286. Työsopimus. Vahingonkorvaus. Työantajan korvausvastuu. Korvauksen sovittelu. KKO 2022:22

1, Vaikeavammainen B oli toiminut henkilökohtaisen avustajansa (X) työnantajana. Hän ei ollut ottanut työntekijää varten ryhmähenkivakuutusta, mihin hänellä olisi työehtosopimuksen mukaan ollut velvollisuus. Työntekijän (X) kuoltua tämän oikeudenomistaja A vaati B:ltä vahingonkorvausta saamatta jääneestä henkivakuutuskorvauksesta.

2. Korvausvaatimusta arvioitiin työsopimuslain 12 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla. B ei näyttänyt menetelleensä työnantajana huolellisesti sillä perusteella, että jättäessään vakuutuksen ottamatta hän oli toiminut kunnalta saamaansa ohjeen mukaisesti. Lainkohta: Työsopimuslaki 12 luku 1 § 1 momentti. KKO:ssa äänestys 3-2. Ks.

3. Työnantajan korvausvelvollisuutta työntekijälle ei voitu kohtuullistaa. B velvoitettiin suorittamaan A:n vaatima vahingonkorvaus 23 830 euroa viivästyskoineen. Korvausvelvollisuus oli yhteisvastuullinen asiassa S2020/282 korvausvelvolliseksi tuomitun kaupungin kanssa; ks. vm. ratkaisusta KKO 2022:21.

4. KKO:ssa kaksi jäsentä hylkäsi A:n kanteen koska B ei ollut aiheuttanut A:lle vahinkoa tuottamuksellaan. 

5. KKO:n ratkaisuseloste

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202222.html

6. Alemmat tuomioistuimet eli Keski-Suomen käräjäoikeus, tuomio  21.11.2018, ja Vaasan hovioikeus, tuomio 19.1.2021, olivat hylänneet A:n kanteen

285. Vahingonkorvaus. Julkisyhteisön korvausvastuu. Syy-yhtys. KKO 2022:21

1. Kaupunki oli antanut vaikeavammaiselle B:lle tietopaketin henkilökohtaisen avustajan työsuhteeseen liittyvistä asioista. Tietopaketissa annetun ohjeen mukaan työntekijäin ryhmähenkivakuutus ei ollut lakisääteinen vakuutus vaan työnantaja voi ottaa avustajalleen vakuutuksen vapaaehtoisesti omalla kustannuksellaan. B ei ollut ottanut avustajanaan toiminutta työntekijää (X) varten mainittua vakuutusta, vaikka hänellä olisi työsuhteen aikana voimaan tulleen uuden työehtosopimuksen perusteella ollut velvollisuus siihen. Työntekijän kuoltua hänen oikeudenomistajansa (A) vaati kaupungilta vahingonkorvausta saamatta jääneestä vakuutuskorvauksesta.

2. Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että kaupunki oli käyttänyt julkista valtaa antaessaan B:lle ohjeen ryhmähenkivakuutuksen ottamisesta ja että kaupunki ei ollut noudattanut julkisen vallan käytölle kohtuudella asetettavia vaatimuksia, kun se oli laiminlyönyt muuttaa ohjetta uuden työehtosopimuksen voimaantulon johdosta ja ilmoittaa muutoksesta B:lle. 

3. Korkein oikeus velvoitti kaupungin korvaamaan työntekijän oikeudenomistajalle saamatta jäänyt vakuutuskorvaus 23 830 euroa viivästyskorkoineen. Korvausvelvollisuus on yhteisvastuullinen toisessa asiassa korvausvelvolliseksi tuomitun B:n kanssa. Vm. ratkaisu on julkaistu ennakkopäätöksenä KKO 2022:22.

4. Lainkohdat: Vahingonkorvauslaki  3 luku 2 §, L vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 8 d .

5. KKO:n ratkaisuseloste

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202221.html 

6. Keski-Suomen käräjäoikeus oli  26.3.2020 hylännyt A:n kaupunkia vastaan ajaman kanteen.

7. Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan ennakkopäätösvalitukseen (OK 30 A luku), jolloin hovoikeusoikeusvaihe ohitettiin asiassa kokonaan (ns. ohivaalitus)