1. Jatkamme tutustumista Ruotsin korkeimpaan oikeuteen (HD) tuomioistuimen viime vuodelta laaditun ja pari viikkoa sitten julkaiseman toimintakertomuksen valossa.
2. HD:n jäseneksi vuonna 2017 nimitetty oikeusneuvos Malin Bonthron kertoo ensivaikutelmistaan HD:n palveluksessa otsikolla "Den första tiden som justitieråd" (s. 13-14). Bonthron (synt. 1967) valmistui juristiksi 1991 ja sai 1999 tuomarikoulutuksen suoritettuaan nimityksen Svean hovioikeuden asessoriksi, jolla on kelpoisuus hakea vakinaista tuomarin virkaa. Pari vuotta asianajotoimistossa työskenneltyään Bonthron siirtyi oikeusministeriöön ja toimi siellä erilaisisssa, lähinnä lainvalmistelua koskevissa tehtävissä - erityisalana tekijänoikeus - lähes 20 vuotta vuoteen 2017 saakka, viimeksi nimikkeellä rättschef.
3. Tämän jälkeen toimintakertomuksessa seuraa laaja lähes 20 sivua käsittävä jakso otsikolla "Vägen till prejudikat". Siinä selostetaan yksityiskohtaisesti tuomioistuimeen saapuvien valituslupahakemusten ja valitusten käsittelyvaiheita. Esitys sisältää seuraavat jaksot: överklagande kommer in, inledande granskning, förberedelse - tillståndsprövning, förberedelse - slutlig prövning, slutlig prövning, avgörandet färdigställs ja avslutad åtgärden.
4. Jakson alussa on kaksi videota otsikoilla "Högsta domstolens roll" ja "Vägen till prejudikat". Niissä kerrotaan - lähinnä ei-juristeja silmällä pitäen - lyhyesti HD:n roolista prejudikaattituomioistuimena ja HD:n toiminnan pääpiirteet. Kun Ruotsin käräjäoikeudet ratkaisevat vuosittain n. 170 000 ja kuusi hovioikeutta n. 25 000 riita- ja rikosasiaa, antaa HD vuodessa keskimäärin vain 100 ennakkopäätöksenä julkaistavaa ratkaisua. Vastaavanlaista videoaesitystä voidaan suositella myös Suomen ylimmille tuomioistuimille, kuten myös hovioikeuksille ja käräjäoikeuksillekin. Ehkä asia saadaan kuntoon kun tuomioistuinvirasto on aloittanut toimintansa.
5. Valituslupahakemukset ja valitukset otetaan vastaan kirjaamossa, mistä ne jaetaan tiettyjen toimenpiteiden jälkeen kahdelle valmisteluyksikölle. Kumpaakin yksikköä johtaa tuomari - ei siis HD:n jäsen - joka on toimikauden ajan vapaalla omasta virastaan. Yksikköön kuuluu valmistelujuristeja, joita tuomioistuimessa oli viime vuonna seitsemän, n. 30 oikeussihteeriä sekä joukko virkalijoita (beredningshandläggare, domstolshandläggare). Valmistelujuristit, jotka avustavat oikeussihteereitä, ovat nuoria tuomioistuinharjoittelun suorittaneita (notariemeriterade) juristeja, joiden toimikausi on kaksi vuotta ja joiden työt jatkuvat HD:n jälkeen esimerkiksi hovioikeuden viskaalina tai asianajoimiston palveluksessa.
6. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Ruotsissa ei ole enää aikoihin ollut käytössä varatuomarin (vicehäradshövding) tittelin myöntämistä tuomioistuinharjoittelun suorittaneille juristeille. Siitä luovuttiin Ruotsissa lopullisesti lähes sata vuotta sitten vuonna 1926. On selvää, ettei kyseinen nimike ole Suomessakaan vastannut pitkiin aikoihin alkuperäistä tarkoitustaan, joten siitä voitaisiin aivan hyvin luopua. Mutta tietäen, miten innokkaasti suomalaiset ovat kaikenlaisten arvonimien ja kunniamerkkien perään, on helppo ennustaa, että meillä varatuomarin arvonimen myöntäminen tulee säilymään ikuisesti! Sama koskee herastuomarin arvonimen myöntämistä lautamiehille, Ruotsissa siitäkin on luovuttu jo kauan sitten.
7. Ruotsin korkeimpaan oikeudelle tehdään vuosittain hovioikeuden ratkaisuista noin 5 000 valitusta, joista ainoastaan kaksi prosenttia johtaa valitusluvan myöntämistä edellyttävään varsinaiseen tutkintaan. Selvät tapaukset, joita on 90 prosenttia valituksista, ratkaistaan oikeussihteerin esityksestä yhden jäsenen kokoonpanossa jo kuukauden kuluessa siitä, kun valitus oli saapunut oikeuden kirjaamoon. Jos jäsen ei hyväksy oikeussihteerin ehdotusta tai asia on epäselvä, kysymys valitusluvan myöntämisestä siirretään kolmen jäsenen kokoonpanoon, jonka ratkaisu saadaan yleensä kolmen kuukauden kuluessa valituksen saapumisesta.
8. Oikeussihteerit ovat, useimmiten tuomioistuinharjoittelun jälkeen, suorittaneet varsinaisen tuomarikoulutuksen ja saaneet sen jälkeen nimityksen hovioikeuden asessoreiksi. KKOssa ja KHO:ssa tuttua jakoa oikeussihteereihin, vanhempiin oikeussihteereihin ja esittelijäneuvoksiin ei ole, ja oikeussihteerin tehtävä on aina määräaikainen kestäen neljä vuotta. Osa oikeussihteereistä voi työskennellä Tukholman ulkopuolella, esimerkiksi Malmössä tai Göteborgissa. Toimikautensa päätyttyä oikeussihteerit voivat jatkaa tuomarinuraa käräjäoikeuden tai hovioikeuden tuomareina.
9. Valitusluvan saaneiden asioiden jatkokäsittely eli juttujen varsinainen (asiallinen) tutkinta voi tapahtua joko suullisessa pääkäsittelyssä tai, kuten on tavallista, kirjallisessa esittelymenettelyssä esittelijän laatiman muistion ja ratkaisuehdotuksen pohjalta. Jos asiassa tomiteaan päääsittely, ratkaistaan asia siinä esitetyn aineiston pohjalta, eli istunnon jälkeen ei pidetä enää esittelyä; Suomen KKO:ssa tilanne on, outoa kyllä, tässä suhteessa erilainen. Ruotsin HD:n lakiin perustuva käytäntö on välittömyysperiaatten mukainen, KKO:n ei.
10. Kullekin asialle määrätään ennen esittelyä referentti (referent) eli jäsen, joka ensi sijaisesti vastaa asian käsittelystä; KKO:ssa ja täkäläisissä hovioikeuksissa häntä kutsutaan tarkastavaksi jäseneksi. Asiat käsitellään normaalisti viiden jäsenen kokoonpanossa, jossa tapauksen selostaa muille jäsenille, ei esittelijä niin kuin Suomessa tapahtuu, vaan referentti, joka myös ilmaisee ratkaisun sisällöstä päätettäessä ja mahdollisessa äänestyksessä ensimmäisenä oman kantansa. HD ilmoittaa kirjallisessa ratkaisussaan, kuka jäsenistä on toiminut referenttinä. Tämä mainitaan myös julkaistuissa oikeustapauskokoelmissa (Nytt juridiskt arkiv, NJA). Myös tältä osin menettely eroaa KKO:n omaksumasta käytännöstä.
11. Jonkin ajan kuluttua esittelytilaisuuden jälkeen pidetään vielä återställning -niminen istunto, joka on eräänlainen uusinta- tai tarkistuskäsittely. Siinä jaoston kanta lyödään lopullisesti lukkoon myös ratkaisun kirjoitusasun osalta ja eri mieltä olevilla jäsenillä on tilaisuus esittää äänestyslausumansa. Referentti jättää viikkoa ennen kokousta muille jäsenlle viimeistellyn luonnoksen ratkaisusta sekä lyhyen prejudikaattiotsikon.
12. KKO:ssa ei samanlaista käsittelyvaihetta ei tunneta. Siellä asiakirjat kiertävät esittelyn kaikilla jäsenillä ja kiertoajasta voi tulla hyvinkin pitkä. Toisinaan ratkaisun asiasisältökin saattaa muuttua "kierrolla" täysin erilaiseksi siitä, mihin esittelyssä oli päädytty. Lisäksi on otettava huomioon tuomioistuinlain 16 luvun 3 §, jonka mukaan tuomari on toimivaltainen lainkäyttöasiassa senkin jälkeen, kun hän ei
enää ole tuomarin virassa, jos hän on ratkaissut asian tai
osallistunut sen ratkaisemiseen monijäsenisen kokoonpanon jäsenenä
virkasuhteensa aikana.
13. Tämä voi ja on käytännössä myös johtanut siihen, että KKO:n ratkaisun allekirjoittaa tuomari, joka on jäänyt virastaan eläkkeelle aikoja sitten. Näin tapahtui juuri äskettäin annetussa ratkaisussa KKO 2019:8, jonka on jäsenenä allekirjoittanut kaksi "eläkeläistuomaria", joista toinen on eläköitynyt jo 1.9.2017 ja toinen 1.5.2018.Tällaisessa tilanteessa ratkaisuun olisi syytä merkitä antamspäivän lisäksi myös esittelypäivä, jolloin asia on KKO:n omaksuman käytännön mukaan ratkaistu. Näin ei kuitenkaan tapahdu.
Esitys jatkuu vielä hieman myöhemmin julkaistavassa IV-osassa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste prejudikaatit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste prejudikaatit. Näytä kaikki tekstit
tiistai 5. helmikuuta 2019
tiistai 22. tammikuuta 2019
129. KKO:lla laiha prejudikaattivuosi 2018
Ennakkopäätöksiä eli prejudikaatteja annetaan sellaisista
kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta. Ennakkopäätöksillä
annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle
ja pyritään varmistamaan, että maan eri tuomioistuimet tulkitsevat lakia samalla tavalla.
2. Tarkastellaanpa hieman, kuinka paljon KKO antoi viime vuonna ennakkopäätöksiä. Ennakkopäätöksinä pidetään KKO:n kotisivullaan ja Finlexissä julkaisemia ratkaisuja. Ennakkopäätösten lisäksi KKO antaa myös muita päätöksiä, joista Finlexissä esitetään vain lyhyt maininta siitä, mistä kussakin ratkaisussa on kysymys.
3. Todettakoon, että KKO, toisin kuin korkein hallinto-oikeus (KHO), ei ole enää muutamaan vuoteen julkaissut vuosikirjaa, johon ennakkopäätökset on otettu. KHO puhuu prejudikaatteja tarkoittaen "vuosikirjapäätöksistä", mikä tuntuu lähinnä suurta yleisöä ajatellen hieman mitäänsanomattomalta ilmaisulta.
4. Vuonna 2018 KKO julkaisi 92 prejudikaattia. Voitaisiin sanoa, että ainoastaan 92, sillä tuo luku on alhaisimpia koko KKO:n historiassa sen jälkeen, kun tuomioistuimesta tuli vuonna 1980 prejudikaatti-instanssi. Lisäksi valituslupamenettelyn kautta KKO:een tulleissa jutuissa annettiin viime vuonna 37 ns. muuta päätöstä, joita ei siis ole julkaistu ennakkopäätöksinä.
5. Vertailun vuoksi seuraavaksi prejudikaattien lukumääriä eri vuosilta (määrät sulkeissa).
6. 2017 (98), 2016 (100), 2015 (105), 2014 (104), 2013 (102), 2012 (109), 2011 (111), 2010 (96), 2009 (94), 2008 (119). Viime vuosina KKO on pitänyt ikään kuin kunnia-asiaanaan, että sen ennakkopäätöksinä julkaisemien ratkaisujen määrä ylittää sadan rajapyykin.; poikkeuksena todella "laihat" prejudikaattivuodet 2009 ja 2010.
7. Tuosta taaksepäin ko. asiasta löytyy seuraavia lukuja: 2006 (110), 2005 (145), 2004 (137), 2003 (138), 2002 (124), 2001 (140), 2000 (129), 1998 (164), 1997 (211), 1996 (156), 1995 (215), 1994 (145) ...1990 (181)...1985 (197), 1984 (229).
8. Tasaista laskua on siten havaittavissa. Todettakoon, että KKO:n presidenttinä oli vuoden 2000 loppuun asti Olavi Heinonen, vuosina 2001-2005 Leif Sévon, vuosina 2006-2015 Pauliine Koskelo ja vuodesta 2016 lähtien Timo Esko. Koskelon presidenttikaudella julkaistujen ratkaisujen määrä näyttää johdonmukaisesti alentuneen.
9. Laskua näyttää olevan myös KKO:n vuosittain myöntäminen valituslupien määrissä. Viime vuonna 2018 KKO myönsi vain 117 valituslupaa, joka näyttäisi olevan alhaisin luku vuoden 1980 jälkeen. Vuonna 2017 KKO myönsi 137 valituslupaa.
10. Tätä aikaisemmin KKO:n myöntämien valituslupien määrä on vaihdellut seuraavasti: 2016 (129), 2015 (101), 2014 (122), 2013 ( 134), 2012 (141), 2011 (148), 2010 (162), 2009 (146), 2008 (150).
11. Valituslupahakemusten määrässä on myös laskua, mutta ei kuitenkaan mitenkään voimakasta, kuten seuraavasta katsauksesta ilmenee: 2017 (1 971), 2016 (2 228), 2015 (2 187), 2013 (2 101)...2009 (2 310) ja 2008 (2 525). Vuodelta 2018 KKO ei ole vielä julkaissut tilastotietojaan, mutta KKO:n viestinnästä saamani tiedon mukaan ko. asioita oli 1 847 kappaletta. KKO myöntää valitusluvan noin 7 prosentissa lupahakemuksista, riita-asioissa useammin kuin rikosasioissa.
12. KKO:een saapuvien kaikkien lainkäyttöasioiden määrä on jonkin verran edellä mainittuja lukuja suurempi. Tähän joukkoon kuuluvat purkuhakemukset sekä luultavasti myös esimerkiksi virkanimitysasiat ja erilaiset lausunnot, joita KKO antaa valtioneuvostolle, oikeusministeriölle ja tasavallan presidentille.Vuonna 2017 KKO:een saapui yhteensä 2 303 asiaa, vuonna 2016 niitä oli 2 449, vuonna 2013 2 553 ja vuonna 2008 2921.
13. KKO:n viestinnästä saamani tiedon mukaan viime vuonna eli v. 2018 KKO:een saapui yhteensä 2 055 lainkäyttöasiaa, joten laskua edellisestä vuodesta on aika reippaasti eli 300 asiaa. Näistä asioista valituslupa-asioita oli siis edellä jo mainitut 1 847. Eri hovioikeuksista saapuneiden asioiden määrä oli vuonna 2018 tällainen: Helsinki 624, Turku 395, Itä-Suomi 223, Rovaniemi 219 ja Vaasa 192.
14. Ennakkopäätösten ja myönnettyjen valituslupien määrän aleneminen johtuu ilmeisesti lähinnä KKO:een saapuvien asioiden määrän laskusta. Muitakin syitä lienee.Yksi on se, että KKO haluaa nykyään perustella ennakkopäätösratkaisunsa todella seikkkaperäisesti ja huolella. Toisinaan lukija joutuu jopa ihmettelemään perustelujen laajuutta. Kun vielä noin 15-20 vuotta sitten toivoin KKO:lta yksityiskohtaisempia ja laajempia perusteluja, joudun nykyisin (mielessäni) anelemaan, että "älkää nyt ihmeessä näin pitkästi sentään perustelko"!
15. Saapuvien asioiden, myönnettyjen valituslupien ja julkaistujen ennakkopäätösten määrän lasku ei heijastunut KKO:n jäsenmäärään, sillä se on edelleen19 eli presidentti ja 18 oikeusneuvosta. Lain mukaan KKO:ssa tulee olla vähintään 15 jäsentä. Kukaan muu kuin minä ei ole ehdottanut KKO:n jäsenmäärän alentamista.
16. Ruotsin korkeimpaan oikeuteen (HD) tulee vuosittain noin 5 000 asiaa, eli tuplasti enemmän kuin KKO:een. Tosin myös HD julkaisee vuosittain noin sata ennakkopäätöstä eli suunnilleen yhtä paljon kuin KKO. HD:ssa on kuitenkin vain 16 jäsentä, joista lainkäyttöön eli valituslupahakemusten ja valitusten käsittelyyn osallistuu 14 jäsentä; kaksi oikeusneuvosta on vuorollaan jäsenenä lagrådetissa, joka antaa lausuntoja lainsäädäntöasioissa.
17. Korkein hallinto-oikeus (KHO) ratkaisee vuosittain selvästi enemmän asioita kuin KKO. Tämä johtuu osaksi siitä, että KHO:een on jo useiden vuosien ajan otettu seitsemän ma. oikeusneuvosta. Viime vuonna KHO:een saapui yhteensä 6 199 asiaa ja v. 2017 6 409 asiaa. KHO ratkaisi viime vuonna 5 904 ja vuonna 2017 6 637 asiaa. KHO julkaisi viime vuonna 178 ennakkopäätöstä eli vuosikirjapäätöstä. Lyhyitä ratkaisuselosteita, jotka vastaavat KKO:n antamia "muita päätöksiä", KHO antaa vuosittain 60-70 kappaletta.
2. Tarkastellaanpa hieman, kuinka paljon KKO antoi viime vuonna ennakkopäätöksiä. Ennakkopäätöksinä pidetään KKO:n kotisivullaan ja Finlexissä julkaisemia ratkaisuja. Ennakkopäätösten lisäksi KKO antaa myös muita päätöksiä, joista Finlexissä esitetään vain lyhyt maininta siitä, mistä kussakin ratkaisussa on kysymys.
3. Todettakoon, että KKO, toisin kuin korkein hallinto-oikeus (KHO), ei ole enää muutamaan vuoteen julkaissut vuosikirjaa, johon ennakkopäätökset on otettu. KHO puhuu prejudikaatteja tarkoittaen "vuosikirjapäätöksistä", mikä tuntuu lähinnä suurta yleisöä ajatellen hieman mitäänsanomattomalta ilmaisulta.
4. Vuonna 2018 KKO julkaisi 92 prejudikaattia. Voitaisiin sanoa, että ainoastaan 92, sillä tuo luku on alhaisimpia koko KKO:n historiassa sen jälkeen, kun tuomioistuimesta tuli vuonna 1980 prejudikaatti-instanssi. Lisäksi valituslupamenettelyn kautta KKO:een tulleissa jutuissa annettiin viime vuonna 37 ns. muuta päätöstä, joita ei siis ole julkaistu ennakkopäätöksinä.
5. Vertailun vuoksi seuraavaksi prejudikaattien lukumääriä eri vuosilta (määrät sulkeissa).
6. 2017 (98), 2016 (100), 2015 (105), 2014 (104), 2013 (102), 2012 (109), 2011 (111), 2010 (96), 2009 (94), 2008 (119). Viime vuosina KKO on pitänyt ikään kuin kunnia-asiaanaan, että sen ennakkopäätöksinä julkaisemien ratkaisujen määrä ylittää sadan rajapyykin.; poikkeuksena todella "laihat" prejudikaattivuodet 2009 ja 2010.
7. Tuosta taaksepäin ko. asiasta löytyy seuraavia lukuja: 2006 (110), 2005 (145), 2004 (137), 2003 (138), 2002 (124), 2001 (140), 2000 (129), 1998 (164), 1997 (211), 1996 (156), 1995 (215), 1994 (145) ...1990 (181)...1985 (197), 1984 (229).
8. Tasaista laskua on siten havaittavissa. Todettakoon, että KKO:n presidenttinä oli vuoden 2000 loppuun asti Olavi Heinonen, vuosina 2001-2005 Leif Sévon, vuosina 2006-2015 Pauliine Koskelo ja vuodesta 2016 lähtien Timo Esko. Koskelon presidenttikaudella julkaistujen ratkaisujen määrä näyttää johdonmukaisesti alentuneen.
9. Laskua näyttää olevan myös KKO:n vuosittain myöntäminen valituslupien määrissä. Viime vuonna 2018 KKO myönsi vain 117 valituslupaa, joka näyttäisi olevan alhaisin luku vuoden 1980 jälkeen. Vuonna 2017 KKO myönsi 137 valituslupaa.
10. Tätä aikaisemmin KKO:n myöntämien valituslupien määrä on vaihdellut seuraavasti: 2016 (129), 2015 (101), 2014 (122), 2013 ( 134), 2012 (141), 2011 (148), 2010 (162), 2009 (146), 2008 (150).
11. Valituslupahakemusten määrässä on myös laskua, mutta ei kuitenkaan mitenkään voimakasta, kuten seuraavasta katsauksesta ilmenee: 2017 (1 971), 2016 (2 228), 2015 (2 187), 2013 (2 101)...2009 (2 310) ja 2008 (2 525). Vuodelta 2018 KKO ei ole vielä julkaissut tilastotietojaan, mutta KKO:n viestinnästä saamani tiedon mukaan ko. asioita oli 1 847 kappaletta. KKO myöntää valitusluvan noin 7 prosentissa lupahakemuksista, riita-asioissa useammin kuin rikosasioissa.
12. KKO:een saapuvien kaikkien lainkäyttöasioiden määrä on jonkin verran edellä mainittuja lukuja suurempi. Tähän joukkoon kuuluvat purkuhakemukset sekä luultavasti myös esimerkiksi virkanimitysasiat ja erilaiset lausunnot, joita KKO antaa valtioneuvostolle, oikeusministeriölle ja tasavallan presidentille.Vuonna 2017 KKO:een saapui yhteensä 2 303 asiaa, vuonna 2016 niitä oli 2 449, vuonna 2013 2 553 ja vuonna 2008 2921.
13. KKO:n viestinnästä saamani tiedon mukaan viime vuonna eli v. 2018 KKO:een saapui yhteensä 2 055 lainkäyttöasiaa, joten laskua edellisestä vuodesta on aika reippaasti eli 300 asiaa. Näistä asioista valituslupa-asioita oli siis edellä jo mainitut 1 847. Eri hovioikeuksista saapuneiden asioiden määrä oli vuonna 2018 tällainen: Helsinki 624, Turku 395, Itä-Suomi 223, Rovaniemi 219 ja Vaasa 192.
14. Ennakkopäätösten ja myönnettyjen valituslupien määrän aleneminen johtuu ilmeisesti lähinnä KKO:een saapuvien asioiden määrän laskusta. Muitakin syitä lienee.Yksi on se, että KKO haluaa nykyään perustella ennakkopäätösratkaisunsa todella seikkkaperäisesti ja huolella. Toisinaan lukija joutuu jopa ihmettelemään perustelujen laajuutta. Kun vielä noin 15-20 vuotta sitten toivoin KKO:lta yksityiskohtaisempia ja laajempia perusteluja, joudun nykyisin (mielessäni) anelemaan, että "älkää nyt ihmeessä näin pitkästi sentään perustelko"!
15. Saapuvien asioiden, myönnettyjen valituslupien ja julkaistujen ennakkopäätösten määrän lasku ei heijastunut KKO:n jäsenmäärään, sillä se on edelleen19 eli presidentti ja 18 oikeusneuvosta. Lain mukaan KKO:ssa tulee olla vähintään 15 jäsentä. Kukaan muu kuin minä ei ole ehdottanut KKO:n jäsenmäärän alentamista.
16. Ruotsin korkeimpaan oikeuteen (HD) tulee vuosittain noin 5 000 asiaa, eli tuplasti enemmän kuin KKO:een. Tosin myös HD julkaisee vuosittain noin sata ennakkopäätöstä eli suunnilleen yhtä paljon kuin KKO. HD:ssa on kuitenkin vain 16 jäsentä, joista lainkäyttöön eli valituslupahakemusten ja valitusten käsittelyyn osallistuu 14 jäsentä; kaksi oikeusneuvosta on vuorollaan jäsenenä lagrådetissa, joka antaa lausuntoja lainsäädäntöasioissa.
17. Korkein hallinto-oikeus (KHO) ratkaisee vuosittain selvästi enemmän asioita kuin KKO. Tämä johtuu osaksi siitä, että KHO:een on jo useiden vuosien ajan otettu seitsemän ma. oikeusneuvosta. Viime vuonna KHO:een saapui yhteensä 6 199 asiaa ja v. 2017 6 409 asiaa. KHO ratkaisi viime vuonna 5 904 ja vuonna 2017 6 637 asiaa. KHO julkaisi viime vuonna 178 ennakkopäätöstä eli vuosikirjapäätöstä. Lyhyitä ratkaisuselosteita, jotka vastaavat KKO:n antamia "muita päätöksiä", KHO antaa vuosittain 60-70 kappaletta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)