1. Korkein oikeus antoi perjantana 14.6. mielenkiintosen ennakkopäätökseksi tarkoitetun ratkaisun raiskausta koskevassa jutussa (KKO 2019:55).
2. Tapauksessa miehen (A) näytettiin olleen sukupuoliyhteydessä nukkuvan naisen (B) kanssa työntämällä kaksi tai kolme sormea tämän emättimeen. A väitti, että häneltä oli puuttunut rikoksen edellyttämä tahallisuus, koska hän oli toiminut unitilassa (sexomnia). KKO katsoi, että tästä jäi varteenotettava mahdollisuus. Koska tuomitsemiskynnys tahallisuutta edellyttävästä raiskauksesta ei ylittynyt, asiassa jäi varteenotettava epäily A:n syyllisyydestä. Syyte hylättiin. KKO:ssa äänestys 4-1, eri mieltä ollut jäsen katsoi, että A oli toiminut tahallisesti, joten raiskaus oli luettava A:n syyksi.
KKO:n julkaisema ratkaisuseloste
3. Tapauksessa herättäää huomiota ensinnäkin se, että väitetty raiskaus tapahtui jo lähes viisi vuotta sitten, tarkemmin sanottuna 14. syyskuuta 2014. Teko tapahtui leirintäkeskuksessa sijaitsevan mökin sohvalla molmpien asianosaisten ollessa humalassa.
4. Oliko valitusluvan myöntäminen ja asian tutkittavaksi ottaminen KKO:ssa tarpeen? Tätä voidaan kysyä lähinnä siksi, että jo molemmat alemmat oikeusasteet, eli ensin Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus, tuomio 24.8.2016, ja sen jälkeen Vaasan hovioikeus, tuomio 11.8.2017, olivat yksimielisesti hylänneet A:ta vastaan ajetun syytteen.
5.Toisaalta vastaavanlaisia tapauksia, joissa syytetty on väittänyt toimineensa unitilassa, on sattunut viime aikoina. Tämä selviää nettiä googlettamalla. Itä-Suomen hovioikeus hylkäsi seksuaalista pakottamista koskevan syytteen 7.7.2016, koska esitetyn selvityksen perusteella ei voitu sulkea pois syytetyn esittämää vaihtoehtoista tapahtumien kulkua, jonka mukaan hän oli toiminut unitilassa. Pohjois-Suomen käräjäoikeus oli sen sijaan tuominnut syytetyn kyseisestä rikoksesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
6. Toisessa tapauksessa Vaasan hovioikeus tuomitsi 14.12.2017 43-vuotiaan miehen nukkuvan naisen raiskauksesta kaveriporukan mökkireissulla Himoksella helmikuussa 2015. Tässäkin tapauksessa mies oli väittänyt olleensa teon aikana unitilassa, mutta väite ei menestynyt hovioikeudessa. Käräjäoikeus oli sen sijaan uskonut miehen selitystä ja hylännyt syytteen tahallisuuden puutteen vuoksi.
7. Huomiota herättää ylipäätään se, että KKO on myöntänyt parin kolmen viimeisen vuoden aikana runsaasti valituslupia raiskausta ja etenkin lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevissa jutuissa. Ajattelin palata tähän kysymykseen myöhemmin eri blogijutussa. Kuvaavaa on, että ennen tätä nyt esillä olevaa tuomiota KKO antoi vain päivää aikaisemmin eli 13.6. ratkaisun, jossa on kyse törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Siinäkin KKO päätyi syytteen hylkäämiseen, alemmat oikeudet olivat sen sijaan tuominneet vastaajan neljän vuoden vankeusrangaistukseen.
8. Lähes jokaisessa KKO:n tutkittavaksi ottamassa seksuaalirikosasiassa on ollut kyse näytöstä eli näytön arvioinnista ja sen riittävyydestä. Tämäkin on poikkeuksellista, sillä varsin yleinen näkemys ja väite, joka esitetään usein myös ns. oikeusoppineiden taholta julkisuudessa, on ollut, että "eihän KKO näyttökysymyksiä ota tutkittavakseen"! Olen yrittänyt torjua kyseisen väitteen paikkansa pitävyyden, sillä KKO on ottanut etenkin viimeisten 3-4 vuoden aikana yllättävän usein kantaa nimenomaan näytön arviointiin ja riittävyytteen myös monissa muissa rikosjutuissa, ei siis vain seksuaalirikosasioissa.
8. Myös se herättää huomiota - ainakin minussa - että tutkittavaksi otetuissa seksuaalirikosasioissa KKO toimittaa lähes säännönmukaisesti suullisen käsittelyn. Tänä vuonna näin on tapahtunut jo neljä kertaa ja viime vuonna ainakin kolmessa eri jutussa. Myös nyt esillä olevassa tapauksessa (KKO 2019:55) on toimittanut suullisen käsitelyn. Jostakin syystä KKO ei kuitenkaan mainitse tätä ratkaisuselosteessaan, mikä on poikkeuksellista. KKO:n tiedotteista ilmenee, että KKO toimitti asiassa suullisen käsittelyn 16.1.2019, siis viisi kuukautta ennen ratkaisun antamista. Sitä, milloin asia on suullisen käsittelyn jälkeen esitelty, ei ratkaisuselosteessa mainita. Tämä on nykyisin yleinen käytäntö, aiemmin esittelypäivä mainittiin ratkaisuselosteessa.
9. Hovioikeuden pääkäsittelyssä ratkaistavassa asiassa oikeudenkäyntiaineistona otetaan huomioon vain se aineisto, joka on esitetty pääkäsittelyssä (OK 26:24b.1). Pääkäsitelyssä ratkaisut tehdään ilman esittelyä (Ok 26:24b.3). Tämä perustuu välittömyysperiaatteeseen ja erityisesti tärkeään todistelun välittömyyteen.
10. Muutoksenhakua hovioikeudesta korkeimpaan oikeuteen koskevasssa OK 30 luvussa ei ole pääkäsittelyä koskevia säännöksiä. Mainitussa luvussa on kuitenkin säännöksiä suullisen käsittelyn toimittamisesta (OK 30:20-21a). OK 30:21a:n mukaan, jos suullinen käsittely toimitetaan, huomioon otetaan myös siinä esitetty aineisto. Ratkaisussa otetaan siis myös sellainen aineisto, jota ei ole otettu vastaan vastaan suullisessa käsittelyssä. Lisäksi korkein oikeus ratkaisee asian esittelystä myös silloin, kun siinä on toimitettu suullinen käsittely.
11. Kun suullinen käsittely ei tosiasiallisesti eroa pääkäsittelyssä, olisi välittömyysperiaatteen mukaan johdonmukaista menetllä myös korkeimman oikeuden osalta niin, että asia ratkaistaan ilman esittelyä, jos siinä on toimitettu suullinen käsittely, jolloin ratkaisussa saadaan ottaa huomioon ainoastaan suullisessa käsittelyssä esitetty aineisto. On aika outoa, että välittömyysperiaatteen mukaiset vaatimukset on sivuutettu korkeimman oikeuden osalta täysin silloin, kun hovioikeusmettelyä uudistettiin edellä kappaleessa 9 mainitulla tavalla. OK 30 lukuun olisi otettava pääkäsittelyä koskevat säännökset siten, että ratkaisussa saadaan ottaa huomioon vain pääkäsittelyssä esitetty aineisto. Tosiasia on, että korkein oikeus myöntää vuosittain keskimäärin noin kymmenessä valitusasiassa valitusluvan nimenomaan todistelun ja näytön arvioinnin osalta.
12. Nyt kommentoitavassa tapauksessa korkein oikeus on toimittanut suullisen käsittelyn, vaikka tätä koskevaa maininta ei löydy oikeuden julkaisemasta ratkaisuselosteesta. Suullisessa käsittelyssä on kuultu syyttäjän, asianomistajan ja syytetyn lisäksi neljää todistajaa (D, E, F ja G) ja esitetty muutoinkin sama selvitys kuin alemmissa oikeusksissa. Lisäksi korkein oikeus on viran puolesta hankkinut Terveyden ja hyvinvointilaitoksen (THL) asiantuntijalausunnon niin sanotusta sexomniana tunnetusta tilasta.
13. Tästä huolimatta asiaa ei ole ratkaistu välittömästi suullisessa käsittelyssä vastaanotetun aineiston pohjalta, vaan suullisen käsittelyn jälkeen on pidetty esittely, jossa ratkaisu on tehty. Toisin sanoen korkein oikeus on ratkaissut asian esittelijän laatiman muistion ja ratkaisuehdotuksen pohjalta. Eri mieltä ollut jäsen on hyväksynyt esittelijän mietinnön sellaisenaan. Näin ei mielestäni tulisi menetellä, vaan tärkeää välittömyysperiaatetta olisi kunnioitettava myös korkeimmassa oikeudessa. Näin on tehty esimerkisi Norjan ja Ruotsin korkeimmissa oikeuksissa.
14. Miehen (A) menettelystä ei ole jutussa ollut epäselvyyttä. A ja B olivat istuneet tapahtumayönä mökin sohvalla siten, että B:n selkä oli nojannut sohvan käsinojaa vasten ja hänen jalkansa olivat olleet A:n sylissä. Kaksi mutta henkilöä, joita on kultu kaikissa kolmessa oikeusasteessa todistajina (D ja E) olivat yöpyneet mökissä, D makuhuoneessa ja E yläkerran parvella. B oli kertomansa mukaan herännyt unestaan kun polvillaan lattialla hänen edessään ollut A oli tunkenut sormiaan voimakkasti hänen emättimeensä, jolloin B oli alkanut huutaa kivusta. B on kertonut A:n menettelystä johdonmukaisesti heti tapahtuman jälken huutoon heränneelle ja asianosaisten luokse saapunelle D:lle, puhelimitse äidilleen (C) ja poliisille samana aamuna suoritetussa kuulusteluissa. Myös parvella nukkunut todistaja E oli herännyt B:n huutoon. Emättimeen tunkeutumista on tukenut myös B:n DNA-löydös A:n kynsien alta. Hovioikeuden mukaan asiassa ei ollut tullut esille seikkoja, jotka tukisivat A:n esittämää väitettä, jonka mukaan B olisi nähnyt tapahtumasta unta tai kuvitellut tulleensa raiskatuksi. KKO on ollut tästä samaa mieltä.
15. Kaikki kolme oikeusastetta ovat olleet samaa mieltä siitä, että A:n on näytetty tunkeutuneen sormillaan B:n emättimeen syytteessä kuvatulla tavalla ja että A:n menettely täytti lähtökohtaisesti rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisen raiskauksen tunnusmerkistön.
16. Raiskaus on kuitenkin rangaistava vain tahallisena tekona. Asiassa on sitten jouduttu arvioimaan, onko A tekoa tehdessään toiminut tahallisuuden edellyttämällä tavalla tietoisesti vai väittämällään tavalla unitilassa. Tässäkin kohdin kyse on lähtökohtaisesti näytöstä eli siitä, osoittaako syyttäjän ja asianomistajan esittämä näyttö riittävällä varmuudella A:n syyllistyneen tahalliseen tekoon vai jääkö hänen syyllisyydestään OK 17 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu varteenotettava epäily. Myös tästä asiasta kaikki kolme oikeusastetta ovat olleet samaa mieltä, joten syytetty on hylätty.
17. Perustelukappaleissa 12-17 korkein selostaa lähinnä ratkaisun KKO 2013:96 perustelujen valossa näytön arvioinnin yleisiä lähtökohtia eli mm. syyttäjän todistustaakkaa sekä näyttö- eli tuomitsemiskynnyksen korkeutta (kappale 14), henkilötodistelun luotettavuutta koskevia näkökohtia (kappale 15), puolustuksen väitettä vaihtoehtoisesta tapahtumainkulusta (kappale 16) ja vastaajan selitystaakkaa (kappale 17).
18. Selostua on asianmukaista ja kattavaa, mutta jäin kuitenkin kaipaamaan kannaottoa siitä, mitä itse asiassa tarkoitetaan Ok 17 luvun 3 §:n 2 momentissa mainitulla säännöksellä, jonka mukaan vastaajan (syytetyn) syyllisyydestä ei jää varteenotettavaa epäilyä. Tätä on pohdittu oppikirjoissa ja muissakin teoksissa sekä todistusoikeutta käsitteleviss artikkeleissa. Itse olen käsitellyt kysymystä kirjassa Virolainen - Martikainen, Tuomion perusteleminen (2010) hypoteesimetodia koskevassa jaksossa (sivut 294-310).
19. Perusteluissa selostetaan lajasti THL:n korkeimman oikeuden pyynnöstä antamaa asiantuntijalausuntoa unitilassa tehdystä seksuaalisesta teosta (kappaleet 22- 29). Lausunnossa ei ole toki otettu minkänlaista kantaa puolustustuksen A:n unitilasta esittämään väitteeseen, vaan kyysmystä on tarkasteltu yleisluontoisesti.
20. Tämän jälkeen eli kappaleesta 30 lähtien pästään vihdoin itse tapaukseen. Korkein oikeus on selostanut varsin laajasti ja yksityiskohtaisesti etenkin jtusa vastaanotettua henkilötodistelua (kappaleet 30- 43) ja sen jälkeen vielä lyhyesti muuta selvitystä (kappaleet 44-45). Selostuksessa käydään seikkaperäisesti läpi asianomistajan, syytetyn sekä korkeimmassa oikeudessa kuultujen todistajien eri eikoista antamia lausumia.
21. Muutama seikka jää kuitenkin selostuksessa avoimeksi ja askarruttamaan lukijan mieltä. Ulkopuolista lukijaa kiinnostaisi esimerkiksi tietää, minkä ikäisiä asianomistaja B ja vastaaja A olivat tapahtumahetkellä syyskuussa 1914, olivatko he aiemmin tunteneet toisensa ja mikä heidän ammattinsa oli. Perusteluissa olisi voitu myös mainita, miten A ja B olivat pukeutuneet, kun he olivat jääneet istumaan sohvalle niin, että B:n jalat olivat olleet A:n sylissä; oliko esimerkiksi B pukeutunut hameeseen vai housuihin vai olivatko he ns. puolipukeissa. Epäselväksi myös jää, missä asianosaisten oli tarkoitus nukkua ja oliko mökin tuvassa vuodetta.
22. Näytön selostuksen jälkeen seuraa perustelujen tärkein jakso eli korkeiman oikeuden näytön arviointi kappaleissa 46-56. Tämäkin jakso on huolella ja seikkaperäisesti laadittu - ihmekös tuo, kun korkeimmalla on ollut suullisen käsittelyn jälkeen peräti viisi kuukautta aikaa perustelujen kirjoittamiseen ja hiomiseen. Mikä parasta, arviointi on tehty pro et contra -metodilla pohtimalla ja punnitsemalla vastakkain sekä A:n tahallisuutta puoltavia että sitä vastaan puhuvia eli unitilaa puoltavia seikkoja.
23. Korkeimman oikeuden enemmistö päätyi katsomaan, että vaikka A:n vaihtoehtoista selitystä unitilasta voidaan pitää "jossain määrin epätodennäköisenä", asiassa oli kuitenkin esitetty siinä määrin unitilan puolesta puhuvaa näyttöä, ettei sitä voitu riittävällä varmuudella poissulkea. Kun asiassa siten jäi varteenotettava epäily A:n syyllisyydestä, korkein oikeus katsoi, ettei hovioikeuden tuomion lopputulosta syytteen hylkäämisestä ollut syytä muuttaa. Eri mieltä ollut jäsen sen sijaan hyväksyi sellaisenaan esittelijän mietinnön, jossa päädyttiin vastakkaiseen looputulokseen eli siiihen, että A oli toiminut tahallisesti.
24. Korkeimman oikeuden enemmiston juridinen päättely ja argumentointi on toki vakuuttavan tuntuista ja sujuvasti kirjoitettua tekstiä. Minulle tuli silti mieleen muutamia sellaisia vastaväitteitä ja näkökohtia, joiden perustella puoltaisin eri mieltä olevan jäsenen kantaa, koska puolustuksen esittämä vaihtoehtoinen selitys unitilasta voidaan sulkea pois. Koska tämä blogijuttu on venähtänyt jo muutenkin kovin pitkäksi, en ryhdy nyt kantaani tarkemmin selvittämään - kello on 0.15 - vaan palaan siihen hieman myöhemmin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suullinen käsittely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suullinen käsittely. Näytä kaikki tekstit
perjantai 14. kesäkuuta 2019
lauantai 25. elokuuta 2018
110. Pääkäsittely hovioikeudessa. KKO 2018:53
1. Hovioikeuden oikeudenkäynti on pääsäännön mukaan kirjallista, jolloin valitusasia ratkaistaan esittelystä eli esittelijän ratkaisuehdotuksen ja yksinomaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perustella (OK 26:12.1). Tällöin jutun asianosaiset tai heidän asiamiehensä eivät ole hovioikeudessa saapuvilla.
2. Suullinen käsittely eli pääkäsittely, jolloin hovioikeuden istunnossa kuullaan asianosaisia, todistajia ja asiantuntijoita, tulee kysymykseen vain laissa mainituissa poikkeustapauksissa. Tästä säädetään OK 26 luvun pykälissä 13, 14, 14a ja 15.
3. Suomessa omaksuttu käsittelyjärjestys tuntuu oikeusvarmuuden kannalta nurinkuiselta myös jos sitä vertaa siihen, miten asia on muiden maiden lainsäädännössä toteutettu. Näissä maissa, kuten esimerkiksi Ruotsissa, hovioikeuden tai sitä vastaavan toisen asteen tuomioistuimen menettely on näet pääsääntöisesti suullista, jolloin kirjallinen käsittely on poikkeus. Suomessa on omaksuttu päinvastainen järjestely.
4. Asiantilaan on kyllä yritetty kiinnittää prosessioikeuden tutkijoiden taholta huomiota, mutta turhaan. Lakia valmisteltaessa ja säädettäessä on annettu painoa lähinnä vain hovioikeustuomareiden mielipiteelle. Koska suullista käsittelyä on pidetty kirjallista menettelyä raskaampana, on ikään kuin mukavuussyistä ja hovioikeuden oman työn keventämistä lähtökohtana pitäen kallistuttu siihen, että suullinen istuntokäsittely (pääkäsittely) on tarpeen vain poikkeustapauksissa. Asianosaisten perustellut oikeusturvanäkökohdat on sivuutettu.
5. Mutta tässä ei ole vielä koko "kamaluus", sillä käytännössä hovioikeudet luistavat usein pääkäsittelyn toimittamisesta myös silloin, kun se tulisi lain mukaan järjestää tai toimittaa. Yhden esimerkin tällaisesta vastahakoisesta suhtautumisesta pääkäsittelyn toimittamiseen tarjoaa nyt kommentoitavassa ratkaisussa KKO 2018:53 selosettu tapaus.
6. Oulun käräjäoikeus (käräjätuomari Irma Vähätalo ja lautamiehet) oli lukenut vastaaja A:n syyksi syytekohdassa 1 lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja syytekohdassa 2 pahoinpitelyn sekä tuominnut hänet näistä teoista ehdolliseen kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeuden ratkaisu, joka on annettu 27.8.2015, perustui näytön osalta kummankin syytekohdan osalta yksinomaan keskenään ristiriitaiseen henkilötodisteluun eli asianomistajien ja A:n kertomuksiin. A:n versioita tapahtumista ei uskottu.
7. A valitti tuomiosta Rovaniemen hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden tuomion kumotaan ja syytteet hylätään. A vaati myös pääkäsittelyn toimittamista suullisen todistelun uskottavuuden ja riittävyyden uudelleenarvioimiseksi sekä hänen henkilökohtaiseksi kuulemiseksi.
8. Rovaniemen hovioikeus (Tapio Kamppinen, Juhani Laurinolli ja Virve Salo) hylkäsi pyynnön pääkäsittelyn toimittamisesta. Se katsoi, että käräjäoikeuden tuomiosta ilmenivät ne syyt, joiden johdosta A:n oli katsottu menetelleen syytekohdissa tarkoitetulla tavalla. Hovioikeuden mielestä A ei ollut perustellusti riitauttanut käräjäoikeuden tuomioon kirjatun näytön oikeellisuutta ja ettei henkilötodistelun uudelleen vastaanottamisella ollut saatavissa ratkaisuun vaikuttavaa lisäselvitystä. Hovioikeus katsoi, ettei käräjäoikeuden näytön arvioinnista jäänyt varteenotettavaa epäilystä. Hovioikeuden mukaan A:n kuuleminen ei ollut myöskään rangaistuksen määräämisen tai vahingonkorvauksen tuomitsemisen osalta tarpeen. Pääkäsittelyn toimittaminen oli näin ollen selvästi tarpeetonta myös asian laatu ja merkitys huomioon ottaen. Hovioikeus ratkaisi asian pääkäsittelyä toimittamatta eikä muuttanut käräjäoikeuden tuomiota; hovioikeuden ratkaisu on annettu 28.12.2016.
9. KKO myönsi A:lle valitusluvan. A vaati valituksessaan, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuden käsiteltäväksi. Syyttäjä ja asianomistajat vaativat, että valitus hylätään.
10. Korkein oikeus (Juha Häyhä, Ari Kantor, Tuula Pynnä, Mika Huovila ja Kirsti Uusitalo) oli pääkäsittelyn toimittamisesta eri kannalla kuin hovioikeus.
11. KKO huomautti ensinnäkin, kuten oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 ja 15 §:n sanamuodoistakin ilmenee, tarkoituksena on, että pääkäsittelyn toimittamatta jättäminen hovioikeudessa tulisi kysymykseen vain selvissä tapauksissa. Korkein oikeus totesi, että se on useissa ennakkopäätöksissään katsonut, että asianosaisten ja todistajien suullisten lausumien uskottavuutta ei voida arvioida pelkästään käräjäoikeuden tuomioon kirjattujen seikkojen perusteella (ks. KKO 2017:19 kohta 18 ja siinä viitatut ratkaisut). Arvioitaessa mainittujen lainkohtien nojalla, jääkö käräjäoikeuden suullisen todistelun uskottavuudesta tekemän arvioinnin oikeellisuudesta varteenotettava epäilys, kysymys voi siten olla vain suhteellisen karkeasta arviosta (KKO 2017:19 kohta 19). Sen vuoksi myös asianosaisten oikeusturvan toteutuminen edellyttää, että pyyntö pääkäsittelyn toimittamisesta hylätään tällaisissa tilanteissa vain selvissä tapauksissa.
12. KKO viittasi myös ratkaisuunsa KKO 2013:96, jossa se on todennut, että riittävään varmuuteen rikoksesta ja vastaajan syyllisyydestä ei ainakaan yleensä voida päätyä vain sillä, että asianomistajan kertomus keskinäisessä vertailussa katsotaan uskottavammaksi kuin syytetyn kertomus (kohta 7). Ratkaisussaan KKO 2017:19 KKO puolestaan on todennut, että kun käräjäoikeuden syyksi lukeva tuomio perustuu keskeisesti asianomistajan kertomukseen, käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden asianmukainen arvioiminen hovioikeudessa yleensä edellyttää pääkäsittelyn toimittamista näytön vastaanottamiseksi (kohdat 19 ja 20).
13. Arvioituaan perustelujen kappaleissa 13, 14 ja 15 tapauksessa esitettyä näyttöä ja viitaten edellä mainittuun oikeuskäytäntöön, KKO totesi, että käsillä on tyypillinen tilanne, jossa hovioikeuden tulee toimittaa pääkäsittely suullisen todistelun uskottavuuden arvioimiseksi (kappale 16). Koska näyttö sekä syytekohdan 1 että syytekohdan 2 osalta on perustunut yksinomaan keskenään ristiriitaiseen suulliseen todisteluun, hovioikeus ei ole voinut kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella päätyä siihen, ettei käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta voi jäädä varteenotettavaa epäilystä. A on myös valituksessaan riittävällä tavalla riitauttanut käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen oikeellisuuden kiinnittämällä huomiota asianomistajan kertomuksen uskottavuuteen ja tämän mahdollisiin virhetulkintoihin tapahtuneesta.
14. KKO:n mukaan huomioon on otettava lisäksi otettava asian laatu ja merkitys asianosaiselle ja muun muassa rikoksen törkeys ja rangaistuksen ankaruus. Kuten lain esitöissä todetaan (HE 105/2009 vp s. 68), vaikka kysymyksessä ei olisikaan törkeä rikos, ankara rangaistus tai muu vastaava seikka, voidaan seksuaalirikoksia pitää sellaisina, että pääkäsittelyn toimittaminen voisi usein olla tarpeen. A:ta on syytetty syytekohdassa 1 lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jota on KKO:n näkemyksen mukaan pidettävä vakavana rikoksena ja sellaisena, joka voimakkaan leimaavuutensa vuoksi liittyy merkittävissä määrin asianosaisen henkilöön. A:ta ei myöskään ole aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen. Korkein oikeus katsoo, että pääkäsittelyn toimittamista ei voida pitää syytekohdan 1 osalta myöskään selvästi tarpeettomana huomioon ottaen asian laatu ja merkitys A:lle.
15. Johtopäätöksenään KKO totesi, että hovioikeuden olisi tullut toimittaa asiassa pääkäsittely molempien syytekohtien osalta näytön vastaanottamiseksi sekä asian laadun ja merkityksen vuoksi. KKO kumosi hovioikeuden tuomio ja palautti asian hovioikeuteen, jonka tuli ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi.
KKO 2018:53
16. KKO:n kanta on epäilyksittä oikea ja sille on esitetty ratkaisussa hyvät perusteet, joissa on kohta kohdalta osoitettu hovioikeuden perustelut virheellisiksi. Kuten edellä jo totesin, hovioikeudet tekevät usein kaikkensa, jottei niiden tarvitsi toimittaa asianosaisen vaatimaa "hankalaa" pääkäsittelyä. OK 26 luvun asiaan sovellettavat lainkohdat on toki laadittu hieman konstikkaaseen muotoon, mutta toki lainkäyttäjältä ja ylioikeudelta on edellytettävä, että se tulkitsee lakia lakiesityksen perusteluissa mainitun tarkoituksen edellyttämällä tavalla oikein eikä "lue" lakia niin kuin "piru raamattua"!
17. KKO:n ratkaisuselosteen otsikossa on viitattu seitsemään (7) KKO:n ennakkopäätökseen, joissa kaikissa on käsitelty hovioikeuden velvollisuutta toimittaa pääkäsittely. Näistä päätöksistä KKO:n perusteluissa on ruodittu lähinnä ratkaisua KKO 2017:19. Lisäksi perusteluissa on viitattu ratkaisuun KKO 2013:96, jota ei mainita selosteen otsakkeessa.
18. Muitakin pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuutta koskevia ratkaisuja kyllä löytyy. Viittaan esimerkiksi ratkaisuun KKO 2014:74, jota olen itse kommentoinut "vanhassa" blogissa 19.10.2014 numeron 887 kohdalla.
perjantai 20. lokakuuta 2017
71. Nissisen jutussa ei haluta kuulla avaintodistajia
1. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä koskevassa virkasyytejutussa toimitetaan korkeimmassa oikeudessa (KKO) suullinen käsittely marraskuun 15. päivänä. Korkein oikeus teki tätä koskevan päätöksen eilen torstaina 19.10. viisijäsenisessä kokoonpanossaan.
2. Huomiota päätöksessä herättää ensinnäkin se, että kysymyksessä ei ole KKO:n mukaan pääkäsittely, kuten käräjä- tai hovoikeudessa olisi asian laita, vaan ainoastaan suullinen käsittely. KKO katsoo, etteivät pääkäsittelyä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa koskevat säännökset analogisesti koske sitä.
3. Kun OK 30 luvussa, joka koskee valitusasian käsittelyä KKO:ssa, ei puhuta mitään pääkäsittelystä, KKO katsoo, ettei se voi tuollaista sille "outoa" nimikettä käyttää. Tämä tuntuu jotenkin huvittavalta, mutta totta se vaan on! KKO ei halua kehittää omaa lainkäyttöään edes terminologiaa uudistamalla.
4. Kun Matti Nissisenkin tapauksessa on KKO:n mielestä kyse vain suullisesta käsittelystä, asiassa voidaan KKO:n tulkinnan mukaan siten toimittaa sen jälkeen vielä kirjallinen esittelymenettely, jossa asia vasta ratkaistaan. Jos kyse olisi pääkäsittelyssä, ei asiassa voitaisi enää järjestää esittelyä. KKO:n perin jälkijättöiseltä vaikuttava menettely ei takaa todistelun kannalta periaatteellisesti tärkeän välittömyysperiaatteen täysimittaista toteutumista.
5. KKO on velvoittanut Matti Nissisen saapumaan suulliseen käsittelyyn esteettömän poissaolon varalta asetetun 600 euron sakon uhalla. Nissisen on saavuttava istuntoon kello 10. Istunto pidetään, samoin kuin valmisteluistuntokin, KKO:n rakennuksen 3. kerroksen suullisten käsittelyjen salissa. Saa nähdä, saadaanko saliin yleisöä varten tarpeeksi tuoleja vai joutuuko osa yleisöstä poistumaan paikalta.
6. Sekä syyttäjä Kimmo Hakonen että puolustus haluavat kuulla Matti Nissisistä todistelutarkoituksessa, mikä on ymmärrettävää.
7. KKO:n päätös on sen sijaan sangen yllättävä todistajien osalta, sillä KKO on kutsunut istuntoon kello 14 vain kaksi todistajaa: Virve Strengin ja Jarno Kelon. Todistajien ammatteja ei päätöksessä mainita - tämä on yleinen puute nykyisessä tuomioistuinkäytännössä - mutta tiedossani on, että Virve Streng on VKSV:n viestintäpällikkö, jonka esimiehenä on juuri valtakunnansyyttäjä. Strengin on nimennyt todistajaksi ainoastaan Nissinen puolustus. Syyttäjän todistajaksi nimeämä Jarno Kelo on - onnistuin kaivamaan tiedon netistä - Deep Lead Oy.n palveluksessa oleva henkilö, joka toimii tai on ainakin toiminut yhtiön asiakkuuspäällikkönä.
8. Alun perin eli syyttäjän laatimassa haastehakemuksessa, joka on päivätty 4. syyskuuta 2017, syyttäjänä toimiva apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen on nimennyt todistajiksi kaikkiaan 10 henkilöä, joista jokainen on tai on ollut VKSV:n palveluksessa. Todistajiksi on nimetty entinen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, valtionsyyttäjät Christer Lundström. Mika Illman - hän on nykyisin käräjätuomarina - Olavi Lippu, Jukka Rappe ja Ritva Sahavirrta, sekä lisäksi Pia Meri, Sirpa Nousiainen ja edellä jo mainittu Virve Streng. Heistä jokaisen todistusteemaksi on ilmoitettu "VKSV:n johtamisvalmennushankinnat ja Matti Nissisen rooli niissä". Haastehakemuksessa Kimmo Hakonen on nimennyt todistajaksi myös johtavan kihlakunnansyyttäjän Ossi Jukaraisen ja ilmoittanut hänen todistusteemakseen "Itä-Suomen syyttäjäviraston ko. johtamisvalmennushankinnat ja Matti Nissisen rooli niissä".
9. Miksi ihmeessä apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen on nyt luopunut näiden todistajien kuulemisesta? Tämä on kysymys, joka on jo ehtinyt herättää aika paljon huomiota. Helsingin Sanomien toimittaja Susanna Reinboth on kirjoittanut asiasta 3-4 tuntia sitten HS-verkossa laajan jutun, jossa asiaa suuresti ihmetellään. Reinbothin mukaan todistajista luopuminen on herättänyt syyttäjäpiireissä "ihmettelyä ja suoranaista pöyristystä".
10. Jutussa on olennaista ja riitaista nimenomaan kysymys siitä, onko Matti Nissinen syyllistynyt asiassa tahalliseen vai ainoastaan tuottamukseliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Syyttäjä vaatii Nissiselle rangaistusta ensi sijassa tahallisesta virkarikoksesta, mutta Nissisen puolustus on myöntänyt ainoastaan tuottamuksellisen teon, josta Kimmo Hakonen on esittänyt vaihtoehtoisen rangaistusvaatimuksen. Nissinen on selittänyt toimineensa esteellisenä ajattelemattomuudesta ja harkitsemattomuudesta. Syyttäjä puolestaan katsoo, että Nissisen on täytynyt mieltää olleensa esteellinen. Käsite tai sanonta "mieltää" on juridinen termi, joka selkokielellä ilmaistuna tarkoittaa jonkin asian ymmärtämistä ja hyväksymistä; Nissisen on syyttäjän mukaan siis täytynyt ymmärtänyt esteellisyytensä oikein hyvin, vaikka hän on ajatellut, että olenpa miten esteellinen hyvänsä, haluan kuitenkin tehdä, tuli mitä tuli, koulutushankinnat velimieheni firmasta. Jotta teko sitä vastoin olisi tuottamuksellinen, Nissisen olisi pitänyt mieltää esteellisyytensä, mutta hän ei ole ("malttamattomuudesta" tms. syystä) "hoksannut" tätä tehdä.
11. Valmisteluistunnossa julkiseksi tulleen esitutkinta-aineiston mukaan Jorma Kalske, monet valtiosyyttäjät ja yksi kihlakunnansyyttäjä ovat kertoneet, että he olivat vuonna 2010, jolloin Matti Nissinen oli juuri nimitetty valtakunnansyyttäjän virkaan, ottaneet Nissisen kanssa puheeksi tämän ilmiselvän esteellisyyden koulutushankinnoissa. Alaistensa varoituksista huolimatta Nissinen oli jatkanut aktiivisesti veljensä Vesa Nissisen koulutusfirman markkinointia. Nissinen on kertonut esitutkinnassa menetelleensä näin, koska hän oli jotenkin "hurahtanut" syväjohtamismenetelmään, joka oli pitkälti Vesan ideoima ja kehittämä koulutusmuoto.
12. Nykyisin vallalla olevan ja lakiin perustuvan periaatteen (todistelun välittömyysperiaate) mukaan esitutkintamateriaalia ei voida käyttää suullisessa oikeudenkäynnissä sellaisenaan syytettä tukevana näyttönä. KKO:n osalta tästä ei tosin ole laissa nimenomaista säännöstä tilanteessa, jossa KKO toimii ensimmäisenä oikeusasteena. Olisi kuitenkin hyvin omituista ja sangen merkillistä, jos KKO tässä tapauksessa eli Nissisen jutussa katsoisi voivansa tyystin ohittaa edellä mainitun periaatteen ja sen todistelulle asettamat vaatimukset. On siten johdonmukaista lähteä siitä, että kun syyttäjä on luopunut kymmenen todistajan, joita voidaan perustellusti kutsua avaintodistajiksi, kuulemisesta pääkäsittelyssä, hänen näyttönsä perustuu yksinomaan Matti Nissisen omaan kertomukseen ja asiassa esitettäviin kirjallisiin todisteisiin. Kun Matti Nissinen tulee epäilemttä 15.11. kertomaan, että hänen toimintansa perustui ajattelemattomuuteen ja harkitsemattomuuteen, KKO ei voi tuomita häntä tahallisesta virkarikoksesta, josta syyttäjä on esittänyt ensisijaisen syytevaatimuksen.
13. Jotta KKO:lla olisi edellytykset tuomita vastaaja tahallisesta rikoksesta, olisi syyttäjän haastehakemuksessa todistajiksi nimettyjä Matti Nissisen alaisia tai ainakin osaa heistä kuultava todistajina KKO:n suullisessa käsittelyssä 15.11. On selvää, että mainittujen todistajien kuulemisella olisi merkitystä myös vastaajalle tuomittavan rangaistuksen mittaamisen ja mahdollisen viraltapanon osalta. Sillä, miten Matti Nissisen on suhtautunut alaistensa ilmiselvään esteellisyyttä koskevaan varoitteluun, on tietenkin tärkeä merkitys, todisteena kun arvioidaan Nissisen väitettyä tahallisuutta.
14. Miksi syyttäjä siis on yllättäen luopunut ko. avaintodistajien kuulemisesta? Kimmo Hakonen lausui toimittaja Susanna Reinbothille, että syynä on se, että Matti Nissisen on 6.10.2017 KKO:lle toimittamassaan vastinekirjelmässä myöntänyt osallistuneensa esteellisenä kaikkien syytteessä tarkoitettujen hankinta-asioiden käsittelyyn. Hakonen jatkoi: "Jos näin on, luovun haastahakemuksessa nimettyjen todistajien kuulemisesta".
15. Kimmo Hakosen tulisi kokeneena lakimiehenä ja korkeana laillisuusvalvojana kuitenkin ymmärtää ("mieltää"), että mainittujen todistajien kuulemisella ei ole merkitystä vain esteellisyyskysymyksen selvittämisen osalta, van sillä on tärkeä merkitys myös ja nimenomaan Matti Nissisen väitettyä tahallisuutta contra tuottamusta harkittaessa. Samoin rangaistuksen mittaamisen ja mahdollisen viraltapanoseuraamuksen kohdalla. Nissisen tahallisuus voidaan luotettavasti näyttää toteen vain Jorma Kalskeen ja haastehakemuksessa todistajiksi nimettyjen valtionsyyttäjien kertomuksilla. Heitä olisi siten kuultava todistajina KKO:n istunnossa henkilökohtaisesti, koska heidän esitutkintakertomuksiaan ei voida sellaisinaan hyöydyntää todisteina.
16. Olisiko syyttäjä Kimmo Hakonen kenties saanut jonkinaisen "vinkin" luopua mainittujen todistajien kulemisesta KKO:lta, esimerkiksi tuomioistuimen esittelijän välityksellä? Tätä voidaan pohtia. Tämä seikka tuli mieleen, sillä Yle uutisten toimittaja Ari Mölsä kertoi 17. lokakuuta kello 20.30 uutislähetyksessä, miten oikeuden puheenjohtajana toiminut KKO:n presidentti Timo Esko oli valmisteluistunnossa todennut ykskantaan, että "he", siis KKO:n kokoonpano, aikovat selvitä suullisesta käsittelystä yhden ainoaan päivän istunnolla. Ari Mölsä ihmetteli uutislähetyksessä Eskon tokaisua ääneen. Tuskinpa Timo Esko olisi tuollaista lausuntoa antanut, jollei hän olisi ollut varma tieto siitä, että Hakonen aikoo luopua haastehakemuksessa mainittujen 10 todistajan kuulemisesta. Asiaan on toki saattanut vaikuttaa myös Jorma Kalskeen ja valtionsyyttäjien haluttomuus saapua todistamaan esimiestään Matti Nissistä vastaan.
17. Syyttäjä Kimmo Hakosella on vielä hyvää aikaa tarkistaa todistajien kuulemista koskevaa kannanottoaan ja nimetä haastehakemuksessa todistajiksi mainituista kymmenestä henkilöstä ainakin osa todistajiksi KKO:n istunnossa 15.11.
2. Huomiota päätöksessä herättää ensinnäkin se, että kysymyksessä ei ole KKO:n mukaan pääkäsittely, kuten käräjä- tai hovoikeudessa olisi asian laita, vaan ainoastaan suullinen käsittely. KKO katsoo, etteivät pääkäsittelyä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa koskevat säännökset analogisesti koske sitä.
3. Kun OK 30 luvussa, joka koskee valitusasian käsittelyä KKO:ssa, ei puhuta mitään pääkäsittelystä, KKO katsoo, ettei se voi tuollaista sille "outoa" nimikettä käyttää. Tämä tuntuu jotenkin huvittavalta, mutta totta se vaan on! KKO ei halua kehittää omaa lainkäyttöään edes terminologiaa uudistamalla.
4. Kun Matti Nissisenkin tapauksessa on KKO:n mielestä kyse vain suullisesta käsittelystä, asiassa voidaan KKO:n tulkinnan mukaan siten toimittaa sen jälkeen vielä kirjallinen esittelymenettely, jossa asia vasta ratkaistaan. Jos kyse olisi pääkäsittelyssä, ei asiassa voitaisi enää järjestää esittelyä. KKO:n perin jälkijättöiseltä vaikuttava menettely ei takaa todistelun kannalta periaatteellisesti tärkeän välittömyysperiaatteen täysimittaista toteutumista.
5. KKO on velvoittanut Matti Nissisen saapumaan suulliseen käsittelyyn esteettömän poissaolon varalta asetetun 600 euron sakon uhalla. Nissisen on saavuttava istuntoon kello 10. Istunto pidetään, samoin kuin valmisteluistuntokin, KKO:n rakennuksen 3. kerroksen suullisten käsittelyjen salissa. Saa nähdä, saadaanko saliin yleisöä varten tarpeeksi tuoleja vai joutuuko osa yleisöstä poistumaan paikalta.
6. Sekä syyttäjä Kimmo Hakonen että puolustus haluavat kuulla Matti Nissisistä todistelutarkoituksessa, mikä on ymmärrettävää.
7. KKO:n päätös on sen sijaan sangen yllättävä todistajien osalta, sillä KKO on kutsunut istuntoon kello 14 vain kaksi todistajaa: Virve Strengin ja Jarno Kelon. Todistajien ammatteja ei päätöksessä mainita - tämä on yleinen puute nykyisessä tuomioistuinkäytännössä - mutta tiedossani on, että Virve Streng on VKSV:n viestintäpällikkö, jonka esimiehenä on juuri valtakunnansyyttäjä. Strengin on nimennyt todistajaksi ainoastaan Nissinen puolustus. Syyttäjän todistajaksi nimeämä Jarno Kelo on - onnistuin kaivamaan tiedon netistä - Deep Lead Oy.n palveluksessa oleva henkilö, joka toimii tai on ainakin toiminut yhtiön asiakkuuspäällikkönä.
8. Alun perin eli syyttäjän laatimassa haastehakemuksessa, joka on päivätty 4. syyskuuta 2017, syyttäjänä toimiva apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen on nimennyt todistajiksi kaikkiaan 10 henkilöä, joista jokainen on tai on ollut VKSV:n palveluksessa. Todistajiksi on nimetty entinen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, valtionsyyttäjät Christer Lundström. Mika Illman - hän on nykyisin käräjätuomarina - Olavi Lippu, Jukka Rappe ja Ritva Sahavirrta, sekä lisäksi Pia Meri, Sirpa Nousiainen ja edellä jo mainittu Virve Streng. Heistä jokaisen todistusteemaksi on ilmoitettu "VKSV:n johtamisvalmennushankinnat ja Matti Nissisen rooli niissä". Haastehakemuksessa Kimmo Hakonen on nimennyt todistajaksi myös johtavan kihlakunnansyyttäjän Ossi Jukaraisen ja ilmoittanut hänen todistusteemakseen "Itä-Suomen syyttäjäviraston ko. johtamisvalmennushankinnat ja Matti Nissisen rooli niissä".
9. Miksi ihmeessä apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen on nyt luopunut näiden todistajien kuulemisesta? Tämä on kysymys, joka on jo ehtinyt herättää aika paljon huomiota. Helsingin Sanomien toimittaja Susanna Reinboth on kirjoittanut asiasta 3-4 tuntia sitten HS-verkossa laajan jutun, jossa asiaa suuresti ihmetellään. Reinbothin mukaan todistajista luopuminen on herättänyt syyttäjäpiireissä "ihmettelyä ja suoranaista pöyristystä".
10. Jutussa on olennaista ja riitaista nimenomaan kysymys siitä, onko Matti Nissinen syyllistynyt asiassa tahalliseen vai ainoastaan tuottamukseliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Syyttäjä vaatii Nissiselle rangaistusta ensi sijassa tahallisesta virkarikoksesta, mutta Nissisen puolustus on myöntänyt ainoastaan tuottamuksellisen teon, josta Kimmo Hakonen on esittänyt vaihtoehtoisen rangaistusvaatimuksen. Nissinen on selittänyt toimineensa esteellisenä ajattelemattomuudesta ja harkitsemattomuudesta. Syyttäjä puolestaan katsoo, että Nissisen on täytynyt mieltää olleensa esteellinen. Käsite tai sanonta "mieltää" on juridinen termi, joka selkokielellä ilmaistuna tarkoittaa jonkin asian ymmärtämistä ja hyväksymistä; Nissisen on syyttäjän mukaan siis täytynyt ymmärtänyt esteellisyytensä oikein hyvin, vaikka hän on ajatellut, että olenpa miten esteellinen hyvänsä, haluan kuitenkin tehdä, tuli mitä tuli, koulutushankinnat velimieheni firmasta. Jotta teko sitä vastoin olisi tuottamuksellinen, Nissisen olisi pitänyt mieltää esteellisyytensä, mutta hän ei ole ("malttamattomuudesta" tms. syystä) "hoksannut" tätä tehdä.
11. Valmisteluistunnossa julkiseksi tulleen esitutkinta-aineiston mukaan Jorma Kalske, monet valtiosyyttäjät ja yksi kihlakunnansyyttäjä ovat kertoneet, että he olivat vuonna 2010, jolloin Matti Nissinen oli juuri nimitetty valtakunnansyyttäjän virkaan, ottaneet Nissisen kanssa puheeksi tämän ilmiselvän esteellisyyden koulutushankinnoissa. Alaistensa varoituksista huolimatta Nissinen oli jatkanut aktiivisesti veljensä Vesa Nissisen koulutusfirman markkinointia. Nissinen on kertonut esitutkinnassa menetelleensä näin, koska hän oli jotenkin "hurahtanut" syväjohtamismenetelmään, joka oli pitkälti Vesan ideoima ja kehittämä koulutusmuoto.
12. Nykyisin vallalla olevan ja lakiin perustuvan periaatteen (todistelun välittömyysperiaate) mukaan esitutkintamateriaalia ei voida käyttää suullisessa oikeudenkäynnissä sellaisenaan syytettä tukevana näyttönä. KKO:n osalta tästä ei tosin ole laissa nimenomaista säännöstä tilanteessa, jossa KKO toimii ensimmäisenä oikeusasteena. Olisi kuitenkin hyvin omituista ja sangen merkillistä, jos KKO tässä tapauksessa eli Nissisen jutussa katsoisi voivansa tyystin ohittaa edellä mainitun periaatteen ja sen todistelulle asettamat vaatimukset. On siten johdonmukaista lähteä siitä, että kun syyttäjä on luopunut kymmenen todistajan, joita voidaan perustellusti kutsua avaintodistajiksi, kuulemisesta pääkäsittelyssä, hänen näyttönsä perustuu yksinomaan Matti Nissisen omaan kertomukseen ja asiassa esitettäviin kirjallisiin todisteisiin. Kun Matti Nissinen tulee epäilemttä 15.11. kertomaan, että hänen toimintansa perustui ajattelemattomuuteen ja harkitsemattomuuteen, KKO ei voi tuomita häntä tahallisesta virkarikoksesta, josta syyttäjä on esittänyt ensisijaisen syytevaatimuksen.
13. Jotta KKO:lla olisi edellytykset tuomita vastaaja tahallisesta rikoksesta, olisi syyttäjän haastehakemuksessa todistajiksi nimettyjä Matti Nissisen alaisia tai ainakin osaa heistä kuultava todistajina KKO:n suullisessa käsittelyssä 15.11. On selvää, että mainittujen todistajien kuulemisella olisi merkitystä myös vastaajalle tuomittavan rangaistuksen mittaamisen ja mahdollisen viraltapanon osalta. Sillä, miten Matti Nissisen on suhtautunut alaistensa ilmiselvään esteellisyyttä koskevaan varoitteluun, on tietenkin tärkeä merkitys, todisteena kun arvioidaan Nissisen väitettyä tahallisuutta.
14. Miksi syyttäjä siis on yllättäen luopunut ko. avaintodistajien kuulemisesta? Kimmo Hakonen lausui toimittaja Susanna Reinbothille, että syynä on se, että Matti Nissisen on 6.10.2017 KKO:lle toimittamassaan vastinekirjelmässä myöntänyt osallistuneensa esteellisenä kaikkien syytteessä tarkoitettujen hankinta-asioiden käsittelyyn. Hakonen jatkoi: "Jos näin on, luovun haastahakemuksessa nimettyjen todistajien kuulemisesta".
15. Kimmo Hakosen tulisi kokeneena lakimiehenä ja korkeana laillisuusvalvojana kuitenkin ymmärtää ("mieltää"), että mainittujen todistajien kuulemisella ei ole merkitystä vain esteellisyyskysymyksen selvittämisen osalta, van sillä on tärkeä merkitys myös ja nimenomaan Matti Nissisen väitettyä tahallisuutta contra tuottamusta harkittaessa. Samoin rangaistuksen mittaamisen ja mahdollisen viraltapanoseuraamuksen kohdalla. Nissisen tahallisuus voidaan luotettavasti näyttää toteen vain Jorma Kalskeen ja haastehakemuksessa todistajiksi nimettyjen valtionsyyttäjien kertomuksilla. Heitä olisi siten kuultava todistajina KKO:n istunnossa henkilökohtaisesti, koska heidän esitutkintakertomuksiaan ei voida sellaisinaan hyöydyntää todisteina.
16. Olisiko syyttäjä Kimmo Hakonen kenties saanut jonkinaisen "vinkin" luopua mainittujen todistajien kulemisesta KKO:lta, esimerkiksi tuomioistuimen esittelijän välityksellä? Tätä voidaan pohtia. Tämä seikka tuli mieleen, sillä Yle uutisten toimittaja Ari Mölsä kertoi 17. lokakuuta kello 20.30 uutislähetyksessä, miten oikeuden puheenjohtajana toiminut KKO:n presidentti Timo Esko oli valmisteluistunnossa todennut ykskantaan, että "he", siis KKO:n kokoonpano, aikovat selvitä suullisesta käsittelystä yhden ainoaan päivän istunnolla. Ari Mölsä ihmetteli uutislähetyksessä Eskon tokaisua ääneen. Tuskinpa Timo Esko olisi tuollaista lausuntoa antanut, jollei hän olisi ollut varma tieto siitä, että Hakonen aikoo luopua haastehakemuksessa mainittujen 10 todistajan kuulemisesta. Asiaan on toki saattanut vaikuttaa myös Jorma Kalskeen ja valtionsyyttäjien haluttomuus saapua todistamaan esimiestään Matti Nissistä vastaan.
17. Syyttäjä Kimmo Hakosella on vielä hyvää aikaa tarkistaa todistajien kuulemista koskevaa kannanottoaan ja nimetä haastehakemuksessa todistajiksi mainituista kymmenestä henkilöstä ainakin osa todistajiksi KKO:n istunnossa 15.11.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)