maanantai 1. kesäkuuta 2020

199. KKO 2020:39. Avustaja määrättiin perheväkivallan asianomistajalle

1. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusedellytyksiin kuuluu, että oikeusjutun asianosaisille taataan varallisuudestaan ja oikeudellisesta osaamisestaan riippumatta tosiasiallisesti tasavertaiset mahdollisuudet osallistua asian käsittelyyn. Rikosasioissa tämä koskee epäillyn ja syytetyn ohella myös rikoksen uhria eli asianomistajaa. Tässä tarkoituksessa tuomioistuin voi rikosoikeudenkäyntilain (ROL) 2 luvun 1a §:n nojalla määrätä asianomistajalle esitutkintaa tai oikeudenkäyntiä varten oikeudenkäyntiavustajan, jonka palkkio maksetaan julkisista eli valtion varoista.

2. Korkein oikeus (KKO) antoi tänään ennakkopäätöksen, jossa on kyse siitä, voitiinko asianomistajalle määrätä oikeudenkäyntiavustaja lähinnä esitutkintaa varten pahoinpitelyä koskevassa asiassa (KKO 2020:39). Katsotaanpa hieman tarkemmin, mistä asiassa on kysymys.

3. A on 8.4.2019 tehnyt poliisille pahoinpitelyäs koskevan rikosilmoituksen. Sen mukaan mukaan A:n aviopuoliso B - ilmeisesti aviomies - oli  paria päivää aiemmin eli 6.4.2019 raivostuneena läpsäissyt A:ta avokämmenellä vasemmalle poskelle siten, että tämä oli menettänyt hetkeksi ymmärryksensä, mutta ei ollut mennyt tajuttomaksi. Tämä oli tapahtunut heidän yhteisessä kodissaan perheen kahden alaikäisen lapsen ollessa kotona.

4. A on Kymenlaakson käräjäoikeuteen 20.5.2019 toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt, että oikeustieteen maisteri Y määrätään hänen oikeudenkäyntiavustajakseen 15.5.2019 lukien ROL:n säännösten nojalla. Hän on perustellut hakemustaan sillä, että hän on perheväkivallan uhri ja asianomistajana pahoinpitelyasian esitutkinnassa. A on käräjäoikeuden kehotuksesta sittemmin täydentänyt ilmoittamalla muunmuassa, että B oli ammatiltaan poliisi.

5. Käräjäoikeus, jonka puheenjohtajana toimi käräjänotaari,  hylkäsi 14.6.2019 antamallaan päätöksellä A:n hakemuksen. Käräjäoikeuden mukaan pelkkä lähisuhdeväkivallan uhrina oleminen ja osapuolten väliseen suhteeseen vetoaminen ei riitä, vaan lisäksi edellytetään, että avustajan määräämistä on tapauskohtaisen harkinnan nojalla pidettävä perusteltuna. A ei ole näyttänyt olevansa selvästi heikommassa tai erityisen alisteisessa asemassa suhteessa rikoksesta epäiltyyn B:hen.

6. A valitti käräjäoikeuden päätöksestä Itä-Suomen hovioikeuteen  ja pyysi, että asianajaja X määrätään hänen oikeudenkäyntiavustajakseen 28.5.2019 lukien. Hän on valituksessaan todennut B:n pahoinpidelleen häntä perheen yhteisessä kodissa ja viitannut myös siihen, että henkinen ja fyysinen väkivalta on ollut jatkuvaa. Hän on ilmoittanut kertovansa esitutkinnassa tarkemmin myös aikaisemmasta väkivallasta ja aikovansa esittää asiassa myös vahingonkorvausvaatimuksia. Hän on todennut olevansa B:hen nähden selvästi heikommassa asemassa muun ohessa taloudellisen riippuvuutensa johdosta.

7. Hovioikeus, jonka kokoonpanoon kuului kolme naispuolista tuomaria, hylkäsi A:n valituksen, hovioikeuden päätös on annettu 26.7.2019. Hovioikeus totesi, että valitukseen liitetyn tutkintailmoituksen mukaan epäiltynä tekona on rikoslain 21 luvun 5 §:ssä tarkoitettu pahoinpitely 6.4.2019. Hovioikeus katsoi, ettei tutkintailmoituksen sisältö tue käsitystä oikeudenkäyntiavustajan määräämisen tarpeesta.

8. KKO myönsi A:lle valitusluvan. Valituksessaan A vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asianajaja X määrätään hänen avustajakseen esitutkintaa ja mahdollista oikeduenkäyntiä varten.

9. KKO totesi, että ROL 2 luvun 1 a §:n 2 kohdan mukaan asianomistajalle voidaan määrätä oikeudenkäyntiavustaja muun muassa rikoslain 21 luvun 5 §:ssä tarkoitetussa pahoinpitelyssä, jota koskevasta rikosepäilystä nyt on kysymys. Avustajan määrääminen edellyttää mainitun 2 kohdan mukaan lisäksi, että määräämistä on pidettävä perusteltuna huomioon ottaen asianomistajan ja rikoksesta epäillyn välinen suhde. KKO katsooi että A:n ja B:n väliseen suhteeseen liittyvät seikat puoltavat oikeudenkäyntiavustajan määräämistä rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n 2 kohdan nojalla.

10. Oikeudenkäyntiavustajan määräämisessä ROL  2 luvun 1 a §:n nojalla on pitkälti kysymys tapauskohtaisesta harkinnasta, mikä ilmenee myös lainkohdan sanamuodosta. Harkittaessa avustajan määräämistä pykälän 2 kohdan nojalla voidaan siten ottaa huomioon muitakin seikkoja kuin asianomistajan ja rikoksesta epäillyn välinen suhde. Huomioon voidaan tällöin ottaa myös sellaisia seikkoja, joilla voidaan perustella avustajan määräämistä mainitun pykälän 3 kohdan nojalla henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevissa asioissa. Mainitun 3 kohdan säätämisen tarkoituksena on ollut laajentaa asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan määräämisen edellytyksiä sen takia, että väkivaltarikoksen uhri voi olla tavallista heikommassa asemassa myös muusta syystä kuin hänen ja epäillyn välisen suhteen vuoksi.

11. KKO lausui perusteluissaan, että B on ammatiltaan poliisi, jolle esitutkinnan ja rikosoikeudenkäynnin kulku ja käytännöt sekä asianosaisten oikeudet ovat jo lähtökohtaisesti tutummat kuin niitä ennestään tuntemattomalle henkilölle. Oikeudenkäyntiavustajan määräämistä A:lle puoltaa siten osaltaan myös tarve varmistaa asianosaisten yhdenvertaisuus oikeudenkäynnissä.

12. KKO lausui johtopäätöksenään, että A:n ja B:n välinen suhde samassa taloudessa asuvina aviopuolisoina sekä muut edellä kuvatut asian harkintaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen oikeudenkäyntiavustajan määrääminen A:lle on ROL 2 luvun 1 a §:n 2 kohdan nojalla perusteltua. Se kumosi hovioikeuden päätöksen ja määräsi asianajaja X:n A:n oikeudenkäyntiavustajaksi esitutkintaa ja mahdollista oikeudenkäyntiä varten.

Ratkaisuseloste KKO 2020:39 

13. Mitäpä tuohoon oikeastaan olisi lisäämistä, perusteltu ratkaisu. Kenties käräjäoikeus ja hovioikeus ovat hieman vähätelleet B:n väitetyn pahoinpitelyn eli "läpsäisyn" laatua ja sen vuoksi katsoneet, ettei avustajaa ollut tarpeen määrätä. Kuitenkin kyse on ollut perheväkivallasta, jota ei ole syytä koskaan vähätellä.

12. Väitetystä pahoinpitelystä on kulunut nyt. aikaa jo hieman yli vuosi ja hovoikeuden päätöksestäkin reilu 10 kuukautta. Toivokaamme, että B olisi pyytänyt A:lta anteeksi käytöstään ja että asianosaiset olisivat sopineet asian ja elelesivät nyt kaikessa sovussa ja rauhassa.

13. Vaikka näin olisikin, KKO:n ennakkopäätös ei kuitenkaan ole turha ja tarpeeton. KKO antaa ennakkopäätöksiä eli prejudikaatteja vastaisen oikeuskäytännön ohjaamisen tarkoituksessa, ts. ennakkopäätökset antavat suuntaa tulevaisuudessa samanlaisten siviili-. rikos- ja prosessioikeudellisten kysymysten ratkaisemiseksi.

perjantai 29. toukokuuta 2020

198. KKO linjasi: Vähäinen koskettelu ei ole seksuaalista ahdistelua (KKO 2020:38)


1. Eilen selostin ja kommentoin KKO:n ennakkopäätöstä, jossa oli kysymys siitä, toteuttiko rikkinäisellä pullolla uhkaamalla tapahtunut uhrin omaisuuden anastus törkeän ryöstön tunnusmerkistön (KKO 2020:37). KKO vastasi kysymykseen myöntävästi.

2. Tänään saimme KKO:lta ennakkopäätöksen, joka koskettelee myös käytänössä varsin usein  tapahtunutta asiaa eli seksuaalista ahdistelua (KKO 2020:38).  Seksuaalisesta ahdistelusta otettiin rikoslakiin sännös (RL 20:5a) vuonna 2014, joten kyseessä on melko uusi kriminalisointi. On siten mm. rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen (RL 3:1) kannalta paikallaan, että KKO ottaa kantaa aika väljästi muotoillun säännöksen tulkintaan. Nyt annettu ratkaisu on KKO:n ensimmäisiä seksuaalista ahdistelua koskeva ennakkopäätöksiä. Vrt. KKO 2019:104.

3. Katsotaanpa, mistä tänään annetussa ennakkopäätöksessä on kysymys eli millaisesta teosta syyte on nostettu ja miten asia on eri oikeusasteissa ratkaistu.

4. Asiassa on tullut selvitetyksi, että herra A ja neiti B olivat olleet 25.6.2017 viettämässä iltaa ravintolassa eri seurueissa. 18-vuotias B tunsi A:n ystävänsä enona ja oli myös A:n lasten tuttava ja joskus aikaisemmin käynyt A:n kotona. A oli sanonut ravintolassa B:lle, että hänellä oli kahdenkeskistä asiaa, ja ohjannut B:n ravintolan terassille selästä kädellä pitäen. A ja B olivat istuneet terassin sohvalla vierekkäin siten, että A:n käsi oli ollut B:n olkapäällä. A ei ollut sivellyt, puristanut tai rutistanut B:tä. A:n ja B:n vartalot eivät olleet koskettaneet toisiaan, vaan heidän välissään oli ollut noin 10–20 senttimetriä. A oli kertonut B:lle olevansa ihastunut tähän. Lisäksi A oli sanonut, että voisi "lykkiä" B:tä. B oli kieltänyt A:ta puhumasta tuollaisia. Kun B oli yrittänyt lähteä pois, A oli ottanut B:tä ranteesta kiinni ja sanonut, ettei tämä saisi lähteä mihinkään. B oli kuitenkin päässyt poistumaan tilanteesta.

5. Syyttäjä on vaatinut Keski-Suomen käräjäoikeudessa  A:lle rangaistusta seksuaalisesta ahdistelusta sen perusteella, että A oli koskettelemalla B:tä tehnyt tälle seksuaalisen teon, joka on huomioon ottaen kosketteluun liittyneet seksuaaliset ehdotukset ja B:n kielteinen suhtautuminen niihin ollut omiaan loukkaamaan B:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

6. Käräjäoikeus, joka käsitteli asian yhden tuomarin kokoonpanossa (käräjätuomari Anssi Savilampi) on 17.4.2018 lukenut A:n syyksi seksuaalisen ahdistelun ja tuominnut tämän 20 päiväsakon sakkorangaistukseen ja korvausvelvollisuuteen B:lle. Käräjäoikeus on katsonut B:n olleen A:n kainalossa ja että kainaloon ottaminen ja ranteesta kiinni pitäminen olivat tässä tapauksessa olleet seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistössä tarkoitettua seksuaalista koskettelua, kun huomioon otetaan kosketteluun liittyneet seksuaaliset ehdotukset ja B:n kielteinen suhtautuminen niihin.

7. Vaasan hovioikeus on A:n valituksen johdosta hylännyt syytteen ja vapauttanut A:n korvausvelvollisuudesta. Tuomiossaan 2.7.2019  hovioikeus on katsonut, ettei A:n koskettelu ollut intensiivistä eikä se ollut kohdistunut seksuaalisesti merkityksellisiin ruumiinosiin. Hovioikeus ei ole pitänyt A:n koskettelua seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistössä tarkoitettuna kosketteluna. Hovioikeuden mukaan A:n seksuaaliseksi tulkittava huomautus ei ole tehnyt koskettelusta seksuaalista. Hovioikeuden kokoonpanoon kuuluivat tuomarit Tuula Keltikangas, Päivi Kylmälahti ja Nina Sillanpää.

8. KKO myönsi syyttäjälle valitusluvan. Valituksessaan syyttäjä vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja A:n syyksi luetaan seksuaalinen ahdistelu. A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä. 

9. Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siis yksinkertaisesti siitä, onko A syyllistynyt rikoslain 20 luvun 5 a §:ssä rangaistavaksi säädettyyn seksuaaliseen ahdisteluun.

10. Rikoslain 20 luvun 5 a §:n mukaan, joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

11. KKO:n perusteluissa selostetaan aluksi varsin laajasti ko. säännöksen lainsäädäntöhistoriaa ja rikoksen suojelukohdetta (kappaleet  7-13). KKO selostaa tässä kohdin myös sitä, mitä RL 20 luvun 10 §:n  2 momentin mukaan seksuaalisella teolla tarkoitetaan. Viittaan tältä osin KKO:n oheiseen ratkaisuselosteeseen.

Ratkaisuseloste KKO 2020:38

12.  Oman arviointinsa (perustelukappaleet 14-20) lähtökohtana KKO toteaa, että RL 20 luvun 5 a §:n seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistön ja RL 20 luvun 10 §:n 2 momentin seksuaalisen teon määritelmäsäännöksen nojalla harkittavana on se, onko A:n menettelyssä ollut kyse kosketteluista, jotka ovat olleet seksuaalisesti olennaisia ja omiaan loukkaamaan B:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

13. Hovioikeuden selvitetyiksi katsomat koskettelut ovat ensinnäkin käden pitäminen toisen selällä saatettaessa tätä kävellen toiseen paikkaan, toiseksi käden pitäminen vieressä istuvan olkapäällä ja kolmanneksi toisen ranteesta kiinni ottaminen.

14. Tämän jälkeen KKO lausuu, että A ei ole koskenut sellaisiin kehon osiin, joita tyypillisesti pidetään seksuaalisesti merkityksellisinä, eikä kosketuksia ole myöskään tehty tällaisilla kehon osilla. Kysymys ei ole ollut sivelevistä, taputtelevista, puristelevista tai muistakaan kiihottavina pidettävistä liikkeistä. Koskettelut eivät ole kohdistuneet vaatteiden alle, eivätkä ne muutoinkaan ole olleet erityisen intiimejä vaan moniin sosiaalisiin tilanteisiin soveltuvia ja hyväksyttäviä. KKO katsoi, että A ei ole koskettanut B:tä tavoilla, jotka sellaisinaan olisivat, yksin tai yhdessä arvioituina, seksuaalisesti olennaista koskettelua.

15. A on istuessaan B:n vieressä ja koskettaessaan B:n olkapäätä kertonut B:lle, että hän on ihastunut B:hen ja että hän voisi "lykkiä" B:tä. Toteamus "lykkimisestä" on tuossa yhteydessä sisältänyt sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaalitekoon liittyvän suorasukaisen ehdotuksen. KKO katsoi, että A:n ehdotus B:lle on ollut RL 20 luvun 10 §:n 2 momentissa määritellyin tavoin seksuaalisesti olennainen.

16. KKO totesi, että seksuaaliset puheet voivat muuttaa joidenkin, muissa olosuhteissa hyväksyttävien fyysisten kosketusten luonteen seksuaaliseksi, jolloin arvioitavaksi tulee myös se, onko koskettelu loukannut toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. A:n esittämien väitteiden vuoksi KKO totesi lisäksi, ettei ravintolaympäristö tapahtumapaikkana vähennä seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaa vaan tällöinkin huomiota on kiinnitettävä ennen muuta osapuolten väliseen suhteeseen ja siihen, onko toinen suhtautunut torjuvasti tai myönteisesti seksuaalisiin ehdotuksiin tai muuhun lähentelyyn.

17. RL 20 luvun 5 a §:n seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistössä seksuaalisen ahdistelun tekotavaksi on lainsäätäjän harkinnan tuloksena säädetty vain toisen kosketteleminen. Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Tämä tarkoittaa lainkäyttäjälle osoitettua kieltoa mennä lain sanamuodon ulkopuolelle ja täydentää lakia rikosasian vastaajan vahingoksi analogiapäätelmään turvautumalla (HE 44/2002 vp s. 29).

18. KKO:n mukaan tässä asiassa ne seksuaaliset teot, jotka ovat olleet omiaan loukkaamaan B:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta, ovat liittyneet seksuaalisiin ja B:lle vastenmielisiin puheisiin. Oikeus katsoi, että A:n fyysiset kosketukset ovat olleet niin vähäisiä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä tavanomaisia, ettei niiden luonne ole muuttunut seksuaalisesti olennaiseksi yksinomaan seksiin liittyvän ehdotuksen perusteella. Silloin, kun fyysistä kosketusta ei voida teko-olosuhteetkaan huomioon ottaen pitää seksuaalisesti olennaisena kosketteluna, teko ei voi täyttää seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistöä.

19. Näillä perusteilla KKO päätyi siihen lopputulemaan, että syyte seksuaalisesta ahdistelusta oli hylättävä, joten hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muutettu.

20. KKO on pohtinut sekausaalisen ahdistelun tunnusmerkistöä varsin kattavasti. Johtopäätökseen, jonka mukaan nyt esillä olevassa tapauksessa ei ole ollut kysymys siitä, on helppo yhtyä, vaikka monille ratkaisua somessa kommentoineelle lukijalle ratkaisu näyttääkin olleen selvä pettymys. Samaan tulokseen päätyi myös hovioikeus. Kun hovioikeudet eivät julkaise ratkaisujaan nettisivuillaan tai esimerkiksi Twitterissä, oli paikallaan, että KKO otti jutun tutkittavakseen, sillä onhan ratkaisu ensimmäisiä seksuaalisesta ahdistelusta annettuja ennakkopäätöksiä.

21. Kuten KKO:n perusteluista ilmenee, rajanveto sen suhteen, milloin lähentelyä on pidettävä seksuaalisena ahdisteluna, saattaa käytännössä olla aika vaikeaa. Pelkkä sopimaton puhuttelu, ehdottelu, taivuttelu tai "kuiskuttelu" taikka edes siihen liittyvä kohteen vaatetuksen päältä tapahtuva vähäinen ja tavanmukainen koskettelukaan, jos siihen ei sisälly intiimien paikkojen koskemista, ei välttämättä loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja toteuta seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistöä.

22. Parasta kuitenkin olla varovainen erityisesti nyt, kun kesä alkaa olla kukkeimmillan, ravintoloiden ja pubien terassit avautuvat jälleen (1.kesäkuuta) ja tanssilavoillekin pääsee pian sekä latotanssejakin järjestetään. Hyvää kesää kaikille! Yritetään olla ihmisiksi ja ahdistelematta ketään.

torstai 28. toukokuuta 2020

197. KKO 2020:37. Törkeä ryöstö rikotulla olutpullolla uhaten


1. Korkein oikeus (KKO) antaa aika usein varsin tavanomaisia rikosasioita koskevia ennakkopäätöksiä. Sellaisia ovat esimerkiksi pahoinpitelyä, varkautta, kavallusta, rattijuopumusta, liikenneturvallisuuden vaarantamista, raiskausta tai henkirikoksia koskevat asiat.

2. Tänään KKO antoi ennakkopäätöksen (KKO 2020:37) asiasta, jossa alemmat tuomioistuimet olivat olleet eri mieltä siitä, toteuttiko tekotapa ryöstön vai törkeän ryöstön tunnusmerkistön. Katsotaanpa tarkemmin, mistä oli kysymys,

Teko

3. Tekoaikana 18-vuotias A ja 17-vuotias B, kumpikin naisia, olivat 30.5.2018 Sokoksen tavaratalossa (Sokkarissa) Jyväskylässä seuranneet 19-vuotiasta X:ää, myös nainen, tavaratalon naisten wc-tiloihin ja työntäneet poistumassa olleen X:n takaisin wc-koppiin sekä lukinneet X:n ja itsensä koppiin sisälle. A ja B olivat lukitussa wc-kopissa uhanneet X:ää kahdella pohjaosastaan rikki olevalla, sahalaitaisella olutpullolla, joista toisessa oli ollut pidempi terävä uloke. A ja B olivat suunnanneet pullojen terävän puolen kohti X:ää ja uhanneet tässä yhteydessä suullisesti tappaa X:n, jollei tämä luovuttaisi heille puhelintaan, pankkikorttiaan ja näiden käyttämiseen vaadittavia koodeja. Teon yhteydessä X:n sormeen oli aiheutunut pinnallinen, runsaasti verta vuotava haava. Pakotettuaan X:n luovuttamaan mainitun omaisuuden A ja B olivat poistuneet paikalta. Anastettu omaisuus oli jäänyt kateisiin.

Käräjäoikeuden tuomio

4. Syyttäjän vaadittua  syytetyille rangaistusta törkeästä ryöstöstä Keski-Suomen käräjäoikeus (käräjätuomari Riku Tuikkala ja lautamiehet)  on 3.8.2018 tuomiossaan katsonut, että rikottu lasipullo oli rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu ampuma- tai teräaseeseen rinnastettava hengenvaarallinen väline, mutta tekoa ei ollut pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Käräjäoikeus on tuominnut A:n ryöstöstä ja kolmesta vähäisemmästä rikoksesta yhteiseen 1 vuoden 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä B:n nuorena henkilönä tehdystä ryöstöstä ja lievästä petoksesta yhteiseen 1 vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Kummatkin vastaajat on tuomittu lisäksi valvontaan 1 vuodeksi 3 kuukaudeksi.

Hovioikeuskäsittely

5. Syyttäjä ja asianomistaja X valittivat tuomiosta Vaasan hovioikeuteen vaatien, että A:n katsotaan syyllistyneen ryöstön sijasta törkeään ryöstöön ja B:n nuorena henkilönä tehtyyn törkeään ryöstöön.

6. Vaasan hovioikeus katsoi 1.3.2019 antamassaan tuomiossa, ettei ryöstössä ollut käytetty ampuma- tai teräaseeseen rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä. Hovioikeus totesi, että rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun tekovälineen rinnastaminen ampuma- tai teräaseeseen riippui välineen hengenvaarallisuudesta. Rikottu lasipullo oli vaarallinen muttei kuitenkaan edellä mainitussa säännöksessä teräaseeseen rinnastettava hengenvaarallinen väline. Hovioikeus ei muuttanut muuttanut käräjäoikeuden tuomitsemia rangaistuksia. Hovioikeus tuomitsi lisäksi An ja B;n  yhteisvastuullisesti suorittamaan X:lle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 2 5000, ansionmenetyksestä 80, kadonneesta matkapuhelimesta 150, pankkikortin uusimisesta 10 sekä oikeudenkäyntikuluista 2 170 euroa.

7. Hovioikeudessa oli äänestys, enemmistöön kuuluivat tuomarit Tapio Kaarniemi ja Päivi Kylmälahti. Vähemmistöön jäänyt hovioikeudenneuvos Harri Kurkinen katsoi,  että rikotut lasipullot olivat teräaseeseen rinnastettavia hengenvaarallisia välineitä ja että ryöstö oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

KKO:n käsittely

8. Korkein oikeus myönsi syyttäjälle ja X:lle valitusluvan. Valituksissaan nämä vaativat, että syytetyt tuomitaan törkeästä ryöstöstä.  A ja B vaativat vastauksissaan valitusten hylkäämistä.

9. Korkein oikeus toimitti asiassa 13.11.2019 pidetyn suullisen käsittelyn varatakseen syytetyille tilaisuuden tulla kuulluksi tuomittavasta seuraamuksesta.

10. Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys ensiksi siitä, onko pohjasta rikottua lasipulloa pidettävä rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna teräaseeseen rinnastettavana hengenvaarallisena välineenä. Siinä tapauksessa, että mainittu ankaroittamisperuste täyttyy, kysymys oli toiseksi siitä, onko ryöstöä pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Kolmanneksi kysymys oli rangaistuksen mittaamisesta ja tuomittavasta rangaistuslajista.

Rikoksentekovälineen laatu

11. Ensimmäisen kysymyksen osalta KKO totesi, että oikeuskäytännössä ampuma- tai teräaseeseen rinnastuvaksi hengenvaaralliseksi välineeksi ei ole katsottu kumipamppua (KKO 1996:65), pesäpallomailaa tai vasaraa (KKO 2009:79) eikä metallirunkoista tuolia (KKO 2010:36).

12. KKO katsoi, että tavallinen käyttöesine voi muokattuna olla rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla hengenvaarallinen väline. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että välineen fyysiset ominaisuudet tehtyjen muutosten jälkeen rinnastuvat ampuma- tai teräaseeseen ja että välinettä käytetään ampuma- tai teräaseen tavoin ryöstön tunnusmerkistön edellyttämään väkivallan käyttöön tai sillä uhkaamiseen.

13. Nyt esillä olevassa tapauksessa ryöstörikoksessa on käytetty välineenä kahta pohjastaan rikki olevaa olutpulloa, joiden lasi on ollut sahalaitainen ja joista pulloista toisessa on ollut pidempi terävä uloke. Toisesta olutpullosta on aiheutunut asianomistajalle sormeen runsaasti verta vuotava haava, mikä osoittaa osaltaan välineen terävyyden. Rikotut lasipullot ovat siten fyysisiltä ominaisuuksiltaan rinnastuneet teräaseeseen. Olutpullot on myös rikottu niin, että niiden kaulaosasta on ollut helppo pitää käsin kiinni. Tällä tavoin rikotut lasipullot ovat soveltuneet väkivallalla uhkaamiseen ja väkivallan tekemiseen teräaseen tavoin ja niitä on ryöstössä myös käytetty kuten teräasetta. KKO katsoi, että edellä kuvatulla tavalla rikottuja olutpulloja on pidettävä rikoslain 31 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuina teräaseeseen rinnastuvina hengenvaarallisina välineinä.

Kokonaistörkeysarviointi

14. Kokonaistörkeysarvioinnin osalta KKO totesi. ensinnäkin, että A:n ja B:n menettely ei ole poikennut perusmuotoisen ryöstörikoksen edellyttämästä suunnitelmallisuudesta, kun he ovat päättäneet ryöstöön ryhtymisestä, valinneet tätä tarkoitusta varten sopivan kohteen ja sopineet ryöstöpaikasta juuri ennen tekoon ryhtymistä. Anastetun omaisuuden määrä ei ole ollut huomattava, eivätkä syytetyt ole kohdistaneet asianomistajaan varsinaista väkivaltaa. Edellä kuvatut menettelyn moitittavuutta koskevat seikat ovat kokonaisarvioinnissa teon törkeyttä vastaan puhuvia seikkoja.

15. A:n ja B:n syyksi luetun menettelyn moitittavuutta korostaa KKO:n mukaan kuitenkin se, että tekijöitä on ollut useampi kuin yksi, asianomistaja on ollut ahdistettuna erittäin ahtaaseen ja lukittuun tilaan ryöstäjiensä kanssa ja että hänet on uhattu tappaa osoittamalla samalla häntä aivan lähietäisyydeltä terävällä välineellä.

16. KKO katsoi, että teon törkeyden puolesta puhuvat seikat ovat sitä vastaan puhuvia seikkoja painavampia, minkä vuoksi ryöstöä on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. A on siten syyllistynyt törkeään ryöstöön ja B nuorena henkilönä tehtyyn törkeään ryöstöön.

Rangaistuksen määrääminen

17. Rangaistuksen määräämistä ja mittaamista KKO on pohtinut perusteluissaan seikkaperäisesti (kappaleet 17-25). Vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana nuorena henkilönä törkeään ryöstöön syyllistyneen  B:n kohdalla puolsi KKO:n mukaan rikoksen vakavuus. Painavat syyt eivät kuitenkaan vaatineet hänen tuomitsemistaan ehdottomaan vankeuteen, mistä syystä vankeusrangaistus tuli määrätä B:lle ehdollisena käräjäoikeuden määräämin valvonnoin.

18. A on teon tehdessään ollut 18 vuoden 6 kuukauden ikäinen. Rikoslain 6 luvun 7 §:n 2 kohdan mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon myös tekijän korkea ikä, heikko terveydentila ja muut henkilökohtaiset olot, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen. Säännöstä koskevissa perusteluissa korkean iän yhteydessä lausutaan iän merkityksestä myös, että kehitysiässä oleva vaikutuksille altis nuori kokee laitoselämän ja ympäristön muutoksen voimakkaammin kuin kypsään ikään ehtinyt henkilö. Koulutuksen kannalta ratkaisevien elinvuosien hukkaaminen vankilaan merkitsee myös nuoren tulevaisuuden kannalta usein korvaamatonta menetystä. Tarkasteltavat perusteet koskevat ensi sijassa valintaa ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä, mutta niillä on myös merkitystä ehdottoman vankeuden pituudesta päätettäessä (HE 44/2002 vp s. 199–200).

19. Korkein oikeus totesi, että se  on ratkaisussaan KKO 2017:69 alentanut 18-vuotiaan vastaajan rangaistusta rikoslain 6 luvun 7 §:n 2 kohdan perusteella hänen nuoren ikänsä vuoksi. Korkein oikeus katsoi vastaajan iän huomioon ottamisen merkityksen korostuneen asiassa, koska hänen tekijäkumppaneihinsa sovellettiin rikoslain 6 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 2 momentin mukaista lievennettyä rangaistusasteikkoa ja ikäero tekijöiden kesken oli pieni vastaajan täytettyä 18 vuotta vasta kaksi kuukautta ennen tekopäivää. Kaikkien vastaajien syyllisyyttä arvioitaessa oli ilmeistä, että rikoksen tekemiseen oli vaikuttanut ikään liittyvä kypsymättömyys. Pitkään vankeusrangaistukseen liittyvät haitalliset vaikutukset nuoren kehitykseen oli syytä ottaa huomioon myös 18 vuotta täyttäneen vastaajan rangaistusta määrättäessä, vaikkakin vähäisemmässä määrin (kohdat 36–39).

20. Myös tässä tapauksessa A:n iän huomioon ottamisen merkitys KKO:n mukaan korostui, koska B:hen sovelletaan lievennettyä rangaistusasteikkoa ja ikäero tekijöiden kesken on pieni. Ilmeistä myös on, että rikoksen tekemiseen on vaikuttanut heidän kummankin ikäänsä liittyvä kypsymättömyys. Siten pitkään vankeusrangaistukseen liittyvät haitalliset vaikutukset nuoren kehitykseen on perusteltua ottaa huomioon myös A:n rangaistusta mitattaessa. A ei ole syytteenalaisten tekojensa jälkeen syyllistynyt uusiin rikoksiin, ja hän on viitannut siihen, että pyrkii irtautumaan päihteiden käyttämisestä sekä haluaa hakeutua opiskelemaan. Näistä syistä A:lle tuomittavaa rangaistusta pitää rikoslain 6 luvun 7 §:n 2 kohdan perusteella alentaa hänen nuoren ikänsä vuoksi.

21. A:n syyksi on törkeän ryöstön ohella käräjäoikeudessa luettu pahoinpitely, virkamiehen väkivaltainen vastustaminen ja lievä petos. Kaksi ensin mainittua rikosta eivät ole lajissaan vähäisiä. KKo katsoi, että A on tuomittava edellä mainituista rikoksista kohtuullistamisperuste huomioon ottaen yhteiseen 2 vuoden 5 kuukauden vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistuksen pituuden vuoksi A:n rangaistusta ei voida määrätä ehdolliseksi, eikä rikoslain 6 luvun 10 §:n 2 momentin perusteella valvontaa voida tuomita ehdottoman vankeuden tehosteeksi. A:lle alemmissa oikeusasteissa ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksena tuomittu valvonta ja sen suorittaminen eivät vaikutttaneet alentavasti tai lieventävästi A:n rangaistukseen.

KKO:n tuomiolauselma

22. KKO muutti hovioikeuden tuomiota siten, että

- B:n syyksi luettiin nuorena henkilönä tehdyn ryöstön asemesta nuorena henkilönä tehty törkeä ryöstö. B:lle tuomittiin tästä rikoksesta ja nuorena henkilönä tehdystä lievästä petoksesta yhteisenä rangaistuksena 2 vuotta vankeutta. Vankeusrangaistus määrättiin ehdolliseksi, koeaika päättyy 2.8.2021. B tuomittiin yhden vuoden kolmen kuukauden ajaksi valvontaan käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin;

- A:n syyksi luettiin ryöstön asemesta törkeä ryöstö. A:lle tuomittiin tästä rikoksesta ja pahoinpitelystä, lievästä petoksesta ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta yhteisenä rangaistuksena 2 vuotta 5 kuukautta vankeutta. Koska vankeusrangaistus on ehdoton, määräys A:n tuomitsemisesta valvontaan poistettiin.

23. Asian ovat KKO:ssa ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Pekka Koponen, Mika Huovila, Mika Ilveskero ja Jussi Tapani. Esittelijä Teemu Vanhanen.

Ratkaisuseloste KKO 2020:37

Arviointia

24. Mitäpä tuohon olisi oikeastaan lisäämistä. KKO:n ratkaisu on perusteltu sekä asiallisesti että muodollisesti (perustelutavaltaan). Rikkinäistä olutpulloa, jollainen kummallakin syytetyllä oli ahtaassa wc-tilassa kädessään, on hyvällä syyllä pidettävä laissa tarkoitettuna ampuma- tai teräaseeseen rinnastettavana hengenvaarallisena välineenä. Se, ettei KKO ole ole aiemmin pitänyt vasaraa tuollaisena välinenä (KKO 2009:79), hieman kummastuttaa, sillä jokainen, joka on pidellyt  esimerkiksi noin kilon painoista rautavasaraa käsissään, tietää, millaista tuhoa sillä olisi mahdollista ryöstötilanteessa saada aikaan uhrin terveydelle. Sama koskee pesäpallomailaa. Ehkä laissa on säädetty asiasta turhan yksityiskohtaisesti. Vertailun vuoksi on syytä todeta, että Ruotsin rikoslaissa (brottsbalken 8:7) ei ole törkeän ryöstön osalta vastaavanlaista tekovälinettä koskevaa säännöstä lainkaan.

25. On melko outoa, että hovioikeuden enemmistö ei ole pitänyt rikottuja olutpulloja lainkohdassa tarkoitettuina hengenvaarallisina välineinä. Luulisin, että syynä tähän on se, että hovioikeus on tuijottanut liiaksi ratkaisua KKO 2009:79 eikä ole arvioinut nyt esillä ollutta konkreettista tilannetta riitävän huolellisesti.

26. Teon kokonaistörkeysarvioinnin osalta on tuskin mahdollisuutta päätyä muuhun kuin siihen, että ryöstö on ollut törkeä. Käräjäoikeus on ollut toisella kannalla, mutta luultavasti se on ajatellut tällöin lähinnä sitä, mikä olisi rikoksesta kohtuullinen rangaistus ja muodostanut sillä perusteella rikoksen rubrisointia koskevan käsityksensä. Tätä kysymystä KKO on pohtinut, kuten pitääkin, pro et contra -metodia käyttäen.

27. Rangaistuslajin valintaa ja mittaamista KKO pohtii nykyisin perusteluissaan aina varsin seikkaperäisesti. Tämä on ymmärrettävää, sillä juuri rangaistuksen määrä ja laji on vastaajien kannalta tärkein asia eikä sen merkitystä voida myöskään yleiseltä kannalta mitenkään vähätellä. Rangaistusten pituus kiinnostaa myös suurta yleisöä. Ennen vanhaan rangaistuksen mittaamista ei perusteltu tuomioissa mitenkään, vasta noin 10-15 vuotta sitten siihen on alettu kiinnittää asianmukaista huomiota.

28. KKO:n ratkaisulla on etenkin alempien tuomioistuinten, rikosasianajajien ja syyttäjien kannalta aika suuri merkitys. Vastaavanlaisia rikoksia hengenvaarallisilla astaloilla, etenkin pahoinpitely- ja henkirikoksia, tehdään Suomessa runsaasti. Kun nyt pubit ja terassit kohta jälleen aukeavat, voimme olla varmoja, että lainkäyttäjät joutuvat niiden kanssa työtehtävissään edelleen tekemisiin. KKO antaa ennakkopäätöksiä tulevan oikeuskäytännön ohjaamisen ja yhdenmukaistamisen tarkoituksessa ja siksi tämän ratkaisun julkaiseminen ennakkopäätöksenä on hyvä asia.

29. Toisaalta on syytä sanoa,  että on melko kornia, että näinkin selvissä asioissa joudutaan menemään aina korkeimpaan oikeuteen asti, jotta oikea ja lainmukainen ratkaisu olisi mahdollista saada. Tätäkin tapausta on ensin tutkittu poliisin suorittamassa esitutkinnassa, jolloin epäillyillä on jo luultavasti ollut avustajat. Seuraavaksi asia on tullut syyteharkitaa varten syyttäjälle. Oikeudenkäynnissä asiaa on käsitety kaikissa kolmessa eri portaassa ja niissä jokaisessa, myös KKO:ssa, on toimitettu pääkäsittely tai suullinen käsittely. KKO on ottanut kantaa tapaukseen neljässä eri vaiheessa: ensimmäisen kerran valituslupaa harkitessaan, sitten esittelyssä, sen jälkeen suullisessa käsittelyssä ja tämän jälkeen vielä toisen kerran esittelyssä, jossa asiassa on lopullisesti ratkaistu. Esittelyn jälkeen asiakirjat ovat vielä kiertäneet jokaisella viidellä jäsenellä, ja vasta tämän jälkeen tuomio on ollut valmis julkistamista ja antamista varten. Tässä tapauksessa em. kierto on kestänyt puoli vuotta, sillä KKO:n suullinen käsittely jutussa pidettiin jo 13.marraskuuta 2019.

30. Onko näin raskaassa menettelyssä ja ruljanssissa loppujen lopuksi järkeä? Nykyisin korostetaan lähes joka käänteessä, että oikeudenkäynnin painopisteen tulisi olla nimenomaan käräjäoikeudessa, jolloin hovioikeus vain kontrolloisi käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden; ts. hovioikeus ei toistaisi käräjäoikeudessa jo käytyä oikeusprosessia uudelleen. Kuten tiedämme, näin ei käytännössä kuitenkaan tapahdu, vaan hovioikeudet hyvin usein järjestävät todellisen uusintakäsittelyn, jossa otetaan vastaan käräjäoikeudessa jo esitetty todistusaineisto sekä mahdolliset uudet todisteet. Uutta on nyt se, että myös korkein oikeus on alkanut tutkia näyttökysymyksiä ja toimittaa siinä tarkotuksessa joka vuosi noin 20 suullista käsittelyä, jossa näyttö otetaan vielä kolmannen kerran vastaan!

31. Miksi optimaalinen oikeudenkäynti ei Suomessa onnistu, vaikka se onnistuu hyvin naapurimaassamme Ruotsissa? Eivätkö käräjä-ja hovoikeudet ole vieläkään oikein tehtäviensä tasalla, kun korkein oikeus ottaa kolmantena instanssina vastaan jo alemmissa oikeuksissa esitetyt todisteet, arvioi näyttöä ja järjestää tässä tarkoituksessa lukuisia suullisia käsittelyjä? Näin siitä huolimatta, että korkein oikeus, kuten se itsekin usein ja mielellään kertoo, on ennakkopäätöstuomioistuin, jonka tehtäviin ei kuuluisi enää näytön arviointi, vaan se keskittyy tärkeisiin  lain soveltamista koskeviin kysymyksiin. Korkeimmalla oikeudella pitäisi ilman muuta olla tuollainen rooli, mutta käytäntö on silti toinen. Missä siis vika?

keskiviikko 13. toukokuuta 2020

196. Syytteen yksilöinti. Vaasan hovioikeus 2020:2.

1. Hovioikeudet julkaisevat ratkaisujaan Finlexissä hyvin säästeliäästi, ts. erittän harvoin. Tämä on selvä puute, jota on valiteltu lainopillisessa kirjallisuudessa ainakin 50 vuotta. Tästä huolimatta kohennusta asiassa ei ole tapahtunut.

2. Selvästi eniten Finlex-ratkaisuja on nykyisin Helsingin hovioikeudella. Muut neljä hovioikeutta julkaisevat kukin keskimäärin vain noin neljä tai viisi ratkaisua vuodessa.  Turun hovioikeuden ratkaisujen julkaisutoiminta on kuitenkin parin viime vuoden aikana selvästi piristynyt. Voidaan todeta, että hovioikeudet, Helsingin hovioikeutta lukuun ottamatta, julkaisevat Finlexissä yleensä ratkaisuja, jotka koskevat melko selviä ja yksinkertaisia asioita. Poikkeuksiakin toki löytyy.

3. Viime viikolla Finlexissä julkaistiin Vaasan hovioikeuden 20.4.2020 antaman tuomio, jossa on kyse syytteen yksilöinnistä rattijuopumusta koskevassa asiassa (VaaHO 2020:2). Tämäkään ratkaisu ei ole vaikeusasteeltaan mitenkään päätähuimaava. Asia käy selville hovioikeuden  ratkaisuselosteeseen otetusta kappaleesta ratkaisun keskeinen sisältö, josta ilmenee seuraavaa (tässä kappaleet 4-6):

4. Syyttäjä oli nostanut syytteen rattijuopumuksesta teonkuvauksella, jonka mukaan A oli kuljettanut 13.9.2018 Kokkolassa henkilöautoa käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon jälkeen ollut käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Pohjanmaan käräjäoikeus oli kehottanut syyttäjää täydentämään haastehakemuksen teonkuvausta ilmoittamalla, mitä huumausainetta vastaajan veressä on ajon jälkeen ollut. Syyttäjä ei ollut täydentänyt teonkuvausta. Käräjäoikeus oli 18.11.2019 hylännyt syytteen, koska teonkuvaus oli puutteellinen.

5. Hovioikeus totesi perusteluissaan, että rikoslain 23 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan rattijuopumuksesta tuomitaan se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Hovioikeus katsoi, että syyttäjän syyte on vastannut säännöksen tunnusmerkistöä.

6. Hovioikeus totesi, että teonkuvauksen aika ja paikka ovat olleet riittävästi yksilöidyt ja teonkuvauksesta ilmenee, että teko on suoritettu henkilöautoa kuljettamalla ja huumausaineen vaikutuksen alaisena. A on heti liikennevalvonnan pysäytyspaikalla tullut tietämään, että huumepikatesti oli antanut positiivisen tuloksen kannabiksesta ja hän on kertonut miten hän on nauttinut ainetta. Samassa haastehakemuksessa A:lle vaadittiin rangaistusta huumausaineen käyttörikoksesta liittyen mainittuun kannabikseen ja todisteluna viitattiin Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausuntoon. Hovioikeus katsoi, ettei ollut mitään epäilyä siitä, että A:n mahdollisuudet puolustautua syytettä vastaan olisivat olleet puutteelliset. Käräjäoikeuden ei olisi tullut hylätä syytettä mainitsemillaan perusteilla. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 5 luku 3 § 1/3
Euroopan ihmisoikeussopimus 6. artikla 3 a kohta.

7. Mitäpä tuohon oikeastaan olisi lisättävää. Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjänotaari, joten syytteen yksilöintiä koskeva tiukka tulkinta voitaneen lukea ratkaisijan kokemattomuuden piikkiin. Syyttäjän olisi ollut helppoa täydentää syytteen yksilöintiä, mutta sitä hän ei jostakin syystä tehnyt. Tämän kädenväännön seurauksena kiistaan jouduttiin hakemaan ratkaisua hovioikeudesta asti. Kannattiko hovioikeuden ratkaisu julkaista Finlexissä? Tuskin.

keskiviikko 6. toukokuuta 2020

195. KKO 2020:32. Näyttö rikoksen rasistisesta motiivista. Selitystaakka.

1. Korkein oikeus (KKO) antoi eilen 6.5. 2020 mielenkiintoisen näytön arviointia rikosasiassa koskevan ennakkopäätöksen (KKO 2020:32). Jutussa on kysymys siitä, kuinka vahvaa näyttöä edellytetään rangaistuksen koventamisperusteesta, tässä tapauksessa rikoksen rasistisesta motiivista.

2. Päijät-Hämeen käräjäoikeus, joka käsitteli jutun lautamieskokoonpanossa, luki 22.11.2017 antamassaan tuomiossa syytettyjen A:n (Oscar) ja B:n (Jarin) syyksi irakilaissyntyiseen asianomistaja C:hen kohdistuneen Lahdessa 3.8.2017 tapahtuneen tapon yrityksen (syytekohta 5) sekä lisäksi Oscarin syyksi afrikkalaistaustaiseen asianomistaja D:hen kohdistuneen laittoman uhkauksen (syytekohta 1) ja ampuma-aserikoksen (syytekohta 6). Tapahtumainkulkua on selostettu tarkemmin  jäljempänä mainitussa KKO:n ratkaisuselosteessa.

3. Käräjäoikeus tuomitsi Oscarin hänen syykseen luetuista rikoksista ja täytäntöönpantavaksi määrätystä ehdollisesta vankeusrangaistuksesta yhteiseen 5 vuoden vankeusrangaistukseen sekä Jarin hänen syykseen luetusta tapon yrityksestä 3 vuoden 11 kuukauden 15 päivän vankeusrangaistukseen.

4. Käräjäoikeus hylkäsi syyttäjän vaatimuksen siitä, että Oscarille ja Jarille tapon yrityksestä ja Oscarille laittomasta uhkauksesta tuomittavaa rangaistusta mitattaessa sovellettaisiin rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua koventamisperustetta. Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että kyseiset rikokset olisi tehty rasistisesta, asianomistajien rotuun, ihonväriin, syntyperään tai etniseen alkuperään perustuvasta vaikuttimesta.

5. Syyttäjä valitti tuomiosta Itä-Suomen hovioikeuteen ja vaati, että Oscarille ja Jarille rangaistuksia tuomittaessa sovelletaan rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan koventamisperustetta ja että rangaistuksia sen vuoksi korotetaan.

6. Hovioikeuden tuomiossa, jonka tiivistelmä on otettu KKO:n ratkaisuselosteeseen, on selostettu yksityikohtaisesti  rasistisesta motiivista esitettyä näyttöä. Syytetyt eivät olleet tunteneet asianomistajia, joita he olivat nimitelleet pari kolme kertaa "vitun neekereiksi".

7.  Hovioikeus katsoi tuomiossaan 6.7.2018, että asianomistajien ja todistajan kertomukset tukivat sitä, että asianomistajat olivat valikoituneet Oscarin ja Jarin väkivaltaisen käyttäytymisen kohteiksi nimenomaan ihonvärinsä tai etnisen taustansa perusteella. Asianomistajat ja todistaja olivat yhtenevästi kertoneet vastaajien rasistisesta huutelusta. D:n kertomus ravintolassa tapahtuneesta tönimisestä tuki erityisen selvästi sitä, että Oscarin motiivi väkivallan tekemiselle oli ollut rasistinen. Vastaajat eivät olleet tunteneet asianomistajia entuudestaan eivätkä he olleet esittäneet mitään konkreettista ja uskottavaa vaihtoehtoista syytä tekemälleen väkivallalle.

8. Hovioikeuden mukaan asiassa ei jäänyt varteenotettavaa epäilyä siitä, että Oscar ja Jari olivat tehneet syytekohdan 5 rikoksen ja Oscar lisäksi syytekohdan 1 rikoksen asianomistajien ihonväriin tai etniseen taustaan perustuvasta vaikuttimesta. Rangaistuksia mitattaessa oli siten sovellettava rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan koventamisperustetta. Hovioikeus katsoi, että koventamisperusteen soveltamisen johdosta vastaajille tuomittuja rangaistuksia oli korotettava neljällä kuukaudella. Hovioikeus korotti siten Oscarin rangaistuksen 5 vuoteen 4 kuukauteen ja Jarin  rangaistuksen 4 vuoteen 3 kuukauteen 15 päivään vankeutta.

9. Korkein oikeus myönsi syytetyille valitusluvan siltä osin kuin rangaistuksen mittaamisessa oli sovellettu rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan koventamisperusteetta. Oscar ja Jari vaativat valituksissaan, että koventamisperustetta ei sovelleta ja että heille tuomittuja rangaistuksia alennetaan. Syyttäjä samoin kuin asianomistajat C ja D vaativat valitusten hylkäämistä.

10.  KKO totesi tuomionsa perusteluissa aluksi, että rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan rangaistuksen koventamisperuste on rikoksen tekeminen rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen perustuvasta vaikuttimesta taikka niihin rinnastettavasta muusta vaikuttimesta.

11. Tämän jälkeen KKO pohti koventamisperustetta koskevan näytön arviointia ja totesi aluksi, että  oikeudenkäymiskaaren (OK) 17 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Pykälän 2 momentin mukaan tuomion, jossa vastaaja todetaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Laissa ei ole nimenomaista säännöstä rangaistuksen koventamisperusteisiin sovellettavasta näyttövaatimuksesta.

12. Oikeuskirjallisuudessa edellä mainitun pykälän 2 momentista ilmenevää näyttövaatimusta on, kuten KKO perusteluissaan toteaa,  tulkittu siten, että näyttökynnys koskee vain sitä, onko vastaaja syyllistynyt rikokseen vai ei, ja että tällöin syyllisyyskäsite merkitsee samaa kuin rikosoikeudellinen vastuu. Lisäksi on katsottu, että rikosten seuraamusten osalta ei voida puhua varsinaisesta näyttökynnyksestä, vaan tuomioistuin tekee niistä melko pitkälti kokonaisarvioinnin käsillä olevien faktojen perusteella (Jaakko Rautio – Dan Frände: Todistelu. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun kommentaari. 2016 s. 42). Samansuuntaisesti oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että seuraamusharkintaan liittyviä seikkoja koskevalta näytöltä ei edellytetä samanlaista vakuuttavuutta kuin syyksilukemiseen vaaditaan (Pasi Pölönen – Antti Tapanila: Todistelu oikeudenkäynnissä. 2015 s. 133–134).

13. Nämä oikeuskirjallisuudessa esityt kannanotot eivät kuitenkaan tyydyttäneet KKO:ta. Se toteaa, että rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetyssä koventamisperusteessa on kysymys seikoista, joiden vuoksi rikosta tulisi arvostella keskimääräistä ankarammin. Rangaistuksen koventaminen kyseisillä perusteilla perustuu samankaltaiseen seikastoon, joka on useiden eri rikosten tunnusmerkistössä säädetty rangaistusvastuun edellytykseksi (esim. kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja syrjintä, rikoslain 11 luvun 10 ja 11 §).

14. Nyt kysymyksessä olevan koventamisperusteen, siis rasisistisen vaikuttimen, ja mainittujen rikostunnusmerkistöjen välistä samankaltaisuutta kuvastaa KKO:n mukaan myös edellä mainitun rikoslain muutoksen esitöissä esitetty kanta, jonka mukaan koventamisperustetta ei voida soveltaa syrjintää ja kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevissa rikoksissa, koska tällöin olosuhde, joka on otettu huomioon tunnusmerkistön laadinnassa, otettaisiin vastaajan vahingoksi huomioon rangaistuksen mittaamisessa (ns. kaksinkertaisen kvalifioinnin kielto, HE 317/2010 vp s. 38 ja HE 44/2002 vp s. 193). Sama olosuhde voi siten tulla arvioitavaksi sovellettavan rikostunnusmerkistön muotoilusta riippuen joko tunnusmerkistötekijänä tai koventamisperusteena.

15. Edellä esitetyn perusteella KKO katsoi, että kysymyksessä olevan koventamisperusteen soveltamisen tueksi vedottuja seikkoja arvioitaessa on perusteltua noudattaa näyttövaatimusta, joka rinnastuu rangaistusvastuun perusteeksi vedottuja seikkoja koskevaan tuomitsemiskynnykseen. - Tämä on ratkaisun pääsanoma ja oikeusohje.

16. Tämän jälkeen KKO jatkaa perusteluissaan, että rikoksen rasistisesta motiivista voidaan toisinaan esittää näyttönä vastaajan oma ilmoitus tekonsa vaikuttimista. Vastaaja on saattanut esimerkiksi kertoa ulkopuolisille taikka viesteissä tai kirjoituksissa ilmaista, että hänen suunnittelemansa tai tekemänsä rikoksen motiivi on ollut rasistinen. Jollei vastaaja ole tällä tavoin itse ilmaissut motiiviaan, teon vaikuttimia voidaan yleensä arvioida vain ulkoisesti havaittavien seikkojen perusteella.

17. KKO:n mukaan käytännössä usein esiintyvä viite rikoksen rasistisesta motiivista on se, että tekijä on ennen tekoa, sen aikana tai sen jälkeen käyttänyt asianomistajan ihonväriin tai etniseen alkuperään viittaavia loukkaavia nimityksiä. Tällainen nimittely ei välttämättä yksistään riitä osoitukseksi teon rasistisesta vaikuttimesta, vaan nimittely on suhteutettava teko-olosuhteisiin kokonaisuudessaan. Varsinkin jos rasistinen nimittely on yhdistynyt siihen, että rikos on kohdistettu vastaajalle entuudestaan tuntemattomaan henkilöön eikä siihen vaikuta olleen mitään muuta, esimerkiksi asianomistajan käyttäytymiseen liittyvää syytä, nimittely ja teko-olosuhteet muodostavat yhdessä vahvan näytön rikoksen rasistisesta vaikuttimesta. Teon vaikuttimia koskevaa näyttöä arvioitaessa on otettava huomioon myös se, että koventamisperusteen soveltaminen ei edellytä, että rasistinen motiivi olisi ollut rikoksen ainoa motiivi.

18. Tämän jälkeen KKO viittasi aikaisemmin antamiinsa ratkaisuihin, joissa se on todennut, että  syyttäjän todistustaakasta huolimatta voi syntyä tilanteita, joissa rikosasian vastaajan voidaan edellyttää puolestaan selvittävän niitä seikkoja, joihin hän on puolustuksekseen vedonnut (ks. esim. KKO 2019:2, kohta 10). Jos syyttäjän esittämä näyttö viittaa vahvasti siihen, että rikos on tehty rasistisesta vaikuttimesta, tulee näyttöä arvioitaessa näin ollen harkittavaksi myös se, onko vastaaja saattanut uskottavaksi, että rikoksen tekeminen on johtunut yksinomaan jostakin muusta vaikuttimesta. Vastaajan selitysvelvollisuutta harkittaessa on KKO:n mukaan toisaalta otettava huomioon yleinen tieto siitä, että varsinkin lievemmät väkivaltarikokset saavat usein alkunsa hetken mielijohteesta tai objektiivisesti arvioiden vähäpätöiseltä vaikuttavista ärsykkeistä ja ettei rikokselle siis välttämättä aina ole mitään järkevästi selitettävissä olevaa motiivia.

19. Tämän "yleisen osan" jälkeen KKO siirtyi tarkastelemaan kysymyksesä olevaa asiaa. Se totesi, että hovioikeuden tuomiossa on katsottu selvitetyksi, että syytteessä tarkoitetut tapahtumat ovat alkaneet sisällä ravintolassa, jossa Oscar oli asianomistaja D:tä vastaan kävellessään yllättäen tönäissyt tätä. D:n kysyttyä syytä tönäisylle Oscar oli nimitellyt tätä rasistisesti. Oscar on tämän jälkeen ravintolan ulko-ovelle vievässä portaikossa uhannut D:tä mukanaan olleella käsiaseella syytekohdassa 1 kuvatuin tavoin.

20. Ravintolan ulkopuolella vastaajat ovat kohdistaneet asianomistajiin rasistista nimittelyä ja huutelua. He ovat muun muassa kehottaneet rasistisin huudoin asianomistajia ryhtymään tappeluun. Tämän jälkeen vastaajat ovat syyllistyneet heidän syykseen syytekohdassa 5 luettuun, C:hen kohdistuneeseen tapon yritykseen.

21. Asiassa oli KKO:n mukaan riidatonta, että vastaajat eivät ole tunteneet asianomistajia entuudestaan. Asiassa esitetystä näytöstä ei ole pääteltävissä, että asianomistajat olisivat ennen kyseisiä tapahtumia menetelleet tavalla, joka selittäisi, miksi vastaajat ovat ryhtyneet kohdistamaan uhkailua ja väkivaltaa heihin.

22. KKO katsoi, että koventamisperusteen soveltamisen tueksi vedotuista seikoista esitetty näyttö tuki vahvasti sitä hovioikeuden tekemää päätelmää, että asianomistajat ovat valikoituneet Oscarin ja Jarin rikosten kohteeksi ihonvärinsä ja etnisen alkuperänsä vuoksi. Oscar ja Jari eivät myöskään olleet esittäneet menettelylleen uskottavaa vaihtoehtoista selitystä, jota heiltä syytekohdan 5 teon vakavuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen olisi voitu edellyttää.

23. Näillä perusteilla KKO katsoi, ettei koventamisperusteen soveltamisen tueksi vedotuista seikoista jäänyt varteenotettavaa epäilystä. Kun hovioikeuden ratkaisu koventamisperusteen soveltamisesta oli siten oikea, Oscarille ja Jarille tuomittuja rangaistuksia ei olllut heidän valitustensa johdosta aihetta alentaa. KKO ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.

24. KKO:ssa äänestys 4-1. Enemmistöön kuuluivat oikeusneuvokset Häyhä, Antila, Mäkelä ja Välimaa, vähemmistöön oikeusneuvos Jokela. Vm. jäsen katsoi, ettei syytettyjen riitaa haastava huutaminen konfliktitilanteessa osoittanut vakavasti otettavaa vaikutinta tapon yritykseen tai että väkivalta olisi perustunut olennaisesti rasistiseen motiiviin. Hän ei näin ollen soveltanut  rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädettyä koventamisperustetta.

Ratkaisuseloste KKO 2020:32

25.  KKO:n yksimielinen kanta, jonka mukaan rangaistuksen koventamisperusteen edellytyksistä tulee vaatia yhtä vahva näyttö kuin syyllisyydestä, on perusteltu. Ainakin periaatteessa on näin sanottava. Se, miten tätä edellytystä käytännössä arvioidaan, saattaa olla hieman eri asia. Tässä tapauksessa kysymystä on arvioitu monipuolisesti pro et contra, contra -näkökohtia on tuotu esiin sekä enemmistön että vähemmistöön jääneen jäsenen perusteluissa.

26. Todettakoon, että KKO:n perusteluissa mainitun kahden todistusoikeutta koskevan kommentaariteoksen lisäksi myös hovioikeudenneuvos, OTT Helena Vihriälä on väitöskirjassaan Tahallisuuden näyttäminen (2012) esittänyt kannan, jonka mukaan seuraamusharkintaan, teon törkeysarvosteluuun sekä subjektiiviseen syyksiluettavuuteen liittyviltä seikoilta ei edellytä samanlaista vakuuttavuutta kuin teon syyksilukemiseen vaaditaan (s.70-84). Professori Dan Frände on toiminut Vihriälän virallisena vastaväittäjänä.

27. Toinen kysymys, johon ratkaisussa otetaan kantaa, koskee vastaajien selvittämisvelvollisuuutta; tästä käytetään tosin oikeuskirjallisuudessa vakiintuneesti nimikettä syytetyn selitystaakka. Minusta KKO olisi voinut ottaa ko. sanan ratkaisuselosteen otsikkoon asiasanaksi. Tässä tapauksessa tuomioistuin - ainakin korkein oikeus - on edellyttänyt, että vastaajat olisivat antaneet uskottavan vaihtoehtoisen selityksen, jonka mukaan he olisivat tehneet kyseiset rikokset jostakin muusta syystä kuin rasistisesta motiivista. Kun tällaista selitystä ei annettu, ei koventamisperusteen soveltamisen tueksi vedotuista seikoista jäänyt varteenotettavaa (järkevää) epäilystä.

28. Selitystaakka on varsin mielenkintoinen käsite tai juridinen periaate, joka liittyy yhtäältä  syyttömyysolettamaan ja syytetyn vaitio-olo-oikeuteen, toisaalta taas näytön arviointiin. Selitystaakan mukaan todistusharkinnassa voidaan päätyä syytetylle epäedullisiin johtopäätöksiin siksi, että syytetty ei kysyttäessä anna selitystä tai selvitystä tietystä häntä vastaan puhuvasta seikasta, vaan vaikenee, vaikka hän voisi sen helposti tehdä. Selitystaakka ei merkitse sitä, että syytetyn vaikeneminen vaikuttaisi syyttäjän esittämän todistelun näyttöarvoa lisäävästi, vaan kyse on siitä, että vastauksen antamatta jättämnen heikentää syytetyn puolustuksen mahdollisuutta horjuttaa syyttäjän esittämää näyttöä.

29. Katso selitystaakasta esimerkiksi Pasi Pölönen, Henkilötodistelu rikosprosessissa (2003) s. 137-138, Pölönen - Tapanila emt. s. 370-371 ja Jyrki Virolainen, Lainkäyttö (1995) s. 312. Korkein oikeus on aikaisemmin viitannut syytetyn selitystaakkaan näytön arvioinnin yhteydessä esimerkiksi ratkaisuissaan KKO 2018:3 ja 2019:2.

30. Ruotsissa on keskusteltu Suomea vilkkaammin selitystaakasta (förklaringsbörda) ja sen merkityksestä. Ks. esimerkiksi Anna Norlander, Förklaringsbördan i brottmål och dess förenlighet med oskyldighetspresumtionen, Svensk Juristtidning 2017 s. 653-670. Ruotsin korkein oikeus on ottanut kantaa syytetyn selitystaakkaan vuonna 2013 eräässä purkuhakemuksen johdosta antamassaan päätöksessä (NJA 2013 s. 931, "Resningsmålet"). Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on kahdessa ratkaisussaan eli tapauksissa Murray v. Iso-Britannia 28.10.1994 ja Averill v. Iso-Britannia 6.6.2000 katsonut, että syytetyn kieltäytyminen vastata hänelle  esitettyihin kysymyksiin voitiin ottaa huomioon syytettä tukevana todisteena, langettavaa tuomiota ei kuitenkaan voitu perustaa yksinomaan siihen.


tiistai 28. huhtikuuta 2020

194. KHO:n ja KKO:n valituslupapäätösten vertailua


1. Korkein oikeus (KKO) ja korkein hallinto-oikeus (KHO) ovat tätä nykyä molemmat lähinnä ennakkopäätöksiä antavia valituslupatuomioistuimia. KKO toteaa tämän verkkosivullaan reilusti sanomalla, että "korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin". KHO sitä vastoin ikään kuin sievistelee ja mainitsee ainoastaan, että se on valituslupatuomioistuin; KHO yrittää siten torjua ilmaisun, jonka mukaan se olisi ennakkopäätöstuomioistuin.

2. Tästä asiasta ei tällä kertaa enempää, palaan siihen joskus myöhemmin. Tarkastelen nyt hieman sitä, millaisia eroja ylimpien oikeuksien valituslupakäytännössä voidaan havaita. Aloitan  kommentoimalla KHO:n viime viikolla antamaa kahta kielteistä valitusluparatkaisua.

3. Korkein hallinto-oikeus antoi  24.4.2020 päätöksensä Afarak Group Oyj:n julkista ostotarjousvelvoitetta ja uhkasakon tuomitsemista maksettavaksi koskevassa kahdessa asiassa. Ne ovat herättäneet yleistä kiinnostusta muun muassa yrityksen vähemmistöosakkeenomistajien osalta.

4. KHO ei myöntänyt Afarakin suuromistajalle Danko Koncarille valituslupaa. Näin ollen Helsingin hallinto-oikeuden maaliskuussa 2019 antamat päätökset jäivät voimaan. Kroatialainen Koncar on aiemmin  toiminut mineraaleja jalostavan erikoismetalliyhtiö Afarak Groupin eli entisen Ruukki Groupin toimitusjohtajana.

5. Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi 1.3.2019 2019 Danko Koncarin valituksessaan esittämän vaatimuksen kumota Finanssivalvonnan (Fiva) päätös, jolla Koncar oli sakon uhalla velvoitettu tekemään julkinen ostotarjous Afarak Group Oyj:n osakkeista. Finanssivalvonta oli maaliskuussa 2018 velvoittanut Koncarin julkistamaan vuoden 1989 arvopaperimarkkinalain mukaisen pakollisen ostotarjouksen Afarak Group Oyj:n osakkeista ja yhtiön liikkeeseen laskemista sen osakkeisiin oikeuttavista arvopapereista, aloittamaan ostotarjousmenettelyn sekä toteuttamaan ostotarjouksen.

6. Velvoitteiden tehosteiksi Finanssivalvonta oli asettanut Koncarille 40 miljoonan euron suuruisen uhkasakon, jonka se oli myöhemmin eli heinäkuussa 2018 tuominnut maksettavaksi katsottuaan, että Koncar oli laiminlyönyt noudattaa hänelle asetettua julkista ostotarjousvelvoitetta. Koncar valitti Fivan:n päätöksistä Helsingin hallinto-oikeuteen, joka kuitenkin hylkäsi molemmat valitukset.

7. KHO:n kielteiset valituslupapäätökset tehtiin viisijäsenissä jaostossa, jonka puheenjohtaja oli oikeusneuvos Irma Telivuo. Korkein oikeus sen sijaan ratkaisee valituslupahakemkset joko kolmi- tai kaksijäsenisessä kokoonpanossa, muttei koskaan viisijäsenisessä jaostossa; tämän vuoden alusta lähtien KKO on voi ratkaista ilmeisesti perusteettoman valituslupahakemuksen esittelijän esityksestä myös yksijäsenisessä kokoonpanossa (OK 2:9).

8. Korkein hallinto-oikeuskin voi toki KHO -lain mukaan ratkaista valituslupahakemuksia,  käytännössä yleensä näin myös tekee, kolmijäsenisessä ja eräissä poikkeustapauksissa myös kaksijäsenisessä kokoonpanossa. Ilmeistä on, että KHO:n viisijäseniseen jaostooon saatetaan vain kaikkein "kinkkisimmät"valituslupa-asiat; sellaisesta tapauksesta myös Danko Koncarin asiassa on luultavasti ollut kyse.

9. Mielenkiintoinen ero KKO:n ja KHO:n valitusluparatkaisujen välillä on myös kielteisen lupapäätöksen sisältö. KKO toteaa päätöksessään lakonisesti vain, että "valituslupaa ei myönnetä". Ts. ratkaisussa ei mainita edes lainkohtaa, jonka nojalla päätös on tehty, perusteluista puhumattakaan. Perustelujen puuttumista on aika ajoin kritisoitu, mutta KKO on ollut taipumaton. KKO:n omaksuma linja perustuu lähinnä vakiintuneeseen käytäntöön ja siihen, ettei Ruotsinkaan korkein oikeus perustele kielteisiä lupapäätöksiään mitenkään.  Selkeää lainsäädännön tukea KKO:n käytännölle ei voida löytää.

10. Korkein hallinto-oikeus sitä vastoin perustelee kielteisen valitusluparatkaisuna; ainakin ne, jotka se julkaisee palvelusivuilla kohdassa muita päätöksiä tai joissa se julkaisee tiedotteen. Perustelu on toki lyhyt,  mutta tämänkin on parempi kuin KKO:n omaksuma perustelematon ratkaisukäytäntö.

11. KHO:n Danko Koncarille antamissa lupapäätöksissä lausutaan näin:

Valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen.


Sen perusteella, mitä muutoksenhakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole valitusluvan myöntämisen perustetta.


Sovelletut oikeusohjeet

Laki finanssivalvonnasta 73 § 2 momentti (1071/2017) 
Hallintolainkäyttölaki 13 § 2 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § 1 momentti

12. Hallintotuomioistuimen, siis myös KHO:n, päätöksen perustelemisesta säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 87 §:ssä. Tämä lainkohta koskee myös KHO:n valituslupa-asioissa antamia (kielteisiä) ratkaisuja. Varaventtiili löytyy kuitenkin lain 112 §:n 2 momentista, jonka mukaan valituslupaa koskeva (KHO:n) päätös voidaan perustella esittämällä pelkästään sovelletut laikohdat, jollei asian luonne edellytä muita perusteluja.

13. KHO voi siis harkintansa mukaan perustella valituslupapäätöksensä joko suppeasti tai hieman laajemmin. Sitä vastoin se ei voi, kuten KKO aina tekee, jättää päätöstän kokonaan perustelematta; sovellettu lainkohta tulee nimittäin aina ilmoittaa.

14. KHO ei julkaissut Danko Koncaria koskevia päätöksiä Finlexissä tai verkkosivullaan kohdassa muita päätöksiä.  Ratkaisuista on sen sijaan annettu 24.4.2020 tiedote.

15. Korkein oikeus ei julkaise kielteisiä valitusluparatkaisujaan kotisivullaan tai Finlexissä. Merkittävissä tai laajaa julkisuutta herättäneissä asioissa annetuista päätöksistä KKO kyllä antaa verkossa ja Twitterissä julkaistavan tiedotteen, jossa lyhyesti ilmoitetaan, ettei valituslupaa ole myönnetty. Päätöksen perusteluja ei tällöinkään mainita.

16. On mielenkintoista havaita, miten eri tavalla ylimmät tuomioistuimet käsittelevät valituslupa-asioita, perustelevat niissä antamiaan päätöksiä sekä saattavat niitä julkisuuteen.

17. Voisiko korkein oikeus joskus muuttaa käytäntöään ja ryhtyä edes lyhyesti perustelemaan  valitusluparatkaisujaan? Toivon niin, sillä perustuslain 21 §:n 2 momentin perustelemisvelvollisuutta koskeva säännös koskee luonnollisesti myös KKO:n valitusluparatkaisuja, sillä laissa ei ole niiden kohdalla toisin säädetty. Samaan hengenvetoon lisään, että epäilen suuresti muutoksen toteutumista.


sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

193. Oulun käräjäoikeus. Toimintakertomus 2019


1. Edellisessä blogijtussa käsittelin tuomioistuinten viestintää yleensä ja hieman tarkemmin niiden julkaisemien toiminta- tai vuosikertomusten valossa. Tässä jutussa pohdin hieman käräjäoikeuksien ja erityisesti Oulun käräjäoikeuden muutama päivä sitten julkaisemaa kertomusta vuodelta 2019.

2. Käräjäoikeuksien toimintakertomusten taso vaihtelee paljon. Tilasto- ja numerotietoja esitellään laajasti, mutta niihin kertomusten sisältö yleensä myös loppuu. Parempiakin kertomuksia toki löytyy. Maan suurimman tuomioistuimen eli Helsingin käräjäoikeuden kertomukset ovat verkosta vuodesta 2015 lähtien; sen kertomusta vuoden 2019 ei ole vielä julkaistu.  Oulun käräjäoikeuden toimintakertomukset löytyvät verkosta niin ikään vuodesta 2015 alkaen. Keskityn tässä sen esittelyyn ja kommentointiin.

3. Viikko sitten Oulun käräjäoikeus julkaisi vuoden 2019 toimintakertomuksen.  Se on ulkoasultaan  varsin hyvä, sillä julkaisun teknisestä toteutumisesta eli taitosta ja painosta ovat vastanneet alalla toimivat yritykset. Graafiset esitykset, joita on paljon, helpottavat kertomuksen luettavuutta ja ymmärrettävyyttä. Myös valokuvia on runsaasti mukana.

Toimintakertomus 2019

4. Kertomus alkaa laamanni Antti Savelan yksityiskohtaisella katsauksella tuomioistuimen viime vuoden toimintaan (s. 3-7). Oulun käräjäoikeuden tuomiopiiri laajeni viime vuoden alusta, sillä tuolloin siihen yhdistettiin Ylivieska-Raahen käräjäoikeuden tuopiiiriin kuuluneet kunnat. Nyt tuomiopiiri käsittää koko Pohjois-Pohjanmaan maakunnan. Muutama vuosi aiemmin Oulun käräjäoikeuteen oli liitetty Kuusamon käräjäoikeus. Oulun käräjäoikeuden alueeseen kuuluu nyt yhteensä 30 kuntaa ja kaupunkia. Käräjäoikeuden pääpaikka on Oulu, toinen kanslia (sivukanslia) sijaitsee Ylivieskassa.  Istuntopaikat ovat Oulussa, Ylivieskassa ja Kuusamossa.

5. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, miten suuri on Oulun käräjäoikeuteen kuuluvien kuntien ja kaupunkien asukasluku, tätä julkaisussa ei kuitenkaan kerrotaa. Kertomuksesta saa myös turhaan etsiä maintaa siitä,  monesko Oulun käräjäoikeus on tällä hetkellä käräjäoikeuksien asukaslukuun perustuvassa suuruusjärjestyksessä. Ilmeisesti Oulun käräjäoikeus on rangissa sijalla 6 edellään Helsingin, Länsi-Uudenmaan (aikaisemmin Espoon), Itä-Uudenmaan (Vantaan), Varsinais-Suomen (Turun) ja Pirkanmaan (Tampereen) käräjäoikeudet.

6. On hyvä, että käräjäoikeuden nimenä on edelleen Oulun käräjäoikeus, eikä esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan käräjäoikeus.  Olen ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että kaikkien muidenkin käräjäoikeuksien nimissä olisi tullut pysyä kaupunkien nimissä eikä nimetä käräjäoikeuksia maakuntien mukaan. Mutta minkäs voit, tehty mikä tehty!

7. Käräjäoikeuksien suuruusjärjesystä voidaan  vaihtoehtoisesti mitata myös oikeuteen saapuvien asioiden tai käräjäoikeudessa työskentelevien tuomariden lukumäärän mukaan. Oulun käräjäoikeuden toimintakertomuksessa kerrotaan - ikään kuin ohimmennen - että oikeuden palveuksessa on laamannin lisäksi 31 vakinaisessa virassa olevaa käräjätuomaria; lisäksi ma. käräjätuomareita on viime vuonna ollut eri ajanjaksoina 12.

8. Minusta on hieman outoa, että kertomuksessa mainitaan vain laamannin nimi, muttei lainkaan käräjätuomareiden nimiä; yhdellä sivulla on tosin nimien kera kuva kahdesta käräjätuomarista, jotka ovat toimineet aktiivisesti käräjäoikeuden laatuhankkeiden parissa. Olisi paikallaan, että tuomioistuin ilmoittaa vuosikertomuksessaan kaikkien tuomareiden nimet ja kuvat.  Kertomuksen yhdellä sivuilla esitellään käräjäoikeuden organisaatiota kaaviokuvalla, mutta tässäkään yhteydessä ei ilmoiteta edes osastojen johtajina toimineiden käräjätuomareiden nimiä. -  Todettakoon, että Rovaniemen hovioikeuden toimintakertomuksessa 2018 on mainittu kaikkien tuomareiden ja esittelijöiden nimet.

9. Oulun käräjäoikeudessa oli viime vuonna 15 haastemiestä, 61 käräjäsihteeriä sekä 11 käräjänotaaria. Käräjäoikeuden palveluksessa oli 2019 yhteensä 122 henkilöä. Lautamiehinä toimi viime vuonna 104 henkilöä.

10. Laamanni Antti Savelan katsauksessa ja koko kertomuksessa pääpaino näyttää olevan oikeuteen saapuneiden eri asioiden lukumäärien ja käsittelyaikojen tarkastelussa. Tältä osin tehdään vertailuja  edellisen vuoden tilastotietoihin ja niihin tavoitteisiin, joita eri asioille oli ennakkoon asetettu. Muut käräjäoikeudet ja niiden tuomarit, Rovaniemen hovoikeus ja kenties koko tuomarikunta saattavat olla näistä tilasto- ja numerotiedoista kiinnostuneita, ulkopuolista lukijakuntaa ne sen sijaan kiinnostanevat vähemmän.

11. Tarkastellaanpa hieman mainittuja tilastotietoja ja aloitetaan riita-asioista. Viime vuonna Oulun käräjäoikeuteen saapui 591 laajaa-riita-asiaa, joita ratkaistiin 606 kappaletta. Vuoden lopussa käräjäoikeudessa oli vireillä 295 lajaa-riita-asiaa. Maallikoille ja monille juristeillekin olisi ollut syytä kertoa, mitä laajalla riita-asialla itse asiassa tarkoitetaan. Kyse ei ole tietyn suuruisen rahamäärän ylittävistä asioista, vaan siitä, että kanteessa mainittu asia on asianosaisten kesken riitainen. Laajojen riita-asioiden keskimääräinen käsittelyaika oli 6,4 kuuukautta, yli 12 kuukautta vireillä olevien asioiden osuus oli 14,2 prosenttia kaikista vireillä olevista laajoista riita-asioista.

12. Mielenkiintoista on havaita, miten paljon laajoja riita-asioita ratkaistiin Oulun käräjäoikeudessa käsittelyn eri vaiheissa. Mainituista asioista ratkaistiin pääkäsittelyssä ainoastaan 87 asiaa, eli 14,4 prosenttia, suullisessa valmistelussa 109 asiaa (18 %), kirjallisessa valmistelussa 284 asiaa (48,5 % ja sovittelussa 116 (19,1 %) asiaa. Laajoista riita-asioista peräti 46,9 prosenttia eli 284 asiaa päättyi sovintoon; vuonna 2018 vastaava osuus oli 45,2 prosenttia. Riita-asioiden sovittelu ja sovintoon pyrkiminen on ollut viimeisten 25 vuoden aikana Oulun käräjäoikeudessa "kovassa kurssissa". Tämä on ollut myös pitkään käräjäoikeuden palveluksessa olleen Antti Savelan keskeisenä tavoitteena ja suorastaan intohimona.

13. Oulun käräjäoikeuden ponnistelut sovittelun lisäämiseksi on noteerattu myös valtakunnan tasolla. Suomen Asianajajaliitto myönsi vuonna 2018 käräjäoikeudelle Oikeusteko-palkinnon merkittävästä työstä oikeudenmukaisuuden edistämiseksi.

14. Suomessa on parin kolmen viimeisen vuoden kuluessa vaadittu esimerkiksi Suomen Asianajaliiton, Lakimiesliiton puheenjohtajan, joidenkin tuomareiden sekä oikeusministeriön lainvalmistelijoiden toimesta usein ns. kevennetyn siviiliprosessin käyttöönottoa. Tätä on perusteltu sillä, että riita-asioiden - siis kaikkien riita-asioiden - käsittely kestäisi aivan liian kauan, koska kaikissa asioissa (muka) olisi pakko noudattaa samanlaista menettelymuotoa pääkäsittelyineen päivineen. Olen itse yrittänyt toppuutella näitä pyrkimyksiä ja todennut, että OK:n riita-asioita koskevat säännökset ovat jo nykyisin joustavia ja mahdollistavat siten asian laatuun ja vaikeusasteeseen perustuvan käsittelyn; kaikissa asioissa ei siis suinkaan noudatta samanlaista (raskasta) menettelyä. Olen viitannut esimerkiksi OK 5 luvun 27a §:n säännöksiin siitä, että myös riitainen asia voidaan ratkaista jo kirjallisen aineiston perusteella.

15. Kuten edellä kappaleesta 12 esitetyistä tilastotiedoista ilmenee,  olen ollut oikeassa. Oulun käräjäoikeudessa, kuten varmaan kaikissa muissakin käräjäoikeuksissa, vain todella pieni osa (n. 15-20 %) vireille tulleista laajoista riita-asioista käsitellään ja ratkaistaan "raskaassa menettelyssä" eli pääkäsittelyssä. Valtaosa kyseisistä asioista ratkaistaan, usein sovinnolla, jo kirjallisessa valmistelussa tai viimeistään valmisteluistunnon jälkeen. Erityistä kevennettyä riita-asian oikeudenkäyntiä ei siis tarvita, koska OK:n joustavat säännökset mahdollistavat jo nyt asian laatuun ja vaikeusasteeseen perustuvan käsittelytavan.

16. Käräjäoikeuden toimintakertomuksessa esitellään tilastotietoja myös sen maaoikeusasioissa, hakemusasioissa, yrityssaneerausasioissa, velkajärjestelyasioissa sekä ulosottovalitusasioissa ratkaisemista asioista. Yrityssaneerausasioissa ja ulosottovalitusasioissa Oulun käräjäoikeuden tuomiopiiri käsittää myös Kainuun ja Lapin käräjäoikeuksien tuomiopiirin alueet, toisin sanoen Lapin ja Kainuun käräjäoikeudet eivät käsittele sanottuja asioita lainkaan.

17. Mutta kun puhutaan riita-asiasta ja kaikista Oulun käräjäoikeudessa käsiteltävistä asioista, niin ylivoimaisesti suurimman asiaryhmän modostavat kuitenkin kirjallisessa menettelyssä käsiteltävätä summaariset ja riidattomat riita- eli velkomusasiat. Niisssä asianosaisten kesken ei siis ole riitaa, vaan kysymys on ainoastaan vastaajana olevan velallisen maksukyvyttömyydestä tai - haluttomuudesta. Selkokielellä sanottuna summaarisissa asioissa kyse on saatavien perinnästä.

18. Näitä riita-asioita,  jotka pannaaan vireille OK 5 luvun 3 §:ssä mainituilla kevennetyllä haastehakemuksilla ja päättyvät lähes aina yksipuoliseen tuomioon, oli vuonna 2019 Oulun käräjäoikeudessa 27 764, josta lisäystä edelliseen vuoteen oli 1180 aiaa. Summaaristen asioiden osuus kaikista Oulun käräjäoikeuden käsittelemistä asioista vuonna 2019 oli peräti 74,8 prosenttia. Siis kolme neljännestä käräjäoikeuden kaikista asioista koski riidattomia asioita, joissa on kysymys yksinomaan saatavan perinnästä. Samanlainen tilanne on myös muissa käräjäoikeuksissa.

19. Järkevästi ajatellen riidattomien velkomusasioiden kierrättäminen käräjäoikeuden kautta  ulosottoviranomaiselle täytäntöönpanoa varten on täysin turhaa. Käräjäoikeuksien pitäisi tietenkin keskittyä yksinomaan riitaisten asioiden ja rikosjuttujen käsittelyyn. Ne kuormittavat tarpeettomasti käräjäoikeuksia. Summaariset velkomusasiat ovat lähes aina yksinkertaisia ja helppoja ratkaista, mitä osoittaa esimerkiksi se, että Oulun käräjäoikeudessa viime vuonna käräjäsihteerit ratkaisivat niistä 24 854, käräjänotaarit 1 844 ja käräjätuomarit vain 93 asiaa.

20. Lakia tulisikin kiireesti muuttaa siten, että summaarisia riita-asioita koskevat vaatimukset esitettäisiin käräjäoikeuden asemesta suoraan ulosottoviranomaiselle. Jos vastaaja vastustaisi hakemusta, asia siirrettäsiin riitaisena käräjäoikeuden käsittelyyn. Tätä on viimeisten 20-30 vuoden aikana esitetty monta kertaa, viimeksi vuonna 2014 kahden selvitysmiehen tekemässä ehdotuksessa (Oikeusministeriön selvitysiä ja ohjeita 52/2014). Selvitysmiehinä olivat johtava kihlakunnanvouti Timo Heikkinen ja, yllätys yllätys, Kemi-Tornion laamannina tuolloin ollut Antti Savela. Lähinnä KKO:n vastustuksen vuoksi selvitysmiesten ehdotus ei kuitenkaan edennyt pidemmälle. Nykyisin summaaristen velkomusasioiden käsittely on keskitetty yhdeksään käräjäoikeuteen, joista yksi on Oulun käräjäoikeus. Samalla sähköinen asiointi on tehty niissä pakolliseksi muille kuin yksityisille henkilöille. Käytännössä ko. asioita hoitavat yleensä aina perintätoimistot.

21. Edellä jo mainitsin, että riita-asioiden sovittelu on Oulun käräjäoikeudessa "kovassa kurssissa".  Käräjäoikeuden päällikkötuomari Antti Savela on tullut tunnetuksi sovittelun innokkaana puolestapuhujana. Tämä koskee myös erillistä tuomioistuinsovittelua, johon riita-asia voidaan siirtää, tai joka voidaan käynnistää myös ns. suoralla hakemuksella. Viime vuonna Oulussa riita-asioista siirrettiin tähän sovitteluun 157 asiaa, eli 26 prosenttia kaikista vireille tulleista laajoista riita-asioista; suoria sovitteluhakemuksia tehtiin 45 kappaletta. Lisäksi oli käytössä huoltajuusriitaisuuksia koskeva Follo-sovittelu, johon ohjattiin Oulussa 114 asiaa.

22. Itse suhtaudun tuomioistuinsovitteluun melko skeptisesti mm. sen vuoksi, että siinä ei ole kyse todella aidosta sovittelusta, vaan menettely muistuttaa paljolti oikeudenkäyntiä. Myös sovittelussa asianosaisia avustaa asianajaja tai lupalakimies, joten sovittelu ei ole kovin halpaa "lystiä";  avustajien ajankäyttöön perustuva palkkiolaskutus toimii sovittelussa samalla tavalla kuin oikeudenkäynnissäkin. Tuomioistuinsovittelussa on itse asiassa kysymys sovitteluoikeudenkäynnistä.

23. Varsinaisia rikosasioita Oulun käräjäoikeuteen saapui viime vuonna 3 066 juttua, niitä ratkaistiin 3 231 kappaletta; pakkokeinoasioita oli 465. Rikosjuttujen keskimääräinen käsittelyaika oli 4,0 kuukautta, missä on huomioitu myös kirjallisessa menettelyssä käsitellyt asiat. Suullisessa menettelyssä ratkaistujen rikosasioiden käsittelyaika oli 5,0 kuukautta. Suullisesssa menettelyssä eli pääkäsittelyssä ratkaistujen rikosasioiden osuus oli 55,4 prosenttia ja kirjallisessa menettelyssä käsiteltyjen asioiden puolestaan yllättävän suuri eli 44,9 prosenttia. Rikosjutuista käräjänotaarit ratkaisivat 1 283  ja käräjätuomarit 1 948 asiaa; käräjänotaarit ratkaisivat valtaosan kirjallisessa menettelyssä käsitellyistä jutuista. Lautamiehet osallistuivat myös Oulun käräjäoikedessa yllättävän harvoin rikosjuttujen käsittelyyn eli vain 172 asiassa, joka on 5,8 prosenttia kaikista pääkäsittelyssä ratkaistuista jutuista. Vahvennettua kokoonpanoa käytettiin 14 jutun käsitelyssä; kertomuksessa ei mainita, mitä vahvennetulla kokoonpanolla tarkoitetaan.

24. Vangitttuna olevien syytettyjen rikosasioita käsiteltiin Oulun käräjäoikeudessa viime vuonna ennätyksellisen paljon, tällaisia asioita oli 95. Tämä johtui, kuten kertomuksessa ohimennen mainitaan, Oulussa 2018 ja 2019 tapahtuneesta laajasta seksualirikosten sarjasta, joka herätti myös laajaa valtakunnallista huomiota. Näissä jutuissa syytettyinä olleita ulkomaalaistaustaisia miehiä syytettiin nuoriin tyttöihin kohdistuneista törkeistä raiskauksista ja törkeistä seksuaalisesta hyväksikäytöistä. Käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2019 laajimmasta seksuaalirikossarjasta kahdeksan miestä pitkiin vankeusrangaistuksiin. Uhrina oli sama, tekoaikana 12-13 vuotias tyttö.

25. Lautamiesten panos käräjäoikeuden lainkäytössä näyttää vähenevän Suomessa koko ajan. Kehitystä ei minusta voida minusta pitää hyvänä, eikä kymmenkunta vuotta sitten tehtyä lainmuutosta, jonka mukaan käräjäoikeudet saavat itse päättää, milloin lautamiehet ovat mukana oikeuden kokoonpanossa, järkevänä. Muissa pohjoismaissa alioikeuksien maallikkoedustus on edelleen kunniassa. Ruotsissa lautamiehet lienevät edelleen mukana kaikissa rikosjutuissa, jotka käräjäoikeus käsittelee useamman kuin yhden jäsenen kokoonpanossa; lautamiehet ovat näissä tapauksissa mukana myös hovioikeuden kokoonpanossa.

26. Toimintakertomus sisältää tietoa myös monista muista asioista, joita tässä ei mahdollista käydä läpi yksityiskohtaisesti. Oulun käräjäoikeudessa tuomareiden täydennyskoulutus on ollut aina ja varsinkin laamanni Harri Mäkisen toimikaudelta lähtien tärkeä asia. Tästä kerrotaan myös vuoden 2019 toimintakertomuksessa. Käräjäoikeus on järjestänyt koulutusta myös asianajajien ja syyttäjien kanssa. Toimintakertomuksessa käytetään tältä osin sanontaa "sidosryhmät". Itse vierastan kyseisen käsitteen käyttöä tuomioistuinten toiminnan yhteydessä, sillä riippumattomilla tuomioistuimilla ei voi ole samanlaisia sidosryhmiä kuin esimerkiksi liike-elämällä, kuntasektorilla, yhteisöillä tai viranomaisilla. Minusta olisi parempi yhteistyökumppaneista.

27. Oulun käräjäoikeus on osallistunut myös vuonna 2019 aktiivisesti Rovaniemen hovioikeuspiirin laatuhankkeisiin ja -koulutukseen. Tämä noteerattiin näkyvästi marraskuussa 2019, jolloin Rovaniemen hovioikeudessa vietettiin laatuhankkeen 20 -vuotisjuhlallisuuksia. KKO:n presidentti Tatu Leppänen luovutti tuolloin kaksi KKO-mitalia, toisen Lapin käräjäoikeuden laamanni Jyrki Kiviniemelle ja toisen Oulun käräjäoikeuden laamanni Antti Savelalle. Mitaleita pidetään nähtävillä  käräjäoikeuksien toimitiloissa.

28. Tuomareiden aktiivinen osallistuminen laatuhankkeisiin ja koulutustilaisuksiin on tuottanut myös tulosta, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että Oulun käräjäoikeuden ratkaisuista valitettiin vuonna 2019 hovioikeuteen jonkin verran harvemmin kuin käräjäoikeuksien ratkaisuista keskimäärin Rovaniemen hovioikeuspiirin alueella tai koko maassa. Oulun käräjäoikeuden ratkaisut myös muuttuvat hovioikeudessa keskimääräistä harvemmin. Tätä koskevat tilastotiedot esitellään vuosikertomuksessa.

29. Oulun käräjäoikeudessa tuntuvat asiat ylipäätään olevan varsin hyvin. Ei siis mikään ihme, että laamanni Savela tuntuu oikein hyrisevän tyytyväisyyttä käräjäoikeuden tuomareiden ja koko henkilökunnan työtä ja toimintaa esitellessään.

30. Hieman huonosti käräjäoikeuden toiminnan kannalta on kuitenkin kaksi asiaa. Ensinnäkin käräjäoikeuden toimitilat ovat kärsineet jo pitkään sisätilaongelmista siinä määrin, että osalle henkilökuntaa on jouduttu etsimään väistötoimitiloja. Myös käräjiä on istuttu kolmessa väistötilasalissa. Uusi oikeustalo on kuitenkin suunnitteilla ja sen rakennustyöt pääsevät alkamaan vielä tänä vuonna. Uuden oikeustalon, jonne muuttavat aikanaan myös paikallinen hallinto-oikeus ja syyttäjävirasto, on määrä olla valmis vuonna 2022.

31. Toisena huolenaiheena laamanni Antti Savela mainitsee kertomuksessa AIPA- asiankäsittelyjärjestelmän edelleen viivästymisen. Se tosin ehdittiin ottaa hakemusasioissa käyttöön vuonna 2019, mutta järjestelmässä ilmenneiden puutteiden takia siitä on jouduttu toistaiseksi  luopumaan. AIPA:n viivästymisen on kerrottu johtuvan rahapulasta ja siitä, että pätevät koodarit siirtyvät muualle. Digitaaliseen ja paperittomaan oikeudenkäyntiin siirtyminen, joka on ollut myös yksi laamanni Antti Savelan tavoitteista, antaa siis yhä edelleen odottaa tuloaan.

32. Oulun käräjäoikeus on liittynyt 2018 Twitterin käyttäjäksi ensimmäisenä käräjäoikeutena Suomessa. Tästä ei vuoden 2019 kertomuksessa ole mainintaa, mutta asiaa on esitelty aiemmin  näyttävästi käräjäoikeuden palvelusivulla verkossa.

33. Laamanni Antti Savela on julkaissut käräjäoikeuden palvelusivulla kolme blogijuttua, jotka käsittelevät lähinnä käräjäoikeuden hallintoa ja tuomiopiirin laajennusta. Olisi suotavaa, mikäli mahdollista, että hän ehtisi ottaa blogissaan kantaa myös käräjäoikeuden lainkäyttöä koskeviin ajankohtaisiin kysymyksiin. Verkkosivulla käräjäoikeus voisi julkaista nykyistä paljon useammin tiedotteita merkittävissä asioissa antamistaan tuomioista; nyt siellä on ainoastaan yksi tällainen tiedote.

34. Tuskin mitään käräjäoikeuden toimintaa koskevaa katsausta voidaan nykyisin päättää ottamatta kantaa uuteen muoti-ilmiöön eli mediatuomareihin. Lienee sanomattakin selvää, että uudistushaluinen Oulun käräjäoikeus on myös tässä toiminnassa aktiivisesti mukana. Se on vuonna 2018 nimennyt keskuudestaan kaksi mediatuomaria, joista toinen vastaa toimittajien riita-asioita ja toinen puolestaan rikosasioiden käsittelyä koskeviin kysymyksiin. Itse suhtaudun (myös) mediatuomari-ilmiöön skeptisesti. Toistaiseksi sillä ei ole minusta saatu juuri mitään uutta aikaan. Toistaiseksi siis paljon melua melko tyhjästä, sanoisin. Saa nähdä, mitä tapahtuu jatkossa.

35. Yleiskuva Oulun käräjäoikeuden toimintakertomuksesta 2019 on varsin positiivinen. Jatkossa toivoisi, että toimintakertomuksessa tehtäisiin tarkemmin selkoa joistakin oikeuden kertomusvuonna käsittelemistä jutuista tai menettelyä koskevista epäkohdista, jotka voitaisiin lainsäädännöllä korjata. Nyt käräjäoikeus olisi esimerkiksi voinut kertoa edellä jo mainitusta Oulun seutua ja koko Suomea  järkyttäneestä laajasta seksuaalirikossarjasta, jonka käsittelystä käräjäoikeus selvisi epäilemättä hyvin.





keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

192. Tuomioistuinten viestinnässä parannettavaa


1.  Ihmiset saavat käytännössä tietoa tuomioistuinten toiminnasta ja ratkaisuista lähinnä median (tiedotusvälineiden) välityksellä. Sanomalehdissä sekä radio- ja tv-kanavilla kerrotaan merkittävistä ja julkisuutta herättävistä oikeudenkäynneistä ja tuomioistuinten päätöksistä.

2. Tuomioistuimet itse viestivät omilla verkkosivuillaan oikeudenkäynneistä ja niissä annetuista  tuomioista ja päätöksistä. Julkisuuslaki (621/1999) velvoittaa tuomioistuimia edistämään avoimuutta ja tiedottamaan toiminnastaan oma-aloitteisesti (19 ja 20 §).

3. Korkeimman oikeuden (KKO) ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ennakkopäätökset saatetaan yleisön tietoon julkaisemalla ne ratkaisun  antamispäivänä tuomioistuimen verkkosivuilla. Lisäksi ylimmät  oikeudet julkaisevat verkossa ennakkopäätöksiä ja valitusluparatkaisuja koskevia tiedotteita. Myös erityistuomioistuimet (markkinaoikeus, vakuutusoikeus ja työtuomioistuin) harjoittavat samanlaista  tiedotustoimintaa, ja sama koskee, tosin vähäisemmässä määrin, myös hallinto-oikeuksia ja hovioikeuksia. Käräjäoikeuksien kohdalla ko. viestintä on ollut toistaiseksi melko vähäistä.

4. KKO:n ja KHO:n ennakkopäätöksiä ja muita ratkaisuja samoin kuin muiden tuomioistuinten päätöksiä on jo pitkään julkaistu oikeudellisen aineiston internet-palvelu Finlexissä. Sieltä löytyvät siis myös kaikkien erityistuomioistuinten sekä hallinto-oikeuksien ja hovioikeuksien ratkaisuja. Jokainen tuomioistuin päätää itse, mitä ratkaisuja ne julkaisevat Finlexissä. Tästä johtuu, että hovioikeuksien ratkaisuja julkaistaan, ehkä osin resurssien puutteesta, Finlexissä vain harvoin. Tätä epäkohtaa on kummasteltu jo kauan, mutta siihen ei ole vain saatu aikaan tarvittavaa kohennusta; hovioikeuksista eniten Finlex-ratkaisuja julkaisee nykyisin Helsingin hovioikeus. Puutteena on pidettävä myös sitä, ettei käräjäoikeus julkaise Finlexissä ratkaisujaan. Käräjä- ja hovioikeudet lähettävät kyllä pyydettäessä ratkaisujaan, jos vain joku hoksaa tilata niitä.

5. Tuomoistuinten tiedotustilaisuudet ovat Suomessa hyvin harvinaisia. Muualla on usein tapana, että tuomioistuin pitää merkittävässä asiassa annetun tuomion julkistamisen yhteydessä tilaisuuden, jossa  ratkaisun antaneen kokoonpanon puheenjohtaja selostaa ratkaisun sisältöä ja vastaa toimittajien kysymyksiin. Näin ei Suomessa tapahdu.  Meillä on, ikävä kyllä, yleistynyt käräjä- ja hovioikeuksissa julkisuusperiaatteen kannalta outo käytäntö, jonka mukaan kaikissa vähänkin laajemmissa tai vaikeammissa asioissa tuomio annetaan ns. kansliatuomiona, jolloin ratkaisu lähetetään oikeuden kansliasta asianosaisten avustajille ja syyttäjlle. KKO:n ja KHO:n ratkaisut annetaan aina tuomioistuimen kansliasta.

6. Jotkut tuomioistuimet, aluksi KKO ja KHO, ovat viime vuonna avanneet käyttäjätilin Twitterissä. Hovioikeuksista Twitterissä näyttäisi olevan ainoastaan Helsingin hovioikeus. Käräjäoikeuksista Twitteriin liittyi 2019 ensimmäisenä Oulun käräjäoikeus.  Myöhemmin saman liikkeen teki Varsinais-Suomen käräjäoikeus. KKO ja KHO tiedottavat Twitteristä lähinnä ennakkopäätöksistään, mutta myös siitä, mitä muuta huomionarvoista niiden toiminnassa on tapahtunut. KKO:n twittertili on houkutellut tuplasti enemmän seuraajia kuin KHO:n vastaava tili, lukumäärät ovat tätä kirjoitettaessa 6208 (KKO) ja 2928 (KHO).

7. Muutamilla tuomareilla on oma Twitter-tili, joissa kerrotaan lähinnä small talk -tyyliin kuulumisia ja joskus myös hieman vakavampaankin asiaa. KKO:n jäsenistä Twitterissä näyttäisi olevan kolme ja KHO:n puolestaan yksi jäsen. Osa näistä tuomareista on mediatuomareita. Mediatuomareihin kuuluu lähinnä käräjäoikeustuomareita, joiden tehtävänä on auttaa tiedotusvälineitä ja niiden oikeustoimittajia ymmärtämään entistä paremmin tuomioistuinten toimintaa ja ratkaisuja. Mediatuomari-idea rantautui Suomeen pari vuotta sitten Ruotsista. On vaikea tässä vaiheessa vielä sanoa, mikä merkitys mediatuomareilla tulee olemaan. Oma käsitykseni on, että heidän panoksensa olisi käytännössä jäänyt melko vähäiseksi, mutta mediatuomarit itse ovat tästä asiasta varmaankin toista mieltä. Kokeneiden oikeustoimittajien ammattitaitoon ja -etiiikaan voi minusta luottaa ilman mediatuomareiden panostakin. Mediatuomareita enemmän kaivattaisiin sometuomareita, mutta tätä tehtävää Twitterissä viestivät tuomarit jo tavallaan hoitavat.

8. Kattavan yleiskuvan eri tuomioituinten toiminnasta voi saada vuosi- tai toimintakertomuksista, jollaisen jokainen tuomioistuin nykyään julkaisee verkossa. Aika harvat ihmiset ovat  luultavasti niihin tutustuneet. Kertomusten taso vaihtelee, kuten arvata saattaa, laidasta laitaan. KKO:n ja KHO:n toimintakertomukset tunnetaan parhaiten, mutta melko hyvän käsityksen saa myös markkinaoikeuden, vakuutusoikeuden ja työtuomioistuimen vuosikertomuksista. Hovioikeudet eivät ole toistaiseksi kiinnittäneet, ehkä jälleen resurssien puutteesta, riittävästi huomiota kertomustensa ulkoasuun. Tässä suhteessa hallinto-oikeuksien kertomukset ovat parempia. Poikkeuksena edellä mainitusta kuitenkin Rovaniemen hovioikeus, jonka julkaisemien toimintakertomusten ulkoasun suunnittelu on annettu graafikon tehtäväksi.

9. Jos vertailee suomalaisten tuomioistuinten toimintakertomuksia esimerkiksi ruotsalaisten tuomioistuinten vastaaviin julkaisuihin, saa vaikutelman, että Suomessa olisi vielä aika paljon parannettavaa, mitä tulee kertomusten sisältöön ja ulkoasuun. Meillä  kertomukset sisältävät kyllä runsaasti yksityiskohtaisia tilasto- ja numerotietoja esimerkiksi käsiteltävien asioiden lukumääristä ja käsittelyajoista. Mutta suurta yleisöä nämä nippelitiedot tuskin kovin paljon kiinnostavat. Ruotsalaisten oikeuksien kertomukset ovat informatiivisempia mitä tulee esimerkiksi tuomioistuimen eri asioissa omaksumiin käsittelytapohin. Niihin sisältyy usein tuomarieden laatimia kirjoituksia ko. asioista, eikä kertomuksissa tyydytä vain tilastotietojen kalseean esittelyyn, kuten Suomessa tapahtuu. Ruotsin ja Norjan ylimpien oikeuksien vuosikertomuksissa esitellään oikeuden kaikki jäsenet eli tuomarit valokuvien kera, kun taas Suomessa tyydytään yleensä kertomaan ainoastaan päällikkötuomarin nimi ja toteaamaan, kuinka monta tuomaria tuomioistuimessa työskentelee.

10. Suomessa olisi paljon petrattavaa, jotta tuomioistuinten vuosi- tai toimintakertomukset saataisiin nykyistä paremmiksi, mikä lisäisi yleisön tuomioistuinten toimintaa kohtaan tuntemaa kiinnostusta ja luottamusta. Pitäisi miettiä ensinnäkin sitä, keitä kaikkia varten toimintakertomuksia oikeastaan laaditaan. Vaikuttaa siltä, että Suomessa tuomioistuimet laativat toimintakertomuksia lähinnä tuomioistumissa työskenteleville tuomareille, asianajajille ja syyttäjille sekä muille tuomioistuinten toiminnasta kiinnostuneille lakimiehille. Hyvä niinkin, mutta itse asiassa kertomusten tehtävänä olisi tuottaa tietoa ja viestiä tuomioistuinten asioista ennen muuta  "kaikelle kansalle" eli suurelle yleisölle. Jos tämä pidettäisiin mielessä, toimintakertomusten sisältö olisi luultavasti hieman erilainen kuin nyt.




lauantai 18. huhtikuuta 2020

191. Kun komentaja rivistä lipesi



1. HX-hävittäjähanke on puolustusministeriön hanke, jonka tarkoitus on hankkia Suomeen uusia monitoimihävittäjiä nykyisten Hornet-hävittäjien tilalle. Hankinta on toteutuessaan Suomen kaikkien aikojen kallein ostos, sillä hankittavat 64 hävittäjää maksaisivat arviolta n. 10 miljardia euroa.  HX-hävittäjähanke on alkanut syksyllä 2015 ja hallituksen on määrä  päättää hankinnasta vuonna 2021. Hankkeen aikataulun mukaan uudet koneet saapuisivat Suomeen vuosina 2025–2030.

2. Puolustusvoimissa HX-hankkeen parissa on työskennellyt jo vuosia noin 70 ihmistä. Hankkeen ohjelmajohtajana on toiminut Puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja, kenraalimajuri evp Lauri Puranen.

3. Huhtikuussa 2016 lähetettyyn tietopyyntöön vastattiin loppuvuonna 2016 seuraavien hävittäjien osalta: F/A-18 (Boeing),  F-35 (Lockheed Martin),  JAS Gripen (Saab),  Rafale  (Dassault) ja Eurofighter  Typhoon (BAE Systems). Tarjouspyynnöt lähetettiin 26.4.2018 Yhdysvaltain, Ranskan, Ruotsin ja Britannian viranomaisille, jotka toimittivat ne edelleen lentokonevalmistajille.Kaikki viisi valmistajaa, joille tarjouspyyntö oli jätetty, antoivat vastauksensa Suomen alustavaan tarjouspyyntöön tammikuun loppuun 2019 mennessä.

4. Syksyllä 2019 Puolustusvoimat pyysi valmistajilta tarjouksen tarkennuksen, ja lopulliset tarjoukset saadaan valmistajilta vuoden 2020 loppupuolella. Kaikki ehdokkaana olevat koneet saapuivat Suomeen Pirkkalan tukikohtaan talvella 2020 aloitettuihin testeihin.

5. Jarmo Ilmari Lindberg (synt. 10.6.1959) on suomalainen kenraali ja entinen puolustusvoimain komentaja. Hän on taustaltaan hävittäjälentäjä, joka sai lempinimen Charles 1970 -luvulla kuuluisan amerikkalaisen lentäjän Charles Lindberghin mukaan. Jarmo Lindberg nousi nuorimpana kenraalikuntaan vuonna 2005, jolloin hänet nimitettiin prikaatikenraaliksi. Vuosina 2008-2012 Lindberg toimi ilmavoimien komentajana ja vuosina 2012-2014 puolustuvoimien sotatalouspäällikkönä. Maaliskuussa 2014 hänet nimitettiin puolustusvoimien komentajaksi Ari Puheloisen jäädessä eläkkeelle. Jarmo Lindberg eläköityi itse elokuun alussa 2019, jolloin hän allekirjoitti puolutusministeriön kanssa karenssisopimuksen. Sen mukaan hänellä ei ollut lupa aloittaa aiempiin tehtäviinsä liittyvää elinkeino- tai ammatinharjoittamista karenssiaikana.

6. Kuluvan viikon keskiviikkona 15. 4. saatiin todellinen uutispommi, kun hävittäjähankinnoista kilpaileva Lockheed Martin tiedotti puolustusministeriölle, että Jarmo "Charles" Lindberg oli siirtynyt yhtiön lobbariksi tehtävänään konsultoida juuri Suomen hävittäjähankintaa.

7. Ilmeni, että kenraali Lindberg oli tammikuussa 2020 - siis jo ennen mainitun kuuden kuukauden karenssiajan päättymistä - perustanut lobbaustehtävää silmällä pitäen  Suomalainen kenraalikonsultointi oy:n nimisen yhtiön. Hän ei ollut tuolloin tai myöhemminkään ilmoittanut puolustusministeriölle ryhtyvänsä Lockheed Martinin konsultiksi.

8. Selvää on, että entisen ilmavoimien ja koko Puolutusvoimien komentajana toimineen kenraalin siirtyminen hävittäjähankinnan tullessa ratkaisevaan vaiheeseen on moraalisesti sangen arveluttava asia, joka on herättänyt Suomessa kovaa krittikkiä.  Kenraali on vaihtanut puolta eli siirtynyt ostajan joukoista myyjän riveihin. Virassaan Lindbergilla oli mahdollisuus - sitä hän tuskin on jättänyt käyttämättä - nähdä kaikkien hävittäjäkisassa mukana olleiden valmistajien tarjoukset ja nyt, eli vain puolen vuoden kuluttua eläköitymisestään, hän konsultoi yhtä tarjouksen tehnyttä valmistajaa. Eihän tässä ole minkäänlaista tolkkua!

9. Sillä seikalla, että Lindberg on juuri ja juuri eli ns. rimaa hipoen noudattanut sovittua kuuden kuukauden karenssiaikaa - tosin perustanut konsulttiyrityksensä jo ko. ajan kuluessa - ei ole kovin paljon merkitystä. Sopimusehtoja hän ei ole muodollisesti rikkonut, mutta asevelihenkeä sitäkin selvemmin. Voidaan jopa sanoa, että lobbariksi ryhtyessään kenraali on livennyt rivistä. Kenraali ei voi piiloutua sen taakse, että hän on noudattanut karenssiaikaa.

10. Lockheed Martinin hävittäjää on suorituskyvyltään pidetty hävittäjäkisan yhtenä voittajaehdokkaana. On selvää, että mistään pikkukorvauksesta kenraali ei ole lobbaustehtävään ryhtynyt, vaan hänen palkkiossaan täytyy olla kysymys todella huomattavista summista. Sen vuoksi on käynyt toteen raamatullinen ilmaisu: (Maanpuolustus)henki on kenties ollut altis (vahva), mutta liha liian heikko. Houkutus on muodostunut kenraalille liian suureksi, hän on halunnut panna kerrankin kunnolla rahoiksi!

11. Karenssiaikoja tällaisissa tapauksissa tulisi tietenkin pidentää nykykäytäntöön verrattuna huomattavasti. Tästä on puhuttu jo pitkään ja hartaasti, mutta mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut.  Ministerit ovat voineet siirtyyä suoraan elinkeinoelämän palvelukseen (esimerkkinä Jyri Häkämies) tai muut johtavat poliitikot (esimerkkinä Laura Räty ja Lasse Männistö) terveys-tai sairaalafirmojen leipiin jne.

12. HX-hävittäjähankkeessa muutkin valmistajat ovat toki käyttäneet korkea-arvosia suomalaissotilaita lobbareina, Boeing entistä eli vuosina 2001-2009 puolustusvoimien komentajana toiminutta Juhani Kaskealaa ja Saab Uudenmaan prikaatin entistä komentajaa Karl Gustav Storgårdsia.

13. Suomi kävi eilen vastaiskuun. Puolustusministeri Antti Kaikkonen nimittäin ilmoitti - keskusteltuaan ensin presidentti Sauli Niinistön kanssa - että Suomi lopettaa ulkopuolisten konsulttien käytön hävittäjähankkeen tapaamisissa kokonaan. HX-hankkeen valmistelussa tulee jatkossa pidättyä "kaikista yhteyksistä" hankkeen tarjoavia edustavien konsulttiyritysten ja konsulttien kanssa. Kaikkosen mukaan määräys koskee kaikkia tapaamisia ja muita yhteyksiä ja astuu voimaan välittömästi.

14. Tämä on oikea ja välttämätön päätös, mutta sillä ei voida mitätöidä niitä tapaamisia, joita HX-konsulteilla ja mahdollisesti myös Jarmo Lindbergillä on jo ollut Suomessa hankintaa hoitavien johtohenkilöiden kanssa. Epävirallista yhteydenpitoa lienee mahdollista myös edelleen jatkaa kabineteissa ja kulisseissa, tätä Antti Kaikkosen ukaasi ei pysty estämään. Jarmo Lindbergin lobbaushankkeen paljastuttua - mutta ennen ministeri Kaikkosen asiaan puuttumista - puolustusminnisteriön hankejohtajana toimiva kenraalimajuri (evp) Lauri Puranen ehti kommentoida Lindbergin uutta pestiä varsin innostuneen oloisesti.

15. Kenraali Lindbergin lobbariksi ryhtyminen saattaa vaarantaa koko hävittäjähankinnan. Muut tarjoajat voivat kenties vaatia Lockheedin sulkemista hankinnasta. Toinen asia on, tulisiko koko hävittäjäkauppaa tulossa olevan talouslaman vuoksi siirtää esimerkiksi viidellä vuodella eteenpäin, jolloin hallitus tekisi hankintapäätöksen vasta esimerkiksi vuonna 2026. Kyllä ne Hornetit pysyvät taivaalla vallan mainiosti vielä monta vuotta. Kanada on tehnyt järkevästi, sillä se ei hanki uusia hävittäjiä, vaan päivittää nykyisin käytössä olevia ja pidentää siten vanhojen hävittäjien käyttöikää 10 vuodella.

16. Niin tai näin, mutta  vakavasta asiasta joka tapauksesta on kysymys. Piilokorruptiota ja etiikkaa tutkinut emeritusprofessori Ari Salminen totesi eilen Yle Uutisille, että eettisesti arvioiden tapaukseen tulee suhtautua erittäin vakavasti, sillä tärkeää on myös se, miltä asia näyttää ulkoapäin tarkasteltuna. Silloin vaikuttaa siltä, että yksi yhtiö eli Lockheed Martin on voinut saada tietynlaista etua, joka voi olla jopa ratkaiseva tekijä hävittäjien valmistajaa valittaessa.

17. Voisiko tai tulisiko  Suomen "rangaista" Lockheed Martinia niin, ettei sen tarjoamaa konetta missään tapauksessa valittaisi uudeksi hävittäjäksi? Toinen mahdollisuus on se, että voittaakseen hävittäjäkisan Lockheed Martinin tulisi alentaa tarjoushintaansa rutkasti, jotta se voisi vielä saada "armon" Suomen silmissä.