139. Oikeuskansleri vaatii oikeusavustajan luvan peruuttamista

1. Oikeuskansleri Tuomas Pöysti on valittanut Helsingin hovioikeuteen oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätöksestä, jolla lautakunta ei peruuttanut moitittavasti menetelleen oikeudenkäyntiavustajan toimilupaa vaan määräsi ainoastaan seuraamusmaksun. Oikeuskanslerin ratkaisu on päivätty 20.12.2018, mutta se on julkistettu vasta 19.2.2019. Seuraavassa (kappaleet 2-8) oikeuskanslerin asiasta antama tiedote.

2. Oikeuskansleri pitää ilmeisen virheellisenä oikeudenkäyntiavustajalautakunnan ratkaisua, jossa lautakunta ei peruuttanut moitittavasti menetelleen oikeudenkäyntiavustajan lupaa vaan määräsi vain seuraamusmaksun. Oikeuskansleri vaati tekemässään valituksessa Helsingin hovioikeutta kumoamaan lautakunnan päätöksen ja peruuttamaan oikeudenkäyntiavustajan luvan toimia oikeudenkäyntiavustajana ja -asiamiehenä.

3. Oikeuskansleri painotti valituksessaan oikeudenkäyntiavustajan päämiesten oikeusturvan suojaamista ja heidän perusoikeuksiensa turvaamista. Hänen mukaansa oikeudenkäyntiavustajan asianmukainen toiminta on oleellinen osa perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattua oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

4. Oikeuskanslerin mukaan oikeudenkäyntiavustajan toistuva ja samankaltainen moitittava menettely on ollut vakavaa ja laiminlyönnit ovat kohdistuneet kaikkiaan seitsemään päämieheen. Kaikki päämiehet ovat olleet haavoittuvassa asemassa olevia turvapaikanhakijoita, joiden mahdollisuudet valvoa oikeuksiaan ja etujaan ovat lähtökohtaisesti tavanomaista heikommat. Viime kädessä kyse on voinut olla asiakkaiden oikeudesta henkeen, terveyteen ja turvallisuuteen.

5. Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja oli toiminut avustajana useissa turvapaikka-asioissa, ja hänen oli todettu menetelleen lupalakimieslaissa säädettyjen velvollisuuksien vastaisesti. Hän ei muun muassa ollut useissa tapauksissa tiedottanut saamistaan hallinto-oikeuden päätöksistä asiakkailleen valitusaikana ja yhdessä tapauksessa lainkaan. Lisäksi hän ei ollut toimittanut valituksia tai valituslupahakemuksia tuomioistuimelle määräajassa. Hän oli myös jättänyt vastaamatta useisiin korkeimman hallinto-oikeuden selvityspyyntöihin ja sähköpostitiedusteluihin.

6. Asianajajaliiton valvontalautakunta oli esittänyt oikeudenkäyntiavustajalautakunnalle, että se peruuttaisi oikeudenkäyntiavustajan luvan. Oikeudenkäyntiavustajalautakunta päätti kuitenkin määrätä oikeudenkäyntiavustajalle kurinpidolliseksi seuraamukseksi 3 000 euron seuraamusmaksun. Se perusteli lievempää seuraamusta sillä, että oikeudenkäyntiavustajan moitittavaan menettelyyn oli voinut vaikuttaa hänen vähäisestä kokemuksesta johtuva ammattitaidon puutteensa.

7. Oikeuskansleri katsoi valituksessaan, että vähäistä kokemusta ja ammattitaidon puutetta ei tule ottaa huomioon seuraamusta alentavana tekijänä. Velvoitteiden laiminlyönnin sekä seuraamusta ankaroittavien ja lieventävien seikkojen arvioinnissa olisi tullut ottaa huomioon laiminlyöntien merkitys päämiesten oikeuksien toteutumisen kannalta. Oikeuskansleri viittasi siihen, että lupalakimieslain pääasiallisena tavoitteena oli nostaa oikeudenkäyntiasiamiesten työn laatutasoa ja siten parantaa asianosaisten oikeusturvaa ja asianmukaisen oikeudenhoidon edellytyksiä (LaVM 40/2010 vp – HE 318/2010 vp). Järjestelmän kehittämisen tavoitteena oli, että toisen asiaa voi ajaa tuomioistuimessa vain ammatillisesti pätevä ja ammattieettisesti moitteeton asiamies (Komiteanmietintö 2003:3).

8. Oikeuskanslerin mukaan oikeudenkäyntiavustajalautakunnan ratkaisu oli ristiriidassa myös sen kanssa, että lupalakimieslain mukaan avustajan tulee kieltäytyä ottamasta tehtävää vastaan, jos hänellä ei ole sen edellyttämää ammattitaitoa. Oikeuskanslerin mukaan asiassa ei myöskään ollut sellaisia yksittäistapauksellisia olosuhteita, jotka suhteellisuusperiaate huomioon ottaen olisivat puoltaneet lievempää seuraamusta.

9. Näin siis oikeuskansleri tiedottessaan. Sanoisin, että aika napakkaa ja jopa hieman kiivasluontoista tekstiä ylimmältä laillisuusvalvojaltamme! Tiedote on epätavallisen laaja ja yksityiskohtainen, ja siinä luetellaan ja "tuomitaan" kaikki lupalakimiehen toiminnassa ilmenneet "synnit". 

10. Asiassa on kyse siis siitä, että turvapaikka-asioita hoitanut lupalakimies on useissa tapauksissa laiminklyönyt velvollisutensa.  Valituksessa on kyse siitä, millainen seuraamus, joka on luonteeltaan kurinpidollinen, juristille tulisi langettaa. Lupalakimiesten laiminlyöntejä on käsitelty jokin aika sitten paljon julkisuudessa. Voidaan kysyä, olisko oikeuskansleri ollut yhtä tiukka, jos kysymys ei olisi nimenomaan  turvapaikka-asioita hoitaneen lupajuristin laiminlyönneistä, vaan tämän tavanomaisempien asoiden hoitamisessa tapahtuneesta moitittavasta menettelystä.

11. Ko. oikeudenkäyntiavustajista, jotka eivät siis ole asianajajia, eli ns. lupalakimiehistä, säädetään luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa (715/2011), joka tuli voimaan vuoden 2013 alussa. Laissa on säännöksiä muun muassa luvan myöntämisen edellytyksistä (2 §), oikeudenkäyntiavustajalautakunnasta, luvan hakemisesta, pitkä luettelo luvan saaneen avustajan velvollisuuksista (8 §), avustajien valvonnasta, avustajalle määrättävistä kurinpidollisista seuraamuksista, valvonta-asian käsittelystä ja muutoksenhausta oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätökseen (25 §).

12. Lupalakimies on oikeuskanslerin, asianajajien valvontalautakunnan ja oikeudenkäyntiavustajalautakunnan valvonnan alaisia (8 §). Luvan peruuttamisesta ja seuraamusmaksun määräämisestä päättäminen kuuluvat oikeudenkäyntiavustajalautakunnalle. Kurinpidollisia seuraamuksia ovat luvan peruuttaminen, seuraamusmaksun määrääminen, varoitus ja huomautus. Seuraamusmaksu on vähintään 500 euroa ja enintään 15 000 euroa.

13. Oikeudenkäyntiavustajalautakunnassa, joka  on riippumaton ja jonka asettaa valtioneuvosto, on viisi jäsentä, joista yksi on tuomari hovioikeuksista, yksi tuomari hallinto-oikeuksista tai erityistuomioistuimista, yksi tuomari käräjäoikeuksista, yksi lupalakimies sekä yksi oikeustieteellistä tutkimusta ja opetusta edustava jäsen. Kullakin jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Lautakunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Lautakunnan jäsenet ovat sivutoimisia.

14. Lautakunta on päätösvaltainen, kun läsnä on puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja vähintään kaksi muuta jäsentä tai varajäsentä (malli 1+2). Vuonna 2017 lautakunta piti 12 kokousta; lautakunnan toimintakertomusta vuodelta 2018 ei ole vielä julkaistu. Luvan saaneella oikeudenkäyntiavustajalla, jota valvonta-asia koskee, ja oikeuskanlserilla on oikeus valittaa valvonta-asiassa annetusta oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätöksestä. Valitusaika on 30 päivää ja se alkaa siitä päivästä, jona päätös on annettu tiedoksi. Valitusinstanssina on Helsingin hovioikeus.

15. Oikeudenkäyntiavustajalautakunnan jäsenet vuosina 2018 ja 2019:

Puheenjohtaja, hovioikeuden presidentti Marianne Wagner-Prenner, Rovaniemen hovioikeus
Varajäsen, hovioikeudenneuvos Antti Vaittinen, Vaasan hovioikeus

Varapuheenjohtaja, professori (emer.) Pekka Viljanen, Turun yliopisto
Varajäsen, professori Tuula Linna, Helsingin yliopisto

Jäsen, laamanni Marja Virtanen, Etelä-Savon käräjäoikeus
Varajäsen, käräjätuomari Pekka Päivänsalo, Helsingin käräjäoikeus

Jäsen, markkinaoikeustuomari Markus Mattila
Varajäsen, hallinto-oikeustuomari Jaana Moilanen, Helsingin hallinto-oikeus

Jäsen, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja Filip Markelin, Helsinki
Varajäsen, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja Timo Rissanen, Espoo

Lautakunnan toimintakertomus vuodelta 2017

16. Oikeusturvan kannalta on hyvä asia,  että oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätöksistä saa valittaa tuomioistuimelle. Tiedossa ei ole, onko myös seuraamusmaksun saanut oikeudenkäyntiavustaja valittanut lautakunnan päätöksestä. Jos on, niin hän tuskin saa valituksellen samanlaista julkisuutta kuin oikeuskansleri omalle valitukselleen. Ulkopuoliset henkilöt eivät tiedä lautakunnan päätöksen yksityiskohtia.

17. Oikeuskansleri ja oikeudenkäyntiavustajalautakunta ovat todenneet, että  lupalakimieslakiin sisältyy tulkinnanvaraisia ja epäselviä säännöksiä sekä puutteita, jotka vaikeuttavat lain soveltamista. Muutostarpeita on katsottu ilmenneen muun muassa luvan myöntämisen edellytyksissä (perehtyneisyys, rehellisyys ja ilmeinen sopimattomuus), valvonnan laajuudessa, luvan peruuttamisen edellytyksissä, avustajien palkkioriitojen käsittelyssä sekä oikeuskanslerin muutoksenhakuoikeuden laajuudessa. Näitä kysymyksisä käsitellään oikeusministeriön helmikuussa 2018 laatimassa arviomuistiossa. Syyskuussa 2018 ministeriö on julkaissut lausuntotiivistelmän lupalakimiesjärjestelmän muutostarpeista (OM:n mietintöjä ja lausuntoja 30/2018).

18. Miten lupakimieslakia olisi muutettava on jo toisen "messun" asia. Oma näkemykseni on, että maassa ei pitäisi olla lainkaan erillistä lupalakimiesjärjestelmää, vaan kaikkien oikeudenkäynnissä esiintyvien asiamiesten ja avustajien tulisi olla asianajajia. Ilmaisin tämän käsityksen jo tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnössä 2003 (KM 2003:3 s. 276). Minusta  oli jo tuolloin selvää, että oikeudenkäyntiasiamies ja -avustajajärjestelmän tulisi rakentua SAL:n organisaation varaan rakentuvalle asianajajamonopolille. 

19. Ehdotukseni ei saanut kannatusta ja sittemmin on valittu malli, joka perustuu erilliseen lisenssi-eli lupajärjestelmään, jossa luvan myöntää Asianajajaliitosta erillinen elin, siis oikeudenkäyntiavustajalautakunta. Järjestelmä on sekava ja turhan byrokraaattinen, sanalla sanoen vähemmän järkevä. Ruotsissa eikä ilmeisesti juuri muuallakaan ole käytössä vastaavanlaista dualistista järjestelmää. Suomessa on huomattavan paljon lupalakimiehiä, muistamani mukaan heitä olisi noin 1 800.

111. Tuomarin esteellisyys. KHO 2018:116 ja 117

KHO:n täysistunto lähes 100 vuotta sitten. Nykyisin KHO tarvitsee hieman isomman plenum-salin, kun jäseniä on lähes 30

1. Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi viime viikolla kaksi ennakkopäätöstä hallinto-oikeuden esittelijän esteellisyydestä (jääviydestä); KKO 2018:116 ja 117. Tuomioistuimen esittelijän esteellisyyteen sovelletaan oikeudenkäymiskaaren (OK) 13 luvussa säädettyjä tuomarin esteellisyyssääntöjä. Ratkaisuissa omaksutut kannnotot soveltuvat siten myös tuomarin esteellisyyttä arvioitaessa.  

2. OK 13 luku, kuten koko lakikin (kaari), koskee vain yleisiä tuomioistuimia. Hallintolainkäyttölain 76 §:n 1 momentista kuitenkin ilmenee, että hallintolainkäyttöasiaa käsittelevän henkilön, siis (hallinto)tuomarin ja esittelijän, esteellisyydestä on voimassa, mitä tuomarin esteellisyydestä säädetään OK 13 luvussa.

3. KHO:n nyt kommentoitavien ratkaisujen merkittävyyttä korostaa se, että  KHO teki päätöksensä täysistunnossa, jota kokoonpanoa KHO, samoin kuin korkein oikeuskin (KKO), käyttää todella harvoin. KHO:n ratkaisuun osallistuivat siten presidentti Pekka Vihervuoren johdolla kaikki vakinaiset ja määräaikaiset (ma) oikeusneuvokset, yhteensä  26 tuomaria. KHO:ssa on presidentti, 18 oikeusneuvosta (aiemmin hallintoneuvosta) ja nykyisin vielä 7 ma. oikeusneuvosta. Määräaikaisia oikeusneuvoksia on nimittty KHO:een vuodesta 2016 lähtien nimenomaan turvapaikka-asioiden määrän voimakkaan kasvun johdosta.

KHO 2018:116

4. KHO:n ensiksi ratkaisemassa tapauksessa, josta on annettu vuosikirjapäätös KHO 2018:116, oli kyse siitä, oliko Helsingin hallinto-oikeuden määräaikaisessa virkasuhteessa oleva esittelijä (X), joka on juristi, valituksenalaisessa hakijan (irakilainen A) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevassa asiassa objektiivisesti arvioiden esteellinen toimimaan esittelijänä, kun hänen vakinainen virkansa oli Maahanmuuttoviraston eli Migrin ylitarkastajan virka, josta hän oli virkavapaana. Esittelijän subjektiivista eli tosiasiallista puoluettomuutta ei asiassa ollut asetettu asiassa kyseenalaiseksi. Migrin asiassa  antamasta päätöksestä oli valitettu hallinto-oikeuteen.

5. Esittelijä X ei ollut käsitellyt samaa asiaa Migrissä tai aikaisemmin hallinto-oikeudessa, eikä OK 13 luvun 7 §:n 1 ja 2 momenttiin perustuva ennakkoasenne-esteellisyys tullut siten asiassa sovellettavaksi. Sen sijaan esteellisyyttä tuli KHO:n mukaan arvioida OK 13 luvun 6 §:n 1 momentin ja 7 §:n 3 momentissa olevan ns. yleissäännöksen perusteella.

6. KHO totesi, ettei esittelijän riippuvuus Migristä ollut virkavapauden aikanakaan kokonaan katkennut. Oikeudenkäymiskaaren ja KHO:n päätöksessä selostetun kansainvälisen ja kansallisen oikeuskäytännön perusteella ei ollut perusteltua katsoa, että hallinto-oikeuden ma. tuomarin tai esittelijän taustavirka hallintoviranomaisessa aina tekisi tällaisen henkilön esteelliseksi kaikissa asioissa, joissa ko. hallintoviranomainen on tehnyt muutoksenhaunalaisen päätöksen. Mahdollista esteellisyyttä oli KHO:n mukaan siten arvioitava tapauskohtaisesti kunkin asian olosuhteet huomioon ottaen.  

7. Asiassa tuli KHO:n mukaan ottaa huomioon, että esittelijä X oli hallinto-oikeudessa käsitellyt kansainvälistä suojelua koskevaa asiaa ja siten asiaa, joka kuului samaan asiaryhmään kuin ne asiat, joita hän oli käsitellyt Migrissä. Valittaja A oli vedonnut erityisesti Migrin maalinjausten merkitykseen asiassa ennakkoasenteen ja lojaliteetin synnyttävinä tekijöinä. X:n toimimisesta Migrissä oli valituksenalaista asiaa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä kulunut verrattain lyhyt aika, sillä hallinto-oikeuden päätös oli annettu vain noin seitsemän kuukautta sen jälkeen, kun hän oli aloittanut tehtävänsä Helsingin hallinto-oikeuden esittelijänä. 

8. Edellä olevan perusteella valittaja saattoi tässä tilanteessa perustellusti kokea tai ulkopuolinen tarkkailija mieltää, ettei X hallinto-oikeudessa työskennellessäänkään kyennyt arvioimaan maatietoa Migrin maalinjauksista vapaana. Asiassa tuli lisäksi ottaa huomioon Migrin asema ja tehtävät, joiden vuoksi valittaja A saattoi mieltää viraston vastapuolekseen. Valittajan oikeusturvan tarve oli asiaryhmässä vielä erityisen korostunut ehdottoman palautuskiellon vuoksi. - Ehdottomalla palautuskiellolla tarkoitetaan sitä, ettei Suomi saa palauttaa ihmistä maahan, jossa hänen turvallisuutensa voi olla vaarassa.

9. Kun otettiin huomioonesittelijän taustavirka Migrissä ja siihen sekä sitä edeltäviin määräaikaisiin virkasuhteisiin liittyneet tehtävät, joihin oli kuulunut jossain määrin johtamistehtäviä, Migrin omassa toiminnassaan erityisesti maalinjauksin noudattama yhtenäistävä ohjaus sekä se seikka, että hallnto-oikeudessa esittelijän tehtävillä oli asiasisältönsä vuoksi läheinen yhteys hänen Migrissä suorittamiinsa ratkaisutehtäviin, ja vielä mainittujen eri tehtävien ajallinen läheisyys, ei näiden eri näkökohtien johdosta syntyvää perusteltua epäilyä esittelijän objektiivisesta puolueettomuudesta ollut KHO:n mukaan mahdollista sulkea pois. Kun lisäksi otetiin huomioon OK 13 luvun 7 §:n 3 momentti, nämä mainitut tekijät yhdessä antoivat saman luvn 6 §n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun perustellun aiheen  epäillä esittelijän puolueettomuutta. X oli siten ollut esteellinen toimimaan esittelijänä hallinto-oikeudessa. KHO kumosi hallinto-oikeuden hakijalle kielteisen turvapaikkapäätöksen ja palautti asian hallinto-oikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

10. KHO joutui tapauksessa äänestämään, pääasian osalta äänestysluvut olivat 18-8. Kahdeksan tuomaria päätyi katsomaan, että X ei ollut esteellinen toimimaan esittelijänä. Viittaan eri mieltä olleiden jäsenten ratkaisuselosteesta ilmeneviin perusteluihin. Pidän enemmistön perusteluja ja lopputulosta vähemmistön kantaa selkeästi perustellumpana. Kun X oli käsitellyt Migrissä samoja asioita, joita hän joutui esittelemään myös hallinto-oikeudessa, on selvää, että hänen esteellisyydestään syntyi OK 13 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettu perusteltu epäily.

KHO 2018:117

11. Tapauksessa oli kysymys hallinto-oikeudessa turvapaikka-asioiden esittelijänä toimivasta lakimiehestä (Y), joka oli toiminut aiemmin Migrissä ja sitä ennen  ulkomaalaisviraston ylitarkastajana noin 13,5 vuotta. Y oli esitellyt Helsingin hallinto-oikeudessa irakilaisen B:n turvapaikkahakemuksen, jonka hallinto-oikeus oli hylännyt. Esittelijän subjektiivista eli tosiasiallista puolueettomuutta ei ollut asetettu kyseenalaiseksi.

12. Tässä asiassa KHO kuitenkin päätyi siihen, ettei esittelijän puolueettomuutta ollut aihetta epäillä, vaikka hänellä oli takanaan pitkä ura Migrissä. Ratkaiseva peruste tähän löytyi siitä, että Y ei ollut koko virkauransa aikana käsitellyt virassaan turvapaikka-asioita, vaan oli työskennellyt muiden asioiden ja lähinnä kansalaisuusasioiden esittelijänä ja ratkaisijana. Hänen kaikki työtehtävänsä olivat liittyneet sellaisiin asioihin, joiden yhteydessä Migrin maalinjaukset eivät tule sovellettaviksi, KHO korostaa päätöksessän. Y:tä ei KHO:n käsityksen mukaan voitu ulkopuolisen tarkkailijankaan näkökulmasta pitää erityisen profiloituneena Migrin edustajana varsinkaan kansainvälisen suojelun osalta. B:tä koskeva hallinto-oikeuden päätös ei siis ollut syntynyt virheellisessä järjestyksessä, KHO päätteli.

13. KHO oli lopputuloksen osalta nyt yksimielinen. Vähemmistö eli ne kahdeksan tuomaria, jotka olivat edellisessä tapauksessa (KHO 2018:116) äänestäneet lopputuloksesta, jättivät kuitenkin päätökseen omat ja enemmistön kannasta jonkin verran poikkeavat perustelunsa.

14. KHO:n kanta vaikuttaa toki johdonmukaiselta ja ymmärrettävältä, jos sitä vertaa tapauksessa KHO 2018:116 annettuun ratkaisuun. KHO on valinnut tavallaan eräänlaisen keskitien, jonka mukaan esteellisyys ei synny kaikissa tapauksissa, joissa hallinto-oikeuden esittelijä on aiemmin ollut Migrin palveluksessa. Ratkaisevaksi kriteeriksi esteellisyyttä arvioitaessa on valikoitunut kahdessa eri virastossa käsiteltävien asioiden samankaltaisuus. 

15.  Vääränä ei kuitenkaan olisi voitu pitää myöskään ratkaisua, jonka mukaan esittelijä Y:kin olisi todettu tapauksessa 2018:117 esteelliseksi. Viittaan tässä suhteessa B:n valitukseen, jossa todetaan, että koska Y on ollut korkeahkossa ja vastuullisessa asemassa Migrissä useiden vuosien ajan, hänelle on erittäin mahdollisesti voinut muodostua Migriin sellainen henkilökohtainen liityntä, joka on vaikeuttanut hänen objektiivista päätöksentekoaan hallinto-oikeudessa myös turvapakka-asioissa. Vielä on otettava huomioon, että Y oli työskennellyt Migrissä juuri sinä aikana, kun viraston linjaus koskien irakilaisia turvapaikanhakijoita on äkillisesti muuttunut, mikä on aiheuttanut aika laajaa julkista kritiikkiä.

16. Kiinnitän vielä huomiota oikeusneuvos Alice Guimaraes-Purokosken kummassakin asiassa esittämään äänestyslausumaan. Se koskee sitä, että esteellisyysperuste on tullut valittajan tietoon vasta hallinto-oikeuden valituksenalaisen tiedonannon yhteydessä eikä valittajalla siten tätä ennen ole ollut esittelijästä tietoa. Valittaja oli sen vuoksi pakotettu esittämään esteellisyysväitteensä vasta KHO:ssa, vaikka olisi tietenkin hyvä, että hän olisi saanut esittää väitteen jo hallinto-oikeudessa.

17. Hyvä pointii, johon itsekin olen yrittänyt kiinnittää huomiota! Jos valitusinstanssi, kuten esimerkiksi juuri hallinto-oikeus tai KHO taikka hovioikeus tahi KKO, käsittelee valitusasian kirjallisesti, saa valittaja todellakin tiedon asian ratkaisuun osallistuneista tuomareista ja esittelijästä vasta oikeuden asiassa antamasta päätöksestä. Hän voisi toki tiedustella tuomioistuimen kansliasta etukäteen, ketkä tuomarit  tulevat ratkaisemaan valituksen ja kuka toimii esittelijänä, mutta näin valittajat eivät kuitenkaan hevin tee. Olen sen vuoksi ehdottanut - mm. KKO:n ratkaisemassa tunnetussa parvekutupakointitapauksessa - että tuomioistuin tiedottaisi asianosaisille etukäteen, ketkä kuuluvat tuomareina ratkaisukokoonpanoon ja kuka tulee esittelemään valituksen. Ehdotukseni ei ole kuitenkaan herättänyt vastakaikua, mutta tämähän ei ole Suomessa mitenkään epätavallista.

                                 KHO:n nykyinen täysistuntosali