324. Rovaniemen hovioikeuden presidentiksi nimitettiin laamanni Jyrki Kiviniemi

 

1. Tasavallan presidentti nimitti eilen Rovaniemen hovioikeuden uudeksi presidentiksi Lapin käräjäoikeuden laamannin Jyrki Samuli Kiviniemen. Hän aloittaa uudessaa tehtävässään 1.8.2022, jolloin viran nykyinen haltija Marianne Wagner-Prenner jää eläkkeelle. Kiviniemen toimikausi päättyy 28.2.2029.

2. Jyrki Kiviniemi on  62-vuotias. Hän on syntynyt Kemijärvellä 10.2.1960 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Kemijärven lukiosta 1979. Juristiksi eli oikeustieteen kandidaatiksi Kiviniemi valmistui 1985 Lapin korkeakoulusta, jonka nimi on muuttunut sittemmin Lapin yliopistoksi. Varatuomarin arvon Kiviniemi sai 1987 suoritettuaan tuomioistuinharjoittelun Kemijärven käräjäoikeudessa. Kiviniemi on sotilasarvoltaan luutnantti ja Lakimieskalenterin mukaan hänen harrastuksiinsa kuuluvat maratonhiihto, poronhoito, pyöräily, metsänhoito ja hillan poiminta.

3. Kiviniemi toimi 1987-90 Itä-Suomen ja 1990-94  Rovaniemen hovioikeuden viskaalina eli esittelijänä. Tämän jälkeen hän oli vuosina 1994-2009 Rovaniemen käräjäoikeuden käräjätuomarina ja hoiti tuolloin osan aikaa myös Pohjois-Suomen maaoikeuden tuomarin virkaa. Kemi-Tornion käräjäoikeuden ma. laamanniksi Kiviniemi nimitettiin elokuun alusta 2008 ja laamanniksi vuoden 2010 alusta. Lapin käräjäoikeuden laamanniksi Kiviniemi nimitettiin heinäkuun 2013 alusta lukien. Hän on siten toiminut laamannin tehtävissä reilut 13 vuotta.

4. Kiviniemi on toiminut myös Sallan piirin nimismiehenä - tosin vain yhden kuukauden kesällä 1987 -  ja ollut jäsenenä ja puheenjohtajana oikeusministeriön asettamissa työryhmissä. Kiviniemi on Tuomioistuinviraston johtokunnan jäsen ja hänellä on ollut  luottamustehtäviä tuomari- ja lakimiesjärjestöissä. Lisäksi hän on toiminut koulutustehtävissä.

5. Kiviniemi valmistui lakimieheksi 1985 jo ennen kuin itse siirryin tuomarin virasta Lappiin professorin tehtäviin. Tutustuin häneen myöhemmin, sillä Kiviniemi piti toistakymmentä vuotta Lapin oikiksessa  prosessioikeuden opetukseen liittyvää "roolit"-nimistä luentosarjaa, jonka tarkoituksena oli perehdyttää opiskelijoita käytännön lainkäyttöön ja tuomioistuimen toimintaan.

6. Jyrki Kiviniemen ohella presidentin virkaa haki neljä mutta juristia, joilla kaikilla oli tuomarinvalintalautakunnan virkaesityksestä ilmenevillä perusteilla hovioikeuden presidentin tehtävän edellyttämä  johtamistaito. Merkille pantavaa on, että Kiviniemeä lukuun ottamatta hakijat ovat osallistuneet johtamiskoulutukseen.

7. Kiviniemen kanssa loppusuoralle (finaaliin) virantäytössä selviytyi hovoikeudenlaamanni, OTT, prosessioikeuden dosentti Sakari Laukkanen (60). Laukkasen meriitit ovat vakuuttavat, sillä hän on toiminut  Rovaniemen hovoikeudessa paitsi esittelijänä, myös hovioikeudenneuvoksena (2006-2014) ja hovioikeudenlaamannina vuodesta 2014 lähtien. Hän on väitellyt  aiheesta "Tuomarin rooli" oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1995 Lapin yliopistossa  ja toiminut Lapin oikiksessa lainkäytön asissitenttina, yliassistenttina ja yhden vuoden lainkäytön vs. professorina. Lisäksi Laukkanen on ollut KKO:n oikeussihteerinä ja oikeusministeriön erityisasiantuntijana ja kehittämispäällikkönä sekä useissa lainvalmistelu- ja kehittämistehtävissä työryhmien ja muiden toimielimien puheenjohtajana, jäsenenä, sihteerinä ja asiantuntijana. Laukkanen on prosessioikeuden dosentti kolmessa eri yliopistossa (Itä-Suomen yliopisto, Turun yliopisto ja Lappeenrannan tekninen yliopisto), muttei Lapin yliopistossa. Hän on hakenut jo aiemmin Rovaniemen, Turun ja Itä-Suomen hovioikeuden presidentin virkoja.

8. Tuomarinvalintalautakunnan 16.6.2022 päivätystä virkaesityksestä ilmenee, että korkein oikeus piti, äänestyksen jälkeen, lautakunnalle antamassaan lausunnossa Sakari Laukkasta ansioituneempana hovioikeuden presidentin virkaan. Eri mieltä olevien oikeusneuvosten lausunossa on esitetty, että Kiviniemi tulisi nimittää virkaan. Lautakunta hankki launnot viranhakijoista myös  Lapin käräjäoikeuden osastonjohtajilta (Jyrki Kiviniemestä), Tuomioistuinviraston ylijohtajalta sekä Rovaniemen hovioikeudelta sekä haastattteli hakijoita. 

9. Myös korkein oikeus haastatteli viranhakijoita sekä kuuli Rovaniemen hovioikeuden jäsenten, esittelijöiden ja kansliahankilökunnan edustajia. Korkein oikeus on myös teettänyt soveltuvuusarvioinnin hakijoista. Arvioinnin suorittaja on ollut kuultavana lautakunnan kokouksessa 16.6.2022.

10. Tuomarinvalintalautakunta toteaa virkaesityksessään, että korkein oikeus on haastatellut hakijat, ja sillä on ollut käytössään muiden elinten antamat lausunnot ja soveltuvuusarvioinnit hakijoista. KKO on myös kuullut hovioikeuden henkilökunnan edustajia asiassa. KKO:lla on siten ollut, lautakunta jatkaa, hyvät edelytykset arvioida hakijoiden pätevyyttä ja keskinäistä ansioituneisuutta presidentin virkaan. KKO:n jäsenten enemmistö on pitänyt Sakari Laukkasta ansioituneimpana virkaan. 

11. Tuomarinvalintakunnan puheenjohtajana asiassa on toiminut KKO:n jäsen, oikeusneuvos Timo Ojala.  Kuitenkin lautakunta on, vieläpä yksimielisesti, esittänyt presidentin virkaan, ei suinkaan Sakari Laukkasta, kuten KKO, vaan laamanni Jyrki Kiviniemeä. Miksi näin? 

12. Vastaus löytyy lautakunnan virkaesityksen perustelujen viimeisestä kappaleesta:  

"Kiviniemen ja Laukkasen tuomioistuinura ja johtamiskokemus on erilainen ja heidän
voidaan arvioida olevan myös johtajaominaisuuksiltaan jonkin verran erilaisia. Molemmilla on edellä selostettuja ja korkeimman oikeuden lausunnosta ilmeneviä ansioita presidentin virkaan nähden. Kiviniemellä ja Laukkasella on kokemusta tuomioistuimen johtamistehtävästä, Kiviniemellä yli 13 vuotta laamannin tehtävästä ja Laukkasella 7½ vuotta hovioikeuden osaston johtajan tehtävästä. Molempien suoriutuminen johtamistehtävissä on arvioitu olevan tehtävän edellyttämällä tasolla. Kiviniemellä on johtamiskokemusta myös oikeusministeriön  ja eri työryhmistä. Laukkanen on  toiminut oikeusministeriön kehittämispäällikkönä. Arvioituaan Kiviniemen ja Laukkasen ansioita, soveltuvuusarvioinnin tuloksia ja erityisesti sitä, että heistä kahdesta Kiviniemellä on merkittävää kokemusta päällikkötuomarin tehtävästä käräjäoikeuden laamannina, ja että hänen suoriutumistaan tässä tehtävässä on arvioitu varsin myönteisesti sekä sitä, että hän on toiminut aktiivisesti eri tehtävissä tuomioistuinten toiminnan kehittämisessä, tuomarinvalintalautakunta katsoo, että Kiviniemen voidaan jäljellä olevista hakijoista katsoa parhaiten täyttävän ne johtamistaitoa, kokemusta ja henkilökohtaisia ominaisuuksia koskevat vaatimukset, joita Rovaniemen hovioikeuden presidentin virka edellyttää. Myös haastattelussa esiin tulleet seikat tukevat tätä käsitystä. Kiviniemi on siten ansioitunein nyt täytettävänä olevaan virkaan."

13. Varsin tasaväkisen viranhauan ratkaisi loppujen lopuksi Jyrki Kiviniemen yli 13 vuotta kestänyt toiminta käräjäoikeuden laamannin tehtävistä Lapista. Sakari Laukkasella ei tällaista kenttäkokemusta ole, vaikka hän on toiminut kauan hovoikeudenneuoksena ja  -laamanninna. Selkokielellä ilmaistuna kyse on sitä, että Kiviniemi tuntee "laajan Lapinmaan" eli kentän ja sen oikeusolot paljon paremmin kuin yksinomaan hovioikeudessa "kököttänyt" kilpahakijansa. Kiviniemen nimitys osoittaa, että päteväksi tuomioistuimen johtajaksi voidaan tulla käytännön kautta ilman nimenomaista johtajakoulustustakin. Siihen ei välttämättä tarvita liioin tohtorinhattua tai oppiarvoja; tässä suhteessa Jyrki Kiviniemi eroaa Turun hovoikeuden presidentiksi nimitetystä Pekka Määtästä. Virkaesityksen rivien välistä voidaan myös lukea, että valinnassa oli merkitystä myös korkeimman oikeuden teettämällä hakijoiden soveltuvuusarvioinnilla sekä hakijoiden kuulemisilla. Todella mainiota, että lautakunta osoitti itsenäisyytensä, eikä suostunut noin vain noudattamaan korkeimman oikeuden enemmistön omaksumaa kantaa.

14. Jyrki Kiviniemestä Rovaniemen hovioikeus saa taitavan ja kansanomaisen, yhtäältä jämäkän, toisaalta taas rennon letkeän päällikkötuomarin. Onnittelut sekä kaimalle että hovioikeudelle!

 

323. Turun hovioikeuden presidentiksi laamanni Pekka Määttä

 

Pekka Määttä puhumassa 7. heinäkuuta 2022 Oikeusvaltion pelastaminen -seminaarissa Luumäen Kotkaniemessä presidentti P.E.Svinhufvudin kotimuseolla.

1. Tasavallan presidenti nimitti eilen 8.7.2022 Turun hovioikeuden uudeksi presidentiksi laamanni, oikeustieteen tohtori Pekka Tapio Määtän. Määtän virkakausi kestää seitsemän vuotta, se alkaa 1.12.2022 ja päättyy 30.11.2029. 

2. Pekka Määttä on 58-vuotias. Hän syntyi Kajaanissa, kirjoitti ylioppilaaksi Kuhmon yhteislyseosta ja valmistui juristiksi 1988 Lapin korkeakoulusta, joka toimii nykyisin Lapin yliopistona. Määttä sai varatuomarin arvon vuonna 1990 ja väitteli 2013, siis melko iäkkäänä eli 49-vuotiaana, oikeustieteen tohtoriksi Turun yliopistossa prosessioikeuden alalta.

3.  Pekka Määtän tuomarinura on varsin tyyypillinen meillä Suomessa. Hän on toiminut ensin kymmenkunta vuotta esittelijänä Turun hovioikeudessa ja sen jälkeen vuosina 2006-2015 käräjätuomarina kahdessa Varsinais-Suomeessa sijaitsevassa käräjäoikeudessa. Hänet nimitettiin vuonna 2016 hovioikeudenneuvokseksi Turun hovioikeuteen ja seuraavana vuonna pienen Kainuun käräjäoikeuden laamanniksi. Synnyinseudullaan hän viihtyi  pari vuotta, kunnes haki ja sai vuonna 2019 nimityksen Lahdessa toimivan Päijät-Hämeen käräjäoikeuden laamanninksi. 

4. Määttä on jo aikaisemmin hakenut hovioikeuden presidentin virkoja Helsingin ja Itä-Suomen hovioikeudesta, mutta vasta kolmas hakukerta "tärppäsi", sillä nyt hänestä tulee maan vanhimman hovoikeuden eli jo vuonna 1623 perustetun Turun hovioikeuden päällikkötuomari.

5. Määttä on hovioikeuden esittelijänä ollessaan toiminut avustavana lakimiehenä turkulaisissa asianajotoimistoissa sekä lyhyen aikaa assistenttina yliopistossa. Hän on toiminut Professor in Practice -tehtävässä sekä erilaisissa tuomareille ja esittelijöille suunnatuissa opetus- ja koulutustehtävissä. Määttä on suorittanut johtamisen erikoisammattitutkinnon ja hänellä on oikeustieteellistä julkaisutoimintaa sekä luottamustoimia lakimiesjärjestöissä. Sotilasarvoltaan Määttä on yliluutnantti.

6. Pekka Määttä väitteli siis vuonna 2013 - tarkemmin sanottuna lokakuun  26. päivänä - tohtoriksi väitöskirjallaan, jonka nimenä on "Rikosasian joutuisa käsittely"ja  alaotsikkona "Perusoikeus ja tuomarin velvollisuus." Toimin yhdessä professori Laura Ervon kanssa väitöstutkimuksen esitarkastajana. Väitöstutkimuksen teema hieman oudoksutti, sillä vain muutamaa vuotta aikaisemmin 2007 oli Lapin yliopistossa tarkastettu Mia Mari Spolanderin samasta aiheesta laatima väitöskirjan "Menettelyn joutuisuus oikeudenmukaisen rikosoikeudenkäynnin osatekijänä." Jos olisin ollut Määtän työnohjaaja, en olisi tuollaista tutkimusteemaa hänelle suositellut.

7. Esitarkastajilla oli neljä tiivistä sivua käsittävässsä lausunnossaan, joka on päivätty 27.4.2011, paljon huomauttamista käsikirjoituksen johdosta mm. sen vuoksi, että laajuudestaan huolimatta tutkimuksen aa ja oo eli punainen lanka näytti olevan välillä pahasti kateissa. Käsikirjoitus sisälsi valtavan määrän tietoa, josta aika suurelta osalla ei ollut juuri mitään tekemistä oikeudenkäynnin joutuisuuden kanssa. Puolsimme kuitenkin väittelyluvan myöntämistä luottaen Pekka Määtän ilmoitukseen, jonka mukaan hänen tarkoituksenaan oli parannella käsikirjoitustaan kesän 2011 aikana. Tuo kesä meni ja meni myös vuoden 2012 kesäkin, mutta uutta käsikirjoitusta ei vain kuulunut. Määttä jätti uuden käsikirjoitusversion vasta keväällä 2013. Se oli edellistä parempi, mutta tästä huolimatta peruutin Turun tiedekunnalle antamani suostumukseni toimia Määtän vastaväittääjänä, joksi määrättiin Laura Ervo. Olin tuolloin jo eläkkeellä enkä halunnut vastaväittäjän kritiikilläni pahoittaa kenenkään mieltä, vaan ajattelin, että hoitakoot "turkulaiset" keskenään väitöstutkimuksen kunnialla maaliin.

8. Pekka Määtän väitöskirjassa on 730 sivua ja 2468 ala- eli kirjallisuusviitettä. Minusta puolet eli noin 350 sivua kyseistä aiheesta olisi riittänyt vallan hyvin, jolloin  väitöskirjasta olisi tullut muutenkin parempi. Professori Lauran Ervon vastaväittäjän lausunto, joka löytyy Lakimies-lehden numerosta 43/2014 sivuilta 469-496, on melko kriittinen, mutta toki väitöskirjalla oli myös ansionsa, joiden perusteella sen hyväksyminen oli täysin perusteltua. Pekka Määtän väitöstilaisuudessa pitämä lektio on julkaistu samassa Lakimiehen numerossa sivuilla 429-434. Turun yliopiston verkkosivuilla Pekka Määttä esitteli ennen väitöstilaisuutta väitöskirjaansa otsikolla "Rohkea ja taitava tuomari on paremman oikeusturvan takuuhenkilö".

9. Toissa päivänä (7.7. 2022) tuleva hovioikeuden presidentti esiintyi Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen  järjestämässä  "Oikeusvaltion pelastaminen" -seminaarissa, joka pidettiin presidentti P.E.Svinhufvudin  Luumäen Kotkaniemessä sijaitsevassa kotimuseossa. Kuinka ollakaan, Määttä puhui jälleen teemasta "Rohkea ja taitava tuomari - oikeusvaltion turvaaja". Tuollaisella supertuomarilla näyttäisi siis olevan käyttöä useissa eri tehtävissä - ainakin kyseistä luonnehdintaa voidaan käyttää useissa yhteyksissä. Mieleen tulevat tässä yhteydessä Olaus Petrin vanhat tuomarinohjeet, joiden mukaan hyvä ja älykäs (suopea) tuomari on jopa parempi kuin hyvä laki. - Pekka Määtän kuten muidenkin mainitussa seminaarissa puhuneiden henkilöiden esitelmät ovat katsottavissa Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen verkkosivun tallanteelta, lakimiesyhdistys.fi.

10. Meillä on kaikki syy uskoa, että Pekka Tapio Määttä on sellainen rohkea ja taitava tuomari, jolla on edellytykset hovioikeuden presidenttinä toimia entistä paremman oikeusturvan takuumiehenä ja oikeusvaltion varmistaajana sekä luotsata maan vanhin hovioikeus uudelle vuosisadalle. Turun hovioikeuden perustamisesta tulee nimittäin ensi vuonna kuluneeksi tasan 400 vuotta. 

Onnittelut Pekka Määtälle nimityksen johdosta!

 

 

 

174. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus sai uuden laamannin

1. Tasavallan presidentti nimitti tänään Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden laamanniksi käräjätuomari Ilkka Lahtisen ajalle 1.11.2019 – 31.10.2026. Onnittelut!

2. Ilkka Lahtinen on Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden käräjätuomari ja osaston johtaja. Aikaisemmin hän on toiminut mm. Espoon käräjäoikeuden määräaikaisena laamannina, esittelijäneuvoksena KKO:ssa, hovioikeudenneuvoksena Helsingin HO:ssa sekä markkinaoikeustuomarina ja hallintopäällikkönä markkinaoikeudessa.

3. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden päällikön virka tuli auki laamanni Klaus Ekelundin jäätyä eläkkeelle.

4. En tunne Ilkka Lahtista, mutta tiedän, että hän on toiminut mm. KKO:n ma. esittelijäneuvoksena. Muistelen, että eräässä Fixlexissä julkaistussa KKO:n ratkaisussa, siis ennakkopäätöksessä (prejudikaatissa), hän olisi esittelijän mietinnössään viitannut minun jossakin esittämääni kannanottoon. Ajatelin silloin, että onpa peijakkaan rohkea tyyppi, kun uskaltaa KKO:ssa viitata minuun, Virolaiseen!

5. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus on asukasluvaltaan maan suurimpia alioikeuksia Helsingin käräjäoikeuden jälkeen. Siihen kuuluvien kuntien asukasluku lienee  n. 470 000 ja kasvaa koko ajan aika voimakkaasti, koska jo Espoon väkiluku lisäänty vuosittain n. 4 000 asukkaalla. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus, johon kuuluivat mm. Lohja, Raasepori, Hanko ja Karkkila, sekä Espoon käräjäoikeus (Espoo ja Kirkkonummi) yhdistyivät 1.1.2019 uudeksi Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudeksi. Käräjiä istutaan Espoon lisäksi Raaseporissa ja Lohjalla, mutta rakenteilla olevan käräjäoikeuden uuden toimitalon valmistuttua näistä sivuistuntopaikoista tullaan ilmmeisesti luopumaan.

6. Länsi-uudenmaan käräjäoikeuden ja Espoon käräjäoikeuden yhteinen tomintakertomus vuodelta 2018 löytyy netistä. Uuden laamannin olisi syytä  kohentaa toimintakertomusten laatua. Kertomuksessa olevan kaaviokuvan mukaan käräjäoikeudessa on viisi osastoa: insolvenssi,- perhe-, rikos-, pika- ja hallinto-osastot. Mutta riita-asiain osasto puutuuu kaaviosta kokonaan, mitä ihmettelin kovasti. Pikaosasto käsitellee summaarisia velkomusasioita eli käytännössä perintäasioita, joiden oikea paikka olisi tietenkin ulosottoviranomainen. Mutta minkäs teet, kun OM, KKO ja Eduskunta ovat suuressa viisaudessaan päättäneet, että nuo selvät ja riidattomat perintäasiat pitää yhä edelleen kierrättää käräjäoikeuden kautta.

7. Länsi-uudenmaan käräjäoikeuduen netissä (kotisivulla) olevia tietoja olisi syytä täydentää ja listä rutkasti. Nyt sieltä ei ilmene edes sitä, kuinka monta tuomaria käräjäoikeudessa on tai mikä on kansliahenkilökunnan lukumäärä. Samoja puutteita esiintyy toki kaikkien muidenkin käräjäoikeuksien nettisivuilla ja yleensä tiedottamisessa. Siinä olisi todella paljon kehittämisen varaa. Mediatuomarijärjestelmästä vuohotetaan nyt paljon, mutta todellisuudessa se on vain trendikäs muoti-ilmiö, jolla tuskin saadaan mitään kunnon parannusta aikaan.

150. Tatu Leppänen on KKO:n uusi presidentti

1. Tasavallan presidentti nimitti tänään korkeimman oikeuden presidentiksi oikeusneuvos, oikeustieteen tohtori Tatu Leppänen 1. syyskuuta 2019 lukien. Korkeimman oikeuden nykyinen presidentti Timo Esko jää tuolloin eläkkeelle.

2. Tatu Leppänen on toiminut oikeusneuvoksena korkeimmassa oikeudessa vuodesta 2016 lähtien. Sitä ennen hän on työskennellyt muun muassa Hyvinkään käräjäoikeuden laamannina (2014-15), käräjätuomarina Vantaan käräjäoikeudessa (2010-14) ja hovioikeudenneuvoksena Helsingin hovioikeudessa (2010).

3. Aiemmin Leppänen on toiminut muun muassa lainsäädäntöneuvoksena oikeusministeriössä (2001-10) sekä prosessioikeuden tutkijana ja assistenttina Helsingin yliopistossa (1995-98). Hänellä on ollut luottamustoimia sekä lainvalmisteluun kuuluvia tehtäviä useissa eri toimikunnissa ja työryhmissä oikeusministeriön hallinnonalalla.

4. Hämeenlinnassa vuonna 1968 syntynyt ja koulunsa käynyt Tatu Leppänen valmistui oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1990 ja oikeustieteen lisensiaatiksi 1992. Varatuomari Leppäsestä tuli 1994. Hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1998 prosessioikeuden alalta, väitöskirjan nimenä oli Riita-asian valmistelu todistusaineiston osalta. Helsingin yliopiston prosessioikeuden dosentiksi Leppänen nimitettiin vuonna 2002. Hänen tutkimus-, opetus-, julkaisu- ja lainvalmistelutoimintansa ovat painottuneet siviiliprosessi-, todistelu- ja ulosotto-oikeuden aloille. Leppänen on suorittanut johtamisen erikoisammattitutkinnon vuonna 2013 ja toiminut Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana.

5. Korkeimman oikeuden presidentin virkaa hakivat Tatu Leppäsen lisäksi oikeusneuvokset Juha Häyhä (63),  Mika Ilveskero (51) ja Asko Välimaa (56) sekä Turun hovioikeuden presidentti Kenneth Nygård (61). Olen käsitellyt hakijoiden ansioita ja uraa 5.3.2018 numerossa 141 julkaistussa blogikirjoituksessa otsikolla "Kenestä KKO:n uusi presidentti"? 

6. Korkeimman oikeuden presidentin nimittämismenettelystä ei laissa ole tarkempia säännöksiä. Asian valmistelu tapahtuu vakiintuneen käytännön mukaisesti siten, että oikeusministeri käy nimitysasiasta etukäteen keskusteluja sekä korkeimman oikeuden että tasavallan presidentin kanssa. Näiden keskustelujen ja kuulemisten pohjalta oikeusministeriö valmistelee valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen tasavallan presidentille esiteltäväksi. Korkeimman oikeuden lausunnolla on asiassa ratkaiseva merkitys.

7. Tatu Leppänen on 50-vuotias, KKO:n presidentiksi siis tavallista nuorempi henkilö. Pauliine Koskelo nimitettiin samaan virkaan vuonna 2006, jolloin hän oli  49-vuotias, mutta muutoin presidentiksi on nimitetty reilusti yli 50-vuotiaita juristeja. Leppäsen nimityksessä on varmaankin painanut  hänen varsin monipuolinen uransa eri tehtävissä tuomarina, lainvalmistelijana ja yliopistotutkijana.

8. Prosessioikeuden kannalta Tatu Leppäsen nimitys on hieno asia, sillä hän on itse asiassa ensimmäinen prosessualisti korkeimman oikeuden presidenttinä. R.A. Wrede, jota kutsutaan Suomen prosessioikeuden isäksi, toimi toki korkeimman oikeuden edeltäjän eli Suomen senaatin oikeusosaston varapuheenjohtajana vuosina 1905-09).  Voidaan sanao, että jo oli aikakin saada prosessualisti korkeimman oikeuden pressaksi, sillä kuten tiedämme, KKO:n julkaisemista ennakkopäätöksistä (prejudikaateista) reilu kolmasosa käsittelee nimenomaan prosessioikeutta, jonka merkitys näyttää muutoinkin olevan edelleen lisääntymässä.

9. Iloisia voimme olla myös siitä, että pitkästä aikaa KKO:n presidentiksi on nimitetty juristi, joka on toiminut, paitsi hovioikeuden, myös käräjäoikeuden tuomarina, ensin käräjätuomarina ja sen jälkeen käräjäoikeuden laamannina. Aikaisemmista KKO:n presidenteistä, joita on kaikkiaan 13, alioikeuden tuomarina on toiminut vain presidenttinä vuosina 1929-40 ollut Frans Pehkonen (Oulun tuomiokunnan tuomari 1908-17). KKO:n asemaa ja ohjaustehtävää silmällä pitäen on hyvä, että sen päällikkötuomari on toiminut itse suhteellisen pitkään alioikeuden tuomarina.

10. Tatu Leppäsen vuonna 1998 valmiiksi saama väitöstutkimus on varsin kokeatasoinen. Tiedän tämän, sillä toimin Leppäsen virallisena vastaväittäjänä ja luin siten hänen 350-sivuisen väistöskirjansa niin sanotusti kannesta kanteen. Helsingin tiedekunta antoi väitöskirjalle arvosanalautakunnan ehdotuksen mukaisesi arvosanan eximia.  Kaikki odottivat, että Tatu Leppänen olisi jatkanut hyvin alkanutta yliopistotutkijan uraansa, mutta toisin kävi, sillä hänestä tuli ensin pitkäaikainen lainvalmistelija ja sen jälkeen tuomari. Tuula Linnan aisaparina Tatu Leppänen osallistui ulosottolainsäädännön kokonaisuudistuksen valmisteluun. Hän on ollut mukana myös todistelulainsäädännön uudistamisessa. Leppäsellä on laajaa julkaistutoimintaa.

11. Korkeimmalla oikeudella on merkittvä rooli yhteiskunnassa, sillä se käyttää ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa ja valvoo lainkäyttöä yhtenäisyyttä omalla toimialueellaan. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksinä julkaisemilla ratkaisuilla on tärkeä merkitys myös lainkäytön kehittämistyössä. Se, miten korkein oikeus tehtävässään onnistuu, riippuu paljon sen päällikkötuomarina toimivan presidentin aktiivisuudesta ja taitavuudesta. Presidentti ei edusta julkisuudessa vain korkeinta oikeutta, vaan hän käyttää kaikkia yleisiä tuomioistumia koskevia puheenvuoroja. 

96. Professoreista KKO:n oikeusneuvoksia

                        
1. Korkein oikeus (KKO) esitti tänään täysistunnossaan, että 1.5.2018 vapautuviin jäsenen virkoihin nimitetään professori, oikeustieteen tohtori Eva Tammi-Salminen ja professori, oikeustieteen tohtori Jussi Tapani, tässä järjestyksessä.

2. Tammi-Salminen (s. 1971) on toiminut koko työuransa erilaisissa yliopistollisissa tutkimus- ja opetustehtävissä kolmessa kotimaisessa yliopistossa, kuten myös tutkijana Suomen Akatemiassa. Hän on työskennellyt jo pitkään professorina, ensin esineoikeuden professorina Lapin yliopistossa ja nykyisin siviilioikeuden professorina Turun yliopistossa.

3. Tapani (s. 1973) on puolestaan toiminut pitkään rikosoikeuden professorina Turun yliopistossa. Aikaisemmin hän on työskennellyt erilaisissa yliopistollisissa tutkimus- ja opetustehtävissä neljässä kotimaisessa yliopistossa sekä kahdessa ulkomaisessa yliopistossa ja instituutissa.

4. Oikeusministeriö tulee esittelemään virkojen täyttöä koskevan asian valtioneuvoston yleisistunnossa. Päätöksen nimityksestä tekee tasavallan presidentti. 

5. Selvää on, että presidentti nimittää virkoihin edellä mainitut juristit. Presidentti ei ole miesmuisitin poikennut KKO:n virkaesityksestä. Viimeksi näin tapahtui vuonna 1970, jolloin presidentti Urho Kekkonen nimitti oikeusneuvoksen virkaan vastoin KKO:n tahtoa 32-vuotiaan rikosoikeuden apulaisprofessori Olavi Heinosen. KKO:ssa Heinonen ei saanut yhtään puoltoääntä. Kekkonen halusi ko. nimityspäätöksellään näpäyttää vanhoilliseksi haukkumaansa korkeinta oikeutta.

6. Miten KKO:n tämänpäiväisiä virkaesityksiä olisi voitaisiin kommentioda? Olen blogijutussa numero 91, jonka väsäsin 1. maaliskuuta, esitellyt lukijoille aika laajasti juristit, jotka hakivat kahta avoinna olevaa jäsenen virkaa.  Päädyin pohdinnoissani siihen, että vahvoilla nimitysasiassa olisivat  asianajat Riitta Leppiniemi ja Markku Fredman, professorit Eva Tammi-Salminen ja Jussi Tapani sekä hovioikeudenneuvos Timo Ojala. Ennustin, että KKO tulee esittämään toiseen virkaan naista ja toiseen miestä.

7. Veikkaukseni toteutui viimeksi mainitun kysymyksen osalta, sillä ensimmäisenä täytettävään jäsenen virkaan KKO päätti esittää Eva Tammi-Salmista ja toisena täytettävään virkaan Jussi Tapania. Olin oikeassa myös sikäli, että näillä kahdella professorilla olisi  hyvät mahdollisuudet päästä jäsenen virkaan. Sitä en kyllä osannut odottaa, että kumpaankin virkaan esitetään professoria. Hovioikeudenneuvos Timo Ojala karsiutui luultavasti finaalista lähinnä siksi, että hän on vielä aika nuori eli 42-vuotias. Markku Fredman ja Riitta Leppiniemi jäivät "rannalle" luultavasti osin siksi, että molemmat ovat avustajina tavallaan kiinni laajassa Aarnio -jutussa, jonka pääkäsittely jatkuu kesäkuuhun puolelle Helsingin hovioikeudessa.

8. Sain korkeimmasta oikeudesta tilaamani KKO:n 19-sivuisen esityskirjeen tasavallan presidentille sekä kaikkia viranhakijoita koskevat ansioyhteenvedot. Esityskirjeen mukaan loppusuoralle hakijoista selvisivät Markku Fredman,  KHO:n oikeusneuvos Alice Guimaraes-Purokoski, Eva Tammi-Salminen ja Jussi Tapani. Korkein oikeus äänestää virkaesityksistä varsin harvoin. Nyt tällainen "ihme" kuitenkin koettiin, sillä kannatusta saivat kaikki neljä edellä mainittua hakijaa.  

9. Oikeusneuvokset Mika Ilveskero ja Tatu Leppänen päätyivät siihen, että ensimmäisenä tai ainakin toisena täytettävään virkaan tulisi esittää Markku Fredman. Oikeusneuvokset Päivi Hirvelä,  Tuula Pynnä ja Pekka Koponen katsoivat laajasti kantaansa perustellen, että ensimmäisenä tai ainakin toisena täytettävään vikaan tulisi esittää oikeusneuvos Alice Guimaraes-Purokoski. Oikeusneuvokset Mika Huovila ja Jukka Sippo puolestaan katsoivat, että Guimaraes-Purokoski tulisi esittää toisena täytettävään virkaan; ensimmäiseen siis, kuten enemmistökin, he nimesivät Eva Tammi-Salminen. 

10. Kuten lukijat varmaan arvaavat, minusta Ilveskeron ja Leppäsen kanta on ymmärrettävä ja hyvin perusteltu. Oikeusneuvokset puolsivat Fredmanin esittämistä näin: 

Hakijoista vahvimpana ehdokkaana tässä viranhaussa erottuu Fredman. Fredmanilla on rikosoikeudesta pitkäaikainen ja laaja kokemus, joka perustuu hänen hoitamiinsa asianajotehtäviin kotimaisissa tuomioistuimissa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ja EU:n tuomioistuimessa sekä hänen osallistumiseensa erilaisiin lainvalmisteluhankkeisiin, hänen kirjalliseen tuotantoonsa ja koulutustoimintaansa. Hänen monipuolinen toimintansa eri tehtävissä ja haastattelussa antamansa kuva osoittavat, että hänellä on erinomaiset ammatilliset ja henkilökohtaiset valmiudet korkeimmassa oikeudessa tapahtuvaan oikeuden kehittämiseen.

11. Minusta kyseiset oikeusneuvokset olisivat voineet korostaa rikosoikeduen ohella myös Markku Fredmanin prosessioikeudellista osaamista ja kokemusta, joka ilmenee hyvin mm. hänen julkaisemistaan lukuisista artikkeleista ja kirjoista.  Fredman on yhtenä kirjoittajana laajasssa ( reilut 1 200 sivua) käsittelevässä Esitutkinta ja pakkokeinot -kirjassa ja hänen on julkaissut lähes tuhat sivuisen Rikosasianajajan käsikirja -nimisen teoksen. Fredman väitelee 19.5. - missäpäpä muualla kuin Turun yliopistossa(!), josta nyt kaksi professoria siirtyy puolestaan Helsinkiin ja KKO:een - oikeustieteen tohtoriksi puolustajan roolia koskevalla tutkimuksellaan. Fredmanin julkaisujen luettelo vuodesta 1989 lähtien on kunnioitettavan pitkä; hänhän on julkaissut jopa enemmän kuin monet professorit - en tarkoita tällä toki Eva Tammi-Salmista tai Jussi Tapania. Fredman on valittu Vuoden Asianajajaksi vuonna 2003 ja hän saanut arvostetun  Matti Ylöstalo -palkinnon - asianajien eräänlaisen Finlandia -palkinnon, vuonna 2009 sekä Syyttäjälaitosmitallin vuonna 2014.  Harvoin korkeimpaan oikeuteen on pyrkinyt niin pätevää juristia kuin Markku Fredman.

12. Sitä vastoin en ole vakuuttunut siitä, että Guimares-Purokoski olisi ollut kovin hyvä valinta KKO:n jäseneksi. Perustelen tätä sillä, että hänen ansionsa, joihin häntä puoltaneet oikeusneuvokset ovat äänestyslausumassaan vedonneet, osoittaa aika selvästi, että G-P:n oikea tuomioistuin on juuri KHO, jossa käsiteltäviin asioihin G-P on hyvin perehtynyt. Guimares-Purokoski tuntee toki erinomaisen hyvin EU-oikeutta, mutta tämä seikka on minusta merkityksellisempi KHO:n kuin KKO:n lainkäytössä. Oikeusneuvos Tuula Pynnä, joka siis kannatti Guimares-Purokosken nimittämistä, siirtyi aikanaan KKO:een juuri KHO:n jäsenen tehtävästä, mutta on syytä muistaa, että Pynnä on toiminut "nuoruudessaan" pitkään eli kymmenkunta vuotta käräjätuomarina. Kyse voi kenties olla siitä, että oikeusneuvos Pynnä on hakeutumassa EU-tuomioistuimen jäseneksi, kun Allan Rosaksen toimikausi pian päättyy, ja Guimares-Purokoski olisi tämän vuoksi haluttu saada Pynnän tilalle KKO:een.

13. En pidä professorin tai edes kahden professorin yhtäaikaista nimitystä KKO:n jäseneksi suinkaan huonona asiana. Päinvastoin olen jo pidemmän aikaa KKO:n jäsenten nimitysasioita blogissa pohtiessani ihmetellyt, miksi professoreita ei ole pitkään aikaan nimitetty KKO:n jäseniksi. Edellisen kerran tällainen "ihme" tapahtui vuonna 1990, jolloin nimityksen sai esineoikeuden professori Juhani Wirilander. Vuonna 1983 oikeusneuvokseksi nimitettin kauppaoikeuden professori Pirkko-Liisa Aro, nykyisin Haarmann. Professori Curt Olsson nimitettiin KKO:n jäseneksi 1970, ja myöhemmin samana vuonna kyseisen nimityksen sai apulaisprofessori Olavi Heinonen, kuten edellä jo mainitsin. Kun edellisestä professori-oikeusneuvos -nimityksestä on jo 28 vuotta, oli korkea aika saada asiaan korjaus.

14. Vertailun vuosi on syytä todeta, että Ruotsin korkeimmassa oikeudessa (HD) on jatkuvasti ollut jäsenenä pari kolme professoritaustaista lakimiestä kerrallaan. HD:n nykyisistä jäsenistä - Ruotsin ylimmässä oikeudessa on vain 16 jäsentä, joista kaksi sitä paitsi toimii lakineuvoston (lagrådet) jäsenenä eikä siis osallistu lainkäyttöön - entisiä professoreita ovat Johnny Herre, Svante O. Johansson ja Petter Asp. Herre ja Johansson ovat sivilistejä ja Petter Asp puolestaan rikosoikeuden professori. Lisäksi HD:n puheenjohtaja Stefan Lindskog, joka jää kohta eläkkeelle, on toiminut, paitsi menestyvänä asianajajana, myös apulaisprofessorina ja kirjoittanut monia paksuja oppikirjoja, käsikirjoja (mm. välimiesmenettelystä) sekä tosi tieteellisiä monografioita.

15. Ruotsin HD:n jäsenkunnassa on nykyisin (vain) neljä oikeustieteen tohtoria, kun taas Suomen KKO:ssa tohtoreita tulee toukokuun alusta olemaan kahdeksan. Suomi seuraa nyt Ruotsin HD:n esimerkkiä siinä, että oikeusneuvokseksi nimitetään rikosoikeuden professori.  Pidän nyt esitettyjä nimityksiä onnistuneina sikäli, että toinen virkaan esitetyistä on siviili- ja toinen puolestaan rikosoikeuden professori. Nähtäväksi jää, milloin KKO:n jäseneksi nimitetään prosessioikeuden professori.

16. Nyt nimitettäviksi esitetyt lakimiehet ovat suhteellisen nuoria, sillä Eva Tammi-Salminen on 47-vuotias ja Jussi Tapani 44-vuotias. Tämä ei ole kuitenkaan kovinkaan poikkeuksellista, sillä onhan KKO:een on nimitetty toisinaan vielä paljon nuorempia lakimiehiä. Olavi Heinonen oli nimityshetkellä 32-vuotias, ja niin ikään rikosoikeudesta väitellyt  Paavo Kekomäki nimitetiin vuonna 1933 ylimpään oikeuteen 37-vuotiaana; hän oli oikeusneuvoksena 33 vuotta. Myöhemmin Helsingin hovioikeuden presidenttinä tunnetuksi tullut Y.J. Hakulinen, jonka komennossa aloitin 70-luvun alussa oman tuomarinurani, oli 35-vuotias saadessaan nimityksen KKO:n jäseneksi.

90. Asko Välimaasta KKO:n jäsen

1. Korkeimmassa oikeudessa on parhaillaan menossa uuden jäsenen nimitysmenettely, virka vapautui kun oikeusneuvos Gustav Bygglin (67) siirtyi vuoden vaihteessa eläkkeelle. Olen pohdiskellut uuden jäsen valintaa jo 24. tammikuuta blogijutussa numero 82. 

2. Jäsenen virkaa haki 12 juristia: Hallavainio Anne-Mari, Karttunen Jussi, Kyllönen Ari, Lamponen Helena, Martikainen Petri,  Raitio Juha, Rautio Jaakko, Ojala Timo, Tammi-Salonen Eva, Tapani Jussi, Välimaa Asko ja Wirén Ari. 

3. Tuossa joukossa oli minusta muutama varteenotettava ehdokas: Karttunen, Rautio, Ojala, Tammi-Salonen, Tapani ja Välimaa. Asetin blogikirjoituksessa heistä etusijalle kolme, eli Jussi Tapanin, Timo Ojalan ja Asko Välimaan. Veikkaukseni ei ollut kovin huono.

4. KKO päätti täysistunnossaan viime perjantaina 16.2. esittää tasavallan presidentille, että 1.4. 2018 täytettävään jäsenen virkaan nimitetään oikeusministeriön kansliapäällikkö, oikeustieteen lisensiaatti Asko Välimaa. 

5. KKO on julkaissut virkaesityksestä seuraavan tiedotteen:

Välimaa (s. 1963) toimii tällä hetkellä oikeusministeriön kansliapäällikkönä. Ennen nykyistä virkaansa hän on toiminut lähes 20 vuoden ajan eri tehtävissä oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla, viimeksi osastopäällikkönä ja sitä ennen lainsäädäntöjohtajana. Välimaa on osallistunut lainvalmisteluun myös Euroopan unionissa ja eräissä kansainvälisissä toimielimissä.

Aikaisemmin Välimaa on toiminut useita vuosia tutkimus- ja opetustehtävissä Helsingin yliopistossa, sekä rikos- ja prosessioikeuden että yksityisoikeuden laitoksella. Hänen toimintansa niin yliopistossa kuin lainvalmistelussakin on painottunut prosessioikeuteen. Lisäksi Välimaa on toiminut lyhyen aikaa myös alioikeustuomarina ja sivutoimisena esittelijänä korkeimmassa oikeudessa sekä uransa alkuvaiheessa lakimiehenä asianajotoimistossa.
Oikeusministeriö tulee esittelemään viran täyttöä koskevan asian valtioneuvoston yleisistunnossa. Päätöksen nimityksestä tekee tasavallan presidentti.

6. Välimaa on siis ansioitunut erityisesti lainvalmisteutehtävissä, joten hänet voidaan lukea KKO:n jäsenistössä ilman epäilyjä ns. lainvalmistelukiintiöön. Muita ryhmiä tai kiintiöitä KKO:n jäsenistössä ovat hovioikeustuomarit, alioikeustuomarit, asianajajat, syyttäjät, KKO:n esittelijät, yliopistotutkijat ja ryhmä muut.

7. Ennen oikeusministeriötä Asko Välimaa toimi useita vuosia tutkimus- ja opetustehtävissä Helsingin yliopistossa, lähinnä rikos- ja prosessioikeuden laitoksella. Välimaan erityisala ja leipälaji on prosessioikeus. Hän valmisteli yliopistolla väitöskirjaa, jonka teemana oli välituomio. "Välimaa välituomiosta" olisikin kuulostanut hienolta. Lainvalmistelu ilmeisesti tempaisi miehen siinä määrin mukanaan, että väitöskirja jäi tekemättä. 

8. Välimaa on kuitenkin ollut mukana kirjoittamassa kahta  käytännön kannalta merkittävää kirjaa. Niistä toinen on yhdessä Tatu Leppäsen kanssa kirjoitettu oppikirja Muutoksenhaun pääpiirteet  (4. uudistettu painos 1998) ja toinen yhdessä Jukka Sipon kanssa kirjoitettu teos Siviiliprosessin muutetut säännökset (2003). Jukka Sippo nimitettiin KKO:n jäseneksi jo vuonna 2008 ja Tatu Leppänen vuonna 2016.

9. Prosessioikeuden harrastajasta tuntuu toki aina kivalta, kun KKOn jäseneksi esitetään prosessualistia. KKO:n jäsenistöstä löytyy monta pätevää prosessualistia: Pekka Koponen, Mika Huovila, Päivi Hirvelä, Tatu Leppänen ja nyt siis myös Asko Välimaa. Tyrkyllä olisi vielä Jaakko Rautio, joka oli tälläkin kertaa viranhakijoiden joukossa. 

10. Prosessioikeus on KKO:n päätöksenteossa itse asiassa varsin merkittävässä asemassa, sillä  karkean arvion mukaan jopa noin 40 prosenttia  KKO:n ennakkopäätöksinä julkaisemista ratkaisuista koskee prosessioikeutta, eli siviili- tai rikosprosessioikeuden lisäksi insolvenssioikeutta (konkurssi-ja ulosotto-oikeus sekä velkajärjestelyasiat).

11. Lainvalmistelijoilla on vanhastaan ollut ja on edellen KKO:n jäsenistössä varsin vankka edustus; minusta jopa liian suuri. Nykyisin virassa olevista jäsenistä lainvalmistelijoiden kiintiöön voidaan lukea ainakin Marjut Jokela ja Jarmo Littunen, jotka ovat asteikollani ns. "puhtaita lainvalmistelijoita" eli juristeja, jotka ovat tehneet ennen KKO:ta koko uransa oikeusministeriön  lainvalmisteluosastolla. Sangen vankka lainvalmistelukokemus on myös Ilkka Rautiolla, Tuomo Antilalla ja Tatu Leppäsellä. Myös juuri eläköitynyt Gustav Bygglin voidaan lukea lainvalmistelukiintiöön.  Nyt tähän joukoon liittyy Asko Välimaa.  Entisistä oikeusneuvoksista lähinnä vain lainvalmistelijoita ennen KKO:een siirtymistään ovat toimineet esimerkiksi Per Lindholm, Pauliine Koskelo ja Leif Sevón. 

12. Myös Ruotsin korkeimman oikeuden tuomarikunnasta - siellä tuomareita on vain 16, Suomen KKO:ssa peräti 19 -  löytyy useita entisiä lainvalmistelijoita. He eroavat kuitenkin suomalaisista kollegoistaan siinä, että lähes kaikki ovat suorittaneet tuomioistuinharjoittelun jälkeen tuomarin virkaan vaadittava erityiskoulutuksen ja saaneet nimityksen asessoriksi, eli pätevyyden hakea vakinaista tuomarin virkaa. Tällainen "tuomarikoulu" puuttuu sen sijaan useimmilta Suomen korkeimman oikeuden jäseniksi nimitetyiltä lainvalmistelijoilta. Tuomioistuinharjoittelu ja varatuomarin arvonimi eivät vielä pätevöitä lakimiestä tuomarin virkaan.

12. Asko Välimaa nimitettiin OM:n kansliapäällikön virkaan vasta kaksi vuotta sitten huhtikuussa 2016. Mikä on saanut korkeapalkkaisen virkamiehen hakemaan oikeusneuvoksen virkaa, jonka palkka ei liene niin korkea kuin kansliapäälikön? Vaikea sanoa, mutta yksi selitys saattaa olla se, että monien lakimiesten mielestä maan ylimmän oikeuden tuomarin tehtävät ovat mielenkiintoisempia kuin jatkuva puurtaminen hallinnon parissa ja hallintoon kuuluva jatkuva puutteellisista resursseista valittaminen.   

13. Viime perjantaina blogijuttuun numero 82 tuli anonyymin kommentti, jossa epäillään, että Asko Välimaan pesti KKO:n jäsenenä jäisi lyhytaikaiseksi, koska häntä oltaisiin istuttamassa vuonna 2020 toimintansa aloittavan tuomioistuinviraston pääjohtajaksi tai ylijohtajaksi. Yllättävä väite, joka perustunee osin siihen, että oikeusministeriö on 25. tammikuuta asettanut lakihankkeen huolehtimaan tuomioistuinviraston perustamista edellyttämästä suunnittelusta, valmistelusta ja toimeenpanosta. Lakihankkeen pääpomona voidaan pitää juuri kansliapäällikkö Asko Välimaata, joka on nimetty hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajaksi. Saa nähdä, jatkaako Välimaa tuossa tehtävässä myös 1.4, jälkeen, jolloin hän aloittaa KKO:n jäsenenä.

14. Itse en usko, että Asko Välimaa olisi edes kovin kiinnostunut tumioistuinviraston päällikön virasta tai että hän olisi hakeutunut KKO:n jäseneksi voidaakseen "pompata" tuosta virasta vaivattomasti takaisin hallinnollisiin tehtäviin. Ne, jotka ovat tästä eri meltä, lähtevät ilmeisesti siitä toiveesta, että entisenä kansliapäällikkönä Välimaa huolehtisi, että tuomioistuinvirastoon perustettaviin virkoihin palkattaisiin etupäässä oikeusministeriössä työskenteleviä oikeushallinto-osaston virkamiehiä. 

15. Minusta tuomioistuinviraston johtajaksi tulisi valita henkilö - tuomari kylläkin - joka on vapaa ministeriötaustan mahdollisesti mukanaan tuomista rasitteista ja joka olisi aidosti kiinnostunut tuomioistunten hallinnosta ja yleensä tuomioistuinlaitoksen kehittämisestä. Tämä edellyttää, että ylijohtaja tuntee myös käytännössä hyvin sen ympäristön, eli etenkin käräjäoikeudet, hallinto-oikeudet ja hovioikeudet, jonka hallintoa ja toimintaa uuden viraston perustamisella on erityisesti tarkoitus kehittää. En pidä KKO:n tai KHO:n jäsenen rekrytoinytia tuomioistuinviraston johtajaksi hyvänä vaihtoehtona. Tehtävään päteviä ja hallinnon kehittämisestä kiinnostuneita tuomareita löytyisi esimerkiksi parista kolmesta suuresta käräjäoikeudesta. 

16. KKO:n presidentti Timo Esko siirtyy kahden vuoden kuluttua eläkkeelle. Hänen seuraajakseen nimitettäneen  KKO:n jäsen, toivottavasti.  Kun presidentin viranhoitoon kuuluu myös hallintoa, Asko Välimaalla saattaisi lainsäädäntöjohtajana ja ministeriön kansliapäällikkönä hankkimansa hallinnollisen kokemuksen perusteella olla hyvät mahdollisuudet tulla virkaan nimitetyksi. Toki KKO:ssa on pari tai kolme muutakin presidentiksi kelvollista jäsentä. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että eräät nuorimmat KKO:n jäsenet ilmoittavat suorittaneensa  "johtamisen erikoisammattitutkinnon"; tällainen merkintä löytyy esimerkiksi Tatu Leppäseltä, Kirsti Uusitalolta ja Lena Engstrandilta. Johtajiksi varta vasten koulutetuilla jäsenillä saattaisi olla mielenkiintoa hakea aikanaan  ko. tuomioistuimen päällikön virkaa.

17. Seurataan tilannetta ja katsotaan, miten KKO:n seuraavan presidentin nimitysmenettelyssä tulee aikanaan käymään. Olisi aika metkaa, jos virkaan ilmoittautujien joukossa olisi kaksi prosessualistia eli Tatu Leppänen ja Asko Välimaa, vanhat kaverukset prosessioikeuden laitokselta. Tatu Leppäsellä tuntuu olevan muutenkin kovasti kysyntää. Hänet on nimitetty tämän vuoden alusta tuomarinvalintalautakunnan uudeksi puheenjohtajaksi; aikaisempi puheenjohtaja oikeusneuvos Hannu Rajalahti eläköityi KKO:sta vuoden vaihteessa. 

18. Oikeusneuvos Tatu Leppäsellä on myös välimiestehtäviä, mikä käy ilmi KKO:ssa pidettävästä sivutoimirekisteristä.  Hän on toiminut Keskuskauppakamarin välimieslautakunnan nimeämänä välimiehenä "laajassa riita-asikokonaisuudessa", tehtävä on päättynyt  toukokuussa 2017. Kyseinen välimieslautakunta on nimennyt parin viime vuoden aikana muitakin oikeusneuvoksia varsin usein ja ilmeisen mielellään välimiehiksi; tällaisia jäseniä ovat esimerkiksi Ari Kantor, Juha Häyhä (kahdesa asiassa) ja Tuomo Antila. Se, että välimiesverkoston lonkerot ulottuvat KKO:n jäsenkuntaan, ei ole sinänsä mitään uutta. Eri asia on, voidaanko tällaista verkostumista pitää maan ylimmän oikeuden uskottavuuden ja luotettavuuden kannalta pelkästään myönteisenä.

19. Ruotsin korkeimman oikeudessa välimiestehtäviä hoitavat oikeusneuvokset ilmoittavat reilusti  tuomioistuimen kotisivulla, että he hoitavat sivutoimisesti välimiestehtäviä. Suomen KKO:n jäsenet eivät tätä ole tehneet, vaan haluavat pitää välimiestehtävänsä salassa,  vaikka ilmoittavat kyllä muut sivutoimensa tunnollisesti. Miksi moinen salaperäisyys,  joka on tietenkin ristiriidassa ylimmältä tuomioistumelta edellytettävän läpinäkyvyyden kanssa? Suomessa ihmiset savat tietää KKO:n jäsenten välimiestehtävistä silloin, kun mediassa julkaistaan kerran vuodessa tietoja heidän verotettavista tuloistaan. 

20. Nyt KKO:ssa on jälleen haettavana kaksi uutta jäsenen virkaa, hakuaika niihin pättyy jo tämän viikon torstaina 22. helmikuuta ja molemmat virat täytetään 1.5. alkaen. Oikeusneuvokset Ilkka Rautio ja Soile Poutiainen saavuttavat 68-vuoden eläkeiän. Tämän jälkeen saamme odotella kenties 4-5 vuotta kun näitä virkoja seuraavan kerran tulee haettavaksi. Ei siis muuta kuin kaikki kynnelle kykenevät juristit oikeusneuvoksen virkoja kipin kapin hakemaan!

21. lisätty 26.2.2018. 
Hankin KKO:sta tuomioistuimen tekemän virkaesityksen. Siitä ilmenee, että loppusuoralle hakijoista selviytyivät Timo Ojala, Jaakko Rautio, Eva Tammi-Salminen, JussiTapani ja Asko Välimaa. Siis juuri ne samat viisi, joita itsekin pidin vahvimpina hakijoina, kuten blogijutusta 82/24. tammikuuta ilmenee! 

22. KKO päätyi virkaesitykseensä äänestyksen jälkeen. Täyistunnossa mukana olleista oikeusneuvoksista kaksi eli Tuula Pynnä ja Pekka Koponen nimitäin olivat sitä mieltä, että jäsenen virkaan olisi tullut esittää Asko Välimaan sijasta professori Eva Tammi-Salmista.

86. Tuomarinimityksiä Ruotsissa

Oikeusneuvos Anders Eka on nimitetty Ruotsin korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi 1. syyskuuta alkaen

1. Olen korkeinta oikeutta (KKO) käsittelevissä kirjoituksissani usein verrannut tilannetta siihen, miten samanlaiset asiat, joissa meillä on esiintynyt ongelmia, on ratkaistu Ruotsin Högsta domstolenin (HD) käytännössä. Naapurimaiden ylimpien oikeuksien menettelytavat ovat pääpiirteissään aika samanlaista, sillä Suomen oikeudenkäymiskaaren (OK) 30 ja 31 lukujen esikuvina ovat olleet Ruotsin rättegångsbalkenin vastaavat säännökset högsta domstolenin toimivaltuuksista ja menttelystä. 

2. Kuten lukijat ovat voineet havaita, monet sellaiset kysymykset, jotka ovat herättäneet Suomen KKO:ssa ja sen toiminnassa ongelmia ja kritiikkiä, on minusta kyetty hoitamaan ja ratkaisemaan paremmin Ruotsin HD:ssä. Mistä tämä voisi johtua? Kyse on varmaankin osin siitä, millaisia tuomareita ylimpiin oikeusasteisiin on rekrytoitu ja nimitetty. Lainkäytön tasoa ja laatua ei voida ratkaista pelkästään lailla ja menettelysäännöksillä, vaan tässä suhteessa paljon riippuu myös tuomareiden kyvystä, taidosta ja osaamisesta. Onhan oikeudenkäynti ja tuomitseminen (lainkäyttö) mitä suuremmissa määrin inhimillistä toimintaa.

3. Olen seurannut vuodesta 2008 lähtien blogijutuissani KKO:n jäsenten rekrytointia ja nimityskäytäntöä. Lienee siis syytä tutkailla hieman myös sitä, millaisia tuomareita Ruotsin korkeimmasta oikeudesta löytyy. Tässä suhteessa on kiinnostavaa todeta, että Ruotsin korkeimpaan oikeuteen sekä meidän KHO:mme vastaavaan Ruotsin ylimpään hallintotuomioistuimeen (HFD) on nimitetty viime viikolla uudet päällikkötuomareina toimivat puheenjohtajat, jotka aloittavat työnsä 1. syyskuuta. Myös Ruotsin suurin hovioikeus eli Svean hovioikeus saa uuden presidentin 1. kesäkuuta. Maan hallitus päätti ko. nimityksistä viime viikon torstaina.

4. HD:n uudeksi puheenjohtajaksi - ei siis presidentiksi - nimitettiin 56-vuotias oikeusneuvos Anders Eka. Hän on toiminut HD:n jäsenenä vuodesta 2013 lähtien. Aiemmin Eka on ollut 2010-2013 Tukholman käräjäoikeuden laamannina (2010-2013) ja sitä ennen  Svean hovioikeuden hovioikeudenlaamannina (2009-2010), Tukholman käräjäoikeuden  osastonjohtajana (chefsrådman, 2003-2004), oikeuskanslerinviraston toimistopäällikkönä (2000-2003), Svean hovioikeuden hovioikeudenneuvoksena (2000), oikeusministeriön asiantuntijana (1995-97) ja välillä perustuslakiuudistusta pohtineen selvitysryhmän kansliapäällikkönä ja pääsihteerinä (2004-2008). Anders Eka on suorittanut ruotsalaisille tuomareille tyypillisen tuomarikoulutuksen, minkä jälkeen hän sai 34-vuotiaana nimityksen hovioikeuden asessoriksi (1995), jolla on vakinaiseen tuomarinvirkaan vaadittava pätevyys.

5. Virkaesityksen Anders Ekan samoin kuin HFD:n puheenjohtajan ja Svean hovioikeuden presidentin virkaan teki Suomen tuomarinvalintalautakuntaa vastaava tuomarilautakunta (domarnämnden), jonka kokoonpano muistuttaa paljolti tuomarinvalintakunnan kokoonpanoa. Ruotsalaiseen lautakuntaan ei kuitenkaan kuulu oikeustieteellisten tiedekuntien piiristä valittua jäsentä, mutta sen sijaan siihen kuuluu tuomarijäsenten sekä syyttäjistöä ja asianajajakuntaa edustavien jäsenten lisäksi kaksi kansanedustajaa, jotka parlamentti (riksdagen) nimeää.

6. Minusta on selvää, että myös suomalaista järjestelmää tulisi pikaisesti muuttaa siten, että virkaesityksen KKO:n ja KHO:n tuomareiden nimityksistä tasavallan presidentille tekisi tuomarinvalintalautakunta eivätkä ylimmät oikeudet itse. On suorastaan hämmästyttävää, että Suomen uutta tuomarilakia valmisteltaessa ei puhuttu mitään mainitusta asiasta. Edes asiantuntijat, joiden joukossa oli myös oikeustieteen professoreja, eivät hoksanneet ottaa asiaa esille, mitä pidän perin outona. Olen itse kirjoittanut asiasta usein ja teemaan on syytä palata myöhemmin eri blogijutussa. 

7. Anders Ekan vastaehdokkaana HD:n presidentiksi oli tuomarilautakunnassa 61- vuotias oikeusneuvos Gudmund Toijer, joka nimitettiin oikeusneuvoksen virkaan vuonna 2007 ja joka toimii nykyisin HD:n toisen osaston puheenjohtajana; ensimmäistä osastoa johtaa koko tuomioistuimen puheenjohtaja.Toijerilla on takanaan aika lailla samanlainen tuomarinura kuin Andrs Ekallakin, sillä hänet nimittitin asessoriksi (1991), minkä jälkeen hän toiminut työtuomioistuimessa, oikeusministeriön lainvalmistelijana sekä hovioikeudenneuvoksena (2002-2005) ja hovioikeudenlaamannina (2006-2007) Svean hovioikeudessa. Toijer ei ole kuitenkaan ollut käräjäoikeuden tuomarina eikä niin keskeisisä lainvalmistelyútehtävissä kuin Anders Eka. Huomionarvoista on se, että tuomarilautakunta tuo esityksissään yleensä aina esiin kaksi henkilöä, joista nimittävällä viranomaisella eli maan hallituksella on tilaisuus valita. Anders Eka oli kuitenkin lautakunnan ykkösnimi HD:n presidentiksi.

8. Domarnämndenin esitys hallituksen nyt päättämistä nimityksistä tuli julki joulukuussa. Lautakunnan esitykset aiheuttivat aika paljon kritiikkiä, kuten Dagens Juridik -nimisen verkkojulkaisun sivuilta voitiin lukea; siinä julkaistiin kolmisenkymmentä kommenttia. Toisin kuin meillä Suomessa, jossa esimerkiksi KKO:n ja KHO:n tuomarinimityksistä ei puhuta mediassa tai somessa juuri koskaan mitään, Ruotsissa näistä(kin) asioista siis keskustellaan ja vieläpä krittisessä sävyssä. Heja Sverige! Lautakunnan Anders Ekan nimitystä koskeva esitys nähtiin jonkinlaisena poliittisena palkkiona työstä, jota Eka oli tehnyt vuosina 2004-2008 perustuslain uudistamista käsitelleen selvitysryhmän jäsenenä.

9. Tässä kohtaa muutama sana HD:n nykyisestä puheenjohtajasta Stefan Lindskogista, joka on syntynyt 1951 ja siirtyy siis kohta eläkkeelle; Ruotsissa tuomarit voivat toimia virassaan, kunnes täyttävät 67 vuotta. Toisin kuin esimerkiksi Anders Eka ja Gundmund Toijer Lindskog ei ole suorittanut ns. tuomarikoulua, vaan hän on toiminut käräjäharjoittelun jälkeen vuodesta 1977 lähtien asianajajana kunnes sai vuonna 2008 nimityksen oikeusneuvoksen virkaan; HD:n osastonjohtajaksi Lindskog nimitettiin 2011 ja koko tuomioistuimen puheenjohtajaksi vuonna 2016.  Lindskog on ollut Ruotsin menestyneimpiä ja äveriäimpiä advokaatteja. Hän on ollut osakkaana useissa yhtiöissä ja puuhaillut myös monissa säätiöissä. Expressen -lehti paljasti joulukuussa, että Lindskogin Rosenborg Securities -yhtiöt ovat tahkonneet viimeisten 15 vuoden aikana voittoa yhteensä 58 miljoonaa kruunua. Lindskog on lehden mukaan maksanut  kaikkiaan 83 miljoonan suuruisista yritysvoitostaan veroa ainoastaan yhden kruunun. Lindskog on kiistänyt verosuunnittelun. Hän on kertonut hankkineensa omaisuuden kovalla työnteolla. Lindskogin Rosenborgs säteri -niminen tila Värmlandissa on kooltaan 850 hehtaria. Lindskog sanoi vuonna 2012, ettei hän itse  asiassa tarvitsisi lainkaan palkkatuloaan. 

10. Lindskog on toiminut Ruotsin asianajajaliiton puheenjohtajana 2004-2007. Eniten kuitenkin hämmästyttää Lindsdkogin varsin laaja oikeustieteellinen tuontanto, sillä hän on muiden töidensä ohessa kirjoittanut lukuisia paksuja monografioita sekä oppi- ja käsikirjoja. Tohtorin tutkinnon Lindskog suoritti Tukholman yliopsitossa 1985. Hän on kirjoittanut teoksia lähinnä osakeyhtiöoikeudesta, kauppayhtiöistä (enkla bolag), kuittauksesta, saatavan tai velan vanhentumisesta sekä välimiesmenettelystä. Lindskogin välimiesmenettelyn kommentaariteoksessa on 1 342 sivua. Useimmista Lindskogin kirjoista on otettu täydennettyjä uusia painoksia. Lindskog on pyrkinyt uudistamaan HD:n perustelutapaa mm. siten, että hän ja eräät muutkin oikeusneuvokset kirjoittavat varsinaisten perustelujen jälkeen taltioon vielä omia tarkentavia tai täsmentäviä näkemyksiään. Kaikki ja etenkään eräät entiset oikeusneuvokset eivät ole tästä uudistuksesta ilahtuneet.

11. Stefan Lindskog on hoitanut oikeusneuvoksena ollessaan sivutöinään välimiestehtäviä. Mainittakoon, että myös Anders Eka ilmoittaa toimineensa sivutoimisena välimiehenä, Gudmund Toijer sen sijaan ei. HD:n kotisivulla oikeusneuvokset ilmoittavat reilusti, että he ovat hoitaneet välimiestehtäviä. Kuten tiedämme, KKO:n oikeusneuvokset sitä vastoin eivät ole tässä suhteessa avoimia, vaan salaavat välimiestehtävänsä.

12. Ruotsin ylimmän hallintotuomioistuimen, siis Högsta förvaltningsdomstolenin puheenjohtajaksi on 1. syyskuuta alkaen nimitetty  59 -vuotias Helena Jäderblom. Hänet nimitetiin HFD:n jäseneksi  2011. Hän on toiminut aiemmin mm. Tukholman kamarioikeuden laamannina  ja lääninoikeuden tuomarina. Vuonna 2012 Jäderblom nimitettiin  Euroopan ihmioikeustuomioistuimen (EIT) tuomariksi. Hän on ollut viime vuodesta lähtien EIT:n erään jaoston puheenjohtajana; EIT:ssä on viisi jaostoa. Jäderblomin nimitys ei ole herättänyt samanlaista kritiikkiä kuin Anders Ekan valinta HD:n puheenjohtajaksi. Tätä nykyä HFD:n puheenjohtajana on oikeusneuvos Mats Melin.

13. Svean hovioikeuden presidentiksi hallitus on nimittänyt kesäkuun alusta lähtien tuomarilautakunnan esityksen mukaisesti valtakunnansyyttäjä Anders Perklevin. Hän seuraa tehtävässä Fredrik Wersälliä, joka nimitettiin aikoinaan hovioikeuden presidentin virkaan myös ylimmän syyttäjän virasta; sitä ennen Wersäll oli toiminut jomnkin aikaa HD:n oikeusneuvoksena. Perklevin vastaehdokkaana oli laamanni Petra Lundh. Perklev nimitettiin valtakunnansyyttäjäksi (riksåklagare) vuonna 2008.  Aiemmin hän on toiminut mm. oikeusministeriön lainvalmistelutehtävissä. Perklevin nimitystä on arvosteltu m. siksi, että nimitys olisi palkkio siitä, että hön on toiminut aiemmin hallituksen ja eri ministeriöiden viroissa. Eräs syyttäjä totesi Dagens Juridik - julkaisussa, että Perklev on ollut valtakunnansyyttäjänä yksinomaan syyttäjälaitoksen hallinnollisena päällikkönä osallistumatta käytännössä syyttäjän tehtävien hoitamiseen. Tämä kuulostaa tutulta puheelta, sillä se tuo mieleen myös Suomen valtakunnansyyttäjän aseman. 

14. Tällaista on siis tapahtunut äskettäin Ruotsin tuomioistuimissa. Lähiaikoina minulla olisi tarkoitus kertoa lähemmin Ruotsin korkeimman oikeuden toiminnasta HD:n viime vuodelta julkaiseman vuosikertomuksen pohjalta.

82. KKO:n uuden jäsenen valinta

1. Korkeimmassa oikeudessa (KKO) on - jälleen kerran - täytettävänä jäsenen eli oikeusneuvoksen virka. Vuonna 2016 KKO:een nimitettiin kaksi ja viime vuonna peräti neljä uutta jäsentä. Tänä vuonna tullaan eläköitymisten takia nimittämään kaksi ja ensi vuonna ainakin yksi oikeusneuvos. Presidentti Timo Esko lähtee eläkkeelle vuonna 2020. Jos hänen seuraajansa nimetetään KKO:n sisältä, kuten olisi luonnollista, joudutaan oikeuden jäsenistöä täydentämään uudella nimityskierroksella.  
2. Olen tarkastellut oikeusneuvosten vuodesta 2008 alkaen. Blogin lukijat  ovat pitäneet tarpeellisena, että jatkan näitä arviointejani edelleen. Kaikki eivät toki ole pitäneet siitä, että "ronkin" KKO:n jäsenten valintaprosessia ja arvioin, kenet voitaisiin kulloinkin virkaan nimittää. Minusta on kuitenkin hyvä, että  Suomessa edes joku vaivautuu pohtimaan sanottuja asioita ja tarjoaa samalla lukijoille  mahdollisuuden kommenteilla osallistua keskusteluun. Pidän tärkeänä, että ylimmän tuomioistuimen jäsenten nimityksistä keskustellaan. 

3. KKO:n jäsenen virkaa hakivat nyt (aakkojärjestyksessä) seuraavat 12 juristia: Hallavainio Anne-Mari, Karttunen Jussi, Kyllönen Ari, Lamponen Helena, Martikainen Petri,  Raitio Juha, Rautio Jaakko, Ojala Timo, Tammi-Salonen Eva, Tapani Jussi, Välimaa Asko ja Wirén Ari. 

4. Hakijoista oikeustieteen tohtoreita on viisi (Lamponen, Raitio, Rautio, Tammi-Salminen ja Tapani), heistä professorina toimii kolme (Raitio, Tammi-Salminen ja Tapani). Tuomareita joukossa on viisi (Karttunen, Kyllönen,  Rautio, Ojala ja Wirén); Karttunen on markkinaoikeustuomari ja Wirén työtuomioistuinneuvos, Kyllönen, Ojala ja Rautio  työskentelevät kaikki Helsingin hovioikeudessa. Hallavainio on oikeusministeriön hallitusneuvos ja Välimaa saman ministeriön kansliapäällikkö. Martikainen on OKa-viraston esittelijäneuvos ja Lamponen TE-ministeriön virkamies. Rautiolla ja Välimaalla on pitkä kokemus  lainvalmistelijana. Tällä kerralla hakijoiden joukossa ei ole yhtään alioikeustuomaria tai asianajajaa, ei liioin KKO:n esittelijää.

5. Useimmat hakijat eivät ole ensimmäistä kertaa "pappia kyydisssä", vaan he ovat ilmoittautuneet oikeusneuvoksen virkaan aikaisemmin, jotkut eli Karttunen, Kyllönen, Rautio, Raitio ja Välimaa jopa useita kertoja; ennätystä näyttäisi tässä suhteessa pitävän hallussaan hovioikeudenneuvos Ari Kyllönen. Hakijoiden ikäjaukaumasta sen verran, että vanhimmat heistä ovat 61-vuotias Ari Wirén ja 59-vuotias Ari Kyllönen, yli viisikymppisiä ovat myös Helena Lamponen (58), Jaakko Rautio (51), Anne-Mari Hallavainio (50), Juha Raitio (50) sekä Asko Välimaa (54). Alle 50-vuotiaita puolestaan ovat Jussi Karttunen (48), Petri Martikainen (46), Eva Tammi-Salminen (46), Jussi Tapani (44) ja Timo Ojala (42). 

6. Viime kerralla haastatteluvaiheeseen asti hakijoista pääsivät Tammi-Salminen ja Karttunen, Tammi-Salminen sai KKO:n virkaesityksessä kaksi ääntä. Nämä seikat eivät ole kuitenkaan kovin painavia, kuten kokemuksesta tiedämme. Edellisellä hakukerralla KKO:n jäsenten haastattelussa olevista hakijoista kaksi eli professori Tuomas Hupli ja laamanni Antti Savela eivät ole nyt lainkaan hakijoiden joukossa.

7. Pitää myös muistaa, ettei tohtorin tutkinto paina kovin paljon jäsenen nimitysmenettelyssä. Päin vastoin KKO tuntuu pitävän tiukasti kiinni siitä, ettei sen jäsenistöön tulee liikaa tohtoreita. Kun viimeksi jäseneksi nimitetty Juha Mäkelällä on tohtorin tutkinto, voidaan nyt lähteä siitä, että KKO:n valinta kohdistuisi ei-tohtoriin. Mäkelä on myös siviilioikeuden ekspertti, mikä merkitsee melko todennäköisesti sitä, että tällä kerralla virkaesitys saattaa kohdistua lähinnä rikos- tai/ja prosessioikeuden edustajaan. Prosessioikeuden "ihmisiä" KKO:ssa on jo nykyisin aika paljon, mutta rikosoikeuden asiantuntijoita jäsenistössä on vähemmän. Edellisen kerran rikosoikeus oli virantäytössä "valttia" vuonna 2012, jolloin nimityksen sai lainsäädäntöneuvos Jarmo Littunen. Tuntuisi johdonmukaista, että tällä kerralla etusija olisi rikosoikeuteen perehtyneillä ja etenkin lainvalmistelijoina toimineilla hakijoilla. 

8. Edellä mainituilla perusteilla päätyisin siihen, että viranhakijoista olisivat vahvoilla lähinnä rikosoikeuden professori Jussi Tapani, kansliapäällikkö Asko Välimaa ja hovioikeudenneuvos Timo Ojala. 

9. Turun yliopiston rikosoikeuden professori Jussi Tapani on julkaissut väitöskirjan lisäksi joko yksin tai muiden kirjoittajien kanssa useita monografioita sekä lähes 200 rikosoikeutta käsittelevää artikkelia ja oikeustapauskommenttia. Tapania voidaan kenties pitää vielä liian nuorena ylimmän oikeuden jäseneksi. Edellisen kerran vakinainen professori on nimitetty KKO:n jäseneksi joskus 80-luvulla, jolloin nimityksen saivat kauppaoikeuden professori Pirkko-Liisa Aro (nykyinen Haarmann) ja esineoikeuden professori Juhani Wirilander. Olisi siis jo korkea aika saada jälleen professori KKO:n jäsenistöön. Mainittakoon, että Ruotsin korkeimman oikeuden jäseneksi nimitettiin viime vuonna 47-vuotias Tukholman yliopiston rikosoikeuden professori Petter Asp.

10. Asko Välimaa on toiminut aluksi lähes 10 vuotta yliopiston asissitenttina ja sen jälkeen vuodesta 1997 lähtien oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena, rikos- ja prosessioikeuden yksikön lainsäädäntöjohtajana, ylijohtajana (osastopäällikkönä) ja viime vuodesta lähtien OM:n kansliapäällikkönä. Välimaan varsinainen leipälaji on prosessioikeus, mutta hän on osallistunut myös monien kansainvälistäkin ulottuvuutta omaavien rikosoikeudellisten lakihankkeiden valmisteluun. Välimaalla on useita merkittäviä julkaisuja.

11. Timo Ojala on siis vasta 42-vuotias, mutta saanut silti jo aika paljon aikaan. Ojala valmistui ylioppilaaksi 1994 Sotkamon urheilulukiosta; todettakoon, että oikeuskanslerina kuluvan vuoden alusta aloittanut Tuomas Pöysti kirjoitti ylioppilaaksi Ounasvaaran urheilulukiosta.Tuomas Pöystin tavoin myös Timo Ojala on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi Lapin yliopistosta. Ojalan tuomioistuinura alkoi 2001 Helsingin hovioikeudesta, jossa hän oli nelisen vuotta viskaalina eli esittelijänä. Vuonna 2005 Ojala siirtyi KKO:een, jossa toimi oikeussihteerinä ja esittelijäneuvoksena vuoteen 2012, jolloin siirtyi takaisin Helsingin hovioikeuteen, ensin ma. hovioikeudenneuvokseksi ja vuonna 2015 vakinaiseksi jäseneksi. Ojalalla on ollut sivutoimia mm. Urheilun oikeusturvalautakunnassa ja Liikennevahinkolautakunnassa. Hän on julkaissut kirjat mm. lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista (2012) ja seksuaalirikoksista (2014) sekä ollut osakirjoittajana Rikosoikeus-kommentaariteoksessa (2009). Vankka rikosoikeuden tutkija siis.

12. Saa nähdä, miten nimitysasiassa tällä kertaa käy ja osuuko arvioni lähimainkaan oikeaan!

73. Esittelijästä KKO:n jäsen

                        Korkeimpaan oikeuteen oli jälleen paljon pyrkijöitä...

1. Käsittelin blogijutussa 1.10. (numero 68) korkeimmassa oikeudessa (KKO) avoinna olevan jäsenen eli oikeusneuvoksen rekrytointi-asiaa. 

2. Virkaa haki 15 lakimiestä, joista kuusi tuomaria (Jaakko Rautio, Antti Savela, Timo Ojala, Satu Saarensola, Jussi Karttunen ja Ari Kyllönen), kolme professoria (Jaakko Raitio,  Eva-Maija Tammi-Salminen ja Tuomas Hupli), yksi KKO:n esittelijä (Juha Mäkelä),  yksi lainsäädäntöneuvos (Janne Kanerva), yksi yliopistonlehtori (Jaana Norio-Timonen), yksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston apulaisjohtaja (Rainer Lindberg), yksi rajavartiolaitoksen hallitusneuvos (Ari-Pekka Koivisto) ja yksi Kuluttajaliiton johtava lakimies (Tuula Saario).

3. Mainitsin 1.10.,  että Jaana Norio-Timonen olisi professori, mutta nykyisin hän on yliopistonlehtori; Norio-Timonen on kyllä toiminut kauppaoikeuden ma. professorina 2004-2007. Täydennyksenä on myös syytä mainita, että Jussi Karttunen on markkinaoikeustuomari ja Rainer Lindberg KKV:n apulaisjohtaja. Nämä seikat ilmenevät  KKO:n 25.10. tekemästä virkaesityksestä ja viranhakijoiden ansioyhteenvedoista, jotka KKO:n hallinto on minulle sähköpostitse ystävällisesti lähettänyt.

4. Tuomarinvalintalautakunnan tehtävänä on valmistella tuomarinimityksiä ja tehdä nimittämistä koskevat esitykset tasavallan presidentille (tuomioistuinlaki, TIL,  20 luku). Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) tuomarivirat on kuitenkin jätetty lautakunnan toimivallan ulkopuolelle. Ylimpien oikeuksien tuomareiden nimitysasioita ei siten käsitellä lainkaan tuomarinvalintalautakunnassa, vaan ne tekevät itse jäsenensä virkaan nimittämisestä perustellun, tasavallan presidentille osoitetun esityksen, joka toimitetaan valtioneuvostolle tasavallan presidentille esittelemistä varten (TIL 11:7.2). Tasavallan presidentti ei ole vuoden 1970 jälkeen tiettävästi poikennut kertaakaan ko. esityksistä, jolloin voidaan perustellusti väittää, että käytännössä KKO ja KHO täydentävät itse itseään. 

5. Korkein oikeus on viime viikolla eli tarkemmin sanottuna 25. 10. tehnyt täysistunnossaan esityksen nyt avoinna olevan jäsenen nimitysasiassa.  KKO on julkaissut asiasta seuraavan tiedotteen:

Korkein oikeus (KKO) esittää, että 1.1.2018 täytettävään jäsenen virkaan nimitetään esittelijäneuvos, oikeustieteen tohtori Juha Mäkelä.

Mäkelä (s.1971) on toiminut pitkään Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa tutkimus- ja opetustehtävissä. Hän on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi sopimusoikeuden alalta. Vuodesta 2010 lukien Mäkelä on toiminut KKO:ssa esittelijäneuvoksena ja vuodesta 2014 lukien myös riita-asioiden ryhmäpäällikkönä.

Varatuomariksi Mäkelä on auskultoinut Helsingin käräjäoikeudessa. Lisäksi hän on toiminut muun muassa vakuutuslautakunnan esittelijänä ja kuluttajariitalautakunnan täysistunnon jäsenenä.

Oikeusministeriö tulee esittelemään viran täyttöä koskevan asian valtioneuvoston yleisistunnossa. Päätöksen nimityksestä tekee tasavallan presidentti.


Täytettävänä oleva jäsenen virka vapautuu 1.1.2018 eläkkeelle jäävältä oikeusneuvos Hannu Rajalahdelta.

6. KKO:n jäsenet haastattelivat hakijoista Tuomas Huplia, Jussi Karttusta, Jaakko Rautiota, Antti Savelaa ja Eva Tammi-Salmista. Edellisten virantäyttöjen yhteydessä hakijoista oli jo haastateltu Jaana Norio-Timosta ja Juha Mäkelää.  Kun otettiin huomioon viimeisimpien nimitysten painottuminen tuomaritaustaisiin henkilöihin, KKO:n plenum piti nyt tehtävän nimitysratkaisun kannalta vahvimpina hakijoina Huplia, Mäkelää, Rautiota ja Tammi-Salmista, joten Karttunen ja Savela putosivat tällä perusteella pelistä.  

7. KKO arvioi täysistunnossaan, että ajankohtainen tarve oli nyt vahvistaa siviilioikeudellista osaamista enemmän kuin prosessioikeudellista osaamista. Tällä perusteella finaalin selviytyivät  professori Eva Tammi-Salminen (46) ja esittelijäneuvos Juha Mäkelä (46). Valinta osui lopulta Juha Mäkelään. KKO perusteli tätä sillä, että vaikka Tammi-Salmisen kirjallinen tuotanto on laajempi ja alaltaan monipuolisempi kuin Mäkelällä, Mäkelä on kuitenkin siviilioikeudellisten asioiden esittelijänä osoittanut syvällistä siviilioikeuden oppien hallintaa. Tämän vuoksi heitä voidaan pitää siviilioikeudellisen asiantuntemuksen suhteen varsin tasaveroisina, toisen asiantuntemuksen painottuessa varallisuusoikeuteen (Tammi-Salmisen), toisen taas velvoiteoikeuden puolelle (Mäkelän). Mäkelän eduksi on KKO:n mukaan luettava se, että "hän on työssään osoittanut sisäistäneensä hyvin myös ne korkeimman oikeuden työn kannalta tärkeät vaatimukset, jotka liittyvät ylimmässä oikeusasteessa noudatettavaan menettelyyn". Etenkin tämä viimeinen virke on minusta hyvin epäselvästi muotoiltu perustelu, joka selkokielellä ilmaistuna tarkoittanee yksinkertaisesti sitä, että Mäkelä on toiminut seitsemän vuotta KKO:n esittelijänä, kun taas Tammi-Salmisella ei ole ollut KKO:ssa vastaavaa tilaisuutta osoittaa omaa "sisäistämistään".

8. Virkaesitykseen päädyttiin KKO:n täysistunnossa kuitenkin vasta äänestyksen jälkeen, sillä kaksi oikeusneuvosta eli Marjut Jokela ja Kirsti Uusitalo olivat Tammi-Salmisen esittämisen kannalla. He katsoivat, että Tammi-Salmisella on laaja ja korkeatasoinen tieteellinen tuotanto, joka painottuu korkeimman oikeuden tehtävien kannalta hyödyllisellä tavalla siviilioikeuden ydinalueita koskevaan lainoppiin. Kun otetaan huomioon myös tavoite huolehtia jäsenkunnan ammatillisen taustan monipuolisuudesta ja tällä nimityskerralla erityisesti siviilioikeudellisesta erityisosaamisesta, Jokela ja Uusitalo katsoivat, että vapautuvaan jäsenen virkaan tulisi nimittää Tammi-Salminen.

9. Minusta vähemmistö on arvioinut tilanteen ja kilpailuasetelman oikein ja selkeästi paremmin kuin KKO:n enemmistö. Jos kerran KKO on ollut sitä mieltä, että sen jäsenkuntaan tarvitaan nyt korkeatasoista siviilioikeudellista erityisosaamista, olisi avoimeksi tulevan jäsenen virkaan tullut ilman muuta esittää Eva Tammi-Salmista. Mäkelä ja Tammi-Salminen ovat tosin sikäli tasavertaisessa asemassa, että Suomalainen Lakimiesyhdistys (SLY) on palkinnut kummankin Vuoden väittelijän palkinnolla.  Eva Tammi-Salminen sai kyseisen palkinnon, jonka suuruus on 3 500 euroa, vuonna 2001 väitöskirjastaan "Sopimus, kompetenssi ja kolmas. Varallisuusoikeudellinen tutkimus negative pledge -lausekkeiden sivullissitovuudesta". Juha Mäkelä puolestaan pokkasi palkinnon vuonna 2010, eli samana vuonna, jolloin hänet oli hieman aikaisemmin nimitetty KKO:n ma. esittelijäneuvoksen virkaan. Mäkelän väitöskirja on nimeltään "Sopimus ja erehdys.  Sopimusoikeudellinen tutkimus oikeuserehdyksestä valinnanvapauden teorian näkkökulmasta". 

10. Kilpahakijoiden tieteellistä eli siviilioikeudellista pätevyyttä arvioitaessa olisi tietenkin otettava väitöskirjan lisäksi huomioon myös heidän muu kirjallinen tuotantonsa. Tässä suhteessa Tammi-Salminen "pesee" Juha Mäkelän kirkkaasti. Mäkelältä on ilmestynyt väitöskirjan lisäksi vain vuonna 1999  kirjanen "Velkojan tiedonantovelvollisuus takaajaa kohtaan", joka perustuu hänen lisensiaattitutkimukseensa. Tammi-Salmisen julkaisujen määrä on huomatavan paljon laajempi, sillä häneltä on ilmestynyt ainakin kaksi muuta korkeatasoista monografiaa ja liuta  päteviä oikeustieteellisiä artikkeleja. Vuonna 2015 Tammi-Salmiselta ilmestyi 575 -sivuinen oppikirja "Esinevakuusoikeuden perusteet". Tammi-Salminen nimitettiin 2008 Lapin yliopiston esineoikeuden professoriksi ja vuonna 2016 vastaavaan virkaan Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Tammi-Salminen on ehtinyt toimia lähes 10 vuotta yliopiston assistenttina sekä pari vuotta akatemiatutkijana, minkä lisäksi hän on toiminut muutaman vuoden Lakimies-lehden pätoimittajana. Mäkelällä ei ole tällaisia ansioita lainkaan.

11. Minusta voidaan yhtään liioittelematta sanoa, että Eva Tammi-Salminen on tutkijana Juha Mäkelään verrattuna suorastaan ylivoimainen  Se, että KKO:n enemmistö eli presidentti Timo Esko ja 12 oikeusneuvosta on tullut täysin päinvastaiseen tulokseen, on mysteeri ja arvoitus. Olisiko heidän ratkaisunsa kenties perustunut jonkinlaiseen "erehdykseen"; vrt. Mäkelän väitöskirjan nimeä. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan yksinkertaisesti siitä, että enemmistön arviointi ei ole perustunut faktoihin, vaan tavoitteeseen saada uudeksi jäseneksi "talon oma mies" eli seitsemän vuotta jäsenistöä uskollisesti palvellut esittelijäneuvos. Kotikenttäetu siis ratkaisi kisan Mäkelän eduksi: Tammi-Salminen ei ole ollut töissä KKO:ssa, mutta Mäkeläpä on, ja sillä siisti! Tämä ei ole kovinkaan ylevää, sillä maan ylimmän tuomioistuimen tuomareilta olisi toki voinut edellyttää arviossaan objektiivisuutta ja reiluutta. Sellaista ei kuitenkaan nähty.

12.  Blogisti ei tunne Juha Mäkelää eikä ole tätä koskaan edes tavannut.  Hän on varmaankin hyvä esittelijä ja kelpo juristi, sillä eihän KKO toki halua jäsenistöönsä huonoa tai edes kovin keskinkertaista lakimiestä. Mäkelää on tietenkin  syytä onnitella, siitä, että hän on onnistunut pääsemään ylimmän oikeuden tuomarin virkaan jokseenkin heppoisilla meriiteillä. Periaatteelliselta kannalta virkaesitys, jonka maan hallitus ja tasavallan presidentti tulevat kumileimasimen tavoin siunaamaan, herättää kuitenkin suurta hämmennystä ja paljon kysymyksiä. Muiden maiden ylimmissä oikeuksissa tämä ei olisi mahdollista.

13. Suomen ylimpiä tuomioistuimia, siis KKO:ta ja KHO:ta, on pitkään kritsioitu siitä, että niiden menettely jäsenkuntansa rekrytoinnissa on, kuten käytetty luonnehdinta on kuulunut, sisäsiittoista tai sisäänlämpiävää. Puhutaan myös nimityskäytännön salamyhkäisyydestä tai -kähmäisyydestä. Selkokielellä ilmaistuna tämä tarkoittaa nimityskäytännön nurkkakuntaisuutta tai klikkitymistä, jolle on ominaista mm. omien esittelijöiden tai tuttujen lakimiesten suosiminen taikka asian päättäminen pienessä piirissä.

14. KKO:n aseman ja tehtävien kannalta sekä erityisesti viranhakijoiden tasapuolisuutta ajatellen pidän tuollaista nimityskäytäntöä epäoikeudenmukaisena ja sellaisena, ettei kaikilla pätevillä ja taitavilla lakimiehillä ole käytännössä mahdollisuutta päästä ylimpien oikeuksien tuomariksi. Tästä on kysymys myös nyt esillä olevassa virantäyttöasiassa. Pidän KKO:n virkaesitystä huonona ja onnettomana päätöksenä. Nykyisin ei pitäisi enää tulla kuuloonkaan, että ylin tuomioistuin, jolla on jäsenistönsä rekrytoinnissa tosiasiallinen päätösvalta, haluaa muut pätevät ja kokeneet viranhakijat kylmästi sivuuttaen esittää jäsenekseen omaa virkamiestään ja esittelijää, jolla ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan muuta kokemusta tuomioistuimista, asianajosta, syyttäjän tehtävistä tai edes lainsäädäntöneuvoksena toimimisesta. 

15. Virkaan esitetty Juha Mäkelä on toki toiminut reilut kymmenen vuotta (1997-2009) yliopiston tutkijana ja assistenttina ja saanut tuon ajanjakson päätteeksi vihdoin valmiiksi siviilioikeudellisen, 279 sivua käsittävän väitöskirjansa (Sopimus ja erehdys). Pitää kuitenkin muistaa, että assistentit eivät ole lainkäyttäjiä, vaan tutkijoita ja lähinnä professoreja avustavia henkilöitä, joiden tähtäimessä on väitöskirjan laatiminen. Mäkelä ei ole hoitanut viransijaisena professorin viransijaisuuksia eikä hakenut väitöstutkimuksensa valmistumisen jälkeen dosentuuria. Hänen muu julkaisutoimintans on ollut määrällisesti vaatimatonta. 

16. Pian väitöstilaisuuden jälkeen eli syyskuun 2010 alussa Mäkelä monien yllätykseksi "pomppasi" KKO:n ma. esittelijäneuvoksen kohtuullisen hyvin palkattuun virkaan (T 13), jota hän on tähän asti hoitanut. Vaikka KKO:n esittelijöillä, eli oikeusihteereillä ja esittelijäneuvoksilla, on lähinnä historiallisiin syihin perustuen samanlainen virassapysymisoikeus kuin tuomareillakin - nykyoloissa siihen ei enää olisi tarvetta - he eivät ole tuomiovaltaa käyttäviä oikeuden jäseniä, vaan asioita valmistelevia virkamiehiä ja tuomareiden avustajia. Kaikki kunnia tutkimukselle samoin kuin assistenttina ja esittelijänä toimimiselle, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että nuo työtehtävät ja väitöskirjan julkaiseminen eivät sellaisenaan vielä ole sellaisia meriittejä, jotka riittäisivät maan tuomarinviran saamiseen maan ylimmässä tuomioistuimessa.  

17.  Vielä 30-40 vuotta sitten KKO:n jäsenistä reilu kolmannes nimitettiin  ”talon” omasta esittelijäkunnasta. Olin 70-luvun alkupuolella 3-4 vuotta KKO:n esittelijänä, viimeksi kaksi vuotta (1973-75) nuoremman oikeussihteerin vakinaisessa virassa. Tuolloin esittelijäneuvoksen virasta oikeusneuvokseksi olivat edenneet esimerkiksi Martti Miettunen, Johannes Leivonen, Tuure Hakala, Osvi Lahtinen, Viking Modeen,  Nils H. Sundberg, Erkki Ailio, Helge Jalanko,  Göran Portin, Pirkko Surakka ja Väinö Riihelä. 1980 -luvulla esittelijäneuvoksen virasta nimitettiin oikeusneuvokseksi ainakin Reino Ketolan ja 90 -luvulla Anja Tulenheimo-Takki, Riitta Suhonen, Kari Raulos, Kati Hidén, Kari Kitunen ja Gustaf Bygglin. 2000 -luvun puolella yseinen ”tahti” alkoi kuitenkin selvästi hiljetä, sillä ennen Juha Mäkelää esittelijäneuvoksista on jäseneksi nostettu ainoastaan Jukka Sippo 2008. On kuitenkin huomioitava, että mainituista henkilöistä monet ovat toimineet ennen esittelijäneuvokseksi tuloaan muissa tuomioistuinviroissa, useimmiten hovioikeuden viskaalina. Yksinomaan KKO:n esittelijänä heistä ovat toimineet lähinnä vain Hidén ja Suhonen. Toisaalta monet oikeusneuvokset ovat uransa jossakin vaiheessa olleet KKO:n oikeussihteereinä. Tällaisia ”tapauksia” nykyisin virassa olevista oikeusneuvoksista ovat Hannu Rajalahti,  Soile Poutiainen, Mika Huovila, Tuomo Antila, Tatu Leppänen ja Kirsti Uusitalo. 

18. Kuten jo sanottu, esittelijäneuvoksen virka on hyvin palkattu (pl. T13),  jos nyt tuomioistuimen viroista tällaista sanontaa ylipäätään voidaan käyttää. Esittelijäneuvoksen palkka on sama kuin vanhemmilla käräjätuomareilla ja yhtä ”pykälää” korkeampi kuin alemman palkkausluokan hovioikeudenneuvoksilla. On selvää, että esittelijäneuvoksen virka kiinnostaa jopa siinä määrin, että jotkut  tuon viran saaneet pysyttelevät siinä eläkeikään asti. Nykyisin monet esittelijäneuvokset, samoin kuin oikeussihteerit, kuitenkin hakeutuvat tuomareiksi hovioikeuteen tai käräjäoikeuteen.   

19. Tuomioistuimien esittelijäjärjestelmä on monelta osin  problemaattinen asia, jos sitä arvioidaan esimerkiksi päätöksentekomenettelyn kehittämisen sekä tuomarinuran avaamisen ja monipuolisuuden tai tuomarikoulutuksen kannalta. Suomessa ei ole juurikaan ajateltu, vaan on katsottu, että antaa mennä vaan, eli noudatetaan vanhoja ja jo aikansa eläneitä perinteitä, tuli mitä tuli. Esittelijäjärjestelmä on tuomioistuinten lisäksi käytössä myös valtioneuvostossa sekä oikeuskanslerinvirastossa ja eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa. Valtioneuvoston esittelijänä toimi alkuaan esittelijäsihteeri, mutta vuodesta 1922 virka muutettiin esittelijäneuvoksen viraksi ja vuoden 1944 alusta hallitussihteerin ja hallitusneuvoksen viroiksi. Ruotsia lukuun ottamatta muiden maiden tuomioistuimissa ei esittelijäjärjestelmää tunneta. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea tuli 2003 asiaa pohdittuaan siihen tulokseen, että Suomessakin olisi edellytykset ja perusteltu aihetta luopua esittelijäjärjestelmästä kaikissa tuomioistuimissa (KM 2003:3, s.345-346).


20. Esittelijäjärjestelmää tulisi joka tapauksessa kehittää niin, että se palvelisi nykyistä paremmin lakimiesten kouluttautumista tuomarin ammattiin. Mallia voitaisiin ottaa Ruotsista, jossa tämäkin asia on osattu hoitaa jo ajat sitten paremmin kuin Suomessa. Yksityiskohtiin ei voida tässä yhteydessä mennä muutoin kuin toteamalla, että Ruotsin korkeimmassa oikeudessa ei ole lainkaan esittelijäneuvoksen virkoja. Esittelijän virkanimike on oikeussihteeri (justitiesekreterare) ja tehtävä on aina määräaikainen.  Oikeussihteeri otetaan tehtävään enintään neljäksi vuodeksi, jota aikaa voidaan jatkaa enintään kahdella vuodella ja erityisistä syistä vielä toiset kaksi vuotta. Oikeussihteerin virat ovat siten määräaikaisia koulutusvirkoja, joihin ei ole mahdollisuus jäädä ”makaamaan” ja odottelemaan eläkeiän koittamista, puhumattakaan ”onnenpotkusta” tulla nimitetyksi korkeimman oikeuden jäseneksi. Ruotsin korkeimmassa oikeudessa omaa esittelijää tai ylipäätään esittelijää ei ole koskaan nimitetty oikeusneuvoksen virkaan.