294. Sirpa Pakkala nimitettiin Helsingin käräjäoikeuden laamanniksi

 

1. Helsingin käräjäoikeus on henkilökunnan ja käsiteltävien asioiden määrillä mitattuna Suomen suurin käräjäoikeus ja ylipäätään maan suurin tuomioistuin. Sen tuomiopiirin kuuluu ainoastaan Helsingin kaupunki, jossa on noin 660 000 asukasta. 

2. Vuonna 2021 Helsingin käräjäoikeuteen saapui 75 000 asiaa. Käräjäoikeudessa työskenteli viime vuonna 350 henkilöä, joista tuomareita oli 99,  kansliahenkilöjä 180, haastamiehiä 50 ja tuomioistuinharjoittelua suorittavia notaareja 20; määriin sisältyvät myös ma. viran- ja toimenhaltijat.

 Käräjäoikeuden vuosikertomus 2021

2. Helsingin käräjäoikeuden päällikkötuomarina vuodesta 2015 toiminut laamanni Tuomas Nurmi siirtyy eläkkeelle toukokuun lopussa. Avoimeksi tulleeseen laamannin virkaan oli yllättäen vain neljä hakijaa: 

- ma. Aipa-hankejohtaja, käräjätuomari Marko Loisa, 

- ma. laamanni, käräjätuomari Sirpa Pakkala, 

- käräjätuomari Kalevi Passila ja 

- ma. laamanni, hovioikeudenneuvos Tommi Vuorialho. 

Passila, joka toimii parhaillaan Helsingn käräjäoikeuden ma. laamaninna, peruutti hakemuksensa.

3. Laamannin virantäyttömenettelystä saa melko hyvän käsityksen Tuomarinvalintalautakunnan tekemästä virkaesityksestä, jonka valtioneuvoston kanslia on viranhakijoiden ansioyhdistelmän kera jakanut median edustajille, mutta jotka muut joutuvat tilaamaan valtioneuvoston viestinnästä. Niissä olevia tietoja on selostettu linkistä ilmenevässä asianajaja Markku Fredmanin pitämällä Suomen Asianajajaliiton Oikeusuutiset-palstassa, johon tyydyn tässä viittamaan.

SAL:n Oikeusuutiset 28.4.2022, Helsingin käräjäoikeuden laamannin virka

4.  Kolmesta jäljelle jääneestä hakijasta vahvimmiksi osoittautuivat Tuomarinvalintalutakunnan pohdinnoissa Tommi Vuorialho ja Sirpa Pakkala. Tommi Vuorialho on 53-vuotias Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden ma. laamanni, johon hänet nimitettiin vastikään eli kesäkuussa 2021. Sitä ennen hän ehti toimia vuoden verran hovioikeudenneuvoksena Helsingin hovioikeudessa ja sitä ennen vuosina 2015-2020 KKO:n kansliapäällikkönä ja vuosina 2009-2105 KKO:n  esittelijänä. Vuorialho olisi siirtynyt kahden vuoden kuluessa jo kolmanteen virkaan, jos hän olisi nimitety Helsingin käräjäoikeuden laamanniksi.

5. Tuomarinvalintalautakunnan yksimielisen esityksen mukaisesti laamannin virkaan ajalle 1.6.2022-31.5.2029 nimitettiin tasavallan presidentin esittelyssä tänään Sirpa Pakkala. Hän on viran ensimmäinen naispuolinen haltija.

6. Sirpa Pakkala ei ole antanut itsestään tai urastaan tarkempia tietoja Lakimiesmatrikkeliin, mutta sen kuitenkin tiedämme, että hän on kesäkuussa 1966 Jyväskylässä syntynyt juristi, joka on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi 1989 Helsingin yliopistosta ja saanut varatuomarin arvon vuonna 1991. Hänellä on vakinainen käräjätuomarin virka Pirkanmaan käräjäoikeudessa, mutta vuodesta 2020 lähtien hän on toiminut määräaikaisena laamannina Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa Seinäjoella; viran vakinainen haltija Riku Jaakkola on Tuomioistuinviraston ylijohtajana. Pakkala on hoitanut muitakin käräjätuomarin tehtäviä ja oikeusneuvosmiehen tehtävää sekä toiminut lyhyesn aikaa ma. hovioikeudenneuvoksena ja osaston johtajana käräjäoikeudessa. Uransa alkuaikoina Pakkala oli julkisena oikeusavustajana ja johtavana julkisena oikeusavustajana sekä lakimiehenä Suomen kunnallisliitossa ja perintäyhtiössä. Hän on ollut jäsenenä oikeusministeriön  asettamissa työryhmissä ja toiminut koulutustehtävissä.  Hän on toiminut vuodesta 2019 työtuomioistuimen asiantuntijajäsenen varajäsenä ja viime vuonna hänet valittiin Tuomioistuinviraston johtokunnan varajäseneksi. Pakkala on suorittanut johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon ja osallistunut oikeusministeriön järjestämään johtamiskoulutukseen. Hän on Twitterissä @SirpaPakkala.

6a.  Vasta tämän blogijutun valmistuttua sain tietää, että Sirpa Pakkola  on toiminut nelisen vuotta eli 2006-2010 käräjätuomarina myös Ikaalisten käräjäoikeudessa - minullekin aikoinaan hyvin tutussa tuomioistuimessa! Muutin Ikaalisista vuoden 2006 alussa Riihimäelle. Käräjäoikeusuudistuksen myötä Ikaalisten käräjäoikeus lakkautettiin vuonna 2010 ja yhdistettiin Pirkanmaan käräjäoikeuteen.

7. Kuten edellä olevasta voidaan päätellä, Sirpa Pakkalalla on takanaan varsin monipuolinen ja nousujohteinen ura tuomioistuimisssa ja oikeuslaitoksessa, minkä lisäksi hänelllä on myös muunlaista kokemusta erilaisista lakimiestehtävistä. Hänestä maan suurin käräjäoikeus saa varmasti pätevän ja reippaan päällikkön, jolla on kykyä ja halua johtaa ja kehittää käräjäoikeuden toimintaa entistä paremmaksi. Kuten Tuomarinvalintalautakunnan virkaesityksen perusteluista ja Helsingin käräjäoikeuden edellä viitatusta vuosikertomuksesta 2021 ilmenee, käräjäoikeudessa toteutetaan parhaillaan merkittävää organisaatiouudistusta, jonka tuloksista paljon riippuu, millaiseksi käräjäoikeuden toiminta vastaisuudessa muodostuu. Ensimmäisiksi töikseen uusi laamanni uudistanee  käräjäoikeuden hieman nuivaa tiedotus- ja viestintätoimintaa ja vienee tuomioistuimensa Twitteriin.

293. Rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen. Suhteellisuusperiaate. Säilöön ottaminen. KKO 2022:29

1. Helsingin käräjäoikeus oli 24.2.2022 hylännyt syyttäjän vaatimuksen Viron kansalaisen A:n luovuttamisesta Puolaan syytetoimenpiteitä varten ja kumonnut A:lle määrätyn matkustuskiellon lausumatta syyttäjän vaatimuksesta A:n pitämisestä säilössä, kunnes päätös on tullut lainvoimaiseksi. Käräjäoikeus oli katsonut luovuttamisen kokonaisuutena arvioiden suhteellisuusperiaatteen vastaiseksi. 

2. KKO myönsi syyttäjälle valitusluvan, Syyttäjä vaati valituksessaan, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja A luovutetaan Puolaan syytetoimenpiteitä varten.Lisäksi syyttäjä vaati, että Amäärätään säilöön otettavaksi luovuttamisen täytäntöönpanon turvaamiseksi. A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä. Hän vastusti syyttäjän säilöön ottamista koskevaa vaatimusta. 

3. KKO katsoi päätöksestä tarkemmin ilmenevillä perusteilla, että suhteellisuusperiaatetta ei voitu pitää perusteena kieltäytyä luvuttamisesta toiseen EU-jäsenvaltioon. KKO määräsi A:n luovutettavaksi Puolaan syytetoimenpiteitä varten. KKO katsoi, että sillä oli EU-luovuttamislain nojalla toimivalta tutkia syyttäjän valituksessaan esittämä säilöön ottamista koskeva vaatimus. A määrättiin säilöön otettavaksi luovuttamisen täytäntöönpanon turvaamiseksi. EU-luovuttamisL 5 § 2 mom, 33 § 2 mom ja 42 §. 

4. KKO:n julkaisema ratkaisuseloste

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202229.html

292. Menetyn määräajan palauttaminen. KKO 2022:28

1. Kanta-Hämeen käräjäoikeus oli 18.12.2017 tuominnut A:lle 6 kuukauden vankeusrangaistuksen sijasta 180 tuntia yhdyskuntapalvelua, josta A oli suorittanut 87 tuntia. 

2. Syyttäjä on samassa käräjäoikeudessa 1.10.2020 vireille tulleessa asiassa vaatinut suorittamatta olevan yhdyskuntapalvelun muuntamista vankeudeksi sen vuoksi, että A oli jättänyt ilman hyväksyttävää syytä hänelle tuomitun seuraamuksen suorittamisen kesken.

3. A on 16.11.2020 haastettu muuntorangaistusta koskevan asian 15.12.2020 pidettävään pääkäsittelyyn uhalla, että asia voidaan käsitellä ja ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta. 

4. A on 14.12.2020 toimittanut käräjäoikeuteen sähköpostiviestin, jossa hän on pyytänyt, että hänen viestinsä ja hänen terveydentilaansa koskevat liitteet toimitetaan 15.12.2020 pidettävään pääkäsittelyyn.

5. A ei ole ollut paikalla 15.12.2020 järjestetyssä pääkäsittelyssä, jonka päätteeksi käräjäoikeus on julistamallaan tuomiolla muuntanut A:n suorittamatta olevan yhdyskuntapalvelurangaistuksen syyttäjän vaatimuksen mukaisesti 3 kuukaudeksi 3 päiväksi vankeutta. Tuomio on tullut lainvoimaiseksi 22.12.2020.

6. A on 6.1.2021 käräjäoikeuteen lähettämässään sähköpostissa ilmoittanut, ettei hän ollut saanut päätöstä tai muuta tietoa 15.12.2020 käsitellystä asiastaan, ja tiedustellut, miten asia oli ratkaistu. A:lle on vastattu, että hänelle oli 16.12.2020 postitse lähetty tuomiolauselma ja muutoksenhakuohjeet ja että tuomio on lainvoimainen. 

7. A on tämän jälkeen hakenut oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 4 §;nnojalla hakenut  Turun hovioikeudelta menetetyn määräajan palauttamista tyytymättömyyden ilmoittamista ja valituksen tekemistä varten. 

8. Turun hovioikeus hylkäsi 11.5.2021 A:n hakemuksen.

9. KKO myönsi A:lle valitusluvan. A vaati valituksessaan, että hänelle palautetaan määräaika tyytymättömyyden ilmoittamiseksi ja valituksen laatimiseksi  Kanta-Hämeen käräjäoikeuden 15.12.2020 antamasta tuomiosta. Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylään.

10. KKO:ssa oli kysymys siitä, onko muutoksenhakuajat palautettava sillä perusteella, ettei vastaaja ollut saanut käräjäoikeudelta ilmoitusta tuomiosta ja muutoksenhakuohjeita ennen kuin määräaika tyytymättömyyden ilmoittamiseen oli päättynyt.

11. Oikeudenkäymiskaaren (OK) 31 luvun 17 §:n mukaan sille, joka laillisen esteen vuoksi ei ole voinut määräajassa ilmoittaa tyytymättömyyttään tahi hakea muutosta tai takaisinsaantia taikka ryhtyä muuhun toimeen oikeudenkäynnissä taikka joka muutoin esittää anomuksensa tueksi erittäin painavia syitä, voidaan hakemuksesta palauttaa menetetty sellainen määräaika.

12. OK 25 luvun 4 §:n mukaan jos käräjäoikeus tuomitsee rangaistukseen sellaisen rikosasian vastaajan, joka on ollut poissa silloin, kun asian käsittely on istunnossa päättynyt, käräjäoikeuden on välittömästi tuomion julistamisen tai antamisen jälkeen ilmoitettava hänelle tuomion julistamis- tai antamispäivä ja tuomittu seuraamus sekä samalla lähetettävä 3 §:n 2 momentissa mainitut muutoksenhakuohjeet. Ilmoitus saadaan lähettää postitse vastaajan viimeksi ilmoittamalla osoitteella. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä sakosta eikä muuntorangaistuksesta.

13. Edellä mainitun pykälän sanamuodon mukaan ilmoitusta ei tarvitse lähettää, kun kysymys on muuntorangaistuksesta.  Korkein oikeus katsoi (perustelukappale 8), että ilmoitus vankeusrangaistukseen tuomitulle vastaajalle voidaan jättää tekemättä vain, kun kysymys on sakon muuntorangaistuksesta. Muiden muuntorangaistusten osalta ilmoitus tuomion julistamis- tai antamispäivästä ja tuomitusta seuraamuksesta muutoksenhakuohjeineen on tehtävä, jos vastaaja ei ole ollut läsnä ratkaisua julistettaessa.

14. KKO on vuonna 2002 ratkaissut vastaavanlaisen tapauksen kuin mistä tässä asiassa on kysymys.  Ennakkopäätöksessä KKO 2002:99 oli kysymys tilanteesta, jossa käräjäoikeus oli lähettänyt rikosasian asianomistajalle ennalta ilmoituksen tuomion antamispäivästä postin välityksellä. Asianomistaja kertoi, ettei hän ollut saanut lähetettyä ilmoitusta. KKO totesi, että käytössä olevan tiedoksiantotavan heikkoutena oli se, ettei lähetyksen perilletuloa yleensä voida jälkikäteen todistaa. Vaikka postinkulun luotettavuus oli hyvä, oli mahdollista, että eri syistä lähetyksiä jää saapumatta. Ei ollut perusteltua, että asianomainen tällaisissa tapauksissa vailla omaa syytään kärsisi oikeudenmenetyksen. Tämän vuoksi, ja kun jutussa asianomistajana olleen henkilön ilmoitusta siitä, että lähetys ei ollut tullut perille, ei ollut ilmennyt aihetta epäillä, KKO katsoi määräajan palauttamiselle olevan lailliset perusteet.

15. KKO totesi perusteluissaan (kohta 10), että kun määräajan palauttamista koskeva vaatimus perustuu yksittäiseen postinkulun häiriöön, tulee asiaa OK 31 luvun 17 §:n nojalla arvioida siltä kannalta, onko määräajan palauttamisen tueksi esitetty erittäin painavia syitä.

16. Käräjäoikeuden asiakirjoista kävi ilmi, että OK 25 luvun 4 §:ssä tarkoitettu ilmoitus on lähetetty postitse A:lle tuomion julistamispäivää seuranneena päivänä.

17. A oli väittänyt, ettei hän ollut saanut käräjäoikeuden kirjelähetystä. KKO:n mukaan A:n väitettä tuki jossain määrin se, että postilähetys on ajoittunut joulunaikaan ja että hän on noin kolme viikkoa käräjäoikeuden pääkäsittelyn jälkeen ottanut oma-aloitteisesti yhteyttä käräjäoikeuteen ja tiedustellut asiastaan. KKO katsoi, että A:n väitettä asiakirjojen saapumatta jäämisestä voidaan pitää uskottavana. Tästä ei kuitenkaan vielä seurannyt, että määräajan palauttamisen tueksi olisi esitetty lainkohdassa edellytetyt erittäin painavat syyt.

18. KKO totesi, että OK 25 luvun 4 §:n mukaisen ilmoitusvelvollisuuden tarkoitus on esitöiden mukaan ollut se, että vastaaja saa ennen tuomion täytäntöönpanoa tiedon tuomitusta ehdottomasta vankeusrangaistuksesta tai esimerkiksi tiedon ehdolliseen vankeuteen liittyvästä koeajasta (HE 184/1977 vp s. 18 sekä KKO 2014:104, kohta 10). Vaikka säännöksen mukaan lähetettäviin ilmoituksiin sisältyvät myös muutoksenhakuohjeet, säännöksen varsinaisena tarkoituksena ei KKO:n mukaan ole sen varmistaminen, että vastaaja ehtii halutessaan ilmoittaa tyytymättömyyttä tuomioon. Kun otetaan huomioon tyytymättömyyden ilmoittamiselle säädetyn määräajan lyhyys, tällaista tavoitetta ei voitaisikaan saavuttaa tuomion antamisen jälkeen postitse toimitettavalla ilmoituksella.

19. Menetetty määräaika on erittäin painavien syiden perusteella palautettavissa, jos asianosainen ei ilman omaa syytään ole voinut noudattaa prosessitoimelle säädettyä määräaikaa. Syynä voi olla jokin asianosaisen vaikutuspiirin ulkopuolinen ja ennakoimaton este mutta joissakin tapauksissa myös sellainen erehdys tai tiedon puute, jota ei voida pitää hänen vikanaan. Arvioitaessa tilanteita, joissa OK 24 luvun 8 § tai 25 luvun 4 §:n mukaisesti lähetetyt tiedot ovat postinkulun vuoksi viivästyneet tai jääneet kokonaan saapumatta, voidaan KKO:n mukaan merkitystä antaa muun muassa sille, minkälaiset mahdollisuudet asianosaisella on ollut tuomion sisällön oma-aloitteiseen selvittämiseen määräajan kuluessa.

20. A on tiedoksi saamansa haasteen perusteella ollut tietoinen pääkäsittelyn ajankohdasta ja haastehakemuksesta, jossa syyttäjä on esittänyt vaatimuksen osittain suorittamatta jääneen yhdyskuntapalvelurangaistuksen muuntamiseksi vankeudeksi. Istuntokutsun perusteella A on tiennyt, että asia voidaan pääkäsittelyn jälkeen ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta.

21. A oli ollut käräjäoikeuteen sähköpostitse yhteydessä päivää ennen pääkäsittelyä. Viestistä ilmenee, että hän on tiennyt oikean käsittelypäivän ja käsiteltävän asian laadun. A on jäänyt saapumatta pääkäsittelyyn. Myöhemmästä A:n lähettämästä viestistä ilmenee hänen olettaneen, että asia ratkaistaan ilmoitettuna käsittelypäivänä. A:lle ei ole hänen käräjäoikeudelle lähettämänsä sähköpostiviestin perusteella voinut syntyä perusteltua käsitystä siitä, että tuomio lähetetään hänelle sähköpostitse (ks. KKO 2014:104, kohta 17).

22. A on ottanut oma-aloitteisesti yhteyttä käräjäoikeuteen sekä päivää ennen pääkäsittelyä että noin kolme viikkoa sen jälkeen. KKO katsoi, että yhteydenpito käräjäoikeuteen puhuu sitä vastaan, että A:n terveydentila olisi asettanut esteen tiedustella asiaansa viipymättä istunnon jälkeen.

23. Erittäin painavien syiden kannalta voitiin KKO:n mukaan ottaa huomioon se, että A on toiminut asiassaan ilman lainoppinutta avustajaa. Kysymyksessä on lisäksi ensimmäinen kerta, kun A on tuomittu suorittamaan ehdotonta vankeusrangaistusta, mikä korostaa asian merkitystä A:lle.

24. Johtopäätöksenään KKO totesi, että tässä tapauksessa muutoksenhakumahdollisuuden avaamista puoltavat seikat eivät yhdessäkään arvioituina muodosta sellaista erittäin painavaa syytä, jonka vuoksi menetetyn määräajan palauttamisen edellytykset täyttyisivät. Toisin kuin ennakkopäätöksessä KKO 2002:99 käsitellyssä tapauksessa, A on tiennyt asiansa käsittelyajankohdan ja että asia todennäköisesti ratkaistaan tuolloin. Vaikka A:n väite asiakirjojen saapumatta jäämisestä oli sinänsä uskottava, hänellä oli ollut mahdollisuudet saada ajoissa selville tuomion sisältö ja muutoksenhakuohjeet. A ei kuitenkaan ollut ryhtynyt käytettävissään olleisiin ja häneltä kohtuudella edellytettäviin toimiin varmistaakseen muutoksenhakuoikeutensa säilyttämisen. Näin ollen hovioikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei KKO:n mukaan ollut aihetta.

25. KKO ei muuttanut Turun hovioikeuden päätöksen lopputulosta.  

26. KKO:n ratkaisuseloste

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202228.html

27. Minusta virheellinen ei olisi ollut myöskään ratkaisu, jolla KKO olisi palauttanut A:lle kyseisen menetetyn määräajan. A:n tapaus muistuttaa aika paljon KKO:n vuonna 2002 ratkaisemaa asiaa (KKO 2002:99), jossa asianomistajalle palautettiin määräaika, kun hän ei ollut saanut käräjäoikeuden postitse lähettämää ilmoituskirjettä.

28. KKO linja näyttää A:n kannalta ankaralta myös siksi, että A on esiintynyt käräjäoikeudessa ilman avstajaa eikä häntä ollut aikaisemmin määrätty suorittamaan ehdotonta vankeusrangaistusta. Nämä contraseikat KKO toki ilmoittaa perusteluissaan, mutta ei puntaroi niiden merkitystä ja painoarvoa lähemmin.

29. Huomio kiinnittyy myös siihen, miten vahvasti KKO perusteluissaan haluaa nojautua hallituksen esitykseen 184/1977 vp ja siinä esitettyyn käsitykseen siitä, että OK 25:4:n tarkoituksena ei olisi sen varmistaminen, että syytetty ehtisi halutessaan ilmoittaa tyytymättömyyttä langettavaan tuomioon, vaan ainoastaan se, että syytetty saa ennen tuomion täytäntöönpanoa tiedon ehdottomasta vankeusrangaistuksesta tai ehdollisen vankeuden koetusajasta. 

30. Tuomioistuimen tulisi lakiesitysten  tarkoitusta pohtiessaan toki käyttää ennen kaikkea omaa harkintaansa eikä tyytyä lakonisesti siteeraamaan yksinomaan sitä, mitä hallituksen lakiesityksessä on lähes 45 vuotta sitten on virkamiestyönä lausuttu. Tässä tapauksessa on selvää, että A olisi tarvinnut tiedon voidakseen valittaa tuomiosta, jolla on hänet on muuntorangaistuksena määrätty suorittamaan ehdoton vankeusrangaistus. Lisäksi on huomattava, että käräjäoikeuden lähettämä ilmoitus sisälsi myös muutoksenhakuohjeet mahdollisen valituksen tekemistä varten.

31. KKO viittaa myös, ikään kuin vaivihkaa tai ohimennen, ennakkopäätökseen KKO 2014:104 avaamatta kuitenkaan tarkemmin sen sisältöä. En pidä tällaista viittaustekniikkaa suositeltavana perustelutapana.

32.  Ei ole aivan harvinaista, että tuomioistuimen lähettämä tavallinen virkakirje ei syystä tai toisesta tavoita vastaanottajaa. Herääkin kysymys, miksi käräjäoikeus ei lähettänt OK 25:4:ssä tarkoitettua ilmoitusta A:lle sähköpostilla, vaikka se, kuten ratkaisuselosteesta ilmenee, tiesi A:n sähköpostiosoitteen. Sähköpostiviesti olisi tavoittanut A:n, jolloin nyt koettu oikeudenkäynti kahdessa ylimmässä oikeusasteessa olisi vältetty.

33. Syynä on lakiteksti, sillä OK 25:4:ssä säädetään, että ilmoitus saadaan lähettää postitse vastaajan viimeksi ilmoittamalla osoitteella. Mainittu säännös peräisin vuodelta 1998. Lainsäätäjän tulisi aika ajoin tarkistaa, mitä teknologian kehityksessä tapahtuneet muutokset edellyttävät tuomioistuinten viestinnän ajanmukaisuudelta. Ei olisi ollut toki virhe, jos käräjäoikeus olisi lähettänyt ilmoituksen ja muutosenhakuohjeet A:lle myös sähköpostilla; kuten sanonta kuuluu, tuomioistuinlaitos on myös palvelulaitos, vaikka tämä usein unohdetaankin.

34. OK 31 luvun 17 §:n mukaan menetetyn määräajan palauttaminen  edellyttää, että hakija esittää anomuksensa tueksi "erittäin painavia syitä".  Olisi syytä harkita, olisivatko "painavat syyt" riittävä kriteeri. Sana anomus voitaisiin korvata säännöksessä sanalla hakemus.

 

 

 

 

 

 

 

291. Saatavan ulosmittaus. Ulosottovalitus. KKO 2022:27

1. Korkein oikeus antoi tänään saatavan ulosmittausta koskevan ennakkopäätöksen KKO 2022:27.  Tapauksessa velallinen A oli riitauttanut häneltä ulosmitatun kauppahintaa koskevan saatavan, josta ulosottomies oli antanut hänelle maksukiellon ja määrännyt A:n maksamaan kauppahinnan ulosottomiehelle.  

2. A vvaati ulosottomiehen päätöksen kumoamista ja maksukiellon poistamista. Hän vetosi ulosottovalituksessaan siihen, että kauppahinnan maksuvelvollisuus oli vanhentumisen johdosta lakannut. Käräjäoikeus ja hovioikeus hylkäsivät A:n ulosottovalituksen. KKO sen sijaan kumosi ulosottomiehen päätöksen, koska A oli kiistänyt saatavan oikeellisuuden ulosottokaaren säännöksissa tarkoitetulla tavalla, jolloin sen määrää voitu ilman ulosottoperustetta periä A:lta. - Katsotaanpa hieman tarkemmin, mistä asiassa oli kyysmys.

3. Ulosottomies oli 19.3.2018 ulosmitannut ulosottovelallisena olevalta B:ltä erääntyneen kauppahintasaatavan A:lta. Saatavan perusteena oli maksamatta oleva helikopterikaupan loppukauppahinta 43 291,20 euroa. 

4. Samassa yhteydessä ulosottomies oli antanut A:lle saatavaa koskevan maksukiellon ja kehottanut A:ta maksamaan pidätetyt varat ulosottoon. Päätös ulosmittauksesta on tullut lainvoimaiseksi. Kun A ei ollut tehnyt maksua, ulosottomies on päätöksellään 11.7.2018 velvoittanut A:n maksamaan saatavaa vastaavan määrän 43 291,20 euroa ulosottomiehelle.

5. A on ulosottomenettelyssä kiistänyt saatavan oikeellisuuden ja väittänyt maksuvelvollisuutensa lakanneen vanhentuneena. Ulosottomies on kuitenkin katsonut, että saatava on niin selvä ja riidaton, että sen määrä voitiin ulosmitata A:lta.

6.  A vaati Pirkanmaan käräjäoikeudelle tekemässään ulosottovalituksessa, että ulosottomiehen päätös kumotaan ja A:lle määrätty maksuvelvollisuus poistetaan.

7. Käräjäoikeus on päätöksellään 11.12.2018 hylännyt A:n valituksen. A valitti päätöksestä Turun hovioikeuteen. Hovioikeus on päätöksellään 11.1.2021 hylännyt valituksen.  

8.  KKO myönsi A.lle valitusluvan rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, oliko A ulosottokaaren 4 luvun 68 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla kiistänyt saatavan oikeellisuuden. A vaati valituksessaan, että hovioikeuden ja ulosottomiehen päätökset kumotaan ja sille määrätty maksuvelvollisuus poistetaan. Ulosottomies antoi pyydetyn lausunnon.

9.  KKO:ssa oli siis kysymys siitä, onko A ulosottokaaren 4 luvun 68 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla kiistänyt ulosmitatun saatavan oikeellisuuden niin, ettei siltä voida ulosmitata saatavan määrää.

10. KKO totesi sovelltavista säännöksistä, että ulosottokaaren (UK) 4 luvun 27 §:n 2 momentin mukaan saatavan ja muun oikeuden ulosmittaus tulee voimaan suoritusvelvolliseen nähden silloin, kun hän on saanut tiedoksi kirjallisen kiellon suorittaa saatavaa tai täyttää velvoitetta muulle kuin ulosottomiehelle (maksukielto). Maksukiellon saaja on velvollinen noudattamaan sitä heti.

11. Mainitun luvun 67 §:n 1 momentin mukaan ulosottomies saa antaa maksukiellon saajalle kehotuksen maksaa erääntynyt ulosmitattu saatava, paitsi jos saatava on riitainen tai epäselvä.

12. Mainitun luvun 68 §:n 1 momentin mukaan jollei maksukiellon saaja noudata todistettavasti tiedoksi saamaansa maksukieltoa, joka koskee palkkaa tai toistuvaa elinkeinotuloa, ulosottomies saa ulosmitata maksukiellon saajalta määrän, joka on maksamatta ulosottomiehelle. Ulosmittaus edellyttää, että maksukiellon saajan maksuvelvollisuus on selvä. Saman pykälän 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös muuta saatavaa, josta velallisella on ulosottoperuste tai jonka oikeellisuutta maksukiellon saaja ei kiistä. Hakijalla on oikeus ajaa kannetta maksukiellon saajaa vastaan saatavan oikeellisuuden vahvistamiseksi.

13. UK 4 luvun 67 §:n perusteluiden (HE 13/2005 vp s. 96–97) mukaan ulosottomies ei normaalisti saisi antaa maksukehotusta, jos maksukiellon saaja kiistää maksuvelvollisuutensa. Ulosottomies ei voi tutkia velallisen saatavan oikeellisuutta. Ulosottomies voisi kuitenkin antaa maksukehotuksen, jos maksukiellon saajan esittämät väitteet ovat selvästi perusteettomia eikä saatavaa voida siten pitää aidosti riitaisena. Ulosottomiehen olisi kuitenkin noudatettava tässä varovaisuutta.

14. UK 4 luvun 68 §:n 2 momenttia koskevien perusteluiden (HE 13/2005 vp s. 98) mukaan ulosmittaus puolestaan edellyttäisi sitä, että ulosottovelallisella on saatavasta ulosottoperuste maksukiellon saajaa vastaan. Tällä tavoin vältetään se, että ulosottomies joutuisi tutkimaan saatavan oikeellisuuden. Jollei ulosmitatusta saatavasta ole ulosottoperustetta, ulosmittaus maksukiellon saajalta estyisi, jos tämä kiistää saatavan oikeellisuuden. Mikä tahansa asiasyihin perustuva kiistäminen estäisi ulosmittauksen. Ulosmittausta ei voitaisi toimittaa myöskään silloin, kun saatava on muuten epäselvä. Saatavasta olisi hankittava ulosottoperuste tuomioistuimesta silloinkin, kun maksukiellon saaja kiistää maksuvelvollisuutensa, vaikka asia olisi sinänsä suhteellisen selvä.

15.  Päätöksen perustelujen kohdissa 10-15 KKO pohdiskeli, mitä perusteita saatavan kiistämiseltä tulee edellyttää. KKO katsoi, että kiistäminen ei voi perustua esimerkiksi suoritusvelvollisen maksuhaluttomuuteen tai maksukykyyn, vaan kiistämisen on liityttävä ulosmitattuun saatavaan. Saatavan oikeellisuus ei koske vain saatavan oikeudellista perustetta vaan yleisesti maksukiellon saajan maksuvelvollisuutta. Kiistäminen voi siten koskea mitä tahansa saatavaan liittyvää seikkaa, kuten sen syntyä, määrää tai lakkaamista.

16. Tätä asiaa arvioidessaan KKO totesi, että  B:n saatava perustuu A:n ja B:n väliseen helikopterikauppaan, ja kyse on kauppahinnan viimeisestä erästä. Saatavasta ei ole ulosottoperustetta. Aikaisemmassa täytäntöönpanoriidassa vuonna 2014 on ratkaistu riita omistusoikeudesta myytyyn helikopteriin, mutta sen yhteydessä ei ollut vahvistettu kauppahintasaatavan oikeellisuutta.

17. Asiassa oli siis kysymys on siitä, onko A kiistänyt ulosmitatun kauppahintasaatavan oikeellisuuden niin, ettei siltä saada ulosmitata kyseistä saatavaa vastaavaa määrää. A on väittänyt, että saatava on vanhentumisen vuoksi lakannut. A on yhtäältä riitauttanut kauppahinnan maksamiselle sovitun eräpäivän ja siten vanhentumisajan alkamisajankohdan ja toisaalta sen, onko vanhentuminen katkaistu.

18. KKO katsoi,  että A oli  kiistänyt saatavan oikeellisuuden ulosottokaaren 4 luvun 68 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, kun se on väittänyt saatavan lakanneen ja esittänyt tälle väitteelle myös oikeudellisia perusteita. Näin ollen loppukauppahinnan määrää ei voida ulosmitata A:lta ilman, että sen maksuvelvollisuus on vahvistettu.

19. KKO kumosi ulosottomiehen 11.7.2018 tekemän päätöksen sekä alempien oikeuksien edellä mainitut päätökset ja vapautti A:n sille määrätystä maksuvelvollisuudesta. - Ei huomauttamista.

20. KKO:n ratkaisuseloste

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202227.html

 

 

 

290. Kalastusoikeus Tenolla. Saamelaiset. Perustuslain etusija. KKO 2022:25. KKO 2022:26.

 

1.Kor­kein oi­keus (KKO) hylkäsi tänään syytteet saamelaisten kalastusoikeuksia Tenojoen vesistössä  koskevissa asioissa. 

2. Kahdessa asiassa ajetut syytteet kos­ki­vat pai­kal­lis­ten saa­me­lais­ten oi­keut­ta ka­las­taa Te­no­joen ve­sis­töön kuu­lu­vis­sa Uts­joes­sa ja Vet­si­joes­sa. Lapin käräjäoikeus oli jo vuonna 2019 hylännyt sanotut syytteet, joten KKO piti en­nal­laan kä­rä­jä­oi­keu­den an­ta­mat rat­kai­sut. KKO  perusteli ratkaisuja laajasti.

3. Syyttäjä vaati toisessa jutussa (R2019/424) paikalliselle saamelaiselle miehelle (A) rangaistusta kalastusrikkomuksesta. A oli kalastanut lohta seisovalla verkolla Utsjoessa sallitun kalastuskauden ulkopuolella elokuussa vuonna 2017. Kalastaminen kyseisenä ajankohtana elokuussa oli vastoin tuolloin voimassa ollutta valtioneuvoston asetusta, joka koski kalastamista Tenojoen vesistön sivuvesistöissä.

4. KKO katsoi tuomiostaan ilmenevillä perusteilla, että asetuksen kalastuskautta koskeva säännös oli ristiriidassa A:lle saamelaisena perustuslain 17 §:n 3 momentissa turvattujen oikeuksien kanssa. KKO jätti asetuksen säännöksen perustuslain 107 §:n nojalla soveltamatta ja hylkäsi kalastusrikkomusta koskevan syytteen. Tuomio on julkaistu ennakkopäätöksenä KKO 2022:25.

5. Ratkaisuseloste KKO 2022:25

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202225.html

6. Toisessa asiassa (R2019/425) syyttäjä vaati neljälle paikalliselle saamelaiselle naiselle kalastuslain 10 §:n 2 momentin nojalla sakkorangaistusta luvattomasta pyynnistä. Nämä olivat 29.7.2017 kalastaneet vieheellä ja vavalla valtion vesialueella Vetsijoessa ilman Metsähallituksen lupaa.

7. KKO katsoi tuomiosta ilmenevillä perusteilla, että tekoaikaan vuonna 2017 voimassa ollut kalastuslain mukaisen lohen ja taimenen nousualueelle vaadittu erillinen kalastuslupa ja siihen liittyvät lupakäytännöt aiheuttivat niin merkittäviä rajoituksia paikallisille saamelaisille, että säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa heille perustuslain 17 §:n 3 momentissa turvattujen oikeuksien kanssa. Kalastuslain säännös jätettiin sen vuoksi perustuslain 106 §:n nojalla soveltamatta, ja syyte luvattomasta pyynnistä hylättiin. Tuomio on julkaistu ennakkopäätöksenä KKO 2022:26.

8. Ratkaisuseloste KKO 2022:26

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202226.html 

9. Vastaajien avustajana kummassakin asiassa toimi asianajaja Markku Fredman. 

10. Asiat käsiteltiin KKO:ssa ennakkopäätösvalituksina (OK 30 A luku), joilla syyttäjä haki muutosta käräjäoikeuden tuomioihin hovioikeuden asemesta suoraan KKO:lta.

11. Asian käsittely on tästä huolimatta ollut hidasta, sillä väitetyt rikkomukset tapahtuivat jo kesällä 2017. KKO:een asiat ovat tulleet toukokuussa 2019, KKO myönsi syyttäjälle valitusluva 27.8.2019. Asiat ovat olleet esittelyssä luultavasti alkusyksystä 2020. Ratkaisuja on siten puntaroitu ja hiottu KKO:ssa huolellisesti lähes kaksi vuotta.

12. Jutun vastaajat ja joukko muita saamelaisia kokoontui tänään heti aamutuimaan Utsjoen musiikkitalolle kuulemaan tiedot KKO:n päätöksistä. Ratkaisujen tultua tunnelma talolla oli onnellinen ja riehakas. Mukana oli myös Ylen toimittaja, joka raportoi tilaisuudesta Yle Uutisten sivuilla näin:

https://yle.fi/uutiset/3-12402793

289. Oikeudenkäynnin julkisuus. Henkilöllisyyden julkisuus. Salassapito. Salassapitoaika. KKO 2022:24

 1. Korkeimman oikeuden (KKO) tänään antamassa harvinaislaatuisessa päätöksessä, joka on julkaistu ennakkopäätöksenä KKO 2022:24, on kysymys tuomioistuimen määräykseen perustuvan salassapitoajan pidentämisestä.

2. Helsingin käräjäoikeudessa, Helsingin hovioikeudessa ja KKO:ssa vuosina 2006-2009 tapahtunut oikeudenkäynti kolmea vastaajaa vastaan oli koskenut salassapitorikosta ja yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä. Siinä oli käsitelty erityisen arkaluonteisia tietoja asianomistajien yksityiselämästä. Sen vuoksi asianomistajien henkilöllisyys annetuissa tuomioissa ja muu oikeudenkäyntiaineisto oli määrätty oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain (945/1984) nojalla salassa pidettäviksi. Salassapitoaika oli määrätty päättymään 30.10.2023 eli 18 vuoden kuluttua asian vireilletulosta.

3. Asianomistaja vaati vuonna 2020 KKO:lle tekemässään hakemuksessa, että salassapitoaikaa pidennetään 40 vuodella. 

4. KKO katsoi päätöksessä mainituilla perusteilla selvitetyksi, että tietojen tuleminen julkisiksi todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa niille eduille, joiden suojaksi salassapitovelvollisuus on säädetty. 

5. Tämän vuoksi KKO pidensi salasassapitoaikaa hakemuksen mukaisesti 40 vuodella eli 30.10.63 asti. Salassapito koskee oikeudenkäyntiaineistoa ja tuomiota sovellettuja lainkohtia, tuomiolauselmaa ja asiasta laadittua julkista tiedotetta lukuun ottamatta. Lainkohta: Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa (370/2007) 11 § 4 mom.

6. KKO:n ratkaisuseloste

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202224.html

 

 

288. Pakkokeino. Takavarikko. Takavarikoimiskielto. KKO 2022:23

1. Korkein oikeus (KKO) katsoi tänään antamassaan ennakkopäätöksessä KKO 2022:23, että pakkokeinolaissa tarkoitettu takavarikoimis- ja jäljentämiskielto koski viestinnän välittäjän hallussa olevaa tunnistamistietoa. 

2. Takavarikko ei siten ollut käytettävissä, kun  esitutkintaviranomainen halusi VPN-yhteydellä salatun viestinnön osapuolen IP-osoitteen.

3.  Kyseisessä asiassa  A Oyj oli tarjonnut virtuaalisen erillisverkon (VPN) avulla toteutettavaa palvelua, joka salasi palvelun käyttäjän todellisen IP-osoitteen. Keskusrikospoliisi oli Saksan keskusrikospoliisin oikeusapupyynnön perusteella takavarikoinut Saksassa vireillä olevaan rikostutkintaan liittyen A Oyj:n hallusta lokitietoja, jotka muun ohella paljastivat käyttäjän todellisen IP-osoitteen. Rikostutkinta koski epäiltyä törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.

4. KKO katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että A Oyj:tä oli pidettävä viestinnän välittäjänä ja että pakkokeinolain 7 luvun 4 §:n mukainen takavarikoimis- ja jäljentämiskielto koski myös viestinnän välittäjän hallussa olevaa säännöksessä tarkoitettua tunnistamistietoa. A Oyj:n hallusta ei saanut takavarikoida eikä jäljentää yksityisyyden suojan alaan kuuluvia tunnistamistietoina pidettäviä lokitietoja.

5. KKO perusteli rakaisua mm. sillä, että PKL7 luvun 4 §:n takavarikoimiskieltoa koskevan säännöksen perusteluista kävi ilmi lainsäädännön tavoite estää se, että takavarikolla kierretään telepakkokeinojen käytölle laissa asetettua korkeaa kynnystä.  Päätöksen perusteluissa KKO viittasi useisiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja EU-tuomioistuimen ratkaisuihin. 

6. Aiemmin myös Helsingin käräjäoikeus, päätös 10.5.2019,  ja Helsingin hovioikeus, päätös 21.10.2020, olivat päätyneet asiassaa samaan loputulokseen kuin KKO. 

7. KKO:n ratkaisuseloste

 https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202223.html

287. Tuomarinimitykset 1.4.2022

Tasavallan presidentti on 1.4.2022 päättänyt valtioneuvoston 31.3.2022 tekemän esityksen mukaisesti seuraavat tuomarinimitykset; tiedot on kopioitu Asianajajaliiton oikeusuutiset -palstalta:

1. Valtioneuvosto esittää, että tasavallan presidentti nimittää korkeimman hallinto-oikeuden oikeusneuvoksen virkaan määräaikaisen oikeusneuvoksen, OTT, OTM Timo Robert Hjalmar Utterin 1.5.2022 lukien.

• Virkaa haki viisi henkilöä, joista yksi peruutti hakemuksensa. Nämä neljä hakijaa ovat toimineet KHO:n jäsenenä määräaikaisesti. Virkaan esitetty on toiminut lähes 20 vuotta asianajajana (Roschier Asianajotoimisto Oy).

2. Valtioneuvosto esittää, että tasavallan presidentti nimittää korkeimman hallinto-oikeuden oikeusneuvoksen määräaikaiseen virkasuhteeseen esittelijäneuvos OTK Kristina Linnea Björkvallin ajalle 1.5.-31.12.2022.

• Tehtävää haki kahdeksan henkilöä, joista kaksi peruutti hakemuksensa. Tehtävään esitetty on ollut työssä KHO:ssa vuodesta 1987 alkaen, josta ajasta on toiminut yhden vuoden hallinto-oikeustuomarina.

3. Valtioneuvosto esittää, että Tasavallan Presidentti nimittää Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden käräjätuomarin virkaan käräjätuomari Jari Juhani Raappanan,

Virkaa haki kaksi henkilöä, jotka kumpikin ovat Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden alemman palkkaluokan käräjätuomareita. Virkaan esitetyllä on 23 vuoden kokemus tuomioistuimista.

4. Satakunnan käräjäoikeuden käräjätuomarin virkaan määräaikaisen käräjätuomarin Sanna Mari Anttilan.

• Virkaa haki seitsemän henkilöä, jotka kaikki toimivat käräjätuomarin tehtävässä Satakunnan käräjäoikeudessa virkaa hakiessaan, kolme heistä peruutti hakemuksensa. Virkaan esitetyllä on kahdeksan vuoden kokemus tuomioistuintyöstä.

5. Vaasan hallinto-oikeuden hallinto-oikeustuomarin virkaan hallinto-oikeustuomari Linda Michaela Strömmanin.

• Virkaa haki 10 henkilöä. Virkaan esitetyllä on lähes 17 vuotta työkokemusta tuomioistuinlaitoksesta joista viimeiset viisi vuotta hänellä on ollut alemman palkkaluokan hallinto-oikeustuomarin virka, ja
  

6. Vakuutusoikeuden vakuutustuomarin virkaan määräaikaisen vakuutusoikeustuomarin, vakuutusoikeuden esittelijän Tia Tuulia Välkkeen 1.5.2022 lukien

• Virkaa haki kaksi henkilöä, joista virkaan esitetyllä on 9,5 vuoden ja toisella hakijalla viiden vuoden kokemus vakuutusoikeudesta.
  

-------

On paikallaan, että AAL:n oikeusuutisissa kerrotaan lyhyesti myös kuinka monta hakijaa kuhunkin virkaan on ollut ja millainen työkokemus virkaan nimitetyillä on takanaan.

Lukijaa kiinnostaisi, etenkin KHO:n ja  KKO:n oikeusneuvosten virkanimitysten osalta, muiden hakijoiden nimet, ei siis pelkästään hakijoiden lukumäärä. Tieto siitä, kuinka moni hakija on peruuttanut viranhaun, ei ole järin kiinnostava. Oikeusuutisissa oleva maininta työkokemuksesta näyttää koskevan ainoastaan tai lähinnä virkaan nimitettyjen tuomioistuintyöstä hankkimaa kokemusta.

Valtioneuvoston tuomarinimityksiä koskevissa päätösluetteloissa mainitaan asian esittelijän nimi ja hänen puhelinnumeronsa ilmeisesti siksi, että esittelijältä voi yrittää saada lisätietoja kustakin virkanimitysasiasta. Tämä on hyvä asia, mutta käytännössä aika harva ulkopuolinen henkilö nähnee niin paljon vaivaa, että tarttuisi puhelimen "kampeen".

Liiteasiakirjoina pöytäkirjoissa mainitaan KHO:n oikeusneuvosten nimitysasioiden osalta KHO:n 1.3.2022 tekemät virkaesitykset tasavallan presidentille ja viranhakijoiden ansioyhdistelmät. Muiden tuomareiden kohdalla liiteasiakirjoja ovat tuomarinvalintalautakunnan virkaesitykset ja hakijoiden ansioyhdistelmät. Liitteet jaetaan median edustajille mediapalvelussa, mutta meidän tavallisten pulliaisten on pyydettävä liitteiden tietoja erikseen valtioneuvoston viestinnästä osoitteesta kirjaamo@vnk.fi.

Valtioneuvoston yleisistunnossa 31.3. ko. nimitysasiat esitteli pöytäkirjan mukaan oikeusministeriö, samoin tasavallan presidentin esittelyssä 1.4.2022. Saapuvilla kummassakin istunnossa oli oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, mutta käytännössä esittelijänä toimi näissä tilaisuuksissa ministeriön lainvalmistelun yksikönjohtaja, lainsäädäntöneuvos Pekka Pulkkinen.

Korkein oikeus on täysistunnossaan 24.3.2022 esittänyt tasavallan presidentille lainsäädäntöneuvos Pekka Pulkkisen nimittämista KKO:n ma. oikeusneuvoksen virkaan 5,5 vuodeksi eli 1.6.2022 - 31.12.2027 väliseksi ajaksi. Kun ko. nimitysasia aikanaan esitellään valtioneuvoston yleisistunnossa, Pekka Pulkkinen vaihtuu siis esittelijästä "esitettäväksi" eli virkaesityksen kohteeksi, mikä pienenä yksityiskohtana tässä mainittakoon.

286. Työsopimus. Vahingonkorvaus. Työantajan korvausvastuu. Korvauksen sovittelu. KKO 2022:22

1, Vaikeavammainen B oli toiminut henkilökohtaisen avustajansa (X) työnantajana. Hän ei ollut ottanut työntekijää varten ryhmähenkivakuutusta, mihin hänellä olisi työehtosopimuksen mukaan ollut velvollisuus. Työntekijän (X) kuoltua tämän oikeudenomistaja A vaati B:ltä vahingonkorvausta saamatta jääneestä henkivakuutuskorvauksesta.

2. Korvausvaatimusta arvioitiin työsopimuslain 12 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla. B ei näyttänyt menetelleensä työnantajana huolellisesti sillä perusteella, että jättäessään vakuutuksen ottamatta hän oli toiminut kunnalta saamaansa ohjeen mukaisesti. Lainkohta: Työsopimuslaki 12 luku 1 § 1 momentti. KKO:ssa äänestys 3-2. Ks.

3. Työnantajan korvausvelvollisuutta työntekijälle ei voitu kohtuullistaa. B velvoitettiin suorittamaan A:n vaatima vahingonkorvaus 23 830 euroa viivästyskoineen. Korvausvelvollisuus oli yhteisvastuullinen asiassa S2020/282 korvausvelvolliseksi tuomitun kaupungin kanssa; ks. vm. ratkaisusta KKO 2022:21.

4. KKO:ssa kaksi jäsentä hylkäsi A:n kanteen koska B ei ollut aiheuttanut A:lle vahinkoa tuottamuksellaan. 

5. KKO:n ratkaisuseloste

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202222.html

6. Alemmat tuomioistuimet eli Keski-Suomen käräjäoikeus, tuomio  21.11.2018, ja Vaasan hovioikeus, tuomio 19.1.2021, olivat hylänneet A:n kanteen

285. Vahingonkorvaus. Julkisyhteisön korvausvastuu. Syy-yhtys. KKO 2022:21

1. Kaupunki oli antanut vaikeavammaiselle B:lle tietopaketin henkilökohtaisen avustajan työsuhteeseen liittyvistä asioista. Tietopaketissa annetun ohjeen mukaan työntekijäin ryhmähenkivakuutus ei ollut lakisääteinen vakuutus vaan työnantaja voi ottaa avustajalleen vakuutuksen vapaaehtoisesti omalla kustannuksellaan. B ei ollut ottanut avustajanaan toiminutta työntekijää (X) varten mainittua vakuutusta, vaikka hänellä olisi työsuhteen aikana voimaan tulleen uuden työehtosopimuksen perusteella ollut velvollisuus siihen. Työntekijän kuoltua hänen oikeudenomistajansa (A) vaati kaupungilta vahingonkorvausta saamatta jääneestä vakuutuskorvauksesta.

2. Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että kaupunki oli käyttänyt julkista valtaa antaessaan B:lle ohjeen ryhmähenkivakuutuksen ottamisesta ja että kaupunki ei ollut noudattanut julkisen vallan käytölle kohtuudella asetettavia vaatimuksia, kun se oli laiminlyönyt muuttaa ohjetta uuden työehtosopimuksen voimaantulon johdosta ja ilmoittaa muutoksesta B:lle. 

3. Korkein oikeus velvoitti kaupungin korvaamaan työntekijän oikeudenomistajalle saamatta jäänyt vakuutuskorvaus 23 830 euroa viivästyskorkoineen. Korvausvelvollisuus on yhteisvastuullinen toisessa asiassa korvausvelvolliseksi tuomitun B:n kanssa. Vm. ratkaisu on julkaistu ennakkopäätöksenä KKO 2022:22.

4. Lainkohdat: Vahingonkorvauslaki  3 luku 2 §, L vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 8 d .

5. KKO:n ratkaisuseloste

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202221.html 

6. Keski-Suomen käräjäoikeus oli  26.3.2020 hylännyt A:n kaupunkia vastaan ajaman kanteen.

7. Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan ennakkopäätösvalitukseen (OK 30 A luku), jolloin hovoikeusoikeusvaihe ohitettiin asiassa kokonaan (ns. ohivaalitus)

 

 

284. Hovioikeus tuomitsi Markus Pasi Pöngän useista talousrikoksista tuntuvaan vankeusrangaistukseen

Helsingin hovioikeus antoi eilen 31.3. tuomion laajassa talousrikosjutussa, jossa syytettynä oli Markku Pasi Pönkä. Helsingin käräjäoikeus oli 2.4.2020 hylännyt kaikki Pönkää vastaan ajetut syytteet näyttämättöminä, mutta hovioikeus tuomitsi hänet 5 vuoden 7 kuukauden vankeusrangaistukseen mm. kahdesta törkeästä petoksesta ja useista muista talousrikoksista.  

Hovioikeus julkaisi tuomiosta seuraavan tiedotteen:  

Syyte perustui törkeiden petosten osalta siihen, että vastaajan katsottiin erehdyttäneen American Express Services Europe Limitediä ja useita muita luottoyhtiötä tilaamalla kymmenien muiden henkilöiden nimiin Amex-luottokortteja ja niin kutsuttuja pikavippejä tietoisena siitä, ettei luottoja tulla maksamaan takaisin. Syytteen mukaan pääosa luotoista oli tullut vastaajan itsensä käyttöön. Yhtiöille oli aiheutunut menettelystä yhteensä noin 770.000 euron suuruinen vahinko. Törkeiden veropetosten osalta oli puolestaan riidatonta, että Verohallinnolle oli tehty perusteettomia negatiivisia arvonlisäveroilmoituksia, joilla oli tavoiteltu yhteensä noin 67.000 euron taloudellista hyötyä. Rekisterimerkintärikosten ja väärennysten osalta tuli selvitetyksi, että Kaupparekisteriin oli tehty yhteensä 16 yrityksen perustamisilmoitukset, joiden liitteenä oli ollut väärennetty kuitti yhtiön osakepääoman maksamisesta. Osakepääomia ei todellisuudessa ollut maksettu.

Asiassa oli keskeisiltä osin kysymys siitä, oliko vastaaja ollut osallinen syytteessä tarkoitettuun menettelyyn. Syytteen tueksi oli esitetty näyttönä muun ohella tietotekniset raportit vastaajan kahdelta asunnolta löytyneistä tietokoneista. Tietokoneet sisälsivät runsaasti väitettyihin tekoihin liittyvää asiakirja-aineistoa. Vastaajan asunnoilta oli lisäksi löydetty yli 40 matkapuhelinta, joilla oli tilattu syytteessä tarkoitettujen henkilöiden nimissä pikavippejä. Asiassa todistajina kuulluista henkilöistä osa kertoi luovuttaneensa henkilötietonsa nimenomaan vastaajan käyttöön, kun taas osa kertoi asioineensa muun henkilön kuin vastaajan kanssa. Hovioikeus katsoi asiassa esitetyn kirjallisen todistelun perusteella olevan selvää, että henkilöt, joiden tietoja teoissa oli käytetty, eivät olleet tehneet luottokortti- ja pikavippitilauksia itse tai ainakaan yksin. Sen sijaan kysymys oli ollut hyvin organisoidusta kokonaisuudesta, jossa pääosa taloudellisesta hyödystä oli mennyt kokonaisuuden suunnitelleelle taholle.

Hovioikeus katsoi näyttöä arvioituaan toisin kuin käräjäoikeus, ettei asiassa jäänyt varteenotettavaa epäilyä siitä, että vastaaja oli osallistunut syytteessä tarkoitetun menettelyn suunnitteluun ja toteutukseen. Vaikka menettelyyn olisi osallistunut muitakin henkilöitä, vastaajan osallisuutta pidettiin rikosten toteuttamisen kannalta siinä määrin olennaisena, että vastaaja oli joka tapauksessa ollut rikoksentekijän asemassa.

Hovioikeus katsoi oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi vastaajan syyksi luetuista rikoksista yhteisen 5 vuoden 7 kuukauden vankeusrangaistuksen ja määräsi vastaajan vangittavaksi. Rangaistuksen määräämisessä otettiin koventamisperusteena huomioon vastaajan aikaisempi samankaltainen rikollisuus sekä kohtuullistavana seikkana vastaajalle aiemmin Ruotsissa tuomittu rangaistus teosta, josta olisi voitu tuomita rangaistus samalla kertaa nyt kyseessä olevien rikosten kanssa. Vastaaja tuomittiin lisäksi menettämään rikoshyötynä yhteensä noin 770.000 euroa ja rikoksentekovälineinä muun muassa hänen hallustaan takavarikoidut tietokoneet ja matkapuhelimet sekä suorittamaan Verohallinnolle sen vaatimat vahingonkorvaukset.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvos Mirjami Paso, hovioikeudenneuvos Jan Ylitapio ja asessori Laura Kirvesniemi. Asian valmistelijana on toiminut hovioikeuden esittelijä Eira Myllyniemi. Asiaa koskeviin mahdollisiin tiedusteluihin vastaa asessori Laura Kirvesniemi (puh. 029 56 40033, sähköposti etunimi.sukunimi(at)oikeus.fi).