253. KKO:n valituslupien ja ennakkopäätösten määrissä laskua

 

1.  Tarkat tiedot korkeimman oikeuden (KKO) vuonna 2021 myöntämistä valitusluvista ja antamista ennakkopäätöksistä ja muista päätöksistä ilmenevät tuomioistuimen vuosikertomuksesta. Sen KKO julkaisee vasta joskus maalis- tai huhtikuussa. Siitä ilmenee myös viime vuonna KKO:een saapuneiden asioiden määrä.

2. KKO:n julkaisemien tiedotteiden ja ratkaisujen perusteella voidaan kuitenkin  jo nyt sanoa, että sekä myönnettyjen valituslupien että KKO:n ennakkopäätöksinä julkaisemien ratkaisujen määrät ovat vähentyneet, jos niitä vertaa vuoden 2020 vastaaviin lukuihin.

3. KKO myönsi viime vuonna 108 valituslupaa, mikä on  varsin vähäinen määrä verrattuna aikaisempiin vuosiin. Vuonna 2020 KKO myönsi nimittäin 136 ja vuonna 2019 125 valituslupaa.

4. Sama aleneva trendi näkyy myös ennakkopäätöksinä julkaistujen ratkaisujen määrissä. Vuonna 2019 KKO julkaisi 112 ennakkopäätöstä, ja vuonna 2020 ennakkopäätöksiä annettiin 101 kappaletta. Vuonna 2021 ennakkopäätösten määrä laski merkittävästi, sillä niitä annettiin vain 93.

5. KKO:n kaikkia ratkaisuja ei julkaista ennakkopäätöksinä, sillä osa niistä on niin sanottuja muita päätöksiä. Niitä ei julkaista KKO:n kotisivulla eikä Finlexissä, vaan niistä julkaistaan ainoastaan lyhyt tiedoanto, joka käsittää tavallisesti vain pari kolme riviä. Nämäkin päätökset voidaan tilata maksuitta KKO:n kirjaamosta. Viime vuonna KKO antoi 33 muuta päätöstä, vuonna 2020 niiden lukumäärä oli 51 ja vuonna 2019 puolestaan 39. Laskua on siten tässäkin kohtaa.

6. Valituslupien ja ennakkopäätöksinä julkaistujen ratkaisujen määrien lasku johtuu suureksi osaksi asioiden vähenemisestä. KKO:een saapuneiden asioiden - niistä selvä valtaosa on valituslupahakemuksia - on ollut laskussa jo pidemmän aikaa. Tämä selviää KKO:n vuosikertomuksessa 2020 olevasta kansliapäällikkö Wilhelm Norrmanin laatimasta katsauksesta.

7. Vuosina 2015-2017 KKO:een saapui vuosittain  2303-2456 asiaa, mutta vuosina 2018-2020 enää 1882-2055 asiaa; vuonna 2020 KKO:en saapui mainitut 1882 asiaa ja vuotta aikaisemmin vielä 2028 asiaa, joten juttumäärä aleni vuodessa yli seitsemällä prosentilla. Vuonna 2021 saapuneiden asioiden lukumäärä ei ole vielä tiedossa, vaan se selviää vasta viime vuoden vuosikertomuksessa, joka julkaistaneen maaliskuussa. Ilmeistä on, että saapuneiden asioiden määrä on edelleen laskenut.

8. Mistä asioiden määrän jatkuva aleneminen johtuu? Yhtenä syynä tähän on muutama vuosi sitten tapahtunut valtiolle menevien oikeudenkäyntimaksujen tuntuva korotus, maksu on KKO:n osalta nykyään 530 euroa; rikosasiassa maksua ei peritä, jos KKO muuttaa alemman tuomioistuimen ratkaisua muutoksenhakijan eduksi. Toisena syynä saattaa olla oikeudenkäyntiasiamiehen kelpoisuusehtojen tiukentuminen (OK 15:2.1), vaikka sanotusta uudistuksesta on tosin aikaa jo 10 vuotta. Suurempi vaikutus on ollut sillä, että kantelu- ja purkuasioissa KKO:ssa on otettu käyttöön asiamiespakko; tämä koskee myös tilannetta, että purunhakija on itse lakimies (KKO 2014:77). Osasyynä on myös vuonna 2020 alkanut koronaepidemia, jonka takia hovioikeudet eivät ole voineet ratkaista juttuja normaalissa tahdissa.

9. Toisaalta päätösvaltaisuuden muutos siten, että myös yksi jäsen voi ratkaista lupa-asian, jos on ilmeistä, ettei valitusluvan myöntämiselle ole edellytyksiä, on nopeuttanut valituslupahakemusten  käsittelyä, kuten KKO:n vuosikertomuksesta 2020 ilmenee.

10. Vertailun vuoksi on syytä todeta, että korkein hallinto-oikeus (KHO) julkaisi viime vuonna  195 ns. vuosikirjapäätöstä eli tosiasiallisesti ennakkopäätöstä.  KHO:een saapui viime vuonna noin 4000 asiaa. KHO:n jäsenistöön on viime vuosina kuulunut  säännönmukaisesti vakinaisten jäsenten (oikeusneuvosten) lisäksi 5-7 ylimääräistä eli tietyksi määräajaksi nimitettyä jäsentä. 

 

226. Tuomarinimitys KKO:ssa

 1. Tuomioistuimissa voi vakinaisten tuomareiden (jäsenten) lisäksi olla määräaikaisia jäseniä; aiemmin heitä kutsuttiin ylimääräisiksi jäseniksi. Tämä koskee myös korkeinta oikeutta (KKO) ja korkeinta hallinto-oikeutta (KHO). 

2. Määräikaisen tuomarin nimittämisestä säädetään tuomioistuinlain (673/2016) 12 luvussa. Määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyn tuomarin kelpoisuuteen, virassapysymisoikeuteen sinä aikana, joksi hänet on nimitetty, sekä palkkauksen perusteisiin sovelletaan, mitä vastaavan vakinaisen tuomarin kelpoisuudesta, virassapysymisoikeudesta ja palkkauksesta säädetään.

3. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ollut viime vuosina runsaasti ma. tuomareita, aiemmin ma. hallintoneuvoksia ja vuoden 2017 alusta lähtien ma. oikeusneuvoksia. Sen sijaan KKO:ssa ma. jäseniä on ollut harvoin. KHO:n jäsenenä aiemmin toiminut Alice Guimares-Purokoski nimitettiin 1.9.2019 alkaen KKO:n oikeusneuvoksen ma. virkaan, viran vakinainen haltija oikeusneuvos Tuula Pynnä siirtyi tuolloin kolmeksi vuodeksi unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi.

4. Oikeusneuvos Asko Välimaa nimitettiin 1.11.2020 alkaen Helsingin hovioikeuden presidentin virkaan, hänen toimikautensa kestää seitsemän vuotta päättyen siis 3.10.2027. Kun virka jäi ilman hoitajaa, ma. virkasuhde julistettiin haettavaksi.

5. Virkaa haki 12 lakimiestä, jotka ovat aakkosjärjestyksessä asianajaja, OTT Markku Fredman, hallitusneuvos Anne Hallavainio, ma. esittelijäneuvos, lainsäädäntöjohtaja Ville Hinkkanen, markkinaoikeustuomari Nina Korjus, johtava julkinen oikeusavustaja Esa Kyllästinen, ma. KHO:n oikeusneuvos, professori Juha Lavapuro, apulaisoikeuskanslerin sijainen, esittelijäneuvos Petri Martikainen, perustuslakivaliokunnan valiokuntaneuvos, OTT Matti Marttunen, hovioikeudenneuvos, OTT Jaakko Rautio, asianajaja Olof Rehn, hovioikeudenneuvos, OTT Satu Saarensola ja laamanni Tuija Turpeinen. Juha Lavapuro, joka nimitettiin 4.12.2020 KHO:n oikeusneuvoksen virkaan, peruutti hakemuksensa 3.12.2020.

6. Virkaesityksen KKO:n ja KHO:n jäsenten nimityksestä tekevät ylimmät tuomioistuimet itse, ei siis tuomarinvalintalautakunta, kuten muiden tuomioistuinten tuomareiden osalta on asian laita. Tätä tapaa voidaan perustellusti kritisoida, menettely on kv. vertailussa täysin poikkeuksellinen.

7. Nyt esillä olevassa asiassa korkein oikeus teki 14 sivua käsittävän esityksen ma. jäsenen virkasuhteen täyttämiseksi 16.12.2020 pidetyssä täysistunnossa. Virkaesitys noudattaa tuttua kaavaa, jossa ensin kerrotaan kaikkien hakijoiden nimet ja lyhyesti se, missä tehtävissä he ovat uransa aikana olleet; ilmoitetaan myös, jos hakijat ovat suorittaneet oikeustieteen lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon. Jos hakijalla on julkaisuja, tämä mainitaan, muttei kerrota, kuinka monta, millaisia tai minkä nimisiä. Tämä jälkeen esityksessä kerrotaan KKO:n jäsenille käytännössä asetettavista pätevyysvaatimuksista ja millaisista tehtävissä KKO:een nimitetyt tuomarit ovat yleensä aiemmin toimineet. 

8. Tällä kerralla KKO haastatteli  kolmea hakijaa, jotka olivat markkinaoikeustuomari Nina Korjus, valiokuntaneuvos Matti Marttunen ja laamanni Tuija Turpeinen. Virkaa hakeneista KKO on jo edellisten virantäyttöjen yhteydessä haastatellut asianajaja Markku Fredmania ja hovioikeudenneuvos Jaakko Rautiota.

9. Tämä jälkeen KKO pääsee sivulla 10 itse arviointiin. Tässäkin osiossa on runsaasti yleisiä näkökohtia, mutta lopulta KKO on päätynyt katsomaan, että se piti vahvimpina hakijoina Fredmania, Rautiota ja Turpeista. Sitten KKO käsittelee erikseen näiden kolmen ansioita jäsenen viran kannalta, Fredmanin ja Raution osalta melko lyhyesti, mutta Turpeisen kohdalla laajammin. Tästä jo voidaan arvata, että KKO on pitänyt laamanni Tuija Turpeista on vahvimpana hakijana. 

10. KKO toteaa vikaesityksessään, että Tuija Turpeinen on toiminut käräjäoikeuden laamaninna - siis Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa - vuodesta 2016. Sitä ennen hän on toiminut käräjätuomarina ja asianajajana. (Lakimiesmatrikkelin mukaaaan Turpeinen on ollut käräjätuomarina 2009-2016 ja asianajajana Joensuussa 1993-2009.) KKO:n mukaan hänellä on näissä työtehtävissä hankittu monipuolinen ja laaja asiantuntemus niin siviili- kuin rikosasioista ja niiden oikeudenkäyntimenettelystä. Laamannina Turpeiselle on KKO:n mukaan syntynyt "yksittäisen käräjäoikeuden näkökulmaa laajempi käsitys alioikeuksien lainkäytöstä"; tämä lausuma hieman oudoksuttaa, olisiko ollut tarkoitus lausua, että "yksittäisen käräjätuomarin näkökulmaa laajempi käsitys" alioikeuden lainkäytöstä? Turpeisella on kokemusta myös lainvalmistelutyöryhmistä. Hieman aiemmin (kappale 15) esityksessä mainitaan, että Turpeisella on kokemusta esittelijän tehtävästä kuluttaja-asiamiehen toimistossa ja kaupunginviskaalin tehtävästä. Lisäksi Turpeisella on luottamustehtäviä (mm. Suomen Lakimiesliiton hallituksen jäsenyys) ja hän on toiminut Tuomarinvalintalautakunnan jäsenenä ja Tuomioistuinviraston johtokunnan varajäsenenä.

11. Näillä perusteilla KKO katsoi, että Turpeisella on hyvät edellytykset toimia tuomarina korkeimmassa oikeudessa. Hänellä on aiemmista tehtävistään ja myös haastattelun perusteella saadun käsityksen mukaan sellaiset henkilökohtaiset ominaisuudet, joita korkeimman oikeuden jäsenen viran menestyksellinen hoitaminen edellyttäää. Korkein oikeus päätyi hakijoiden ansioiden kokonaisarvioinnin perusteella katsomaan, että Tuija Turpinen oli vahvimpana hakijana virkaan esitettävä.

12. Tasavallan presidentti nimitti Tuija Turpeisen korkeimman oikeuden jäsenen ma. virkaan 1..3.2021 - 31.10.2027 väliseksi ajaksi. 

13. Virkaesitys tehtiin KKO:n täysistunnossa 16.12.2020 ja siihen osallistuivat presidentti ja 14 oikeusneuvosta. Eri mieltä olivat oikeusneuvokset Lena Engstrand ja Jarmo Littunen. He katsoivat, että ma. virkaan tulisi esittää Markku Fredmania, jonka lakimiesura ja kirjallinen tuotanto ovat monipuolisia. Fredman on lisäksi osoittanut syvällistä asiantuntemusta Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen soveltamisen  alalla.  Engstrand ja Littunen ilmoittivat pitävänsä tällaista asiantuntemusta KKO:n työn kannalta varsin hyödyllisenä.

-----

14. Tuija Turpeisen, 53, ansiot virkaan ovat kiistattomat ja hänestä KKO saa pätevän jäsenen. Määräajan kuluessa Turpeinen tullaan todennäköisesti nimittämään vakinaisen jäsenen virkaan. Hän on toiminut ensin viitisentoista vuotta asianajajajana ja sen jälkeen toistakymmentä vuotta tuomarina, josta viimeksi kuluneet 4-5 vuotta  käräjäoikeuden laamannina. Hän on osallistunut merkittäviin lainvalmisteuhankkeisiin ja  hänellä on ollut useita luottamustehtäviä erilaisissa lakimiesjärjestöissä. Myös se, että Turpeinen on kotoisin Itä-Suomesta, on käytännössä merkittävä asia, sillä useimmat KKO:n jäsenet ovat toimineet lähinnä pääkaupunkiseudulla. Turpeinen on  tehnyt ilmeisesti hyvän vaikutuksen KKO:n jäseniin toimiessaan, paitsi tuomarina ja em. haastattelussa, myös esim. tuomarinvalintalautakunnan jäsenenä, koska mainitun lautakunnan puheenjohtajana toimii KKO:n jäsen.  Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että Turpeisen ensiyritys "korkkiin" tuotti tulosta. Tämä ei toki ole täysin harvinaista, vaikka useimmiten tie KKO:een on avautunut vasta toisen tai sitä useamman yrityksen jälkeen. Luultavasti Turpeiselle on KKO:n piiristä "vinkattu" asiasta ja kehotettu hakemaan kyseistä ma. jäsenyyttä. Tässä ei tietenkään sinänsä ole moittimisen aihetta.

15. Ymmärrän silti varsin hyvin myös virkaesityksestä eri mieltä olleiden KKO:n jäsenten lausuntoa.  Markku Fredmanin ansiot esimerkiksi erilaisiin lainvalmisteluhankkeiden osallistumisen suhteen ovat Tuija Turpeiseen verrattuna lähes ylivertaista. Hän on väitellyt työn ohessa oikeustieteen tohtoriksi ja hän on julkaisut useita päteviä nimenomaan rikos- ja prosessioikeuteen kuuluvia teoksia, joista useimmista on otettu lisäpainoksia. Puhumattakaan hänen artikkelituotannostaan, joka on todella merkittävä myös laadullisesti. Fredman on palkittu pari kolme kertaa asianajajan työstään ja hän on maan parhaita ihmisoikeusasiantuntijoita, kuten KKO:n eri mieltä olevien jäsenten lausunnossakin todetaan. 

16. Mutta jostain kumman syystä, joka ei ole minulle selvinnyt, Fredmania ei vain ole korkeimman oikeuden jäsenen virantäytöissä onnistanut. Hän lienee hakenut oikeusneuvoksen virkaa vuodesta 2009 lähes joka kerta, eli kaikkiaan lähes kymmenen kertaa, mutta aina ilman tulosta. Hänet on toki noteerattu lähes joka hakukierroksella 3-4 vahvimman hakijan joukkoon ja hän on saanut usein muutaman äänen kannatuksen KKO:n täysistunnossa ikään kuin jonkinlaisena "lohdutuspalkintona". Nyt Fredmanin kannalla olivat oikeusneuvokset Engstrand ja Littunen, edellisellä nimityskerralla oikeusneuvos Häyhä ja kolme vuotta sitten eli tarkkaan ottaen 28.3.2018 oikeusneuvokset Ilveskero ja Leppänen. Kaikkia Fredmanin nimittämistä puoltavia äänestyskertoja en enää muista.

17. Oikeusneuvokset Ilveskero ja Leppänen lausuivat KKO:n täysistunnossa 28.3.2018 näin:

Hakijoista vahvimpana ehdokkaana tässä viranhaussa erottuu Fredman. Fredmanilla on rikosoikeudesta pitkäaikainen ja laaja kokemus, joka perustuu hänen hoitamiinsa asianajotehtäviin kotimaisissa tuomioistuimissa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ja EU:n tuomioistuimessa sekä hänen osallistumiseensa erilaisiin lainvalmisteluhankkeisiin, hänen kirjalliseen tuotantoonsa ja koulutustoimintaansa. Hänen monipuolinen toimintansa eri tehtävissä ja haastattelussa antamansa kuva osoittavat, että hänellä on erinomaiset ammatilliset ja henkilökohtaiset valmiudet korkeimmassa oikeudessa tapahtuvaan oikeuden kehittämiseen.

18. Vuoden 2018 jälkeen Markku Fredmanin ansiot ovat entisestään lisääntyneet. Hän on väitellyt toukokuussa 2018 oikeutieteen tohtoriksi ja Helsingin yliopiston kansleri on marraskuussa 2019 nimittänyt hänet prosessioikeuden dosentiksi. Hän  hoitanut asianajajana uusia merkittäviä oikeusjuttuja jne. Minusta Markku Fredmanin ei olisikaan syytä lopettaa KKO:n jäsenten virkojen hakemista. Hänen  saamansa puoltoäänet eri nimityskierroksilla osoittavat, että ylin tuomioistuin kenties potee hieman huonoa omaatuntoa, kun Fredman jää tai jätetään aina "rannalle". Minusta ei ole oikein torjua näin pätevän ja kokeneen juristin pääsy ylimmän tuomioistuimen tuomarin virkaan. 

19. Kaikki KKO:n jäsenet myöntävät Fredmanin kiistattomat ansiot maan ylimmän tuomioistuimen tuomarin virkaan, mutta se, ettei enemmistö ole häntä koskaan virkaan esittänyt, saattaa johtua joskus kymmenkunta vuotta sitten tehdystä periaatepäätöksestä, että "Fredmania emme tule ikinä esittämään. Arvelisin vuotta 2010, jolloin KKO esitti virkaan asianajaja Ari Kantoria, jolle oli viranhausta KKO:n sisältä vinkattu.  Tuolloin useat juristit katsoivat, että virkaan olisi tullut esittää Markku Fredman. Kun Hesari kysyi asiaa - jostakin syystä - minulta, ilmoitin olevani Fredmanin kannalla, ja samaa mieltä ko. lehtijutussa oli myös professori Erkki Aurejärvi.

20. Minusta korkeimman oikeuden olisi jo "korkea" aika leppyä, sillä eihän Markku Fredman itse ole ollut syypää siihen, mitä me kaksi kriitikkoa menimme asiasta 2010 lehtihaastattelussa lausumaan.

 

 

140. KKO:n presidentti vaihtumassa

                          Korkeimpaan oikeuteen valitaan uutta isäntää

1. Korkeimman oikeuden (KKO) presidentti Timo Esko jää eläkkeelle 1. syyskuuta. Hän täyttää 68 vuotta ensi vuoden toukokuussa.

2. Timo Esko aloitti KKO:n presidenttinä 1. tammikuuta 2016, jolloin hän oli 63-vuotias. Turun hovioikeuden presidenttinä Esko oli 2012-2015 ja sitä ennen vuosina 2006-2012 KKO:n oikeusneuvoksena. Asianajajana Timo Esko työskenteli vuosina 1992-2006 ja Helsingin yliopiston halllintojohtajana 1987-1992. Yliopistotutkijana, käytännössä lähinnä  kansainvälisen yksityisoikeuden assitenttina, Esko oli vuosina 1976-1986. Hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1986, väitöskirjan nimenä on Lainvalinta ja kansainväliset työsuhteet.

3. Hakuaika Timo Eskon manttelinperijäksi päättyi helmikuun lopussa. Virkaa haki viisi juristia: 

Juha Häyhä (s.1956), oikeusneuvos, OTT, dosentti
Mika Ilveskero (s.1966), oikeusneuvos, OTK,
Tatu Leppänen (s.1968), oikeusneuvos, OTT, dosentti
Kenneth Nygård (s. 1957), hovioikeuden presidentti, OTL, ja 
Asko Välimaa (s.1963), oikeusneuvos, OTL

4. KKO:n presidentin nimittää tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Asia esittellään oikeusministeriöstä, joka myös valmistelee nimitysasian. Ministeriö hankkii hakijoista KKO:n lausunnon, jolla on asiassa suuri painoarvo.

5. Tuomarinvalintalautakunnalla ei ole KKO:n tai KHO:n presidentin virantäyttömenettelyssä roolia, sama koskee myös KKO:n ja KHO:n jäsenten nimitysmenettelyä. Jäsenten valintaprosessissa ylimmät oikeudet voivat tosin pyytää hakijoista tuomarinvalintalautakunnan lausunnon, mutta näin ei ole tiettävästi vielä kertaakaan tapahtunut. Jäsenen nimittämisasiassa KKO tekee valtioneuvostolle perustelun esityksen.  Presidentin nimittämismenettelyssä vastaavaa esitystä ei tehdä. Virkaesityksen tekeminen myös KKO:n ja KHO:n jäsenten nimittämisestä tulisi luonnollisesti antaa tuomarinvalintalautakunnalle.

6. KKO:n presidentillä on oikeusvaltiossa suuri merkitys. Hän on paitsi oman tuomioistuimensa päällikkötuomari, myös koko tuomioistuinlaitoksen keulakuva, jonka julkisista esiintymisistä ja lausunnoista aika paljon riippuu, millaisen kuvan kansalaiset saavat tuomiovaltaa käyttävistä riippumattomista oikeusistuimista.

7. KHO:n uudeksi presidentiksi nimitettiin viime vuonna oikeusneuvos, OTT Kari Kuusiniemi. Nyt on edessä presidentin nimittäminen KKO:lle, joka tuomioistuinten hierarkiassa asettuu KHO:n yläpuolelle. 

(Minulla on tarkoitus arvioida viranhakijoita myöhemmin eri jutussa)

134. Ruotsin Högsta domstolen, osa III

1. Jatkamme tutustumista Ruotsin korkeimpaan oikeuteen (HD) tuomioistuimen viime vuodelta laaditun ja pari viikkoa sitten julkaiseman toimintakertomuksen valossa.

2. HD:n  jäseneksi vuonna 2017 nimitetty oikeusneuvos Malin Bonthron kertoo  ensivaikutelmistaan HD:n palveluksessa otsikolla "Den första tiden som justitieråd" (s. 13-14). Bonthron (synt. 1967) valmistui juristiksi 1991 ja sai 1999 tuomarikoulutuksen suoritettuaan nimityksen Svean hovioikeuden asessoriksi, jolla on kelpoisuus hakea vakinaista tuomarin virkaa. Pari vuotta asianajotoimistossa työskenneltyään Bonthron siirtyi oikeusministeriöön ja toimi siellä erilaisisssa, lähinnä lainvalmistelua koskevissa tehtävissä - erityisalana tekijänoikeus -  lähes 20 vuotta vuoteen 2017 saakka, viimeksi  nimikkeellä rättschef.

3. Tämän jälkeen toimintakertomuksessa seuraa laaja lähes 20 sivua käsittävä jakso otsikolla "Vägen till prejudikat". Siinä selostetaan yksityiskohtaisesti tuomioistuimeen saapuvien valituslupahakemusten ja valitusten käsittelyvaiheita. Esitys sisältää seuraavat jaksot: överklagande kommer in, inledande granskning, förberedelse - tillståndsprövning, förberedelse - slutlig prövning, slutlig prövning, avgörandet färdigställs ja avslutad åtgärden.

4. Jakson alussa on kaksi videota otsikoilla "Högsta domstolens roll" ja "Vägen till prejudikat". Niissä kerrotaan - lähinnä ei-juristeja silmällä pitäen - lyhyesti HD:n roolista prejudikaattituomioistuimena ja HD:n toiminnan pääpiirteet. Kun Ruotsin käräjäoikeudet ratkaisevat vuosittain n. 170 000 ja kuusi hovioikeutta n. 25 000 riita- ja rikosasiaa, antaa HD vuodessa keskimäärin vain 100 ennakkopäätöksenä julkaistavaa ratkaisua. Vastaavanlaista videoaesitystä voidaan suositella myös Suomen ylimmille tuomioistuimille, kuten myös hovioikeuksille ja käräjäoikeuksillekin. Ehkä asia saadaan kuntoon kun tuomioistuinvirasto on aloittanut toimintansa.

5. Valituslupahakemukset ja valitukset otetaan vastaan kirjaamossa, mistä ne jaetaan tiettyjen toimenpiteiden jälkeen kahdelle valmisteluyksikölle. Kumpaakin yksikköä johtaa tuomari - ei siis HD:n jäsen -  joka on toimikauden ajan vapaalla omasta virastaan. Yksikköön kuuluu valmistelujuristeja, joita tuomioistuimessa oli viime vuonna seitsemän, n. 30 oikeussihteeriä sekä joukko virkalijoita (beredningshandläggare, domstolshandläggare). Valmistelujuristit, jotka avustavat oikeussihteereitä, ovat nuoria tuomioistuinharjoittelun suorittaneita (notariemeriterade) juristeja, joiden toimikausi on kaksi vuotta ja joiden työt jatkuvat HD:n jälkeen esimerkiksi hovioikeuden viskaalina tai asianajoimiston palveluksessa.

6. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Ruotsissa ei ole enää aikoihin ollut käytössä varatuomarin (vicehäradshövding) tittelin myöntämistä tuomioistuinharjoittelun suorittaneille juristeille. Siitä luovuttiin Ruotsissa lopullisesti lähes sata vuotta sitten vuonna 1926. On selvää, ettei kyseinen nimike ole Suomessakaan vastannut pitkiin aikoihin alkuperäistä tarkoitustaan, joten siitä voitaisiin aivan hyvin luopua. Mutta tietäen, miten innokkaasti suomalaiset ovat kaikenlaisten arvonimien ja kunniamerkkien perään, on helppo ennustaa, että meillä varatuomarin arvonimen myöntäminen tulee säilymään ikuisesti! Sama koskee herastuomarin arvonimen myöntämistä lautamiehille, Ruotsissa siitäkin on luovuttu jo kauan sitten.

7. Ruotsin korkeimpaan oikeudelle tehdään vuosittain hovioikeuden ratkaisuista noin 5 000 valitusta, joista ainoastaan kaksi prosenttia johtaa valitusluvan myöntämistä edellyttävään varsinaiseen tutkintaan. Selvät tapaukset, joita on 90 prosenttia valituksista, ratkaistaan oikeussihteerin esityksestä yhden jäsenen kokoonpanossa jo kuukauden kuluessa siitä, kun valitus oli saapunut oikeuden kirjaamoon. Jos jäsen ei hyväksy oikeussihteerin ehdotusta tai asia on epäselvä, kysymys valitusluvan myöntämisestä siirretään kolmen jäsenen kokoonpanoon, jonka ratkaisu saadaan yleensä kolmen kuukauden kuluessa valituksen saapumisesta. 

8. Oikeussihteerit ovat, useimmiten tuomioistuinharjoittelun jälkeen, suorittaneet varsinaisen tuomarikoulutuksen ja saaneet sen jälkeen nimityksen hovioikeuden asessoreiksi. KKOssa ja KHO:ssa tuttua jakoa oikeussihteereihin, vanhempiin oikeussihteereihin ja esittelijäneuvoksiin ei ole,  ja oikeussihteerin tehtävä on aina määräaikainen kestäen neljä vuotta. Osa oikeussihteereistä voi työskennellä Tukholman ulkopuolella, esimerkiksi Malmössä tai Göteborgissa. Toimikautensa päätyttyä oikeussihteerit voivat jatkaa tuomarinuraa käräjäoikeuden tai hovioikeuden tuomareina.

9. Valitusluvan saaneiden asioiden jatkokäsittely eli juttujen varsinainen (asiallinen) tutkinta voi tapahtua joko suullisessa pääkäsittelyssä tai, kuten on tavallista, kirjallisessa esittelymenettelyssä esittelijän laatiman muistion ja ratkaisuehdotuksen pohjalta. Jos asiassa tomiteaan päääsittely, ratkaistaan asia siinä esitetyn aineiston pohjalta, eli istunnon jälkeen ei pidetä enää esittelyä; Suomen KKO:ssa tilanne on, outoa kyllä, tässä suhteessa erilainen. Ruotsin HD:n lakiin perustuva käytäntö on välittömyysperiaatten mukainen, KKO:n ei.

10. Kullekin asialle määrätään ennen esittelyä referentti  (referent) eli jäsen, joka ensi sijaisesti vastaa asian käsittelystä; KKO:ssa ja täkäläisissä hovioikeuksissa häntä kutsutaan tarkastavaksi jäseneksi. Asiat käsitellään normaalisti viiden jäsenen kokoonpanossa, jossa tapauksen selostaa muille jäsenille, ei esittelijä niin kuin Suomessa tapahtuu, vaan referentti, joka myös ilmaisee ratkaisun sisällöstä päätettäessä ja mahdollisessa äänestyksessä ensimmäisenä oman kantansa. HD ilmoittaa kirjallisessa ratkaisussaan, kuka jäsenistä on toiminut referenttinä. Tämä mainitaan myös julkaistuissa oikeustapauskokoelmissa (Nytt juridiskt arkiv, NJA). Myös tältä osin menettely eroaa KKO:n omaksumasta käytännöstä.

11. Jonkin ajan kuluttua esittelytilaisuuden jälkeen pidetään vielä återställning -niminen istunto, joka on eräänlainen uusinta- tai tarkistuskäsittely. Siinä jaoston kanta lyödään lopullisesti lukkoon myös ratkaisun kirjoitusasun osalta ja eri mieltä olevilla jäsenillä on tilaisuus esittää äänestyslausumansa. Referentti jättää viikkoa ennen kokousta muille jäsenlle viimeistellyn luonnoksen ratkaisusta sekä lyhyen prejudikaattiotsikon. 

12. KKO:ssa ei samanlaista käsittelyvaihetta ei tunneta. Siellä asiakirjat kiertävät esittelyn kaikilla jäsenillä ja kiertoajasta voi tulla hyvinkin pitkä. Toisinaan ratkaisun asiasisältökin saattaa muuttua "kierrolla" täysin erilaiseksi siitä, mihin esittelyssä oli päädytty. Lisäksi on otettava huomioon tuomioistuinlain 16 luvun 3 §, jonka mukaan tuomari on toimivaltainen lainkäyttöasiassa senkin jälkeen, kun hän ei enää ole tuomarin virassa, jos hän on ratkaissut asian tai osallistunut sen ratkaisemiseen monijäsenisen kokoonpanon jäsenenä virkasuhteensa aikana.

13. Tämä voi ja on käytännössä myös  johtanut siihen, että KKO:n ratkaisun allekirjoittaa tuomari, joka on jäänyt virastaan eläkkeelle aikoja sitten. Näin tapahtui juuri äskettäin annetussa ratkaisussa KKO 2019:8, jonka on jäsenenä allekirjoittanut kaksi "eläkeläistuomaria", joista toinen on eläköitynyt jo 1.9.2017 ja toinen 1.5.2018.Tällaisessa tilanteessa ratkaisuun olisi syytä merkitä antamspäivän lisäksi myös esittelypäivä, jolloin asia on KKO:n omaksuman käytännön mukaan ratkaistu. Näin ei kuitenkaan tapahdu. 

Esitys jatkuu vielä hieman myöhemmin julkaistavassa IV-osassa.

133. Ruotsin Högsta domstolen, osa II

1. Högsta domstolenin jäseninä ovat tällä hetkellä seuraavat 15 oikeusneuvosta (suluissa tuomarin ikä vuoden 2019 lopussa) Anders Eka (58), II-osaston pj. Gudmund Toijer (63), Ann-Christine Lindeblad (65), Kerstin Calissendorff (64), Johnny Herre (56), Agneta Backlund (59), Ingemar Persson (65), Svante O. Johansson (59), Dag Mattsson (62), Lars Edlund (67), Sten Andersson (64), Stefan Johansson (64), Petter Asp (49), Eric M. Runesson (59) ja Matlin Bonthron (52).

2. Yllä HD:n jäsenet ryhmäkuvassa, puheenjohtaja Anders Eka edessä keskellä. Hän on muita päätään pidempi, vaikka seisoo yhtä rappua alempana.  Suomen KKO:sta ei taida olla julkaistu vastaavaa ryhmäkuvaa, vaan yleensä kuvia, joissa jäsenet istuvat plenumsalin pöydän ympärillä.

3. Högsta domstolen sijaistee Tukholmassa Bonden palatsissa (Bondeska palatset), joka rakennettiin 1600 -luvulla alun perin ruotsalaisen valtiomiehen Gustaf Bonden yksityisasunnoksi. HD muutti rakennukseen 1949, sitä ennen tuomioistuin oli toiminut  Tukholman kuninkaallisessa linnassa.  

4. Jokaisesta HD:n tuomarista on julkaistu kuva HD:n kotisivuilla. Näin on tehty myös Norjan Høysterettin sivuilla, mutta meidän KKO:n ja KHO:n tuomareista ei löydy tuomioituimen sivuilta henkilökohtaista valokuvaa. Jokaisen HD:n jäsenen aiemmasta toiminnasta esitetään nettisivulla tarkat tiedot. Selostukseen sisältyy maininta myös jäsenen mahdollisesta toiminnasta välimiehenä; näitä jäseniä on viisi. Muussa yhteydessä on käynyt selville, että viime vuonna oikeusneuvokseen virkaan nimitetty Eric M. Runesson on toiminut välimiehenä yli sadassa asiassa -  KKO:n jäsenten esittelystä puuttuu välimiesjäsenyyksiä koskeva tieto, mitä voidaan pitää puutteena.

5. HD:n jäsenet ovat iäkkäämpiä tuomareita kuin Suomen KKO:ssa, vain oikeusneuvos Asp on syntynyt 70-luvulla. Aika harvoin HD:hen on nimitetty alle 50-vuotiaita tuomareita;  Johnny Herrre oli nimityshetkellä vuonna 2010 47- vuotias.

6. Ruotsissa tuomarin eroamisikä on 67 vuotta. Tänä vuonna eläkkeelle jää oikeusneuvos Edlund. Uusiksi jäseniksi, jotka alkavat hoitaa virkaansa myöhemmin tänä vuonna, on nimitetty Cecilia Renfors (58), joka on ollut aiemmin tuomarina, mutta toimii nykyisin oikeusasiamiehenä, sekä Stefan Reimer (57), joka on Helsingborgin käräjäoikeuden chefsrådman.

7. HD:n jäsenten tausta on aika lailla samanlainen kuin KKO:n oikeusneuvostenkin. Seitsemällä on nimityshetkellä ollut aiempaa tuomarikokemusta (Eka, Toijer, Lindeblad, Persson, Andersson, Reimer ja Renfors), kolme on ollut asianajajana (Calissendorff, Edlund ja Runesson), kolme professorina (Herre, Svante O. Johansson ja Asp) ja neljää voidaan pitää lainvalmistelijana (Backlund, Mattson, Stefan Johansson ja Bonthron); Stefan Johanssoon on toiminut myös tuomarina.

8. Lainvalmistelijoina tomineilla juristeilla on siten Ruotsissa, samoin kuin Suomessakin, aika suuri kiintiö maan ylimmässä tuomioistuimessa. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, että kaikilla edellä mainituilla neljällä HD:n lainvalmistelijajäsenellä on tuomarin pätevyys, ts. he ovat läpikäyneet tuomarikoulun ja tulleet nimitetyiksi hovioikeuden asessoreiksi. Suomen KKO:ssa tilanne on tässä suhteessa erilainen.

9. Yhdessä asiassa KKO:n ja Ruotsin HD:n jäsenkunta eroaa kuitenkin toisistaan. Suomessa oikeusneuvokseen virkaan voidaan ja on aika usein myös nimitetty "talon" omia esittelijöitä, tavallisesti esittelijäneuvoksen virassa olevia lakimiehiä. Viimeksi näin tapahtui vuonna 2017, jolloin KKO:n jäseneksi nimitettiin esittelijäneuvos, OTT Juha Mäkelä. Ruotsissa esittelijän nimittäminen HD:n jäseneksi ei sen sijaan näytä olevan käytännössä mahdollista, sellaista nimitystä ei ainakaan ole viime sotien jälkeen tiedossani. Ruotsin käytäntö on perusteltu ja se olisi ilman muuta omaksuttava myös Suomessa. Kun meillä virkaesityksen jäsenen nimittämisestä tekee KKO itse, esityksen kohdistuminen monien pätevien ja kokeneiden viranhakijoiden ohi talon omaan virkamieheen on omiaan herättämään epäilyjä nimitysmenttelyn puolueettomuuden suhteen.

10. Suomessa lakia olisi järkevää muuttaa siten, että virkaesityksen tasavallan presidentille myös KKO:n ja KHO:n jäsenten nimittämisen osalta tekisi ylimpien oikeuksien sijasta tuomarinvalintalautakunta. Ruotsissa tällainen muutos tapahtui vuonna 2010. On yllättävää, että vuoden tuomioistuinlain (267/2016) valmistelun ja säätämiseen yhteydessä Suomessa ei puututtu kyseiseen epäkohtaan. Ylimpien tuomioistuinten riippumattomuus ei ko. muutoksen johdosta vaarantuisi, koska nimitysasian valmistelussa asiasta pyydettäisiin KKO:n tai KHO:n lausunto ja mainittujen tuomioistuinten valitsemat edustajat ovat sitä paitsi mukana tuomarinvalintalautakunnan kokoonpanossa ja toimivat vieläpä lautakunnan puheenjohtajina.

11. Ruotsin HD:n jäsenkunnassa on lähes aina ollut aiemmin professoreina toimineita jäseniä. Nykyisistä professorijäsenistä Petter Asp on rikosoikeuden, Johnny Herre kauppaoikeuden ja Svante O. Johansson puolestaan siviilioikeuden tutkija. 

!2. HD:n aiemmista professorijäsenistä voidaan mainita esimerkkeinä mainita sellaiset tunnetut nimet kuin Hjalmar Karlgren (1946-64), Henrik Hessler (1973-83), Bertil Bengtsson (1977-93) ja Torgny Håstad (1998-2010), jotka ovat kaikki toimineet siviilioikeuden professoreina. HD:n jäsenenä on ollut myös prosessioikeuden professori Lars Welamson (1970-88), joka on kirjoittanut teoksia mm. oikeusvoimaopista ja konkurssioikeudesta sekä Rättegång VI -nimisen mainion oppi- ja käsikirjan, joka käsittelee muutoksenhakuoikeutta.

13. Ruotsin korkeimmassa oikeudessa on n. 30 esittelijää eli suunnilleen yhtä paljon kuin KKO:ssa. KKO:ssa käytössä olevaa jakoa oikeussihteereihin, vanhempiin oikeussihteereihin ja esittelijäneuvoksiin HD:ssa ei tunneta, vaan kaikkien esittelijöiden virkanimike on oikeusihteeri (justitiesekreterare). He ovat yleensä tuomarikoulutuksen suorittaneita hovioikeuden asessoreja ja heidät nimitetään tehtävään korkeintaan neljäksi vuodeksi; mahdollinen jatkokausi voi kestää enintään toiset neljä vuotta. Lisäksi HD:ssa on kymmenkunta notaarikoulutuksen suorittanutta valmistelujuristia (beredningsjurist), jotka osallistuvat alkuvaiheessa tuomioistuimeen saapuvien valitusasioiden valmisteluun.

14. Minusta KKO:ssa (ja KHO:ssa) tulisi siirtyä esittelijöiden osalta samanlaiseen käytäntöön kuin Ruotsissa. Esittelijöiden virat tulisi mieltää koulutusviroiksi tai -tehtäviksi, niihin ei ole suinkaan tarkoitus jäädä "ikuisesti", vaan tietyn 2-3 vuoden määräajan kuluttua  esittelijän tulisi siirtyä urallaan eteenpäin ja hakeutua muihin ja vaativimpiin tehtäviin. Nykyisin kolmannes KKO:n esittelijän vakinaisista viroista voidaan lain nojalla muuttaa ja ainakin osa niistä on tiettävästi myös muutettu määräajaksi täytettäviksi viroiksi. 

15. Kirjoitussarjan III-osa tulee myöhemmin.

132. Ruotsin Högsta domstolen, osa I

                 Högsta domstolen sijaitsee Bonden palatsissa Tukholmassa

1. Tietoja eri maiden ylimmistä tuomioistuimista saa kätevästi niiden netissä julkaisemista toiminta- tai vuosikertomuksista. Suomalaista juristia kiinnostaa yleensä eniten muiden pohjoismaiden korkeimpien oikeuksien toiminta

2. Norjan Høysterett julkaisi vuoden 2018 toimintakertomksensa jo 7.1. 2019, eli kun vasta viikko oli kulunut kertomusvuoden päättymisestä. Suomessa ei ole totuttu lähimainkaan näin nopeaan toimintaan. Korkein hallinto-oikeus (KHO) julkaisi vuoden 2017 vuosikertomuksensa 30.3.2018 ja KKO oman kertomuksensa vikkoa paria myöhemmin.

3. Tässä yhteydessä on syytä luoda katsaus Ruotsin korkeimman oikeuden Högsta domstolenin (HD) viime vuoden toimintakertomukseen. Se julkaistiin tuomioistuimen kotisivulla viime viikon perjantaina 26. tammikuuta.

HD:n toimintakertomus vuodelta 2018

4. Tomintakertomus on hyvin toimitettu 50-sivuinen julkaisu, jossa on paljon isokokoisia kuvia ja johon sisältyy kaksi veideoesitystä tuomioistuimen toiminnasta. Kertomuksessa on vältetty turhaa pönäkkyyttä, eikä siinä mässäillä laajoilla numeroselvityksillä, vaan tilastotiedot esitetään taulukkomuodossa julkaisun lopussa.

5. Toimintakertomuksen alkuun on otettu tuomioistuimen uuden puheenjohtajan - Ruotsin korkeimmassa oikeudessa ei ole presidenttiä - alkusanat. HD:n puheenjohtajana 1.9.2018 aloitti oikeusneuvos Anders Eka, joka on aiemmin toiminut mm. Svean hovioikeuden laamannina ja Tukholman käräjäoikeuden laamannina. Puheenjohtajan virkaa haki myös HD:n toisen jaoston puheenjohtajana toimiva oikeusneuvos Gudmund Toijer. HD:n puheenjohtajaksi voidaan nimittäin vain talossa työskentelevä oikeusneuvos. Suomen KKO:sa tilanne on toinen, sillä tuomioistuimen presidentti voidaan nimittää myös myös oman talon ulkopuolelta.

6. HD:n puheenjohtajana ennen Anders Ekaa toiminut oikeusneuvos Stefan Lindskog jäi eläkkeelle elokuun lopussa 2018. Hänet nimitettiin oikeusneuvokseksi 2006 ja HD:n puheenjohtajaksi vuoden 2016 alusta. Aiemmin Lindskog toimi asianajajana, minkä ohessa hän on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi ja julkaissut useita laajoja oikeustieteellisiä teoksia lähinnä yhtiöoikeudesta ja välimiesmenettelystä. Lindskog, joka on ollut asianajajaliiton puheenjohtajana, kuulunee maan menestyimpien lakimiesten joukkoon myös taloudellisesti. Ihmekös tuo, sillä Lindskog on hoitanut ahkerasti myös välimiehen tehtäviä. 

7. Anders Eka korostaa esityksessään tuomioistuimen tiedotustoiminnan merkitystä ja vakuuttaa, että korkein oikeus tulee tekemään parhaansa, jotta  oikeusvarmuus säilyisi ja ihmiset pääsisivät oikeuksiinsa. Hän toteaa, että tilanne ei ole kaikkien maiden ylimpien oikeuksien osalta yhtä hyvä ja viittaa tässä suhteeessa erityisesti viimeaikaisiin tapahtumiin Puolassa ja Unkarissa, jossa poliittinen valta on pyrkinyt horjuttamaan riippumattomien tuomioistuinten ja erityisesti korkeimman oikeuden asemaa. 

8. Anders Eka korostaa HD:n ja korkeimman hallintotuomioistuimen (HFD) välistä yhteistyötä. Tämä on ilmennyt vuona 2018 mm. siten, että oikeusneuvos Kerstin Calissendorff (HD) ja oikeusneuvos Kristina Ståhl (HFD) vaihtoivat kolmeksi kuukaudeksi työpaikkoja keskenään, jolloin ensiksi mainittu työskenteli HFD:n ja jälkimmäinen puolestaan HD:n jäsenenä.

9. Suomessa KKO:n ja KHO:n yhteistyö ei ole ollut aina yhtä mutkatonta ja hedelmällistä. KHO on ei ole lämmennyt aloitteelle, jonka mukaan KKO ja KHO voitaiisiin yhdistää yhdeksi ylimmäksi tuomioistuimeksi. KHO on vastustanut sitkeästi myös tuomioistuinviraston perustamista, jota KKO on sen sijaan puoltanut.

10. Oikeusneuvos Kerstin Calissendorff kertoo otsikon En pionär i Högsta domstolen alla oikeusneuvos  Ingrid Gärde Widemarista (1912-2009), joka nimitettiin 50 vuotta sitten eli 1968 ensimmäisenä naisena HD:n jäseneksi; hän oli sanotussa virassa vuoteen 1977 asti. Gärde Widemar toimi ennen korkeimman oikeuden jäseneksi tuloaan kolmeen eri otteeseen 16 vuotta kansanpuolueen kansanedustajana (riksdagsledamot). - Suomen korkeimman oikeuden ensimmäinen naispuolinen jäsen on Maarit Saarni-Rytkolä (1916-2011), joka sai oikeusneuvoksen nimityksen vuonna 1970 eli kaksi vuotta myöhemmin kuin Ingrid Gärde Widemar.

11. Ingrid Gärde Widemarin isä Natanael Gärde oli oikeusneuvoksena 1929-1946. Hän  toimi vuosina 1932-1944 uutta oikeudenkäymiskaarta (rättegångsbalken) valmistelleen lainvalmisteluelimen puheenjohtajana. Ruotsin uusi oikeudenkäymiskaari (NRB) tuli voimaan 1948. Natanael Gärde julkaisi 1949 yhdessä kolmen muun uutta prosessilakia valmistelleen juristin kanssa varsin seikkaperäisen Nya rättegångsbalken jämte lagen om dess införande med kommentar -nimisen teoksen, jonka myös suomalaisten prosessioikeuden jatko-opiskelijoiden tuli vielä 70-luvulla hankkia ja tarkkaan lukea.

12. Toimintakertomuksen mukaan Ingrid Gärde Widemar oli kronologisessa järjestyksessä 248. Högsta domstolenin jäsen. Tuomioistuin perustettiin vuonna 1789 ja sinne on tähän mennessä nimitetty kaikkiaan 322 oikeusneuvosta. Puheenjohtaja Anders Ekan alkusanoista selviää, että viime vuonna tuomioistuimeen saatiin hankituksi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikkien oikeuneuvosten valokuvat.

13. Ruotsin korkeimman oikeudessa on 16 jäsentä. Heistä vain 14 osallistuu kerrallaan lainkäyttöön eli ylimmälle oikeudelle tehtyjen valituslupahakemusten ja valitusten käsittelyyn. Kaksi jäsentä toimii nimittäin säännönmukaisesti äsenenä lagrådetissa, joka vastaa Suomessa aiemmin toiminnassa ollutta laintarkastuskuntaa ja antaa lausuntoja lainsäädäntöasioissa.

14. Suomen KKO:ssa on 19 jäsentä, presidentti ja 18 oikeusneuvosta. Ruotsin ylimpään oikeuteen tulee vuosittain noin 6 000 asiaa, joista noin 5 000 on hovioikeuksien päätöksistä tehtyjä valituslupahakemuksia ja valituksia. KKO:een saapuu vuosittain "vain" noin 2 000 asiaa, joista noin 1 800 on valituslupahakemuksia ja valituksia. 

15. Miten on mahdollista, että Ruotsin korkein oikeus tulee toimeen KKO:hon verrattuna noin pienellä jäsenmäärällä? Hyvä kysymys! Selitys ei löydy käsittelyaikojen pituudesta, sillä se näyttää tilastotietojen mukaan olevan HD:ssa selvästi lyhyempi kuin KKO:ssa. Ilmeisesti HD toimii tehokkaamin kuin KKO. T

16. Toisaalta on huomattava, että näiden ylimpien instanssien julkaisemien ennakkopäätösten lukumäärä on, yllättävää kyllä, aika selkeästi yhtä suuri, sillä kumpikin niistä antaa keskimäärin 100 ennakkopäätöstä vuodessa. Ruotsin HD:ssa yksi jäsen on voinut ratkaista valitusluvan myöntämistä koskevan asian eli käytännössä evätä hakemuksen; käytännössä näin myös useimmiten tapahtuu. KKO:ssa tämä tuli mahdolliseksi vasta tämän vuoden alussa.

Kirjoituksen II-osa julkaistaan myöhemmin.

  

129. KKO:lla laiha prejudikaattivuosi 2018

1. Korkein oikeus (KKO) ilmoittaa kotisivuillaan olevansa ennakkopäätöstuomioistuin.

Ennakkopäätöksiä eli prejudikaatteja annetaan sellaisista kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta. Ennakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle ja pyritään varmistamaan, että maan eri tuomioistuimet tulkitsevat lakia samalla tavalla.

2. Tarkastellaanpa hieman, kuinka paljon KKO antoi viime vuonna ennakkopäätöksiä. Ennakkopäätöksinä pidetään KKO:n kotisivullaan ja Finlexissä julkaisemia ratkaisuja. Ennakkopäätösten lisäksi KKO antaa myös muita päätöksiä, joista Finlexissä esitetään vain lyhyt maininta siitä, mistä kussakin ratkaisussa on kysymys. 

3. Todettakoon, että KKO, toisin kuin korkein hallinto-oikeus (KHO), ei ole enää muutamaan vuoteen julkaissut vuosikirjaa, johon ennakkopäätökset on otettu. KHO puhuu prejudikaatteja tarkoittaen "vuosikirjapäätöksistä", mikä tuntuu lähinnä suurta yleisöä ajatellen hieman mitäänsanomattomalta ilmaisulta.

4. Vuonna 2018 KKO julkaisi 92 prejudikaattia. Voitaisiin sanoa, että ainoastaan 92, sillä tuo luku on alhaisimpia koko KKO:n historiassa sen jälkeen, kun tuomioistuimesta tuli vuonna 1980 prejudikaatti-instanssi. Lisäksi valituslupamenettelyn kautta KKO:een tulleissa jutuissa annettiin viime vuonna 37 ns. muuta päätöstä, joita ei siis ole julkaistu ennakkopäätöksinä.

5. Vertailun vuoksi seuraavaksi prejudikaattien lukumääriä eri vuosilta (määrät sulkeissa).

6. 2017 (98), 2016 (100), 2015 (105), 2014 (104), 2013 (102), 2012 (109), 2011 (111), 2010 (96), 2009 (94), 2008 (119). Viime vuosina KKO on pitänyt ikään kuin kunnia-asiaanaan, että sen ennakkopäätöksinä julkaisemien ratkaisujen määrä ylittää sadan rajapyykin.; poikkeuksena todella "laihat" prejudikaattivuodet 2009 ja 2010.

7. Tuosta taaksepäin ko. asiasta löytyy seuraavia lukuja: 2006 (110), 2005 (145), 2004 (137), 2003 (138), 2002 (124), 2001 (140), 2000 (129), 1998 (164), 1997 (211), 1996 (156), 1995 (215), 1994 (145) ...1990 (181)...1985 (197), 1984 (229).

8. Tasaista laskua on siten havaittavissa. Todettakoon, että KKO:n presidenttinä oli vuoden 2000 loppuun asti Olavi Heinonen, vuosina 2001-2005 Leif Sévon, vuosina 2006-2015 Pauliine Koskelo ja vuodesta 2016 lähtien Timo Esko.  Koskelon presidenttikaudella julkaistujen ratkaisujen määrä näyttää johdonmukaisesti alentuneen.

9. Laskua näyttää olevan myös KKO:n vuosittain myöntäminen valituslupien määrissä. Viime vuonna 2018 KKO myönsi vain 117 valituslupaa, joka näyttäisi olevan alhaisin luku vuoden 1980 jälkeen. Vuonna 2017 KKO myönsi 137 valituslupaa. 

10. Tätä aikaisemmin KKO:n myöntämien valituslupien määrä on vaihdellut seuraavasti: 2016 (129), 2015 (101), 2014 (122), 2013 ( 134), 2012 (141), 2011 (148), 2010 (162), 2009 (146), 2008 (150).

11. Valituslupahakemusten määrässä on myös laskua, mutta ei kuitenkaan mitenkään voimakasta, kuten seuraavasta katsauksesta ilmenee: 2017 (1 971), 2016 (2 228), 2015 (2 187), 2013 (2 101)...2009 (2 310) ja 2008 (2 525). Vuodelta 2018 KKO ei ole vielä julkaissut tilastotietojaan, mutta KKO:n viestinnästä saamani tiedon mukaan ko. asioita oli 1 847 kappaletta. KKO myöntää valitusluvan noin 7 prosentissa lupahakemuksista, riita-asioissa useammin kuin rikosasioissa.

12. KKO:een saapuvien kaikkien lainkäyttöasioiden määrä on jonkin verran edellä mainittuja lukuja suurempi. Tähän joukkoon kuuluvat purkuhakemukset sekä luultavasti myös esimerkiksi virkanimitysasiat ja erilaiset lausunnot, joita KKO antaa valtioneuvostolle, oikeusministeriölle ja tasavallan presidentille.Vuonna 2017 KKO:een saapui yhteensä  2 303 asiaa, vuonna  2016 niitä oli 2 449, vuonna 2013  2 553 ja vuonna 2008  2921.

13. KKO:n viestinnästä saamani tiedon mukaan viime vuonna eli v. 2018 KKO:een saapui yhteensä 2 055 lainkäyttöasiaa, joten laskua edellisestä vuodesta on aika reippaasti eli 300 asiaa.  Näistä asioista valituslupa-asioita oli siis edellä jo mainitut 1 847. Eri hovioikeuksista saapuneiden asioiden määrä oli vuonna 2018 tällainen: Helsinki 624, Turku  395, Itä-Suomi 223, Rovaniemi 219 ja Vaasa 192.

14. Ennakkopäätösten ja myönnettyjen valituslupien määrän aleneminen johtuu ilmeisesti lähinnä KKO:een saapuvien asioiden määrän laskusta. Muitakin syitä lienee.Yksi on se, että KKO haluaa nykyään perustella ennakkopäätösratkaisunsa todella seikkkaperäisesti ja huolella. Toisinaan lukija joutuu jopa ihmettelemään perustelujen laajuutta. Kun vielä noin 15-20 vuotta sitten toivoin KKO:lta yksityiskohtaisempia ja laajempia perusteluja, joudun nykyisin (mielessäni) anelemaan, että "älkää nyt ihmeessä näin pitkästi sentään perustelko"!

15. Saapuvien asioiden, myönnettyjen valituslupien ja julkaistujen ennakkopäätösten määrän lasku ei heijastunut KKO:n jäsenmäärään, sillä se on edelleen19 eli presidentti ja 18 oikeusneuvosta. Lain mukaan KKO:ssa tulee olla vähintään 15 jäsentä. Kukaan muu kuin minä ei ole ehdottanut KKO:n jäsenmäärän alentamista.

16. Ruotsin korkeimpaan oikeuteen (HD) tulee vuosittain noin 5  000 asiaa, eli tuplasti enemmän kuin KKO:een. Tosin myös HD julkaisee vuosittain noin sata ennakkopäätöstä eli suunnilleen yhtä paljon kuin KKO. HD:ssa on kuitenkin vain 16 jäsentä, joista lainkäyttöön eli valituslupahakemusten ja valitusten käsittelyyn osallistuu 14 jäsentä; kaksi oikeusneuvosta on vuorollaan jäsenenä lagrådetissa, joka antaa lausuntoja lainsäädäntöasioissa.

17. Korkein hallinto-oikeus (KHO) ratkaisee vuosittain selvästi enemmän asioita kuin KKO. Tämä johtuu osaksi siitä, että KHO:een on jo useiden vuosien ajan otettu seitsemän ma. oikeusneuvosta. Viime vuonna KHO:een saapui yhteensä 6 199 asiaa ja v. 2017 6 409 asiaa. KHO ratkaisi viime vuonna 5 904 ja vuonna 2017 6 637 asiaa. KHO julkaisi viime vuonna 178 ennakkopäätöstä eli vuosikirjapäätöstä. Lyhyitä ratkaisuselosteita, jotka vastaavat KKO:n antamia "muita päätöksiä", KHO antaa vuosittain 60-70 kappaletta.

112. KHO:n satavuotisseminaari

1. Suomen ylimmät tuomioistuimet korkein oikeus (KKO) ja korkein hallinto-oikeus (KHO) täyttävät tänä syksynä 100 vuotta.  

2. KKO on ylin yleinen tuomioistuin ja KHO puolestaan ylin hallintotuomioistuin. Yhteisiä 100-vuotisjuhlallisuuksia ne eivät vietä, vaan kumpikin juhlii erikseen. Tällä tavoin etenkin KHO haluaa luultavasti korostaa itsenäistä asemaansa ja tehdä tiettäväksi, ettei se kannata ehdotusta ylimpien tuomioistuinten yhdistämisestä. Sellaista on nimittäin kaavailtu ja asiasta on ilmestynyt muutama vuosi sitten virallinen selvitys.

3. Tänään Finlandia-talolla pidettiin ainoastaan kutsuvieraille suunnattu KHO:n juhlaseminaari. Tilaisuudessa pidettiin monia puheita ja alustuksia eri asioista. Paikalla olivat - ainakin tilaisuuden alussa - myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja eduskunnan puhemies Paula Risikko, jotka esittivät tervehdyksensä seminaarin osanottajille. 

4. Seminaaripäivä oli samalla KHO:n presidentin Pekka Vihervuoren viimeinen työpäivä. Ilmeistä on, että KHO:n 100-vuotisjuhlallisuuksia on haluttu hieman aikaistaa, jotta presidentti Vihervuori olisi vielä "remmissä" eli tuomioistuimen presidenttinä. KHO aloitti toimintansa 1.lokakuuta 1918. - KKO juhlii omaa satavuotista taivaltaan vasta myöhemmin syksyllä.

5. Omassa puheenvuorossaan presidentti Pekka Vihervuori painotti oikeusvaltion, lainalaisen hallinnon ja riippumattoman oikeuslaitoksen merkitystä. Hän muistutti kuulijoille, että sata vuotta sitten Suomessa odotettiin monia suuria asioita. Suomalaiset kaipasivat itsenäisyyttä, rauhallisia oloja, järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja talouden elpymistä.

6. Vihervuori muistutti puheenvuorossaan myös luottamuksesta ja sen merkityksestä kansakunnalle. Hän painotti, että tulevaisuus tuo yhteiskunnalle, lainsäädännölle ja oikeuslaitokselle uusia ja uudenlaisia haasteita. Yksi vakava asia on ilmastonmuutos ja sen seuraukset. Tämän vuoksi me tarvitsemme kestävän kehityksen oikeusvaltion,  Vihervuori sanoi. Hän korosti myös Euroopan unionin tasolla oikeusvaltioperiaatetta ja ilmaisi huolensa toisenlaisista, vaikkakin yksittäisistä äänenpainoista Euroopassa ja jopa Suomessa.

Vihervuoren puhe

7. Vihervuori korosti, aivan oikein, tuomioistuinten perustelujen merkitystä. Hän totesi, että että etenkin monimutkaisissa asioissa tuomioistuin voi puhua vain ratkaisujensa hyvien perustelujen kautta, miten paljon ja minkälaisten intressien nimissä sitä tai sen ratkaisuja pyritäänkään haastamaan. Hän jatkoi, että itse perusteluissa tosin on ylimmässä oikeusasteessa haasteena se, että lukevia kohderyhmiä on yhtaikaa paljon, keskenään erilaisin odotuksin. 

8. Tämä pitää pitää paikkansa kaikien tuomioistuinten osalta. Olen itse ollut tuomarina ja osallistunut sen jälkeen kahden perusteluja käsittelevän kirjan kirjoittamisen. Tuomarin  ei auta muu kuin nähdä perusteluja rustatessaan aikaa ja vaivaa, jotta perustelut olisivat pro et contra niin selkeät, että mahdollisiman monet kohderyhmät ja lukijat ymmärtäisivät, mitkä ovat ne syyt ja perusteet, joilla oikeus on ratkaisuun päätynyt ja miksi lopputulokseen nähden vastakkaista näkemystä ei ole voitu hyväksyä.

9. Pekka Vihervuori muisti puheessaan myös somea. Hän sanoi, että lainkäytön asioita ei voida jatkossakaan ratkaista pinnallisessa, arvaamattomassa sekä usein tietämättömässä ja manipulaatiolle alttiissa sosiaalisessa mediassa, vaikka näiden kahden välinen jännite saattaakin muodostaa todellisen ongelman tuomioistuimiin kohdistuvan luottamuksen kannalta.

10. Itse en olisi yhtä tyly somea kohtaan, osin ehkä siksi, että olen harrastanut somekirjoittelua eli blogin julkaisemista nyt 10 vuotta ja siirtynyt puoli vuotta sitten myös twitteriin. Blogijuttuja minulla on kasassa  1 250 kappaletta. Somekirjoittelua on hyvin monenlaista, joten en yhdy presidentti Vihervuoren edustamaan käsitykseen, jonka mukaan some kokonaisuudessaan ja kaikki somekirjoitukset ovat huonoja, pahoja ja tuomittavia. Somessa ei toki ratkaista asioita, vaan otetaan vain kantaa erilaisiin ja siten myös oikeudellisiin asioihin. Olen blogeissani kommentoinut hieman yli toista sataa KKO.n ja jopa joitakin KHO:n päätöksiä, osin tietenkin kriittisesti, kuten tutkijan kuuluukin tehdä. Puollan myös uutta mediatuomarijärjestelmää, josta Vihervuori ei maininnut mitään.

11. Twitterissä näyttäisi olevan vain aniharva suomalainen tuomioistuin, käräjäoikeuksista nähdäkseni vain Oulun käräjäoikeus. Jotkut tuomarit julkaisivat netissä blogiikrjoituksia, tosin vain harvakseltaan. Jussi Tapani näyttää pysyvän twittrissä myös KKO:n jäseneksi siirtymisen jälkeen. Hovioikeuksia tai hovioikeustuomareita twitterissä ei ole näkynyt, ei liioin hallinto-oikeuksia. Sen sijaan siellä ovat sekä eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto että oikeuskanslerinvirasto. Oikeuskansleri Tuomas Pöysti tuntuu olevan innokas twiittaaja.

12. Ruotsin ja Norjan korkeimmat oikeudet löytyvät niin ikään twitteristä. Sen sijaan KHO ja KKO loistavat edelleen poissaololollaan, mitä on hieman ihmetelty. Tänään olisi ollut enemmän kuin paikallaan, että KHO oli kertonut juhlaseminaarinsa sisällöstä ja seminaarissa pidetyistä puheista twitterissä, mutta näin tapahtunut. Ei siis mikään ihme, ettei KHO:n seminaari ylittänyt tiedotusvälineiden uutiskynnystä. Seminaarissa pidetyistä alustuksista kertoi twitterissä vain Asianajajaliiton puheenjohtaja! 

13. KHO:n samoin kuin KKO:n olisi syytä parantaa omaa tiedotustaan. Hovioikeuksien ratkaisuja koskeva tiedotus on vielä heikommassa jamassa. Niiden ratkaisuja joudutaan etsimään Edilexin maksullisesta tietokannasta.

14. KHO:n juhlaseminaarin päätössanat lausui oikeusneuvos Kari Kuusiniemi, joka aloittaa huomenna 1. syyskuuta KHO:n presidenttinä. Nähtäväksi jää, rohkeneeko KHO hänen kaudellaan liittyä twitteriin. 

15. Näinä päivinä on ilmestynyt Editan kustantamana Oikeusvaltion rakentaja -juhlakirja, jossa kerrotaan laajasti KHO:n merkitystä suomalaisen yhteiskunnan käänteissä vuodesta 1918. Kirjan kirjoittajia ovat professori Jukka Kekkonen, dosentti Markku Jokisipilä ja OTT Markus Kari. He kirjoittavat KHO:n roolista monipuolisesti ja uutta tutkimustietoa antaen.

91. KKO:n jäsenten viranhakijat

1. Korkeimmassa oikeudessa (KKO) on jälleen täytettävänä jäsenten eli oikeusneuvosten virkoja. Ei siis vain yhtä, vaan kaksi virkaa.  Ne täytetään 1. toukokuuta alkaen, jolloin oikeusneuvokset Ilkka Rautio ja Soile Poutiainen siirtyvät eläkkeelle.

2. Jäsenen virkaa ovat hakeneet seuraavat 16 juristia (suluissa hakijan ikä):

Eurooppaoikeuden professori, OTT Juha Raitio (51), rikosoikeuden professori, OTT Jussi Tapani (44), työneuvoston sihteeri, OTT Jaana Paanetoja (53), ma. hovoikeudenneuvos, lainsäädäntöneuvos, OTT Jaakko Rautio (51), prosessioikeuden ma. professori, OTT Tuomas Hupli (47), Euroopan kemikaaliviraston valituslautakunnan jäsen Sari Haukka (51), markkinaoikeustuomari Jussi Karttunen (48), käräjätuomari Markku Saarikoski (56), asianajaja Riitta Leppiniemi (55), hallitusneuvos Anne-Mari Hallavainio (50), siviilioikeuden professori, OTT Eva Tammi-Salminen (46), asianajaja Markku Fredman (57), hovioikeudenneuvos Kimmo Vanne (58), KHO:n oikeusneuvos, OTT Alice Guimaraes-Purokoski (49), työtuomioistuinneuvos Ari Wirén (61) ja hovioikeudenneuvos Timo Ojala (42).

3. Hakijoiden joukossa on siis seitsemän tohtoria, joista neljä professoria, yksi käräjätuomari, kolme hovioikeustuomaria, kaksi asianajajaa, yksi markkinaoikeustuomari, yksi työtuomioistuintuomari, yksi KHO:n tuomari ja kolme lähinnä hallintovirkamieheksi luokiteltavaa juristia. Yhtään lainvalmistelijaa ei ole nyt mukana, mutta toisaalta esimerkiksi Jaakko Rautio on toiminut aiemmin pitkään lainsäädäntöneuvoksena. Hakijoista miehiä on 10 ja naisia kuusi.

4. Käsitykseni mukaan - voin toki erehtyä - seuraavilla hakijoilla ei liene menestymisen mahdollisuuksia: Paanetoja, Haukka, Hallavainio, Saarikoski, Vanne ja Wirén. Ari Wirén hävisi äskettäin työtuomioistuimen presidentin virkaa koskevan nimityskisan, sillä tuohon virkaan nimitettiin hovioikeudenlaamanni Pekka Pärnänen. KKO tosin puolsi lausunnossaan Wirénin nimittämistä, mutta tuomarinvalintalautakunta oli toisella kannalla. Myös OTT Jaana Paanetoja, joka on toiminut kolme vuotta työ- ja sosiaalioikeuden professorina Lapin yliopistossa, haki työtuomioistuimen presidentin virkaa. 

5. Finaaliin eivät selviytyne myöskään Juha Raitio, Jussi Karttunen ja Alice Guimaraes-Purokoski. Raitio ja Karttunen ovat hakeneet KKO:n jäsenen virkaa useita kertoja, en usko heidän mahdollisuuksiinsa tälläkään kertaa. Guimaraes-Purokoski nimitettiin KHO:n jäsenen virkaan vuonna 2010 vain 42 -vuotiaana. Hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 2009 väitöskirjalla, jonka nimenä on Vertikaalinen toimivallanjako EU-oikeudessa. Guimaraes-Purokoski on EU-oikeuden erityisosaaja, mutta koska hän on toiminut koko uransa ajan joko hallintovirkamiehenä tai hallintotuomioistuimen jäseneä, on vaikea uskoa, että hänet nimitettäisiin yleisen tuomioistuimen eli KKO:n jäsenen virkaan.

6. Finaaliin selviytyisivät hakijoista näin ollen Jussi Tapani, Jaakko Rautio, Tuomas Hupli, Riitta Leppiniemi, Eva Tammi-Salminen, Markku Fredman ja Timo Ojala. On aikaa vaikea tai suorastaan mahdotona sanoa, ketkä kaksi heistä olisivat muita parempia ehdokkaita ylimmän oikeuden jäsenen virkaan. Punninnassa painavat pätevyyden, taitavuuden ja kokemuksen ohella muutkin seikat. Yleiset tuomioistuimet eli käräjäoikeus ja hovioikeus ovat aina olleet keskeisiä KKO:n jäsenten rekrytointilähteitä. Toisaalta tärkeänä on pidetty sitä, että  jäseniä valitaan myös juristeja, jotka ovat toimineet lainvalmistelijoina, yliopistotutkijoina, asianajajina, laillisuusvalvojina, syyttäjinä tai jopa KKO:n esittelijöinä. Tässä tarkoituksessa voidaan puhua kiintiöistä, joiden piiristä rekrytointeja tehdään. 

7. Myös jäsenten sukupuolijakauman tasapuolisuus on yksi tekijä, joka rekrytoinnissa on otettava huomioon. Sama koskee myös jäsenten koulutustasoa sikäli, että osa jäsenistä on oikeustieteen tohtoreita, mutta toisaalta jäseniksi ei voida nimittää pelkästään tohtorin tutkinnon suorittaneita lakimiehiä. KKO:n jäsenistöstä löytyy erilaisen kokemustason omaavia juristeja, mikä johtuu osin siitä, että KKO:n jäsenkunta on pientä maata ajatellen varsin suuri eli siihen kuuluu 19 tuomaria. Kuten olen jo aiemmin monta kertaa todennut, Ruotsin korkeimmassa oikeudessa on vain 16 oikeusneuvosta, joista tuomiovaltaa käyttää kerrallaan 14 jäsentä, sillä oikeuden kaksi jäsentä toimii vuorollaan lagrådetin jäsenenä.

8. Kun KKOn jäsenen rekrytointi kohdistui edellisellä kerralla lainvalmistelutaustan omaavaan lakimieheen eli kansliapäällikkö Asko Välimaahan, jonka erityisala ("leipälaji") on prosessioikeus, lienee todennäköistä, että tällä kerralla KKO ei esitä jäsenekseen samanlaisen kokemustaustan omaavaa hakijaa. Tämä merkinnee sitä, että seitsemän finalistin joukosta karsiutuisivat ensimmäisinä pois Jaakko Rautio ja Tuomas Hupli. Prosessualisteja KKO:n jäsenistössä on nykyisin aika paljon, sillä ko. kiintiöön kuuluvat mm. oikeusneuvokset Koponen, Huovila, Hirvelä, Leppänen ja Välimaa.

9. Jäljelle jäävät näin ollen kaksi asianajajaa, kaksi professoria ja yksi hovioikeustuomari. Kun KKO:een on nimitetty tuomari edellisen kerran vuoden 2017 alussa (Kirsti Uusitalo ja Lena Engstrand), minkä jälkeen rekrytointi on kohdistunut asianajajaan (Mika Ilveskero), KKO:n esittelijään (Jukka Mäkelä) ja lainvalmistelijaaan (Asko Välimaa), veikkaisin, että  nyt olisi tuomaritaustan omaavan henkilön vuoro tulla virkaan nimitetyksi. Tämä merkitsisi sitä, että nimityksen saisi hovioikeudeneuvos Timo Ojala. Hän olisi ensimmäinen Lapin yliopistosta lakimieheksi valmistunut KKO:n jäsen. Ojala on pätevän tuomarin maineessa. Hän on kirjoittanut kaksi kirjaa, joista etenkin jälkimmäistä (Seksuaalirikokset 2017) on pidetty professoripiireissäkin varsin hyvänä. 

10. Kumpi kahdesta asianajajasta, Riitta Leppiniemi vai Markku Fredman, voisi tulla rekrytoinnissa lähinnä kysymykseen? Molemmat ovat par´aikaa "kiinni" saman laajan rikosjutun käsittelyssä, jossa Leppiniemi avustaa Jari Aarniota ja Fredman puolestaan ex-jengipomo Keijo Vilhusta jutussa, jota käsitellään Helsingin hovioikeudessa; jutun pääkäsittelyn on määrä päättyä kesäkuun alkupuolella. Markku Fredmanin kirjallinen tuotanto on varsin laaja, ja toukokuussa hän väittelee Turun yliopistossa puolustajan roolia käsittelevällä tutkimuksellaan. Riitta Leppiniemi on keskittynyt uransa aikana lähinnä oikeudenkäynti- ja valituskirjelmien laatimiseen.  

11. Molemmat ovat saanet  Suomen Asianajajaliiton säätiön myöntämän Matti Ylöstalo -palkinnon, Fredman vuonna  2009 ja Leppiniemi vuonna 2013. Leppiniemi tunnetaan "käräjähaina" tai "oikeussalijyränä",  joka herätti huomiota runsaat 10 vuotta siten avustaessaan Bodomjärven murhajutussa syytettynä ollutta Nils Gustafssonia. Leppiniemi on toiminut  Asianajajaliiton puheenjohtajana 2007-2010. Samaa tehtävään ovat hoitaneet myös viime vuonna oikeusneuvokseksi nimitetty Mika Ilveskero ja aiemmin 80 -luvulla Mika Ilveskeron appiukko Erkki-Juhani Taipale, joka nimitettiin KKO:n jäseneksi kesken puheenjohtajakauden vuonna 1988.  Voisiko SAL:n puheenjohtajuus siis olla sellainen meriitti, joka lähes aina pätevöittää juristin KKO:n jäsenen virkaan? 

12. Riitta Leppiniemi on toiminut myös tuomarinvalintalautakunnan jäsenenä vuodesta 2010 alkaen ja hänen toinen toimikautensa päättyy vuonna 2020. Kymmenen vuoden jakso  sanotun lautakunnan jäsenenä on perin harvinaista. Onko Leppiniemeä kenties pidetty niin korvaamattomana, ettei liitosta ole vaivauduttu etsiskelemään ketään muuta asianajajaa, joka kykenisi tuon luottamustehtävän hoitamaan? Minusta esimerkiksi AA-liiton tai Tuomariliiton puheenjohtajuus taikka tuomarinvalintalautakunnan jäsenyys ei ole sellainen ansio tai meriitti, jolle tulisi korkeimman oikeuden jäsenen rekrytoinnissa panna erityistä painoa. Itse panisin kuitenkin paljon enemmän painoa oikeusneuvoksen virkaa hakeneiden kirjallisen tuotannon laadulle ja määrälle.

13.Kumpi kahdesta professorihakijasta oli asetettava rekrytoinnissa etusijalle? Jussi Tapani on rikosoikeuden ja Eva Tammi-Salminen taas siviilioikeuden professori. Professoria ei ole pitkiin aikohin nimitetty KKO:n jäseneksi, edellinen kerta taisi olla vuonna 1990, jolloin nimityksen sai siviilioikeuden professori Juhani Wirilander. Tammi-Salminen on hakenut jäsenen virkaa aiemmin muutaman kerran ja hän sai vuonna 2017 KKO:n täysistunnossa pari ääntä, jolloin enemmistö esitti virkaan esittelijäneuvos, OTT Jukka Mäkelää, joka myös nimitettiin virkaan. Tämä toistui pari viikkoa sitten, jolloin täysistunnon enemmistö esitti jäsenen virkaan Asko Välimaata, mutta oikeusneuvokset Tuula Pynnä ja Pekka Koponen olivat sitä mieltä, että virkaan olisi tullut esittää Eva Tammi-Salmista. Tämä viittaisi siihen, että nyt olisi Tammi-Salmisen vuoro tulla valituksi. Valinta on vaikea, mutta  siinä tulisi ottaa huomioon muun ohella myös se, että JussiTapanilla on enemmän julkaisuja kuin Tammi-Salmisella, ja että Tammi-Salminen edustaa lähinnä vain yhtä siviilioikeuden haaraa eli esineoikeutta. Tammi-Salminen on julkaissut väitöskirjansa lisäksi viime vuonna Esineoikeuden perusteet  -nimisen 500-sivuisen oppikirjan. Toisaalta esineoikeutta käsitteleviä oppi- ja käsikirjoja on julkaistu Suomessa aikojen kuluessa ja myös viime vuosina "vino pino" eli varsin paljon. Professorit julkaisevat nykyisin kyllä runsaasti oppikirjoja, mutta oikeustieteellisten monografioiden julkaiseminen on aika harvinaista, vaikka juuri niitä kaivattaisiin, kun kerran tieteenharjoittajista on kyse.

14. Summa summarum. Jos veikata pitäisi, niin sanoisin, että toisen jäsenen virkaan esitetään naista ja toiseen miestä. Ykkösvaihtoehto olisi lähinnä se, että jäsenen virkoihin esitetään Timo Ojalaa ja Eva Tammi-Salmista. Toisen vaihtoehdon mukaan taas Ojalaa ja Riitta Leppiniemeä. Jos minulta kysyttäisiin mielipidettä parhaasta vaihtoehdosta, vastaisin, että jäsenen virkoihin tulisi esittää Markku Fredmania ja Timo Ojalaa.

15. Muuten olen sitä mieltä, että KKO:n ja KHO:n jäsenten virkaesitysoikeus tulisi uskoa ylimpien oikeuksien sijasta tuomarinvalintalautakunnalle. Ruotsissa vastaava muutos tapahtui vuonna 2010. 

16. Toiseksi olen sitä mieltä, että KKO:n jäsenten lukumäärää olisi syytä alentaa. En ymmärrä, miksi Suomen korkeimmassa pitää olla 19 jäsentä, kun Ruotsin HD:ssa tullaan aivan hyvin toimeen 16 jäsenellä, joista tuomitsemistoimintaan osallistuu vain 14 tuomaria. Ruotsin korkeimpaan oikeuteen saapuu kaksi kerta enemmän asioita kuin Suomen KKO:een. 

82. KKO:n uuden jäsenen valinta

1. Korkeimmassa oikeudessa (KKO) on - jälleen kerran - täytettävänä jäsenen eli oikeusneuvoksen virka. Vuonna 2016 KKO:een nimitettiin kaksi ja viime vuonna peräti neljä uutta jäsentä. Tänä vuonna tullaan eläköitymisten takia nimittämään kaksi ja ensi vuonna ainakin yksi oikeusneuvos. Presidentti Timo Esko lähtee eläkkeelle vuonna 2020. Jos hänen seuraajansa nimetetään KKO:n sisältä, kuten olisi luonnollista, joudutaan oikeuden jäsenistöä täydentämään uudella nimityskierroksella.  
2. Olen tarkastellut oikeusneuvosten vuodesta 2008 alkaen. Blogin lukijat  ovat pitäneet tarpeellisena, että jatkan näitä arviointejani edelleen. Kaikki eivät toki ole pitäneet siitä, että "ronkin" KKO:n jäsenten valintaprosessia ja arvioin, kenet voitaisiin kulloinkin virkaan nimittää. Minusta on kuitenkin hyvä, että  Suomessa edes joku vaivautuu pohtimaan sanottuja asioita ja tarjoaa samalla lukijoille  mahdollisuuden kommenteilla osallistua keskusteluun. Pidän tärkeänä, että ylimmän tuomioistuimen jäsenten nimityksistä keskustellaan. 

3. KKO:n jäsenen virkaa hakivat nyt (aakkojärjestyksessä) seuraavat 12 juristia: Hallavainio Anne-Mari, Karttunen Jussi, Kyllönen Ari, Lamponen Helena, Martikainen Petri,  Raitio Juha, Rautio Jaakko, Ojala Timo, Tammi-Salonen Eva, Tapani Jussi, Välimaa Asko ja Wirén Ari. 

4. Hakijoista oikeustieteen tohtoreita on viisi (Lamponen, Raitio, Rautio, Tammi-Salminen ja Tapani), heistä professorina toimii kolme (Raitio, Tammi-Salminen ja Tapani). Tuomareita joukossa on viisi (Karttunen, Kyllönen,  Rautio, Ojala ja Wirén); Karttunen on markkinaoikeustuomari ja Wirén työtuomioistuinneuvos, Kyllönen, Ojala ja Rautio  työskentelevät kaikki Helsingin hovioikeudessa. Hallavainio on oikeusministeriön hallitusneuvos ja Välimaa saman ministeriön kansliapäällikkö. Martikainen on OKa-viraston esittelijäneuvos ja Lamponen TE-ministeriön virkamies. Rautiolla ja Välimaalla on pitkä kokemus  lainvalmistelijana. Tällä kerralla hakijoiden joukossa ei ole yhtään alioikeustuomaria tai asianajajaa, ei liioin KKO:n esittelijää.

5. Useimmat hakijat eivät ole ensimmäistä kertaa "pappia kyydisssä", vaan he ovat ilmoittautuneet oikeusneuvoksen virkaan aikaisemmin, jotkut eli Karttunen, Kyllönen, Rautio, Raitio ja Välimaa jopa useita kertoja; ennätystä näyttäisi tässä suhteessa pitävän hallussaan hovioikeudenneuvos Ari Kyllönen. Hakijoiden ikäjaukaumasta sen verran, että vanhimmat heistä ovat 61-vuotias Ari Wirén ja 59-vuotias Ari Kyllönen, yli viisikymppisiä ovat myös Helena Lamponen (58), Jaakko Rautio (51), Anne-Mari Hallavainio (50), Juha Raitio (50) sekä Asko Välimaa (54). Alle 50-vuotiaita puolestaan ovat Jussi Karttunen (48), Petri Martikainen (46), Eva Tammi-Salminen (46), Jussi Tapani (44) ja Timo Ojala (42). 

6. Viime kerralla haastatteluvaiheeseen asti hakijoista pääsivät Tammi-Salminen ja Karttunen, Tammi-Salminen sai KKO:n virkaesityksessä kaksi ääntä. Nämä seikat eivät ole kuitenkaan kovin painavia, kuten kokemuksesta tiedämme. Edellisellä hakukerralla KKO:n jäsenten haastattelussa olevista hakijoista kaksi eli professori Tuomas Hupli ja laamanni Antti Savela eivät ole nyt lainkaan hakijoiden joukossa.

7. Pitää myös muistaa, ettei tohtorin tutkinto paina kovin paljon jäsenen nimitysmenettelyssä. Päin vastoin KKO tuntuu pitävän tiukasti kiinni siitä, ettei sen jäsenistöön tulee liikaa tohtoreita. Kun viimeksi jäseneksi nimitetty Juha Mäkelällä on tohtorin tutkinto, voidaan nyt lähteä siitä, että KKO:n valinta kohdistuisi ei-tohtoriin. Mäkelä on myös siviilioikeuden ekspertti, mikä merkitsee melko todennäköisesti sitä, että tällä kerralla virkaesitys saattaa kohdistua lähinnä rikos- tai/ja prosessioikeuden edustajaan. Prosessioikeuden "ihmisiä" KKO:ssa on jo nykyisin aika paljon, mutta rikosoikeuden asiantuntijoita jäsenistössä on vähemmän. Edellisen kerran rikosoikeus oli virantäytössä "valttia" vuonna 2012, jolloin nimityksen sai lainsäädäntöneuvos Jarmo Littunen. Tuntuisi johdonmukaista, että tällä kerralla etusija olisi rikosoikeuteen perehtyneillä ja etenkin lainvalmistelijoina toimineilla hakijoilla. 

8. Edellä mainituilla perusteilla päätyisin siihen, että viranhakijoista olisivat vahvoilla lähinnä rikosoikeuden professori Jussi Tapani, kansliapäällikkö Asko Välimaa ja hovioikeudenneuvos Timo Ojala. 

9. Turun yliopiston rikosoikeuden professori Jussi Tapani on julkaissut väitöskirjan lisäksi joko yksin tai muiden kirjoittajien kanssa useita monografioita sekä lähes 200 rikosoikeutta käsittelevää artikkelia ja oikeustapauskommenttia. Tapania voidaan kenties pitää vielä liian nuorena ylimmän oikeuden jäseneksi. Edellisen kerran vakinainen professori on nimitetty KKO:n jäseneksi joskus 80-luvulla, jolloin nimityksen saivat kauppaoikeuden professori Pirkko-Liisa Aro (nykyinen Haarmann) ja esineoikeuden professori Juhani Wirilander. Olisi siis jo korkea aika saada jälleen professori KKO:n jäsenistöön. Mainittakoon, että Ruotsin korkeimman oikeuden jäseneksi nimitettiin viime vuonna 47-vuotias Tukholman yliopiston rikosoikeuden professori Petter Asp.

10. Asko Välimaa on toiminut aluksi lähes 10 vuotta yliopiston asissitenttina ja sen jälkeen vuodesta 1997 lähtien oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena, rikos- ja prosessioikeuden yksikön lainsäädäntöjohtajana, ylijohtajana (osastopäällikkönä) ja viime vuodesta lähtien OM:n kansliapäällikkönä. Välimaan varsinainen leipälaji on prosessioikeus, mutta hän on osallistunut myös monien kansainvälistäkin ulottuvuutta omaavien rikosoikeudellisten lakihankkeiden valmisteluun. Välimaalla on useita merkittäviä julkaisuja.

11. Timo Ojala on siis vasta 42-vuotias, mutta saanut silti jo aika paljon aikaan. Ojala valmistui ylioppilaaksi 1994 Sotkamon urheilulukiosta; todettakoon, että oikeuskanslerina kuluvan vuoden alusta aloittanut Tuomas Pöysti kirjoitti ylioppilaaksi Ounasvaaran urheilulukiosta.Tuomas Pöystin tavoin myös Timo Ojala on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi Lapin yliopistosta. Ojalan tuomioistuinura alkoi 2001 Helsingin hovioikeudesta, jossa hän oli nelisen vuotta viskaalina eli esittelijänä. Vuonna 2005 Ojala siirtyi KKO:een, jossa toimi oikeussihteerinä ja esittelijäneuvoksena vuoteen 2012, jolloin siirtyi takaisin Helsingin hovioikeuteen, ensin ma. hovioikeudenneuvokseksi ja vuonna 2015 vakinaiseksi jäseneksi. Ojalalla on ollut sivutoimia mm. Urheilun oikeusturvalautakunnassa ja Liikennevahinkolautakunnassa. Hän on julkaissut kirjat mm. lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista (2012) ja seksuaalirikoksista (2014) sekä ollut osakirjoittajana Rikosoikeus-kommentaariteoksessa (2009). Vankka rikosoikeuden tutkija siis.

12. Saa nähdä, miten nimitysasiassa tällä kertaa käy ja osuuko arvioni lähimainkaan oikeaan!