375. Anneli Auerin ja Jens Kukan seksuaalirikosjutun salainen oikeudenkäynti ja käräjäoikeuden tuomio vuonna 2012

Kun korkeimmalta oikeudelta on viikko sitten haettu Anneli Aueria ja Jens Kukkaa koskevien Varsinais-Suomen käräjäoikeuden vuonna 2012 ja Turun hovioikeuden vuonna 2013 antamien törkeitä raiskauksia ym. käsittävien lainvoimaisten tuomioiden purkamista ja kun kyseisiä oikeudenkäyntejä on käsitelty kuluneen viikon aikana laajasti tiedotusvälineissä, päätin julkaista uudelleen heti mainittujen tuomioiden antamisen jälkeen julkaisemani kaksi blogikirjoitusta ko. oikeudenkäynneistä ja tuomioista.

Näin kirjoitin Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiosta blogissani 30.6.2012 numero 614 otsikolla "Auerin seksuaalirikosjuttu: umpisalainen oikeudenkäynti, arvoituksellinen ja epäilyttävä tuomio:"

1. Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi eilen 29.6. Ulvilan murhajutussa syytteessä olevan Anneli Auerin ja tämän ex-miesystävän Jens Kukan pitkiin vankeusrangaistuksiin Turussa helmikuussa alkaneessa ja neljä kuukautta kestäneessä seksuaalirikosjutussa. Anneli Auer sai seitsemän vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen ja Jens Kukka tuomittiin samassa vyyhdessä kymmenen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

2. Anneli Auer sai tuomion kahdesta törkeästä raiskauksesta, kolmesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, yhdestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kahdesta pahoinpitelystä ja yhdestä laittomasta uhkauksesta. Tapahtumat sijoittuvat marraskuun 2007 ja syyskuun 2009 välille. Rikokset alkoivat noin vuosi Ulvilassa surmateon jälkeen ja kestivät non puoli vuotta.

3. Jens Kukka sai 10 vuoden vankeusrangaistuksen kahdesta törkeästä raiskauksesta, neljästä törkeästä lapsen hyväksikäytöstä, kahdesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja yhdestä pahoinpitelystä. Tapahtumat sijoittuvat marraskuun 2007 ja elokuun 2008 väliselle ajalle.

4. Käräjäoikeus ei ollut tuomiosta yksimielinen, vaan siitä jouduttiin äänestämään. Yksi kolmesta ammattituomarista, tiettävästi oikeuden puheenjohtajana toiminut miespuolinen käräjätuomari,  olisi tuominnut Auerin vain pahoinpitelyistä. Kyseinen tuomari olisi hylännyt myös Jens Kukan syytteistä vakavimmat. Hän olisi päästänyt molemmat vapaaksi katsoen, että rangaistukset ovat tulleet sovitetuiksi pitkällä tutintavankeudella. Käräjäoikeuden enemmistön kuului kaksi naispuolista käräjätuomaria. Näin suuri ero, voidaan jopa puhua valtavasta erosta, tuomioistuimen tuomareiden mielipiteissä on käytännössä erittäin harvinaista.

5. Tietenkin on niin kuin professori Matti Tolvanen on jo ehtinyt haastattelulausunnoissaan "paljastaa", että tuomiossa on ollut kyse hyvin raskaista rikoksista; niistä oli toki kysymys jo syytteissä.

6. Minusta koko tapauksessa oli kuitenkin ylivoimaisesti merkittävintä ja samalla merkillisintä se, että koko oikeudenkäynti julistettiin alusta lähtien tiukasti salaisesti ja syytettyjen avustajille annettiin vieläpä suomalaisessa käytännössä harvinainen ilmaisukielto. Tiettävästi Jens Kukan avustajalle on myös vaadittu rangaistusta ilmaisukiellon rikkomisesta. Juttua puitiin oikeudessa koko ajan ilman yleisöä ja lehdistön paikallaoloa neljä kuukautta lukuisissa istunnoissa. Myös jutussa kertynyt oikeudenkäyntiaineisto on salainen ja ikään kuin pisteenä tälle kaikelle salaamiselle saatiin käräjäoikeuden ilmoituksesta, jonka mukaan myös jutussa annettu tuomio perusteluineen päivineen on salainen 60 vuoden ajan.

7. Käräjäoikeus antoi ratkaisustaan julkisen selosteen, mutta se on kovin suppea eli vain yhden sivun mittainen. Siinä kerrotaan ainoastaan ne rikosnimikkeet, jotka on luettu syytettyjen syyksi, tuomittujen vankeusrangaistusten pituus sekä asianomistajille tuomittujen vahingonkorvausten yhteissumma 160 000 euroa. Selosteen mukaan uhreja oli neljä.

8. Eniten tällaisessa tapauksessa, jossa oikeudenkäynti on ollut täysin salainen, kiinnostaisi tietää se, millä perusteella syytteet, jotka syytetyt ovat kiistäneet kaikilta osin, on katsottu oikeudessa näytetyksi. Tästä selosteessa kerrotaan vain lyhyesti se, että näyttö perustuu uhrien eli lasten kertomuksiin, joiden luotettavuutta on selvitetty psykologien ja psykiatrien lausuntojen perusteella.

9. Mutta sitä, millä perusteella nämä asiantuntijat ovat pitäneet lasten kertomuksia luotettavina ja uskottavin, ei selosteessa mainita mitään. Oikeuden vähemmistöön jäänyt tuomari on puolestaan pitänyt lasten kertomuksia raiskausten ja hyväksikäyttöjen osalta epäluotettavina, joten ilmeisesti osa mainituista asiantuntijoista on ollut hänen kanssaan samaa mieltä.

10. Käräjäoikeuden selosteessa sanotaan, että asianomistajien yksityiselämän suojaamiseksi ei vastaajien syyksi luettuja tekoja voida tässä enemmälti selostaa. Itse en kaipaa noiden tekojen yksityiskohtaista selostamista, mutta sen sijaan kaipaan kovasti sitä, millä perusteella käräjäoikeus on arvioinut näyttöä ja millä perusteella se on katsonut näyttö- ja tuomitsemiskynnyksen ylittyneen. Tämä tuomiossa on toki oleellista.

11. Minusta käräjäoikeuden olisi pitänyt selosteessaan avata näyttöä ja todistusharkintaa huomattavasti enemmän, jotta yleisöllä, juristeilla sekä ulkopuolisilla psykologeilla ja psykiatreilla olisi mahdollisuus arvioida käräjäoikeuden todistusharkintaa ja näytön riittävyyttä. Anneli Auerin asianajaja Juha Manner onkin valitellut tuomion jälkeen, että jutun ja tuomion täydellisen salassapidon pahin epäkohta on juuri siinä, että käräjäoikeuden käsittelyä ja sen suorittamaa todistusharkintaa ja koko tuomiota ei voida asettaa julkisen arvioinnin ja kritiikin kohteeksi. Minusta Juha Manner on tässä täysin oikeassa.

12. Olisi ehkä syytä harkita, tulisiko oikeudenkäynnin julkisuuslakia muuttaa siten, että vaikka esimerkiksi alaikäisiä lapsia koskeva seksuaalirikosjutun oikeuskäsittely olisi yleisöltä suljettu, oikeudenkäyntiä  päästettäisiin kuitenkin seuraamaan muutama juridiikkaan sekä esimerkiksi todistajanpsykologiaan ja/tai oikeuspsykiatriin perehtynyt asiantuntija. Tämä suppea asiantuntijaryhmä laatisi käsittelystä ja oikeuden tuomiosta raportin, jossa väitettyjen uhrien henkilöllisyyttä ja asiaan liittyviä arkaluonteisia seikkoja paljastamatta arvioitaisiin tapausta ja käräjäoikeuden näytön harkintaa ja johtopäätöksiä. Tämä raportti täydentäisi oikeuden antamaa julkista selostetta.

13. Tunnettu ja aika usein myös arvostelua herättänyt tosiasia on, että Suomessa tuomioistuimet määräävät kovin herkästi rikosoikeudenkäynnin samoin kuin oikeudenkäyntiaineiston ja tuomion salaiseksi. On syytä muistaa, että laki ei velvoita tuomioistuinta määräämän edes seksuaalirikosjutun käsittelyä kaikissa tapauksissa ehdottomasti salaiseksi, vaan suljettu käsittely samoin kuin oikeudenkäyntiaineiston salassapito on aina tuomioistuimen harkinnassa. Vaikka suljetun käsittelyn edellytykset olisivat olemassa, laki ei velvoita oikeutta määräämään koko käsittelyä suljetuksi, vaan suullinen käsittely voidaan toimittaa yleisöltä suljettuna vain tarpeellisilta osin. Suomalaiset tuomioistuimet kuitenkin määräävät yleensä aina koko käsittelyn salaiseksi, jos vain siihen on vähänkin aihetta. Lisäksi oikeudet tekevät ko. suhteessa mieluusti siten kuin asianosaiset pyytävät eli määräväät käsittelyn ja oikeudenkäyntiaineiston salaiseksi, vaikka lain mukaan harkintavalta kuuluu, ei asianosaisille, vaan tuomioistuimelle.

14. Tulisi muistaa, että oikeudenkäynnin julkisuudella on erityisesti rikosprosessissa tärkeä funktio edistää lainkäytön läpinäkyvyyttä ja vahvistaa oikeudenkäynnin uskottavuutta ja legitimiteettiä. Oikeudenkäynnin julkisuus mahdollistaa yleisön taholta tapahtuvan tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöviranomaisten valvonnan. Demokraattisessa oikeusvaltiossa kansalaisten on voitava valvoa viranomaisten ja siis myös tuomioistuinten toimintaa ja tarvittaessa myös puuttua lainkäytössä havaittuihin epäkohtiin.

15. Turussa nyt päättynyt umpisalainen oikeudenkäynti oikeudenkäynti ei toteuta mainittuja funktioita. Lakimiehillä ja muilla asiantuntijoilla saati yleisöllä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta kontrolloida käräjäoikeuden todistusharkinnan ja jutussa annetun tuomion oikeellisuutta. Salainen oikeudenkäynti ei edistä lainkäytön läpinäkyvyyttä eikä lisää luottamusta tuomioistuinten lainkäyttöä kohtaan, vaan on päin vastoin omiaan herättämään epäilyjä esitutkintaviranomaisten, syyttäjien ja tuomioistuimen asenteista ja motiiveista.

16. Kun näin raskaista rikoksia koskevassa syytejutussa päädytään pitkän prosessin päätteeksi  äänestysratkaisuun, jossa oikeuden vähemmistö on päätynyt hylkäämään kaikkein raskaimpia rikoksia koskevat syytteet kokonaan, on pakko kysyä, onko todella niin, ettei todistusaineiston valossa asiassa ole jäänyt järkevää ja varteenotettavaa epäilyä lapsiuhrien kertomusten uskottavuudesta ja syytettyjen syyllisyydestä?

17. On selvää, että syytetyt valittavat tuomiosta, ja näin ovat  myös jutun kaksi syyttäjää ilmoittaneet tekevänsä. Koko ruljanssi alkaa siis tavallaan alusta Turun hovioikeudessa, eikä asiassa ole mitään takeita siitä, että käräjäoikeuden tuomio jäisi pysyväksi. Kuten jo alumpana totesin, käräjäoikeuden vähemmistöön jääneen tuomarin mielipide poikkeaa huomattavasti enemmistön mielipiteestä: vähemmistöön jäänyt tuomari olisi laskenut syytetyt vapaiksi, mutta enemmistö tuomitsi syytetyt pitkiin vankeusrangaistuksiin. Tämä on hyvin poikkeuksellista etenkin, kun on kysymys seksuaalirikoksista.

18. Yksi asia tuntuu nyt kuitenkin selvinneen myös syyttäjäpuolelle. Syyttäjien ilmoituksen mukaan nyt käsitellyillä seksuaalirikoksilla on selvä yhteys Ulvilan surmatekoon. Kuitenkin vielä Vaasan hovioikeuden murhajutussa antaman vapauttavan tuomion jälkeen jutun pääsyyttäjä samoin kuin valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen kiistivät  päättäväisesti mainitun yhteyden, Nissinen vieläpä TV1:n ohjelmassakin mainitun yhteyden. Näin syyttäjät tekivät  luultavasti siksi, ettei yleisölle vain syntyisi sellaista mielikuvaa, että seksuaalirikosten tutkinnalla  halutaan itse asiassa saada vain murhasyytettä tukevaa näyttöä. Mutta onko mainittu epäluulo vieläkään hälvennyt?

Blogikirjoitukseen tuli 127 kommenttia.

Blogikirjoituksen vuodelta  2013, joka koskee Turun hovioikeuden ko. jutussa antamaa tuomiota, julkaisen uudelleen myöhemmin.

9. KKO hylkäsi Anneli Auerin purkuhakemuksen

1. Korkein oikeus tiedotti tänään hylänneensä  Anneli Auerin purkuhakemuksen, jonka tämä teki viime toukokuussa Turun hovioikeuden 27.6.2013 antamasta tuomiosta. Ratkaisu koskee  mm. Auerin syyyksi luettuja seksuaali- ja väkivaltarikoksia.

2. Tiedote kuuluu näin: 

Korkein oikeus (KKO) on hylännyt hakemuksen, jolla Anneli Auer haki Turun hovioikeuden antaman tuomion purkamista. Hovioikeus tuomitsi Auerin kesäkuussa 2013 yhteensä 7 vuoden ja 6 kuukauden mittaiseen vankeusrangaistuksen seksuaalirikoksista ja eräistä muista rikoksista.

Purkuhakemuksessaan Auer vetosi muun ohella kahteen uuteen asiantuntijalausuntoon, uuteen lääkärinlausuntoon sekä Vaasan hovioikeuden vapauttavaan tuomioon Ulvilan murhajutussa. Uusissa asiantuntijalausunnoissa oli kyse rikoksen uhrien kertomusten uskottavuuden arvioinnista ja vähäiseltä osin heitä koskevista lääketieteellisistä löydöksistä. Hakemuksen mukaan kysymyksessä oli sellainen oikeudenkäyntiaineisto, johon aikaisemmin ei ollut vedottu ja joka oikeudenkäynnissä esitettynä olisi todennäköisesti johtanut syytteiden hylkäämiseen.

KKO toteaa tänään antamassaan päätöksessä, että lausunnoissa ei ole esitetty sellaisia olennaisia uusia seikkoja, joita ei olisi käsitelty jo aiemmassa oikeudenkäynnissä. Myöskään murhajutussa annettua Vaasan hovioikeuden tuomiota, joka koski eri tekoa ja eri tapahtuma-aikaa, ei katsottu sellaiseksi uudeksi selvitykseksi, jonka perusteella seksuaalirikostuomio voitaisiin purkaa.

Turun hovioikeuden seksuaalirikoksia koskeva tuomio tuli lainvoimaiseksi kesäkuussa 2014, kun KKO hylkäsi sitä koskeneen Auerin valituslupahakemuksen. Lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi, ja niihin voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti laissa säädetyin painavin perustein.

3. Korkein oikeus ei ole julkaissut päätöstään, mikä tarkoittaa sitä, ettei ratkaisua ole tarkoitettu ennakkopäätökseksi (prejudikaatiksi). Tähän ei olisi ollut aihetta, sillä päätös, jonka KKO:n kirjaamo on ystävällisesti minulle lähettänyt, on perusteltu aika niukasti ja yleisluontoisesti.

4. KKO käsitteli Auerin hakemuksen kolmijäsenisessä kokoonpanossa, johon kuuluivat rangijärjestyksessä lueteltuna oikeusneuvokset Tuomo Antila, Päivi Hirvelä ja Tatu Leppänen. Asian esittelijänä toimi ma. oikeussihteeri Tiina-Liisa Autio. Kysymyksessä on eräänlainen "nuorisojaosto", sillä siihen on koottu kolme viimeksi KKO:een nimitettyä oikeusneuvosta. Tatu Leppänen aloitti KKO:n jäsenenä vasta viime syyskuun alussa eli kaksi kuukautta sitten. Hänen työpöydälleen "lätkäistiin" siis heti hyvin merkittävän tapauksen asiakirjat. Päivi Hirvelä, joka on entinen EIT-tuomari, aloitti oikeusnevoksena kuluvan vuoden alussa. Kokoonpanon puheenjohtajana toiminut Tuomo Antila nimitettiin jäsenen virkaan 1.9.2015 lukien. Hirvelä ja Leppänen ovat oikeustieteen tohtoreita - molemmat ovat muuten väitelleet prosessioikeudesta (allekirjoittanut toimi 1998 Tattu Leppäsen väitöksen virallisena vastaväittäjänä) - ja Antila oikeustieteen lisensiaatti.

5. Miksi asia annettiin kolmen nuorimman jäsenen ratkaistavaksi? Ilmeisesti siksi, että lähes kaikki muut KKO:n jäsenet ovat ennättäneet jo puuhailla ainakin kolmessa muussa asiassa Anneli Auerin KKO:lle aiemmin tekemien valituslupahakemusten ja valitusten parissa. Mahdolliset esteellisyysväitteet on haluttu torjua jo ennakolta antamalla purkuhakemuksen käsittely sellaisten uusille jäsenille, jotka eivät ole aikaisemmin "sotkeutuneet" millään tavalla Auerin asioiden käsittelyyn.

7. KKO:n päätöksessä lausutaan seuraavaa:

Anneli Orvokki Auer on tuomittu Turun hovioikeuden 27.6.2013 antamalla tuomiolla nro 1337 seksuaalirikoksista ja eräistä muista rikoksista yhteiseen 7 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. Hovioikeuden tuomio tuli lainvoimaiseksi, kun Korkein oikeus hylkäsi päätöksellään 11.6.2014 nro 1261 Auerin valituslupahakemuksen.

Auer on 26.5.2016 Korkeimpaan oikeuteen saapuneessa kirjelmässä vaatinut, että hovioikeuden tuomio puretaan. Auer on hakemuksessaan vedonnut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohtaan.

Lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi. Niihin voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti laissa säädetyin painavin perustein. Rikostuomion purkamisen edellytyksistä syytetyn eduksi on säädetty oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:ssä. Harkittavaksi voi nyt tulla Auerin hakemuksen perusteella pykälän 3 kohta.

Kyseisen lainkohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä, tahi on erittäin painavia syitä, katsoen siihen mihin näin vedotaan ja mitä muutoin käy ilmi, saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys, onko syytetty tehnyt sen rikollisen teon, joka on luettu hänen syykseen.

Lainkohdassa mainitulla uudella seikalla tai todisteella tarkoitetaan oikeuskäytännön mukaan sellaista oikeudenkäyntiaineistoa, johon ei ole asiassa vedottu aikaisemmin ja jolla voi olla säännöksessä lausuttu merkitys jutun ratkaisun kannalta. Kysymys on sellaisesta aikaisemmin esittämättömästä selvityksestä, joka aikanaan oikeudenkäynnissä esitettynä olisi luultavasti johtanut asiassa vastaajan kannalta lievempään lopputulokseen.
Auer on hakemuksessaan vedonnut muun ohella kahteen uuteen asiantuntijalausuntoon, uuteen lääkärinlausuntoon sekä Vaasan hovioikeuden tuomioon 19.2.2015 nro 15/107766 niin sanotussa Ulvilan murhajutussa.

Purkuhakemuksessa tarkoitetussa asiassa keskeisin näyttö rikoksista ovat olleet somaattisten löydösten ohella asianomistajien videoidut kertomukset tapahtuneesta. Käräjäoikeudella ja hovioikeudella on ollut käytettävissään myös Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikön lausuntoja sekä oikeuspsykologisia asiantuntijalausuntoja. Korkein oikeus toteaa, että nämä ovat olleet asiassa tärkeitä todisteita, mutta kuitenkin vain apukeinoja asianomistajien kertomusten luotettavuutta arvioitaessa. Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa on perustunut laajaan oikeudenkäyntiaineistoon ja ollut perusteellinen, ja annetuissa tuomioissa on otettu huolellisesti kantaa puolustuksen esittämään vastatodisteluun koskien asianomistajien kertomusten arviointia.

Auerin purkuhakemuksensa liitteinä toimittamissa kahdessa uudessa asiantuntijalausunnossa on kyse asianomistajien kertomusten uskottavuuden arvioinnista ja vähäiseltä osin myös heitä koskevista lääketieteellisistä löydöksistä. Korkein oikeus toteaa, etteivät lausunnot sisällä asiallisesti merkityksellisiä uusia seikkoja verrattuna asian aikaisempaan käsittelyyn, koska lausunnoissa esiintuotuja asioita on käsitelty jo aikanaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioissa. Myöskään uudessa 15.3.2016 annetussa lääkärinlausunnossa esitetty selvitys ei olennaisesti poikkea aikaisemmin esillä olleesta oikeudenkäyntiaineistosta.

Mitä tulee purkuhakemuksessa vedottuun Vaasan hovioikeuden 19.2.2015 antamaan tuomioon, Korkein oikeus toteaa, että siinä on ollut kysymys eri teosta ja eri tapahtuma-ajasta. Oikeuskäytännössä on lisäksi vakiintuneesti katsottu, ettei uusi tuomio ole oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka.

Korkein oikeus katsoo, ettei Auerin hakemuksen tueksi ole esitetty sellaisia uusia seikkoja tai todisteita, joiden esittäminen oikeudenkäynnissä todennäköisesti olisi johtanut syytteiden hylkäämiseen. Auerin hakemuksessa ei ole vedottu myöskään sellaiseen uuteen selvitykseen, jonka esittäminen olisi todennäköisesti johtanut lievempien rangaistussäännösten soveltamiseen tai johon nähden olisi erittäin painavia syitä saattaa syyllisyyskysymys uudelleen harkittavaksi. Sen vuoksi Korkein oikeus hylkää hakemuksen.

8. Tää korutont´on kertomaa, tekisi mieli sanoa. Perustelut ovat todella yleisluontoisia ja samalla jotenkin Auerin hakemusta vähätteleviä, torjuvia ja jopa hieman ärtyisän tuntuisia. Syntyy vaikutelma, että ratkaisukokoonpano on halunnut päästä asiasta eroon mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Hovioikeuden tuomion purkaminen olisi luultavasti ollut KKO:lle jonkinlainen kauhistus, siltä vaikuttaa. Jos hovioikeuden tuomio olisi purettu, olisi vaarana näet ollut, että hoivoikeuden uuden tuomion jälkeen tapaus olisi todennäköisesti tullut uuden valituslupahakemuksen ja valituksen muodossa jälleen KKO:een. Tähän nähden on sinänsä ymmärrettävää, että purkuinstanssi on halunnut "tappaa" eli hylätä Auerin hakemuksen mahdollisimman pian. Ei mikään ihme, että Anneli Auer sanoi ratkaisun kuultuaan olevansa hyvin pettynyt ja järkyttynyt. Hän sanoo joutuneensa oikeusmurhan uhriksi. Auer on yhdessä asianajaja Juha Mannerin kanssa julkaissut tänään oman lyhyen tiedotteen asiasta.  

9. Ovatko "kolmen koplan" KKO:ssa muodostaneet oikeusneuvokset ehtineet todella näin lyhyessä ajassa - purkuhakemushan toimitettiin KKO:lle vasta toukokuun lopussa ja välissä ovat olleet myös kesälomat ja kokoonpanon nuorin jäsen aloitti KKO:ssa vasta syyskuun alusta - perehtyä riittävän huolellisesti asiaan, purkuhakemukseen ja sen yhteydessä KKO:lle toimitettuihin kahden ulkomaisen psykologi-professorin asiantuntijalausuntoihin, uuteen lääkärintodistukseen, hovoikeuden tuomioon jne. Jos ovat, niin kovin ovat tehokkaita! Jos he tulevat paneutumaan samanlaisella intensiivisyydellä muihinkin KKO:ssa esille tuleviin asioihin, niin valittelut KKO:ta (muka) rasittavista jutturuuhkista ja vaikeista asioista ovat pian turhaa puhetta!

10. KKO:n "tyrmäysisku" Auerin hakemukselle lävähtää pöytään heti päätöksen alussa,  tavallaan siis "kättelyssä". Oikeusneuvokset näet julistavat hieman mahtipontiseen sävyyn, että "lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi" ja että "niihin voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti laissa säädetyin painavin perustein". Näin toki on, mutta samaan hengenvetoon olisi ollut tasapuolisuuden vuoksi syytä todeta, että lainvoiman saanut tuomio voidaan lain mukaan purkaa paljon helpommin syytetyn tai tuomitun eduksi kuin hänen vahingokseen. Nyt päätöksestä saattaa jäädä helposti sellainen vaikutelma, ettei KKO ole halunnut tehdä eroa näiden kahden sangen erilaisen tilanteen välille.

11. Parin kolmen kappaleen verran oikeusneuvokset selostavat asianmukaisesti tuomionpurun edellyksiä. Tässä tapauksessa kysymykseen tuli OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa mainittu tilanne, sillä purkuhakemuksen tueksi vedottiin sellaiseen uuteen seikkaan tai todisteeseen, jonka esittäminen oikeudenkäynnissä todennäköisesti olisi voinut johtaa syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi tullut soveltaa lievempiä rangaistussäännöksiä.

12. Kuten sanottu, hakemuksessa on vedottu mm. kahteen uuteen asiantuntijalausuntoon ja uuteen lääkärintodistukseen, joita KKO ei ole perusteluissaan tarkemmin yksilöinyt. Muistelen Auerin purkuhakemuksen jättämisen yhteydessä olleen puhetta siitä, että kyseiset lausunnot olisivat kahden ulkomaisen psykologian professorin antamia ja niissä kummassakin olisi pidetty selvänä, että Anneli Auerin kolmen nuorimman lapsen kertomukset seksuaali- ym. rikoksista ovat hyvin epäluotettavia tai ettei niitä voida pitää uskottavina, vaan niissä olisi kyse vain jonkinlaisista valemuistoista. Tähän nähden KKO:n ratkaisukokoonpanon tapa jotenkin vähätellä kyseisten lausuntojen merkitystä  ("vain apukeinoja" jne.) tuntuu hieman erikoiselta. KKO ei pohdi ko. lausuntojen näyttöarvoa, vaan ryhtyy sen sijaan puolustelemaan oikeudenkäynnissä esitettyjä syytettä tukevia asiantuntijalausuntoja ja kehuskelemaan oikeudenkäynnin perusteellisuutta ja hovioikeuden perustelujen tasapuolisuutta. Auerilla ja hänen puolustuksellaan on ollut näistä asioista päinvastainen käsitys.

13. Auerin tiedotteessa ihmetellään erityisesti sitä, ettei tuomiota ole purettu edes Auerin nyt jo täysi-ikäiseksi tulleen vanhimman tyttären Amanda Lahden osalta, vaikka tämä on alusta lähtien kertonut, ettei hänen ole kohdistettu seksuaalista tai muutakaan väkivaltaa. Tiedotteen mukaan Amanda oli toimittanut purkuhakemuksen yhteydessä asiaa koskevan oman pyyntönsä. Tältä osin KKO:lle toimitettiin myös uuttaa lääketieteellistä näyttöä.

14. Auer kertoo tiedotteessaan olevansa hämmästynyt myös KKO:n tulkinnasta, jonka mukaan purkuhakemukseen ei olisi sisältynyt merkittävää uutta näyttöä, jota ei olisi käsitelty aikaisemmin oikeudenkäynnissä. Auer sanoo, ettei Turun hovioikeus ollut huomioinut puolustuksen sille toimittamaa lasten kertomusten luotettavuuteen liittyvää  asiantuntijatodistelua käytännöllisesti katsoen lainkaan eikä tuomio tämän vuoksi perustunut tieteenalan yleisesti hyväksytyille perusperiaatteille, vaan oli monessa kohdassa niiden vastaista. Tiedotteessa todetaan, että niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin asiantuntijoiden mukaan murha- ja tämä ns. serijuttu olisi nimenomaan tullut arvioida yhtenä kokonaisuutena, mutta sitä ei päästä tekemään korkeimman oikeuden hylättyä purkuhakemuksen. Auer sanoo uskovansa, että tuomio tullaan purkamaan viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja irtaantuneet nykyisestä kasvuympäristöstään.

15. KKO:n päätöksessä sanotaan, etteivät Auerin hakemuksensa tueksi esittämät asiantuntijalausunnot sisällä asiallisesti merkityksellisiä uusia seikkoja verrattuna asian aikaisempaan käsittelyyn, koska lausunnoissa esiintuotuja asioita on käsitelty jo aikanaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioissa. Samanlaista kritiikkiä päätöksessä esitetään myös  uuden lääkärinlausunnon johdosta. 

16. Purkuedellytyksiä koskevassa OK 31 luvun 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainitaan uuden seikan lisäksi myös uusi todiste, jota ei ole aikaisemmin esitetty. Minusta on yllättävää, että KKO on pitänyt Auerin esiintuomia uusia lausuntoja yksinomaan uusina seikkoina, muttei lausu mitään näiden lausuntojen merkityksestä uusina todisteina. Käsitykseni mukaan purkuhakemuksessa ei ole edes vedottu ko. lausuntoihin uusina seikkoina eli em. lainkohdassa tarkoitettuina oikeustosiseikkoina, vaan nimenomaisesti uusina todisteina. Lausunnoilla on pyritty horjuttumaan keskeisten todisteiden eli asianomistajina olleiden kolmen lapsen kertomusten todistusarvoa ja uskottavuutta ja luotettavuutta. Outoa, että päätöksessä on tämä asia sivuutettu tyystin.

17. KKO:n päätöksessä vähätellään asiantuntijalausuntojen merkitystä asiassa, sillä sen mukaan lausunnot ovat vain apukeinoja asianomistajien kertomusten luotettavuutta arvioitaessa. Mutta samanlaisia "apukeinoja" ovat olleet myös oikeudenkäynnissä esitetyt asiantuntijalausunnot. Jostakin syystä, jota hovioikeuden tuomiossa ei ilmeisesti ole kerrottu, hovioikeus on uskonut yksinomaan syytettä ja lasten kertomusten uskottavuutta tukevien asiantuntijoiden lausuntoja, mutta jättänyt sen sijaan huomioon ottamatta niiden pätevien asiantuntijoiden lausunnot, joissa lasten kertomuksia on pidetty epäuskottavina valemuistoina.

18. Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on katsottu, että OK 31 luvun 8 §: 1 momentin 3 kohdassa mainittu todiste voi tarkoittaa myös uutta todistustosiseikkaa. Myös ns. apufaktat, joiksi KKO on kahden ulkomaisen asiantuntijan lausunnot ilmeisesti luokitellut, voivat olla purkuperusteena. Mikään ei estäne asianosaista tarjoamasta purkumenettelyssä uudeksi todisteeksi uutta asiantuntijan lausuntoa. Asiantuntijoiden lausunnoilla on ollut tässä ns. serijutussa ratkaisevan tärkeä merkitys. Jos osapuolten hankkimat lausunnot ovat, kuten nyt on tapahtunut, täysin ristiriidassa keskenään, on rangaistukseen tuomitun syytetyn saatava vedota purkuperusteena uusien asiantuntijoiden antamiin lausuntoihin. Näin varsinkin siinä tapauksessa, että tuomioistuin, kuten tässä tapauksessa hovioikeus, ei ole perusteluissaan ilmoittanut, miksi se on ottanut ratkaisussaan huomioon ainoastaan syytettä ja lasten kertomusten uskottavuutta tukevat lausunnot, mutta sivuuttanut eri suuntaan puhuvat puolustuksen kuulemien asiantuntijoiden lausunnot.

19.  Mitä tuli purkuhakemuksessa vedottuun Vaasan hovioikeuden Ulvilan murhajutussa 19.2.2015 antamaan vapauttavaan tuomioon, KKO katsoi, että tuossa tuomiossa on ollut kysymys eri teosta ja eri tapahtuma-ajasta. Oikeuskäytännössä on KKO:n mukaan lisäksi vakiintuneesti katsottu, ettei uusi tuomio ole OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka.

20. Ensinnäkin on syytä todeta, että purkuhakemuksessa tuskin on vedottu  Vaasan hovioikeuden sanottuun tuomioon, joka perustelut käsittvät  monta kymmentä sivua, kokonaisuudessaan, vaan siihen on vedottu siltä osin, kuin hovioikeus on perusteluissaan arvioinut  Anneli Auerin ja Jukka Lahden lasten todistelutarkoituksessa antamia kertomuksia surma-ajankohdan tapahtuista rikospaikalla. Mainittuja lapsia on kuultu todistelutarkoituksessa myös seri-jutussa, jossa annetut käräjäoikeuden ja hovioikeuden langettavat kertomukset perustuvat pääosin mainittujen lesten kertomuksiin. Vaikka näissä kahdesa tapauksessa onkin kyse eri teoista ja tapahtuma-ajoista, niillä on ollut selkeä ja vieläpä tärkeä liityntä keskenään sikäli, että molemmissa tapauksissa tuomioistuimet ovat joutuneet ottamaan avaintodisteina kantaa samojen lasten kertomuksiin. 

21. Tämän tärkeän liittymäkohdan KKO on päätöksessään valitettavasti sivuuttanut. Se, ettei Auerin kolmen nuorimman lapsen kertomuksia voitu Ulvilan tapauksen osalta pitää uskottavina ja luotettavina, käy lopullisesti ilmi Vaasan hovioikeuden murhajutun ns. toisella kierroksella 19.2.2015 antaman tuomion perusteluista. Tämä näytön arviointi on sellainen uusi seikka, jota tuomionpurun edellytyksiä koskevassa OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitetaan. Siitä, että mainittujen lasten kertomukset ovat myös seri-jutussa käsiteltyjen tapausten osalta perustuneet samanlaisiin valemuistoihin ja kuvitelmiin, on purkuhakemuksessa tuotu uusina todisteina esiin kahden kansainvälisesti tunnetun asiantuntijan yhtäpitävät lausunnot. Nämä kohdat eli Vaasan hovioikeuden asianmukainen näytön arviointi ja uudet asiantuntijalausunnot, ovat minusta sellaisia uusia seikkoja ja todisteita, joiden johdosta olisi ollut selvästi olemassa OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdan ns. lisäsäännöksessä tarkoitettuja erittäin painavia syitä saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys siitä, onko Anneli Auer syyllistynyt niihin rikollisiin tekoihin, jotka Turun hovioikeus on hänen syykseen lukenut.

22. KKO on vedonnut perusteluissaan siihen, että oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, ettei uusi tuomio ole OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka. Tältä osin olisin kyllä odottanut tarkempia perusteltuja. Mainittu lause on ylimalkainen ja jopa hieman ylimielisen tuntuinen. Jos kyse on todella täysin vakiintuneesta käytännöstä, niin KKO:lta olisi tuskin mennyt minuuttia tai paria kauemmin kaivaa esiin nuo ratkaisut, joista sanottu käytäntö ilmenisi, ja merkitä ratkaisujen numerot vaikka sulkumerkeill varustettuna päätöksen perusteluihin.

23. KKO on kahdessa julkaistussa ratkaisussaan (KKO 1998:30 ja 2015:68) katsonut, ettei laissa mainittuna uutena seikkana purkua haettaesa voida pitää yksinomaan uutta eli myöhemmin annettua toista tuomiota. On kuitenkin syytä huomata, että kummassakin näissä ratkaisuissa on ollut kysymys siitä, että saman rikoksen toista osallista eli esimerkiksi avunantajaa tai rikoskumppania koskevan lainvoiman saaneen tuomion purkaminen ei pääsääntöisesti voi perusua siihen, että muutosta hakeneen toisen osallisen kohdalla ylempi tuomioistuin on arvioinut näyttöä eri tavalla ja hylännyt  häntä koskevan syytteen. 

24. Mainittu käytäntö ei kuitenkaan ole täysin vakiintunut. Kuten ratkaisun KKO 2015:68 perusteluissa (kohta14) todetaan, KKO on kahdessa julkaisemattomassa ratkaisussaan katsonut, että lainvoimaisen tuomion jälkeen annettu uusi tuomio voi tietyissä tilanteissa  olla OK  31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka. Ratkaisu KKO 2015:68 ei ole myöskään yksimielinen, sillä eri mieltä ollut jäsen (oikeusneuvos Rudanko) on hyväksynyt  esittelijän mietinnön, jonka mukaan rikoksen päätekijän osalta annettu uusi vapauttava tuomio muodosti sellaisen uuden seikan, jonka perusteella ko. rikoksen kahden avunantajan osalta lainvoiman saanut tuomio voitiin purkaa.

25. KKO:n ilmaisu vakintuneesta oikeuskäytännöstä on siten epätarkka. Voidaan korkeintaan sanoa, että uusi tuomio ei yleensä tai pääsääntöisesti ole tai muodosta OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettua uutta seikkaa. Poikeuksia siis on olemassa ja kysymys on ratkaistava tapaus taaukselta. Nyt esillä olevassa tapauksessa tilanne on sangen erilainen kuin edellä mainituissa ratkaisuissa KKO 1998:30 ja 2015:68 selostetuissa tapauksissa. Uudessa eli Vaasan hovoikeuden antamassa tuomiossa olevassa näytön arvioinnissa lasten kertomuksia ei ole pidetty uskottavina ja luotettavina, kun taas purun kohteena olevassa Turun hovioikeuden tuomiossa näiden kertomuksia on pidetty uskottavina, vaikka puolustuksen kuulemat asiantuntijat ovat olleet asiasta täysin toista mieltä. Lasten kertomusten uskottavuutta on siis arvioitu  kahdessa ylioikeuden tuomiossa eri tavalla. Purkuhakemukseen llitettyjen uusien asiantuntijoiden lausunnot tukevat vahvasti kertomusten epäuskottavuutta koskevaa käsitystä.

Korkein oikeus (KKO) on hylännyt hakemuksen, jolla Anneli Auer haki Turun hovioikeuden antaman tuomion purkamista. Hovioikeus tuomitsi Auerin kesäkuussa 2013 yhteensä 7 vuoden ja 6 kuukauden mittaiseen vankeusrangaistuksen seksuaalirikoksista ja eräistä muista rikoksista.

Purkuhakemuksessaan Auer vetosi muun ohella kahteen uuteen asiantuntijalausuntoon, uuteen lääkärinlausuntoon sekä Vaasan hovioikeuden vapauttavaan tuomioon Ulvilan murhajutussa. Uusissa asiantuntijalausunnoissa oli kyse rikoksen uhrien kertomusten uskottavuuden arvioinnista ja vähäiseltä osin heitä koskevista lääketieteellisistä löydöksistä. Hakemuksen mukaan kysymyksessä oli sellainen oikeudenkäyntiaineisto, johon aikaisemmin ei ollut vedottu ja joka oikeudenkäynnissä esitettynä olisi todennäköisesti johtanut syytteiden hylkäämiseen.

KKO toteaa tänään antamassaan päätöksessä, että lausunnoissa ei ole esitetty sellaisia olennaisia uusia seikkoja, joita ei olisi käsitelty jo aiemmassa oikeudenkäynnissä. Myöskään murhajutussa annettua Vaasan hovioikeuden tuomiota, joka koski eri tekoa ja eri tapahtuma-aikaa, ei katsottu sellaiseksi uudeksi selvitykseksi, jonka perusteella seksuaalirikostuomio voitaisiin purkaa.

Turun hovioikeuden seksuaalirikoksia koskeva tuomio tuli lainvoimaiseksi kesäkuussa 2014, kun KKO hylkäsi sitä koskeneen Auerin valituslupahakemuksen. Lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi, ja niihin voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti laissa säädetyin painavin perustein.