405. Vaasan hovioikeus täyttää 250 vuotta

 

 

1. Vaasan hovioikeus on Suomen toiseksi vanhin hovioikeus. Se aloitti toimintansa 21.8.1776 ja täyttää kuluvan elokuun lopulla siis 250 vuotta. Vaasan hovioikeuden perusti kuningas Kustaa III vuonna 1775, jolloin uudistettiin myös lääninjakoa. Kun olen ollut tuomarina Vaasan hovioikeudessa vuonna 1976, jolloin hovioikeus täytti 200 vuotta, ajattelin kirjoittaa hieman tuomioistuimen vaiheista. 

2. Kustaa III nimitti vuonna 1775 Vaasan hovioikeuteen kaksi hovioikeudenneuvosta sekä viisi asessoria. Hovioikeudenneuvos Adolf Fredrik Silfersparre oli 30 vuotta täyttänyt Turun hovioikeuden nuorin hovioikeudenneuvos ja toiseksi neuvokseksi nimitetty ylisotatuomari Adolf Tandefelt vasta 28-vuotias. Vuonna 1776 Kustaa III nimitti hovioikeuden presidentiksi revisiosihteeri, vapaaherra Arvid Kurckin, joka oli 41-vuotias. Kurckin sukujuuret ulottuvat Suomeen, mutta hän oli ruotsalainen ja kuului kustavilaiseen ylhäisöpiiriin.

3. Vaasan hovioikeuden juhlalliset vihkiäiset pidettiin Tukholman kuninkaanlinnassa 28.6.1776. Vihkiäisiä on kuvattu loistavaksi spektaakkeliksi, jollaista Ruotsissa ei ollut nähty sitten Kustaa II Adolfin (1594-1632) päivien. Kuninkaan puheen jälkeen puheen piti hovioikeudenpresidentti Arvid Kurck, jonka puheessa mainittiin 16 kertaa sanat "Teidän Kuninkaallinen Majesteettinne". Tämän jälkeen presidentti Kurck, hovioikeudenneuvokset Silfersparre ja Tandefelt sekä viisi asessoria (Hising, Ståhlhandske, Krabbe, Lode ja de La Chapelle) vannoivat uskollisuudenvalan kuninkaalle.

4. Hovioikeus aloitti varsinaiseen toimintansa siis 250 vuotta sitten 21. päivänä elokuuta 1776. Hovioikeus työskenteli ensimmäiset kymmenen vuotta vuokratiloissa Vaasan pormestarin Eric Ludolpt Leopoldin talossa. Hovioikeuden toimialue eli hovioikeuspiiri oli laaja, sillä siihen kuuluivat Oulun lääni ja Kuusamon Lappi sekä Vaasan lääni ynnä Savo ja Karjala. Suomen ensimmäinen hovioikeus oli perustettu vuonna 1623 Turkuun. Suomen kolmas hovioikeus perustettiin Viipuriin vuonna 1839, jolloin Vaasan hovioikeuspiirin alue pieneni. Itä-Suomen hovioikeus perustettiin sotien jälkeen Kuopioon 1945 jatkamaan Viipurin hovioikeuden toimintaa. Helsingin hovioikeus aloitti vuonna 1952, Kouvolan hovioikeus 1978 ja seuraavana vuonna Rovaniemen hovioikeus. Kouvolan hovioikeus lakkautettiin vuonna 2014.

5. Vaasan hovioikeuden ratkaisema ensimmäinen rikosjuttu koski Savon sydämessä eli Heinäveden pitäjässä 1.4.1771 pääsiäissunnuntaina tapahtunutta kirkkorauhan rikkomusta ja pahoinpitelyä, jossa syytettynä oli torppari Matts Issakaini (Matti Issakainen) ja asianomistajana torppari Michel Lydicaini (Mikko Lyytikäinen). Rantasalmen ym. pitäjien kihlakunnanoikeus oli talvikäräjien 1774 yleisessä istunnossa katsonut selvitetyksi, että Issakainen oli lyönyt Hasumäen (Heinäveden kirkonkylän) maantiellä kirkosta kotimatkalla ollutta Lyytikäistä ilman syytä suulle niin kovaa, että kaksi hammasta irtosi. Issakainen oli jo ennen talvikäräjien toimittamista myöntänyt pahoinpidelleensä Lyytikäistä ja miehet olivat tehneet sovinnon, mutta tämä ei estänyt asian saattamista käräjille. Kihlakunnanoikeus tuomitsi Issakaisen kirkkorauhan rikkomisesta maksamaan 40 hopeatalaria sekä sapattirikkomuksesta ja kahdesta irtilyödystä hampaasta kuusi talaria kustakin ja lisäksi erillistä hyvitystä kuusi talaria, yhteensä 60  hopeatalaria. Sakkorahat jaettiin kolmeen osaan kruunulle, kihlakunnalle ja rikoksen uhrille; hyvitys eli korvaus irroneista hampaista Issakaisen tuli maksaa Lyytikäiselle.

6. Päätökseen ei annettu valitusosoitusta hovioikeuteen, vaan se lähetettiin suoraan hovioikeuden tutkittavaksi. Kyseessä oli toisin sanoen eräänlainen alistusmenetttely, koska asiassa oli kysymys vakavasta rikoksesta eli kirkkorauhan rikkomisesta. Kihlakunnanoikeus suoritti  asiassa tutkinnan (ransakning), mutta sen ratkaisu toimitettiin hovioikeuden tarkastettavaksi. 

7. Vaasan kuninkaallisessa hovioikeudessa juttu käsiteltiin 26.8.1776 pidetyssä esittelyssä, jolloin se myös ratkaistiin. Asianosaiset eivät olleet saapuvilla, vaan menettely oli kirjallista ja asia käsiteltiin ja tuomio annettiin ruotsin kielellä. Hovioikeuden kokoonpano jutussa oli laaja, sillä siihen kuuluivat Kansallisarkistossa säilytettävän pöytäkirjan mukaan vapaaherra ja presidentti - tässä järjestyksessä - Kurck, hovioikeudenneuvos Silfersparre sekä asessorit Hising, Krabbe, Lode ja af Palén. Esittelijänä toimi advokaatti-fiskaali Alanus. Hovioikeuden sihteerinä toimi alkuvuosina Fredrik Juslén.

8. Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä muutoin paitsi, että luki Issakaisen syyksi kirkkorauhan rikkomisen asemesta rauhanrikkomisen, koska asiassa ei ollut voitu selvittää, että hän oli  tiennyt Lyytikäisen olleen tulossa kirkosta. Rangaistuksia hovioikeus ei muuttanut. Mikäli sakkoja ei saataisi perityksi, hovioikeus määräsi, että Issakaista rangaistaan kolmentoista parin raippojen iskulla, kolme lyöntiä kustakin parista. - Hovioikeuden sanotun jutun ruotsinkielistä pöytäkirjaa ja siihen liitettyä päätöstä säilytetään Kansallisarkistossa. Se on esillä hovioikeuden historiasta kertovassa näyttelysssä Vanhan Vaasan museossa. 

9. Näin siis tutkittiin ja tuomittiin savolaisten torpparien välisessä jutussa Vaasan kuninkaallisessa hovioikeudessa vuonna 1776. Kuriositeettina mainittakoon, että sukunimet Issakainen ja Lyytikäinen ovat edelleen aika tavallisia Heinävedellä ja yleensä Savossa. Näin voidaan päätellä Wikipediassa olevasta Heinäveden kuntaa ja sen asujaimistoa koskevasta esittelyssä, jonka päätteeksi luetellaan eräitä tunnettuja Heinävedellä olevia tai siellä syntyneitä merkkihenkilöitä. Heidän joukossaan on yksi Issakainen ja yksi Lyytikäinen, toinen heistä (Sakari Issakainen) on kirjailija, toinen (Matti Lyytikäinen) taiteilija.

10.  Pormestari Eric Leopoldilta vuokratusta talosta hovioikeus muutti vuonna 1786 uuteen, Vanhassa Vaasassa eli nykyisin Mustasaaressa sijaitsevaan  hovioikeudentaloon, jonka oli suunnitellut yli-intendentti ja arkkitehti Carl Fredrik Adelcrantz. Taloa pidetään yhtenä Suomen komeimmista kustavilaisen ajan arkkitehtonisista luomuksista. Tästä oikeudenjumalattarelle, Themikselle, pyhitetystä rakennuksesta tuli komea valtakunnan mahdin symboli. Se säilyi lähes ainoana vahingoittumana rakennuksena Vaasan palossa 3.8.1852. Uuden hovioikeustalon valmistuttua vanha hovioikeus, Themiksen temppeli, muutettiin kirkoksi ja se toimii edelleen Mustasaaren kirkkona.

11. Vanhan Vaasan tulipalon jälkeen Vaasan kaupunki päätettiin rakentaa nykyiselle paikalleen. Lääninarkkitehti Carl Axel Setterberg  sai tehtäväkseen kaupungin julkisten rakennusten ja siten myös uuden hovioikeustalon suunnittelun. Punatiilinen hovioikeudentalo, joka sijoitettiin puistokadun päähän, kaupungin länsirannalla sijaitsevalle kummulle, valmistui vuonna 1862; Vaasan rautatieasemalta hovioikeudentalolle johtavan kadun nimi on Hovioikeudenpuistikko. Rakennus seisoo paikallaan ylvään näköisenä ja arvolleen sopivan etäällä alueen muista Rantakadun varrella olevista rakennuksista. 

12. Kurositeettina mainittakooon, että hovioikeudentaloon muurattiin 57 kaakeliuunia, joita käytettiin vuoteen 1939 asti, jolloin rakennukseen asennettiin keskuslämmitys. Taloon sijoitettiin myös Vaasan lääninhallitus, jonka tilat olivat rakennuksen eteläpäässä; hovioikeuden puolestaan pohjoispäässä. Lääninhallitus siirtyi omiin tiloihin Palosaareen vuonna 1984, jolloin talo jäi kokonaan hovioikeuden käyttöön. 

13. Alan asiantuntijat ovat ylistäneet hovioikeudentaloa uljaaksi oikeuspalatsiksi ja maamme rakennustaiteen merkkiteokseksi, jossa ovat nähtävissä eri tyylikausien hienoimmat piirteet. Suomessa ei ole juuri muita tuomioistuinrakennuksia, joita voitaisiin luonnehtia oikeuspalatsiksi. Rakennusta on peruskorjattu ja entisöity viimeisten 60 vuoden aikana lähes täydelliseen alkuperäiseen asuunsa. Talon sisätilojen entisöimistyötä on jatkettu vuosikorjausten yhteydessä 1900-luvulla aina näihin päiviin ja hovioikeuden 250-vuotisjuhliin asti. Hovioikeuden toiminnan historiaa on koottu  erityiseen perinnehuoneeseen sijoitettuihin kokoelmiin. Hovioikeudentalo on on määritelty rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi, ja se on suojeltu valtioneuvoston päätöksellä vuonna 1991.

14. Hovioikeuden historian ja perimätiedon säilyttämiseksi on julkaistu useita selvityksiä ja tutkimuksia. Julkaisuista voidaan mainita teokset Vaasan hovioikeus 1776-1976 (toim. Erkki Rintala) ja Muistoja Themiksen näyttämöltä (toim. Virpi Harju). Teoksessa Isännän ääni, juhlakirja Erkki Rintalalle (2015) on lukuisilla värikuvilla varustettu Varpu Harjun artikkeli Vaasan hovioikeuden uljas palatsi - kauneus kunniassaan. Hovioikeudenneuvos, sittemmin korkeimman oikeuden oikeusneuvos ja Vaasan hovioikeuden presidentti Erkki Rintala on tehnyt ison työn toimiessaan hovioikeuden edustajana kaikissa entisöimisvaiheissa. 

15. Vaasan hovioikeudessa on arvokkaita taulu- ja kirjakokoelmia sekä antiikkisia huonekaluja, kulttuurihistoriallisia ja oikeuden tunnuksin varustettuja esineitä. Osa niistä on peräisin ajalta, jolloin hovioikeus sijaitsi vanhassa Vaasassa. Täysistuntosalissa on isokoinen muotokuva Kustaa III:sta, joka on maalattu vuonna 1783 ja jonka kuningas lahjoitti hovioikeudelle. Hovioikeuden toisen jaoston istuntohuoneessa on niin ikään kokovartalomuotokuva keisari Aleksanteri I:stä. Täysistuntosalin ja II jaoston seinillä ovat myös hovioikeuden kaikkien entisten presidenttien muotokuvat. 

16. Hovioikeuden 250 vuotta kestänyt ajanjakso jakautuu kolmeen vaiheeseen: Kuninkaallinen Vaasan hovioikeus (1776-1808), Keisarillinen Vaasan hovioikeus (1808-1917) ja itsenäisyydenajan Vaasan hovioikeus (1917-2026). 

17. Kuten dosentti Iisa Vepsän väitöskirjassa Tutkimus Vaasan hovioikeuden perustamisesta ja varhaisesta toiminnasta (2009) mainitaan, ruotsalaisen ylhäisön piirissä Vaasan hovioikeuden merkitystä on 1700-luvun lopulla vähätelty ja sanottu, että se perustettiin vain aatelistoa varten ja kuningasvallan maineen lisäämiseksi. Vepsä osoittaa kyseiset epäilyt ja väitteet perusteettomiksi ja selvittää, että hovioikeuden perustamiselle oli muitakin syitä. Uusi hovioikeus paransi ihmisten mahdollisuutta päästä oikeuteen ja takasi yhteiskuntarauhan. Kustaa III:n tekemät uudistukset vaativat toteutuakseen toimivaa oikeus- ja lääninhallintoa hänen vuonna 1772 suorittamansa vallankappauksen jälkeisessä tilanteessa. Kustaa III perusti Ruotsin korkeimman oikeuden, Högsta domstolen, vuonna 1789. Yksinvaltiudesta arvosteltu Kustaa III murhattiin 16.3.1792 aateliston salaliiton järjestämässä attentaatissa Kuninkaallisen oopperan naamiaistilaisuudessa. 

18. Tuomarit olivat 1700-luvun lopulla ruotsinkielisiä ja asiat käsiteltiin hovioikeudessa yksinomaan ruotsiksi. Suomenkielistä lainopillista oikeuskirjallisuutta ei ollut, mutta Ruotsin vuoden 1734 laki oli sentään käännetty suomeksi vuonna 1759. Laki pysyi Suomessa voimassa myös maan siirryttyä vuonna 1809 Venäjän keisarikuntaan kuuluvaksi suuriruhtinaskunnaksi.

19. Suomen sodan aikana 1808 venäläinen sotajoukko tuli Vaasaan ja Venäjän armeijan ylipäällikkö kreivi Friedrich Wilhelm von Buxhoevden määräsi hovioikeuden jatkamaan toimintansa. Hovioikeuden jäsenet vannoivat uskollisuudenvalan keisarille. Tilanne hovioikeudessa oli kuitenkin sekasortoinen, kun venäläiset sotilaat surmasivat vahtimestari Abraham Wilénin, jolloin myös hovioikeuden presidentti Axel Reuterholm oli vähällä menettää henkensä. Reuterholm perheineen pakeni Vaasasta eikä rohjennut palata takaisin virkaansa hoitamaan; vasta kolme vuotta myöhemmin hovioikeuteen nimitettiin uusi presidentti Erik Johan Bergenhem. Ensimmäisen sortokauden (1903-1905) aikana Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov erotti kustakin kolmesta hovioikeudesta kolme virkaiässä vanhinta jäsentä, jotka olivat niskoitelleet venäläistämispyrkimyksiä tarkoittavia määräyksiä vastaan. Vuonna 1905 nämä tuomarit saivat kuitenkin tsaari Nikolai II:n vuonna 1905 antaman ns. marraskuun manifestin jälkeen palata virkoihinsa. 

20. Autonomian aikana hovioikeuteen perustettiin vuonna 1818 keisari Aleksanteri I:n päätöksellä  toinen  jaosto. Vaasan kaupunkia kutsuttiin Venäjänvallan aikana, keisari Nikolai I:n kunniaksi, nimellä Nikolainkaupunki. Hovioikeudentalo valmistui vuonna 1862 ja hovioikeuden nimi säilyi edelleen Vaasan hovioikeutena. Asiat käsiteltiin ja ratkaisut annettiin edelleen ruotsin kielellä. Kihlakunnanoikeuksien ja raastuvanoikeuksien pöytäkirjakieli vaihtui 1860-luvulta lähtien vähitellen suomeksi, mutta Vaasan hovioikeudessa ensimmäinen suomenkielinen tuomio annettiin vasta 24.4.1884. Suomi ja ruotsi tulivat tuomioistuimissa tasavertaiseen asemaan vuoden 1902 kieliasetuksen myötä.

21.  Itsenäisyyden aikana perustettiin vuonna 1962 uutena erityistuomioistuimena vesioikeuksien ylioikeudeksi vesiylioikeus, joka toimi Vaasan hovioikeuden jaostona vuoteen 1987. Vesiylioikeus  oli toiminnassa vuoteen 1999 saakka, jolloin sen tehtävät siirtyivät Vaasan hallinto-oikeudelle, joka toimii koko maan kattavana valitusviranomaisena vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa asioissa. Jutturuuhkan purkamiseksi hovioikeudessa on ollut aika ajoin ylimääräisiä jaostoja. Vaasan hovioikeuden presidentiksi 1975 nimitettiin oman talon hovioikeudenneuvos Ritva Höyky, josta tuli Suomen ensimmäinen naispuolinen hovioikeudenpresidentti. 

22. Hovioikeusmenettely oli kirjallista aina 1990-luvun alkupuolelle asti, eli suullisia käsittelyjä, joissa asianosaiset ja heidän avustajansa ovat istunnossa saapuvilla, ei juuri pidetty. Tähän tuli muutos vasta sitten, kun Suomi oli vuonna 1990 ratifioinut Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS). Pääsääntönä on silti edelleen kirjallinen hovioikeusmenettely, jolloin valitusasiat ratkaistaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella esittelystä, jossa esittelijä selostaa asian ja tekee ratkaisuehdotuksen kokoonpanoon kuuluville tuomareille (Oikeudenkäymiskaari 26:12,1, 381/2003). Esittelymenettely ei ole julkinen. 

23. Menettelyn keventämiseksi ja resurssien tarkoituksenmukaiseksi kohdentamiseksi hovioikeuksissa otettiin vuonna 2004 käyttöön eräissä asioissa seulontamenettely, joka korvattiin vuonna 2011 jatkokäsittelylupamenettelyllä (jkl-asiat ja jkl-menettely, OK 25 a luku). Hovioikeus myöntää valitusluvan, jos käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta on syytä epäillä, ja siirtää asian täystutkintaiseen käsittelyyn. Jos lupa evätään, käräjäoikeuden ratkaisu jää voimaan. Jkl -menettelyn soveltamisala on laaja, sillä siihen kuuluvat kaikki riita-asiat ja rikosasioista ns. sakkoasiat sekä ne asiat, joissa vastaaja on tuomittu käräjäoikeudessa kahdeksaa kuukautta lievempään vankeusrangaistukseen. Vaasan hovioikeuden vuonna 2025 antamista 1021 ratkaisusta oli 738 eli peräti 72,3 prosenttia jkl:n piirin kuuluvia asioita. Hovioikeus epäsi valitusluvan 62 prosentissa ja myönsi sen 37 prosentissa valituksista; osittainen valituslupa myönnettiin kahdessa prosentissa asioita. Jkl-menettelyn avulla hovioikeuden työtä on kevennetty ja asioiden keskimääräinen käsittelyaika on saatu alenemaan. Vaasan hovioikeuden hovioikeudenneuvos, OTT Timo Saranpää on julkaissut vuonna 2023 seikkaperäisen kirjan Jatkokäsittelylupa hovioikeudessa.

24. Hovioikeuden päällikkötuomarina on presidentti. Vaasan hovioikeudessa on ollut yhteen 34 presidenttiä, joista viisi Ruotsin vallan, 12 Venäjän vallan ja maamme itsenäisyyden aikana 17 presidenttiä. Vuosina 1776-1976 virassa olleista presidenteistä on kerrottu oikeushistorian professori Yrjö Blomstedtin laatimassa historiikissa, joka löytyy teoksesta Vaasan hovioikeus 1776-1976 (toim. Erkki Rintala).

25. Ruotsin vallan aikana nimitettyä kahta ensimmäistä presidenttiä, Arvid Kurck (presidenttinä 1776-1781) ja Carl Bonde (1781-1788), professori Blomstedt kehuu päteviksi, vaikka kumpikaan ei asettunut pysyvästi asumaan Vaasaan; Kurck kävi Vaasassa ainoastaan istuntokausien aikana johtamassa hovioikeutta. Kolmesta muusta 1770-luvun lopulla toimineista presidenteistä Blomstedt ei ole esittänyt yhtä mairittelevia lausuntoja.

26. Luettelo kaikista Vaasan hovioikeuden presidenteistä löytyy Wikipediassa olevasta hovioikeuden esittelystä. Viime sotien jälkeen nimitetyistä hovioikeuden presidenteistä tunnetuimpia ovat Paavo Alkio (presidenttinä 1970-1972; Alkio nimitettiin virkaan vasta 68-vuotiaana), edellä jo mainittu Ritva Hyöky (1975-1989), Erkki Rintala (1989-1998), Ingvar Krook (1998-2004) ja Mikko Könkkölä (2005-2009). Ritva Hyökyn nimitystä esitti valtakunnansovittelija Keijo Liinamaan pääministerinä johtama virkamieshallitus ja sen oikeusministerinä ollut rikosoikeuden professori Inkeri Anttila, joka oli ensimmäinen naispuolinen lakitieteen tohtori Suomessa ja myös ensimmäinen nainen oikeusministerinä; Hyöky oli toiminut 60- ja -70-luvuilla Vaasan kaupunginvaltuuston kokoomuspuoluetta edustavana jäsenenä. Hovioikeuden nykyinen presidentti on Sakari Laukkanen, joka nimitettiin virkaan helmikuussa 2023 Rovaniemen hovioikeuden hovioikeudenlaamannin virasta.

27. Lakitieteen tai oikeustieteen tohtoreja Vaasan hovioikeuden presidenteistä ovat Robert Montgomery (1886-1887), Kaarlo Ignatius (1923-1927), Ingvar Krook (1998-2004) sekä Sakari Laukkanen. Montgomery ja Krook ovat väitelleet siviiliioikeudesta, Ignatius ja Laukkanen prosessioikeudesta. Ignatiuksen väitöskirja vuodelta 1900 käsitteli virallisen syyttäjistön kehittymistä, organisaatiota ja syyteoikeutta ja on ensimmäinen suomen kielellä julkaistu prosessioikeudellinen väitöskirja. Hovioikeuden nykyisistä jäsenistä oikeustieteen tohtorin tutkinnon on tehnyt Timo Saranpää (vuonna 2010 todistusoikeudesta). Laukkanen ja Saranpää ovat väitelleet Lapin yliopistossa, Laukkanen vuonna 1995 väitöskirjallaan Tuomarin rooli, ja Saranpää 2010 tutkimuksellaan Näyttöenemmyysperiaate riita-asiassa; olin kummankin väitöstilaisuudessa kustoksena. 

27 a. Vaasan hovioikeuden asessori Jurkka Jämsä väitteli oikeustieteen tohtoriksi tammikuussa 2021 prosessioikeuden alalta tutkimuksellaan Oikeudelliset todistelunrajoitukset rikosasiassa. Jämsän väitöstilaisuus pidettiin Vaasan hovioikeuden täysistuntosalissa. Vaasan hovioikeudenneuvoksena 1999-2009 ollut Jorma Rudanko väitteli vuonna 2020 - hän oli silloin eläkkeellä korkeimman oikeuden oikeusneuvoksen virasta - tohtoriksi 700-sivuisella väitöskirjallaan Näkökohtia todistusharkinnasta; Rudangon vastaväittäjänä oli, kuinkas muuten, hovoikeudenneuvos, OTT Timo Saranpää Vaasasta. Itse väittelin toukokuussa 1977 Helsingin yliopistossa väitöstutkimuksella Reformatio in pejus -kiellosta; olin silloin siis hovioikeudenneuvoksena Vaasassa ja muistan, miten Palosaaren alivuokralaisasunnossa lueskelin iltaisin väitöskirjan oikovedoksia. Hovioikeudenneuvos, sittemmin hovioikeudenpresidentti Ingvar Krook väitteli tohtoriksi vuonna 1983 asunto-osakeyhtiöoikeudellisella väitöskirjallaan.

28. Helsingin yliopiston lakitieteen ja myöhemmin oikeustieteen kunniatohtoreiksi on kutsuttu presidentit Paavo Alkio (1963) ja Erkki Rintala (2000). Presidenttinä vuodesta 1862 lähtien toimineelle Selim Ekbomille myönnettiin vuonna 1879 Upsalan yliopiston lakitieteen kunniatohtorin arvo. Hän oli presidentinvirassa kuolemaansa vuoteen 1886 asti, jolloin hän oli 79-vuotias. Presidentti Erkki Rintalan 80-vuotissyntymäpäivän kunniaksi on vuonna 2015 julkaistu juhlakirja Isännän ääni (toimittajat Petteri Korhonen ja Timo Saranpää), joka sisältää 26 kirjoittajan laatimat artikkelit. Kuten kirjan esipuheesta ilmenee, aloite kirjan tekemisestä tuli allekirjoittaneelta blogistilta, joka ehdotti myös kirjalle edellä mainittua nimeä; teoksen toimituskunta hyväksyi nimen.

29. Vaasan hovioikeudessa on nykyisin kaksi osastoa. Presidentin lisäksi hovioikeudessa on 24 jäsentä eli hovioikeudenneuvosta, neljä asessoria ja kymmenen esittelijää; esittelijän virkanimikkeenä oli aiemmin hovioikeudenviskaali. Hovioikeuden hallintoa johtaa kansliapäällikkö ja kansliahenkilökuntaan kuuluu 19 virkailijaa. Henkilökuntaan kuuluu siten yhteensä 60 virkamiestä ja toimenhaltijaa. Maallikkojäseniä eli lautamiehiä ei Suomen hovioikeuksissa ole; Ruotsissa lautamiehet sen sijaan kuuluvat hovioikeuden kokoonpanon niissä asioissa, joissa heitä on ollut myös käräjäoikeuden kokoonpanossa. Itä-Suomen hovioikeuspiiri on suunnilleen samankokoinen kuin Vaasan hovioikeuden toimialue. Itä-Suomen hovioikeudessa on 27 hovioikeudenneuvosta, kuusi asessoria ja kymmenen esittelijää. Vaasan hovioikeuspiirin alueella on hieman alle miljoona asukasta, Itä-Suomen hovioikeuspiirissä hieman yli miljoona. 

30. Vaasan hovioikeuden aloitteesta 1990-luvun alkupuolelta lähtien Vaasassa on järjestetty kaksikielisiä oikeustieteen kandidaatintutkinnon opintoja. Tavoitteena on ollut ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja Vaasan hovioikeudessa havaitun ruotsinkielisten juristien puutteen korjaaminen. Syksystä 2010 lähtien juristin tutkinnon on voinut kokonaan suorittaa Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan Vaasan yksikössä. Hankkeen tuloksena ruotsinkielisten tuomareiden ja esittelijöiden puutetta hovioikeudessa on saatu korjattua. Vaasan hovioikeudessa on korkeatasoinen kirjasto, jota voivat käyttää myös esimerkiksi Vaasan yliopiston opiskelijat.

31. Vaasan hovioikeuspiiri muodostuu neljän käräjäoikeuden alueesta: Pohjanmaan käräjäoikeus (kanslia Vaasassa), Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus (Seinäjoki), Satakunnan käräjäoikeus (Pori) ja Keski-Suomen käräjäoikeus (Jyväskylä). Hovioikeus voi toimittaa pääkäsittelyn niin sanotuilla matkakäräjillä Satakunnan ja Keski-Suomen käräjäoikeuden istuntopaikoissa eli Porissa ja Jyväskylässä. Hovioikeus julkaisee vuosittain edellistä vuotta koskevan toimintakertomuksen.

32. Vaasan hovioikeuteen saapui vuonna 2025 yhteensä 1229 valitusasiaa. Samana vuonna hovioikeus ratkaisi 1012 asiaa, joista 714 rikosasiaa, 194 riita-asiaa, 15 hakemusasiaa ja 99 ulosottovalitusasiaa. Vuoden 2025 lopussa oli ratkaisematta 657 asiaa. Asioiden keskimääräinen käsittelyaika vuonna 2025 oli 5,8 kuukautta. Jkl-asioissa, joiden osuus kaikista annetuista ratkaisuista oli 72,3 prosenttia, valituslupa evättiin kolmessa kuukaudessa tai sitä lyhyemmässä ajassa. Niiden rikosasioiden, joissa jatkokäsittelylupaa ei tarvita, käsittelyaika oli 180 asiassa 9-18 kuukautta ja 12 asiassa sitä pidempi. Vaasan hovioikeus toimitti vuonna 2025 suullisen pääkäsittelyn 198 asiassa ja matkakäräjien lukumäärä oli 119.

33. Tämän vuoden lokakuun alussa tulee voimaan pitkään valmisteltu todistetallenneuudistus, jolloin käräjäoikeudessa annetut todistajankertomukset ja muu suullinen todistelu videoidaan ja tallennetaan kuva- ja äänitallenteina. Jos tuomiosta valitetaan, hovioikeus ja korkein oikeus ottavat mainitun todistelun vastaan pääsäännön mukaan suoraan käräjäoikeuden videotallenteilta, eikä todistajia ja muita oikeudenkäynnissä kuulusteltavia henkilöitä tarvitse kutsua esittämään kertomustaan uudelleen. Uudistus nopeuttaa oikeudenkäyntejä, parantaa näytön arvioinnin oikeellisuutta ja vähentää todistelusta aiheutuvia haittoja ja kustannuksia. Vaasan hovioikeuden hovioikeudenneuvos, osaston johtaja Petteri Korhonen ja OTT Jurkka Jämsä ovat vuonna 2022 julkaisseet kirjan Sähköinen prosessi hovioikeudessa, jossa on käsitelty laajasti myös nyt toteutumassa olevaa todistetallenneuudistusta.

34. Vaasan hovioikeus juhlii 250-vuotista taivaltaan kuluvan elokuun aikana. Vanhan Vaasan museossa on esillä näyttely hovioikeuden historiasta. Silloin julkaistaan myös hovioikeutta ja sen historiaa käsittelevä juhlakirja, joka sisältää useiden kirjoittajien muistelmia ja artikkeleja oikeuden eri aloilta. Ruotsin kruununprinsessa Victoria ja prinssi Daniel vierailevat tuolloin Vaasassa ja käyvät myös hovioikeudessa istuttaen puun hovioikeudenpuistoon. Mainittakoon, että Vaasan kaupungin 400-vuotisjuhliin syyskuussa 2006 osallistuivat Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia. Myös he vierailivat Vaasan hovioikeudessa ja istuttivat puun hovioikeudenpuistoon. Lokakuussa 2026  hovioikeus järjestää tiloissaan yleisölle toisen avoimet ovet -tilaisuuden. Ensimmäinen yleisötilaisuus toukokuussa keräsi runsaan kävijämäärän.

35. Vaasan hovioikeuden ratkaisema ensimmäinen asia vuonna 1776 koski viisi vuotta aikaisemmin tapahtunutta pahoinpitelyrikosta. Paljon on sen jälkeen vettä Pohjanmaan joissa virrannut ja monenlaisia asioita tapahtunut oikeuslaitoksessa ja koko yhteiskunnassa. Hovioikeusmenettely näyttää paljon erilaisemmalta kuin 50 vuotta sitten, jolloin itse astelin Vaasan hovioikeuteen presidentti Ritva Hyökyn puheille ja esitin hänelle tasavallan presidentti Urho Kekkosen allekirjoittaman nimittämispäätöksen hovioikeudenneuvoksen virkaan. Hovioikeusmenettely on kehittynyt, valmistelusta on annettu säännöksiä, suulliset käsittelyt ovat lisääntyneet ja tuomioita perustellaan aivan eri tavalla kuin "silloin ennen". Uudenlaisia rikostyyppejä on tullut huomattava määrä, kuten esimerkiksi huumausainerikokset ja erilaiset talousrikokset osoittavat.

36. Voidaan ehkä ajatella, että nykyisin hovioikeuksissa ei enää käsitellä sellaisia yksinkertaisia asioita kuin esimerkisi juuri pahoinpitely ja törkeä pahoinpitely. Mutta yllätys yllätys. Hovioikeuksiin valitetuissa rikosasioissa pitää yhä edelleen kärkipaikkaa sama rikostyyppi eli pahoinpitely, josta Vaasan hovioikeus antoi tuomionsa 250 vuotta sitten kahden heinäveteläisen torpparin yhteenotossa 1771, eikä törkeä pahoinpitelykään ole kaukana rikosasioiden kärkipäästä. Tosin pahoinpitelyasioista tehtävien valitusten kohtalona on useimmiten päätyä hovioikeusvaiheessa siihen, että jatkokäsittelylupaa ei myönnetä, mutta valitusoikeutta niiden osalta ei voida kokonaan evätä. Joutuu kysymään, muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan käy huomispäivän tie, kuten joskus 50 vuotta sitten lauluilloissa Georg Otsin esitystä matkien hoilattiin. Muutosta ei näytä olevan näköpiirissä sikäli, että nytkin tapellaan, varastetaan, huijataan, petetään, raiskataan ja surmataan, tai riidellään sopimusten tulkinnasta, työasioista tai korvausvelvollisuuksista siinä missä sata vuotta sitten ja usein vielä kiivaammin kuin ennen. Rikosjuttuja käsitellään käräjä- ja hovioikeuksissa selvästi enemmän kuin riita-asioita, ja tämä koskee myös korkeinta oikeutta.

37. On siten ilmeistä, että tuomioistuimia tarvitaan myös jatkossa eikä Vaasan hovoikeudesta voida tehdä pelkkää tuomioistuinmuseota. Millaisena kehitys jatkuu ja mistä asioista keskustellaan vuonna 2076, kun Vaasan hovioikeus täyttää 300 vuotta? Tätä emme tiedä, voimme vain arvailla. Edellyttääkö oikeusvarmuus edelleen kolmiportaista tuomioistuinlaitosta? Onko kaksinapaisen tuomioistuinorganisaation säilyttäminen yhä tarpeen vai voitaisiinko hallinto-oikeudet yhdistää yleisiin tuomioistuimiin, lähinnä tiettyihin käräjäoikeuksiin? Tulisiko näyttökysymyksistä valittamista rajoittaa tai evätä kokonaan? Kysymyksiä ja uudistuskohteita olisi paljon, jos vain toimeen tartuttaisiin.

38. Miten teknologian kehitys vaikuttaa hovioikeuksien ja muiden tuomioistuimien toimintaan? Sähköisen prosessin merkitys kasvaa entisestään ja tekoäly tulee väistämättä myös tuomioistuimiin. Tulevaisuudessa humanoidirobotit kenties ratkaisevat jatkokäsittelylupa-asiat käden käänteessä, viimeistään parissa tai kolmessa päivässä. Tekoälyn avulla oikeuskysymyksiä koskeva lähdeaineisto eli esimerkiksi lakien esityöt, oikeuskäytännön ratkaisut ja oikeuskirjallisuuden kannanotot kotimaan ohella myös muista vertailumaista on melko vaivatonta koota ja lähettää tuomareiden tietokoneille muutamaa päivää myöhemmin toimitettavaa pääkäsittelyä varten. Asian valmistelua ja pääkäsittelyä, todistelumenettelyä ja monia muitakin oikeudenkäyntiä koskevia uudistuksia voitaisiin jo nyt toteuttaa, mutta en ryhdy niitä tässä yhteydessä tarkemmin esittelemään. 

39. Vaasan hovioikeus on hieno tuomioistuin, ei vain rakennuksena, vaan myös toimintansa ja osaavan tuomarikuntansa takia. Se on ollut viimeisten 30-40 vuoden aikana edelläkävijän asemassa, kun oikeudenkäyntiä on pyritty kehittämään. Vaasan hovoikeus on ollut ajan hermolla ja sen jäsenet ovat, paitsi ratkaisujen perusteluilla, myös kirjoillaan ja useilla oikeustieteellisillä artikkeleilla onnistuneet parantamaan menettelyn ja ratkaisujen laatua merkittävällä tavalla. Onnittelen 250 vuotta täyttävää hovioikeutta ja toivotan sen tuomareille, esittelijöille ja kansliahenkilöstölle  menetystä myös tulevina vuosina.

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

404. Uusi apulaisoikeuskansleri on Petri Martikainen

 

 

1. Valtioneuvoston oikeuskansleri (lyh. Oka) on riippumaton, ylin laillisuusvalvoja eduskunnan oikeusasiamiehen (lyh. EOA) ohella. He valvovat, että viranomaiset ja virkamiehet julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Oikeuskanslerin nimittää tasavallan presidentti. 

2. Oikeuskanslerin tehtäviä hoitavat myös apulaisoikeuskansleri (AOKa) ja apulaisoikeuskanslerin sijainen, jotka presidentti nimittää. He ratkaisevat käsiteltäväkseen kuuluvat asiat samalla vallalla kuin oikeuskansleri. Oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri valvovat myös perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista. Oikeuskanslerin ollessa estyneenä apulaisoikeuskansleri hoitaa hänen tehtäviään. Oikeuskansleri johtaa oikeuskanslerinvirastoa, joka toimii valtioneuvoston yhteydessä.

3. Oikeuskanslerina toimii nykyisin oikeustieteen tohtori, varatuomari Janne Salminen ja apulaisoikeuskanslerina oikeustieteen tohtori, varatuomari Mikko Puumalainen, joka jää eläkkeelle  1. heinäkuuta 2026. Salminen oli aiemmin Turun yliopiston julkisoikeuden professori ja Puumalainen muun muassa Suomen ensimmäisenä vähemmistövaltuutettu 2002-2007.

4. Haettavaksi julistettua apulaisoikeuskanslerin virkaa haki 9 henkilöä. Petri Martikaisen lisäksi virkaa hakivat muun muassa oikeusministeriön ylijohtaja Ville Hinkkanen, eduskunnan apulaisoikeusasiamies Mikko Sarja, OTT, professori Eeva Nykänen ja tuomioistuinviraston johtaja, OTT Henna Pajulammi. Todettakoon, että oikeuskansleriksi tai apulaisoikeuskansleriksi ei ole kertaakaan nimitetty naista.

5. Tasavallan presidentti nimitti 29.5.2026 uudeksi apulaisoikeuskansleriksi oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari Petri Henrik Martikaisen 1. heinäkuuta alkaen.

6. Petri Martikainen on syntynyt 4.12.1971 Joensuussa. Ylioppilaaksi hän valmistui vuonna 1990 Vuohengin lukiosta Kajaanissa. Juristiksi eli tarkemmin sanottuna oikeustieteiden kandidaatiksi Martikainen valmistui Lapin yliopistosta 1996 ja oikeustieteen lisensiaatiksi 1999 samasta opinahjosta. Hän sai varatuomarin tittelin 1998 suoritettuaan tuomioistuinharjoittelun Oulun käräjäoikeudessa. Oltuaan lyhyen ajan Lapin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tutkijana Martikainen toimi kaksi vuotta paikallissyyttäjänä. Vuosina 2000-2005 Martikainen oli Poliisiammattikorkeakoulun rikosprosessioikeuden yliopettajana ja vuonna 2005 hän siirtyi oikeuskanslerinvirastoon, ensin vanhemman kanslerinsihteerin ja seuraavana vuonna esittelijäneuvoksen virkaan; vuonna 2007 Martikaisesta tuli 35-vuotiaana OKa-viraston oikeusvalvontaosaston osastopäällikkö. vuonna 2017 hän oli viraston kansiapäällikkönä. Vuodesta 2019 lähtien hän on toiminut apulaisoikeuskanslerin sijaisena.

7. Tutustuin Petri Martikaiseen Lapin yliopistossa, jossa hän teki gradututkielman prosessioikeudesta ja kirjoitti 1999 tuomion ideaaliperusteluja käsittelevän lisensiaattitutkimuksen. Hän hallitsi tutkimusteemansa erinomaisen hyvin ja kiinnitin huomiota myös hänen selkeään ja täsmälliseen kirjoitustapaansa. Prosessioikeus on aika käytännönläheistä tiedettä eikä Martikainen ollut mikään hiljainen lukutoukka, vaan osallistui aktiivisesti opiskelijaelämän rientoihin. Hän toimi Lapin oikeustieteellisessä tiedekunnassa opiskelevien ainejärjestö Artikla ry:n Digesta-lehden vastaavana päätoimittajana 1990-luvun alkupuolella; lehden toisena päätoimittajana tuolloin oli edellä mainittu Mikko Sarja. Lehden ensimmäinen numero ilmestyi 1979 ja se ilmestyy edelleen, nyt neljä kertaa vuodessa. Vuonna 1994 Artikla ry piti 15-vuotisjuhlansa Ounasvaaran Sky-hotellilla, jossa satuin olemaan paikalla. Puheen naiselle juhlassa piti oik.yo. Petri Martikainen, mutta sen tarkempi sisältö ei sattuneesta syystä jäänyt mieleeni. 

8. Petri tuli opiskeluaikanaan tunnetuksi Digestaan kirjoittamistaaan oikeustieteen ylioppilas Anselmi Lehikoisen elämään  käsittelevistä humoristisista pakinoistaan tai novelleistaan, joita hän laati nimimerkillä Petrus Martelianus. Fuksi-Digestan 1993 hakemistossa Anselmi Lehikoista on luonnehdittu näin: "Sympaattinen oikkariheppu, jonka tapaat analysoimassa elämää Digestan sivuilla tai varmemmin paikallisessa ns. yökerhossa. Lehikoinen pohtii vakavissaan, onko hänen kuolematon sielunsa jo hylännyt hänet". Petrin valmistumisvuonna 1996 Artikla omistama kustannusliike Pandecta Oy julkaisi  Anselmi Lehikoista koskevat kirjoitukset noin 100-sivuisena kirjana, jonka tekijäksi on merkitty kanteen Anselmi Lehikoinen, nuorempi lakimies, ja otsikoksi "Kertomuksia oikeustieteen ylioppilas Anselmi Lehikoisen maallisesta vaelluksesta". Se on loppuunmyyty.

9. Olen kirjoittanut Petri Martikaisen kanssa kaksi kirjaa tuomion perustelemisesta. Ensimmäisen kirjan nimenä oli "Pro & caaontra. Tuomion perustelemisen keskeisiä kysymyksiä" vuodelta 2003. Kirjan kustantaja on Talentum ja siinä on n.300 sivua. Korostimme kirjassa etenkin pro et contra -perustelelumetodin merkitystä, sillä se ottaa huomion asianosaisen kuulemisperiaatteen ja lisää päätöksenteon ja koko menettelyn oikeudenmukaisuutta. Aikaisemmin esimerkiksi Suomen prosesioikeuden grand old man professori Tauno Tirkkonen oli suhtaunut metodin käyttöön sangen torjuvasti. Kirja sai  yliopistotutkijoiden piirisssä  hyvän vastaanoton ja tuomioistuimet ovat ryhtyneet vaikeammissa jutuissa käyttämään metodia ilahduttavan usein. 

10. Toinen kirja, jonka nimenä on ytimekkäästi "Tuomio perusteleminen",  julkaistiin Talentumin kustantamana vuonna 2010; siinä on reilut 600 sivua. Kirjassa selvitellään yksityiskohtaisesti ja runsasta oikeustapausaineistoa hyödyntäen ja osaksi kritisoiden sekä näytön harkinnan että tuomioistuimen oikeudellisen päätttelyn  argumentointia ja perustelujen laatimista. Kirjassa tuomareita patistellaan  viittaamaan perusteluissaan rohkeasti oikeuskirjallisuuden kannanottoihin. Käräjä- ja hovioikeudet ovat ottaneet neuvosta vaarin, mutta ylimmät oikeusasteet KKOja KHO ovat tässä kohtaa edelleen sangen pidättyväisiä - toisin kuin monien muiden maiden ylimmät oikeudet.

11. Petri Martikainen on OKa-virastossa verestänyt syyttäjän muistojaan esiintyen yhdessä silloisen apulaisoikeuskanslerin sijaisen, niin ikään Lapin tiedekunnasta juristiksi valmistuneen Kimmo Hakosen rinnalla syyttäjänä KKO:n suullisessa käsittelyssä syksyllä 2017, kun ylin tuomioistuin käsitteli valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä vastaan virkavelvollisuuden rikkomisesta nostettua syytettä. Nissinen sai langettavan tuomion ja hieman myöhemmin valtioneuvosto irtisanoi hänet korkeasta virastaan. Kimmo Hakonen on nyt tiedusteluvalvontavaltuutetun virassa.

12. Todettakoon, että aika monet muutkin Lapin yliopiston oikiksesta valmistuneet juristit ovat nousseet korkeisin virkoihin. Nykyisistä hovioikeuden presidenteistä kolme on valmistunut Lapista: Pekka Määttä (Turun HO), Antti Savela (Itä-Suomen HO) ja Sakari Laukkanen (Vaasan HO). Määttä ja Laukkanen ovat väitelleet oikeustieteen tohtoriksi prosessioikeudesta. Laukkanen toimi 1990-luvun alkupuolella lainkäytön eli käytännössä lähinnä allekirjoittaneen assistettina; hän väitteli Lapissa vuonna 1995 kirjalla, jonka nimenä on lyhyesti "Tuomarin rooli". Antti Savela on kunnostautunut aikaisemmin myös lainvalmistelutehtävissä ja Oulun käräjäoikeuden laamannina. Eduskunnan oikeusasiamies Jan Råman ja apulaisoikeusasiamies Mikko Sarja ovat myös valmistuneet juristiksi Lapin yliopistosta., samoin KHO:n oikeusneuvos Mikko Pikkujämsä ja KKO:n oikeusneuvos Timo Ojala. Ja sokerina pohjalla on mainittava, että oikeuskanslerina vuosina 2018-2025 toiminut Tuomas Pöysti on Lapin yliopiston kasvatti. Lapissa prosessioikeudesta tohtoriksi väitelleistä Mari Spolander on nykyinen tasa-arvovaltuutettu ja Antti Tapanila sekä Timo Saranpää ahkerasti kirjoja julkaisevia tuomareita; Saranpää toimi monta vuotta lainkäytön assistenttina Lapin tiedekunnassa. Entisiä lainkäytön assistenteja Lapista on myös Pasi Kumpula, joka nimitettiin vuoden 2025 alusta Tuomioistuinviraston ylijohtajaksi.

12. Petri Martikaisen ohella olen  kirjoittanut juridiikkaa käsitteleviä kirjoja myös KKO:n oikeusneuvoksena nykyisin olevan Pasi Pölösen sekä Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Mika Launialan kanssa; Launiala on entisiä oppilaitani Lapista. KKO:n jäsenä vuosina 2009-2017 olleen KKO:n oikeusneuvos Jorma Rudangon tuomioistuinura alkoi vuonna 1981 Kauhajoen tuomiokunnasta, jossa olin kihlakunnantuomarina. Vielä voin mainita, että toimin vuonna 1998 Helsingin yliopistossa OTL Tatu Leppäsen virallisena vastaväittäjänä. Hänestä tuli vuonna 2016 KKO:n jäsen ja 2019 KKO:n presidentti. 

13. Mukavia muistoja, joita nyt ehtii kiikkustuolissa kuistilla palauttaa mieleen auringonlaskun aikaan ja muulloinkin! 

14. Mutta palatkaamme alkuun ja apulaisoikeuskansleri Petri Martikaiseen. Hänestä Suomi ja maan oikeuslaitos saavat jalat maassa  -tyyppisen kokeneen ja luotettavan laillisuusvalvojan, joka ei hötkyile tai haihattele, vaan tekee järkeviä päätöksiä ja jättää Suvivirren sanat ja veisaamisen koulun kevätjuhlissa rauhaan.

403. Syytesidonnaisuus, aineellinen prosessinjohto, hovioikeuden menettely, raiskauden yritys. KKO 2026:32

 Lähtökohtia ja periaatteita

1. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden menettelystä on annettu laissa useita säännöksiä, jotka koskevat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisiä kysymyksiä eli ovat niin sanotusti prosessioikeuden "peruskauraa", kuten joskus on tapana sanoa. Sellaisia asioita ovat esimerkiksi nyt kommentoitavassa tapauksessa (KKO 2026:32) esille tulevat syytesidonnaisuus ja tuomioistuimen aineellinen (materiaalinen) prosessinjohto, josta käytetään myös nimikettä kyselyoikeus- ja velvollisuus. Vaikka näitä(kin) asioita korostetaan jo tulevien juristien yliopisto-opetuksessa, ilmenee niiden osalta käytännössä usein puutteita ja laiminlyöntejä, joihin joudutaan puuttumaan vielä  korkeimman oikeuden ratkaisuissa; esimerkiksi Ruotsin ja Norjan korkeimpien oikeuksien käytännössä tämä on paljon harvinaisempaa. Tämä on varsin yllättävää ja kertoo siitä, että tuomareiden täydennys- ja jatkokoulutuksessa olisi yhä tarpeen kiinnittää näihin perusasioiden riittävää huomiota.

Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa  

1. Kommentoitavassa tapauksessa syyttäjä ja asianomistaja vaativat Pirkanmaan käräjäoikeudessa syytetty A:lle rangaistusta raiskauksesta. Syytteen mukaan A on vuonna 2022 ollut asianomistajan kanssa kahdesti sukupuoliyhteydessä käyttämällä hyväkseen sitä, että asianomistaja oli ollut tiedottomuuden ja muun avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. A oli riisunut sohvalla makaavalta asianomistajalta bikinialaosan ja työntänyt sukuelimensä kahdella eri tekokerralla samana aamuyönä asianomistajan emättimeen ollen kahteen eri kertaan sukupuoliyhteydessä tämän kanssa. Teko oli loppunut molemmilla kerroilla asianomistajan havahduttua A:n menettelyyn.

2. Haastehakemuksessa oli todettu riidattomaksi seikaksi muun muassa, että A on vähintään yrittänyt olla yhdynnässä asianomistajan kanssa.

3. A kiisti menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla ja katsoi, että kysymys oli ollut yhteisymmärryksessä tapahtuneesta sukupuoliyhteyden yrityksestä. A:n penis ei ollut ollut erektiossa, eikä se ollut käynyt asianomistajan emättimessä.

4. Käräjäoikeus, käräjätuomari ja lautamiehet, hylkäsi 31.1.2024 antamallaan tuomiolla syytteen. Käräjäoikeuden tuomion perustelujen mukaan riidatonta on ollut, että vastaaja on yrittänyt olla asianomistajan kanssa yhdynnässä. - Siitä, miksi käräjäoikeus ei ollut kuitenkaan kiinnittänyt sanottuun seikkaan jutun käsittelyssä asianosaisten huomiota, ei KKO:n ratkaisuselosteessa ole mainintaa.

Hovioikeuskkäsittely  

5. Syyttäjä ja asianomistaja vaativat valituksissaan Turun hovioikeudelle, että A:n syyksi luetaan raiskaus käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti. Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn ja lausumillaan perusteilla katsoi tuomiossaan 10.3.2025, että A:n on näytetty menetelleen syytteen teonkuvauksessa tarkoitetulla tavalla, kuitenkin siten, että hän on yrittänyt työntää sukuelimensä asianomistajan emättimeen. Hovioikeus tuomitsi A:n raiskauksen yrityksestä 1 vuoden 2 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Käsittely KKO:ssa

6. Korkein oikeus myönsi A:le valitusluvan. A vaati valituksessaan, että syyte hylätään. Syyttäjä ja asianomistaja vaativat vastauksissaan valituksen hylkäämistä.

7. Hovioikeus toimitti korkeimman oikeuden pyytämän selvityksen, josta ilmeni, ettei hovioikeus ollut ennen tuomionsa antamista varannut asianosaisille tilaisuutta lausua vastaajan mahdollisesta raiskauksen yritykseen syyllistymisestä. - Ratkaisuselosteessa ei mainita syytä tai selitystä, jonka vuoksi hovioikeus ei ollut kiinnittänyt asianosaisten huomiota teon juriduseen luonnehdintaan.

8. KKO:ssa oli kysymys ensiksi syytesidonnaisuudesta eli siitä, onko hovioikeus tuominnut A:n muusta teosta kuin siitä, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta. Lisäksi kysymys oli aineellisen (informatiivisen) prosessinjohdon laiminlyönnistä eli hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta, kun se ei ollut varannut asianosaisille tilaisuutta lausua A:n mahdollisesta syyllistymisestä raiskauksen yritykseen.

Syytesidonnaisuus 

9. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 11 luvun 3 §:n mukaan vastaaja saadaan tuomita vain siitä teosta, josta hänelle on vaadittu rangaistusta. Toisaalta tuomioistuin ei ole pykälän mukaan sidottu rikosnimikkeeseen eikä lainkohtaan, jonka nojalla rangaistusta on vaadittu. Kuten lain esitöissä (HE 82/1995 vp s. 127) todetaan, kysymyksen siitä, minkä rikoksen tunnusmerkistön syytteessä kuvailtu teko täyttää, tuomioistuin ratkaisee viran puolesta.

10. KKO lausui, että sen ratkaisukäytännössä (esim. KKO 2024:28, kohta 12) on vakiintuneesti katsottu, että teolla tarkoitetaan ROL 11 luvun 3 §:ää sovellettaessa syytteen teonkuvauksen mukaista tekoa. Koska vastaajalla on oltava asianmukainen mahdollisuus puolustautua syytettä vastaan, syyksilukeminen ei saa perustua muihin seikkoihin kuin niihin, joihin syytteen teonkuvauksessa on vedottu rangaistusvaatimuksen tueksi. Tuomioistuimella ei siten ole oikeutta perustaa ratkaisuaan vastaajan sellaiseen menettelyyn, jota syytteessä ei ole kuvattu. Syytesidonnaisuutta arvioidaan ensi sijassa syytteen teonkuvauksen sanamuodon mukaisen merkityksen perusteella.

11.  Ko. asiassa esitetyn teonkuvauksen mukaan vastaaja on käyttänyt asianomistajan tiedottomuutta ja muuta avutonta tilaa hyväkseen siten, että hän on riisunut sohvalla makaavalta asianomistajalta bikinialaosan ja työntänyt sukuelimensä asianomistajan emättimeen. Hovioikeus on katsonut teonkuvauksen näytetyksi lukuun ottamatta sukuelimen emättimeen työntämistä, jota vastaaja on kuitenkin yrittänyt. KKO katsoi, että syytteen teonkuvaus sisälsi  sukuelimen emättimeen työntämisen osalta myös tällaisen työntämisen yrittämisen ja että teonkuvaus siten sisältää kaikki ne seikat, joiden perusteella hovioikeus on katsonut, että vastaaja on aloittanut kyseisen rikoksen tekemisen ja saanut myös aikaan vaaran sen täyttymisestä. Raiskauksen yrityksen syyksilukemisessa oli näin ollen ollut kysymys syytteessä esitetyn teonkuvauksen sisältämien seikkojen uudesta oikeudellisesta arvioinnista, eikä A:ta siten ollut tuomittu teosta, josta rangaistusta ei ole vaadittu.

Hovioikeus oli laiminlyönyt aineellisen prosessinjohtovelvollisuuden

12. ROL 6 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen tehtävänä on valvoa, että asian käsittelyssä noudatetaan selvyyttä ja järjestystä. Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuimen tulee myös valvoa, että asia tulee asianmukaisesti käsitellyksi eikä asiaan sekoiteta mitään siihen kuulumatonta. Tuomioistuimen tulee kysymyksin poistaa asianosaisten lausuntojen epäselvyyksiä ja puutteellisuuksia.

13. KKO:n mukaan jos tuomioistuin katsoo, että vastaaja tulisi tuomita rangaistukseen muun rikosnimikkeen tai lainkohdan nojalla kuin syytteessä on vaadittu, tuomioistuimen tulisi rikosoikeudenkäyntilain esitöiden mukaan kiinnittää siihen asianosaisten huomiota. Oikeudenkäyntiä on johdettava muun muassa niin, että se rikos, josta vastaaja tuomitaan rangaistukseen, ei tule hänelle yllätyksenä. (Ks. HE 82/1995 vp s. 84 ja 127.)

14. KKO totesi, että se on ratkaisukäytännössään lausunut tuomioistuimen prosessinjohdosta rikosasiassa muun ohessa, että syytteen sanamuodon ollessa tulkinnanvarainen tai ristiriitainen tuomioistuimen on  ROL 6 luvun 5 §:n 2 momentin mukaisesti pyrittävä selventämään sitä prosessinjohdollisin keinoin huomioon ottaen kuitenkin erityisesti vastaajan puolustautumismahdollisuudet ja tuomioistuimeen kohdistuva puolueettomuusvaatimus. Näin on aiheellista menetellä myös tilanteissa, joissa tuomioistuin viran puolesta harkitsee teon arvioimista muun kuin syyttäjän esittämän lainkohdan perusteella. (Ks.KKO 2020:51, kohta 14 ja siinä viitatut ratkaisut.) Tuomioistuimen velvollisuutena on kyselymahdollisuuttaan käyttäen selventää asianosaisten vaatimuksiin liittyvät epäselvyydet myös silloin, kun vaatimus kohdistuu rikosasian vastaajaan. Tuomioistuimen on tällöin turvattava vastaajan puolustautumismahdollisuudet varaamalla tälle riittävä aika vastata täsmennettyihin vaatimuksiin (KKO 2013:98, kohta 10.) 

15. ROL 6 luvun 5 §:n edellä mainittuja säännöksiä tulkittaessa tuli KKO:n mukaan ottaa huomioon myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/13/EU, jonka 6 artikla koskee syytetyn oikeutta saada tietoja syytteestä ja artiklan tulkintakäytäntö. Tulkinnassa tuli ottaa huomioon myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappale ja 3 kappaleen a ja b kohdat. Näiden säännösten sisältöä ja tulkintakäytäntöä KKO on selostanut perustelujen kohdissa 20-22.

16. KKO totesi vastaajan puolustautumisoikeuksien turvaamisen edellyttävän, että tuomioistuin saattaa vastaajan tietoon, jos se harkitsee teon arvioimista muun kuin syyttäjän esittämän lainkohdan perusteella. Vastaajan puolustautumisoikeudet tulee tällaisessa tilanteessa turvata varaamalla tälle riittävät mahdollisuudet tarvittaessa järjestää puolustuksensa eri tavalla.

17. Kuten edellä on mainittu, hovioikeus ei ollut ennen tuomionsa antamista varannut asianosaisille tilaisuutta lausua vastaajan mahdollisesta raiskauksen yritykseen syyllistymisestä.

18. Se, että vastaaja on yrittänyt olla yhdynnässä asianomistajan kanssa, on sinänsä ollut esillä oikeudenkäynnissä. Tästä huolimatta KKO katsoi, että hovioikeudella oli, ennen kuin se on tuominnut vastaajan syytteen teonkuvaukseen sisältyvästä mutta muusta kuin syytteessä käytetyn rikosnimikkeen ja lainkohdan mukaisesta rikoksesta, ollut velvollisuus prosessinjohdollisin keinoin varata asianosaisille tilaisuus lausua kyseisen muun rikoksen eli raiskauksen yrityksen syyksilukemisen mahdollisuudesta. Raiskauksen yrityksen lukeminen vastaajan syyksi ilman tällaista kuulemista oli ollut vastaajalle yllätyksellistä ja siten vaarantanut vastaajan puolustautumismahdollisuuksien täysimääräisen toteutumisen.

Johtopäätös ja asian palauttaminen

19.  KKO katsoi, että hovioikeus oli menetellyt virheellisesti asian käsittelyssä. Virheen korjaaminen edellytti asian käsittelyn jatkamista. Oikeusastejärjestys huomioon ottaen asia oli palautettava hovioikeuteen.

20. KKO kumosi hovioikeuden tuomion ja palautti asian  Turun hovioikeuteen, jonka tuli omasta aloitteestaan ottaa asia viipymättä uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palauttamisen syy siinä laillisesti meneteltävä.

----- 

21. Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelut noudattavat sekä syytesidonnaisuuden että tuomioistuimen prosessinjohdon osalta tismalleen niitä tulkintoja ja näkemyksiä, joita prosessioikeudellisessa kirjallisuudessa on johdonmukaisesti esitetty jo 1980-luvulta lähtien. Kuten tunnettua, KKO ei kuitenkaan juuri koskaan viittaa perusteluissaan oikeuskirjallisuuteen, vaan lainsäädännön ohella ainoastaan omiin ennakkopäätöksiinsä ja lainvalmistelutöihin.

22. Itse olen tuonut sanotut tulkinnat ja näkemykset esiin jo vuonna 1974 Lakimies-lehdessä julkaistussa artikkelissani  (LM 1974 s. 25-43) ja vuonna 1988 ilmestyneessä kirjassani Materiaalinen prosessinjohto 385-388 ja s. 394-403 ja tämän jälkeen eräissä muissakin kirjoissa ja artikkeleissa. KKO on sen jälkeen useissa ennakkopäätöksissä ottanut kantaa syytesidonnaisuuteen ja tuomioistuimen aineelliseen prosessinjohtoon, mutta  yhä edelleen käytännöstä tulee esiin ratkaisuja, joissa tuomarit eivät niitä huomaa noudattaa. Ehkä he eivät välitä perehtyä myöskään kyseisiä teemoja käsittelevään oikeuskirjallisuuteen.

 

402. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittäminen. KKO 2026:19

1. Oikeudenkäynnin kohtuuton viivästyminen voidaan hyvitää asianosaiselle valtion varoista maksettavalla rahakorvauksella; L oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä (HyvL 362/2009). Tämän ns. hyvityslain 3 §:n 1 momentin mukaan yksityisellä asianonosaisella on oikeus saada valtion varoista lain 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta  oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa. 

2. Hyvityslaki säädettiin Suomen saatua lukuisia Euroopan ihmisoikestuomistuimen langettavia tuomioita oikeudenkäyntien viivästymisestä. Hyvityslain keskeisin tavoite oli tättäää uroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklan vatimukset . 

3. Hyvitystä on vaadittava tuomioistuimelta ennen käsittelyn päättymistä. Viivästyistä arvioitaessa otetaan oikeudenkäynnin keston lisäksi huomioon erityisesti asian latu ja laajuus, asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä sekä asian merkitys  asianosaiselle. Hyvityksen määrä on 1 500 euroa vuodessa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on valtion vastuulla olevasta syystä viivästynyt. Hyvitystä maksetaan enintään 10 000 euroa. Tietyin edellytyksin hyvitystä voidaan korottaa tai alentaa.

4. Ratkaisussa KKO 2026:19, joka on annettu eilen 0.3.2026 ja julkaistu ennakkopäätöksenä (prejudikaattina),  on kysymys rikosasian asianomistajalle (A) oikeudenkäynnin viivästymisestä maksettavan hyvityksen edellytyksistä. Tapauksessa on kysymys siitä, mistä ajankohdasta oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika on alkanut ja oliko asianomistajalla oikeus hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisen perusteella. 

5. Kyse on hyvityslain 5 §:n  1 momentin tutkinnasta. Momentin 2 kohdan mukaan oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa rikosasiassa, kun toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut vastaajalle hänen tekemäkseen epäillystä rikoksesta tai kun häneen kohdistettu rikosepäily on olennaisesti vaikuttanut hänen asemaansa. Momentin 3 kohdan mukaan asianomistajan osalta sanottu aika alkaa asianomistajan vaatimuksen vireilletulosta tuomioistuimessa. 

6. Asianomistaja A oli pahoinpitelyrikoksen asianomistajana 30.10.2019 esitutkinnassa ilmoittanut vaativansa rikoksesta epäillylle rangaistusta, mutta ei ollut tuolloin esittänyt korvausvaatimuksia. Rikosasia oli tullut Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa vireille 28.6.2022, ja asianomistajan korvausvaatimus oli saapunut käräjäoikeuteen 2.5.2023. Asian pääkäsittely käräjäoikeudessa oli toimitettu 4.10.2023 ja käräjäoikeus oli antanut pääasian osalta lainvoimaiseksi jääneen tuomionsa 30.10.2023. 

7. A on käräjäoikeudessa vaatinut hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä 3 000 euroa katsoen, että  oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika oli alkanut 30.10.2019, jolloin häntä oli kultu esitutkinnassa ja jolloin hän oli esittnyt rangaistusvaatimuksen epäiltyä kohtaan.

8. Käräjäoikeus on tuomiollaan 30.10.2023 hylännyt A:n hyvitysvaatimuksen, koska A ei ollut vielä esitutkinnassa ottanut kantaa siihen, tuleeko hän esittämään asiassa korvausvaatimuksia. Näin ollen oikeudenkäynnin kestoa arvioitaessa huomioon otettavan ajan oli katsottava alkaneen vasta 2.5.2023, jolloin A oli toimittanut vaatimuskirjelmänsä käräjäoikeudelle.  Kun käräjäoikeus oli ratkaissut asian tuomiolla 30.10.2023, ei käräjäoikeusmenettely ollut kestänyt kohtuuttoman pitkään.

9. A valitti ratkaisusta Helsingin hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi tuomiossaan 17.4.2024, toisin kuin käräjäoikeus, että oikeudenkäynti oli hyvityslain tarkoitetulla tavalla alkanut jo 30.10.2019, jolloin Aoli esitutkinnassa ilmoittanut vaativansa epäillylle rangaistusta. Vaikka esitutkinta oli kestänyt varsin pitkään eli 2 vuotta 3 kuukautta, asian kokonaiskäsittelyaikaa ei kuitenkan voitu pitää niin pitkänä, että A:n oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa olisi loukattu. Hovioikeus ei siten muuttanut käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta, vaan hylkäsi valituksen.

10. KKO myönsi A:lle valitusluvan. A toisti valituksessaan oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevan vaatimuksensa. Syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä. 

11. KKO katsoi katsoi tuomiossaan, jonka laajoja perusteluja ei ole tässä syytä yksityiskohtaisesti toistaa, ensinnäkin (kohdat14-19), että asianomistajalla voi olla oikeus hyvitykseen oikeudenkäynnin viivästymisestä myös silloin, kun hän on esittänyt vain rangaistusvaatimuksen. 

12. Toiseksi KKO tulkitsi hyvityslain 5 §:n 1 momentin säännöstä yhdenmukaisesti ennakkopäätöksen KKO 2020:2 kanssa oikeudenkäynnin kestona huomioon otettavan ajan alkamisesta asianomistajan osalta siten, ettei alkamisajankohta riipu siitä, minkä sisältöisen vaatimuksen asianomistaja on esittänyt: ts.  asianomistajan esitutkinnassa esittämä rangaistusvaatimus on riittävä (kohdat 20-26).

13. Puheena olevassa asiassa KKO totesi (kohdat 27-30), että käräjäoikeuden tuomion antamiseen (30.10.2019) oli kulunut A:n esitutkintakuulustelusta (30.10.2019) tasan neljä vuotta. Esitutkinta oli A:n kuulustelusta lähtien kestänyt noin kaksi vuotta kolme kuukautta. Asianomistajaa ja todistajaa oli kuultu varsin pian esitutkinnan alkamisesta, mutta pahoinpitelystä epäiltyä vasta noin kahden vuoden kuluttua. Tänä aikana polisi  ei ollut tehnyt muuta kuin ainoastaan lähettänyt pyynnön lääkärinlausunnon saamiseksi. 

14. Tapauksesa oli ollut kyse suppeasta ja yksinkertaisesta rikosasiasta. KKO katsoi, että esitutkinta oli viivästynyt hyvitykseen oikeuttavalla tavalla yhdellä vuodella kun otettiin erityisesti huomioon, että esitutkinnassa oli ollut pitkä passiivinen ajanjakso. Sen sijaan asian käsittely syyteharkinnassa ja käräjäoikeudessa ei ollut viivästynyt. Asian käsittelyn kokonaiskestoaikaakaan ei voitu pitää kohtuuttoman pitkänä, kun siitä vähennetään hyvitykseen oikeuttavaksi katsottu yhden vuoden aika. 

15. KKO velvoitti Suomen valtion suorittamaan A:lle hyviyksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä 1 500 euroa.

16. KKO:ssa äänestys. Ratkaisu ilmaisi oikeusneuvosten Tuomo Antilan ja Eva Tammi-Salmisen mielipiteen. Oikeusneuvos Pasi Pölönen oli lopputuloksesta samaa mieltä, mutta hieman erilaisilla perusteluilla. Oikeusneuvokset Lena Engstrand ja Ari Kantor sen sijaan pysyttivät hovioikeuden ratkaisun lopputuloksen ja hylkäsivät A:n valituksen.

17. KKO:n enemmistön perustelut ovat vähemmistön jääneen kahden jäsenen - ja asian esittälijän - perusteluja vakuuttavammat. Vähemmistö on pitäytynyt lain sanamuodon mukaiseen tulkintaan ja katsonut, että HyvL 5 §:n 1 momentin 3 kohdan säännös ei mahdollista sellaista perusoikeusmyönteistä tulkintaa, jonka mukaan oikeudenkäynnin kestona huomioon otettavan ajan voitaisiin lain selvästä sanamuodosta poiketenktsoa. alkaneen jo esitutkinnassa. Vähemmistön mukaan hyvityslakia säädettäessä esitutkintavaihe on rikosasian asianomistajan kohdalla rajattu oikeudenkäynnin keston ulkopuolelle oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa. Myöskään perustuslain 106 §:stä ei vähemmistön mukaan ole johdettavissa  mahdollisuutta hyvityslain 5 §:n 1 momentin 3 kohdan selvästä sanamuodosta poikkeamiseen. 

18. Enemmistön tulkinta lähtee hyvityslain tavoitteista ja asianomistajan asettamisesta  tasavertaiseen asemaan rikosasian vastaajan kanssa. Oikeusneuvos Pölönen on omassa lausumassaan laajasti esittänyt perusteltuja näkökohtia asiasta. Vähemmistö on painottanut liiaksi perusoikeuksien turvaamisen muodollisia seikkoja, mutta KKO:n enemmistö on puoltanut perusoikeuksien aineellista turvaamista. Perustuslakivaliokunnan eräässä toisessa asiassa antaman lausunnon mukaan asianomistajan prosessuaalisten keinojen ja oikeuksien tulee olla tasavertaiset ja symmetriset rikoksesta epäillyn kanssa (PeVL 59/2014 vp s. 6). Tämän tulee olla tavoitteena myös oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevan lain säännöksiä tulkittaessa.