375. Anneli Auerin ja Jens Kukan seksuaalirikosjutun salainen oikeudenkäynti ja käräjäoikeuden tuomio vuonna 2012

Kun korkeimmalta oikeudelta on viikko sitten haettu Anneli Aueria ja Jens Kukkaa koskevien Varsinais-Suomen käräjäoikeuden vuonna 2012 ja Turun hovioikeuden vuonna 2013 antamien törkeitä raiskauksia ym. käsittävien lainvoimaisten tuomioiden purkamista ja kun kyseisiä oikeudenkäyntejä on käsitelty kuluneen viikon aikana laajasti tiedotusvälineissä, päätin julkaista uudelleen heti mainittujen tuomioiden antamisen jälkeen julkaisemani kaksi blogikirjoitusta ko. oikeudenkäynneistä ja tuomioista.

Näin kirjoitin Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiosta blogissani 30.6.2012 numero 614 otsikolla "Auerin seksuaalirikosjuttu: umpisalainen oikeudenkäynti, arvoituksellinen ja epäilyttävä tuomio:"

1. Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi eilen 29.6. Ulvilan murhajutussa syytteessä olevan Anneli Auerin ja tämän ex-miesystävän Jens Kukan pitkiin vankeusrangaistuksiin Turussa helmikuussa alkaneessa ja neljä kuukautta kestäneessä seksuaalirikosjutussa. Anneli Auer sai seitsemän vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen ja Jens Kukka tuomittiin samassa vyyhdessä kymmenen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

2. Anneli Auer sai tuomion kahdesta törkeästä raiskauksesta, kolmesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, yhdestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kahdesta pahoinpitelystä ja yhdestä laittomasta uhkauksesta. Tapahtumat sijoittuvat marraskuun 2007 ja syyskuun 2009 välille. Rikokset alkoivat noin vuosi Ulvilassa surmateon jälkeen ja kestivät non puoli vuotta.

3. Jens Kukka sai 10 vuoden vankeusrangaistuksen kahdesta törkeästä raiskauksesta, neljästä törkeästä lapsen hyväksikäytöstä, kahdesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja yhdestä pahoinpitelystä. Tapahtumat sijoittuvat marraskuun 2007 ja elokuun 2008 väliselle ajalle.

4. Käräjäoikeus ei ollut tuomiosta yksimielinen, vaan siitä jouduttiin äänestämään. Yksi kolmesta ammattituomarista, tiettävästi oikeuden puheenjohtajana toiminut miespuolinen käräjätuomari,  olisi tuominnut Auerin vain pahoinpitelyistä. Kyseinen tuomari olisi hylännyt myös Jens Kukan syytteistä vakavimmat. Hän olisi päästänyt molemmat vapaaksi katsoen, että rangaistukset ovat tulleet sovitetuiksi pitkällä tutintavankeudella. Käräjäoikeuden enemmistön kuului kaksi naispuolista käräjätuomaria. Näin suuri ero, voidaan jopa puhua valtavasta erosta, tuomioistuimen tuomareiden mielipiteissä on käytännössä erittäin harvinaista.

5. Tietenkin on niin kuin professori Matti Tolvanen on jo ehtinyt haastattelulausunnoissaan "paljastaa", että tuomiossa on ollut kyse hyvin raskaista rikoksista; niistä oli toki kysymys jo syytteissä.

6. Minusta koko tapauksessa oli kuitenkin ylivoimaisesti merkittävintä ja samalla merkillisintä se, että koko oikeudenkäynti julistettiin alusta lähtien tiukasti salaisesti ja syytettyjen avustajille annettiin vieläpä suomalaisessa käytännössä harvinainen ilmaisukielto. Tiettävästi Jens Kukan avustajalle on myös vaadittu rangaistusta ilmaisukiellon rikkomisesta. Juttua puitiin oikeudessa koko ajan ilman yleisöä ja lehdistön paikallaoloa neljä kuukautta lukuisissa istunnoissa. Myös jutussa kertynyt oikeudenkäyntiaineisto on salainen ja ikään kuin pisteenä tälle kaikelle salaamiselle saatiin käräjäoikeuden ilmoituksesta, jonka mukaan myös jutussa annettu tuomio perusteluineen päivineen on salainen 60 vuoden ajan.

7. Käräjäoikeus antoi ratkaisustaan julkisen selosteen, mutta se on kovin suppea eli vain yhden sivun mittainen. Siinä kerrotaan ainoastaan ne rikosnimikkeet, jotka on luettu syytettyjen syyksi, tuomittujen vankeusrangaistusten pituus sekä asianomistajille tuomittujen vahingonkorvausten yhteissumma 160 000 euroa. Selosteen mukaan uhreja oli neljä.

8. Eniten tällaisessa tapauksessa, jossa oikeudenkäynti on ollut täysin salainen, kiinnostaisi tietää se, millä perusteella syytteet, jotka syytetyt ovat kiistäneet kaikilta osin, on katsottu oikeudessa näytetyksi. Tästä selosteessa kerrotaan vain lyhyesti se, että näyttö perustuu uhrien eli lasten kertomuksiin, joiden luotettavuutta on selvitetty psykologien ja psykiatrien lausuntojen perusteella.

9. Mutta sitä, millä perusteella nämä asiantuntijat ovat pitäneet lasten kertomuksia luotettavina ja uskottavin, ei selosteessa mainita mitään. Oikeuden vähemmistöön jäänyt tuomari on puolestaan pitänyt lasten kertomuksia raiskausten ja hyväksikäyttöjen osalta epäluotettavina, joten ilmeisesti osa mainituista asiantuntijoista on ollut hänen kanssaan samaa mieltä.

10. Käräjäoikeuden selosteessa sanotaan, että asianomistajien yksityiselämän suojaamiseksi ei vastaajien syyksi luettuja tekoja voida tässä enemmälti selostaa. Itse en kaipaa noiden tekojen yksityiskohtaista selostamista, mutta sen sijaan kaipaan kovasti sitä, millä perusteella käräjäoikeus on arvioinut näyttöä ja millä perusteella se on katsonut näyttö- ja tuomitsemiskynnyksen ylittyneen. Tämä tuomiossa on toki oleellista.

11. Minusta käräjäoikeuden olisi pitänyt selosteessaan avata näyttöä ja todistusharkintaa huomattavasti enemmän, jotta yleisöllä, juristeilla sekä ulkopuolisilla psykologeilla ja psykiatreilla olisi mahdollisuus arvioida käräjäoikeuden todistusharkintaa ja näytön riittävyyttä. Anneli Auerin asianajaja Juha Manner onkin valitellut tuomion jälkeen, että jutun ja tuomion täydellisen salassapidon pahin epäkohta on juuri siinä, että käräjäoikeuden käsittelyä ja sen suorittamaa todistusharkintaa ja koko tuomiota ei voida asettaa julkisen arvioinnin ja kritiikin kohteeksi. Minusta Juha Manner on tässä täysin oikeassa.

12. Olisi ehkä syytä harkita, tulisiko oikeudenkäynnin julkisuuslakia muuttaa siten, että vaikka esimerkiksi alaikäisiä lapsia koskeva seksuaalirikosjutun oikeuskäsittely olisi yleisöltä suljettu, oikeudenkäyntiä  päästettäisiin kuitenkin seuraamaan muutama juridiikkaan sekä esimerkiksi todistajanpsykologiaan ja/tai oikeuspsykiatriin perehtynyt asiantuntija. Tämä suppea asiantuntijaryhmä laatisi käsittelystä ja oikeuden tuomiosta raportin, jossa väitettyjen uhrien henkilöllisyyttä ja asiaan liittyviä arkaluonteisia seikkoja paljastamatta arvioitaisiin tapausta ja käräjäoikeuden näytön harkintaa ja johtopäätöksiä. Tämä raportti täydentäisi oikeuden antamaa julkista selostetta.

13. Tunnettu ja aika usein myös arvostelua herättänyt tosiasia on, että Suomessa tuomioistuimet määräävät kovin herkästi rikosoikeudenkäynnin samoin kuin oikeudenkäyntiaineiston ja tuomion salaiseksi. On syytä muistaa, että laki ei velvoita tuomioistuinta määräämän edes seksuaalirikosjutun käsittelyä kaikissa tapauksissa ehdottomasti salaiseksi, vaan suljettu käsittely samoin kuin oikeudenkäyntiaineiston salassapito on aina tuomioistuimen harkinnassa. Vaikka suljetun käsittelyn edellytykset olisivat olemassa, laki ei velvoita oikeutta määräämään koko käsittelyä suljetuksi, vaan suullinen käsittely voidaan toimittaa yleisöltä suljettuna vain tarpeellisilta osin. Suomalaiset tuomioistuimet kuitenkin määräävät yleensä aina koko käsittelyn salaiseksi, jos vain siihen on vähänkin aihetta. Lisäksi oikeudet tekevät ko. suhteessa mieluusti siten kuin asianosaiset pyytävät eli määräväät käsittelyn ja oikeudenkäyntiaineiston salaiseksi, vaikka lain mukaan harkintavalta kuuluu, ei asianosaisille, vaan tuomioistuimelle.

14. Tulisi muistaa, että oikeudenkäynnin julkisuudella on erityisesti rikosprosessissa tärkeä funktio edistää lainkäytön läpinäkyvyyttä ja vahvistaa oikeudenkäynnin uskottavuutta ja legitimiteettiä. Oikeudenkäynnin julkisuus mahdollistaa yleisön taholta tapahtuvan tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöviranomaisten valvonnan. Demokraattisessa oikeusvaltiossa kansalaisten on voitava valvoa viranomaisten ja siis myös tuomioistuinten toimintaa ja tarvittaessa myös puuttua lainkäytössä havaittuihin epäkohtiin.

15. Turussa nyt päättynyt umpisalainen oikeudenkäynti oikeudenkäynti ei toteuta mainittuja funktioita. Lakimiehillä ja muilla asiantuntijoilla saati yleisöllä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta kontrolloida käräjäoikeuden todistusharkinnan ja jutussa annetun tuomion oikeellisuutta. Salainen oikeudenkäynti ei edistä lainkäytön läpinäkyvyyttä eikä lisää luottamusta tuomioistuinten lainkäyttöä kohtaan, vaan on päin vastoin omiaan herättämään epäilyjä esitutkintaviranomaisten, syyttäjien ja tuomioistuimen asenteista ja motiiveista.

16. Kun näin raskaista rikoksia koskevassa syytejutussa päädytään pitkän prosessin päätteeksi  äänestysratkaisuun, jossa oikeuden vähemmistö on päätynyt hylkäämään kaikkein raskaimpia rikoksia koskevat syytteet kokonaan, on pakko kysyä, onko todella niin, ettei todistusaineiston valossa asiassa ole jäänyt järkevää ja varteenotettavaa epäilyä lapsiuhrien kertomusten uskottavuudesta ja syytettyjen syyllisyydestä?

17. On selvää, että syytetyt valittavat tuomiosta, ja näin ovat  myös jutun kaksi syyttäjää ilmoittaneet tekevänsä. Koko ruljanssi alkaa siis tavallaan alusta Turun hovioikeudessa, eikä asiassa ole mitään takeita siitä, että käräjäoikeuden tuomio jäisi pysyväksi. Kuten jo alumpana totesin, käräjäoikeuden vähemmistöön jääneen tuomarin mielipide poikkeaa huomattavasti enemmistön mielipiteestä: vähemmistöön jäänyt tuomari olisi laskenut syytetyt vapaiksi, mutta enemmistö tuomitsi syytetyt pitkiin vankeusrangaistuksiin. Tämä on hyvin poikkeuksellista etenkin, kun on kysymys seksuaalirikoksista.

18. Yksi asia tuntuu nyt kuitenkin selvinneen myös syyttäjäpuolelle. Syyttäjien ilmoituksen mukaan nyt käsitellyillä seksuaalirikoksilla on selvä yhteys Ulvilan surmatekoon. Kuitenkin vielä Vaasan hovioikeuden murhajutussa antaman vapauttavan tuomion jälkeen jutun pääsyyttäjä samoin kuin valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen kiistivät  päättäväisesti mainitun yhteyden, Nissinen vieläpä TV1:n ohjelmassakin mainitun yhteyden. Näin syyttäjät tekivät  luultavasti siksi, ettei yleisölle vain syntyisi sellaista mielikuvaa, että seksuaalirikosten tutkinnalla  halutaan itse asiassa saada vain murhasyytettä tukevaa näyttöä. Mutta onko mainittu epäluulo vieläkään hälvennyt?

Blogikirjoitukseen tuli 127 kommenttia.

Blogikirjoituksen vuodelta  2013, joka koskee Turun hovioikeuden ko. jutussa antamaa tuomiota, julkaisen uudelleen myöhemmin.

289. Oikeudenkäynnin julkisuus. Henkilöllisyyden julkisuus. Salassapito. Salassapitoaika. KKO 2022:24

 1. Korkeimman oikeuden (KKO) tänään antamassa harvinaislaatuisessa päätöksessä, joka on julkaistu ennakkopäätöksenä KKO 2022:24, on kysymys tuomioistuimen määräykseen perustuvan salassapitoajan pidentämisestä.

2. Helsingin käräjäoikeudessa, Helsingin hovioikeudessa ja KKO:ssa vuosina 2006-2009 tapahtunut oikeudenkäynti kolmea vastaajaa vastaan oli koskenut salassapitorikosta ja yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä. Siinä oli käsitelty erityisen arkaluonteisia tietoja asianomistajien yksityiselämästä. Sen vuoksi asianomistajien henkilöllisyys annetuissa tuomioissa ja muu oikeudenkäyntiaineisto oli määrätty oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain (945/1984) nojalla salassa pidettäviksi. Salassapitoaika oli määrätty päättymään 30.10.2023 eli 18 vuoden kuluttua asian vireilletulosta.

3. Asianomistaja vaati vuonna 2020 KKO:lle tekemässään hakemuksessa, että salassapitoaikaa pidennetään 40 vuodella. 

4. KKO katsoi päätöksessä mainituilla perusteilla selvitetyksi, että tietojen tuleminen julkisiksi todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa niille eduille, joiden suojaksi salassapitovelvollisuus on säädetty. 

5. Tämän vuoksi KKO pidensi salasassapitoaikaa hakemuksen mukaisesti 40 vuodella eli 30.10.63 asti. Salassapito koskee oikeudenkäyntiaineistoa ja tuomiota sovellettuja lainkohtia, tuomiolauselmaa ja asiasta laadittua julkista tiedotetta lukuun ottamatta. Lainkohta: Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa (370/2007) 11 § 4 mom.

6. KKO:n ratkaisuseloste

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202224.html

 

 

276. Työsopimus. Kilpailukielto. Salasssapitoehto. KKO 2022:16.

 1. Korkein oikeus (KKO) antoi eilen 15.3. ennakkopäätöksen salassapitosopimusta koskevassa asiassa. Tuomiosta laadittu ratkaisuseloste on anonymisoitu, mutta tiedossa on, että asianosaisina jutussa ovat olleet televisiostakin tuttu kiinteistövälittäjä ja nyt myös ravintoloitsija Kaisa Liski (A) ja hänen entinen työnantajansa kiinteistönvälitysyhtiö Uudenmaan Viva Oy (B).

2. Kaisa Liskin työsopimukseen kiinteistönvälitysyhtiössä oli sisältynyt kilpailukieltoehto ja salassapitoehto, joiden rikkomisesta työsopimukseen oli sisällytetty sopimussakkoja koskevat määräykset. Liski oli perustanut työnantajan kanssa kilpailevan kiinteistönvälitysyrityksen, johon oli siirtynyt työnantajan välitettävänä olleita myyntikohteita. Lisäksi Liski oli hyödyntänyt liikesalaisuuksina pidettäviä työnantajan asiakastietoja yrityksensä toiminnassa.

3, Korkein oikeus katsoi tuomiossaan, että salassapitoehtoon ei ollut asiassa sovellettava kilpailukieltosopimusta koskevaa työsopimuslain 3 luvun 5 §:ää. Työsopimuksessa oli voitu kilpailukiellon lisäksi pätevästi sopia salassapitoehdosta ja siihen liittyvästä sopimussakosta. KKO ei pitänyt salassapitoehdon soveltamista myöskään kohtuuttomana. Liski voitiin siten kilpailukieltoehdon rikkomisen lisäksi tuomita suorittamaan työnantajalle sopimussakkoa myös salassapitoehdon rikkomisesta. 

4. Samaan lopputulokseen olivat sopimussakkoehdon osalta tulleet aiemmin jo Hyvinkään käräjäoikeus, tuomio 19.12.2018, ja Helsingin hovioikeus, tuomio 31.8.2020. Ne olivat sovitelleet salassapitoehdon mukaisen Kaisa Liskin 12 kuukauden palkkaa vastaavan sopimussakon kuuden kuukauden palkkaa vastaavaan määrään eikä KKO katsonut olevan syytä sovitella sitä enemmälti.

5. KKO on ratkaisuselosteestaan "siivonnut" pois kaikki vaaditut ja tuomitut rahamäärät.  Tämä on sikäli harmillista, ettei lukija saa tietää, kuinka suuruisesta asiasta jutussa oli kysymys. Lehtitietojen mukaan hovioikeuden tuomio, jonka lopputulosta KKO ei siis muuttanut, johti siihen, että Kaisa Liski joutui maksamaan entiselle työnantajalleen yli 550 000 euron suuruiset korvaukset . Tästä summasta velkojen ja niiden korkojen osuus oli noin 200 000 euroa loppusumman muodostuessa kilpailu- ja salasssapitoehtojen rikkomisesta aiheutuneista sopimussakoista ja oikeudenkäyntikuluista.

6. KKO:n ratkaisuseloste

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202216.html

210. KKO 2020:83. Tuomion julkisuus. Salassapito. Tuomari. Virkarikos.

1. Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomari X oli suurta julkisuutta herättäneessä rikosasiassa, jossa syytettynä oli juontaja Axl Smith, määrännyt, että asianomistajina olevien salakatselun uhrien henkilöllisyys oli pidettävä salassa myös tuomiossa. 

2. Käräjäoikeus tuomitsi 28.2.2017 Axl Smithin 30 salakatselusta, neljästä kunnianloukkauksesta ynnä muusta vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä velvoitti hänet suorittamaan korvausta asianomistajille yhteensä noin 100 000 euroa.

3. Käräjäoikeuden puheenjohtajana toiminut käräjäuomari X oli laatinut kansliatuomiosta salassa pidettävän sekä julkisen kappaleen ja ilmoittanut tuomion olevan valmis. Käräjäoikeuden tiedottaja oli lähettänyt noin 140:lle tiedotusvälineen edustajalle tuomion julkisen kappaleen, jossa näkyi seitsemän asianomistajan nimet. Näin tuomiossa olleet tiedot muun muassa sukupuolielämästä ja terveydentilasta voitiin yhdistää asianomistajiin.

4. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen määräyksestä X:ää vastaan nostettiin virkasyyte. Asia käsiteltiin ensimmäisenä asteena Helsingin hovioikeudessa. Syytäjä vaati X:lle rangaistusta ensisijaisesti tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Viisi asianomistajaa yhtyi syytteeseen ja vaati valtion velvottamista suorittamaan heille vahingonkorvauksia. X kiisti syytteen.

5. Hovioikeus katsoi 3.4.2019 antamallaan tuomiolla X:n syyllistyneen tuottamukselliseen virkasalaisuuden rikkomiseen (RL 40 luku 5 § 2 mom) ja tuomitsi hänet 25 päiväsakkoon á 28 euroa eli maksamaan sakkoa 1 450 euroa. Lisäksi hovioikeus tuomitsi valtion ja X:n suorittamaan korvausta asianomistajille. 

6. Käräjätuomari valitti tuomiosta korkeimpaan oikeuteen (KKO). Hän vaati valituksessaan ensisijaisesti, että syyte hylätään ja hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta ja toissijaisesti, että hänen katsotaan syyllistyneen tuottamuksellisen virkasalaisuuden rikkomisen asemesta tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. X vaati myös, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai, jos hänen syykseen katsotaan jäävän tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen, hänelle tuomittu sakkorangaistus lievennetään varoitukseksi, tai joka tapauksessa rangaistusta alennetaan. Hän vaati edelleen, että hänet joka tapauksessa vapautetaan vahingonkorvausvelvollisuudesta, koska hänen viakseen jäi vain lievä tuottamus.

7. Valtio vaati valituksessaan, että se vapautetaan velvollisuudesta suorittaa asianomistajille korvauksia, mikäli syyte hylätään. Syyttäjä vaati vastauksessaan, että X:n valitus hylätään. Toissijaisesti syyttäjä vaati, että X tuomitaan rangaistukseen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Asianomistajat vaativat, että valitukset hylätään. KKO toimitti asiassa valmisteluistunnon ja  suullisen käsittelyn.

8. KKO katsoi tuomiossaan  6.11.2010,  että käräjätuomari oli paljastanut salassa pidettävän tiedon, kun hän oli hyväksynyt julkisuuteen tarkoitetun tuomion. Käräjätuomarin vastuuseen ei vaikuttanut se, ettei hän ollut itse lähettänyt tuomiota eteenpäin. Tuomari oli menetellyt huolimattomasti salassapitomerkintöjä tarkastaessaan, eikä tekoa voitu pitää vähäisenä, koska sen seurauksena asianomistajien arkaluonteisia tietoja oli päätynyt laajalle toimittajien joukolle.

9. KKO ei lieventänyt hovioikeuden X:lle tuomitsemaa 25 päiväsakon sakkorangaistusta. KKO totesi, että rangaistuksessa oli otettu huomioon teon vakavat seuraukset mutta myös se, että tuomion laatimisessa käytetty tietojärjestelmä oli mahdollistanut virheellisen käsityksen salausmerkintöjen asianmukaisuudesta. Lisäksi tuomari oli pyrkinyt korjaamaan virheensä heti sen huomattuaan. 

10. KKO ratkaisi asian 3-2 -äänestyksen jälkeen. Enemmistöön kuuluivat jäsenet Jokela, Ilveskero ja Ojala. Kaksi rangaistuksen mittaamisesta eri mieltä ollutta jäsentä (Engstrand ja Koponen) totesi, ettei X:n tekoa voitu sen vähäisyyttä arvioitaessa pitää, kuten enemmistö oli katsonut, laajemmin luottamusta lainkäyttöön horjuttavana. Tällä ja esittämillään muilla perusteilla vähemmistö katsoi, että oikeudenmukainen rangaistus X:n syyksi luetusta rikoksesta on 10 päiväsakkoa.