344. Tuomari tuomitsi syytetyn kahdesti samasta teosta, sai nuhteet apulaisoikeuskanslerilta

 

1. Apulaisoikeuskanslerin sijainen Petri Martikainen antoi 2.1.2023 Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomarille huomautuksen, kun käräjätuomari oli tuominnut vastaajan samoista teoista kahteen kertaan. Hän kiinnitti lisäksi Etelä-Suomen syyttäjäalueen aluesyyttäjän huomiota syyttäjän vastuuseen yleisen edun toteutumisen valvojana rikosprosessissa.

2. Asiassa oli kyse kokonaisuudesta, jossa vastaajaan oli käräjäoikeudessa kohdistunut kaikkiaan seitsemän erillistä haastehakemusta, jotka olivat sisältäneet yhteensä yli 80 syytekohtaa. Haastehakemukset oli käräjäoikeudessa yhdistetty käsiteltäväksi samanaikaisesti. Käräjäoikeus oli lukenut vastaajan syyksi yhteensä 92 syytekohtaa ja tuominnut hänet ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Helsingin hovioikeus poisti tuomiovirheen vuoksi valituksenalaisesta käräjäoikeuden tuomiosta kaikkiaan 11 syytekohtaa, koska ne oli luettu käräjäoikeudessa vastaajan syyksi kahteen kertaan. Käräjäoikeudessa asiaa käsitellyt käräjätuomari myönsi selvityksessään olleensa asiassa huolimaton ja menetelleensä virheellisesti.

3. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että käräjätuomarin virheellinen menettely kohdistui tuomarin tehtävien ydinalueelle eli lainkäyttöratkaisun tekemiseen. Käräjätuomarin perustehtäviin oikeuden puheenjohtajana kuuluu varmistua siitä, että vastaajaa ei tuomita kahdesti samasta teosta. Vastaajan tuomitseminen useassa syytekohdassa samasta teosta kahdesti on omiaan olennaisesti heikentämään luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen ja vaarantamaan merkittävästi vastaajan oikeusturvaa. Apulaisoikeuskanslerin sijainen piti käräjätuomarin virheellistä menettelyä vakavana.

4. Apulaisoikeuskanslerin sijainen yhtyi apulaisvaltakunnansyyttäjän asiassa antamaan lausuntoon, jonka mukaan syyttäjällä on ottaen huomioon säännöksistä ja syyttäjätoimintaa koskevista ohjeista ilmenevä syyttäjän vastuu rikosprosessissa yleisen edun toteutumisen valvojana velvollisuus tutustua ajamansa jutun tuomioon kokonaisuudessaan ja varmistaa, ettei vastaajaa ole esimerkiksi tuomittu kahteen kertaan samasta teosta. Virheen havaittuaan syyttäjällä on oikeus ja velvollisuus hakea muutosta vastaajan eduksi. Tapauksessa syyttäjällä oli ollut mahdollisuus havaita virhe, vaikka vastaajalle tuomittu rangaistus oli ollut syyttäjän seuraamuskannanotossaan esittämää lievempi ja vaikka virhe ei ollut suoraan nähtävissä tuomion perusteluista. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi kuitenkin, että virheellinen tuomitseminen oli tapahtunut käräjätuomarin toimesta ja tämä vastaa antamansa tuomion lainmukaisuudesta. Aluesyyttäjän menettely oli siten tapauksessa merkittävästi vähemmän moitittavaa kuin käräjätuomarin.

5. Käräjäoikeuden laamanni arvosteli asiassa antamassaan lausunnossa käräjäoikeuden käytössä olevaa tietojärjestelmää kankeaksi ja totesi, että tietojärjestelmien tulisi olla helppokäyttöisiä ja tuomioistuinten toimintaa tukevia. Apulaisoikeuskanslerin sijainen lähetti päätöksensä tiedoksi Tuomioistuinvirastolle, jotta laamannin lausunnossaan esiin tuoma mahdollisesti voidaan ottaa huomioon käräjäoikeuksien tietojärjestelmiä uudistettaessa ja kehitettäessä.

• Apulaisoikeuskanslerin sijaisen ratkaisu OKV/1729/31/2022

 

210. KKO 2020:83. Tuomion julkisuus. Salassapito. Tuomari. Virkarikos.

1. Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomari X oli suurta julkisuutta herättäneessä rikosasiassa, jossa syytettynä oli juontaja Axl Smith, määrännyt, että asianomistajina olevien salakatselun uhrien henkilöllisyys oli pidettävä salassa myös tuomiossa. 

2. Käräjäoikeus tuomitsi 28.2.2017 Axl Smithin 30 salakatselusta, neljästä kunnianloukkauksesta ynnä muusta vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä velvoitti hänet suorittamaan korvausta asianomistajille yhteensä noin 100 000 euroa.

3. Käräjäoikeuden puheenjohtajana toiminut käräjäuomari X oli laatinut kansliatuomiosta salassa pidettävän sekä julkisen kappaleen ja ilmoittanut tuomion olevan valmis. Käräjäoikeuden tiedottaja oli lähettänyt noin 140:lle tiedotusvälineen edustajalle tuomion julkisen kappaleen, jossa näkyi seitsemän asianomistajan nimet. Näin tuomiossa olleet tiedot muun muassa sukupuolielämästä ja terveydentilasta voitiin yhdistää asianomistajiin.

4. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen määräyksestä X:ää vastaan nostettiin virkasyyte. Asia käsiteltiin ensimmäisenä asteena Helsingin hovioikeudessa. Syytäjä vaati X:lle rangaistusta ensisijaisesti tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Viisi asianomistajaa yhtyi syytteeseen ja vaati valtion velvottamista suorittamaan heille vahingonkorvauksia. X kiisti syytteen.

5. Hovioikeus katsoi 3.4.2019 antamallaan tuomiolla X:n syyllistyneen tuottamukselliseen virkasalaisuuden rikkomiseen (RL 40 luku 5 § 2 mom) ja tuomitsi hänet 25 päiväsakkoon á 28 euroa eli maksamaan sakkoa 1 450 euroa. Lisäksi hovioikeus tuomitsi valtion ja X:n suorittamaan korvausta asianomistajille. 

6. Käräjätuomari valitti tuomiosta korkeimpaan oikeuteen (KKO). Hän vaati valituksessaan ensisijaisesti, että syyte hylätään ja hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta ja toissijaisesti, että hänen katsotaan syyllistyneen tuottamuksellisen virkasalaisuuden rikkomisen asemesta tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. X vaati myös, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai, jos hänen syykseen katsotaan jäävän tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen, hänelle tuomittu sakkorangaistus lievennetään varoitukseksi, tai joka tapauksessa rangaistusta alennetaan. Hän vaati edelleen, että hänet joka tapauksessa vapautetaan vahingonkorvausvelvollisuudesta, koska hänen viakseen jäi vain lievä tuottamus.

7. Valtio vaati valituksessaan, että se vapautetaan velvollisuudesta suorittaa asianomistajille korvauksia, mikäli syyte hylätään. Syyttäjä vaati vastauksessaan, että X:n valitus hylätään. Toissijaisesti syyttäjä vaati, että X tuomitaan rangaistukseen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Asianomistajat vaativat, että valitukset hylätään. KKO toimitti asiassa valmisteluistunnon ja  suullisen käsittelyn.

8. KKO katsoi tuomiossaan  6.11.2010,  että käräjätuomari oli paljastanut salassa pidettävän tiedon, kun hän oli hyväksynyt julkisuuteen tarkoitetun tuomion. Käräjätuomarin vastuuseen ei vaikuttanut se, ettei hän ollut itse lähettänyt tuomiota eteenpäin. Tuomari oli menetellyt huolimattomasti salassapitomerkintöjä tarkastaessaan, eikä tekoa voitu pitää vähäisenä, koska sen seurauksena asianomistajien arkaluonteisia tietoja oli päätynyt laajalle toimittajien joukolle.

9. KKO ei lieventänyt hovioikeuden X:lle tuomitsemaa 25 päiväsakon sakkorangaistusta. KKO totesi, että rangaistuksessa oli otettu huomioon teon vakavat seuraukset mutta myös se, että tuomion laatimisessa käytetty tietojärjestelmä oli mahdollistanut virheellisen käsityksen salausmerkintöjen asianmukaisuudesta. Lisäksi tuomari oli pyrkinyt korjaamaan virheensä heti sen huomattuaan. 

10. KKO ratkaisi asian 3-2 -äänestyksen jälkeen. Enemmistöön kuuluivat jäsenet Jokela, Ilveskero ja Ojala. Kaksi rangaistuksen mittaamisesta eri mieltä ollutta jäsentä (Engstrand ja Koponen) totesi, ettei X:n tekoa voitu sen vähäisyyttä arvioitaessa pitää, kuten enemmistö oli katsonut, laajemmin luottamusta lainkäyttöön horjuttavana. Tällä ja esittämillään muilla perusteilla vähemmistö katsoi, että oikeudenmukainen rangaistus X:n syyksi luetusta rikoksesta on 10 päiväsakkoa.