1. Mieshenkilö B oli tullut yöllä 18.6.2020 päihtyneenä Forssassa olevan A:n kerrostaloasunnon edustalle mukanaan moottorisaha ja sorkkarauta ja uhannut sanallisesti toisessa kerroksessa sijainneen asunnon parvekkeella olleita A:ta ja tämän naispuolista seurustelukumppania. Tämän johdosta A oli ampunut parvekkeelta yhden laukauksen haulikolla noin 20 metrin päähän B:n eteen asfalttiin, josta hauleja oli kimmonnut B:n alaraajoihin.
2. Tämän jälkeen B oli murtautunut kerrostalon porraskäytävään rikkomalla ulko-oven lasin sorkkaraudalla ja yrittänyt tunkeutua A:n asuntoon sahaamalla moottorisahalla noin 30 senttimetriä leveän ja 60 senttimetriä korkean aukon A:n asunnon oveen. Kun B oli kumartunut aukosta asunnon sisään ja yrittänyt avata asunnon oven sisäpuolelta, A oli ampunut B:tä kerran haulikolla 3-4 metrin etäisyydeltä olkapäähän.
3. Kanta-Hämeen käräjäoikeus, jonka kokoonpanoon kuuluivat käräjätuomari ja kaksi lautamiestä, katsoi tuomiossaan 29.10.2020, että A on B:tä olkapäähän ampuessaan syyllistynyt hätävarjelun liioitteluna tehtyyn tapon yritykseen, jonka perusteella A ei kuitenkaan ole ollut kokonaan rangaistusvastuusta vapaa, vaan kyseessä on ollut rangaistuksen lieventämisperuste. A:n syyksi on lisäksi luettu parvekkeelta ammutun laukauksen osalta vaaran aiheuttaminen sekä aseen ja kahden patruunan luvattoman hallussapidon osalta ampuma-aserikos. Hänet on tuomittu näistä rikoksista 2 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen sekä vahingonkorvausvelvollisuuteen B:lle.
4. A valitti Turun hovioikeuteen tapon yritystä koskevasta syytekohdasta Hovioikeus ei 30.9.2021 antamassaan tuomiossa muuttanut käräjäoikeuden tuomiota; yksi jäsen olisi alentanut rangaistuksen 1 vuodeksi 9 kuukaudeksi ehdollista vankeutta.
5. KKO myönsi A:lle valitusluvan. A vaati valituksessaan, että syyte tapon yrityksestä hylätään tai rangaistusta ainakin lievennetään ja alennetaan.
6. KKO:ssa oli kysymys siitä, onko A toiminut syytekohdassa 5 rikoslain 4 luvun 4 §:n 1 momentin mukaisessa hätävarjelussa, jolloin käsillä on syytteen ja vahingonkorvausvaatimusten hylkäämiseen johtava oikeuttamisperuste.
7. Rikoslain 4 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.
8. KKO katsoi (perustelukappale 13), että A:lta ei ole voitu vaatia B:n hyökkäyksen torjumiseksi aseen käyttöä eri tavalla kuin hän on puolustusteon toteuttanut. A:n puolustusteko on näissä olosuhteissa ollut tarpeellinen B:n hyökkäyksen torjumiseksi. Ottaen huomioon erityisesti sen, että moottorisahalla varustautuneen B:n raju hyökkäys olisi pidemmälle edettyään todennäköisesti vakavasti vaarantanut A:n ja hänen seurustelukumppaninsa henkeä ja terveyttä, KKO katsoi, että puolustusteko ei ollut myöskään ylittänyt sitä, mitä voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden puolustettavana. Kyse oli siten ollut sallitusta hätävarjelusta eli oikeuttamisperusteesta. Näin ollen syyte tapon yrityksestä sekä siihen perustuvat B:n korvausvaatimukset tuli hylätä.
9. KKO hylkäsi syytteen tapon yrityksestä ja tuomitsi A:n hänen syykseen luetuista vaaran aiheuttamisesta ja ampuma-aserikoksesta yhteiseen 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. KKO määräsi vankeusrangaistuksen määrätään ehdolliseksi, koeaika alkoi KKO:n tuomion antamisesta ja päättyy 30.6.2024.
