1. Korkein oikeus (KKO) vahvisti viime perjantaina eli 31.3. antamallaan tuomiolla, joka on julkaistu ennakkopäätöksenä, että Sähköalojen ammattiliitto ry eli Sähköliitto joutuu maksamaan korvauksia Kemijärvellä ja Haminassa irtisanotuille jäsenilleen. Liitto ei ollut riitauttanut vuonna 2008 tapahtuneita liittoon kuuluvien työntekijöiden irtisanomisia, vaikka oli luvannut niin tehdä.
KKO:n tiedote
KKO:n tuomio 2017:15
2. KKO piti ennallaan Turun hovioikeuden 22.10.2015 asiassa antaman tuomio. Myös alioikeus eli Pirkanmaan käräjäoikeus oli 30.4.2014 ratkaissut asian samalla tavalla. Oikeutta käytiin siten kolmessa asteessa reilut kolme vuotta yhdeksän vuotta sitten tapahtuneesta asiasta. Oikeuprosessi oli hidasta ja oikeuden saaminen kesti varsin kauan.
3. Stora Enso ilmoitti lokakuussa 2007, että se tulee sulkemaan Kemijärvellä ja Haminan Summassa olevat paperitehtaat. Alkuvuodesta 2008 yhtiö irtisanoi pääosan tehdaiden työntekijöistä yt-neuvottelujen jälkeen. Osa irtisanotuista työntekijöistä kuului Paperiliittoon, osa eli 48 työntekijää Sähköliittoon.
4. Paperiliitto nosti Työtuomioistuimessa hyvityskanteen irtisanomisiin johtaneista yt-neuvotteluista. Työtuomioistuin tuomitsi Stora Enson maksamaan liiton irtisanotuille jäsenille hyvitystä, kullekin työntekijälle 17 000 euroa, yhteistoimintalain vastaisesta menettelystä. Oikeuden mukaan Stora Enso oli rikkonut lakia, koska se oli päättänyt mainittujen tehdaiden sulkemisesta jo lokakuussa 2007 antamassaan pörssitiedotteessa, vaikka yt-neuvottelut alkoivat vasta marraskuussa.
5. Sähköliitto ei sitä vastoin nostanut yt-neuvotteluista kannetta, vaikka liiton hallitus oli irtisanomisten jälkeen päättänyt tutkia niihin johtaneet yt-neuvottelut ja tarvittaessa riitauttaa ne. Liitto oli julkaissut kotisivuillaan päätöksestään tiedotteen, jonka mukaan käytännössä riitauttaminen merkitsisi Stora Enson haastamista oikeuteen.
6. Sähköliittoon kuuluneet irtisanotut työntekijät vaativat Pirkanmaan käräjäoikeudessa liitoltaan vahingonkorvausta, koska se ei ollut nostanut ilmoituksestaan huolimatta hyvityskannetta eikä myöskään ilmoittanut siitä työntekijöille ennen kanneajan umpeutumista. Työntekijät katsoivat, että heiltä oli Sähköliiton laiminlyönnin vuoksi jäänyt saamatta hyvitys, jonka he olisivat saaneet, jos kanne olisi nostettu.
7. KKO totesi hovi- ja käräjäoikeuden tavoin, että Sähköliitto oli velvollinen korvaamaan irtisanotuille työntekijöille aiheutuneen vahingon. KKO:n mukaan irtisanotuilla työntekijöillä oli liitolta saamiensa tietojen perusteella perusteltu aihe luottaa siihen, että liitto valvoo heidän etujaan ammattiyhdistyksille yleisesti kuuluvalla tavalla.
8. Korkein oikeus ei ottanut kantaa korvausten määriin. Pirkanmaan käräjäoikeus ja Turun hovioikeus olivat velvoittaneet Sähköliiton maksamaan kullekin kantajalle vahingonkorvausta 8 000 euroa. Kanteessaan työntekijät olivat vaatineet Sähköliiton velvottamista suorittamaan heille kullekin vahingonkorvausta 17 000 euroa. Käräjäoikeus, jonka ratkaisua hovioikeus ei muuttanut, arvioi kunkin kantajan kärsimän vahingon määräksi 12 000 euroa. Koska työntekijät olivat omalla passiivisuudellaan myötävaikuttaneet vahinkoonsa, käräjäoikeus sovitteli korvauksen määräksi 8 000 euroa henkeä kohti.
9. KKO:n tiedotteessa ei ole puututtu ammattiliiton korvausvastuun perusteeseen, mutta sitä on pohdittu tuomion perusteluissa. Kantajat olivat esittäneet korvausvaatimuksensa tueksi sopimusoikeudellisia ja toissijaisesti myös sopimuksen ulkoisia eli ns. rikkomusperusteisia vastuuperusteita. Jaottelulla sopimusperusteisiin ja rikkomusperusteiseen vastuuseen on merkitystä, sillä kantessa vaadittu ns. puhdas varallisuusvahinko voidaan korvata vahingonkorvauslain 5 §:n 1 momentin nojalla rikkomusperusteisena vain, jos siihen on erittäin painavia syitä.
10. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden päättely näyttää tältä osin jääneen hieman vajavaiseksi tai epäselväksi. Korkein oikeus katsoi, että ammattiliiton vahingonkorvausvastuu työntekijöille määräytyi sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti, koska liiton yksipuoliseen sitoutumukseen perustunut toimintavelvollisuus voitiin rinnastaa asiamiehen velvoitteisiin tämän hoitaessa toisten asioita toimeksiantosopimuksen nojalla. Korkein oikeus katsoi, että liitto oli rikkonut sitoumuksensa työntekijöitä kohtaan.
11. Koska liitto ei ollut osoittanut toimineensa huolellisesti, se oli velvollinen korvaamaan kantajille aiheuttamansa taloudellisen vahingon, eli puhtaan varallisuusvahingon, jolla ei ole yhteyttä henkilö- tai esinevahinkoon. Kysymys on ns. ekskulpaatiovastuusta, jossa sopimusrikkomuksen kohteeksi joutuneen osapuolen on esitettävä näyttö ainoastaan sopimuksesta tai yksipuolisesta sitoumuksesta sekä siitä, että sopimusta tai sitoumusta on rikottu. Jos hän tässä onnistuu, rikkomuksen oletetaan johtuvan vastapuolen tuottamuksesta. Vastapuolen asiana on silloin vastuusta välttyäkseen esitettävä näyttö huolellisesta toiminnasta eli tuottamuksensa puutteesta tai siitä, että vahinko on johtunut hänen vastuulleen kuulumattomasta syystä. Ekskulpaatiovastuussa on siten kyse käännetystä todistustaakasta.
