mukaan hovioikeudessa, hallinto-oikeudessa, markkinaoikeudessa, työtuomioistuimessa ja vakuutusoikeudessa voi olla koulutustarkoituksessa määräajaksi täytettäviä asessorin virkoja, joihin nimitetään kolmeksi vuodeksi.  Nimitystä voidaan erityisestä syystä jatkaa enintään kahdella vuodella. Aiemmin asessori on ollut hovioikeuden osaston virassa vanhin esittelijä.

4. Asessorin virka kouluttaa lakimiehiä tuomareiksi. Asessoriksi nimitettävän tulee täyttää tuomarin yleiset kelpoisuusvaatimukset, joista säädetään tuomioistuinlain 10 luvun 1 §:ssä. Lisäksi edellytetään vähintään kolmen vuoden kokemusta tuomarin, tuomioistuimen esittelijän tai valmistelijan, syyttäjän, asianajajan tai oikeusavustajan tehtävästä taikka muusta sellaisesta lakimiestehtävstä, jonka voidaan katsoa antavan valmiuksia tuomarin tehtävään; tuomioistuinharjoittelun suorittamista ja varatuomarin arvonimeä ei siis välttämättä edellytetä. Vielä edellytetään, että asessoriksi nimitettävä suorittaaa hyväksytysti esivalintakokeen, jossa osoitetaan tuomarin tehtävässä toimimista koskevien keskeisten säännösten ja yleisten periaatteiden tuntemus.


Asessoriksi nimitettävän tulee täyttää tuomioistuinlain 10 luvun 1 §:ssä säädetyt tuomarin yleiset kelpoisuusvaatimukset, joiden mukaan edellytetään oikeustieteen muun ylemmän korkeakoulututkinnon kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinnon suorittamista. Lisäksi edellytetään vähintään kolmen vuoden kokemusta tuomarin, tuomioistuimen esittelijän tai valmistelijan, syyttäjän, asianajajan tai oikeusavustajan tehtävästä taikka muusta sellaisesta lakimiestehtävästä, jonka voidaan katsoa antavan valmiuksia tuomarin tehtävään. Edellytyksenä on lisäksi, että asessoriksi nimitettävä suorittaa hyväksytysti kokeen, jossa osoitetaan tuomarin tehtävässä toimimista koskevien keskeisten säännösten ja yleisten periaatteiden tunte5. Asessorin koulutuksen tavoitteena on asessorin  laintuntemuksen ja oikeudelllisen osaamisen syventäminen (tuomioistuinlaki 18:4). Asessorille pyritään antamaan hyvät valmiudet itsenäiseen oikeudelliseen ratkaisutoimintaan myös laajoissa ja vaikeissa asioissa. Asessorin on toimikautensa aikana osallistuttava koulutusohjelmaan hänelle laaditun henkilökohtaisen opintosuunnitelman mukaisesti.

6. Asessorin on kolmen vuoden vähimmäisajan toimittuaan suoritettava lopputyö tai loppukoe, jossa arvioidaan tuomarin tehtävässä vaadittavaa taitoa ja osaamista. Kokeen järjestää 1.1.2017 toimintansa aloittanut tuomarinkoulutuslautakunta. Koulutusohjelman ja lopputyön hyväksytysti suorittaneelle voidaan myöntää oikeus käyttää tuomarikoulutetun nimikettä. Oikeuden myöntää mainittu koulutuslautakunta hakemuksesta (tuomioistuinlaki 18:6).

7. Ensimmäinen haku uusiin asessorin virkoihin on päättynyt, hakemuksia tuli lähes 150. Asessorin virkoja on yhteensä (vain) 18, ja ne sijoittuvat hovioikeuksiin, hallinto-oikeuksiin ja erityistuomioistuimiin.


8. Tuomarinkoulutuslautakunnan julkaiseman tiedotteen mukaan asessorin virkaa hakeneista 77 % oli naisia ja 23 % miehiä. Tiedotteesta ei ilmene, kuinka monta hakijoista on asianajia tai oikeusavustajia taikka sellaisia, jotka eivät ole suorittaneet tuomioistuinharjoittelua. Kaikki virkoja hakeneet etenevät haun seuraavaan vaiheeseen eli edellä mainittuun esivalintakokeeseen, joka pidetään ylihuomenna perjantaina 24.3. Kirjallinen koe mittaa muun muassa hakijoiden oikeudellista osaamista ja kykyä hahmottaa laajasta aineistosta olennainen oikeudellinen tieto.

9. Kuten edellä esitetystä on ilmennyt, asessorin virkojen hakumenettelyn järjestää uusi riippumaton toimielin tuomarinkoulutuslautakunta. Lautakunta on toiminut kuluvan vuoden alusta. Se toimeenpanee myös tuomioistuinharjoittelua koskevan vuosittaisen keskitetyn haun. Lisäksi lautakunta suunnittelee ja antaa ohjeita tuomioistuinten henkilöstön koulutuksesta. Valtioneuvosto asettaa lautakunnan viideksi vuodeksi kerrallaan. Enemmistö lautakunnan jäsenistä on tuomareita. Lisäksi lautakunnassa on syyttäjien, asianajajien, oikeustieteellisen koulutuksen ja oikeusministeriön edustajat. Lautakunnan puheenjohtaja on oikeusneuvos Kirsti Uusitalo KKO:sta ja varapuheenjohtajana oikeusneuvos Eija Siitari KHO:sta.

10. Ulkopuolisen on hieman vaikea vielä tässä vaiheessa arvioida tuomareiksi aikovien uutta koulutusohjelmaa ja sen vaikutuksia. Vaarana saattaa olla, että tuomarinurasta tulee käytännössä yhä suljetumpi eli sellainen, joka suosii tuomarinimityksissä vielä selvemmin lähinnä tuomioistuinlaitoksessa uransa aloittaneita lakimiehiä. Tavoitteena on kuitenkin jo 20-30 vuoden ajan ollut, että tuomarinura olisi nykyistä avoimempi, eli sille pääsisivät myös sellaiset kyvykkäät lakimiehet, jotka eivät ole toimineet tuomioistuinten esittelijöinä tai asessoreina taikka läpikäyneet edes tuomioistuinharjoittelua. Nykyisin tuomarinura on avoin - ironista kyllä - käytännössä vain KKO:ssa ja KHO:ssa.

11. Eräänä yksityiskohtana tulee mieleen, että varatuomarin arvonimi ja sen myöntäminen tuomioistuinharjoittelun suorittaneille jatkuu; olen kritisoinut tätä käytäntöä. Minusta olisi toki johdonmukaista, että jos varatuomarin nimike halutaan (jostakin syystä) säilyttää, se myönnettäisiin, ei suinkaan jo lyhyen tuomioistuinharjoittelun, vaan vasta kolmen vuoden asessorin koulutusohjelman hyväksytysti suorittaneille juristeille, sillä vasta ko. ohjelma "tekee heistä varatuomareita" eli pätevöittää hakemaan vakinaisen tuomarin virkaa.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

30. KKO 2017:9. Huumekuriirin rangaistukseen roima alennus

1. Korkein oikeus (KKO) alensi tänään antamallaan ennakkopäätöksellä amfetamiinia maahan tuoneen miehen törkeästä huumausainerikoksesta saamaa vankeusrangaistusta peräti kolmella vuodella. Ratkaisullaan KKO halusi ohjata huumerikoksista tuomittavien rangaisusten mittaamista siten, että rangaistuksen ei tule perustua yksinomaan rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatuun ja määrään. 

KKO 2017:9

2. Kuriirina toiminut mies oli kuljettanut saamiensa ohjeiden mukaan ja palkkiota vastaan lähes kahdeksan kilon amfetamiinierän sisältäneen henkilöauton Virosta Suomeen, mutta jäänyt kiinni satamassa. KKO piti oikeudenmukaisena seuraamuksena rikoksesta 5 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistusta. Helsingin hovioikeus ja Helsingin käräjäoikeus olivat  tuominneet miehen vankeuteen 8 vuodeksi 6 kuukaudeksi.

3. Tähän asti huumerikoksista tuomittavat rangaistukset ovat perustuneet yleensä Helsingin hovioikeuden vuonna 2006 laatimaan taulukkoon, jonka mukaan vankeutta tuomitaan sen mukaan mistä aineesta on ollut kyse ja kuinka paljon sitä on ollut. KKO huomattaa tänään antamansa ratkaisun perusteluissa, että se on jo aiemmin eräissä tuomiossaan ottanut huomioon  syytettyjen erilaisen aseman huumerikoksissa ja antanut sille merkitystä rangaistuksen mittaamisessa (perustelujen kohta 13). Ratkaisuissa KKO 2006:58 ja 2008:18 KKO on lausunut nimenomaisesti kuriirille tuomittavasta rangaistuksesta (kohta 14). 

4. Kun tämän ratkaisuohjeiden sanoma ei ole KKO:n mielestä ilmeisesti mennyt kunnolla perille alempien tuomioistuinten päätöksenteossa, se on nyt antamassaan ratkaisussa päättänyt "terästää" kantaansa ja irtaantua selvin sanoin edellä mainitusta kaavamaisesta "taulukkoajattelusta". 

5. Perustelujen kappaleessa 8 korkein oikeus lausuu näin: 

Rangaistuksen määrääminen perustuu asianomaista rikosta koskevassa säännöksessä säädettyyn rangaistusasteikkoon. Sen pohjalta tapahtuvassa mittaamisharkinnassa ovat keskeisessä asemassa kysymyksessä olevaa rikosta koskevat rangaistuksen mittaamista ohjaavat Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisut. Jos sellaisia ei ole, huomioon voidaan ottaa myös muut samaa rikosta koskevat Korkeimman oikeuden ratkaisut, joissa Korkeimmassa oikeudessa on ollut kysymys myös rangaistuksen mittaamisesta. Jos Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöä ei ole jonkin rikoksen osalta laisinkaan tai jos se on niukkaa, huomiota voidaan kiinnittää myös rangaistuskäytäntöä kuvaaviin tilastollisiin tai muihin selvityksiin, mikäli niistä ilmenevää rangaistustasoa voidaan pitää edellä mainitut rangaistuksen mittaamisperusteet huomioon ottaen oikeudenmukaisena (KKO 2011:102 kohta 19). 

6. Marssijärjestys rangaistuksen mittaamisessa on siis sellainen, että ensin tuleevat KKO:n rangaistuksen mittaamista koskevat ennakkopäätökset, toiseksi KKO:n muut mittaamisratkaisut ja vasta kolmanneksi rangaistuskäytäntöä kuvaavat tilastolliset ja muut selvitykset, siis myös edellä tarkoitetut mittaamistalukot.

7. Ko. tapauksessa KKO otti rangaistusta mitatessaan huomioon teon kohteena olleen huumausaineen määrän ja laadun lisäksi kuriirin epäitsenäisen ja muita osallisia rajoitetumman aseman huumausaineiden maahantuonnissa. Näin tehdessään KKO tuomitsi kuriirin rangaistukseen, joka oli huomattavasti eli kolme vuotta alempi kuin tällaisen huumausaine-erän laittomasta maahantuonnista olisi muutoin tuomittu.

8. . KKO:n mukaan huumausainerikoksesta tuomittavan rangaistuksen ei siis tule perustua yksin ja kaavamaisella tavalla rikoksen kohteena olevan huumausaineen laatuun ja määrään. Etenkin törkeimmissä huumausainerikoksissa teon rangaistusarvoon vaikuttavat merkittävästi myös muut seikat. Erityisesti laajamittaiseen huumausaineiden laittomaan maahantuontiin osallistuu yleensä useita henkilöitä selvästi erilaisissa tehtävissä, jolloin tehtävän osoittama syyllisyys voi vaihdella rikokseen osallisten välillä huomattavasti.

9. Kysymyksessä on rangaistuksen mittaamista koskevasta tärkeästä linjanvedosta sekä alempien tuomioistuinten mittaamiskäytännön ohjaamisesta ja yhtenäistämisestä. Tämän vuoksi KKO ratkaisi asian vahvennetussa jaostossa, johon kuului viiden jäsenen sijasta 11 jäsentä.

29. Kenestä uusi oikeuskansleri?

1. Oikeuskanslerin virkaan jätettiin määräaikaan mennessä yhdeksän hakemusta. Hakijoiden joukossa ovat muun muassa alivaltiosihteeri, OTT Tuomas Pöysti, apulaisoikeusasiamies, OTL Maija Sakslin (kuva oikealla) ja KHO:n ma. oikeusneuvos, OTL Mikko Puumalainen (kuva vasemmalla).

2. Myös Turun yliopiston professorit Veli-Pekka Viljanen ja Raimo Siltala hakivat virkaa. Muut hakijat olivat OKa-viraston kansliapäällikkö, OTL Kimmo Hakonen, hovioikeudenneuvos, OTT Jukka Lindstedt, valiokuntaneuvos Matti Marttunen ja esittelijäneuvos Maija Salo.


3. Nykyinen oikeuskansleri Jaakko Jonkka jää eläkkeelle toukokuun alussa. Oikeuskanslerin nimityksestä päättää tasavallan presidentti valtioneuvoston ehdotuksesta. Nimitysasia valmistellaan oikeusministeriössä.

4. Hakijalistan nähtyäni olin hieman pettynyt, sillä hakijoiden joukossa ei minusta ole sellaisia erityisen päteviä juristeja, joiden voisi ajatella hoitavan todella taidolla ja tehokkuudella oikeuskanslerin vaativaa virkaa. Jäin kaipaamaan hakijoiden joukosta esimerkiksi      oikeusasiamies Petri Jääskeläisen nimeä. Mutta niillä mennään, mitä sattuu olemaan! Aiemmista oikeuskanslereista mm. Jaakko Jonkka ja Jorma. S. Aalto olivat lainkäyttöön hyvin perehtyneitä prosessualisteja, ja Paavo Nikulakin, joka oli kansanedustaja, ehti käväistä jossakin vaiheessa lyhyen aikaa tuomarina Kouvolan hovioikeudessa. Mutta toki myös lähinnä vain hallinto-oikeuteen hyvin perehtynyt pätevä lakimies voi tulla oikeuskanslerin nimitysmenettelyssä kysymykseen.

5. Oikeuskanslerin virastoa hakijoista edustavat esittelijäneuvos Maija Salo (57) ja kansliapäällikkö Kimmo Hakonen (56). Jälkimmäinen on Lapin yliopistosta valmistunut oikeustieteen lisensiaatti, joka on työskennellyt aiemmin lähinnä polisihallinnon eri viroissa. Martti Marttunen on 38-vuotias oikeustieteen tohtori, joka on väitellyt rikosoikeudesta. Hän on ollut lainsäädäntöneuvoksena ja toimii nykyisin valiokuntaneuvoksena eduskunnan perustuslakivaliokunnassa.

6. Veli-Pekka Viljanen (57) on valtiosääntöoikeuden professori Turun yliopistosta. Hänet tunnetaan apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljasen aviomiehenä ja perustuslakivaliokunnan pitkäaikaisena asiantuntijana. Professori Raimo Siltala (56) on myös oikeusteoreetikko - vieläpä pätevä sellainen - joka toimii niin ikään Turun yliopistossa ollen yleisen oikeustieteen professori. Siltala toimi viitisentoista vuotta sitten lyhyen aikaa OKa -viraston esittelijänä, mutta tämä tuskin on ratkaiseva meriitti.

7. Hakijoista myös Jukka Lindstedt (58) ja Tuomas Pöysti ovat väitelleet oikeustieteen tohtoriksi. Lindstedtillä on pitkä ja monipuolinen ura. Hän on toiminut mm. oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena, yhden kauden eduskunnan apulaisoikeusasiamiehenä (2005-2009), Tarja Halosen aikana tasavallan presidentin kansliassa oikeudellisena neuvonantajana, KHO:n ma.  hallintoneuvoksena (2012) ja nykyisin Helsingin hovioikeuden hovioikeudenneuvoksena. Lindstedt on pyrkinyt monta kertaa KKO:n jäseneksi, mutta ei ole tullut virkaan nimitetyksi.  Lindstedtin ura näyttää jämähtäneen jotenkin paikoilleen, en tiedä miksi. Hän väitteli vuonna 1999 oikeustieteen tohtoriksi rikosoikeutta ja oikeushistoriaa käsittelevällä tutkimuksella, jonka nimenä on "Kuolemaan tuomitut".

8. Tuomas Pöysti on 46 -vuotias oikeustieteen tohtori ja Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden tohtori. Hän on kotoisin Rovaniemeltä ja valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi ja OTT:ksi Lapin yliopistosta. Ellen väärin muista, Pöystin väitöstilaisuus pidettiin kuitenkin Helsingissä. Pöysti on ehtinyt olla mukana monenlaisissa tehtävissä ja järjestöissä, myös hänen julkaisuluettelonsa on laaja. Lakimiesmatrikkelissa (2015) Pöystin tiedot ovat kenties kaikkein pisimmät käsittäen tiheää tekstiä lähes puolitoista sivua. Harrastuksikseen Pöysti ilmoittaa matrikkelissa juoksun (puolimaraton ja maastojuoksu) ja muuun yleisurheilun, jakapallovalmennuksen ja toiminnan HJK:ssa, hiihdon (tietenkin kun on rovaniemeläisiä),  marjastuksen, kalastuksen, metsässä samoilun, kv. politiikan, filosofian sekä ranskan kielen ja kulttuurin; eihän tuosta listasta puutu oikeastaan enää kuin estejuoksu ja sienestys! Pöystin vaimo on ranskalainen taitelija. 

9. Tuomas Pöystin laaja väitöskirja, jonka nimeä on nyt muista - en ole kirjaa ikinä edes lukenut  (oli se nimittäin niin monimutkaisen tuntuista tekstiä) - käsitteli oikeusinformatiikkaa. Oikeusinformatiikkaa on Lapin oikiksessa harrastettu, kiitos professori Ahti Saarenpään, alusta lähtien eli 30 vuoden ajan todella lujasti. Lapin tiedekunnassa on ilmeisesti edelleen Suomen ainoa oikeusinformatiikan professuuri. Tuomas Pöysti haki noin 15 vuotta sitten sanottua professorin virkaan ja hän olikin kahdesta viranhakijasta selvästi pätevin. Mutta niin vain kävi, että tiedekunta ei - jostakin syystä - halunnut nimittää Helsinkiin muuttanutta Pöystiä, vaan "sen toisen" hakijan. Ehkä pelättiin, ettei Pöysti olisi tullut Rovaniemelle virkaa hoitamaan, vaan olisi hakenut heti virkavapautta.

10. Tuomas Pöysti on tehnyt mittavan uran valtiovarainministeriön hallitussihteerinä, neuvottelevana virkamiehenä ja controllerinä sekä VTV:n eli Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajana (2007-2015).  Pöysti ilmoittautui vuonna 2015 korkeimman oikeuden KKO) jäsenen eli oikeusneuvoksen virkaan, muttei tullut virkaan nimitetyksi; hänellä kun ei ole juuri minkäänlaista kokemusta lainkäytön alalta eikä hän ole edes varatuomari. Tämän jälkeen Pöysti siirtyi sote-uudistuksen pariin, missä tarkoituksessa hän luopui pääjohtajan virastaan ja hänet nimitettiin valtioneuvoston alivaltiosihteeriksi, jonka vastuulla on ollut nyt kaksi vuotta sote-uudistuksen vetäminen. Virallisesti Pöysti on sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen ja itsehallintoalueiden perustamisen sekä aluehallintouudistuksen valmistelun projektinjohtaja. Pöysti johtaa alivaltiosihteerin nimikkeellä ammattijohtajana ministeriöiden yhteistä valmistelutyötä. Pöystin mukaan hänen sopimuksensa on kestoltaan 2+2 vuotta. Ensimmäiset kaksi vuotta, jotka Pöysti on toiminut sosiaali- ja terveysministeriössä, tulevat täyteen syksyllä, minkä jälkeen hänen olisi määrä jatkaa toiset kaksi vuotta valtiovarainministeriössä.

10. Miksi Tuomas Pöysti haluaisi hypätä kesken kaiken pois sote-uudistuksen valmistelusta? Tätä on lehdissä ihmetelty, ja ylipäätään juuri Pöystin ilmoittautuminen oikeuskanslerin viran hakijaksi, on ylittänyt viranhakua koskevan uutiskynnyksen. Iltalehdessä eilen Pöysti kertoi, ettei hänellä ole mitään "työntöä" pois projektijohtajan tehtävästä eikä hän ole myöskään turhautunut uudistuksen valmistelussa. Pöysti ei kuitenkaan kertonut, miksi hän kuitenkin haluaa pois Juha Sipilän hallituksen merkittävimmän ja vaikeimman hankkeen valmistelusta. Olisiko Pöystille hallituksen piiristä kenties lupailtu jotain korkeaa virkanimitystä, jos hän hoitaa sote-uudistuksen kunnolla "maaliin", kuten pääministeri Sipilällä on tapana sanoa? Sote-uudistus, samoin kuin maakuntauudistuskin, on kuitenkin vielä monilta osin raakilevaiheessa, joten ei kai hallituksessa ja oikeusministerissä olla niin  tyhmiä, että tehokas projektinjohtaja päästettäisiin kesken kaiken valmistelusta pois nimittämällä hänet oikeuskansleriksi.

11. Vahvimmat ehdokkaat uudeksi oikeuskansleriksi ovat etukäteen ajatellen Maija Sakslin ja Mikko Puumalainen. 

12. Maija Sakslin on 56- vuotias oikeustieteen lisensiaatti. Hän on ollut eduskunnan oikeusasiamiehenä vuodesta 2010 alkaen, hänen toinen nelivuotiskautensa on määrä jatkua 31.3.2018 asti. Sakslinista ei kovin paljon muuta tiedetäkään, hän ei ole antanut tietojaan Lakimiesmatrikkelia varten. Eduskunnan oikeusasiamiehen sivuilla kerrotaan - kunhan nuo tiedot sieltä pikku etsiskelyn jälkeen vain löytää - että  Sakslin on toiminut pitkään Kelassa eli Kansaneläkelaitoksessa, viimeiset 10 vuotta Kelan tutkimusosastolla oikeudellisesta tutkimuksesta vastaavana tutkijana. Olen antanut itselleni ymmärtää, että Sakslin olisi ollut kallellaan vasemmistoon, mutta tämä seikka ei toki ole syy, minkä vuoksi Sipilän porvarihallitus ei voisi nimittää häntä oikeuskanslerin korkeaan virkaan.

13. Mikko Puumalainen on niin ikään 56 -vuotias oikeustieteen lisensiaatti, joka toimii tällä hetkellä korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) määräaikaisena oikeusneuvoksena; KHO:ssa on 1,5 vuoden ajan ollut kaikkiaan kahdekan ma. oikeusneuvosta lähinnä turvapaikka-asioiden valitusten käsittelyä silmällä pitäen. Puumalainen on suorittanut 1993 LL.M. tutkinnon Lontoon yliopistossa. Hän on toiminut  lainsäädäntöneuvoksena oikeusministeriössä sekä  EU-asiantuntijana, kaupallisena neuvoksena ja neuvottelevana virkamiehenä valtioneuvoston kansliassa. Puumalainen oli Suomen ensimmäinen vähemmistövaltuutettu vuosina 2002-2007. Hän oli 2007 oikeusministeri Tuija Braxin "löytö" apulaisoikeuskansleriksi; kertoisiko tämän jotain myös Mikko Puumalaisen ideologisesta suuntauksesta?  Vaikea sanoa. Vuoden 2014 loppupuolella Mikko Puumalainen ("Puumis") haki ja sai virkavapautta väitöskirjan tekemistä varten, mutta väitöstutkimus ei ole vielä valmistunut. Vuoden 2016 alusta lähtien Puumalainen on ollut KHO:n ma. oikeusneuvoksen virassa. 

14. Mikko Puumalainen on pari kolme kertaa herättänyt kannanotoillaan julkista huomiota. Vähemmistövaltuutettuna Puumalainen piti 2004 Tatu Vanhasen lausuntoja afrikkalaisten alhaisemmasta älykkyysosamäärästä kiihottamisena kansanryhmää vastaan, mutta syytettä Tatu, joka on Matti Vanhasen isä, ei sentään saanut. Keväällä 2014 apulaisoikeuskansleri Puumalainen herätti laajaa huomiota ns. Suvivirsi-asiassa. Hän katsoi koulujen uskonnollisten tilaisuuksien olevan ongelmallisia uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden kannalta. Hän kehotti Opetushallitusta tarkistamaan kouluille annettua uskonnollisia tilaisuuksia koskevaa ohjeistusta. Opetushallitus ja monet poliitikot, mutta myös aivan "tavalliset ihmiset", kritisoivat Puumalaisen lausuntoa. Puumalaisen katsottiin haluavan kieltää Suvivirren veisaamisen kouluissa. Kenties tästä kritiikistä hieman suivaantuneena Pumalainen anoi virkavapautta apulaisoikeuskanslerin virasta. Nyt hän haluaa palata Valtioneuvoton linnaan Oka -viraston bossina.

15. Saapa nähdä, miten virantäytössä tulee käymään. Nimitetäänkö virkaan Maija Sakslin, Mikko Puumalainen vai kenties Tuomas Pöysti? Kaikki kolme ovat virkaan päteviä, mutta Sakslinin ja Puumalaisen pitkäaikainen kokemus ylimmän laillisuusvalvojan tehtävistä merkitsee todennäköisesti sitä, että lopullinen valinta tapahtuu heidän välillään.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

28. Mikä virkamies on oikeuskansleri?

                     Oikeuskanslerinvirasto sijaitsee Valtioneuvoston linnassa

1. Valtioneuvoston oikeuskansleri (lyhenne OKA, ruots. justitiekansler) on ylintä laillisuusvalvontaa suorittava virkamies Suomessa. Myös Ruotsissa ja Virossa on samankaltainen oikeuskanslerin virka. Oikeuskanslerin ohella valtioneuvossa on lisäksi apulaisoikeuskansleri ja hänen sijaisensa. 

2. Oikeuskanslerin toimiala on osittain sama kuin eduskunnan oikeusasiamiehen (lyhenne  EOA).  Oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen tehtävien jaosta säädetään 1990 annetussa laissa (124/1990). Oikeuskansleri voi ajaa virkarikossyytettä esimerkiksi ministeriä vastaan valtakunnanoikeudessa. Ylimmän syyttäjän tehtävät siirtyivät oikeuskanslerilta valtakunnansyyttäjälle 1997. Autonomian aikana oikeuskansleria edelsi virkanimike prokuraattori. Ruotsin vallan aikana oikeuskanslerista käytettiin toisinaan nimitystä kruununjuristi.

2a. Kaikissa muissa kuin edellä mainituissa kolmessa Euroopan valtioissa on pärjätty hyvin yhdellä ylimmällä laillisuusvalvojalla. Meilläkin kannattaisi harkita, tulisimmeko toimeen yhdellä ylimmällä laillisuusvalvojalla eli eduskunnan oikeusasiamiehellä. Tätä olen ehdottanut aiemminkin, mutta toki tiedän, ettei ehdotusta tulla hyväksymään; näin käy yleensä muillekn järkeville ehdotuksille. Oikeuskansleri voisi keskittyä puuhailemaan valtioneuvoston neuvonantajana, tarkastamaan hallituksen yleiskokouksen esityslistoja ja antamaan lausuntoja lakiesitysten perustuslainmukaisuudesta.

3. Oikeuskansleri siis valvoo valtioneuvoston toimien lainmukaisuutta, ja hänellä on läsnäolo- ja puheoikeus valtioneuvoston istunnoissa. Hän myös antaa lainopillisia neuvoja valtioneuvostolle ja ottaa vastaan kansalaisten kanteluja lainvastaisesta viranomaistoiminnasta. Uutta hallitusta muodostettaessa oikeuskansleri poseeraa yhteiskuvassa ministereiden kanssa, askeleen tai pari kauempana ministereiden rivistöstä. Minusta tämä on hieman koomista! Linnan itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla kanslerikaksikko tepastelee saliin ja kättelemään presidenttiparia Linnan Esplanadin puoleisesta ovesta hallituksen ministereiden jälkeen.

4. Ministerit voivat kysyä oikeuskanslerin kantaa laillisuusasioista muotovapaasti asioiden valmisteluvaiheessa. Tätä neuvonta- ja ohjaustehtävää tarkoitetaan, kun sanotaan, että oikeuskansleri on "kruununjuristi". Ko. nimike periytyy 1700-luvulta Ruotsin vallan ajoilta; oikeuskanslerin edeltäjänä Ruotsissa toimi vuodesta 1713 lähtien "kuninkaan korkein asiamies", jonka korvasi vuoden 1719 kansliajärjestyksessä justitiae cantzleren eli juuri oikeuskansleri.

5. Minusta tässä kohdin näyttäisi olevan toimivaltaa koskeva ristiriita, sillä oikeuskanslerilla on eräänlainen kaksoisrooli: yhtäältä oikeuskansleri toimii hallituksen, ministereiden ja ministeriöiden neuvonantajana, toisaalta hänen tulisi valvoa ministerien ja valtioneuvosten virkamiesten toimien lainmukaisuutta. Ei siis mikään ihme, että oikeuskanslerin ministereihin kohdistuva laillisuusvalvonta on tahtonut aika ajoin olla hieman sitä sun tätä, siis liian tehotonta. Tiedän toki, että esimerkiksi nykyinen oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei ole pykälien valossa "nähnyt" asiassa ristiriitaa. Asioita ei kuitenkaan kannattaisi tyytyä tarkastelemaan yksinomaan lakitekstin perusteella, vaan arvioinnissa olisi syytä käyttää myös tavallista arkijärkeä.

6. Oikeuskansleri johtaa valtioneuvoston yhteydessä toimivaa oikeuskanslerinvirastoa, joka valmistelee hänen ja apulaisoikeuskanslerin ratkaistavaksi kuuluvat asiat ja muut hänen toimialansa tehtävät. Tasavallan presidentti nimittää oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin sekä oikeuskanslerinviraston kansliapäällikön. Itsenäisen Suomen ensimmäisenä oikeuskanslerina 1918 toimi Pehr Evind Svinhufvud. Tähän mennessä kaikki oikeuskanslerit ovat olleet miehiä. Oikeuskanslerina ovat olleet mm. Paavo Nikula (1998-2007), Jorma S. Aaalto (1986-1998), Kai Korte (1982-1986) ja Risto Leskinen (1970-1982).

7. Oikeuskanslerina on toiminut 2007 lähtien oikeustieteen tohtori Jaakko Jonkka. Hän  oli 2001-2007 apulaisoikeuskanslerina ja 1998-2001 eduskunnan apulaisoikeusasiamiehenä. Jonkka väitteli 1991 oikeustieteen tohtoriksi prosessioikeuden alalta. Hänen väitöskirjansa, jonka nimenä oli Syytekynnys, käsitteli todistusoikeutta, tarkemmin sanottuna syytteen nostamiseen vaadittavan näytön riittävyyttä. 

8. Jaakko Jonkalla on pitkä kokemus ylimmän laillisuusvalvojan tehtävistä. Hän avusti EOA:n kanslian esittelijäneuvoksen virassa ollessaan oikeusasiamies Jacob Södermania, kun vm. syytti 1993 valtakunnanoikeudessa ministeri Kauko Juhantaloa lahjusrikosjutussa. Jaakko Jonkka on pätevä juristi.  Hän on tutkijatyyppi, joka olisi menestynyt erinomaisesti myös tutkijana ja professorina. Oikeuskanslerina Jonkka on ollut hieman väritön, häntä on toisinaan arvosteltu liiallisesta varovaisuudesta silloin, kun kyse on ollut ministereiden tai korkeiden virkamiesten virkatoimien laillisuuden tutkinnasta. Jonkan ansioksi on kuitenkin luettava esimerkiksi se, että hän "narautti" ex-pääministeri Matti Vanhasen esteellisyydestä.

9. Joulukuussa 2016 sairauslomalla ollut Jonkka kertoi Hesarin toimittaja Petri Sajarille, että Juha Sipilän hallitus on sivuuttanut hyvän lainvalmistelun periaatteita ja Jonkan huomautuksia lakiesitysten korjaustarpeesta vetoamalla kiireeseen ja poliittiseen paineeseen. Hallituksen esityksissä on lehtijutun mukaan ajoittain ollut suuria ongelmia perustuslain, esimerkiksi perus- ja ihmisoikeuskysymyksien suhteen, jolloin esitykset ovat kaatuneet eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Jonkan mukaan myös edellisillä hallituksilla oli ollut samanlaisia ongelmia lainvalmistelun kanssa. Oppositio vaati Jonkan lausunnon takia hallitukselta selvitystä lainvalmisteluperiaatteista ja vastausta siitä, kunnioittaako hallitus oikeusvaltioperiaatteita. 

10. Pääministeri Sipilä selvitti asiaa eduskunnan täysistunnossa kiistäen Jonkan väitteet, minkä jälkeen asia näyttää hautautuneen ja jäävän sillensä. Emeritusprofessori Markku Helin ilmaisi huolensa ajattelusta, jonka mukaan hallituksen pitäisi aina noudattaa oikeuskanslerin mielipidettä. Helinin mukaan Suomi lakkaisi olemasta ­demokratia, jos oikeuskansleri tai muu virkamies voisi määrätä, millaisen esityksen hallitus saa viedä eduskuntaan. Lakiesityksen perustuslainmukaisuus ratkaistaan perustuslakivaliokunnassa.

11. Helin näyttää liioittelevan asiaa. Oikeuskansleri Jonkka ei ole toki esittänyt HS:lle tai muulloinkaan, että oikeuskanslerin pitäisi saada määrätä "millaisia lakiesityksiä" hallitus saa antaa eduskunnalle. Kyse on ainoastaan siitä, että hallitus, ministerit tai ministeriöiden virkamiehet eivät ole lakien valmistelussa aina kiinnittäneet riittävää huomiota perustuslaillisiin ongelmiin ja kysymyksiin. Toimittaja Sajarin laatima lehtijuttu oli turhan kärkevä, kuten jo jutun otsikosta "Hallituksen painostus jyräsi oikeuskanslerin pyrkimykset korjata ongelmallisia lakiesityksiä" ilmenee. Itse asiassa kyse on ollut vain parista kolmesta yksittäistapauksesta, joista ei voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

12. Jaakko Jonkka, joka täytti helmikuun alkupuolella 64 vuotta, jää eläkkeelle toukokuun alusta. Aika varhainen eläkkeelle siirtyminen, sanoisin. Mutta onhan Jonkka jo tullut toimineeksi lähes 20 vuotta maan ylimpänä laillisuusvalvojana. On ymmärrettävää, että tuossa ajassa tyyppi kuin tyyppi voi aivan hyvin saada laillisuusvalvonnasta tarpeekseen. Eläkepäivillään Jonkka aikoo kirjoittaa oikeustieteellisen tutkimuksen oikeuskanslerin tehtävistä ja toiminnasta. OIkein hyvä tutkimusteema.

13. Tänään uutisoitiin, että avoinna olevaa oikeuskanslerin virkaa on hakenut yhdeksän lakimiestä, Minulla oli tarkoituksena jo tässä jutussa kirjoittaa hakijoista, mutta kun tästä "esipuheesta" tuli jo näin pitkä, esittelen viranhakijoita vasta seuraavassa jutussa.