388. Aluesyyttäjällä 20 kuukauden viivästys poliisirikosasian esitutkinnan toimittamisessa

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti on kiinnittänyt tuoreessa 4.7.2023 antamassaan päätöksessä  poliisirikosasiassa tutkinnanjohtajana toimineen aluesyyttäjän huomiota velvollisuuteen toimittaa esitutkinta ja sen aloittamista edeltävät toimenpiteet ilman aiheetonta viivytystä. Oikeuskanslerille kantelun tehneen asianajajan arvostelemassa asiassa kului peräti  20 kuukautta yksinomaan sen arvioimiseen, toimitetaanko esitutkinta vai ei.

Oikeuskanslerin päätöksen mukaan asianajajan laatimasta tutkintapyynnöstä oli ilmennyt keskeiset tapahtumatiedot eikaä siassa ollut tarvetta hankkia laajaa aineistoa esitutkinnan toimittamiskynnyksen arvioimiseksi. Asiassa ei ilmennyt tutkinnanjohtajan toimineen aluesyyttäjän antaneen konkreettista ohjeistusta tutkivalle poliisiyksikölle. Oikeuskansli totesi, että erityisesti poliisirikosasioissa objektiivinen esitutkinta edellytyää tutktinnanjohtajalta toimivalta syyttäjältä aktiivistaa esitutkinnan johtamista. Oikeuskansleri katsoi, että esitutkinnan toimittaisesta ei ollut päätetty esitutkintalain edellyttämällä joutuisuudella.

Oikeuskansleri päätyi päätöksessään kuitenkin vain "käsityksen" lausumiseen. Outoa, näin lievä "seuraamus" eli moite ihmetyttää kovasti! Kun karkeisiin viivästyksiin syyllistyneitä viranomaisia kohdellaan oikeuskanslerin ratkaisukäytännössä näin hellävaraisesti ja "silkkihansikkailla", ei kyllä ole mitään toivoa siitä, että viranomaiset toimisivat jatkossakaan nykyistä nopeammin ja paremmin.

https://oikeuskansleri.fi/-/esitutkinnan-viipyminen-23

360. Esitutkinnan viipyminen. Virkavirhe. Hyvitysesitys. Oikeusasiamies

1. Poliisiviranomaisten, syyttäjien, tuomareiden ja tuomioistuinten tehtävien viivyttely ja ratkaisujen viipyminen ovat ylimpien laillisuusvalvojien työssä jokapäiväistä leipaa. Tuskin mikään muu asia työllistää laillisuusvalvojia enemmän kuin mainittujen ja monien muiden viranomaisten toiminnan viipyminen. Asioiden käsittelyn kohtuuttoman pitkä kesto ja ratkaisujen viipyminen on omiaan nakertamaan pahoin luottamusta viranomaisten ja lainkäyttöelinten toiminnan luotettavuuteen ja asianmukaisuuteen ja aiheuttamaan kärsimystä, haittaa ja vahinkoa viivyttelyn kohteeksi joutuneille ihmisille ja yrityksille.

2. Tässä yksi esimerkkitapaus asiasta.

3. Kantelija arvosteli eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa poliisin ja syyttäjän menettelyä asiassaan. Hän kertoi tehneensä rikosilmoituksen, koska hänenn miesystävänsä houkutteli ja painosti hänet prostituutioon. Kantelijan mukaan esitutkinta kesti kohtuuttoman pitkään. Hän arvosteli myös sitä, ettei epäiltyä kohtaan käytetty pakkokeinoja. Kantelija katsoi myös, että syyttäjän päätöksessä oli asiavirheitä eikä siinä muun muassa huomioitu riittävästi kantelijan kokemaa häpeää ja pelkoa.

4. Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen antoi päätökseen kanteluun 14.2.2023 (EOAK/388/2022). Päätöksen johtopäätösosassa Jääskeläinen lausui mm. seuraavaa:

EOA Jääskeläinen

5. Minulla ei ole aihetta epäillä sitä, että Helsingin poliisilaitoksella ja nyt kyseessä olevaa rikosasia tutkineessa yksikössä on ollut paljonkin tätä asiaa kiireellisempiä esitutkintoja hoidettavana. Esitutkinta on sinänsä käynnistynyt ripeästi asianomistajan kuulustelulla ja ilmoituksen kirjaamisella.

6. Tämän jälkeen esitutkinnassa on kuitenkin lähes neljän vuoden mittainen ajanjakso (syyskuu 2017 – huhtikuu 2021), jonka aikana ei selvityksen mukaan ole käytännössä suoritettu lainkaan esitutkintatoimenpiteitä. Selvityksistä ei ole poliisilaitoksenkaan mukaan ilmennyt sellaisia konkreettisia syitä, joiden perusteella esitutkinnan voitaisiin katsoa viipyneen jostakin sinänsä ymmärrettävästä ja hyväksyttävästä syystä. Kyseinen esitutkinta ei ole ollut mitenkään laaja eikä myöskään laadultaan vaikea tai suuritöinen. Esitutkintaa ei ole toimitettu ETL 3 luvun 11 §:n mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä. Esitutkinta on viipynyt poikkeuksellisen ja kohtuuttoman pitkään. Totean kuitenkin, että käytettävissä olevan selvityksen perusteella ei ole osoitettavissa, että asian viipyminen olisi vaikuttanut asian lopputulokseen.

– – –

7. Olen edellä katsonut tutkinnanjohtajan ja tutkijan olevan vastuussa esitutkinnan viipymisestä tässä asiassa. He eivät voi siirtää vastuutaan muille, vaikka he tietävätkin, että poliisilaitos seuraa viipyneitä esitutkintoja. Tässä asiassa myös poliisilaitoksen menettely antaa aihetta eräisiin huomioihin.

8. Tapahtunut ei anna hyvää kuvaa viipyneitten juttujen valvonnasta. Poliisilaitos oli pyytänyt puolivuosittain selvityksiä yli 540 päivää esitutkinnassa olleista jutuista. E:ltä oli mm. kyseisestä asiasta pyydetty (ja poliisilaitoksen mukaan saatu) selvitys ainakin 3.1. ja 8.7.2020 sekä 26.1.2021. Kuitenkin esitutkinta on lähtenyt etenemään vasta keväällä 2021. Poliisilaitoksen lausunnossa ei ole esitetty, että sen saamissa selvityksissä olisi peitelty kyseisen esitutkinnan tilannetta. Saaduista selvityksistä ei kuitenkaan käy ilmi, että E:n esimiehet olisivat jotenkin aktiivisesti puuttuneet siihen, että varsin helposti loppuun saatettava esitutkinta suhteellisen vakavassa rikosasiassa oli ollut vuosia kesken. Asianmukaiseen ja uskottavaan valvontaan ja toiminnan johtamiseen kuuluu myös tarvittaviin ja tehokkaisiin korjaustoimenpiteisiin ryhtyminen, kun niihin on aihetta.

9. Lisäksi kiinnittää huomiota, että E:n yli vuoden poissaolon ajaksi jutun tutkinnanjohtajaa ei ole vaihdettu, vaan ”on noudatettu tavanomaisia sijaisjärjestelyjä, niin että toinen tutkinnanjohtaja on sijaistanut E:tä”. Siitä ei ole selvitystä, kuka tämä sijainen on ollut ja onko hänellä ollut käytännössä mahdollisuuksia toimia tehokkaasti tutkinnanjohtajana. Ainakaan esitutkinnassa ei ole tapahtunut tuona aikana mitään. Katson, että näin pitkän poissaolon aikana tulisi tutkinnanjohtaja muodollisestikin nimetä uudestaan (ja kirjata Patja-järjestelmään).

10. Katson, että kantelijan asiassa on edellä esittämälläni tavalla menetelty sekä perustuslain että Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen vastaisesti. Esitän, että Suomen valtio hyvittää kantelijalle tapahtuneen. Viitaten valtion vahingonkorvaustoiminnasta annettuun lakiin lähetän jäljennöksen tästä päätöksestäni Valtiokonttorille. Pyydän sitä ilmoittamaan, mihin toimenpiteisiin hyvitysesitykseni on antanut aihetta.

11. Kantelun tarkoittama esitutkinta ei ole ollut mitenkään laaja eikä myöskään laadultaan mitenkään vaikea tai suuritöinen. Kyse on ollut varsin vakavasta rikosepäilystä. Selvityksistä ei ole ilmennyt sellaisia konkreettisia syitä, joiden perusteella esitutkinnan voitaisiin katsoa viipyneen jostakin hyväksyttävästä syystä. Esitutkinnassa on muun muassa ollut lähes neljän vuoden mittainen ajanjakso, jonka aikana ei selvityksen mukaan ole käytännössä suoritettu lainkaan esitutkintatoimenpiteitä. Esitutkintaa ei ole toimitettu esitutkintalain 3 luvun 11 §:n edellyttämällä tavalla ilman aiheetonta viivytystä, vaan se on viipynyt poikkeuksellisen ja kohtuuttoman pitkään.

12. Edellä kohdassa 3.2.1 esittämilläni perusteilla katson, että (nykyisin eläkkeellä oleva) rikostarkastaja E ja vanhempi rikoskonstaapeli D ovat menetelleet esitutkintalain vastaisesti. Tämän vuoksi annan heille eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 10 §:n 1 momentin nojalla huomautuksen. Lisäksi saatan (nykyisin eläkkeellä olevan) rikosylikonstaapeli F:n tietoon kohdissa 3.2.1 ja 3.2.2 esittämäni käsitykset hänen virheellisestä menettelystään.

13. Kiinnitän vastaisen varalle Helsingin poliisilaitoksen vakavaa huomiota 3.2.1 esittämiini käsityksiin sen velvollisuuksista esitutkintojen keston valvonnassa. Näistä syistä lähetän tämän päätökseni E:lle, D:lle, F:lle ja Helsingin poliisilaitokselle.

14. Kohdassa 3.2.1 ja 3.4 toteamani johdosta lähetän tämän päätökseni Valtiokonttorille. Pyydän Valtiokonttoria ilmoittamaan minulle viimeistään 31.12.2023, mihin toimenpiteisiin esitykseni on antanut aihetta.

15. Oikeusasiamies päätös kokonaisuudessaan on luettavissa tästä linkistä

EOAK/388/2022

330. Eduskunnan oikeusasiamies erittäin huolestunut poliisin esitutkintojen viivästymisestä

1. Eduskunnan oikeusasiamies (OA) Petri Jääskeläinen antoi eilen 25.10. 2022 päätöksen esitutkintojen kestoa poliisissa koskevaan asiaan, jonka hän otti tutkittavaksi omasta aloitteestaan. Tässä OA:n päätöksestään julkaisema tiiviste.

2. Esitutkinnan viivästyminen on yleinen oikeusasiamiehelle tehtyjen poliisia koskevien kanteluiden aihe. Esitutkinnan viivästymisen seurauksena yhä useammin myös rikoksen syyteoikeus vanhentuu esitutkinnan aikana. Vaikeassa työtilanteessa päätöksiä esitutkinnan toimittamatta jättämisestä ja keskeyttämisestä saatetaan tehdä hyvin ohuilla tai jopa lainvastaisilla perusteilla.

3. OA pitää hyvin huolestuttavana poliisin esitutkintojen tilannetta, joka voi heikentää rikosoikeudellisen järjestelmän uskottavuutta ja luottamusta poliisiin. OA selvitti, mistä syistä esitutkinnat viipyvät ja mitä keinoja Poliisihallitus katsoo olevan esitutkintojen keston lyhentämiseen.

4. Poliisihallituksen mukaan esitutkinnan viivästymisiin vaikuttavat monet syyt, kuten digitalisaation kehitys, päivittäisrikollisuuden tila, perusteluvelvollisuuden merkityksen korostuminen, kansainvälistyminen, poliisin resurssien käyttö, rikosten laadun ja laajuuden muuttuminen vaativammaksi sekä lainsäädännölliset muutokset. Näiden tekijöiden vaikutusta poliisin käytettävissä olevaan henkilöstöresurssiin ei ole riittävästi huomioitu.

5. OA:n mukaan esitutkintojen viivästymisen perusongelmana on voimavarojen riittämättömyys tehtävämääriin nähden. OA korostaa, että esitutkinnassa ja koko rikosprosessiketjun toiminnassa on kyse oikeusturvasta ja valtion ydintehtävästä, minkä tulisi näkyä resurssipäätösten painotuksissa.

6. OA toteaa, että rikosprosessin tehostamisen mahdollisuuksia on jatkuvasti arvioitava. Tietyissä asiaryhmissä esitutkintoja voidaan jouduttaa myös säätämällä käsittely kiireelliseksi laissa. Kun joku asiaryhmä säädetään kiireelliseksi, muissa asiaryhmissä käsittelyajat kuitenkin pitenevät, jos resurssit pysyvät samoina.

7. OA:n mielestä tulisi arvioida, olisiko asioiden käsittelyn priorisoinnin sääntelystä lakitasolla saavutettavissa joitain hyötyjä. Se, joka päättää, missä järjestyksessä asiat tutkitaan, käyttää merkittävää yhteiskunnallista valtaa. Nyt tämän harkinnan tekevät hajautetusti yksittäiset tutkinnanjohtajat, jolloin on vaikeaa saavuttaa yhtenäistä ja yhdenvertaista linjaa.

8. Asianosaisilla tulee olla käytettävissään oikeusturvakeinoja, jos esitutkinta viivästyy. Eräs mahdollisuus on viivästyneestä esitutkinnasta johtuneen perus- ja ihmisoikeuksien loukkauksen hyvittäminen. Jos asia etenee oikeudenkäyntiin, hyvitystä on mahdollista vaatia oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain nojalla. Viivästyksenä otetaan huomioon myös esitutkinnan kesto.

9. Jos esitutkinta on viivästynyt kohtuuttomasti asiassa, joka ei etene oikeudenkäyntiin, viranomaisten tulisi OA:n mielestä antaa asianosaisille oma-aloitteisesti tieto mahdollisuudesta hakea Valtiokonttorilta kärsimyskorvausta. Tämä on viivästyneen esitutkinnan asianosaisen ensivaiheen oikeussuojakeino ennen mahdollisen kanteen nostamista valtiota vastaan. Viivästyshyvitysten maksamisesta julkiselle vallalle aiheutuvat kustannukset voisivat myös edistää voimavarojen kohdentamista viivästysten välttämiseen.

10. OA kiinnitti Poliisihallituksen huomiota esitutkintojen viivästymisestä esittämäänsä ja pyysi Poliisihallitusta edelleen aktiivisesti arvioimaan keinoja esitutkintojen nopeuttamiseksi ja huolehtimaan sisäisen laillisuusvalvonnan toimenpiteistä esitutkintojen keston seurannassa ja valvonnassa. OA pyytää Poliisihallitusta ilmoittamaan hänelle toimenpiteistään ja esitutkintojen käsittelyaikatilanteesta 31.12.2023 mennessä.

11. Oikeusasiamies Petri Jääskeläisen päätös on julkaistu kokonaisuudessaan oikeusasiamiehen verkkosivuilla osoitteessa www.oikeusasiamies.fi.

Päätös: https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/1510/2021