36. Liikejuristista KKO:n oikeusneuvos?

1. Korkeimmassa oikeudessa (KKO) on 19 jäsentä, eli presidentti ja 18 oikeusneuvosta. Lain mukaan KKO:ssa on oltava vähintään 15 jäsentä. Esittelijöitä talossa on kolmisenkymmentä.

2. Korkeimman oikeuden jäsenistö uudistuu parhaillaan vauhdilla. Viime vuonna talosta eläköityi kolme jäsentä (Kari Kitunen, Pertti Välimäki ja Liisa Mansikkamäki). Tänä vuonna el tarkemmin sanottuna 1.9. talosta lähtee yksi jäsen ja lähivuosina rivistöstä poistuu ainakin neljä jäsentä, joukossa myös presidentti Timo Esko. Ensi vuonna 68-vuoden eläkeiän saavuttavat oikeusneuvokset Soile Poutiainen, Hannu Rajalahti ja Ilkka Rautio sekä  vuonna 2019 oikeusneuvos Gustav Bygglin. 

3. Viime vuonna KKO:een nimitettiin neljä uutta jäsentä, eli oikeusneuvokset Päivi Hirvelä, Tatu Leppänen, Kirsti Uusitalo ja Lena Engstrand ja vuonna 2015 yksi eli Tuomo Antila. Jäsenistö on pikku hiljaa ikääntynyt, sillä oikeusneuvosten keski-ikä on tällä hetkellä noin 60 vuotta. Kymmenen jäsentä saavuttaa tämän vuoden lopussa  60 vuoden iän, ja seitsemän jäsentä on 50-60 -vuotiaita. Jäsenistä vain kaksi on alle 50-vuotiaita ja hekin täyttävät tänä vuonna 49 vuotta. 

4. Aika yllättävää! Toista oli "vanhaan hyvään aikaan", jolloin melko suuri osa KKO:n jäsenistä nimitettiin virkaan alle 50-vuotiaana. Eräänlaisena huippuna oli Olavi Heinonen, jonka presidentti Urho Kekkonen nimitti (vihan vimmoissaan) oikeusneuvoksen virkaan 31-vuotiaana, vaikka OH ei saanut KKO:ssa yhtään puoltoääntä. (Blogisti itse sai nimityksen ylimääräisen oikeusneuvoksen virkaan ollessaan 39- vuotias; latojan huomautus).

5. Sen jälkeen, kun aloitin elokuussa 2008 blogin pitämisen, olen seurannut ja selostanut jokaista oikeusneuvoksen nimitysasiaa. Tätä perinnettä tulen myös jatkossa noudattamaan. Olen havainnut, että lakimiehet ovat olleet aika kiinnostuneita asiasta, sillä eihän Suomessa juuri kukaan muu kommentoi KKO:n jäsenten rekrytointia ja virkanimityksiä. Tämä ei ole yllättävää, sillä eihän meillä (Suomessa) keskustella julkisesti ja varsinkaan kriittisessä mielessä monista muistakaan lainkäyttöä, oikeudenkäyntiä, tuomioistuinten toimintaa tai oikeuspolitiikkaa koskevista kysymyksistä.

6. Hakuaika avoinna olevan jäsen virkaan päättyi toissa päivänä 18.4. Tilasin KKO:n kirjaamosta viranhakijoiden listan; nyt ei puhuta siis enää virkaan ilmoittautuneista, sillä oikeusneuvoksen virastakin on tehty normaali hakuvirka. No, jo oli aikakin!

7. Kysäisin kirjaamosta samalla, kuka oikeusneuvoksista mahtaa siirtyä 1.9. eläkkeelle. Vastaus oli aikayllättävä, ainakin minulle, sillä kirjaamosta ilmoitettiin, että eläköityvä oikeusneuvos on Jorma Rudanko. Tämä oli yllätys siksi, että Rudanko, joka nimitettiin oikeusneuvoksen virkaan vuonna 2009 - olen kommentoinut blogissa myös tätä nimitysasiaa - täyttää elokuussa vasta 64 vuotta, eli hän olisi voinut ikänsä puolesta jatkaa virassa vielä neljä vuotta.

8. Tapasin Jorma Rudangon Helsingin yliopistolla syksyllä 1980, jolloin oli hoitamassa Jouko Halilan eläköitymisen jälkeen avointa ollutta prosessioikeuden professorin virkaa. Rudanko oli amanuenssina prosessioikeuden laitoksella ja laati todistusoikeutta käsittelevää lisensiaattityötään. Ukkotuomarin virkaan palattuani järjestin Rudangon Kauhajoen tuomiokunnan notaariksi syksyllä 1981. Siitä Rudangon tuomarinura sitten alkoi pikku hiljaa ureta, ja hän siirtyi Vaasan hovioikeuden viskaliksi. Rudangon nimitys oikeusneuvoksen virkaan 2009 oli silti minulle aikamoinen yllätys. Ymmärsin, että Rudangon nimitystä oli suositellut  KKO:ssa ainakin oikeusneuvos Hannu Rajalahti, joka oli tutustunut Jormaan ollessaam tuomarina Vaasan hovioikeudessa; molemmat herrat ovat muuten kirjoittaneet ylioppilaaksi samasta opinahjosta eli Kokemäen yhteiskoulusta. Hannu Rajalahden tunnen oikein hyvin, sillä hän toimi pitkään käräjätuomarina Ikaalisten käräjäoikeudessa. Professori Matti Rudanko on Jorma Rudangon serkku.

9. Nyt sitten itse asiaan eli siihen, ketkä ovat hakeneet  avoinna olevaa oikeusneuvoksen virkaa. KKO:n kirjaamosta saamani hakijalista käsittää 15 nimeä, jotka ovat - ilmeisesti hakujärjestyksessä mainitut - seuraavat (suluissa hakijan ikä):

Mäkelä Juha (45)
Kyllönen Ari (58)
Saarensola Satu  (50)
Liukkonen Iiro (55)
Norio-Timonen Jaana  (55)
Martikainen Petri (45)
Rautio Jaakko (50)
Vaittinen Antti (60)
Paanetoja Jaana  (53)
Karttunen Jussi (48)
Haukka Sari (50)
Rasilainen Aki  (54)
Sario Tuula  (53)
Ojanen Tuomas (50)
Ilveskero Mika  (51)

10.  Listassa on henkilöitä, jotka ovat hakeneet virkaa jo aiemminkin, mutta myös joukko uusia nimiä. Olen ymmärtänyt, että KKO:n jäseneksi ei haluta nyt nimittää jäsentä, joka täyttää kohta 60-vuotta. Tämä karsii hakijoiden joukosta pois ainakin Kyllösen ja Vaittisen."Viisvitosetkin" alkavat olla jo siinä rajoilla, eli ns. "vaaravyöhykkeessä" pullahtaa pois kuvioista. 

11. Edellisellä kerralla jäsenen virkaan nimitettiin kaksi naista (Uusitalo ja Engstrand), jotka olivat kumpikin tuomareita, toinen hovioikeus- ja toinen käräjäoikeustuomari. Tämä puoltaisi sitä vaihtoehtoa, että tällä kerralla virkaan tultaisiin nimittämään mies, joka ei ole tuomari. Jos näin kävisi, listalta karsiutuisivat pois Saarensola, Rautio, Karttunen, Rasilainen, Norio-Timonen, Paanetoja, Haukka ja Saario. Norio-Timonen on Helsingin yliopiston vakuutus- ja vahingonkorvausoikeuden professori ja tällä perustella sinänsä pätevän tuntuinen hakija. Oikeusneuvos Juha Häyhä, OTT hänkin, on kuitenkin erikoistunut paljolti samoihin kysymyksiin, mikä heikentänee Norio-Timosen mahdollisuuksia tulla virkaan nimitetyksi. Norio-Timosen aviopuoliso on TEM:n ylijohtaja Pekka Timonen, joka on ollut julkisuudessa vaimoaan useammin.

12. Satu Saarensola on käräjätuomari, joka on ollut aiemmin aika kauan esittelijä KKO:ssa ja joka väittelee toukokuussa Turun yliopistossa oikeustieteen tohtoriksi väitöstutkimuksellaan, jonka nimenä on "Tutkimus kulujen jakautumisesta taloudellisesti tai muutoin eriarvoisten asianosaisten kesken". Minusta tarpeettoman pitkä nimi, jossa sana "kulut" (kulujen) olisi voitu korvata sanalla "oikeudenkäyntikulut". Saarensolan virallisena vastaväittäjän toimii OTT, dosentti ja nyt myös hovioikeudenneuvos Timo Saranpää, joka on entinen oppilaani ja assistenttini Lapin yliopistosta. Näin se aika rientää ja entisiä oppilaita, notaareja tai/ja assistenttejä on edennyt korkeisiin virkoihin - joukossa myös pari kolme hovioikeudenlaamannia - ja jotkut heistä, kuten nyt Jorma Rudanko, alkavat olla jo eläkeiän kynnyksellä. Vuonna 1998 toimin Tatu Leppäsen väitöstilaisuudessa virallisena vastaväittäjänä.

13. Jaakko Rautio on prosessioikeudesta väitellyt OTT ja pätevän juristin maineessa oleva pitkäaikainen lainsäädäntöneuvos, joka on nyt pätevöitymässä tuomarin tehtäviin Helsingin HO:ssa. KKO:een "prosessioikeuskiintiöön" kuuluu jo nyt varsin nimekästä porukkaa (Koponen, Hirvelä Huovila ja Leppänen), joten Raution vuoro päästä KKO.een tullee vasta myöhemmin.

14. Juha Mäkelä on siviilioikeudesta väitellyt OTT, joka on ollut KKO:n esittelijänneuvoksena vuodesta 2010. Itse kyllä vierastan KKO:n omien esittelijöiden nimittämistä oikeusneuvoksen virkoihin. Olisi toivottavaa, että myös Juha Mäkelä, monien muiden tavoin, hakeutuisi ensin esimerkiksi hovioikeuden tuomariksi ja hakisi muutaman vuoden jälkeen uudelleen oikeusneuvoksen virkaa. Iiro Liukkonen on myös OTT ja hänellä on laaja kokemus erilaisista lakimiestehtävistä esimerkiksi lainsäädäntöneuvoksena ja KKO:n esittelijänä. Hän lienee toiminut viime aikoina lakimiehenä EU:n elimissä. 

15. Petri Martikainen on OTL ja entinen assistenttini Lapista. Olemme kirjoittaneet yhdessä kaksi kirjaa tuomion perustelemisesta. Tuomioistuinten perustelemisluhalu- ja taito ovat nykyisin huomattavasti parantuneet. Jopa niin, että nykyisin jopa KKO:ta pitää tuon tuosta toppuutella, etteivät oikeusneuvokset kirjoittaisi (turhaan) liian laajoja perusteluja, jolloin perustelujen selvyys ja ymmärrettävyys (ymmärrettävästi) kärsii. Martikainen on kelpo juristi, jonka Jaakko Jonkka ymmärsi kiinnittää reilut 10 vuotta sitten OKa-viraston osastopäälikön virkaan. Martikainen voisi olla pätevä kandidaatti uudeksi apulaisoikeuskansleriksi. Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen on toki pätevä oikeustieteilijä, mutta en usko, että hänet nimitettäisiin KKO:n jäseneksi. Ojasella olisi ollut paljon paremmat mahdollisuudet oikeuskanslerin viranhaussa. Tuomaksen isä Ilmari Ojanen toimi lähes 20 vuotta KHO:n hallintoneuvoksena.

16. Lopuksi sokeri pohjalla eli asianajaja Mika Ilveskero. Olen melko vakuuttunut siitä, että tällä kertaa on asianajajan vuoro tulla nimitetyksi oikeusneuvoksen virkaan. Tällä hetkellä KKO:ssa on, kun Pertti Välimäki siirtyi viime vuoden lopussa eläkkeelle, vain kaksi entistä asianajajaa, presidentti Timo Esko ja oikeusneuvos Ari Kantor. Asianajaja Markku Fredman, joka on monessa suhteessa todella pätevä juristi, oli tyrkyllä monta vuotta ja useita kertoja virkaan, mutta häntä ei vain onnistanut. Syitä siihen emme tiedä, mutta kaikki ne lakimiehet, joiden kanssa olen asiasta keskustellut, ovat pitäneet Fredmania jokaisella nimityskerralla pätevimpinä hakijana. Todella harmillista, ettei KKO:n jäsenistö oke joko  ymmärtänyt tai arvostanut Fredmanin ammattitaitoa ja ansioita.

17. Kuten edellä olevasta hakijalistasta ilmenee, Mika Ilveskero on jättänyt hakemuksensa virkaan viimeisenä. Ehkäpä hän ensin katsonut, ketkä ovat hakeneet tehtävää, ja ajatellut sitten, että "eihän noista ole minulle vastusta". Toisaalta on saattanut käydä samalla tavalla kuin silloin, kun asianajaja Ari Kantor vuonna 2010 sai nimityksen KKO:een. Kantor myönsi jälkeenpäin auliisti, että hänelle oli KKO:n sisältä vinkattu jäsenen virasta eli suomeksi sanottuna kehotettu hakemaan sitä. Tämä ei ole mitenkään harvinaista, sillä useimmissa tapauksissa menetellään samalla tavalla. KKO.n jäsenillä on usein omia suosikkejaan, joita he kehottavat hakemaan virkaa. Kun tällä kerralla on, kuten edellä sanoin, asianajajan "vuoro" tulla nimitettyksi oikeusneuvoksen virkaan, on luonnollista, että KKO:sta on vinkattu asiasta Mika Ilveskerolle, joka on, niin ymmärrän, pätevän asianajajan ja nimenomaan liikejuristin maineessa.

18. Mika Ilveskero on 51-vuotias, eli sinänsä aika sopivassa iässä siirtyä asianajajasta tuomarin virkaan. Hän toiminut asianajajan vuodesta 1993 ja ollut koko ajan saman toimiston eli Castrén & Snellman Oy:n palveluksessa, osakkaana vuodesta 2000 lähtien. Castrén & Snellman on Suomen vanhin asianajotoimisto, jossa työskentelee 150 lakimiestä.   Ilveskero ei ole suorittanut OTL- tai OTT -tutkintoa, mutta ei se mitään, sillä KKO:ssa on jo nyt  "aivan riittävästi" tohtori-jäseniä. 

19. Ilveskero on hoitanut asianajajana erityisesti yhtiöoikeudellisia toimeksiantoja, mutta on  on perehtynyt myös yrityssaneerauksiin sekä yhtiöiden johdon vastuukysymyksiin. Castrén & Snellmanin kotisivulla Ilveskero ilmoittaa erityisaloikseen nimikeet Governance & Compliance, vakuutusalan uudelleenjärjestelyt ja maksukyvyttömyysmenettelyt, yrityssaneeraukset ja struktuointi. Selvää on, että Ilveskero toimii usein myös välimiehenä. Myös oikeusneuvoksena Ilveskero jatkaisi välimiehenä toimimista, sillä eihän taloudellisesti hyvin menestyvän asianajajan olisi muuten mitään järkeä siirtyä verrattain pienipalkkaiseen tuomarin virkaan.

20. Ilveskero on toki pätevä asianajaja ja liikejuristi. Mutta samassa "pätevyyssarjassa" painii Suomessa lukuisia, luultavasti kymmeniä asianajajia. Mikä siis saa juuri Mika Ilveskeron hakemaan KKO:n jäsenyyttä ja, niin kuin minusta vahvasti vaikuttaa, myös saamaan sen? Syitä näyttäisi olevan kaksi. 

21. Ensinnäkin Mika Ilveskero on toiminut myös Suomen Asianajajaliiton (SAL) puheenjohtajana vuosina 2010-2013. Se on näkyvä paikka ja myös tuomarinviranhaussa merkittävä ja luottamusta herättävä meriitti. Liiton puheenjohtajana Ilveskero kirjoitti liiton pää-äänenkannattajaan Defensor Legis -lehteen kaksisivuisia pääkirjoituksia ajankohtaisista aiheista. Myös KKO:n presidentillä Timo Eskolla on vahvat siteet SAL:iin ja etenkin Defensor Legis -lehteen, sillä hän oli vuosina 1994-2006, siis 12 vuotta peräkkäin, lehden päätoimittajana.

22. Mika Ilveskeron puoliso on lääketieten tohtori Maria Sorella Ilveskero, jonka isä on oikeusneuvos Erkki-Juhani Taipale. Taipale oli oikeusneuvoksena 1988-2005, sitä ennen hän toimi 25 vuotta asianajaja. Eikä tässä vielä kaikki, sillä myös Erkki-Juhani Taipale oli aikoinaan eli vuosina 1980-88 SAL:n puheenjohtajana. Taipale oli myös tunnettu välimies, vaikka jäi tässä suhteessa hieman Mikko Tulokkaan varjoon.

23. Siis teit isäin, tässä tapauksessa appiukkoin, astumaan! Näin se vain menee. Olen melko vakuuttunut siitä, että edellä kerrotuissa olosuhteissa Mika Ilveskero on saanut KKO:sta ja luultavasti vielä aika korkealta taholta vinkin tai jopa kehotuksen hakea avoinna olevaa oikeusneuvoksen virkaa. Nyt on asianajajan vuoro tulla nimitetyksi ja kukapa olisi - KKO:n mielestä - parempi ehdokas kuin tunnettu liikejuristi ja välimies, joka on toiminut SAL:n puheenjohtajana ja jonka appiukkokin on aikoinaan ollut KKO:n jäsen ja SAL:n puhenjohtaja ja tietenkin myös usein käytetty välimies. 

24. Summa summarum. Vaikka nimitysmenettely on virallisesti vasta alkutekijöissään, on oikeusneuvoksen valinta käytännössä asiallisesti jo aika pitkälti ratkaistu. Kuten kaikki tietävät, käytännössä korkein oikeus täydentää suvereenisti itse itseään. Tasavallan presidentti hyväksyy käytänössä aina KKO:n uuden jäsenen nimittämistä koskevan virkaesityksen. Jos Ilveskerolle on, niin kuin uskon, KKO:sta vinkattu virasta, hänet tullaan siihen todennköisesti myös esittämään.