89. Poliiseille ja tuomareille moitteita virheellisestä menettelystä televalvonta-asioissa

1. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen antoi 1.2. 2018 Päijät-Hämeen käräjäoikeuden käräjätuomarille huomautuksen tämän lainvastaisesta menettelystä televalvontaluvan myöntämisessä. Lisäksi Puumalainen on kiinnittänyt tutkinnanjohtajana toimineen Hämeen poliisilaitoksen rikoskomisarion vakavaa huomiota televalvontaa koskevien säännösten noudattamiseen.

2. Tutkinnanjohtaja oli esittänyt kahden salakuljetuksesta epäillyn osalta käräjäoikeudelle televalvontaa koskeneet vaatimukset. Käräjäoikeus oli ratkaissut kyseiset asiat vaatimusten mukaisesti myöntäen luvat kohdistaa televalvontaa kysymyksessä olleisiin teleosoitteisiin.

3. Pakkokeinolain 10 luvun 6 §:n mukaan televalvontaluvan myöntämisen edellytyksenä on muun ohella, että epäiltyä on syytä epäillä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Salakuljetuksesta säädetty ankarin rangaistus on kuitenkin vain kaksi vuotta vankeutta, eivätkä tutkinnanjohtajan esittämät vaatimukset täyttäneet muitakaan pakkokeinolaissa säädettyjä televalvontaluvan myöntämisen edellytyksiä.

4. Tutkinnanjohtaja ja käräjätuomari myönsivät menetelleensä virheellisesti, tutkinnanjohtaja esittäessään televalvontaa koskeneet vaatimukset ja käräjätuomari myöntäessään televalvontaluvat tutkinnanjohtajan vaatimusten mukaisesti. Tutkinnanjohtaja toi erikseen esille, että televalvontalupavaatimusta tehtäessä käytettävään ns. Salpa-järjestelmään oli erheellisesti jäänyt rikosnimikevaihtoehto "salakuljetus", vaikka järjestelmän olisi pitänyt estää sellaisen salaisen pakkokeinon vaatimisen, joka ei nimikkeen puolesta ole mahdollista.

5. Apulaisoikeuskansleri totesi, että oikeusturvakysymykset ovat salaisten pakkokeinojen erityisluonteesta johtuen korostuneen tärkeitä niin pakkokeinojen kohteiden kuin ylipäätään järjestelmän uskottavuuden kannalta. Salaisen pakkokeinon käytön vaatiminen ja myöntäminen sellaiseen tapaukseen, jossa sen käyttö ei lain mukaan ole sallittua, on lähtökohtaisesti vakava virhe.

6. Vaikka telepakkokeinoasioiden hoitamista varten on luotu tekninen järjestelmä, on viime kädessä virkamiehen vastuulla, mitä tietoja hän järjestelmään syöttää. Se, että järjestelmä on sallinut käyttää lainvastaisesti rikosnimikettä, jonka kohdalla televalvonta ei ole mahdollista, ei poista virkamieheltä huolellisuusvaatimuksen mukaista menettelyä, apulaisoikeuskansleri lausui.

7. Apulaisoikeuskanslerin mukaan asiassa oli selvityksen perusteella kyse inhimillisestä, toimijaketjussa kertautuneesta sinällään selvästä virheestä. Virhe oli ollut jo poliisin televalvontalupavaatimuksessa, mikä oli ollut omiaan edesauttamaan virheellisen ratkaisun syntymistä käräjäoikeudessa. 

8. Apulaisoikeuskanslerin mukaan selvää kuitenkin on, että poliisin menettely ei poista käräjätuomarin vastuuta varmistua siitä, että poliisin televalvontalupavaatimus on lainmukainen. Käräjätuomari vastaa antamansa ratkaisun lainmukaisuudesta. Apulaisoikeuskansleri korosti, että erityisesti salaisten pakkokeinojen osalta tuomioistuimen roolissa korostuu kansalaisten perusoikeuksien turvaaminen. Tämän vuoksi apulaisoikeuskansleri piti käräjätuomarin menettelyn virheellisyyttä tapauksessa vakavampana kuin poliisin.

9. Apulaisoikeuskanslerin päätöksessä viitataan samanlaiseen asiaan, jossa eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen otti 8.11.2017 kantaa  tapaukseen, jossa televalvontalupa niin ikään oli vaadittu ja myönnetty virheellisesti.

10. Kyseisessä tapauksessa oli epäilty sekä törkeää vapaudenriistoa että lapsikaappausta. Poliisin tekemässä televalvontalupavaatimuksessa oli epäillyksi rikosnimikkeeksi kirjattu lapsikaappaus, vaikka poliisin tarkoitus oli ollut hakea lupaa tutkittavana olleen törkeän vapaudenriiston perusteella. Osaltaan tähän virheeseen oli oikeusasiamiehen päätöksen mukaan johtanut se, että Salpa-järjestelmä oli vastoin tarkoitustaan sisältänyt mahdollisuuden hakea televalvontalupaa lapsikaappauksen perusteella, vaikka tämä ei ole lainmukaista. Televalvontalupavaatimusta oli perusteltu niin, että perusteiden mukaan oli mahdollista, että kysymys olisi epäillystä törkeästä vapaudenriistosta. Näin ollen näytti siltä, että kysymys oli ”klikkausvirheestä” eikä asiassa ollut vaadittu (ja saatu) televalvontalupaa sellaisen rikoksen selvittämiseen, johon lupaa ei tosiasiassa ole lain mukaan mahdollista saada.

11. Päätöksessään esittämänsä perusteella oikeusasiamies piti poliisin menettelyn osalta riittävänä saattaa käsityksensä huolellisesta menettelystä televalvontaluvan laatineen rikosylikonstaapelin ja vaatimuksen tarkastaneen ja allekirjoittaneen rikoskomisarion tietoon.

12.Televalvontaluvan myöntäneen Vantaan käräjäoikeuden ma. käräjätuomarin menettelyn osalta oikeusasiamies lausui muun ohella seuraavaa:

”Totean, että tuomioistuimen roolissa pakkokeinoasioissa – aivan erityisesti salaisten pak- kokeinojen osalta – korostuu kansalaisten perusoikeuksien turvaaminen. Koska pakkokei- non kohde ei ole läsnä (eikä edes tietoinen asiasta), on tuomioistuimen selvittämisvelvolli- suus käsitykseni mukaan erityisen korostunut sen selvittämiseksi, ovatko edellytykset vaadi- tun pakkokeinon käytölle olemassa. Eräs tärkeä seikka asian selvittämisessä on luonnollisesti sen kontrollointi, että kysymyksessä on sellainen rikos, jonka selvittämiseen vaadittua keinoa saa käyttää. Se, että poliisin vaatimuksessa on virhe, ei käsitykseni mukaan lainkaan vähennä tuomioistuimen vastuuta asiassa.”

13. Vaikka oikeusasiamiehen arvioimassa tapauksessa kysymyksessä oli tosiasiassa ollut törkeä vapaudenriisto, jonka selvittämisessä televalvonnan käyttö on mahdollista, piti oikeusasiamies mainituin tavoin tuomioistuimen roolista lausumansa johdosta tuomioistuimen huolimattomuutta vakavampana kuin poliisin. Oikeusasiamies kiinnitti televalvontaluvan myöntämisestä päättäneen käräjätuomarin vakavaa huomiota huolellisuudesta ja tuomioistuimen roolista salaisten pakkokeinojen käsittelyssä lausumaansa.

14. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen yhtyi päätöksesäsän oikeusasiamiehen tuomioistuimen roolista salaisten pakkokeinojen käsittelyssä esittämiin yleisiin näkökohtiin ja korosti, että käräjätuomari vastaa antamansa ratkaisun lainmukaisuudesta. Hän piti  käräjätuomarin menettelyn virheellisyyttä ratkaisemassaan tapauksessa vakavampana kuin poliisin. Tämän vuoksi Puumalainen antoi käräjätuomarille valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun huomautuksen hänen lainvastaisesta menettelystään televalvontaluvan myöntämisessä.

15.Telepakkokeinoilla kuten muillakin ns. salaisilla pakkokeinoilla puututaan perustuslaissa turvattuihin perusoikeuksiin, erityisesti yksityiselämän, henkilötietojen ja luottamuksellisen viestin suojaan. Niiltä ei voida edellyttää samanlaista julkisuutta kuin muilta pakkokeinoilta. Salaisten pakkokeinojen kohdalla oikeusturvakysymykset ovat korostetun tärkeitä niin pakkokeinojen kohteeksi joutuvien ihmisten kuin ylipäätään koko oikeudellisen järjestelmän uskottavuuden kannalta. Oikeusturvan toteutumisesta on pyritty huolehtimaan erityisjärjestelyillä sekä ennen pakkokeinojen käyttöä että sen jälkeen. Näiden pakkokeinojen käyttämisestä päättää pääsääntöisesti tuomioistuin. Telepakkokeinoja koskeva säännökset ovat väljiä ja jättävät esitutkintaviranomaisten ja tuomioistuimen päätöksenteolle runsaasti harkinnanvaraa. Aiemmin tuomioistuimia on arvosteltu siitä, että ne hyväksyvät kumileimasimen tavoin asiaan tarkemmin perehtymättä poliisin tekemiä telepakkokeinoesityksiä. Jälkivalvontaa suorittaa sisäministeriö, joka antaa eduskunnan oikeusasiamiehelle vuosittain kertomuksen telepakkokeinojen käytöstä. Eduskunnan oikeusasiamies suorittaa tavallaan jälkivalvonnan valvontaa. Oikeusasiamiehen kertomukseen sisältyy telepakkokeinoja koskeva erillisjakso. Ratkaisemalla telepakkokeinoista tehtyjä kanteluja ylimmät laillisuusvalvojat pyrkivät osaltaan ohjaamaan pakkokeinojen käyttöä. Käytännössä telepakkokeinojen päättämisessä voi kuitenkin edelleen ilmetä huolimattomuutta ja välinpitämättömyyttä, kuten tässä selostetut tapaukset osoittavat.