3. Massavahingot ovat moninaisia: sellaisia ovat esimerkiksi suunnitteluvirheestä johtuvat viat autossa, tehtaan päästöt lähiympäristössä, kartellin luomat yli- tai alihinnat sekä sijoittajien tappiot, jotka johtuvat pörssiyhtiön harhaanjohtavasta markkinoinnista. Suomessa eri sääntelyaloille on luotu erityisiä korvausjärjestelmiä ja riidanratkaisumekanismeja, jotka muodostavat monimutkaisen kokonaisuuden.
4. Jaakko Markus kartoittaa ja arvioi väitöstutkimuksensa aluksi keinoja, jotka voivat toimia riita-asian oikeudenkäynnin vaihtoehtoina ja siten edistää oikeusturvan toteutumista. Hänen mukaansa oikeussuojajärjestelmä on aukollinen muun muassa kilpailuoikeudellisissa vahingonkorvausasioissa, joiden käsittelyyn ei ole kovin osuvia vaihtoehtoisia keinoja. Niinpä esimerkiksi raakapuun ostokartellin (1997–2004) paljastuttua arviolta yli 99 % niistä metsänomistajista, joilla oli mahdollisuus vaatia vahingonkorvausta kartellin vuoksi, ei ryhtynyt siihen.
5. Markus toteaa, että vaihtoehtojen puuttuessa massavahingoista johtuvat vaatimukset
päätyvät toisinaan tuomioistuinten käsiteltäviksi. Tällöin käsittelyä
voidaan tehostaa niin, että samassa oikeudenkäynnissä ratkaistaan
lukuisten korvausvaatimusten kohtalo. Tähän on erilaisia menettelyllisiä
keinoja, joista tunnetuin lienee ryhmäkanne. Suomessa ryhmäkanteesta on
kuitenkin säädetty niin rajoittavalla tavalla, ettei yhtäkään ryhmäkannetta ole vielä
nähty. Ryhmäkannelaki (444/2007) tuli voimaan 1.10.2007.
6. Markus keskittyykin väitöstutkimuksessaan toisenlaiseen keinoon, niin kutsuttuun joukkoprosessiin. Siinä lukuisat vahingonkärsijät ryhtyvät kantajiksi, käyttävät samaa asianajajaa ja pyrkivät kanteidensa yhteiskäsittelyyn. Joukkoprosessi tuottaa kuitenkin tulkintaongelmia, sillä Suomessa oikeudenkäyntilainsäädäntö ja asianajajien tapaohjeet on kirjoitettu lähinnä sellaisia oikeudenkäyntejä varten, joissa on yksi kantaja ja yksi vastaaja, Markus toteaa.
7. Jaakko Markus jäsentelee tutkimuksessaan avoimia tulkintakysymyksiä oikeusperiaatteiden avulla ja pyrkii muotoilemaan tulkintasuosituksia tuomareille ja asianajajille.
– Asetelma on jännitteinen, koska tarkoituksenmukaisuus puoltaisi hyvinkin kaavamaista ja keskittävää menettelyä, joka kuitenkin olisi ristiriidassa kunkin kantajan määräysvallan kanssa. Nykyisen sääntelyn vallitessa myös joukkoprosessi herkästi muodostuu hitaaksi ja melko kalliiksi, ja oikeuksiin pääsy jää yhä keskinkertaiselle tasolle, Markus arvioi.
8. Nykyisen oikeustilan kartoituksen ja tulkinnan ohella Markus haluaa osallistua tutkimuksellaan oikeuspoliittiseen keskusteluun siitä, kuinka kotimaista oikeudenkäyntilainsäädäntöä voitaisiin muuttaa. Hän hahmottelee sääntelyvaihtoehtoja, niitä puoltavia ja vastustavia argumentteja sekä lainvalmistelussa huomioitavia kysymyksiä.
– Lainsäätäjä voisi esimerkiksi helpottaa ryhmäkanteiden nostamista tai siirtää eräät massavahinkoasiat käräjäoikeuksilta markkinaoikeudelle. Valintojen tekeminen on toki lainsäätäjän asia, Markus sanoo.
9. Jaakko Markus on syntynyt Paavolan kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla vuonna 1993 ja valmistunut oikeustieteen maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2017. Hän on toiminut Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa tutkijana sekä julkaissut artikkeleita prosessioikeuden ja sääntelyteorian alalta.
---
10. Jaakko Markuksen tutkimus on rohkea yritys puuttua merkittävään juridiseen ja käytännölliseen ongelmaan ja etsiä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja tilanteen korjaamiseksi. Pitää nyt ensin hieman makustella tutkimuksen antia ja katsoa, mitä virallinen vastaväittäjä Tuomas Hupli esittää lausunnossaan tiedekunnalle.
11. Markuksen esiin nostama idea joukkoprosessista, josta käytetään laissa ja oikeuskirjallisuudessa vakiintuneesti nimikettä juttujen yhtyminen tai/ja kumulaatio, ei ole sinänsä mikään uusi ilmiö, vaan se on tunnettu Suomessakin jo kauan. Erilaisia kumulaatiotilanteita koskevat säännökset ovat oikeudenkäymiskaaren (OK) 18 luvussa. Ne on tarkistettu viimeksi 30 vuotta sitten alioikeusuudistuksen ja riita-asiain menettelyuudistuksen yhteydessä.
12. Itse vanhana tuomarina vierastan hieman Markuksen yhtenä keinona esiin nostamaa esiin nostamaa ideaa tiettyjen joukkokanteiden siirtämisestä yleisistä tuomioistuimista markkinaoikeuteen. Minusta paras keino olisi uudistaa ryhmäkannelaki täydellisesti. Järkevästi säänneltyinä ryhmäkanteita käytetään kaikissa Euroopan valtioissa. Suomessa "tietyt piirit" onnistuivat 15 vuotta sitten pelottelukampanjsassaan niin hyvin, että ryhmäkannelaista tuli täysi susi ja desuetudo, jota ei ole sovellettu vielä yhdesskään jutussa. Olisi korkea aika korjata epkohta ja puute kokonaan uudella ryhmäkannelailla
