121. Sarjahukuttaja ei saanut KKO:lta valituslupaa

1. Korkein oikeus (KKO) epäsi eilen valitusluvan taposta ym. tuomitulta kontiolahtelaiselta Pekka Seppäseltä.

2. Itä-Suomen hovioikeus tuomitsi 27. helmikuuta 2018 Pekka Seppäsen kahdesta taposta ja kolmesta tapon yrityksestä sekä eräistä muista vähäisemmistä rikoksista yhteiseen 14 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

3. Jo Pohjois-Karjalan käräjäoikeus, jonka syyksilukemisen hovioikeus vahvisti, oli katsonut Seppäsen syyllistyneen kolmeen tapon yritykseen Liperissä syyskuussa 2007 sekä tappoihin Polvijärvellä heinäkuussa 2010 ja kesäkuussa 2011. 

4. Kaikissa ko. tapauksissa Seppänen oli tahallaan kaatanut veneen ja hukuttanut tai yrittänyt hukuttaa veneessä olleita muita ihmisiä. Hän ei ollut auttanut veden varaan joutuneita humalassa olleita henkilöitä, vaan oli uinut itse rantaan. Heitteillepanoon ja törkeään kuolemantuottamukseen Seppänen oli syyllistynyt Polvijärvellä heinäkuussa 2014, kun hän oli laiminlyönyt auttaa avuttomassa tilassa ollutta uhria.

5. Rikosten tekotavan perusteella Pekka Seppästä ryhdyttiin mediassa kutsumaan nimellä sarjahukuttaja.

6. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi Seppäsen 14,5 vuoden vankeusrangaistukseen, jonka Itä-Suomen hovioikeus pysytti voimassa. Hovioikeus määräsi Seppäsen suorittamaan koko rangaistuksen vankilassa, koska häntä oli pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Tämä perustuu Seppäsestä mielentilatutkimuksen yhteydessä tehtyyn arvioon; Seppänen todettiin ko. tutkimuksessa syyntakeiseksi.

7. Seppäsen KKO:lle tekemässä valituslupahakemuksessa oli kysymys siitä, voitiinko hänen syykseen lukea edellä mainitut rikokset ja voitiinko hänet määrätä suorittamaan koko rangaistus vankilassa. 

8. KKO ratkaisi Seppäsen valituslupahakemuksen jaostossa, johon kuuluivat oikeusneuvkset Päivi Hirvelä ja Jussi Tapani. Esittelijänä oli oikeussihteeri Jussi Virtanen.

9. Kun KKO ei  perustele päätöstään, joilla valituslupa hylätään, kuului KKO:n päätös myös Seppäsen asiassa lakonisesti näin: Valituslupaa ei myönnetä. Hovioikeuden tuomio jää siis pysyväksi. Tämä tarkoittaa sitä, ettei asiassa katsottu olleen oikeudenkäymiskaaren (OK) 30 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuja valitusluvan myöntämisen edellytyksiä.

10. KKO:n päätös oli odotetunlainen. Olisi ollut aika suuri yllätys, jos valituslupa olisi myönnetty, sillä olihan asia ratkaistu samalla tavalla jo kahdessa alemmassa oikeudessa.  Jos valituslupa olisi myönnetty, KKO olisi joutunut järjestämään asiassa suullisen käsittelyn.

11. Pekka Seppäsen asianajajan Seppo Hytösen mukaan tuomittu oli pettynyt KKO:n ratkaisuun. Hytösen mukaan asiassa olisi ollut useampi mielenkiintoinen oikeuskysymys, joita olisi ollut syytä käsitellä KKO:ssa. Tällainen olisi ollut esimerkiksi kysymys siitä, onko syytetty syyllistyyt laiminlyönnillään tappoon tai sen yritykseen.

12. Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen totesi eilen Yle uutisille, että Seppäsen valituslupahakemus olisi perustunut oikeuskysymyksen sijasta "näyttökysymyksiin, joilla hyvin harvoin saa valituslupaa korkeimpan oikeuteen".

13. Mutta kuten asiaa tuntevat henkilöt tietävät, Matti Tolvasen lausuma ei pidä paikkansa. Päin vastoin KKO myöntää nykyisin yllättävän usein valiuslupia puhtaasti näyttökysymyksen osalta ja antaa usein mielenkiintoisesti perusteltuja ennakkopäätöksiä, joissa on kyse näytön arvioinnista ja riittävyydestä.

14. Tämän vuoden aikana eli tamikuusta lokakuun loppuun KKO on myöntänyt jo kuudessa asiassa valitusluvan nimenomaan näytön arvioinnin osalta ja viime vuonnakin kolme. Ei voida siten Matti Tolvasen väittämin tavoin mitenkään sanoa, että KKO antaisi vain "hyvin harvoin" valitusluvan näyttökysymyksissä.

15. Katso lisäksi kirjassa Dan Frände ym. Prosessioikeus, oikeuden perusteokset, 5. uud. painos (2017) olevaa Jaakko Raution kirjoittamaa jaksoa Valitus korkeimpaan oikeuteen ja siinä s. 1188-89 mainittuja 14 KKO:n antamaa ennakkopäätöstä, joissa kaikissa on kysymys nimenomaan näytön arvioinnista.

25. Tuomio sarjahukuttamisjutussa

                              Pekka Tapani Seppänen, hatulla ja ilman

1. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus, joka sijaitsee Joensuussa,  antoi tänään klo 9.00 kansliatuomion paljon mielenkiintoa herättäneessä ns. sarjahukuttamistapauksessa. Käräjäoikeus istui jutun ilman lautamiehiä eli kolmen ammattituomarin kokoonpanossa, jonka puheenjohtajana toimi käräjätuomari Lasse Palsio. Kaksi muuta jäsentä olivat käräjätuomarit Vuokko Leinonen ja Laura Karjalainen.

2. Tilasin tuomion käräjäoikeudesta. Tuomion perustelut  noudattelevat nykyisin hyvin tavallista seikkaperäistä ja yksityiskohtaista kirjoitustapaa, jossa näytön osalta tuntuu olevan pääpaino näytön selostamisella, ei niinkään sen arvioinnilla. Tuomiossa on ilman tuomiolauselmaa peräti 73 sivua. Kun otetaan huomioon tapauksen saama suuri julkisuus,  käräjäoikeuden olisi minusta tullut julistaa tuomion lopputulos ja perustelujen pääkohdat istuntokäsittelyssä. Mutta kuten olen monta kertaa todennut, käytäntö on koko maassa mennyt valitettavasti kansliatuomion suuntaan, vaikka laki lähtee siitä, että pääsääntönä on tuomion julistaminen istunnossa (ROL 11:7.1). Myös kansliassa valmiiksi laadittu tuomio voitaisiin tietenkin julistaa tarvittavassa laajuudessaan istunnossa, mutta tätä käräjäoikedet eivät näytä oikein ymmärtävän.

3. Käräjäoikeus tuomitsi 51-vuotiaan Pekka Tapani Seppäsen, joka peitti oikeudessa koko ajan kasvonsa karvalakilla, kahdesta taposta, kolmesta tapon yrityksestä, heitteillepanosta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta 14,5 vuodeksi vankeuteen. Seppäsen syyksi luettiin myös alkoholirikos, paritus ja pahoinpitely. 

4. Seppäsen kotona ja mökillä oli vuosien varrella kuollut seitsemän ihmistä. Tuomion mukaan Seppäsen kiinteistöllä tai seurassa oli tapahtunut  kuolemantapaukset mukaan lukien ainakin 15 hengenvaarallista tilannetta. Seppästä syytetiin oikeudessa kolmesta hukuttamalla tehdystä taposta ja viidestä tapon yrityksestä, mutta oikeus hylkäsi yhdestä taposta ja kahdesta tapon yrityksestä ajetut syytteet. 

5. Hukkumiskuolemat tapahtuivat vuosina 2007- 2014 Viinijärvellä Seppäsen mökin lähistöllä. Seppänen ja uhrit kuuluivat samaan kaveripiiriin. Osa tapauksista liittyi souturetkiin ja kaikkien tapahtumien yhteydessä oli nautittu runsaasti alkoholia. Henkirikostutkinta aloitettiin kesällä 2015, kun poliisi oli saanut asiaan liittyviä uusia tietoja. Poliisi oli tutkinut kuolemantapauksia jo aiemmin mahdollisina heitteillepanoina ja laiminlyönteinä, mutta tutkinnassa oli päädytty siihen, ettei näyttöä Seppästä vastaan ollut. Tuolloin poliisi ei vielä epäillyt Seppästä henkirikoksista.

6. Käräjäoikeus on perustellut näyttöä varsin laajasti ja yksityiskohtaisesti, mitä on pidettävä tapauksen erikoislaatu huomioon ottaen perusteltuna. Seppäsen puolustus kiisti syytetyn aiheuttaneen kenenkään kuolemaa tai saattaneen ketään hengenvaaraan. Hän ei ollut kaatanut veneitä eikä hukuttanut ketään. Puolustuksen mukaan Seppänen oli joutunut syytteeseen pelkkien "kyläpuheiden" perusteella. Käräjäoikeudessa kuultiin useita ihmisiä, jotka kertoivat tulleensa Seppäsen pahoinpitelemiksi tai uhkaamiksi. Todistajien mukaan Seppänen oli huumannut ihmisiä ja tehnyt seksuaalista väkivaltaa sekä miehille että naisille. 

7. Todistajat eivät olleet uskaltaneet koston pelossa tehdä Serppäsestä rikosilmoituksia. He eivät olleet kertomansa mukaan voineet luottaa myöskään siihen, että viranomaiset olisivat puuttuneet tilanteeseen. Tapon uhriksi joutunut mies oli tehnyt Seppäsestä kaksi rikosilmoitusta. Niistä toinen oli koskenut vakavaa seksuaalirikosta eli raiskausta ja toinen miehen varojen väärinkäyttöä. Mies oli kuitenkin myöhemmin peruuttanut ilmoituksensa. Tuomion mukan Seppänen hukutti kyseisen miehen heinäkuussa 2010 mökillään matalaan rantaveteen. Jo aiemmin mies oli ollut vähällä hukkua, kun oli olluit Seppäsen kanssa soutelemassa ja vene oli kaatunut. Sivullisten ansiosta mies oli kuitenkin sillä kerralla pelastunut hukkumiselta. Käräjäoikeus on perustellut mainitun tapon näyttöä kahdeksan sivua. 

8. Toinen tappo liittyi tapaukseen, jossa soutuvene oli kaatunut sen jälkeen, kun Seppänen oli hypännyt veneestä keskellä järveä. Tuomion mukaan Sepänen on hyvä uimari ja tottunut veneenkäsittelijä, joten hän ei itse ollut veneilytilanteissa hengenvaarassa. Vaarassa olivat tuomion mukaan vain muut veneissä olleet.

9. Julkisuudessa ja etenkin juristien keskuudessa on ihmetelty, miksi kolmesta taposta ja viidestä tapon yrityksestä epäiltyä ja syytettyä vaaralliseksi koettua miestä ei vangittu jo esitutkinnan aikana, vaan hän sai vastata syytteisiin poikkeuksellisesti vapaalta jalalta.  Kuten edellä totesin, henkirikoksia koskeva esitutkinta käynnistyi kesällä 2015 ja sen aikana Seppänen oli käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti tutkintavankeudessa marraskuun puolivälistä lukien noin kaksi kuukautta. Käräjäoikeus katsoi, että Seppäsen voitiin katsoa todennäköisin syin epäillä syyllistyneen tutkittavana oleviin rikoksiin. 

10. Seppänen kanteli vangitsemispäätöksestä hovioikeuteen. Itä-Suomen hovioikeus, jossa poliisi eli tutkinnanjohtaja piti Seppästä edelleen vaarallisena, katsoi tammikuussa 2016, ettei Seppäsen vangitsemiselle ollut edellytyksiä, koska häntä ei esitetyn näytön perusteella voitu todennäköisin syin epäillä taposta tai sen yrityksestä. Hovioikeuden kokoonpanoon kuulunut hovioikeudenneuvos Juha Halijoki totesi myöhemmin MTV:n uutisille, että poliisin vangitsemisasiassa epäiltyä vastaan esittämä näyttö oli "sen verran puutteellista, ettei ollut todennäköisiä syitä epäillä miestä rikoksista". Halijoen mukaan poliisiin esittämän näytön olisi pitänyt olla konkreettisempaa. Hovioikeuden ratkaisua voidaan arvostella, sillä sitä tehtäessä ei nähtävästi ole kiinnitetty riittävää huomiota epäiltyjen rikosten vakavuuteen ja epäillyn vaarallisuuteen, jonka avulla hän on voinut myös vaikuttaa asiassa kuultujen todistajien kertomuksiin. 

11. Pekka Seppänen oli karvahatussaan saapuvilla käräjäoikeuden jokaisessa istunnossa. Tänään on kerrottu, että syyttäjä oli käräjäoikeuden viimeisessä eli ennen joulua pidetyssä istunnossa vaatinut Seppäsen vangitsemista. Syyttäjien mukaan käräjäoikeus oli kuitannut vaatimuksen toteamalla lyhyesti, että vangitsemiskysymykseen otetaan kantaa vasta kuukauden kuluttua annnettavan pääasiaratkaisun yhtydessä. Käräjäoikeus on siis tulkinnut syyttäjän sanottua vaatimusta siten, että se koski tuomiossa annettavaa vangitsemismääräystä. Tänään annetussa tuomiossa käräjäoikeus on määrännyt Seppäsen vangittavaksi, hänen passituspaikakseen on määrätty Pyhäselän vankila.

12. Pekka Seppästä ei ole laajoista etsinnöistä huolimatta tuomion jälkeen tänään tavoitettu eikä hänen olinpaikastaan ole tietoa. Useat poliisipartiot ovat etsineet Seppästä turhaan koko päivän. Iltapäivällä poliisi etsintäkuulutti Seppäsen ja julkaisi hänen tuntomerkkinsä. Myös Seppäsen valokuva - ilman karvahattua - on julkaistu lehdissä.

13. Oikeudenkäynnissä Pekka Seppänen vastusti mielentilatutkimuksen suorittamista eikä käräjäoikeus määrännyt sitä suoritettavaksi. Käräjäoikeuden mukaan laissa ei ole otettu huomioon tilannetta, jossa erityisen vaaralliseksi väitetty syytetty on oikeudenkäynnin aikana vapaalla jalalla. Tilanne vaikuttaa aika odolta, sillä lähes kaikki - Itä-Suomen hovioikeuden tammikuussa 2016 omaksumaa kantaa lukuun ottamatta - tuntuvat olevan sitä mieltä, että a) Seppästä on pidettävä vaarallisena, b) hänet olisi pitänyt vangita, c) hänen mielentilansa tulisi tutkia ja c) oikeuden olisi pitänyt voida määrätä, että Seppäsen on suoritettava koko rangaistus vankilassa. 

14. Jotta tuomioistuin voi määrätä syytetyn mielentilan tutkittavaksi, sen on välituomiolla ratkaistava, onko syytetty menetellyt syytteessä kuvatulla rangaistavaksi  säädetyllä tavalla (ROL 11:5a.1). Langettava välituomio on mielentilatutkimuksen määräämksen muodollinen edellytys (OK 17:45.1), koska mielentilatutkimus edellyttää nykyisin sen selvittämistä, että syytetty on syytteessä tarkoitetun teon tekijä ja että teko on näytetty toteen. Myös välituomiossa syytetty olisi voitu määrätä vangittavaksi ja siinä syytetty olisi voitu myös määrätä mielentilatutkimukseen, jos hänet olisi todettu syyllistyneen hänen syykseen väitettihin rikollisiin tekoihin. Rangaistus rikoksista olisi langetettu vasta mielentilatutkimuksen jälkeen pidettävässä jatkokäsittelyssä. Käräjäoikeus ei kuitenkaan tyytynyt välituomion antamiseen, vaan antoi lopullisen tuomion, jossa päätettiin myös rangaistuksesta.