378. Pohjoismaiden korkeimpien oikeuksien toimintakertomukset 2022

 

                       Korkeimman oikeuden vuosikertomus julkaistiin 8.3.2023

Prologi

1. Kevättalvi on erilaisten vuosikertomusten aikaa. Pörssiyhtiöt julkaisevat silloin osavuosikatsauksiaan, samoin pankit ja erilaiset järjestöt. Oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies julkaisevat edellisen vuoden toimintakertomuksensa melko myöhään; ilmeisesti valvottavia asioita ja virkamiehiä on niin paljon! Myös osa tuomioistuimista julkaisee tähän aikaan vuosi- tai toimintakertomuksensa edelliseltä vuodelta. Säännönmukaisesti näin tekevät ylimmät tuomioistuimet, ei vain Suomessa, vaan muissakin pohjoismaissa. Onkin syytä perehtyä siihen, mitä ja miten Suomen korkein oikeus ja naapurimaidemme Ruotsin ja Norjan ylimmät tuomioistuimet kertovat toiminnastaan vuonna 2022.

Tarkasteltavat vuosikertomukset

2. Korkein oikeus (KKO) julkaisi viime vuoden (2022) vuosikertomuksensa 8.3. 2023. Korkein hallinto-oikeus (KHO) puolestaan julkaisee oman vuosikertomuksensa normaaliin tapaan myöhemmin. Kertomuksissa ylimmät tuomioistuimet esittelevät toimintaansa, joten niistä saa kohtalaisen hyvän yleiskuvan mm. siitä, millaisia asioita ylimmissä oikeusasteissa ratkaistaan, mitkä ovat asioiden keskimääräiset käsittelyajat ja kuinka monta ratkaisua on julkaistu ennakkopäätöksinä, keitä ovat tuomioistuimen tuomarit jne.

3. KKO ja KHO tiedottavat toiminnastaan ja ratkaisuistaan myös kotisivuillaan. Siellä on myös tietoja tuomareista ja jäsenkunnassa tapahtuvista muutoksista. Ylimmillä tuomioistuimilla on myös omat Twitter-tilinsä; KKO:lla on 14.3.-22 Twitter-tilillään  9256 ja KHO:lla noin 5 660 seuraajaa; Ruotsin HD:n Twittertilillä on vain 8 118 ja Norjan Høyesterettin tilillä 6 802 seuraajaa. Ylimpien oikeuksien jäseniä tai esittellijöitä ei ole ns. mediatuomareina, mikä on ymmärrettävä asia. Kummankin tuomioistuimen palveluksessa on tuomioistuimen tiedottamisesta tai viestinnästä vastaavia henkilöitä..

Korkeimman oikeuden vuosikertomus löytyy tuomioistuimen verkkosivulta.

Korkeimman oikeuden vuosikertomus 2022

4. On kiintoisaa vertailla ylimpien tuomioistuinten kertomuksia keskenään ja arvioida, mitä eroja niistä löytyy ja kumpaa voitaisiin kenties pitää paremmin toimitettuna. Seuraavassa vertailen KKO:n vuosikertomusta kuitenkin naapurimaidemme Ruotsin ja Norjan korkeimpien oikeuksien vastaaviin selontekoihin.

5. Norjan korkein oikeus, Norges Høysterett, julkaisee säännönmukaisesti jo tammikuun alkupuolella, usein jo kuun ensimmäisellä viikolla,  edellisen vuoden toimintakertomuksensa. Nyt kertomus (årsmelding 2022) julkaistiin 16. tammikuuta 2023. Tämä kertoo siitä, että toimintakertomuksen laatiminen on aloitettu hyvissä ajoin ennen vuoden vaihtumista. Ruotsin Högsta domstol ei  jäänyt Norjasta kovin kauas, sillä se julkaisi viime vuoden kertomuksensa (verksamhetsberättelse) 21. helmikuuta. - Tanskan korkeimman oikeuden Højesteretin vuosikertomus 2022, Årsberetning,  on julkaistu helmikuussa.

Norjan Høyesterettin toimintakertomus 2022

Ruotsin Högsta domstolenin toimintakertomus 2022

6. Kaikki kolme toimintakertomusta käsittelevät suurin piirtein samoja asioita ja tietoja, mutta erojakin toki löytyy sekä sisällön että painotusten suhteen. KKO:n kertomuksessa näyttäisi pääpaino olevan saapuneiden asioiden ja annettujen ratkaisujen määrissä ja asioiden käsittelyajoissa ja niissä edelliseen vuoteen verrattuna tapahtuneissa  muutoksissa. Näitä tilastotietoja käsitellään toki myös Ruotsin ja Norjan korkeimpien oikeuksien kertomuksissa, mutta niillä ei näyttäisi olevan niin keskeistä asemaa kuin KKO:n vuosikertomuksissa. 

KKO:n vuosikertomuksen tiedote 

Høyesrettin tiedote

Ruotsin korkeimman oikeuden tiedote 

Suomen, Ruotsin ja Norjan ylimmät oikeudet

7. Muutama sana mainittujen tuomioistuimien tehtävistä ja  ja jäsenkunnasta. Suomen KKO ja Ruotsin HD käsittelevät ja ratkaisevat lähinnä hovioikeuksien riita- ja rikosasioiden tuomioista tehtäviä valituslupa-asioita ja valituksia, kun taas hallintoasioiden ylimpänä oikeusasteena toimii korkein hallinto-oikeus (KHO)  ja högsta förvaltningsdomstol (HFD) Ruotsissa. Norjassa ei sen sijaan ole  erikseen hallintotuomioistuimia, joten Høyesterett toimii myös hallintoasioiden ylimpänä tuomioistuimena. Lisäksi  Høyesterett toimii Norjan perustuslakituomioistuimena. Hallintoasiat tilastoidaan Høyesterettissä siviiliasioiksi, niitä on noin kolmannes kaikista riita-asiosta. 

8. Suomessa on noin 5.5 miljoonaa, Norjassa 5,4 miljoonaa ja Ruotsissa noin 10,5 miljoonaa asukasta. Vuonna 2022 Suomen KKO:een saapui 1 876, Norjan Høyesterettiin 2 155 asiaa ja Ruotsin korkeimpaan oikeuteen peräti 8 477 asiaa. Suurin osa asioista on luonnollisesti riita-ja rikosasioissa tehtyjä valituslupahakemuksia ja valituksia sekä ylimääräistä muutoksenhakua eli tuomiopurkua ja tuomiovirhekantelua koskevia hakemusasioita. - Tanskassa, jossa on 5,8 miljoonaa asukasta, ylimpään tuomioistuimeen, Højesterettiin, saapui vuonna 2022 ainoastaan 332 muutoksenhakua koskevaa asiaa.

9. Norjan ylimpään oikeuteen saapui 2022 saman verran asioita kuin vuonna 2021, mutta sitä vastoin KKO:een saapuneiden asioiden määrä laski n. 6 prosentilla edellisvuodesta. Ruotsin korkeimpaan  oikeuteen saapuneiden asioiden määrä sen sijaan jatkoi selvää kasvuaan. Kolmen viimeisen vuoden aikana ylimpään oikeuteen saapuvien asioiden määrä on kasvanut lähes 25 prosentilla.

 Korkeimpien oikeuksien jäsenmääristä

10. Kuinka monta tuomaria näiden naapurimaiden ylimmissä oikeusasteissa on virassa?  Suomen KKO:ssa on presidentti - tätä nykyä Tatu Leppänen - ja tällä hetkellä 17 jäsentä, siis yhteensä 18 tuomaria. Huhtikuun alusta jäsenluku nousee yhdellä, kun ma. jäsenen virkasuhteeseen äskettäin nimitetty apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen aloittaa tuomarinuransa.

11. Norjan Høyesterettissä (HR) on 20 jäsentä, joista yksi - tällä hetkellä Toril Marie Øie - toimii päällikkötuomarina, jonka nimike on justitiarius. Ruotsin högsta domstolenin (HR) päällikkötuomarin virkanimike on puheenjohtaja - nykyisin Anders Eka - ja hänen lisäksi tuomioistuimessa on 15 muuta jäsentä. Näistä 16 tuomarista lainkäyttöön (tuomitsemistoimintaan) osallistuu kuitenkin vain 14 jäsentä, sillä kaksi jäsentä vuorollaan toimii vuoden Suomen entistä laintarkastuskuntaa muistuttavan lakineuvoston (lagrådet) jäsenenä. Tanskan Højesteretissä on presidentti ja tällä hetkellä 18 jäsentä.

12. Ylimpien tuomioistuinten tuomareiden sukupuolijakautuma on sellainen, että Norjan HR:n 20 jäsenestä naisia on 8, mutta Suomen KKO:n 19 jäsenestä vain 5 ja Ruotsin HD:n 16 jäsenestä vain 4.  Näyttää melko selvältä, että KKO:een tullaan lähiaikoina nimittämään pari kolme uutta naispuolista tuomaria, jos päteviä hakijoita löytyy!    

13. Norjan HR:n suhteellisen suuri jäsenmäärä johtuu lähinnä siitä, että tuomioistuin toimii myös ylimpänä hallintotuomioistuimena sekä perustuslakituomioistuimena. Yllättävää sen sijaan on Ruotsin HD:n tuomitsemistoimintaan kerrallaan osallistuvien jäsenten suhteellisen vähäinen määrä - 14 tuomaria - kun ottaa huomioon, että tuomioistuimeen saapuu vuosittain lähes 8 500 asiaa. 

14. Vaikka Suomen KKO:een saapuvien asioiden määrä on vain vajaa neljäsosa 8 000 asiasta, KKO:ssa on 19 tuomaria, kun Ruotsin HD:ssä pärjätään 14 tuomarilla. Olisiko KKO:n jäsenmäärää kenties syytä alentaa vai tulisiko sen paneutua asioiden käsittelyn tehostamiseen, vai mistä mainitusta erosta Ruotsiin on kysymys? Asioiden käsittelyajoissa ei ole kovin suurta eroa, ja samaa voidaan sanoa ratkaisujen perustelujen laadusta; Ruotsin HD näyttää tosin selviytyvän useimmiten  lyhyemmillä perusteluilla kuin KKO.

Tietoja korkeimpien oikeuksien tuomareista

15. KKO:n vuosikertomuksessa ei ole - tälläkään kertaa - yhteiskuvaa virassa olevista tuomareista. Ruotsin HD:n kertomuksesta sellainen löytyy sivulta 50; kuvatekstissä mainitaan kunkin tuomarin nimi, syntymäaika ja jäseneksitulovuosi. Norjan Høyesterettin tuomareista on julkaistu kertomuksen sivulla 38 kuva jokaisesta 20 tuomarista ja sen yhteydessä mainitaan tuomarin ikä, juristiksi valmistumisaika ja vuosi, jolloin hänet on nimitetty HR:n jäseneksi. 

16. KKO:n kotisivuilla ilmoitetaan jäsenen ikä, valmistumisvuosi, ura sekä vuosi, jolloin hänet on nimitetty jäsenen ja presidentin virkaan. Mutta sielläkin valokuva löytyy vain presidentti Tatu Leppäsestä. Ruotsin HD:n ja Norjan HR:n kotisivuilla sitä vastoin on julkaistu kaikista jäsenistä isokokoinen kuva sekä tiedot jäsenten aiemmista tehtävistä. 

17. Lukija saattaa kysyä, mitä merkitystä tuomareiden kuvien julkaisemisella voisi olla. Minusta sillä on tuomioistuimen ja koko tuomioistuinlaitoksen avoimuuden kannalta suuri merkitys. On paikallaan, että yleisö näkee, miltä korkeinta tuomiovaltaa käyttävät tuomarit näyttävät. Tuomioistuinten kotisivuilla julkaistut tuomareiden nimet ja tiedot heidän aiemmasta toiminnastaan eivät pelkästään riitä. Tämä on oivallettu Ruotsin ja Norjan korkeimmissa oikeuksissa, Suomessa ei. Meillä on viime vuosinakin ilmennyt, etteivät edes johtavat poliitikot tai ministerit, rivikansanedustajista puhumattakaan, tunne ulkonäöltä läheskään kaikkia KKO:n tai KHO:n tuomareita.

18. KKO:n vuosikertomuksesta löytyvät kuvat toki presidentti Tatu Leppäsestä sekä kertomukseen artikkelit kirjoittaneesta kahdesta oikeusneuvoksesta, Kirsti Uusitalosta ja Timo Ojalasta, sekä kansliapällikkö Wilhelm Norrmannista. Visuaalisesti varsin tummasävyiset, suorastaan synkät, kuvat eivät minusta ole oikein onnistuneita; vuoden 2021 kertomuksessa julkaistut kuvat ovat tässä suhteessa parempia, sillä niissä  esimerkiksi presidentti Leppänen ja kansliapäällikkö Norrman on kuvattu rennonoloisina ulkosalla - Leppänen istumassa Kauppatorin penkillä ja Norrman taluttamassa polkupyörää. Rappusilla istumassa on kuvattu myös oikeusneuvos Pekka Koponen, jonka ylimääräistä muutoksenhakua koskeva artikkeli julkaistiin niin ikään vuoden 2021 kertomuksessa.

19. Ruotsin HD:n kertomuksessa esitellään laajasti neljällä sivulla ja kolmella isolla kuvalla tuomioistuimen kahta uutta jäsentä Christine Lageria ja Jonas Malmbergia; molemmat ovat syntyneet vuonna 1962. Lager on toiminut aiemmin mm. Domstolsverketin pääjohtajana ja vuosina 2014-2022 hovioikeudenlaamannina Svean hovioikeudessa. Jonas Malmberg ollut työ- ja siviilioikeuden professorina 2004-2012 ja vuosina 2012-2022 työtuomioistuimen puheenjohtajana. Tällainen tutustuminen oikeuden uusiin jäseniin on puuttunut KKO:n vuosikertomuksista tyystin.

20. Norjan HR:n kertomuksessa esitellään kahdella sivulla tuomioistuimen päällikkötuomarina 1991-2002 toimineen, viime vuonna 90 vuotta täyttäneen Carsten Smithin uraa ja saavutuksia HR:ssa. Smith, joka on kansainvälisesti tunnettu juristi, oli toiminut aiemmin professorina ja Oslon yliopiston juridisen tiedekunnan dekaanina, mutta ei kertaakaan tuomarin vakinaisessa virassa.

 Norjan ja Ruotsin päällikkötuomareiden katsauksista

21. Tarkasteltavat vuosikertomukset alkavat päällikkötuomarin katsauksilla. Justitiarius Toril Øien ja HD:n puheenjohtaja Anders Ekan katsauksissa on keskitetty vain pariin kolmeen asiaan, ts. niissä ei ole yritetty kertoa kattavasti tuomioistuimen toiminnasta ja  tapahtumista vuonna 2022. Anders Eka kertoo HD:n toiminnan kansainvälistymisestä sekä siitä, miten asioiden käsittely  HD:ssa etenee, miten tuomioistuimen ratkaisuja perustellaan, millaisia odotuksia eri tahoilla on ylimmän oikeuden perusteluista ja mitä perustelujen ja tuomioistuimen viestinnän kehittämiseksi voitaisiin tehdä. Eka viittaa katsauksessaan HD:ssa järjestettyyn kolmipäiväiseen seminaariin, johon osallistui myös viestinnän asiantuntijoita ja konsultteja. Kertomuksen sivulla 35 on konsultti Mari B. Hagsgårdin seminaarin antiin perustuva kirjoitus  "Bättre domskrivning och effektivare kommunikation".

22. Tiedottamisen ja viestinnän merkitystä ei ole unohdettu myöskään KKO:n vuosikertomuksessa, vaikka siinä ei kerrotakaan tuomioistuimen ratkaisujen perusteluihin liittyvistä kysymyksistä.  Viestintäpäällikkö Pia Sive ja viestintäasiantuntija Minna Kuisma ovat kirjoittaneet kertomukseen artikkelin "Viestinnän merkitys korkeimmassa oikeudessa on kasvanut" (sivu 44-51). Kirjoittajien mukaan viestintä tukee oikeudenkäynnin julkisuusperiaatteen toteutumista, pitää huolta toiminnan avoimuudesta ja turvaa median toimintaedellytyksiä. 

23. Ruotsin HD:n kertomuksessa käsitellään otsikon "Internationella strömningar" alla seuraavia teemoja: 1. En dialog mellan EU-domstolen och Högsta domstolen, 2. Europadomstolen och Högsta domstolen, 3. Tolkning av konventionsbaserad förmögenhetsrättslig lagstiftning ja 4. Högsta domstolen och de internationella brotten (sivut 14-30).

24. Toril Øie ja Anders Eka mainitsevat esityksissään muutaman viime vuonna annetun ennakkopäätöksen. Eka kertoo tapauksesta, jossa ruotsalainen tuomioistuin katsottiin toimivaltaiseksi tutkimaan Sudanissa tapahtunutta törkeää sotarikosta (folkrättsbrott) koskevan asian, vaikka jutun vastaajana ollut Sveitsin kansalainen ei ollut milloinkaan asunut Ruotsissa. Toisena asiana Eka mainitsee tapauksen, jossa 15-vuotias poika tuomittiin nuorisopalveluseuraamukseen törkeästä rattijuopumuksesta, kun hän oli kuljettanut maantiellä ns. A-traktoria (aiemmin EPA-traktori) juovuksissa; traktori rinnastettiin autoon eikä mopediin, vaikka sen maksiminopeus on ainoastaan 30 km/t. Toril Øie puolestaan mainitsee mm. asian, jossa on kysymys siitä, kuinka suuri promillemäärä vaaditaan, jotta sähköpotkulaudan kuljettaja voitaisiin tuomita rattijuopumuksesta.

Vuosikertomuksissa selostetuista ennakkopäätöksistä

25. Ruotsin HD:n ja Norjan HR:n kertomuksissa selostetaan lyhyesti useita mielenkiintoisia ratkaisuja, joilla voidaan katsoa olevan laajempaa yleistä merkitystä; HD:n kertomuksessa selostetaan 22 ratkaisua (sivut 36-41)  ja Norja HR:n kertomuksessa peräti 34 ratkaisua (sivut 26-31). HR:n kertomuksessa mainitaan kunkin ratkaisuselosteen lopussa linkki, josta voi lukea koko ratkaisun. HD:n ratkaisuselosteissa ilmoitetaan NJA:n (Nytt juridiskt arkiv) sivunumerot, joista ratkaisut ovat luettavissa. Todella hyvää palvelua näiltä kahdelta ylimmiltä tuomioistuimilta!

26. KKO:n vuosikertomuksessa ei sen sijaan selosteta ainoatakaan tuomioistuimen viime vuonna antamaa ratkaisua. Tämä on selvä puute eikä toteuta tuomioistuimelta edellytettävän palveluperiaatteen onnistumista. KKO:n aiemmissa vuosikertomuksissa on selostettu kymmenkuntaa ratkaisua per vuosi, mutta ei enää vuoden 2022 kertomuksessa. Toki ennakkopäätökset löytyvät KKO:n verkkosivustolta ja Finlexistä, mutta siitä huolimatta niiden lyhyt selostaminen ikään kuin pähkinäkuoressa vuosikertomuksessa olisi toivottavaa.

27. Presidentti Tatu Leppäsen katsauksessa mainitaan tosin lyhyesti kahdeksan KKO:n viime vuonna antamaa ennakkopäätöstä niitä kuitenkaan tarkemmin selostamatta. Kaksi näistä ratkaisuista koskee saamelaisten kalastusoikeutta Tenon vesistössä (KKO 2022:25 ja 26). Jälkimmäisessä ratkaisussa  kalastustuslain säännös jätettiin perustuslain 106 §:n nojalla soveltamatta, ja syyte luvattomasta pyynnistä hylättiin. Sananvapausasioista Leppänen mainitsee viisi ennakkopäätöstä niiden sisältöä kertomatta ja yhden koronaepidemiaan liittyvän ratkaisun (KKO 2022:62). Mainituksi tulee myös tuomioistuimen täysistunnossa täpärän äänestyksen jälkeen tekemä päätös KKO 2022:78, jonka mukaan liiketoimintakielto on sellainen seuraamus, josta tasavallan presidentti voi tuomitun armahtaa. Vaikka tällä ratkaisulla on muutettu KKO:n mainitusta kysymyksestä aiemmin omaksumaa kantaa, on vaikea nähdä, että ratkaisulla olisi kovin suurta yleistä mielenkiintoa.

 Presidentti Tatu Leppäsen katsaus

28. Presidentti Leppäsen katsaus käsittää viisi sivua (sivut 7-11), mutta Anders Eka ja Toril Øie ovat selviytyneet omista katsauksistaan kahden sivun esityksellä. On makuasia, kumpaa tapaa lukijat pitävät parempana. Leppäsen esitystavassa ei toki ole moittimisen aihetta, mutta pitäisin kuitenkin suotavana, että jatkossa myös KKO:n presidentti tyytyisi esitykseen, jossa keskitytään ainoastaan pariin kolmeen tärkeään kysymykseen tai asiaan. Tarkemmat tiedot KKO:n toiminnasta voisivat silloin sisältyä kansliapäällikön katsaukseen; vuoden 2022 kertomuksessa kansliapäällikkö Wilhelm Norrmanin katsaus on sivuilla 38-43 ja siinä käsitellään osin samoja asioita kuin presidentti Leppäsenkin laatimassa esityksessä. Ruotsin HD:n ja Norjan HR:n kertomuksissa ei ole tällä kertaa lainkaan kansliapäällikön tms. nimikkeellä toimivan tuomioistuimen hallintovirkamiehen katsausta. HD:n kertomuksessa on kyllä tuomioistuimen uudeksi kansliapäälliköksi nimitetyn Jens Wieslanderin esittely (s.13). 

29. Presidentti Leppänen mainitsee esityksessään KKO:een saapuneiden asioiden selkeästä vähentymisestä, joka koskee erityisesti riita-asioita. Hän mainitsee lyhyesti myös ennakkopäätöksinä julkaistujen ratkaisujen vähentymisen 81 ratkaisuun, mikä minusta on todella raju pudotus, sillä normaalisti KKO on julkaissut viime aikoina noin 100 ennakkopäätöstä vuodessa. Samoja asioita pohtii myös kansliapäällikkö Norrman omassa katsauksessaan. Kumpikin mainitsee asiantilan syyksi asioiden käsittelynopeuden hidastumisen hovioikeuksissa ja käräjäoikeuksissa koronan takia. Tämä on toki merkittävä tekijä, mutta haluaisin muistuttaa, että KKO:een saapui viime vuonnakin 653 riita-asioissa tehtyä valituslupahakemusta, joista lupa myönnettiin ainostaan 48 jutussa. KKO voisi siis antaa enemmän riita-asioita koskevia ennakkopäätöksiä, jos se myöntäisi reilusti enemmän riita-asioita koskevia valituslupia. Tuskin läheskään kaikki ne riita-asiat, joissa valituslupaa ei ole myönnetty, olisivat jotenkin kelvottomia ennakkopäätöksen julkaisemisen kannalta. 

30. Katsauksensa päätteeksi presidentti Leppänen muistuttaa prosessikynnyksen liiallisesta noususta, juttujen ja etenkin riita-asioiden käsittelyaikojen pidentymisestä ja oikeudenkäynnin kalleudesta, minkä vuoksi riita-asioita ei enää uskalleta viedä tuomioistuimen ratkaistavaksi. "Tuomioistuimeen pitää olla tosiasiallinen pääsy, ja sieltä pitää päästä kohtuullisesti myös pois", kirjoittaa Leppänen. Hän kritisoi, kuten aiemmissakin KKO:n vuosikertomuksissa, tuomioistuinlaitoksen riittämätöntä perusrahoitusta, joka on johtanut asioiden ruuhkautumiseen erityisesti suurissa tuomioistuimissa. Eräiden vireille pantujen selvitysten johdosta Leppänen näkee kuitenkin "valoa tunnelin päässä", mutta nähtäväksi jää, miten tuomioistuinten vaikeaa tilannetta käytännössä onnistutaan parantamaan juuri nyt, jolloin lähes kaikki poliittiset puolueet puhuvat valtion menojen leikkauksista tai sopeutuksista ja suorastaan kilpailevat siitä, mikä puolue haluaa leikata menoja eniten.

31. Norjan ja Ruotsin korkeimpien oikeuksien päällikkötuomareilla ei näyttäisi olevan samanlaisia huolia. He eivät edes mainitse tuomioistuinten tai johtamiensa ylimpien oikeuksien asiamääriä tai käsittelyaikoja eivätkä ylipäätään valita oikeudenkäyntien pitkää kestoa tai kalleutta taikka riita-asioiden vähenemistä tuomioistuimissa. Naapurimaissamme hallitus ja lainsäätäjä ovat huolehtineet siitä, että tuomioistuinlaitoksen perusrahoitus on kunnossa ja oikeudenkäyntimenettelyä kehitetään nykyajan vaatimuksia vastaavalle tasolle. On outoa, että Suomessa ei ole päästy samaan. Ilmeisesti tuomioistuimien päällikkötuomarit tai uusi Tuomioistuinvirasto eivät ole kyenneet saamaan poliittisia puolueita ja maan hallitusta vakuuttuneeksi siitä, että tuomioistuinlaitoksen kehittämiseen kannattaa satsata resursseja selvästi aiempaa enemmän.  

Tuomareiden määristä

32. Suomen tuomioistuinten huolestuttava tilanne ei kansainvälisten vertailujen eli lähinnä CEPEJ-raportin 2022 perusteella näyttäisi kuitenkaan koskevan tuomareiden lukumäärää, sillä raportin mukaan Suomessa on 100 000 asukasta kohti enemmän tuomareita kuin esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa. Suomessa tuomareiden määrää on viimeisen kymmenen vuoden lisätty enemmän kuin muissa pohjoismaissa. Ylioikeuksien esittelijöiden määrissä eri pohjoismaiden välillä ei tiettävästi ole suuria eroja; viime vuonna KKO:n lainkäyttöesittelijöiden henkilötyövuosien määrä oli  23,2; luettelo esittelijöistä samoin kuin kansliahenkilöstöstä löytyy kertomuksen viimeiseltä sivulta 71. Kuten edellä jo ilmeni, KKO:ssa on absoluuttisesti enemmän tuomareita kuin Ruotsin HD:ssa, maan asukaslukuun tai tuomioistuimeen saapuneiden asiamäärään suhteutettuna jopa selvästi enemmän. KKO on siis pitänyt hyvin puolensa jäsentensä lukumäärän suhteen.

Kaksi laajaa artikkelia KKO:n vuosikertomuksessa

33. KKO:n vuosikertomukseen sisältyy jo totuttuun tapaan tälläkin kertaa kaksi erityisartikkelia, joista toisen on kirjoittanut oikeusneuvos Kirsti Uusitalo ja toisen oikeusneuvos Timo Ojala. Uusitalon artikkelin teemana on "Valituslupaharkinnasta korkeimmassa oikeudessa" (sivut 12-23) ja Ojalan "Havaintoja rikosasioiden nimikkeistä korkeimmassa oikeudessa" (sivut 24-37). Artikkelit ovat todella laajoja, minusta selvästi liian pitkiä nimenomaan vuosikertomuksessa julkaistaviksi; ne kattavat nimittäin lähes puolet kertomuksen 71 sivusta.  Artikkeleiden sopiva paikka olisi esimerkiksi Defensor Legis tai Lakimies.

34. Kirsti Uusitalon kirjoituksessa ei ole mitään uutta, sillä samasta teemasta on kirjoitettu usein. Viittaan esimerkiksi KKO:n koti-tai verkkosivulla julkaistuun ja siellä edelleen olevaan oikeusneuvos Pertti Välimäen kymmenkunta vuotta sitten kirjoittamaan ansiokkaaseen artikkeliin  "Valituslupajärjestelmästä ja valituslupahakemuksen sisällöstä". Uusitalo ei artikkelissaan viittaa kertaakaan Välimäen kirjoitukseen ja KKO:n aiheeseen liittyvistä ennakkopäätöksistäkin hän mainitsee lyhyesti vain muutaman. Lisäksi oikeuden perusteoksiin kuuluvassa kirjassa Prosessioikeus on OTT, hovioikeudenneuvos Jaakko Raution kirjoittama jakso "Valitus korkeimpaan oikeuteen" (6. painos 2021 s. 1170-1201), jossa kirjoittaja selostaa ja analysoi seikkaperäisesti myös KKO:n valituslupajärjestelmää, valitusluvan myöntämisperusteita, valituslupamenettelyä sekä lupahakemuksen sisältöä.

35. Oikeusneuvos Timo Ojalan artikkeli täyttää oikeustieteellisen tutkimuksen vaatimukset hänen analysoidessaan, millaisissa rikosasioissa KKO:lta haetaan valituslupaa ja milloin lupa KKO:lta heltiää. Artikkeli sisältää lisäksi runsaasti pikkutarkkaa tilastotietoa kirjoittajan päätyessä lopuksi toteamaan, että KKO:n "prejudikaattityö kohdistuu rikosasioissa valtaosaltaan asioihin, jotka ovat käräjäoikeudessa harvinaisia". Pyrkisikö KKO tällä tavoin toimiessaan jonkinlaiseen erikoisuuden tavoitteluun, tuskinpa vain. Timo Ojala toteaa artikkelin viimeisessä virkkeessä, että "tarkempaa pohdintaa voi kuitenkin vaatia myös se, onko prejudikaattien antamiseen tarvetta aikaisempaa enemmän myös niissä rikostyypeissä, joita käräjäoikeuksissa esiintyy yleisimmin". Tähän voin kernaasti yhtyä, sillä juuri sellaisia prejudikaatteja tarvittaisiin nykyistä enemmän.

 KKO:n tutkii rikosasioissa usein näytön arvointia ja toimittaa sitä varten suullisen käsittelyn

36. KKO on myöntänyt viime vuosina runsaasti valituslupia rikosjutuissa, joissa on kysymys näytön arvioinnista, eli aiheesta, jota aiemmin ei ole pidetty KKO:n "leipälajina" tai sitä erityisemmin kiinnostavana aihealueena. Näin on tapahtunut usein lähinnä  raiskausta ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevissa asioissa. KKO on toimittanut silloin usein myös suullisen käsittelyn, jossa kuullaan uudelleen kahdessa alemmassa tuomioistuimessa jo kuultuja ja useimmiten jo esitutkinnassa kuultuja asianosaisia ja todistajia. Tämä olisi Norjan Høyesrettissä täysin poikkeuksellista, sillä siellä todistusharkintaa ja näytön arviointia koskevat kysymykset eivät pääsäännön mukaan kuulu ylimmän oikeuden toimivaltaan; sama koskee Tanskan Højesteretiä. Ruotsin korkeimmassa oikeudessa näytön arvointia kokevat asiat ovat paljon harvinaisempia kuin KKO:ssa. Mistä tämä mahtaa johtua? Voisiko käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien näytön arvioinnissa olla usein puutteita tai epäkohtia, että KKO on katsonut velvollisuudekseen ryhtyä kolmantena oikeusasteena pohtimaan, onko näytön arviointia koskevat kysymykset ratkaistu oikein? Ehkä joku KKO:n oikeusneuvos voisi seuraavasssa tai sitä seuraavassa vuosikertomuksessa valaista kysymystä lähemmin?

Tilastotiedoista

37. Tilastotiedoista kiinnostuneille voidaan KKO:n vuosikertomuksesta todeta seuraavaa.

38. KKO:een saapui v. 2022 yhteensä 1 876 asiaa, vähennystä edellisestä vuodesta runsas 6 prosenttia. Valituslupia asioista oli 1 684. Hovioikeuksista saapuneista asioista suurin osa oli ratkaistu Helsingin hovioikeudessa (35 %) ja vähäisin osa Vaasan ja Rovaniemen hovioikeuksissa (13 prosenttia). Yhden jäsenen kokoonpanossa KKO ratkaisi 27 prosenttia valituslupa-asoista ja ylimääräistä muutoksenhakua koskevista asioista.

 Jatkokäsittelyluvan epäämisestä tehdyt valitukset työllistävät KKO:ta suuresti

39. Hovioikeuksista saapuneista asioista jatkokäsittelyluvan myöntämistä koskevien valituslupahakemusten osuus oli edelleen hämmästyttävän suuri, sillä rikosasioissa niitä oli 30 prosenttia ja riita-asioissa peräti 49 prosenttia. Näissä ns. jkl-asioista KKO:een tehtyjen valitusten määrä näyttäisi jatkavan yhä nousuaan. Kun riita-asioissa tehtiin viime vuonna KKO:een  653 valituslupahakemusta, koski niistä yli 300 hakemusta asioita, joissa hovioikeus oli hylännyt valittajan jatkokäsittelylupaa koskevan hakemuksen. Tätä voidaan pitää osoituksena siitä, että asianosaiset eivät luota hovioikeuksien jatkokäsittelylupa-asioissa antamiin hylkääviin päätöksiin. Tämä ei ole sinänsä yllätys, sillä lain mukaan hovioikeuden ei tarvitse perustella lupahakemuksen hylkäämisratkaisua konkreettisilla perusteilla. KKO:n vuosikertomuksessa ei mainita, kuinka monessa jkl-asiassa KKO myönsi valitusluvan, montako ennakkopäätöstä niissä annettiin ja kuinka monta näissä asioissa annetuista ratkaisuista on ns. muita päätöksiä, joista julkaistaan Finlexissä ainoastaan muutaman rivin tiedote. 

40. Jatkokäsittelylupamenettelystä säädetään OK 25 A luvussa, joka annettiin 24.6.2010 (650/2010) ja tuli voimaan vuoden 2011 alusta. Ensimmäiset jatkokäsittelylupahakemusten hylkäämisistä tehdyt valitukset saapuivat KKO:een vuonna 2012. Vuosina 2012-2022 KKO on antanut peräti 139  jatkokäsittelylupaa koskevaa ratkaisua, joista  56 on ennakkopäätöksiä ja 73 julkaisemattomia ratkaisuja eli ns. muita päätöksiä. Nämä on todella suuria lukuja ja itse asiassa suurin asiaryhmä, josta KKO:een valitetaan. KKO on päätynyt arvioni mukaan hyväksymään kyseisistä valituksista noin 90 prosenttia. Valituslupahakemuksissa on todennäköisesti ollut paljon niin sanottuja "kiikun kaakun"- tapauksia, joissa valitusluvan myöntämiseen olisi ollut perusteita, mutta joissa KKO ei ole johtuen lupaa myöntänyt; OK 30 luvun mukaan valitusluvan myöntäminen on harkinanvarainen asia (valituslupa "voidaan myöntää").

41. Valituslupa-asioista tehdyt valituslupahakemukset ja valitukset ovt työllistäneet KKO:ta kymmenen viimeisen vuoden aikana todella paljon. Tästä asiasta asiantuntijat kyllä varoittelivat lakia valmisteltaessa ja säädettäessä, mutta turhaan. Vuonna 2015 tapahtunut jatkokäsitelylupajärjestelmän soveltamisalan tuntuva laajentaminen lisäsi entisestään KKO:lle tehtävien valitulupahakemusten ja valitusten määrää. Asianosaisten oikeusturvan kaventumisesta ei nytkään välitetty, vaan laajennus tehtiin yksinomaan säästösyihin ja hovioikeuksien työmäärään vedoten. Ruotsissa on menetelty tässäkin asiassa toisin ja valittajan oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen järkevästi, sillä hovioikeudessa käytössä oleva tutkimislupamenettely (prövningstillstånd) koskee rikosasian vastaajan valituksen osalta vain asiaa, jossa hänet on tuomittu sakkorangaistukseen (RB 49:13). Ero Suomen OK 25 A luvun 5 §:n 2 momenttiin on suuri, sillä sen mukaan rikosasian vastaaja tarvitsee jatkokäsittelyluvan myös silloin, kun hnet on tuomittu vankeutta 8 kuukautta tai vähemmän (L 10.4.2015/386); aikaisemmin mainittu rajapyykki oli "vain" 4 kuukautta vankeutta. Yllättävä osoitus siitä, miten jatkokäsittelyluvan edellytyksistä säädettäessä on pidetty silmällä yksinomaan hovioikeuden työmäärän keventämistä ja säästöjen aikaansaamista, mutta asianosaisten ja etenkin rikosasian vastaajan oikeusturvanäkökohdat on sivuutettu lähes kokoaaan. Kun hovioikeuden kielteistä lupapäätöstä ei asiallisesti tarvitse perustella mitenkään, valittajat ovat ymmärrettävästi pettyneitä ja epäluuloisia ja yrittävät saada jatkokäsittelyluvan valittamalla hovioikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen.

 Myönnetyt valitusluvat asiaryhmittäin

42. Viime vuonna KKO myönsi 129 valituslupaa ja toimitti kuusi suullista käsittelyä. Valitusluvista 77 koski rikosjuttuja (rikosoikeutta), 48 siivilioikeutta (riita-asioita), 3 vakuutusasioita ja 1 maaoikeusasioita. KKO ei erottele tilastoissaan prosessioikeutta koskevia valituslupahakemuksia ja valituslupia omaksi ryhmäksi niin kuin Ruotsin HD tekee.

43. KKO julkaisi ennakkopäätöksinä (prejudikaatteina) vuonna 2022 vain 81 ratkaisua, mikä on todella alhainen määrä. Vuonna 2021 KKO julkaisi sentään 91, vuonna 2020 101 ja vuonna 2019 112 ennakkopäätöstä. 1980-luvulla KKO antoi parhaimmillan yli 200 ennakkopäätöstä vuodessa. Olen todennut alla mainitussa blogikirjoituksessa, että viime vuonna julkaistuista ennakkopätöksistä rikosoikeutta koski 33, prosessioikeutta 29 ja siviilioikeutta vain 19 ratkaisua. 

Olen kirjoittanut KKO:n ennakkopäätösten määrän laskusta Prosessioikeusblogissa

KKO:n ennakkopäätösten määrä putosi rajusti 

44. KKO:n käsittelyajat pitenivät vuonna 2022, asioiden keskimääräinen käsittelyaika oli 5,3 kuukautta (5,0 kk vuonna 2021). Valituslupahakemusten hylkäämiset ratkaistiin keskimäärin 4.4 kuukaudessa. Eniten piteni ennakkopäätösten ja muiden asiaratkaisujen käsittelyaika, joka oli 16,5 kuukautta (edellisenä vuonna 15,3 kuukautta). 

Tilastotietoja Ruotsin ja Norjan korkeimmista oikeuksista ym.

45. Ruotsin HD myönsi viime vuonna 127 valituslupaa eli kaksi vähemmän kuin Suomen KKO. Se julkaisi samana vuonna 95 prejudikaatia, joten laskua tapahtui tässä kohdin myös sielläkin, sillä vuonna 2021 HD antoi 101 ennakkopäätöstä. Ennakkopäätösasioiden käsittelyaika oli lyhyempi kuin KKO:ssa eli 14,1 kuukautta. Vuosikertomuksessa valituslupien määrä on jaoteltu, kuten pitääkin, kolmeen ryhmään, joiden osalta prejudikaatit jakautuivat näin: rikosoikeus 30, siviilioikeus 37 ja prosessioikeus 28 prejudikaattia. Vuonna 2021 asioiden jakautuminen oli samansuuntainen: rikosoikeus 26, siviilioikeus 39 ja prosessioikeus 36 ennakkopäätöstä. 

46. Rikos-ja siviilioikeudellisten ennakkopäätösten lukumäärän ero Suomen ja Ruotsin välillä on silmiinpistävä. Ruotsin HD antaa enemmän ennakkopäätöksiä siviili- kuin rikosoikeudellisista kysymyksistä, Suomessa tilanne päinvastainen. Huomionarvoinen on myös prosessioikeudellisten ennakkopäätösten verrattain suuri määrä; vuonna 2020 KKO antoi jopa eniten prosessioikeutta koskevia ennakkopäätöksiä. 

47. KKO:n jäsenistössä onkin vankkaa prosessioikeudellista osaamista, sillä sen jäsenistä neljä on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi prosessioikeudesta (Leppänen, Koponen, Huovila ja 1.4. ma. jäsenenä aloittava Pölönen), kolme jäsentä on väitellyt siviilioikeudesta (Häyhä, Mäkelä ja Tammi-Salminen), kaksi rikosoikeudesta (Tapani ja Hakamies) ja yksi EU-oikeudesta (Guimaraes-Purokoski); enemmistö KKO:n tuomareista on oppiarvoltaan siis oikeustieteen tohtoreita. Tämä lienee pohjoismaiden ennätys. Ruotsin HD:n nykyisistä 16 tuomareista "vain" viisi on tohtoreita (Herre, Svante Johansson, Asp, Runesson ja Malmberg; Asp on väitellyt rikosoikeudesta, muut siviilioikeudesta) ja Norjan HR:n 20 jäsenestä kolme (tunnettu prosessualisti Skoghøy sekä Falkanger ja Bull).

48. Ruotsin HD on ottanut muutama vuosi sitten käyttöön tavan antaa ennakkopäätöksille, ei vain uusille, vaan myös niiden perusteluissa mainituille aiemmille prejudikaateille nimen, jota käytetään säännönmukaisesti ratkaisuihin viitattaessa. Toimintakertomuksessa selostetuille ratkaisuille on annettu sellaisia nimiä kuin "Övernattningen II", "Mordet i Husum", "A-traktoren"ja "Chattkontakten". Saa nähdä, milloin KKO alkaa nimetä ratkaisujaan samalla tavalla, vai alkaako koskaan.

49. Norjan Høyesterettiin saapui viime vuonna 2155 asiaa, jotka jakautuivat varsin tasaisesti siviili- ja rikosoikeudellisiin asioihin. HR julkaisi viime vuonna ratkaisuistaan 101 ennakkopäätöstä, joista 56 käsitteli riita-asioita ja 55 rikosasioita. Ensiksi mainituista asioista useimmat koskivat vahingonkorvausta (7), siviiliprosessia (7), sopimusoikeutta (6) ja lapsioikeutta (6). Rikosjutuissa julkaistuista ennakkopäätöksistä suurin osa eli 12 prejudikaattia käsitteli rikosprosessia ja sen jälkeen tulivat pahoinpitely-, huume- ja seksuaalirikoksia koskevat prejudikaatit. Prosessioikeus on siten hyvin edustettuna myös Norjan korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä. 

Epilogi

50.  Olen esitellyt tässä artikkelissa joitakin tärkeimpiä vuosikertomukseen sisältyviä tietoja ylimpien tuomioituimien toiminasta omilla arvioinneilla hyöstettynä.  Lukijoiden kannattaa toki tutustua itse kertomuksiin, sillä niistä löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa. 

51. Yhteenvetona sanoisin, että Suomen korkeimman oikeuden kertomus on hieman kuivahko ja paikoitellen pakkopullan oloinen esitys. Kertomuksessa olevat kuvat vakavailmeisistä henkilöistä ovat tummia ja antavat hieman synkän vaikutelman "korkin" toiminnasta, vaikka sellaista se ei todellisuudessa olekaan, minkä voin omasta kokemuksesta KKO:ssa aikoinaan työskennelleenä sanoa. Vuosikertomuksen iloisempi ilme olisi paikallaan, sitä olisi saatu mukaan jo sillä, jos kertomuksessa olisi julkaistu jäsenistön tai vaikkapa koko henkilökunnan yhteiskuva sekä pikkukuvat lyhyen esittelyn kera jokaisesta jäsenestä. Kertomuksessa olevat kaksi artikkelia ovat tässä yhteydessä liian laajoja, sensijaan artikkeli KKO:n viestinnästä on pirteä, mutta siitä jäi kaipaamaan kirjoittajien kuvia. Selkeänä puutteena pidän selosteiden puuttumista KKO:n vuonna 2022 antamista merkittävistä ennakkopäätöksistä. 

52. Norjan Høyesterettiin (HR) vuosikertomus on pirteä ja runsaasti valokuvia sisältävä tietopaketti tuomioistuimesta ja sen tuomareista. Kertomuksessa ei mässäillä asiamääriä ja käsittelyaikoja koskevilla tilastotiedoilla. Julkaisu ei ehkä yllä aivan samalle tasolle kuin tuomioistuimen eräät aikaisemmat toimintakertomukset, mutta hyvä se on nytkin. Plussaa ansaitsee mm. se, että kertomuksessa esitellään oikeuden 20 tuomaria kuvien kera ja että siinä on henkilöhaastatteluja, selostuksia kansainvälisistä tuomarikokoukisista, joihin HR:n tuomarit ovat osallistuneet, samoin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen presidentin vierailusta tuomioistuimessa. Kertomuksessa selostetaan jäsenten tekemiä "maakuntamatkoja" ja HR:ssä järjestettyä asianajopäivää. Erityismaininnan ansaitsee 36 napakasti kirjoitettua ennakkopäätöksen ratkaisuselostetta ja niihin liitetyt linkit, joista pääsee helposti perehtymään ratkaisuihin kokonaisuudessaan. 

53. Ruotsin korkeimman oikeuden (HD) toimintakertomus on kolmikosta ehkä mielenkiintoisin, pirtein ja rennonoloisin. Kertomuksen laatijat ovat ymmärtäneet, että julkaisun 50 sivulla ei ole mahdollista päästä kaiken kattavaan esitykseen tuomioistuimen toiminnasta. Siksi kertomuksessa on keskitytty vain muutamiin asioihin, kuten tuomioistuimen aiemmissakin toimintakertomuksissa on tehty. Asiamääriä ja käsittelyaikoja koskevat tilastotiedot esitellään lyhyesti vasta kertomuksen lopussa olevilla taulukoilla, eikä oikeuden päällikkötuomari Anders Eka ota niihin omassa katsauksessaan tarkempaa kantaa.  Anders Ekasta on kertomuksessa hyväntahtoisesti hymyilevä koko sivun kuva, joka on omiaan luoman yleiseilmeen koko kertomukselle. Kun KKO:n presidentti Tatu Leppänen kiittää katsauksensa lopuksi KKO:n henkilökuntaa hyvin onnistuneesta työstä, HD:n puheenjohtaja Eka toivottaa katsauksensa päätteeksi antoisia lukuhetkiä kertomukseen tutustujille; kertomukset onkin toki suunnattu, ei oikeustalon omalle väelle, vaan sen ulkopuolella oleville ihmisille. HD:n julkaisussa on keskitytty korkeimman oikeuden lainkäytön kansainvälistymiseen, jota koskeva esitys on jaettu sopivasti neljään eri osaan. Toisaalta kertomuksessa selostetaan tuomioistuimen omien perustelujen kehittämistä koskevia kysymyksiä ja siitä pidettyä seminaaria. Tuomareista on yhteiskuva, jonka tekstissä mainitaan lyhyesti perustiedot kustakin jäsenestä. Miellyttävä on myös kahden uuden jäsenen sekä tuomioistuimen uuden kansliapäällikön laajat haastattelut, kuvien kera tietenkin. Kuten Norjan HR:n myös Ruotsin HD:n kertomuksessa selostetaan lyhyesti tuomioistuimen pariakymmentä viime vuonna antamaa merkittävää ennakkopäätöstä.

204. Asko Välimaa on Helsingin hovioikeuden uusi presidentti

1.Tasavallan presidentti on tänään 2.10.2020 nimittänyt oikeusneuvos Asko Välimaan Helsingin hovioikeuden presidentiksi seitsemän vuoden määräajaksi 1.11.2020 lukien.

2. Varatuomari, oikeustieteen lisensiaatti Asko Välimaa on korkeimman oikeuden (KKO) jäsen. Lisäksi Välimaa toimii Tuomioistuinviraston johtokunnan puheenjohtajana.

3. Ennen KKO:een siirtymistä Välimaa toimi johtavissa tehtävissä oikeusministeriössä mm. kansliapäällikkönä, osastopäällikkönä ja lainsäädäntöjohtajana. Hänellä on laaja kokemus lainvalmistelusta erityisesti rikos- ja prosessioikeuden alalla. Välimaa on ollut puheenjohtajana, jäsenenä ja asiantuntijana lukuisissa työryhmissä ministeriössä. Hänellä on myös laaja kokemus kansainvälisestä yhteistyöstä sekä toiminnasta Euroopan unionissa.

 4. Juristiksi 1987 valmistuttuaan Asko Välimaa oli mm. Helsingin yliopiston prosessioikeuden assistenttina, yliassistenttina ja apulaisprofessorin viran sijaisena sekä KKO:n sivutoimisena esittelijänä.  Hän suoritti OTL -tutkinnon 1994 ja hänen tarkoituksenaan oli väitellä tohtoriksi teemasta välituomio. (ks. välituomiosta OK 24 luvun 6 §). Lainvalmistelutehtävät veivät miehen kuitenkin siinä määrin mukaanaan, että väitöskirjatutkimus sai jäädä. 

5. Samaan aikaan 1990 -luvun alkupuolella yliopiston prosessioikeuden laitoksella oli tutkijana ja asssistenttina myös  Tatu Leppänen, joka valmistui oikeustieteen lisensiaatiksi vuonna 1992. Leppänen väitteli tohtoriksi vuonna 1998, mutta sen jälkeen hänkin siirtyi töihin oikeusminsteriön lainsäädäntöosastolle.

6. Nyt nämä kaverukset ovat molemmat presidenttejä, Tatu Leppänen KKO:n ja Asko Välimaa hovioikeuden presidentti! Aika hyvin prosessioikeuden miehiltä, sanoisin!

7. Eikä tässä vielä kaikki, sillä hieman ennen Välimaata ja Leppästä Helsingin yliopiston prosessioikeuden laitoksella 1980 -luvulla työskenteli amanuenssin virkanimikkeellä OTL Jorma Rudanko, josta tuli myöhemmin Vaasan hovioikeuden hovioikeudenneuvos ja tämän jälkeen KKO:n jäsen vuosina 2009-2017. Kuuleman mukaan Rudanko aikoo pikapuolin väitellä oikeustieteen tohtoriksi laajalla todistusoikeutta käsittelevällä tutkimuksellaan.

8. Olen tuntenut edellä mainituista kaikki eli Rudangon, Välimaan ja Leppäsen. Olin Tatu Leppäsen virallisena vastaväittäjänä Helsingissä vuonna 1998. Jorma Rudanko puolestaan aloitti tuomarinuransa toimimalla notaarina johtamassani Kauhajoen tuomiokunnassa ja käräjäoikeudessa 1981-82.

9. Onnittelut Asko Välimaalle nimityksen johdosta!

150. Tatu Leppänen on KKO:n uusi presidentti

1. Tasavallan presidentti nimitti tänään korkeimman oikeuden presidentiksi oikeusneuvos, oikeustieteen tohtori Tatu Leppänen 1. syyskuuta 2019 lukien. Korkeimman oikeuden nykyinen presidentti Timo Esko jää tuolloin eläkkeelle.

2. Tatu Leppänen on toiminut oikeusneuvoksena korkeimmassa oikeudessa vuodesta 2016 lähtien. Sitä ennen hän on työskennellyt muun muassa Hyvinkään käräjäoikeuden laamannina (2014-15), käräjätuomarina Vantaan käräjäoikeudessa (2010-14) ja hovioikeudenneuvoksena Helsingin hovioikeudessa (2010).

3. Aiemmin Leppänen on toiminut muun muassa lainsäädäntöneuvoksena oikeusministeriössä (2001-10) sekä prosessioikeuden tutkijana ja assistenttina Helsingin yliopistossa (1995-98). Hänellä on ollut luottamustoimia sekä lainvalmisteluun kuuluvia tehtäviä useissa eri toimikunnissa ja työryhmissä oikeusministeriön hallinnonalalla.

4. Hämeenlinnassa vuonna 1968 syntynyt ja koulunsa käynyt Tatu Leppänen valmistui oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1990 ja oikeustieteen lisensiaatiksi 1992. Varatuomari Leppäsestä tuli 1994. Hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1998 prosessioikeuden alalta, väitöskirjan nimenä oli Riita-asian valmistelu todistusaineiston osalta. Helsingin yliopiston prosessioikeuden dosentiksi Leppänen nimitettiin vuonna 2002. Hänen tutkimus-, opetus-, julkaisu- ja lainvalmistelutoimintansa ovat painottuneet siviiliprosessi-, todistelu- ja ulosotto-oikeuden aloille. Leppänen on suorittanut johtamisen erikoisammattitutkinnon vuonna 2013 ja toiminut Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana.

5. Korkeimman oikeuden presidentin virkaa hakivat Tatu Leppäsen lisäksi oikeusneuvokset Juha Häyhä (63),  Mika Ilveskero (51) ja Asko Välimaa (56) sekä Turun hovioikeuden presidentti Kenneth Nygård (61). Olen käsitellyt hakijoiden ansioita ja uraa 5.3.2018 numerossa 141 julkaistussa blogikirjoituksessa otsikolla "Kenestä KKO:n uusi presidentti"? 

6. Korkeimman oikeuden presidentin nimittämismenettelystä ei laissa ole tarkempia säännöksiä. Asian valmistelu tapahtuu vakiintuneen käytännön mukaisesti siten, että oikeusministeri käy nimitysasiasta etukäteen keskusteluja sekä korkeimman oikeuden että tasavallan presidentin kanssa. Näiden keskustelujen ja kuulemisten pohjalta oikeusministeriö valmistelee valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen tasavallan presidentille esiteltäväksi. Korkeimman oikeuden lausunnolla on asiassa ratkaiseva merkitys.

7. Tatu Leppänen on 50-vuotias, KKO:n presidentiksi siis tavallista nuorempi henkilö. Pauliine Koskelo nimitettiin samaan virkaan vuonna 2006, jolloin hän oli  49-vuotias, mutta muutoin presidentiksi on nimitetty reilusti yli 50-vuotiaita juristeja. Leppäsen nimityksessä on varmaankin painanut  hänen varsin monipuolinen uransa eri tehtävissä tuomarina, lainvalmistelijana ja yliopistotutkijana.

8. Prosessioikeuden kannalta Tatu Leppäsen nimitys on hieno asia, sillä hän on itse asiassa ensimmäinen prosessualisti korkeimman oikeuden presidenttinä. R.A. Wrede, jota kutsutaan Suomen prosessioikeuden isäksi, toimi toki korkeimman oikeuden edeltäjän eli Suomen senaatin oikeusosaston varapuheenjohtajana vuosina 1905-09).  Voidaan sanao, että jo oli aikakin saada prosessualisti korkeimman oikeuden pressaksi, sillä kuten tiedämme, KKO:n julkaisemista ennakkopäätöksistä (prejudikaateista) reilu kolmasosa käsittelee nimenomaan prosessioikeutta, jonka merkitys näyttää muutoinkin olevan edelleen lisääntymässä.

9. Iloisia voimme olla myös siitä, että pitkästä aikaa KKO:n presidentiksi on nimitetty juristi, joka on toiminut, paitsi hovioikeuden, myös käräjäoikeuden tuomarina, ensin käräjätuomarina ja sen jälkeen käräjäoikeuden laamannina. Aikaisemmista KKO:n presidenteistä, joita on kaikkiaan 13, alioikeuden tuomarina on toiminut vain presidenttinä vuosina 1929-40 ollut Frans Pehkonen (Oulun tuomiokunnan tuomari 1908-17). KKO:n asemaa ja ohjaustehtävää silmällä pitäen on hyvä, että sen päällikkötuomari on toiminut itse suhteellisen pitkään alioikeuden tuomarina.

10. Tatu Leppäsen vuonna 1998 valmiiksi saama väitöstutkimus on varsin kokeatasoinen. Tiedän tämän, sillä toimin Leppäsen virallisena vastaväittäjänä ja luin siten hänen 350-sivuisen väistöskirjansa niin sanotusti kannesta kanteen. Helsingin tiedekunta antoi väitöskirjalle arvosanalautakunnan ehdotuksen mukaisesi arvosanan eximia.  Kaikki odottivat, että Tatu Leppänen olisi jatkanut hyvin alkanutta yliopistotutkijan uraansa, mutta toisin kävi, sillä hänestä tuli ensin pitkäaikainen lainvalmistelija ja sen jälkeen tuomari. Tuula Linnan aisaparina Tatu Leppänen osallistui ulosottolainsäädännön kokonaisuudistuksen valmisteluun. Hän on ollut mukana myös todistelulainsäädännön uudistamisessa. Leppäsellä on laajaa julkaistutoimintaa.

11. Korkeimmalla oikeudella on merkittvä rooli yhteiskunnassa, sillä se käyttää ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa ja valvoo lainkäyttöä yhtenäisyyttä omalla toimialueellaan. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksinä julkaisemilla ratkaisuilla on tärkeä merkitys myös lainkäytön kehittämistyössä. Se, miten korkein oikeus tehtävässään onnistuu, riippuu paljon sen päällikkötuomarina toimivan presidentin aktiivisuudesta ja taitavuudesta. Presidentti ei edusta julkisuudessa vain korkeinta oikeutta, vaan hän käyttää kaikkia yleisiä tuomioistumia koskevia puheenvuoroja. 

141. Kenestä KKO:n uusi presidentti?

1. Tuomarin kelpoisuusvaatimuksista säädetään tuomioistuinlaissa (673/2016). Tuomariksi voidaan nimittää oikeustieteen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut oikeamielinen Suomen kansalainen, joka aikaisemmalla toiminnallaan tuomioistuimessa tai muussa tehtävässä on osoittanut, että hänellä on täytettävänä olevan viran menestyksellisen hoitamisen edellyttämä perehtyneisyys viran tehtävänalaan sekä tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet (10 luku 1§). KKO:n ja KHO:n presidentiksi ja jäseneneksi voidaan nimittää 1 §:ssä säädetyt edellytykset hyvin täyttävä etevä laintuntija. KKO:n ja KHO:n presidenteiltä edellytetään lisäksi johtamistaitoa (10:2).

2. KKO:n presidentin virkaa ovat siis hakeneet Juha Häyhä, Mika Ilveskero, Tatu Leppänen, Kenneth Nygård ja Asko Välimaa. Seuraavassa luomme katsauksen viranhakijoiden CV -tietoihin.

Juha Häyhä

Syntynyt 1956. Oikeustieteen kandidaatti 1979, oikeustieteen lisensiaatti 1988 ja oikeustieteen tohtori 1996. Varatuomari 1983. Työvoimaministeriön ylim. tarkastaja 1979–1984. Porvoon tmk:n notaari 1982-83, Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan assistentti, vs. yliassistentti, tutkija, ma. apulaisprofessori, ma. professori sekä siviili- ja kauppaoikeuden yliopistonlehtori 1983–2001. Suomen Akatemian ts. tutkija 1991–1992 ja 1997, ts. tutkijatohtori 1.1.1998–31.7.2000, vanhempi tutkija 1.8.–31.12.2000 ja akatemiatutkija 1.1.–31.7.2001. Korkeimman oikeuden jäsen ja oikeusneuvos 1.10.2001 lukien.

Oikeustoimilakitoimikunnan sihteeri 1987–1990, henkilövahingon ja elatuksen menetyksen korvaamista koskevien vahingonkorvauslain säännösten uudistamistoimikunnan asiantuntijajäsen 2000–2001. Kuluttajavalituslautakunnan jaoston puheenjohtaja 1987–2001 ja asuntokauppaosaston varapuheenjohtaja 1999–2001. Markkinatuomioistuimen varajäsen 1994–1998 ja jäsen 1.9.1998–2001. 

Nämä CV-tiedot löytyvät KKO:n sivulta. Markkinatuomioistuin toimi vuoteen 2002 asti markkinaoikeuden edeltäjänä. Sen jäsenet, samoin kuin kuluttajavalituslautakunnan jäsenet, olivat sivutoimisia. Häyhä on Itä-Suomen yliopiston yksityisoikeuden teorian dosentti 2001 lukien. Häyhän väitöskirjan nimenä oli Sopimus, laki ja vakuutustoiminta. Vunna 2000 hän julkaisi Jälleenvakuutus sopimuksena -nimisen tutkimuksen. Häyhä on toiminut välimiehenä. Häyhän sotilasarvo on korpraali. SVR K. XXX

Mika Ilveskero

Syntynyt 1966. Oikeustieteen kandidaatti 1990. Varatuomari 1992. Asianajotoimisto Kari Keto Ky:n lakimies 1990–1991. Helsingin raastuvanoikeuden notaari 1991-92 ja vs. oikeusneuvosmies 1992–1993. Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy:n lakimies 1993–1999, osakas 2000–2017. Korkeimman oikeuden jäsen ja oikeusneuvos 1.9.2017 alkaen.

Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja 2010–2013, varapuheenjohtaja 2007–2010, hallituksen jäsen 2004–2007, hallituksen varajäsen 2001–2004, useiden valiokuntien ja työryhmien jäsen 1998–2014. Euroopan Asianajajaliittojen neuvoston Suomen delegaation puheenjohtaja 2007–2010, jäsen 2006 ja 2011–2017. Tilintarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja 2016–2018. Keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunnan jäsen 2007–2008 ja 2013–2015. Suomen Asianajajaliiton säätiö sr:n hallituksen varajäsen 2015 alkaen.

Nuo tiedot kerrotaan KKO:n kotisivulla. Ilveskero on toiminut välimiehenä ja hänen sotilasarvonsa on vänrikki. Helsingin asianajajayhdistys on valinnut hänet vuoden asianajajaksi 2009. Viime vuonna Ilveskero valittiin Suomen Lakimiesliiton varapuheenjohtajaksi. Hänen appensa oikeusneuvos Erkki-Juhani Taipale oli KKO:n jäsenenä 1988-2005 ja Suomen Asianajajaliiton puheenjohtajana 1980-88. SVR R 1.

Tatu Leppänen

Syntynyt 1968. Oikeustieteen kandidaatti 1990, oikeustieteen lisensiaatti 1992 ja oikeustieteen tohtori 1998. Varatuomari 1994. Johtamisen erikoisammattitutkinto 2013. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan prosessioikeuden vs. assistentti ja apurahatutkija 1991–97, prosessioikeuden assistentti 1997–02, ma. yliassistentti 1997–98 ja dosentti vuodesta 2002. Helsingin käräjäoikeuden notaari 1993–94, korkeimman oikeuden ma. esittelijä 1995–96. Ajanjaksoja ma. esittelijänä ja ma. vanhempana oikeusasiamiehensihteerinä eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa 1996–99.

Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston ma. erityisasiantuntija 2000–01, ma. lainsäädäntöneuvos ja lainsäädäntöneuvos 2001–06 ja 2008–09. Vantaan käräjäoikeuden ma. käräjätuomari 2007–08 ja käräjätuomari 2010–14. Helsingin hovioikeuden ma. hovioikeudenneuvos 2010. Hyvinkään käräjäoikeuden laamanni 2014–16. Korkeimman oikeuden jäsen ja oikeusneuvos 1.9.2016 alkaen.
Toiminut puheenjohtajana, jäsenenä tai asiantuntijana lukuisissa eri työryhmissä oikeusministeriön hallinnonalalla. Kirjoittanut julkaisuja ja toiminut luottamustehtävissä. Tutkimus-, opetus- ja lainvalmistelutyö painottunut prosessioikeuteen, erityisesti siviiliprosessi-, todistelu- ja ulosotto-oikeuden aloille.

Nuo tiedot mainitaan KKO:n kotisivulla.  Tatu Leppäsen väitöskirjan nimeänä on Riita-asian valmistelu todistusaineiston osalta. Hän on kirjoittanut yhdessä Asko Välimaan kanssa kirjan Muutoksenhaun pääpiirteet (4. p. 1998) sekä yhdessä Tuula Linnan kanssa useampia  ulosotto-oikeudellisia käsi- ja oppikirjoja. Tatu Leppänen on toiminut Tuomarinvalintalautakunnan puheenjohtajana 2018 lukien. Välimiestehtäviä.

Kenneth Nygård
Syntynyt 1957. Oikeustieteen kandidaatti 1982 ja oikeustieteen lisensiaatti 1991. Varatuomari 1983.
Åbo Akademin kauppa- ja yksityisoikeuden assistentti 1980-86, Turun hovioikeuden viskaali 1985-1994, KKO:n ma. nuorempi oikeussihteeri 1994-96,  Paraisten käräjäoikeuden käräjätuomari 1994-2002, Ahvenanmaan käräjäoikeuden laamanni 2002-2008, Raaseporin käräjäoikeuden laamanni 2008-2009, Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden laamanni 2010-2012, Varsinais-Suomen käräjäoikeuden laamanni 2012-2015 ja Turun hovioikeuden presidentti vuodesta 2016 alkaen.

Tuntiopettaja Åbo Akademi 1987-1991 ja Turun yliopisto 190-93.  Sotilasarvo korpraali. FVR R 2004. XXX.

Asko Välimaa

Syntynyt 1963. Oikeustieteen kandidaatti 1987 ja oikeustieteen lisensiaatti 1994. Varatuomari 1988.
Toiminut useita vuosia tutkimus- ja opetustehtävissä Helsingin yliopistossa, sekä rikos- ja prosessioikeuden että yksityisoikeuden laitoksella. Toiminut lyhyen aikaa myös alioikeustuomarina ja sivutoimisena esittelijänä korkeimmassa oikeudessa sekä uransa alkuvaiheessa lakimiehenä asianajotoimistossa.

Korkeimman oikeuden jäsen ja oikeusneuvos 1.4.2018 lukien. Ennen siirtymistään korkeimpaan oikeuteen oli oikeusministeriön kansliapäällikkönä 2016–2018. Tätä ennen toiminut lähes 20 vuoden ajan eri tehtävissä oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla lainsäädäntöneuvoksena, rikos- ja prosessioikeuden yksikön lainsäädäntöjohtajana sekä osastopäällikkönä. Hän on osallistunut lainvalmisteluun myös Euroopan unionissa ja eräissä kansainvälisissä toimielimissä. Julkaissut yhdessä Tatu Leppäsen kanssa Muutoksenhaun pääpiirteet (4. p. 1998) sekä yhdessä Jukka Sippon kanssa kirjan Siviiliprosessin muutetut säännökset (2003). Artikkeleja koti- ja ulkomaan oikeustieteellisissä julkaisuissa.  Luutnantti. SVR R 1.

3. Yhteenvetona viranhakijoista voidaan todeta, että kova on porukka, sillä joista jokaista voidaan  pitää kelpoisuusehdoissa tarkoitettuna etevänä laintuntijana.

4. Lienee myös selvää, että kaikilla on kokemuksensa perusteella KKO:n presidentiltä edellytettävä johtamistaitoa. Mika Ilveskero on johtanut Asianajajaliittoa ja toimii nykyisin Suomen Lakimiesliiton varapuheenjohtajana. Kenneth Nygård on ollut laamaninna peräti neljässä käräjäoikeudessa, jopa Ahvenanmalla,  ja toimii nyt Turun hovioikeuden presidenttinä. Asko Välimaa on puolestaan  toiminut oikeusministeriön kansliapäällikönä ja sitä ennen ministeriön osastopäällikkönä ja lainsäädäntöjohtajana. Tatu Leppänen on suorittanut johtamisen erikoisamattitutkinnon ja ollut käräjäoikeuden päällikkötuomarina. Juha Häyhä on nykyisin virkaiältään vanhimpana jäsenenä kuulunut tuomioistuimen johtoryhmään ja ollut usein jaoston puheenjohtajana.

5. Voidaan toki keskustella siitä, millaista johtamistaitoa KKO:n presidentiltä erityisesti edellytetään. Johtaminen on nyt niin suosittu asia, että sitä opetetaan ja tutkitaan jokaikisessä yliopistossa ja monissa kouluissa ja laitoksissa. Tätä menoa Suomessa ei totisesti tule olemaan puutetta koulutetuista johtajista! Johtamista on montaa eri lajia, kuten esimerkiksi nimikkeistä  tulosjohtaminen, tavoitejohtaminen, laatujohtaminen ja prosessijohtaminen ilmenee; tuomarilta oikeudenkäynnissä edellytettävä prosessinjohto on asia erikseen. Johtamiseen kuuluu myös KKO:n edustaminen julkisuudessa. Presidentin johtamistaidoista ja henkilökohtaisista ominaisuuksista aika paljon riippuu, millainen julkisuuskuva suurelle yleisölle ylimmästä oikeusasteesta muodostuu.

6. KKO:n presidentiltä edellytetään hallinnollisen johtamistaidon lisäksi ja myös korkeatasoista lainkäyttötoiminnan johtamista. Hänen tulisi kehittää KKO:n menettelyä ja ratkaisutoimintaa siten, ettei siinä olisi kellään nokan koputtamista. KKO:n ennakkopäätösten perustelut ovat kunnossa sillä varauksella, että ylin oikeus näyttää nykyisin pyrkivän perustelemaan ratkaisujaan jopa liian laajasti ja seikkaperäisesti. Toisaalta menettely on aika hidasta, jos sitä vertaa esimerkiksi Ruotsin korkeimman oikeuden (HD) toimintaan. Tämä selviää hieman aikaisemmin tässä blogissa julkaisemistani kirjoituksista, joissa olen selvittänyt HD:n toimintatapoja ja verrannut sitä KKO:n menettelyyn. KKO:lla olisi monessa suhteessa parantamisen varaa.

7. Kenellä hakijoista voisi olla parhaat edellytykset  täyttää edellä mainitut vaatimukset?  Tätä ulkopuolisen on toki vaikea ellei suorastaan mahdonta sanoa, mutta hän voi kuitenkin pohtia asiaa omista lähtö- ja näkökohdistaan käsin.

8. Minusta on selvää, että presidentiksi voidaan nimittää vain lakimies, joka on aiemmin toiminut KKO:n jäsenenä. Timo Esko täytti tämän vaatimuksen, vaikka hänet nimitettiinkin virkaan Turun hovioikeuden presidentin virasta. Kun Kenneth Nygård ei ole ollut KKO:n jäsenenä, katsoisin, että hän ei selviä karsinnasta finaaliin; KKO:n oikeussihteerinä toimiminen 90-luvulla ei riitä. Sitä paitsi pitäisin aika erikoisena, että uusi presidentti tulisi Timo Eskon tavoin Turun hovioikeudesta. Minulla ei toki ole sinänsä mitään sanottua hovioikeutta vastaan, sillä vannoin siellä tuomarinvalan  talvella 1966. Professorina kävin avustajan ominaisuudessa 2000-luvun alussa kahdessa Turun hovioikeuden toimittamassa suullisessa käsittelyssä; niistä toisessa sain käräjäoikeuden - Ikaalisten käräjäoikeuden muuten - tuomion muutetuksi päämieheni eduksi.

9. Presidentti Timo Esko on ammattitaustaltaan ennen muuta asianajaja, josta tehtävästä hänet vuonna 2006 myös nimitettiin KKO:n jäseneksi. Tähän nähden pitäisin aika epätodennäköisenä, että Eskon seuraajaksi nimitettäisiin Mika Ilveskero, joka oli ennen oikeusneuvokseen virkaan tullessaan täysverinen asianajaja. Ilveskero on sitä paitsi toiminut oikeusneuvoksena vasta vajaat kaksi vuotta; hän aloitti KKO:n jäsenenä 1.9.2017.

10. Entäpä sitten Asko Välimaa? Hän tulee olleeksi KKO:n jäsenenä 1.4.2019 vasta tasan vuoden,   jotan tällä perusteella hänetkin voitaisiin Mika Ilveskeron tavoin "raakata" hetimiten pois jatkosta. Toisaalta on otettava huomioon Välimaan noin 20 vuotta kestänyt ja ilmeisen ansiokas ura oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena, osastopäällikkönä, lainsäädäntöjohtajan ja lopuksi kansliapäällikkönä, samoin kuin se, että hän on osallistunut lainvalmisteluun EU:n piirissä ja kansainvälisissä toimielimissä. Unohtaa ei sovi liioin Välimaan toimintaa yliopistotutkijana ja hänen kahta prosessioikeudellista kirjaansa, jotka hän on yhdessä toisen henkilön kanssa kirjoittanut ja joita myös tuomarit ovat ahkerasti lukeneet. Tiedän, että Asko Välimaa suunnitteli väitöskirjan kirjoittamista välituomiosta - Välimaa välituomiosta (!) - mutta lisääntyneiden työtehtävien takia tutkimus jäi kesken.

11.Tatu Leppänen aloitti KKO:n jäsenen virassa 1.9.2016, jolloin hän oli 48-vuotias. Uuden presidentin toimikauden alkaessa Leppänen on 51-vuotias. Kolmen vuoden pituinen toimikausi jäsenenä lienee riittävän pitkä, jotta tämä voisi hakea presidentin virkaa. Leppästä ei voida pitää ikänsä puolesta liian nuorena, kun muistetaan, että Pauliine Koskelo aloitti presidentin virassa 49-vuotiaana. Tatu Leppäsellä on hakijoista selvästi monipuolisin ura takanaan. Hän on ollut yliopistotutkijana, väitellyt tohtoriksi prosessioikeudesta erinomaisin arvosanoin, kirjoittanut useita etupäässä prosessioikeutta käsitteleviä kirjoja, toiminut lainsäädäntöneuvoksena lähes kymmenen vuotta, nimitetty Helsingin yliopiston prosessioikeuden dosentiksi sekä toiminut hovioikeustuomarina ja käräjätuomarina sekä viimeksi ennen KKO:een tuloaan käräjäoikeuden laamannina. Tatu Leppäsestä saataisiin pitkästä aikaa KKO:n presidentti, jolla on kokemusta myös ali- ja hovioikeustuomarin työstä. Hän on toiminut välimiehenä ja osallistunut todistuslainsäädännön uudistamiseen ja on nyt myös tuomarinvalintalautakunnan puheenjohtaja.

12. Juha Häyhä on hakijoista vanhin, hän täyttää huhtikuussa 63 vuotta; Timo Esko oli samanikäinen oman presidenttikautensa alussa. Häyhällä olisi siis "peliaikaa" presidentin virassa vajaat viisi vuotta. Häyhän valttikortti on tietenkin virkaikä eli se, että hän on ollut KKO:n jäsenenä yli 17 vuotta; siinä ajassa oppii ja ehtii yhtä ja toista. Häyhäkin on väitellyt  tohtoriksi ja on Itä-Suomen yliopiston dosentti.  Hän on sivilisti, kun taas Tatu Leppänen ja Asko Välimaa ovat prosessualisteja. Häyhä ei ole toiminut tuomarina käräjä- tai hovioikeudessa, markkinatuomioistuimessa hän on ollut jonkin aikaa sivutoimisena jäsenenä, samoin kuluttajavalituslautakunnassa. Hän on ollut muutaman kerran virallisena vastaväittäjänä mm. Itä-Suomen yliopistossa. Häyhän kirjallinen tuotanto näyttäisi keskittyvän lähinnä vakuutusoikeuteen. Hän on toiminut välimiehenä, tätä nykyä hän lienee oikeusneuvos Ari Kantorin jälkeen KKO:n jäsenistä toiseksi käytetyin välimies.

13. Minun vinkkelistäni katsottuna finaaliin selviytyisivät Juha Häyhä ja Tatu Leppänen. Se, kumpi heistä nimitetään, riippunee paljon siitä, kumpaa KKO kannattaa lausunnossaan, jonka oikeusministeriö siltä pyytänee.  Jos kokemus ja virkaiän pituus ratkaisee, vaaka kallistuu selvästi Häyhän puolelle. Jos sen sijaan valinnassa pannaan painoa hakijoiden uran monipuolisuuteen, Tatu Leppänen lienee vahvoilla. Voidaan myös kysyä, olisiko nyt verrattain nuoren oikeusneuvoksen vuoro saada presidentin nimitys, kun Timo Esko nimitettiin virkaan 63-vuotiana eikä hän ehtinyt olla presidenttinä kuin hieman yli kolme ja puoli vuotta. Miten kukin hakija suhtautuu KKO:n sekä yleensä tuomioistuinten toiminnan kehittämiseen, eli onko hän tässä katsannossa luonteeltaan ja tavoitteiltaan "säilyttäjä" vai "kehittäjä"?

90. Asko Välimaasta KKO:n jäsen

1. Korkeimmassa oikeudessa on parhaillaan menossa uuden jäsenen nimitysmenettely, virka vapautui kun oikeusneuvos Gustav Bygglin (67) siirtyi vuoden vaihteessa eläkkeelle. Olen pohdiskellut uuden jäsen valintaa jo 24. tammikuuta blogijutussa numero 82. 

2. Jäsenen virkaa haki 12 juristia: Hallavainio Anne-Mari, Karttunen Jussi, Kyllönen Ari, Lamponen Helena, Martikainen Petri,  Raitio Juha, Rautio Jaakko, Ojala Timo, Tammi-Salonen Eva, Tapani Jussi, Välimaa Asko ja Wirén Ari. 

3. Tuossa joukossa oli minusta muutama varteenotettava ehdokas: Karttunen, Rautio, Ojala, Tammi-Salonen, Tapani ja Välimaa. Asetin blogikirjoituksessa heistä etusijalle kolme, eli Jussi Tapanin, Timo Ojalan ja Asko Välimaan. Veikkaukseni ei ollut kovin huono.

4. KKO päätti täysistunnossaan viime perjantaina 16.2. esittää tasavallan presidentille, että 1.4. 2018 täytettävään jäsenen virkaan nimitetään oikeusministeriön kansliapäällikkö, oikeustieteen lisensiaatti Asko Välimaa. 

5. KKO on julkaissut virkaesityksestä seuraavan tiedotteen:

Välimaa (s. 1963) toimii tällä hetkellä oikeusministeriön kansliapäällikkönä. Ennen nykyistä virkaansa hän on toiminut lähes 20 vuoden ajan eri tehtävissä oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla, viimeksi osastopäällikkönä ja sitä ennen lainsäädäntöjohtajana. Välimaa on osallistunut lainvalmisteluun myös Euroopan unionissa ja eräissä kansainvälisissä toimielimissä.

Aikaisemmin Välimaa on toiminut useita vuosia tutkimus- ja opetustehtävissä Helsingin yliopistossa, sekä rikos- ja prosessioikeuden että yksityisoikeuden laitoksella. Hänen toimintansa niin yliopistossa kuin lainvalmistelussakin on painottunut prosessioikeuteen. Lisäksi Välimaa on toiminut lyhyen aikaa myös alioikeustuomarina ja sivutoimisena esittelijänä korkeimmassa oikeudessa sekä uransa alkuvaiheessa lakimiehenä asianajotoimistossa.
Oikeusministeriö tulee esittelemään viran täyttöä koskevan asian valtioneuvoston yleisistunnossa. Päätöksen nimityksestä tekee tasavallan presidentti.

6. Välimaa on siis ansioitunut erityisesti lainvalmisteutehtävissä, joten hänet voidaan lukea KKO:n jäsenistössä ilman epäilyjä ns. lainvalmistelukiintiöön. Muita ryhmiä tai kiintiöitä KKO:n jäsenistössä ovat hovioikeustuomarit, alioikeustuomarit, asianajajat, syyttäjät, KKO:n esittelijät, yliopistotutkijat ja ryhmä muut.

7. Ennen oikeusministeriötä Asko Välimaa toimi useita vuosia tutkimus- ja opetustehtävissä Helsingin yliopistossa, lähinnä rikos- ja prosessioikeuden laitoksella. Välimaan erityisala ja leipälaji on prosessioikeus. Hän valmisteli yliopistolla väitöskirjaa, jonka teemana oli välituomio. "Välimaa välituomiosta" olisikin kuulostanut hienolta. Lainvalmistelu ilmeisesti tempaisi miehen siinä määrin mukanaan, että väitöskirja jäi tekemättä. 

8. Välimaa on kuitenkin ollut mukana kirjoittamassa kahta  käytännön kannalta merkittävää kirjaa. Niistä toinen on yhdessä Tatu Leppäsen kanssa kirjoitettu oppikirja Muutoksenhaun pääpiirteet  (4. uudistettu painos 1998) ja toinen yhdessä Jukka Sipon kanssa kirjoitettu teos Siviiliprosessin muutetut säännökset (2003). Jukka Sippo nimitettiin KKO:n jäseneksi jo vuonna 2008 ja Tatu Leppänen vuonna 2016.

9. Prosessioikeuden harrastajasta tuntuu toki aina kivalta, kun KKOn jäseneksi esitetään prosessualistia. KKO:n jäsenistöstä löytyy monta pätevää prosessualistia: Pekka Koponen, Mika Huovila, Päivi Hirvelä, Tatu Leppänen ja nyt siis myös Asko Välimaa. Tyrkyllä olisi vielä Jaakko Rautio, joka oli tälläkin kertaa viranhakijoiden joukossa. 

10. Prosessioikeus on KKO:n päätöksenteossa itse asiassa varsin merkittävässä asemassa, sillä  karkean arvion mukaan jopa noin 40 prosenttia  KKO:n ennakkopäätöksinä julkaisemista ratkaisuista koskee prosessioikeutta, eli siviili- tai rikosprosessioikeuden lisäksi insolvenssioikeutta (konkurssi-ja ulosotto-oikeus sekä velkajärjestelyasiat).

11. Lainvalmistelijoilla on vanhastaan ollut ja on edellen KKO:n jäsenistössä varsin vankka edustus; minusta jopa liian suuri. Nykyisin virassa olevista jäsenistä lainvalmistelijoiden kiintiöön voidaan lukea ainakin Marjut Jokela ja Jarmo Littunen, jotka ovat asteikollani ns. "puhtaita lainvalmistelijoita" eli juristeja, jotka ovat tehneet ennen KKO:ta koko uransa oikeusministeriön  lainvalmisteluosastolla. Sangen vankka lainvalmistelukokemus on myös Ilkka Rautiolla, Tuomo Antilalla ja Tatu Leppäsellä. Myös juuri eläköitynyt Gustav Bygglin voidaan lukea lainvalmistelukiintiöön.  Nyt tähän joukoon liittyy Asko Välimaa.  Entisistä oikeusneuvoksista lähinnä vain lainvalmistelijoita ennen KKO:een siirtymistään ovat toimineet esimerkiksi Per Lindholm, Pauliine Koskelo ja Leif Sevón. 

12. Myös Ruotsin korkeimman oikeuden tuomarikunnasta - siellä tuomareita on vain 16, Suomen KKO:ssa peräti 19 -  löytyy useita entisiä lainvalmistelijoita. He eroavat kuitenkin suomalaisista kollegoistaan siinä, että lähes kaikki ovat suorittaneet tuomioistuinharjoittelun jälkeen tuomarin virkaan vaadittava erityiskoulutuksen ja saaneet nimityksen asessoriksi, eli pätevyyden hakea vakinaista tuomarin virkaa. Tällainen "tuomarikoulu" puuttuu sen sijaan useimmilta Suomen korkeimman oikeuden jäseniksi nimitetyiltä lainvalmistelijoilta. Tuomioistuinharjoittelu ja varatuomarin arvonimi eivät vielä pätevöitä lakimiestä tuomarin virkaan.

12. Asko Välimaa nimitettiin OM:n kansliapäällikön virkaan vasta kaksi vuotta sitten huhtikuussa 2016. Mikä on saanut korkeapalkkaisen virkamiehen hakemaan oikeusneuvoksen virkaa, jonka palkka ei liene niin korkea kuin kansliapäälikön? Vaikea sanoa, mutta yksi selitys saattaa olla se, että monien lakimiesten mielestä maan ylimmän oikeuden tuomarin tehtävät ovat mielenkiintoisempia kuin jatkuva puurtaminen hallinnon parissa ja hallintoon kuuluva jatkuva puutteellisista resursseista valittaminen.   

13. Viime perjantaina blogijuttuun numero 82 tuli anonyymin kommentti, jossa epäillään, että Asko Välimaan pesti KKO:n jäsenenä jäisi lyhytaikaiseksi, koska häntä oltaisiin istuttamassa vuonna 2020 toimintansa aloittavan tuomioistuinviraston pääjohtajaksi tai ylijohtajaksi. Yllättävä väite, joka perustunee osin siihen, että oikeusministeriö on 25. tammikuuta asettanut lakihankkeen huolehtimaan tuomioistuinviraston perustamista edellyttämästä suunnittelusta, valmistelusta ja toimeenpanosta. Lakihankkeen pääpomona voidaan pitää juuri kansliapäällikkö Asko Välimaata, joka on nimetty hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajaksi. Saa nähdä, jatkaako Välimaa tuossa tehtävässä myös 1.4, jälkeen, jolloin hän aloittaa KKO:n jäsenenä.

14. Itse en usko, että Asko Välimaa olisi edes kovin kiinnostunut tumioistuinviraston päällikön virasta tai että hän olisi hakeutunut KKO:n jäseneksi voidaakseen "pompata" tuosta virasta vaivattomasti takaisin hallinnollisiin tehtäviin. Ne, jotka ovat tästä eri meltä, lähtevät ilmeisesti siitä toiveesta, että entisenä kansliapäällikkönä Välimaa huolehtisi, että tuomioistuinvirastoon perustettaviin virkoihin palkattaisiin etupäässä oikeusministeriössä työskenteleviä oikeushallinto-osaston virkamiehiä. 

15. Minusta tuomioistuinviraston johtajaksi tulisi valita henkilö - tuomari kylläkin - joka on vapaa ministeriötaustan mahdollisesti mukanaan tuomista rasitteista ja joka olisi aidosti kiinnostunut tuomioistunten hallinnosta ja yleensä tuomioistuinlaitoksen kehittämisestä. Tämä edellyttää, että ylijohtaja tuntee myös käytännössä hyvin sen ympäristön, eli etenkin käräjäoikeudet, hallinto-oikeudet ja hovioikeudet, jonka hallintoa ja toimintaa uuden viraston perustamisella on erityisesti tarkoitus kehittää. En pidä KKO:n tai KHO:n jäsenen rekrytoinytia tuomioistuinviraston johtajaksi hyvänä vaihtoehtona. Tehtävään päteviä ja hallinnon kehittämisestä kiinnostuneita tuomareita löytyisi esimerkiksi parista kolmesta suuresta käräjäoikeudesta. 

16. KKO:n presidentti Timo Esko siirtyy kahden vuoden kuluttua eläkkeelle. Hänen seuraajakseen nimitettäneen  KKO:n jäsen, toivottavasti.  Kun presidentin viranhoitoon kuuluu myös hallintoa, Asko Välimaalla saattaisi lainsäädäntöjohtajana ja ministeriön kansliapäällikkönä hankkimansa hallinnollisen kokemuksen perusteella olla hyvät mahdollisuudet tulla virkaan nimitetyksi. Toki KKO:ssa on pari tai kolme muutakin presidentiksi kelvollista jäsentä. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että eräät nuorimmat KKO:n jäsenet ilmoittavat suorittaneensa  "johtamisen erikoisammattitutkinnon"; tällainen merkintä löytyy esimerkiksi Tatu Leppäseltä, Kirsti Uusitalolta ja Lena Engstrandilta. Johtajiksi varta vasten koulutetuilla jäsenillä saattaisi olla mielenkiintoa hakea aikanaan  ko. tuomioistuimen päällikön virkaa.

17. Seurataan tilannetta ja katsotaan, miten KKO:n seuraavan presidentin nimitysmenettelyssä tulee aikanaan käymään. Olisi aika metkaa, jos virkaan ilmoittautujien joukossa olisi kaksi prosessualistia eli Tatu Leppänen ja Asko Välimaa, vanhat kaverukset prosessioikeuden laitokselta. Tatu Leppäsellä tuntuu olevan muutenkin kovasti kysyntää. Hänet on nimitetty tämän vuoden alusta tuomarinvalintalautakunnan uudeksi puheenjohtajaksi; aikaisempi puheenjohtaja oikeusneuvos Hannu Rajalahti eläköityi KKO:sta vuoden vaihteessa. 

18. Oikeusneuvos Tatu Leppäsellä on myös välimiestehtäviä, mikä käy ilmi KKO:ssa pidettävästä sivutoimirekisteristä.  Hän on toiminut Keskuskauppakamarin välimieslautakunnan nimeämänä välimiehenä "laajassa riita-asikokonaisuudessa", tehtävä on päättynyt  toukokuussa 2017. Kyseinen välimieslautakunta on nimennyt parin viime vuoden aikana muitakin oikeusneuvoksia varsin usein ja ilmeisen mielellään välimiehiksi; tällaisia jäseniä ovat esimerkiksi Ari Kantor, Juha Häyhä (kahdesa asiassa) ja Tuomo Antila. Se, että välimiesverkoston lonkerot ulottuvat KKO:n jäsenkuntaan, ei ole sinänsä mitään uutta. Eri asia on, voidaanko tällaista verkostumista pitää maan ylimmän oikeuden uskottavuuden ja luotettavuuden kannalta pelkästään myönteisenä.

19. Ruotsin korkeimman oikeudessa välimiestehtäviä hoitavat oikeusneuvokset ilmoittavat reilusti  tuomioistuimen kotisivulla, että he hoitavat sivutoimisesti välimiestehtäviä. Suomen KKO:n jäsenet eivät tätä ole tehneet, vaan haluavat pitää välimiestehtävänsä salassa,  vaikka ilmoittavat kyllä muut sivutoimensa tunnollisesti. Miksi moinen salaperäisyys,  joka on tietenkin ristiriidassa ylimmältä tuomioistumelta edellytettävän läpinäkyvyyden kanssa? Suomessa ihmiset savat tietää KKO:n jäsenten välimiestehtävistä silloin, kun mediassa julkaistaan kerran vuodessa tietoja heidän verotettavista tuloistaan. 

20. Nyt KKO:ssa on jälleen haettavana kaksi uutta jäsenen virkaa, hakuaika niihin pättyy jo tämän viikon torstaina 22. helmikuuta ja molemmat virat täytetään 1.5. alkaen. Oikeusneuvokset Ilkka Rautio ja Soile Poutiainen saavuttavat 68-vuoden eläkeiän. Tämän jälkeen saamme odotella kenties 4-5 vuotta kun näitä virkoja seuraavan kerran tulee haettavaksi. Ei siis muuta kuin kaikki kynnelle kykenevät juristit oikeusneuvoksen virkoja kipin kapin hakemaan!

21. lisätty 26.2.2018. 
Hankin KKO:sta tuomioistuimen tekemän virkaesityksen. Siitä ilmenee, että loppusuoralle hakijoista selviytyivät Timo Ojala, Jaakko Rautio, Eva Tammi-Salminen, JussiTapani ja Asko Välimaa. Siis juuri ne samat viisi, joita itsekin pidin vahvimpina hakijoina, kuten blogijutusta 82/24. tammikuuta ilmenee! 

22. KKO päätyi virkaesitykseensä äänestyksen jälkeen. Täyistunnossa mukana olleista oikeusneuvoksista kaksi eli Tuula Pynnä ja Pekka Koponen nimitäin olivat sitä mieltä, että jäsenen virkaan olisi tullut esittää Asko Välimaan sijasta professori Eva Tammi-Salmista.