61. KKO 2017:57. Ryöstöön yllyttäjä syyllistyi samalla teolla myös yllytetyn pakottamiseen

1. Korkein oikeus (KKO) antoi toissa päivänä ennakkopäätöksenä julkaistun ratkaisun KKO 2017:57, joka koskee yllytystä ryöstöön, pakottamista ja lainkonkurrenssia. 

2. Ratkaisun ydin (clou) löytyy ratkaisuselosteen otsakkeesta: A oli uhkaamalla katkoa B:n sormet pakottanut B:n ryöstämään elintarvikeliikkeen. A tuomittiin yllytyksestä ryöstöön ja B ryöstöstä. KKO:n tuomiosta ilmevillä perusteilla A:n katsottiin syyllistyneen myös pakottamiseen. 

3.Jutussa syyttäjä oli Pirkanmaan käräjäoikeudessa vaatinut A:lle syytekohdassa 1 rangaistusta pakottamisesta, kun tämä oli oikeudettomalla uhkauksella pakottanut B:n ryöstämään Siwa-myymälän uhkaamalla katkoa B:n sormet, jollei B onnistu hankkimaan A:lle rahaa. Lisäksi syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta syytekohdassa 3 yllytyksestä ryöstöön, kun tämä oli tahallaan taivuttanut edellä kuvatulla pakottamisella B:n tekemään ryöstön ja saanut B:ltä anastetun omaisuuden. Vielä syyttäjä oli vaatinut syytekohdassa 2 B:lle rangaistusta ryöstöstä. Syytteen mukaan B oli uhkaamalla välittömästi käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa pakottanut Siwan myyjän luovuttamaan kassasta rahaa, johon B:llä ei ollut laillista oikeutta. 

4. Pirkanmaan käräjäoikeus, käräjätuomari Kimmo Valkiala ja kaksi lautamiestä,  hylkäsi 17.9.2014 antamallaan tuomiolla A:han kohdistetut syytteet pakottamisesta ja yllytyksestä ryöstöön. Käräjäoikeuden mukaan asiassa esitetty selvitys ei riittänyt osoittamaan, että A olisi menetellyt siten kuin syytteessä oli väitetty. Sen sijaan käräjäoikeus tuomitsi B:n syytekohdan 2 mukaisesti ryöstöstä. 

5. Syyttäjä valitti tuomiosta hovioikeudelle. Turun hovioikeus (Leena Virtanen-Salonen, Virpi Vuorinen ja Juha Suvanto) ratkaisi asian 4.3.2016 antamallaan tuomiolla. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden ratkaisua ja tuomitsi A:n pakottamisesta ja yllytyksestä ryöstöön. Hovioikeus katsoi, ettei esitetyn selvityksen perusteella A:n syyllisyydestä jäänyt varteenotettavaa epäilyä. - Hovioikeuden ratkaisu saatiin vasta 1,5 vuoden kuluttua käräjäoikeuden tuomiosta.

6. Tässä kohdin voidan huomauttaa, että KKO:n ratkaisuseloste on alempien oikeuksien ratkaisujen osalta varsin suppea. Ratkaisuseloste on laadittu ko. osin todella lyhyen mallin mukaisesti. Lukijaa olisi kiinnostanut esimerkiksi tietää, kuinka pitkän vankeusrangaistuksen hovioikeus A:lle langetti  ja oliko rangaistus kenties ehdollinen. Toisaalta KKO:n ratkaisuselostetta ja perustelutapaa voidaan pitää hyvänä sikäli, ettei se ole liian pitkä ja tarpeettoman seikkaperäinen, vaan lyhyt ja napakka. KKO.n ratkaisuselosteet ja perustelut ovat nykyisin useimmiten niin "hirvittävän" pitkiä, että niitä läpikäydessään lukija helposti väsähtää, ellei jopa nukahda. Mutta jos se jotakuta lohduttaa, niin KHO:n ratkaisujen perustelut vasta pitkiä ovat! Tuskinpa kovin moni ulkopuolinen lukija viitsii ja jaksaa edes yrittää aloittaa niitä kovin tarkkaan lukea. 

7. KKO:ssa oli kysymys siitä, oliko A syyllistynyt ryöstön yllytyksen lisäksi myös B:hen kohdistuneeseen pakottamiseen. Ratkaisuselosteen otsikossa mainitaan asiasana "lainkonkurenssi", johon viitataan myös ratkaisun perusteluissa (kappale 11). Tämän rikosoikeudellisen termin sisältö on kuitenkin jäänyt perusteluissa kertomatta. Sama havainto voidaan tehdä ratkaisuselosteen otsikossa mainitusta sanasta "toissijaisuuslauseke", sillä senkään sisältöä tai merkitystä ei perusteluissa selosteta. 

8. Lainkonkurrenssissa on kysymys siitä, että samaan tekoon voidaan periaatteessa soveltaa useampia rangaistussäännöksiä. Tietyissä tilanteissa yhden tunnusmerkistön soveltaminen tekee kuitenkin muiden tunnusmerkkien soveltamisen tarpeettomaksi. Joissakin tapauksissa tunnusmerkistöt sisältävät nimenomaisen maininnan eli ns. toissijaisuuslausekkeen, että teosta rangaistaan, "jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa tai yhtä ankaraa ranaistusta". Toissijaislausekkeet voivat kuitenkin olla tutlkinnanvaraisia. RL 25 luvun 8 §:n säännös pakottamisen kriminalisoinnista on juuri tällainen tapaus, johon sisältyy sanottu toissijaisuuslauseke. Muitakin eli lähinnä oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä kehitettyjä ja kehittyneitä sääntöjä on olemassa. Niinpä rikoksen tavallinen tekomuoto (esim. pahoinpitely) kataa aina lievän eli privilegioidun tekomuodon (esim. lievän pahoinpitelyn). Ryöstö kattaa pahoinpitelyn ja varkauden, täytetty teko kattaa yrityksen jne. 

9. Perustelukappaleessa 10 KKO toteaa, että sekä pakottamisen (RL 25:8) että tapaukseen sovellettavan ryöstöä koskevaan säännöksen  (RL 31:1.1:n 2 kohta) tunnusmerkistöön sisältyy toisen oikeudeton pakottaminen väkivallalla tai muutoin rinnasteisella tavalla uhkaamalla. Tunnusmerkistöt ovat yhteneviä myös siltä osin, että teon tavoitteena on saada oikeudettomasti teon kohde tekemään tao luopumaan jostain vastoin tahtoaa. Silloin kun pakottaminen tapahtuu samalla teolla ja sillä tavoitellaan omaisuuden anastamista, pakottamisen katsotaan sisältyvän ankarammin rangaistavaan ryöstöön, kuten ratkaisussa KKO 1978 II 114 on katsottu. Ts. rikokset ovat tuolloin keskenään lainkonkurrenssissa. 

10. Toisaalta lainkonkurrenssia arvioitaessa on otettava huomioon kulloinkin käsiteltävän tosiseikat ja niiden kriminalisointien kenties erilaiset suojelukohteet, miltä osin KKO viittaa  perustelukappaleessa 11 ratkaisuihin KKO 204:7 ja 2003:115. Se, että nyt esillä olevassa tapauksessa (A:n) rikokset on toteutettu samalla teolla ja yhtenevin tarkoituksin anastaa omaisuutta, puhuu sen puolesta, että A:n teko tulisi lukea syyksi vain yllytyksenä ryöstöön.Toisaalta KKO:n on ottanut huomioon (kappale 13), että pakottaminen on kohdistunut nimenomaisesti B:hen ja loukannut hänen vapauttaan, kun taas yllytys ryöstöön on kohdistunut B:hen vain välillisesti ryöstön varsinaisena kohteen ollessa Siwa-myymälä, sen henkilökunta ja omaisuus. Ryöstöön yllyttämisellä loukatun oikeushyvän haltijana on siten ollut eri taho kuin pakottamisessa. Tunnusmerkistöissä on myös osaksi eri suojelukohde, kun ryöstöä koskevalla rangaistussäännöksellä suojellaan vapauden lisäksi varallisuutta. 

11. Näillä perusteilla KKO päätyi siihen, ettei A:n B:hen kohdistama pakottaminen sisälly yllytykseen ryöstöön eikä pakottaminen siis ole lainkonkurrenssissa ryöstöön yllytyksen kanssa. A:n syyksi oli siten luettava ryöstöön yllytyksen lisäksi myös pakottaminen, kuten hovioikeuskin oli tehnyt. KKO katsoi myös, ettei hovioikeuden A:lle tuomitsemaa yhteistä vankeusrangaistusta - jonka pituutta me emmem siis ole saaneet tietää  - ollut aihetta alentaa. 

12. Vaikka KKO:n perustelut ovatkin tavanmukaista suppeammat, on niissä silti harrastettu tarkkaa ja suorastaan pikkunäppärän tuntuista rikosoikeudellista pohdintaa ja linjanvetoa. Ulkopuolisesta mainitunlainen pohdinta saattaa tuntua hieman tarpeettomalta hiustenhalkomiselta, mutta "loppupeleissä" lain tulkinta ja soveltaminen edellyttää usein tuollaista tarkkuutta. Oikeuskäytännössä tuomioistuimet joutuvat varsin usein puntaroimaan lainkonkurrenssia ja monia muita vastaavanlaisia kysymyksiä, joten on paikallaan, että KKO ohjaa ennakkopäätöksillään ratkaisutoimintaa ja lain soveltamista.

KKO 2017:57

13. KKO:n kantaan voidaan kyllä yhtyä. Minua jäi vain hieman askarruttamaan perustelujen kappaleessa 13 esitetty maininta, jonka mukaan yllytys ryöstöön on kohdistunut B:hen vain välillisesti, koska ryöstön varsinaisena kohteena oli ollut Siwan myymälä, sen henkilökunta ja omaisuus. Ryöstön kohteena on toki ollut myymälä, mutta eikö rikoksen yllytys kohdistunut tässä tapauksessa, kuten yllytyksessä yleensäkin, välittömästi siihen henkilöön, jota yllytetään tekemään rikos?