1. Käsittelin blogijutussa 1.10. (numero 68) korkeimmassa oikeudessa (KKO) avoinna olevan jäsenen eli oikeusneuvoksen rekrytointi-asiaa.
2. Virkaa haki 15 lakimiestä, joista kuusi tuomaria (Jaakko Rautio, Antti Savela, Timo Ojala, Satu Saarensola, Jussi Karttunen ja Ari Kyllönen), kolme professoria (Jaakko Raitio, Eva-Maija Tammi-Salminen ja Tuomas Hupli), yksi KKO:n esittelijä (Juha Mäkelä), yksi lainsäädäntöneuvos (Janne Kanerva), yksi yliopistonlehtori (Jaana Norio-Timonen), yksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston apulaisjohtaja (Rainer Lindberg), yksi rajavartiolaitoksen hallitusneuvos (Ari-Pekka Koivisto) ja yksi Kuluttajaliiton johtava lakimies (Tuula Saario).
3. Mainitsin 1.10., että Jaana Norio-Timonen olisi professori, mutta nykyisin hän on yliopistonlehtori; Norio-Timonen on kyllä toiminut kauppaoikeuden ma. professorina 2004-2007. Täydennyksenä on myös syytä mainita, että Jussi Karttunen on markkinaoikeustuomari ja Rainer Lindberg KKV:n apulaisjohtaja. Nämä seikat ilmenevät KKO:n 25.10. tekemästä virkaesityksestä ja viranhakijoiden ansioyhteenvedoista, jotka KKO:n hallinto on minulle sähköpostitse ystävällisesti lähettänyt.
4. Tuomarinvalintalautakunnan tehtävänä on valmistella tuomarinimityksiä ja tehdä nimittämistä koskevat esitykset tasavallan presidentille (tuomioistuinlaki, TIL, 20 luku). Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) tuomarivirat on kuitenkin jätetty lautakunnan toimivallan ulkopuolelle. Ylimpien oikeuksien tuomareiden nimitysasioita ei siten käsitellä lainkaan tuomarinvalintalautakunnassa, vaan ne tekevät itse jäsenensä virkaan nimittämisestä perustellun, tasavallan presidentille osoitetun esityksen, joka toimitetaan valtioneuvostolle tasavallan presidentille esittelemistä varten (TIL 11:7.2). Tasavallan presidentti ei ole vuoden 1970 jälkeen tiettävästi poikennut kertaakaan ko. esityksistä, jolloin voidaan perustellusti väittää, että käytännössä KKO ja KHO täydentävät itse itseään.
5. Korkein oikeus on viime viikolla eli tarkemmin sanottuna 25. 10. tehnyt täysistunnossaan esityksen nyt avoinna olevan jäsenen nimitysasiassa. KKO on julkaissut asiasta seuraavan tiedotteen:
Korkein oikeus (KKO) esittää, että 1.1.2018 täytettävään jäsenen virkaan nimitetään esittelijäneuvos, oikeustieteen tohtori Juha Mäkelä.
Mäkelä (s.1971) on toiminut pitkään Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa tutkimus- ja opetustehtävissä. Hän on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi sopimusoikeuden alalta. Vuodesta 2010 lukien Mäkelä on toiminut KKO:ssa esittelijäneuvoksena ja vuodesta 2014 lukien myös riita-asioiden ryhmäpäällikkönä.
Varatuomariksi Mäkelä on auskultoinut Helsingin käräjäoikeudessa. Lisäksi hän on toiminut muun muassa vakuutuslautakunnan esittelijänä ja kuluttajariitalautakunnan täysistunnon jäsenenä.
Oikeusministeriö tulee esittelemään viran täyttöä koskevan asian valtioneuvoston yleisistunnossa. Päätöksen nimityksestä tekee tasavallan presidentti.
Täytettävänä oleva jäsenen virka vapautuu 1.1.2018 eläkkeelle jäävältä oikeusneuvos Hannu Rajalahdelta.
6. KKO:n jäsenet haastattelivat hakijoista Tuomas Huplia, Jussi Karttusta, Jaakko Rautiota, Antti Savelaa ja Eva Tammi-Salmista. Edellisten virantäyttöjen yhteydessä hakijoista oli jo haastateltu Jaana Norio-Timosta ja Juha Mäkelää. Kun otettiin huomioon viimeisimpien nimitysten painottuminen tuomaritaustaisiin henkilöihin, KKO:n plenum piti nyt tehtävän nimitysratkaisun kannalta vahvimpina hakijoina Huplia, Mäkelää, Rautiota ja Tammi-Salmista, joten Karttunen ja Savela putosivat tällä perusteella pelistä.
7. KKO arvioi täysistunnossaan, että ajankohtainen tarve oli nyt vahvistaa siviilioikeudellista osaamista enemmän kuin prosessioikeudellista osaamista. Tällä perusteella finaalin selviytyivät professori Eva Tammi-Salminen (46) ja esittelijäneuvos Juha Mäkelä (46). Valinta osui lopulta Juha Mäkelään. KKO perusteli tätä sillä, että vaikka Tammi-Salmisen kirjallinen tuotanto on laajempi ja alaltaan monipuolisempi kuin Mäkelällä, Mäkelä on kuitenkin siviilioikeudellisten asioiden esittelijänä osoittanut syvällistä siviilioikeuden oppien hallintaa. Tämän vuoksi heitä voidaan pitää siviilioikeudellisen asiantuntemuksen suhteen varsin tasaveroisina, toisen asiantuntemuksen painottuessa varallisuusoikeuteen (Tammi-Salmisen), toisen taas velvoiteoikeuden puolelle (Mäkelän). Mäkelän eduksi on KKO:n mukaan luettava se, että "hän on työssään osoittanut sisäistäneensä hyvin myös ne korkeimman oikeuden työn kannalta tärkeät vaatimukset, jotka liittyvät ylimmässä oikeusasteessa noudatettavaan menettelyyn". Etenkin tämä viimeinen virke on minusta hyvin epäselvästi muotoiltu perustelu, joka selkokielellä ilmaistuna tarkoittanee yksinkertaisesti sitä, että Mäkelä on toiminut seitsemän vuotta KKO:n esittelijänä, kun taas Tammi-Salmisella ei ole ollut KKO:ssa vastaavaa tilaisuutta osoittaa omaa "sisäistämistään".
8. Virkaesitykseen päädyttiin KKO:n täysistunnossa kuitenkin vasta äänestyksen jälkeen, sillä kaksi oikeusneuvosta eli Marjut Jokela ja Kirsti Uusitalo olivat Tammi-Salmisen esittämisen kannalla. He katsoivat, että Tammi-Salmisella on laaja ja korkeatasoinen tieteellinen tuotanto, joka painottuu korkeimman oikeuden tehtävien kannalta hyödyllisellä tavalla siviilioikeuden ydinalueita koskevaan lainoppiin. Kun otetaan huomioon myös tavoite huolehtia jäsenkunnan ammatillisen taustan monipuolisuudesta ja tällä nimityskerralla erityisesti siviilioikeudellisesta erityisosaamisesta, Jokela ja Uusitalo katsoivat, että vapautuvaan jäsenen virkaan tulisi nimittää Tammi-Salminen.
9. Minusta vähemmistö on arvioinut tilanteen ja kilpailuasetelman oikein ja selkeästi paremmin kuin KKO:n enemmistö. Jos kerran KKO on ollut sitä mieltä, että sen jäsenkuntaan tarvitaan nyt korkeatasoista siviilioikeudellista erityisosaamista, olisi avoimeksi tulevan jäsenen virkaan tullut ilman muuta esittää Eva Tammi-Salmista. Mäkelä ja Tammi-Salminen ovat tosin sikäli tasavertaisessa asemassa, että Suomalainen Lakimiesyhdistys (SLY) on palkinnut kummankin Vuoden väittelijän palkinnolla. Eva Tammi-Salminen sai kyseisen palkinnon, jonka suuruus on 3 500 euroa, vuonna 2001 väitöskirjastaan "Sopimus, kompetenssi ja kolmas. Varallisuusoikeudellinen tutkimus negative pledge -lausekkeiden sivullissitovuudesta". Juha Mäkelä puolestaan pokkasi palkinnon vuonna 2010, eli samana vuonna, jolloin hänet oli hieman aikaisemmin nimitetty KKO:n ma. esittelijäneuvoksen virkaan. Mäkelän väitöskirja on nimeltään "Sopimus ja erehdys. Sopimusoikeudellinen tutkimus oikeuserehdyksestä valinnanvapauden teorian näkkökulmasta".
10. Kilpahakijoiden tieteellistä eli siviilioikeudellista pätevyyttä arvioitaessa olisi tietenkin otettava väitöskirjan lisäksi huomioon myös heidän muu kirjallinen tuotantonsa. Tässä suhteessa Tammi-Salminen "pesee" Juha Mäkelän kirkkaasti. Mäkelältä on ilmestynyt väitöskirjan lisäksi vain vuonna 1999 kirjanen "Velkojan tiedonantovelvollisuus takaajaa kohtaan", joka perustuu hänen lisensiaattitutkimukseensa. Tammi-Salmisen julkaisujen määrä on huomatavan paljon laajempi, sillä häneltä on ilmestynyt ainakin kaksi muuta korkeatasoista monografiaa ja liuta päteviä oikeustieteellisiä artikkeleja. Vuonna 2015 Tammi-Salmiselta ilmestyi 575 -sivuinen oppikirja "Esinevakuusoikeuden perusteet". Tammi-Salminen nimitettiin 2008 Lapin yliopiston esineoikeuden professoriksi ja vuonna 2016 vastaavaan virkaan Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Tammi-Salminen on ehtinyt toimia lähes 10 vuotta yliopiston assistenttina sekä pari vuotta akatemiatutkijana, minkä lisäksi hän on toiminut muutaman vuoden Lakimies-lehden pätoimittajana. Mäkelällä ei ole tällaisia ansioita lainkaan.
11. Minusta voidaan yhtään liioittelematta sanoa, että Eva Tammi-Salminen on tutkijana Juha Mäkelään verrattuna suorastaan ylivoimainen Se, että KKO:n enemmistö eli presidentti Timo Esko ja 12 oikeusneuvosta on tullut täysin päinvastaiseen tulokseen, on mysteeri ja arvoitus. Olisiko heidän ratkaisunsa kenties perustunut jonkinlaiseen "erehdykseen"; vrt. Mäkelän väitöskirjan nimeä. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan yksinkertaisesti siitä, että enemmistön arviointi ei ole perustunut faktoihin, vaan tavoitteeseen saada uudeksi jäseneksi "talon oma mies" eli seitsemän vuotta jäsenistöä uskollisesti palvellut esittelijäneuvos. Kotikenttäetu siis ratkaisi kisan Mäkelän eduksi: Tammi-Salminen ei ole ollut töissä KKO:ssa, mutta Mäkeläpä on, ja sillä siisti! Tämä ei ole kovinkaan ylevää, sillä maan ylimmän tuomioistuimen tuomareilta olisi toki voinut edellyttää arviossaan objektiivisuutta ja reiluutta. Sellaista ei kuitenkaan nähty.
12. Blogisti ei tunne Juha Mäkelää eikä ole tätä koskaan edes tavannut. Hän on varmaankin hyvä esittelijä ja kelpo juristi, sillä eihän KKO toki halua jäsenistöönsä huonoa tai edes kovin keskinkertaista lakimiestä. Mäkelää on tietenkin syytä onnitella, siitä, että hän on onnistunut pääsemään ylimmän oikeuden tuomarin virkaan jokseenkin heppoisilla meriiteillä. Periaatteelliselta kannalta virkaesitys, jonka maan hallitus ja tasavallan presidentti tulevat kumileimasimen tavoin siunaamaan, herättää kuitenkin suurta hämmennystä ja paljon kysymyksiä. Muiden maiden ylimmissä oikeuksissa tämä ei olisi mahdollista.
13. Suomen ylimpiä tuomioistuimia, siis KKO:ta ja KHO:ta, on pitkään kritsioitu siitä, että niiden menettely jäsenkuntansa rekrytoinnissa on, kuten käytetty luonnehdinta on kuulunut, sisäsiittoista tai sisäänlämpiävää. Puhutaan myös nimityskäytännön salamyhkäisyydestä tai -kähmäisyydestä. Selkokielellä ilmaistuna tämä tarkoittaa nimityskäytännön nurkkakuntaisuutta tai klikkitymistä, jolle on ominaista mm. omien esittelijöiden tai tuttujen lakimiesten suosiminen taikka asian päättäminen pienessä piirissä.
14. KKO:n aseman ja tehtävien kannalta sekä erityisesti viranhakijoiden tasapuolisuutta ajatellen pidän tuollaista nimityskäytäntöä epäoikeudenmukaisena ja sellaisena, ettei kaikilla pätevillä ja taitavilla lakimiehillä ole käytännössä mahdollisuutta päästä ylimpien oikeuksien tuomariksi. Tästä on kysymys myös nyt esillä olevassa virantäyttöasiassa. Pidän KKO:n virkaesitystä huonona ja onnettomana päätöksenä. Nykyisin ei pitäisi enää tulla kuuloonkaan, että ylin tuomioistuin, jolla on jäsenistönsä rekrytoinnissa tosiasiallinen päätösvalta, haluaa muut pätevät ja kokeneet viranhakijat kylmästi sivuuttaen esittää jäsenekseen omaa virkamiestään ja esittelijää, jolla ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan muuta kokemusta tuomioistuimista, asianajosta, syyttäjän tehtävistä tai edes lainsäädäntöneuvoksena toimimisesta.
15. Virkaan esitetty Juha Mäkelä on toki toiminut reilut kymmenen vuotta (1997-2009) yliopiston tutkijana ja assistenttina ja saanut tuon ajanjakson päätteeksi vihdoin valmiiksi siviilioikeudellisen, 279 sivua käsittävän väitöskirjansa (Sopimus ja erehdys). Pitää kuitenkin muistaa, että assistentit eivät ole lainkäyttäjiä, vaan tutkijoita ja lähinnä professoreja avustavia henkilöitä, joiden tähtäimessä on väitöskirjan laatiminen. Mäkelä ei ole hoitanut viransijaisena professorin viransijaisuuksia eikä hakenut väitöstutkimuksensa valmistumisen jälkeen dosentuuria. Hänen muu julkaisutoimintans on ollut määrällisesti vaatimatonta.
16. Pian väitöstilaisuuden jälkeen eli syyskuun 2010 alussa Mäkelä monien yllätykseksi "pomppasi" KKO:n ma. esittelijäneuvoksen kohtuullisen hyvin palkattuun virkaan (T 13), jota hän on tähän asti hoitanut. Vaikka KKO:n esittelijöillä, eli oikeusihteereillä ja esittelijäneuvoksilla, on lähinnä historiallisiin syihin perustuen samanlainen virassapysymisoikeus kuin tuomareillakin - nykyoloissa siihen ei enää olisi tarvetta - he eivät ole tuomiovaltaa käyttäviä oikeuden jäseniä, vaan asioita valmistelevia virkamiehiä ja tuomareiden avustajia. Kaikki kunnia tutkimukselle samoin kuin assistenttina ja esittelijänä toimimiselle, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että nuo työtehtävät ja väitöskirjan julkaiseminen eivät sellaisenaan vielä ole sellaisia meriittejä, jotka riittäisivät maan tuomarinviran saamiseen maan ylimmässä tuomioistuimessa.
17. Vielä 30-40 vuotta sitten KKO:n jäsenistä reilu kolmannes nimitettiin ”talon” omasta esittelijäkunnasta. Olin 70-luvun alkupuolella 3-4 vuotta KKO:n esittelijänä, viimeksi kaksi vuotta (1973-75) nuoremman oikeussihteerin vakinaisessa virassa. Tuolloin esittelijäneuvoksen virasta oikeusneuvokseksi olivat edenneet esimerkiksi Martti Miettunen, Johannes Leivonen, Tuure Hakala, Osvi Lahtinen, Viking Modeen, Nils H. Sundberg, Erkki Ailio, Helge Jalanko, Göran Portin, Pirkko Surakka ja Väinö Riihelä. 1980 -luvulla esittelijäneuvoksen virasta nimitettiin oikeusneuvokseksi ainakin Reino Ketolan ja 90 -luvulla Anja Tulenheimo-Takki, Riitta Suhonen, Kari Raulos, Kati Hidén, Kari Kitunen ja Gustaf Bygglin. 2000 -luvun puolella yseinen ”tahti” alkoi kuitenkin selvästi hiljetä, sillä ennen Juha Mäkelää esittelijäneuvoksista on jäseneksi nostettu ainoastaan Jukka Sippo 2008. On kuitenkin huomioitava, että mainituista henkilöistä monet ovat toimineet ennen esittelijäneuvokseksi tuloaan muissa tuomioistuinviroissa, useimmiten hovioikeuden viskaalina. Yksinomaan KKO:n esittelijänä heistä ovat toimineet lähinnä vain Hidén ja Suhonen. Toisaalta monet oikeusneuvokset ovat uransa jossakin vaiheessa olleet KKO:n oikeussihteereinä. Tällaisia ”tapauksia” nykyisin virassa olevista oikeusneuvoksista ovat Hannu Rajalahti, Soile Poutiainen, Mika Huovila, Tuomo Antila, Tatu Leppänen ja Kirsti Uusitalo.
18. Kuten jo sanottu, esittelijäneuvoksen virka on hyvin palkattu (pl. T13), jos nyt tuomioistuimen viroista tällaista sanontaa ylipäätään voidaan käyttää. Esittelijäneuvoksen palkka on sama kuin vanhemmilla käräjätuomareilla ja yhtä ”pykälää” korkeampi kuin alemman palkkausluokan hovioikeudenneuvoksilla. On selvää, että esittelijäneuvoksen virka kiinnostaa jopa siinä määrin, että jotkut tuon viran saaneet pysyttelevät siinä eläkeikään asti. Nykyisin monet esittelijäneuvokset, samoin kuin oikeussihteerit, kuitenkin hakeutuvat tuomareiksi hovioikeuteen tai käräjäoikeuteen.
19. Tuomioistuimien esittelijäjärjestelmä on monelta osin problemaattinen asia, jos sitä arvioidaan esimerkiksi päätöksentekomenettelyn kehittämisen sekä tuomarinuran avaamisen ja monipuolisuuden tai tuomarikoulutuksen kannalta. Suomessa ei ole juurikaan ajateltu, vaan on katsottu, että antaa mennä vaan, eli noudatetaan vanhoja ja jo aikansa eläneitä perinteitä, tuli mitä tuli. Esittelijäjärjestelmä on tuomioistuinten lisäksi käytössä myös valtioneuvostossa sekä oikeuskanslerinvirastossa ja eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa. Valtioneuvoston esittelijänä toimi alkuaan esittelijäsihteeri, mutta vuodesta 1922 virka muutettiin esittelijäneuvoksen viraksi ja vuoden 1944 alusta hallitussihteerin ja hallitusneuvoksen viroiksi. Ruotsia lukuun ottamatta muiden maiden tuomioistuimissa ei esittelijäjärjestelmää tunneta. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea tuli 2003 asiaa pohdittuaan siihen tulokseen, että Suomessakin olisi edellytykset ja perusteltu aihetta luopua esittelijäjärjestelmästä kaikissa tuomioistuimissa (KM 2003:3, s.345-346).
20. Esittelijäjärjestelmää tulisi joka tapauksessa kehittää niin, että se palvelisi nykyistä paremmin lakimiesten kouluttautumista tuomarin ammattiin. Mallia voitaisiin ottaa Ruotsista, jossa tämäkin asia on osattu hoitaa jo ajat sitten paremmin kuin Suomessa. Yksityiskohtiin ei voida tässä yhteydessä mennä muutoin kuin toteamalla, että Ruotsin korkeimmassa oikeudessa ei ole lainkaan esittelijäneuvoksen virkoja. Esittelijän virkanimike on oikeussihteeri (justitiesekreterare) ja tehtävä on aina määräaikainen. Oikeussihteeri otetaan tehtävään enintään neljäksi vuodeksi, jota aikaa voidaan jatkaa enintään kahdella vuodella ja erityisistä syistä vielä toiset kaksi vuotta. Oikeussihteerin virat ovat siten määräaikaisia koulutusvirkoja, joihin ei ole mahdollisuus jäädä ”makaamaan” ja odottelemaan eläkeiän koittamista, puhumattakaan ”onnenpotkusta” tulla nimitetyksi korkeimman oikeuden jäseneksi. Ruotsin korkeimmassa oikeudessa omaa esittelijää tai ylipäätään esittelijää ei ole koskaan nimitetty oikeusneuvoksen virkaan.
