1. Korkeimmassa oikeudessa (KKO) on jälleen täytettävänä jäsenten eli oikeusneuvosten virkoja. Ei siis vain yhtä, vaan kaksi virkaa. Ne täytetään 1. toukokuuta alkaen, jolloin oikeusneuvokset Ilkka Rautio ja Soile Poutiainen siirtyvät eläkkeelle.
2. Jäsenen virkaa ovat hakeneet seuraavat 16 juristia (suluissa hakijan ikä):
Eurooppaoikeuden professori, OTT Juha Raitio (51), rikosoikeuden professori, OTT Jussi Tapani (44), työneuvoston sihteeri, OTT Jaana Paanetoja (53), ma. hovoikeudenneuvos, lainsäädäntöneuvos, OTT Jaakko Rautio (51), prosessioikeuden ma. professori, OTT Tuomas Hupli (47), Euroopan kemikaaliviraston valituslautakunnan jäsen Sari Haukka (51), markkinaoikeustuomari Jussi Karttunen (48), käräjätuomari Markku Saarikoski (56), asianajaja Riitta Leppiniemi (55), hallitusneuvos Anne-Mari Hallavainio (50), siviilioikeuden professori, OTT Eva Tammi-Salminen (46), asianajaja Markku Fredman (57), hovioikeudenneuvos Kimmo Vanne (58), KHO:n oikeusneuvos, OTT Alice Guimaraes-Purokoski (49), työtuomioistuinneuvos Ari Wirén (61) ja hovioikeudenneuvos Timo Ojala (42).
3. Hakijoiden joukossa on siis seitsemän tohtoria, joista neljä professoria, yksi käräjätuomari, kolme hovioikeustuomaria, kaksi asianajajaa, yksi markkinaoikeustuomari, yksi työtuomioistuintuomari, yksi KHO:n tuomari ja kolme lähinnä hallintovirkamieheksi luokiteltavaa juristia. Yhtään lainvalmistelijaa ei ole nyt mukana, mutta toisaalta esimerkiksi Jaakko Rautio on toiminut aiemmin pitkään lainsäädäntöneuvoksena. Hakijoista miehiä on 10 ja naisia kuusi.
4. Käsitykseni mukaan - voin toki erehtyä - seuraavilla hakijoilla ei liene menestymisen mahdollisuuksia: Paanetoja, Haukka, Hallavainio, Saarikoski, Vanne ja Wirén. Ari Wirén hävisi äskettäin työtuomioistuimen presidentin virkaa koskevan nimityskisan, sillä tuohon virkaan nimitettiin hovioikeudenlaamanni Pekka Pärnänen. KKO tosin puolsi lausunnossaan Wirénin nimittämistä, mutta tuomarinvalintalautakunta oli toisella kannalla. Myös OTT Jaana Paanetoja, joka on toiminut kolme vuotta työ- ja sosiaalioikeuden professorina Lapin yliopistossa, haki työtuomioistuimen presidentin virkaa.
5. Finaaliin eivät selviytyne myöskään Juha Raitio, Jussi Karttunen ja Alice Guimaraes-Purokoski. Raitio ja Karttunen ovat hakeneet KKO:n jäsenen virkaa useita kertoja, en usko heidän mahdollisuuksiinsa tälläkään kertaa. Guimaraes-Purokoski nimitettiin KHO:n jäsenen virkaan vuonna 2010 vain 42 -vuotiaana. Hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 2009 väitöskirjalla, jonka nimenä on Vertikaalinen toimivallanjako EU-oikeudessa. Guimaraes-Purokoski on EU-oikeuden erityisosaaja, mutta koska hän on toiminut koko uransa ajan joko hallintovirkamiehenä tai hallintotuomioistuimen jäseneä, on vaikea uskoa, että hänet nimitettäisiin yleisen tuomioistuimen eli KKO:n jäsenen virkaan.
6. Finaaliin selviytyisivät hakijoista näin ollen Jussi Tapani, Jaakko Rautio, Tuomas Hupli, Riitta Leppiniemi, Eva Tammi-Salminen, Markku Fredman ja Timo Ojala. On aikaa vaikea tai suorastaan mahdotona sanoa, ketkä kaksi heistä olisivat muita parempia ehdokkaita ylimmän oikeuden jäsenen virkaan. Punninnassa painavat pätevyyden, taitavuuden ja kokemuksen ohella muutkin seikat. Yleiset tuomioistuimet eli käräjäoikeus ja hovioikeus ovat aina olleet keskeisiä KKO:n jäsenten rekrytointilähteitä. Toisaalta tärkeänä on pidetty sitä, että jäseniä valitaan myös juristeja, jotka ovat toimineet lainvalmistelijoina, yliopistotutkijoina, asianajajina, laillisuusvalvojina, syyttäjinä tai jopa KKO:n esittelijöinä. Tässä tarkoituksessa voidaan puhua kiintiöistä, joiden piiristä rekrytointeja tehdään.
7. Myös jäsenten sukupuolijakauman tasapuolisuus on yksi tekijä, joka rekrytoinnissa on otettava huomioon. Sama koskee myös jäsenten koulutustasoa sikäli, että osa jäsenistä on oikeustieteen tohtoreita, mutta toisaalta jäseniksi ei voida nimittää pelkästään tohtorin tutkinnon suorittaneita lakimiehiä. KKO:n jäsenistöstä löytyy erilaisen kokemustason omaavia juristeja, mikä johtuu osin siitä, että KKO:n jäsenkunta on pientä maata ajatellen varsin suuri eli siihen kuuluu 19 tuomaria. Kuten olen jo aiemmin monta kertaa todennut, Ruotsin korkeimmassa oikeudessa on vain 16 oikeusneuvosta, joista tuomiovaltaa käyttää kerrallaan 14 jäsentä, sillä oikeuden kaksi jäsentä toimii vuorollaan lagrådetin jäsenenä.
8. Kun KKOn jäsenen rekrytointi kohdistui edellisellä kerralla lainvalmistelutaustan omaavaan lakimieheen eli kansliapäällikkö Asko Välimaahan, jonka erityisala ("leipälaji") on prosessioikeus, lienee todennäköistä, että tällä kerralla KKO ei esitä jäsenekseen samanlaisen kokemustaustan omaavaa hakijaa. Tämä merkinnee sitä, että seitsemän finalistin joukosta karsiutuisivat ensimmäisinä pois Jaakko Rautio ja Tuomas Hupli. Prosessualisteja KKO:n jäsenistössä on nykyisin aika paljon, sillä ko. kiintiöön kuuluvat mm. oikeusneuvokset Koponen, Huovila, Hirvelä, Leppänen ja Välimaa.
9. Jäljelle jäävät näin ollen kaksi asianajajaa, kaksi professoria ja yksi hovioikeustuomari. Kun KKO:een on nimitetty tuomari edellisen kerran vuoden 2017 alussa (Kirsti Uusitalo ja Lena Engstrand), minkä jälkeen rekrytointi on kohdistunut asianajajaan (Mika Ilveskero), KKO:n esittelijään (Jukka Mäkelä) ja lainvalmistelijaaan (Asko Välimaa), veikkaisin, että nyt olisi tuomaritaustan omaavan henkilön vuoro tulla virkaan nimitetyksi. Tämä merkitsisi sitä, että nimityksen saisi hovioikeudeneuvos Timo Ojala. Hän olisi ensimmäinen Lapin yliopistosta lakimieheksi valmistunut KKO:n jäsen. Ojala on pätevän tuomarin maineessa. Hän on kirjoittanut kaksi kirjaa, joista etenkin jälkimmäistä (Seksuaalirikokset 2017) on pidetty professoripiireissäkin varsin hyvänä.
10. Kumpi kahdesta asianajajasta, Riitta Leppiniemi vai Markku Fredman, voisi tulla rekrytoinnissa lähinnä kysymykseen? Molemmat ovat par´aikaa "kiinni" saman laajan rikosjutun käsittelyssä, jossa Leppiniemi avustaa Jari Aarniota ja Fredman puolestaan ex-jengipomo Keijo Vilhusta jutussa, jota käsitellään Helsingin hovioikeudessa; jutun pääkäsittelyn on määrä päättyä kesäkuun alkupuolella. Markku Fredmanin kirjallinen tuotanto on varsin laaja, ja toukokuussa hän väittelee Turun yliopistossa puolustajan roolia käsittelevällä tutkimuksellaan. Riitta Leppiniemi on keskittynyt uransa aikana lähinnä oikeudenkäynti- ja valituskirjelmien laatimiseen.
11. Molemmat ovat saanet Suomen Asianajajaliiton säätiön myöntämän Matti Ylöstalo -palkinnon, Fredman vuonna 2009 ja Leppiniemi vuonna 2013. Leppiniemi tunnetaan "käräjähaina" tai "oikeussalijyränä", joka herätti huomiota runsaat 10 vuotta siten avustaessaan Bodomjärven murhajutussa syytettynä ollutta Nils Gustafssonia. Leppiniemi on toiminut Asianajajaliiton puheenjohtajana 2007-2010. Samaa tehtävään ovat hoitaneet myös viime vuonna oikeusneuvokseksi nimitetty Mika Ilveskero ja aiemmin 80 -luvulla Mika Ilveskeron appiukko Erkki-Juhani Taipale, joka nimitettiin KKO:n jäseneksi kesken puheenjohtajakauden vuonna 1988. Voisiko SAL:n puheenjohtajuus siis olla sellainen meriitti, joka lähes aina pätevöittää juristin KKO:n jäsenen virkaan?
12. Riitta Leppiniemi on toiminut myös tuomarinvalintalautakunnan jäsenenä vuodesta 2010 alkaen ja hänen toinen toimikautensa päättyy vuonna 2020. Kymmenen vuoden jakso sanotun lautakunnan jäsenenä on perin harvinaista. Onko Leppiniemeä kenties pidetty niin korvaamattomana, ettei liitosta ole vaivauduttu etsiskelemään ketään muuta asianajajaa, joka kykenisi tuon luottamustehtävän hoitamaan? Minusta esimerkiksi AA-liiton tai Tuomariliiton puheenjohtajuus taikka tuomarinvalintalautakunnan jäsenyys ei ole sellainen ansio tai meriitti, jolle tulisi korkeimman oikeuden jäsenen rekrytoinnissa panna erityistä painoa. Itse panisin kuitenkin paljon enemmän painoa oikeusneuvoksen virkaa hakeneiden kirjallisen tuotannon laadulle ja määrälle.
13.Kumpi kahdesta professorihakijasta oli asetettava rekrytoinnissa etusijalle? Jussi Tapani on rikosoikeuden ja Eva Tammi-Salminen taas siviilioikeuden professori. Professoria ei ole pitkiin aikohin nimitetty KKO:n jäseneksi, edellinen kerta taisi olla vuonna 1990, jolloin nimityksen sai siviilioikeuden professori Juhani Wirilander. Tammi-Salminen on hakenut jäsenen virkaa aiemmin muutaman kerran ja hän sai vuonna 2017 KKO:n täysistunnossa pari ääntä, jolloin enemmistö esitti virkaan esittelijäneuvos, OTT Jukka Mäkelää, joka myös nimitettiin virkaan. Tämä toistui pari viikkoa sitten, jolloin täysistunnon enemmistö esitti jäsenen virkaan Asko Välimaata, mutta oikeusneuvokset Tuula Pynnä ja Pekka Koponen olivat sitä mieltä, että virkaan olisi tullut esittää Eva Tammi-Salmista. Tämä viittaisi siihen, että nyt olisi Tammi-Salmisen vuoro tulla valituksi. Valinta on vaikea, mutta siinä tulisi ottaa huomioon muun ohella myös se, että JussiTapanilla on enemmän julkaisuja kuin Tammi-Salmisella, ja että Tammi-Salminen edustaa lähinnä vain yhtä siviilioikeuden haaraa eli esineoikeutta. Tammi-Salminen on julkaissut väitöskirjansa lisäksi viime vuonna Esineoikeuden perusteet -nimisen 500-sivuisen oppikirjan. Toisaalta esineoikeutta käsitteleviä oppi- ja käsikirjoja on julkaistu Suomessa aikojen kuluessa ja myös viime vuosina "vino pino" eli varsin paljon. Professorit julkaisevat nykyisin kyllä runsaasti oppikirjoja, mutta oikeustieteellisten monografioiden julkaiseminen on aika harvinaista, vaikka juuri niitä kaivattaisiin, kun kerran tieteenharjoittajista on kyse.
14. Summa summarum. Jos veikata pitäisi, niin sanoisin, että toisen jäsenen virkaan esitetään naista ja toiseen miestä. Ykkösvaihtoehto olisi lähinnä se, että jäsenen virkoihin esitetään Timo Ojalaa ja Eva Tammi-Salmista. Toisen vaihtoehdon mukaan taas Ojalaa ja Riitta Leppiniemeä. Jos minulta kysyttäisiin mielipidettä parhaasta vaihtoehdosta, vastaisin, että jäsenen virkoihin tulisi esittää Markku Fredmania ja Timo Ojalaa.
15. Muuten olen sitä mieltä, että KKO:n ja KHO:n jäsenten virkaesitysoikeus tulisi uskoa ylimpien oikeuksien sijasta tuomarinvalintalautakunnalle. Ruotsissa vastaava muutos tapahtui vuonna 2010.
16. Toiseksi olen sitä mieltä, että KKO:n jäsenten lukumäärää olisi syytä alentaa. En ymmärrä, miksi Suomen korkeimmassa pitää olla 19 jäsentä, kun Ruotsin HD:ssa tullaan aivan hyvin toimeen 16 jäsenellä, joista tuomitsemistoimintaan osallistuu vain 14 tuomaria. Ruotsin korkeimpaan oikeuteen saapuu kaksi kerta enemmän asioita kuin Suomen KKO:een.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rekrytointi (tuomareiden). Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rekrytointi (tuomareiden). Näytä kaikki tekstit
torstai 1. maaliskuuta 2018
keskiviikko 24. tammikuuta 2018
82. KKO:n uuden jäsenen valinta
1. Korkeimmassa oikeudessa (KKO) on - jälleen kerran - täytettävänä jäsenen eli oikeusneuvoksen virka. Vuonna 2016 KKO:een nimitettiin kaksi ja viime vuonna peräti neljä uutta jäsentä. Tänä vuonna tullaan eläköitymisten takia nimittämään kaksi ja ensi vuonna ainakin yksi oikeusneuvos. Presidentti Timo Esko lähtee eläkkeelle vuonna 2020. Jos hänen seuraajansa nimetetään KKO:n sisältä, kuten olisi luonnollista, joudutaan oikeuden jäsenistöä täydentämään uudella nimityskierroksella.
2. Olen tarkastellut oikeusneuvosten vuodesta 2008 alkaen. Blogin lukijat ovat pitäneet tarpeellisena, että jatkan näitä arviointejani edelleen. Kaikki eivät toki ole pitäneet siitä, että "ronkin" KKO:n jäsenten valintaprosessia ja arvioin, kenet voitaisiin kulloinkin virkaan nimittää. Minusta on kuitenkin hyvä, että Suomessa edes joku vaivautuu pohtimaan sanottuja asioita ja tarjoaa samalla lukijoille mahdollisuuden kommenteilla osallistua keskusteluun. Pidän tärkeänä, että ylimmän tuomioistuimen jäsenten nimityksistä keskustellaan.
3. KKO:n jäsenen virkaa hakivat nyt (aakkojärjestyksessä) seuraavat 12 juristia: Hallavainio Anne-Mari, Karttunen Jussi, Kyllönen Ari, Lamponen Helena, Martikainen Petri, Raitio Juha, Rautio Jaakko, Ojala Timo, Tammi-Salonen Eva, Tapani Jussi, Välimaa Asko ja Wirén Ari.
4. Hakijoista oikeustieteen tohtoreita on viisi (Lamponen, Raitio, Rautio, Tammi-Salminen ja Tapani), heistä professorina toimii kolme (Raitio, Tammi-Salminen ja Tapani). Tuomareita joukossa on viisi (Karttunen, Kyllönen, Rautio, Ojala ja Wirén); Karttunen on markkinaoikeustuomari ja Wirén työtuomioistuinneuvos, Kyllönen, Ojala ja Rautio työskentelevät kaikki Helsingin hovioikeudessa. Hallavainio on oikeusministeriön hallitusneuvos ja Välimaa saman ministeriön kansliapäällikkö. Martikainen on OKa-viraston esittelijäneuvos ja Lamponen TE-ministeriön virkamies. Rautiolla ja Välimaalla on pitkä kokemus lainvalmistelijana. Tällä kerralla hakijoiden joukossa ei ole yhtään alioikeustuomaria tai asianajajaa, ei liioin KKO:n esittelijää.
5. Useimmat hakijat eivät ole ensimmäistä kertaa "pappia kyydisssä", vaan he ovat ilmoittautuneet oikeusneuvoksen virkaan aikaisemmin, jotkut eli Karttunen, Kyllönen, Rautio, Raitio ja Välimaa jopa useita kertoja; ennätystä näyttäisi tässä suhteessa pitävän hallussaan hovioikeudenneuvos Ari Kyllönen. Hakijoiden ikäjaukaumasta sen verran, että vanhimmat heistä ovat 61-vuotias Ari Wirén ja 59-vuotias Ari Kyllönen, yli viisikymppisiä ovat myös Helena Lamponen (58), Jaakko Rautio (51), Anne-Mari Hallavainio (50), Juha Raitio (50) sekä Asko Välimaa (54). Alle 50-vuotiaita puolestaan ovat Jussi Karttunen (48), Petri Martikainen (46), Eva Tammi-Salminen (46), Jussi Tapani (44) ja Timo Ojala (42).
6. Viime kerralla haastatteluvaiheeseen asti hakijoista pääsivät Tammi-Salminen ja Karttunen, Tammi-Salminen sai KKO:n virkaesityksessä kaksi ääntä. Nämä seikat eivät ole kuitenkaan kovin painavia, kuten kokemuksesta tiedämme. Edellisellä hakukerralla KKO:n jäsenten haastattelussa olevista hakijoista kaksi eli professori Tuomas Hupli ja laamanni Antti Savela eivät ole nyt lainkaan hakijoiden joukossa.
7. Pitää myös muistaa, ettei tohtorin tutkinto paina kovin paljon jäsenen nimitysmenettelyssä. Päin vastoin KKO tuntuu pitävän tiukasti kiinni siitä, ettei sen jäsenistöön tulee liikaa tohtoreita. Kun viimeksi jäseneksi nimitetty Juha Mäkelällä on tohtorin tutkinto, voidaan nyt lähteä siitä, että KKO:n valinta kohdistuisi ei-tohtoriin. Mäkelä on myös siviilioikeuden ekspertti, mikä merkitsee melko todennäköisesti sitä, että tällä kerralla virkaesitys saattaa kohdistua lähinnä rikos- tai/ja prosessioikeuden edustajaan. Prosessioikeuden "ihmisiä" KKO:ssa on jo nykyisin aika paljon, mutta rikosoikeuden asiantuntijoita jäsenistössä on vähemmän. Edellisen kerran rikosoikeus oli virantäytössä "valttia" vuonna 2012, jolloin nimityksen sai lainsäädäntöneuvos Jarmo Littunen. Tuntuisi johdonmukaista, että tällä kerralla etusija olisi rikosoikeuteen perehtyneillä ja etenkin lainvalmistelijoina toimineilla hakijoilla.
8. Edellä mainituilla perusteilla päätyisin siihen, että viranhakijoista olisivat vahvoilla lähinnä rikosoikeuden professori Jussi Tapani, kansliapäällikkö Asko Välimaa ja hovioikeudenneuvos Timo Ojala.
9. Turun yliopiston rikosoikeuden professori Jussi Tapani on julkaissut väitöskirjan lisäksi joko yksin tai muiden kirjoittajien kanssa useita monografioita sekä lähes 200 rikosoikeutta käsittelevää artikkelia ja oikeustapauskommenttia. Tapania voidaan kenties pitää vielä liian nuorena ylimmän oikeuden jäseneksi. Edellisen kerran vakinainen professori on nimitetty KKO:n jäseneksi joskus 80-luvulla, jolloin nimityksen saivat kauppaoikeuden professori Pirkko-Liisa Aro (nykyinen Haarmann) ja esineoikeuden professori Juhani Wirilander. Olisi siis jo korkea aika saada jälleen professori KKO:n jäsenistöön. Mainittakoon, että Ruotsin korkeimman oikeuden jäseneksi nimitettiin viime vuonna 47-vuotias Tukholman yliopiston rikosoikeuden professori Petter Asp.
10. Asko Välimaa on toiminut aluksi lähes 10 vuotta yliopiston asissitenttina ja sen jälkeen vuodesta 1997 lähtien oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena, rikos- ja prosessioikeuden yksikön lainsäädäntöjohtajana, ylijohtajana (osastopäällikkönä) ja viime vuodesta lähtien OM:n kansliapäällikkönä. Välimaan varsinainen leipälaji on prosessioikeus, mutta hän on osallistunut myös monien kansainvälistäkin ulottuvuutta omaavien rikosoikeudellisten lakihankkeiden valmisteluun. Välimaalla on useita merkittäviä julkaisuja.
11. Timo Ojala on siis vasta 42-vuotias, mutta saanut silti jo aika paljon aikaan. Ojala valmistui ylioppilaaksi 1994 Sotkamon urheilulukiosta; todettakoon, että oikeuskanslerina kuluvan vuoden alusta aloittanut Tuomas Pöysti kirjoitti ylioppilaaksi Ounasvaaran urheilulukiosta.Tuomas Pöystin tavoin myös Timo Ojala on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi Lapin yliopistosta. Ojalan tuomioistuinura alkoi 2001 Helsingin hovioikeudesta, jossa hän oli nelisen vuotta viskaalina eli esittelijänä. Vuonna 2005 Ojala siirtyi KKO:een, jossa toimi oikeussihteerinä ja esittelijäneuvoksena vuoteen 2012, jolloin siirtyi takaisin Helsingin hovioikeuteen, ensin ma. hovioikeudenneuvokseksi ja vuonna 2015 vakinaiseksi jäseneksi. Ojalalla on ollut sivutoimia mm. Urheilun oikeusturvalautakunnassa ja Liikennevahinkolautakunnassa. Hän on julkaissut kirjat mm. lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista (2012) ja seksuaalirikoksista (2014) sekä ollut osakirjoittajana Rikosoikeus-kommentaariteoksessa (2009). Vankka rikosoikeuden tutkija siis.
12. Saa nähdä, miten nimitysasiassa tällä kertaa käy ja osuuko arvioni lähimainkaan oikeaan!
2. Olen tarkastellut oikeusneuvosten vuodesta 2008 alkaen. Blogin lukijat ovat pitäneet tarpeellisena, että jatkan näitä arviointejani edelleen. Kaikki eivät toki ole pitäneet siitä, että "ronkin" KKO:n jäsenten valintaprosessia ja arvioin, kenet voitaisiin kulloinkin virkaan nimittää. Minusta on kuitenkin hyvä, että Suomessa edes joku vaivautuu pohtimaan sanottuja asioita ja tarjoaa samalla lukijoille mahdollisuuden kommenteilla osallistua keskusteluun. Pidän tärkeänä, että ylimmän tuomioistuimen jäsenten nimityksistä keskustellaan.
3. KKO:n jäsenen virkaa hakivat nyt (aakkojärjestyksessä) seuraavat 12 juristia: Hallavainio Anne-Mari, Karttunen Jussi, Kyllönen Ari, Lamponen Helena, Martikainen Petri, Raitio Juha, Rautio Jaakko, Ojala Timo, Tammi-Salonen Eva, Tapani Jussi, Välimaa Asko ja Wirén Ari.
4. Hakijoista oikeustieteen tohtoreita on viisi (Lamponen, Raitio, Rautio, Tammi-Salminen ja Tapani), heistä professorina toimii kolme (Raitio, Tammi-Salminen ja Tapani). Tuomareita joukossa on viisi (Karttunen, Kyllönen, Rautio, Ojala ja Wirén); Karttunen on markkinaoikeustuomari ja Wirén työtuomioistuinneuvos, Kyllönen, Ojala ja Rautio työskentelevät kaikki Helsingin hovioikeudessa. Hallavainio on oikeusministeriön hallitusneuvos ja Välimaa saman ministeriön kansliapäällikkö. Martikainen on OKa-viraston esittelijäneuvos ja Lamponen TE-ministeriön virkamies. Rautiolla ja Välimaalla on pitkä kokemus lainvalmistelijana. Tällä kerralla hakijoiden joukossa ei ole yhtään alioikeustuomaria tai asianajajaa, ei liioin KKO:n esittelijää.
5. Useimmat hakijat eivät ole ensimmäistä kertaa "pappia kyydisssä", vaan he ovat ilmoittautuneet oikeusneuvoksen virkaan aikaisemmin, jotkut eli Karttunen, Kyllönen, Rautio, Raitio ja Välimaa jopa useita kertoja; ennätystä näyttäisi tässä suhteessa pitävän hallussaan hovioikeudenneuvos Ari Kyllönen. Hakijoiden ikäjaukaumasta sen verran, että vanhimmat heistä ovat 61-vuotias Ari Wirén ja 59-vuotias Ari Kyllönen, yli viisikymppisiä ovat myös Helena Lamponen (58), Jaakko Rautio (51), Anne-Mari Hallavainio (50), Juha Raitio (50) sekä Asko Välimaa (54). Alle 50-vuotiaita puolestaan ovat Jussi Karttunen (48), Petri Martikainen (46), Eva Tammi-Salminen (46), Jussi Tapani (44) ja Timo Ojala (42).
6. Viime kerralla haastatteluvaiheeseen asti hakijoista pääsivät Tammi-Salminen ja Karttunen, Tammi-Salminen sai KKO:n virkaesityksessä kaksi ääntä. Nämä seikat eivät ole kuitenkaan kovin painavia, kuten kokemuksesta tiedämme. Edellisellä hakukerralla KKO:n jäsenten haastattelussa olevista hakijoista kaksi eli professori Tuomas Hupli ja laamanni Antti Savela eivät ole nyt lainkaan hakijoiden joukossa.
7. Pitää myös muistaa, ettei tohtorin tutkinto paina kovin paljon jäsenen nimitysmenettelyssä. Päin vastoin KKO tuntuu pitävän tiukasti kiinni siitä, ettei sen jäsenistöön tulee liikaa tohtoreita. Kun viimeksi jäseneksi nimitetty Juha Mäkelällä on tohtorin tutkinto, voidaan nyt lähteä siitä, että KKO:n valinta kohdistuisi ei-tohtoriin. Mäkelä on myös siviilioikeuden ekspertti, mikä merkitsee melko todennäköisesti sitä, että tällä kerralla virkaesitys saattaa kohdistua lähinnä rikos- tai/ja prosessioikeuden edustajaan. Prosessioikeuden "ihmisiä" KKO:ssa on jo nykyisin aika paljon, mutta rikosoikeuden asiantuntijoita jäsenistössä on vähemmän. Edellisen kerran rikosoikeus oli virantäytössä "valttia" vuonna 2012, jolloin nimityksen sai lainsäädäntöneuvos Jarmo Littunen. Tuntuisi johdonmukaista, että tällä kerralla etusija olisi rikosoikeuteen perehtyneillä ja etenkin lainvalmistelijoina toimineilla hakijoilla.
8. Edellä mainituilla perusteilla päätyisin siihen, että viranhakijoista olisivat vahvoilla lähinnä rikosoikeuden professori Jussi Tapani, kansliapäällikkö Asko Välimaa ja hovioikeudenneuvos Timo Ojala.
9. Turun yliopiston rikosoikeuden professori Jussi Tapani on julkaissut väitöskirjan lisäksi joko yksin tai muiden kirjoittajien kanssa useita monografioita sekä lähes 200 rikosoikeutta käsittelevää artikkelia ja oikeustapauskommenttia. Tapania voidaan kenties pitää vielä liian nuorena ylimmän oikeuden jäseneksi. Edellisen kerran vakinainen professori on nimitetty KKO:n jäseneksi joskus 80-luvulla, jolloin nimityksen saivat kauppaoikeuden professori Pirkko-Liisa Aro (nykyinen Haarmann) ja esineoikeuden professori Juhani Wirilander. Olisi siis jo korkea aika saada jälleen professori KKO:n jäsenistöön. Mainittakoon, että Ruotsin korkeimman oikeuden jäseneksi nimitettiin viime vuonna 47-vuotias Tukholman yliopiston rikosoikeuden professori Petter Asp.
10. Asko Välimaa on toiminut aluksi lähes 10 vuotta yliopiston asissitenttina ja sen jälkeen vuodesta 1997 lähtien oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena, rikos- ja prosessioikeuden yksikön lainsäädäntöjohtajana, ylijohtajana (osastopäällikkönä) ja viime vuodesta lähtien OM:n kansliapäällikkönä. Välimaan varsinainen leipälaji on prosessioikeus, mutta hän on osallistunut myös monien kansainvälistäkin ulottuvuutta omaavien rikosoikeudellisten lakihankkeiden valmisteluun. Välimaalla on useita merkittäviä julkaisuja.
11. Timo Ojala on siis vasta 42-vuotias, mutta saanut silti jo aika paljon aikaan. Ojala valmistui ylioppilaaksi 1994 Sotkamon urheilulukiosta; todettakoon, että oikeuskanslerina kuluvan vuoden alusta aloittanut Tuomas Pöysti kirjoitti ylioppilaaksi Ounasvaaran urheilulukiosta.Tuomas Pöystin tavoin myös Timo Ojala on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi Lapin yliopistosta. Ojalan tuomioistuinura alkoi 2001 Helsingin hovioikeudesta, jossa hän oli nelisen vuotta viskaalina eli esittelijänä. Vuonna 2005 Ojala siirtyi KKO:een, jossa toimi oikeussihteerinä ja esittelijäneuvoksena vuoteen 2012, jolloin siirtyi takaisin Helsingin hovioikeuteen, ensin ma. hovioikeudenneuvokseksi ja vuonna 2015 vakinaiseksi jäseneksi. Ojalalla on ollut sivutoimia mm. Urheilun oikeusturvalautakunnassa ja Liikennevahinkolautakunnassa. Hän on julkaissut kirjat mm. lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista (2012) ja seksuaalirikoksista (2014) sekä ollut osakirjoittajana Rikosoikeus-kommentaariteoksessa (2009). Vankka rikosoikeuden tutkija siis.
12. Saa nähdä, miten nimitysasiassa tällä kertaa käy ja osuuko arvioni lähimainkaan oikeaan!
sunnuntai 1. lokakuuta 2017
68. Kenestä uusi oikeusneuvos?
1. Korkeimmassa oikeudessa (KKO) on presidentti ja muina jäseniä 18 oikeusneuvosta. Ruotsin korkeimman oikeuden jäsenmäärä on 16, joista tuomitsemistoimintaa osallistuu kerrallaan vain 14 jäsentä, sillä kaksi oikeusneuvosta toimii vuorollaan tietyn ajan lagrådetin jäseniä.
2. Suomessa lagrådettia vastaava laintarkastuskunta, johon kuului kaksi jäsentä KKO:sta ja yksi KHO:sta, lakkautettiin noin parikymmentä vuotta sitten. Sillä voisi toki edelleen olla käyttöä. Vaasan HO:n entinen presidentti ja oikeusneuvos Erkki Rintala onkin äskettäin ehdottanut laintarkastuskunnan ottamaista uudelleen käyttöön (HS 11.9.2017).
3. KKO:n jäsenistö on viime aikoina vaihtunut nopeasti. Kahden vuoden aikana KKO:een on nimitetty kuusi uutta jäsentä. Tämä kehitys jatkuu, sillä vuoden vaihteessa talosta eläköityy yksi ja ensi vuonna ainakin kaksi jäsentä.
4. Oikeusneuvos Hannu Rajalahti siirtyy eläkkelle ensi vuoden alussa. Hänet nimitettiin KKO:n jäseneksii 55-vuotiaana vuonna 2005. Tunnen miehen aika hyvin, sillä olimme samaan aikaan kahdeksan vuotta Ikaalisten käräjäoikeudessa, Hannu käräjätuomarina ja minä kihlakunnantuomarina (1982-90). Ikaalisista Rajalahden tie vei Vaasan hovioikeuteen, jossa hänet nimitettin neuvokseksi vuonna 1994; itse olin Vaasan HO:n neuvoksena vuosina 1976-78. Jämsän laamannin virassa Rajalahti ehti toimia kuusi vuotta (1999-2005).
5. Vuoden alusta täytettävää KKO:n jäsenen virka ovat hakeneet seuraavat 15 lakimiestä:
Hakija: Rautio Jaakko Henrikki
Hakija: Mäkelä Juha Kalevi
Hakija: Kanerva Janne Tuomas
Hakija: Raitio Juha Tapani
Hakija: Savela Antti Sakari
Hakija: Ojala Timo Jussi
Hakija: Norio-Timonen Jaana Katariina
Hakija: Saarensola Satu Helena
Hakija: Tammi-Salminen Eva-Maija
Hakija: Karttunen Jussi Heikki Tapio
Hakija: Hupli Tuomas Iiro Mikael
Hakija: Kyllönen Ari Veikko
Hakija: Koivisto Ari-Pekka
Hakija: Sario Tuula Kaarina
Hakija: Lindberg Rainer Veli Vilhelm
6. Hakijoista kolme työskentelee käräjäoikeudessaa (Savela, Saarensola ja Karttunen), kolme hovioikeudessa (Rautio, Ojala, Kyllönen), yksi KKO:n esittelijänä (Mäkelä), yksi OM:n lainvalmisteluosastolla (Kanerva), yksi sisäministeriön hallitusneuvoksena (Koivisto), yksi kuluttajaliitossa (Sario) ja peräti neljä yliopiston professorina (Raitio, Norio-Timonen,Tammi-Salminen ja Hupli).
7. Olisiko nyt siis professorin vuoro tulla valituksi? Jollen väärin miusta, saamme palata aina vuoteen 1990, jolloin KKO:n jäseneksi on viimeksi nimitetty vakinaisen professorinviran haltija. Hän oli Juhani Wirilander. Professori Pirkko-Liisa Haarman (entinen Aro) nimitettiin KKO:n jäseneksi vuonna 1983.
8. Professorihakijoista Juha Raito edustaa eurooppaoikeutta, Jaana Norio-Timonen kauppa- ja vakuutusoikeutta, Eva-Maija Tammi-Salminen esineoikeutta ja Tuomas Hupli prosessioikeutta.
9. Hakijoiden asettaminen paremmuusjärjestykseen on erittäin vaikea ellei suorastaan mahdoton tehtävä. Jäseniksi nimitettävät edustavat taustansa ja kokemuksensa mukaan eri kiintiöitä, joista jäseniä jonkinlaisessa vuorojärjetyksessä ylimpään oikeuteen rekrytoidaan.
10. Viimeksi KKO:n jäseneksi nimitettiin asianajaja (Mika Ilveskero), joten ilmesti tämän vuoksi nyt kukaan asianajaja ei ole hakeut virkaa. Tätä aikaisemmin jäseneksi nimitettin 2017 kaksi naista, joista toinen oli hovioikeustuomari ja toinen käräjätuomari. Vuonna 2016 nimitetyistä kahdesta jäsenestä toinen oli EIT-tuomari (ja entinen valtiosyyttäjä) ja toinen käräjäoikeuden laamanni, ja vuonna 2015 puolestaan nimitysvuorossa oli hovioikeustuomari.
11. Hakjoista seitsemän on oikeustieteen tohtoreita (Rautio, Mäkelä, Raitio, Norio-Timonen, Saarensola, Tammi-Salminen ja Hupli). Prosessualisteja joukossa on kolme (Rautio, Saarensola ja Hupli), minkä lisäksi prosessioikeudellisten kysymysten "kimpussa" ovat puuhailleet työnsä takia paljon mm. myös Kanerva, Savela ja Ojala; viimeksi mainitulla on myös rikosoikeudellisia julkaisuja. Ari-Pekka Koivisto on entinen valtionsyyttäjä, mutta KKO:ssa istuu parhaillaan jo kaksi entistä valtionsyyttäjää (Pekka Koponen ja Päivi Hirvelä).
12. Hakijoista yksi on syntynyt 1950-luvulla (Kyllönen), mutta suurin osa 1960 -luvun loppupuolella tai 1970 -luvun alussa. Hakijoista nuorion on 1975 syntynyt Timo Ojala. Tultaisiinko KKO:n jäseneksi nimittämään ensimmäisen kerran 70- luvulla syntynyt juristi? Kohdistuisiko valinta tällä kertaa pääkaupunkiseudun ulkopuoliseen hakijaan? Antti Savela on Oulun käräjäoikeuden laamanni. Hän ja Timo Ojala ovat valmistuneet Lapin yliopistosta. KHO:n oikeusnneuvokseksi nimitettiin pari vuotta sitten Lay:n kasvatti (Mikko Pikkujämsä), joten olisiko sama "temppu" edessä myös KKO:ssa?
13. Mainitunlaisia kysymyksiä voidaan esittää vaikka kuinka paljon. Parasta olisi, että KKO ja KHO eivät saisi jatkossa enää täydentää vapaasti itse itseään, mitä niille annettu jäsenten virkasesitysoikeus tietenkin käytännössä merkitsee. Oikeusneuvosten rekrytointi ja virkaesitysoikeus olisi uskottava muiden tuomareiden tavoin riippumattomalle tuomarinvalintalautakunnalle, jossa on myös tuomioistuinten ulkopuolista edustusta. Ruotsissa näin tapahtui muutama vuosi sitten, ja Suomessa on lähes aina seuratttu monissa asioisssa nimenomaan ruotsalaista esimerkkiä. Uusi tuomioistuinlaki olisi ollut tässä tarkoituksessa erinomainen paikka uudistuksen toteuttamiselle, mutta kuten arvata saattoi, mainittu kysymys sivuutettiin lakia valmisteltaessa - ylimpinä valmistelijoina häärivät tuomarit (!) - tyystiin eikä lasunnonantajistakaan kukaan hoksannut tai halunnut nostaa mainittua epäkohtaa esille. Ihmekös tuo, kun minulta ei pyydetty lausuntoa! Jos olisi pyydetty, olisin ilman muuta nostanut asian esille.
14. Toinen uudistus, joka olisi ylimpin oikeuksien tuomareiden rekrytoinnin yhteydessä paikallaan tehdä, on ns. täsmä- tai kohdehaku, jonkä käyttöönottamista olen ehdottanut jo parikymmentä vuotta. En siten ala tässä tarkemmin selostaa sitä koskevaa ideaa. Tähän asiaan kiinnitettiin huomiota myös tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnössä vuonna 2003, jossa olin jäsenenä. Mutta kerrassaan mitään ei tämänkään ehdotuksen osalta tapahtunut. Meillä tuntuu olevan vallalla vahva mentaliteetti: tehdään vain samalla tavalla kuin tähänkin asti on aina tehty! Siis: ei tehdä mitään hödyllisiä uudistuksia.
15. Ketkä hakijoista voisivat olla nyt vahvoilla KKO:n jäseneksi? Vastaus löytyy minusta seuraavista nimistä: Rautio, Mäkelä, Savela, Ojala, Tammi-Salminen ja Hupli. Mäkelä putoaa minun laskelmistani pois, koska hänen tuomioistuinkokemuksensa rajoittuu KKO:n esittelijäneuvoksena toimimiseen.Tuomas Hupli on pätevä tutkija, joka on ollut nuoruudessaan KKO:n esittelijänä. Tammi-Salminen on ansioitunut esineoikeuden tutkija, mutta hänellä ei ole yliopiston lisäksi tuomioistuin- tai muutakaan kokemusta. Rautio on hyvä ehdokas, mutta hänen samoin kuin HUplinkin mahdollisuuksia saattaa kavantaa se, että KKO:een on viime aikoina nimitetty muutama pätevä prosessualisti (Koponen, Huovila, Leppänen, Hirvelä).
16. Jäljelle jää siis kaksi "pohjoisen poikaa" eli Antti Savela (50) ja Timo Ojala (42). Viimeksi mainittu on suhteellisen nuoresta iästään huolimatta KKO:ssa "hyvässä maineessa". Luulisin, että hän tuskin olisi virkaa hakenut , ellei hänelle olisi "talon" sisältä vinkattu ja kehotettu hakemaan. Veikkaan Timo Ojalan esittämistä.
2. Suomessa lagrådettia vastaava laintarkastuskunta, johon kuului kaksi jäsentä KKO:sta ja yksi KHO:sta, lakkautettiin noin parikymmentä vuotta sitten. Sillä voisi toki edelleen olla käyttöä. Vaasan HO:n entinen presidentti ja oikeusneuvos Erkki Rintala onkin äskettäin ehdottanut laintarkastuskunnan ottamaista uudelleen käyttöön (HS 11.9.2017).
3. KKO:n jäsenistö on viime aikoina vaihtunut nopeasti. Kahden vuoden aikana KKO:een on nimitetty kuusi uutta jäsentä. Tämä kehitys jatkuu, sillä vuoden vaihteessa talosta eläköityy yksi ja ensi vuonna ainakin kaksi jäsentä.
4. Oikeusneuvos Hannu Rajalahti siirtyy eläkkelle ensi vuoden alussa. Hänet nimitettiin KKO:n jäseneksii 55-vuotiaana vuonna 2005. Tunnen miehen aika hyvin, sillä olimme samaan aikaan kahdeksan vuotta Ikaalisten käräjäoikeudessa, Hannu käräjätuomarina ja minä kihlakunnantuomarina (1982-90). Ikaalisista Rajalahden tie vei Vaasan hovioikeuteen, jossa hänet nimitettin neuvokseksi vuonna 1994; itse olin Vaasan HO:n neuvoksena vuosina 1976-78. Jämsän laamannin virassa Rajalahti ehti toimia kuusi vuotta (1999-2005).
5. Vuoden alusta täytettävää KKO:n jäsenen virka ovat hakeneet seuraavat 15 lakimiestä:
Hakija: Rautio Jaakko Henrikki
Hakija: Mäkelä Juha Kalevi
Hakija: Kanerva Janne Tuomas
Hakija: Raitio Juha Tapani
Hakija: Savela Antti Sakari
Hakija: Ojala Timo Jussi
Hakija: Norio-Timonen Jaana Katariina
Hakija: Saarensola Satu Helena
Hakija: Tammi-Salminen Eva-Maija
Hakija: Karttunen Jussi Heikki Tapio
Hakija: Hupli Tuomas Iiro Mikael
Hakija: Kyllönen Ari Veikko
Hakija: Koivisto Ari-Pekka
Hakija: Sario Tuula Kaarina
Hakija: Lindberg Rainer Veli Vilhelm
6. Hakijoista kolme työskentelee käräjäoikeudessaa (Savela, Saarensola ja Karttunen), kolme hovioikeudessa (Rautio, Ojala, Kyllönen), yksi KKO:n esittelijänä (Mäkelä), yksi OM:n lainvalmisteluosastolla (Kanerva), yksi sisäministeriön hallitusneuvoksena (Koivisto), yksi kuluttajaliitossa (Sario) ja peräti neljä yliopiston professorina (Raitio, Norio-Timonen,Tammi-Salminen ja Hupli).
7. Olisiko nyt siis professorin vuoro tulla valituksi? Jollen väärin miusta, saamme palata aina vuoteen 1990, jolloin KKO:n jäseneksi on viimeksi nimitetty vakinaisen professorinviran haltija. Hän oli Juhani Wirilander. Professori Pirkko-Liisa Haarman (entinen Aro) nimitettiin KKO:n jäseneksi vuonna 1983.
8. Professorihakijoista Juha Raito edustaa eurooppaoikeutta, Jaana Norio-Timonen kauppa- ja vakuutusoikeutta, Eva-Maija Tammi-Salminen esineoikeutta ja Tuomas Hupli prosessioikeutta.
9. Hakijoiden asettaminen paremmuusjärjestykseen on erittäin vaikea ellei suorastaan mahdoton tehtävä. Jäseniksi nimitettävät edustavat taustansa ja kokemuksensa mukaan eri kiintiöitä, joista jäseniä jonkinlaisessa vuorojärjetyksessä ylimpään oikeuteen rekrytoidaan.
10. Viimeksi KKO:n jäseneksi nimitettiin asianajaja (Mika Ilveskero), joten ilmesti tämän vuoksi nyt kukaan asianajaja ei ole hakeut virkaa. Tätä aikaisemmin jäseneksi nimitettin 2017 kaksi naista, joista toinen oli hovioikeustuomari ja toinen käräjätuomari. Vuonna 2016 nimitetyistä kahdesta jäsenestä toinen oli EIT-tuomari (ja entinen valtiosyyttäjä) ja toinen käräjäoikeuden laamanni, ja vuonna 2015 puolestaan nimitysvuorossa oli hovioikeustuomari.
11. Hakjoista seitsemän on oikeustieteen tohtoreita (Rautio, Mäkelä, Raitio, Norio-Timonen, Saarensola, Tammi-Salminen ja Hupli). Prosessualisteja joukossa on kolme (Rautio, Saarensola ja Hupli), minkä lisäksi prosessioikeudellisten kysymysten "kimpussa" ovat puuhailleet työnsä takia paljon mm. myös Kanerva, Savela ja Ojala; viimeksi mainitulla on myös rikosoikeudellisia julkaisuja. Ari-Pekka Koivisto on entinen valtionsyyttäjä, mutta KKO:ssa istuu parhaillaan jo kaksi entistä valtionsyyttäjää (Pekka Koponen ja Päivi Hirvelä).
12. Hakijoista yksi on syntynyt 1950-luvulla (Kyllönen), mutta suurin osa 1960 -luvun loppupuolella tai 1970 -luvun alussa. Hakijoista nuorion on 1975 syntynyt Timo Ojala. Tultaisiinko KKO:n jäseneksi nimittämään ensimmäisen kerran 70- luvulla syntynyt juristi? Kohdistuisiko valinta tällä kertaa pääkaupunkiseudun ulkopuoliseen hakijaan? Antti Savela on Oulun käräjäoikeuden laamanni. Hän ja Timo Ojala ovat valmistuneet Lapin yliopistosta. KHO:n oikeusnneuvokseksi nimitettiin pari vuotta sitten Lay:n kasvatti (Mikko Pikkujämsä), joten olisiko sama "temppu" edessä myös KKO:ssa?
13. Mainitunlaisia kysymyksiä voidaan esittää vaikka kuinka paljon. Parasta olisi, että KKO ja KHO eivät saisi jatkossa enää täydentää vapaasti itse itseään, mitä niille annettu jäsenten virkasesitysoikeus tietenkin käytännössä merkitsee. Oikeusneuvosten rekrytointi ja virkaesitysoikeus olisi uskottava muiden tuomareiden tavoin riippumattomalle tuomarinvalintalautakunnalle, jossa on myös tuomioistuinten ulkopuolista edustusta. Ruotsissa näin tapahtui muutama vuosi sitten, ja Suomessa on lähes aina seuratttu monissa asioisssa nimenomaan ruotsalaista esimerkkiä. Uusi tuomioistuinlaki olisi ollut tässä tarkoituksessa erinomainen paikka uudistuksen toteuttamiselle, mutta kuten arvata saattoi, mainittu kysymys sivuutettiin lakia valmisteltaessa - ylimpinä valmistelijoina häärivät tuomarit (!) - tyystiin eikä lasunnonantajistakaan kukaan hoksannut tai halunnut nostaa mainittua epäkohtaa esille. Ihmekös tuo, kun minulta ei pyydetty lausuntoa! Jos olisi pyydetty, olisin ilman muuta nostanut asian esille.
14. Toinen uudistus, joka olisi ylimpin oikeuksien tuomareiden rekrytoinnin yhteydessä paikallaan tehdä, on ns. täsmä- tai kohdehaku, jonkä käyttöönottamista olen ehdottanut jo parikymmentä vuotta. En siten ala tässä tarkemmin selostaa sitä koskevaa ideaa. Tähän asiaan kiinnitettiin huomiota myös tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnössä vuonna 2003, jossa olin jäsenenä. Mutta kerrassaan mitään ei tämänkään ehdotuksen osalta tapahtunut. Meillä tuntuu olevan vallalla vahva mentaliteetti: tehdään vain samalla tavalla kuin tähänkin asti on aina tehty! Siis: ei tehdä mitään hödyllisiä uudistuksia.
15. Ketkä hakijoista voisivat olla nyt vahvoilla KKO:n jäseneksi? Vastaus löytyy minusta seuraavista nimistä: Rautio, Mäkelä, Savela, Ojala, Tammi-Salminen ja Hupli. Mäkelä putoaa minun laskelmistani pois, koska hänen tuomioistuinkokemuksensa rajoittuu KKO:n esittelijäneuvoksena toimimiseen.Tuomas Hupli on pätevä tutkija, joka on ollut nuoruudessaan KKO:n esittelijänä. Tammi-Salminen on ansioitunut esineoikeuden tutkija, mutta hänellä ei ole yliopiston lisäksi tuomioistuin- tai muutakaan kokemusta. Rautio on hyvä ehdokas, mutta hänen samoin kuin HUplinkin mahdollisuuksia saattaa kavantaa se, että KKO:een on viime aikoina nimitetty muutama pätevä prosessualisti (Koponen, Huovila, Leppänen, Hirvelä).
16. Jäljelle jää siis kaksi "pohjoisen poikaa" eli Antti Savela (50) ja Timo Ojala (42). Viimeksi mainittu on suhteellisen nuoresta iästään huolimatta KKO:ssa "hyvässä maineessa". Luulisin, että hän tuskin olisi virkaa hakenut , ellei hänelle olisi "talon" sisältä vinkattu ja kehotettu hakemaan. Veikkaan Timo Ojalan esittämistä.
torstai 8. kesäkuuta 2017
51. KKO:n jäsentä koskeva virkaesitys
1. Kerroin blogijutussa reilu kuukausi sitten, tarkemmin sanottuna 20.4.2015 (numero 36), ketkä lakimiehet olivat hakeneet korkeimman oikeuden (KKO) jäsenen eli oikeusneuvoksen virkaa. Se täytetään 1. syyskuuta lukien, jolloin oikeusneuvos Jorma Rudanko jää eläkkeelle. Hakuaika virkaan päättyi 18.4.
Blogikirjoitus 36/29.4.2017 "Liikejuristista KKO:n oikeusneuvos"?
2. Viranhakijoiden kokemustaustat olivat tälläkin kerralla hyvin erilaisia ja hakijat ovat asiantuntijoita omalla oikeudenalallaan. Tämä on hyvä asia, sillä KKO.een, samoin kuin korkeimpaan hallinto-oikeudeen (KHO) on tärkeätä saada mahdollisimman monipuolisen taustan ja kokemuksen omaavia tuomareita. Ylimpien tuomioistuinten tuomareiden tulee tuomioistuinlain 10 luvun 2 §:n mukaan olla eteviä laintuntijoita.
3. Minua henkilökohtaisesti virkaa hakeneiden lista ei tällä kertaa erityisemmin säväyttänyt, kun sain sen KKO:n kansliasta. Aikaisemmin hakijoiden joukossa on usein ollut enemmän todella taitavia ja päteviä lakimiehiä ja -naisia. Tämä on toki aina enemmän tai vähemmän makuasia; kauneus lienee tässäkin asiassa katsojan silmässä. Olen kommentoinut blogissani KKO:n jäsenten rekrytointia vuoden 2008 loppupuoliskolta lähtien.
4. Kerrataanpa lyhyesti, ketkä kaikki 15 juristia hakivat tällä kertaa oikeusneuvoksen virkaa. Heistä kolme on hovioikeustuomaria (Ari Kyllönen, Aki Rasilainen ja Antti Vaittinen), yksi käräjätuomari (Satu Saarensola), yksi markkinaoikeustuomari (Jussi Karttunen), yksi lainsäädäntöneuvos (Jakko Rautio, joka toimii tällä hetkellä ma. hovoikeudenneuvoksena), kaksi professoria (Jaana Norio-Timonen ja Tuomas Ojanen), yksi Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) valituslautakunnan jäsen (Sari Haukka), yksi Euroopan parlamentin oikeudellisen osaston jäsen (Iiro Liukkonen), kaksi esittelijäneuvosta (OKa-viraston Petri Matikainen ja KKO:n Juha Mäkelä), yksi työneuvoston sihteeri (Jaana Paanetoja), yksi Kuluttajaliiton johtava lakimies (Tuula Saario) ja yksi asianajaja (Mika Ilveskero). Lähes kaikki hakijat ovat olleet eri tehtävissä; esimerkiksi Jaana Paanetoja on toiminut työoikeuden professorina, Iiro Liukkonen lainsäädäntöneuvoksena, Satu Saarensola työtuomioistuimen jäsenenä jne.
5. Hakijoista naisia on viisi ja miehiä kymmenen. Peräti kahdeksan on koulutukseltaan oikeustieteen tohtoreita, nimittäin Rasilainen, Saarensola, Rautio, Norio-Timonen, Ojanen, Liukkonen, Mäkelä ja Paanetoja. Oikeustieteen lisensiaatteja joukossa on kaksi, Haukka ja Martikainen.
6. KKO kutsui haastatteluun viisi hakijaa eli Mika Ilveskeron, Iiro Liukkosen, Jaana Norio-Timosen, Tuomas Ojasen ja Jaana Paanetojan. Sitä, millä perusteella haastateltavat on valittu, ei KKO:n virkaesityksessä mainita. Muista viranhakijoista KKO on haastatellut edellisten virantäyttöjen yhteydessä esittelijäneuvos Juha Mäkelää, joka on KKO:ssa monta vuotta esittelijänä toimittuaan tuttu mies muutenkin. Haastattelut suoritettiin 9. ja 11.5. Pian tämän jälkeen professori Tuomas Ojanen peruutti hakemuksensa.
7. Kuten olen aikaisempien virantäyttöjen yhteydessä kertonut, KKO:n jäsenistössä voidaan erottaa eri kiintiöitä sen mukaan, missä tehtävissä tai oikeudenalalla oikeusneuvokset ovat ennen nimittämistään toimineet. KKO:n nykyisistä jäsenistä noin puolet eli kymmenkunta jäsentä on toiminut pääosin erilaisissa tuomarin viroissa, lähinnä hovioikeuden tai käräjäoikeuden tuomareina.Lisäksi jäsenkunnassa on tällä hetkellä asianajaja-, syyttäjä-, lainvalmistelu- tai yliopistotauistaisia jäseniä. Aikaisemmin ja vielä 70- ja 80 -luvuillakin jäsenistä noin neljäs- tai jopa kolmasosa nimitettiin KKO:n omasta esittelijäkunnasta, mutta nykyisin siitä on päästy lähes kokonaan eroon. Kolmannes jäsenistä on naisia; ensimmäinen nainen (Maarit Saarni-Rytkölä) nimitettiin KKO:n jäseneksi vasta vuonna 1970.
8. KKO:n nykyisistä jäsenistä kaksi (Pekka Koponen ja Päivi Hirvelä) on toiminut syyttäjän viroissa, lähinnä valtionsyyttäjänä. Tuomioistuiomen nykyisestä jäsenkunnasta vain kaksi on toiminut aiemmin asianajajana (Timo Esko ja Ari Kantor). Aikaisemmin KKO:n jäsenistösssä saattoi olla samalla kertaa kolme tai jopa neljä entistä asianajajaa, muttei yhtään entistä syyttäjää. Seinäjoeltä kotoisin oleva Eero Takala oli ensimmäinen asianajaja, joka nimitettiin 1975 KKO:n jäseneksi. Muita entisiä advokaatteja KKO:n jäsenkunnassa ovat olleet Erkki-Juhani Taipale, Mikko Tulokas, Pertti Välimäki, Timo Esko ja Ari Kantor. Kaikki "asianajajaneuvokset" ovat olleet siviilioikeuteen erikoistuneita lakimiehiä ja samalla myös ahkeria välimiehiä. Vaikka erityisestä välimieskiintiötä ei virallisesti ole ollut oikein sopivaa puhua, on tunnettu tosiasia, että KKO:n jäsenkunnasta noin neljäsosalla on aina ollut välimiestehtäviä. Rikosoikeuteen perehtyneitä asianajajia KKO ei ole halunnut jäsenkuntaansa. Myös rikosoikeuden professorit ovat loistaneet KKO:n jäsenistössä poissaolollaan; Olavi Heinonen nimitettiin 1970 oikeusneuvokseksi apulaisprofessorin virasta. Ruotsin korkeimman oikeuden jäseneksi valittiin äskettäin rikosoikeuden professori Petter Asp (46).
9. Korkein oikeus käsitteli uuden oikeusneuvoksen rekrytointia täysistunnossaan (plenumissa) 31.5., jolloin se teki myös tasavallan presidentille osoitetun virkaesityksen. Esitys on 12 sivun mittainen ja siinä käsitellään ensin tietoja kaikista viranhakijoista (s. 2-6); kolmen hovioikeudenneuvoksen ja kahden muun hakijan (Juha Mäkelän ja Satu Saarensolan) tiedot on käsitelty samoissa kappaleissa. Esityksessä mainitaan OTT- ja OTL - tutkinnot, mutta ei sitä, miltä oikeudenalalta tohtorin tutkinnon suorittaneet ovat väitelleet, väitöskirjan nimistä puhumattakaan.
10. Siitä, ketkä hakijoista ovat toimineet välimiehenä, KKO:n virkaesitys totuttuun tapaan vaikenee tyystin. Tämäkin seikka vaikuttaa toki asiaan, vaikka KKO haluaa vaieta asiasta. On selvää, että erityisesti ne KKO:n jäsenet, jotka ovat toimineet usein välimiehenä, antavat rekrytoinnissa helposti etusijan hakijoille, joilla on vastaavanlaista kokemusta. Edellä kerrotuista hakijoista ainakin "pitkään ja menestyksekkäästi" (luonnehdinta KKO:n virkaesityksessä) asianajajana toimineella Mika Ilveskerolla on mitä ilmeisemmin kokemusta välimiesmenettelyn saralta, ei ainoastaan välimiehenä vaan myös menettelyyn osallistuvien yritysten ja yhtiöiden asiamiehenä.
11.Osa mainituista tiedoista on sellaisia, jotka herättävät kummastusta ja jopa hieman hymyilyä. Esimerkiksi Mika Ilveskeron esittelyn kohdalla mainitaan (s. 3), että hän toiminut "lakimiesuransa alkuvaiheessa" (Helsingin) raastuvanoikeuden oikeusneuvosmiehenä. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole ollut vakinainen tuomarinvirka, vaan ilmeisesti melko lyhyt sijaisuus, joka on liittynyt Ilveskeron raastuvanoikeudessa suorittamaan tuomioistuinharjoitteluun. Myöhemmin Ilveskeroa "hehkutetaan" mm. siitä, että hän on toiminut julkisesti noteerattujen osakeyhtiöiden yhtiökokousten puheenjohtajana (s.10). Toki tuollainen tehtävä on "hieno homma", mutta minusta on silti hieman kyseenalaista, onko se kuitenkaan erityismainnan arvoinen meriitti KKO:n jäsenen rekrytoinnin yhteydessä. Huumorimielessä voitaisiin todeta, ettei Ilveskeroa ole esitetty KKO:n viisijäsenisen jaoston tai vastaavan kokoonpanon puheenjohtajaksi, jossa yhtiökokouksen puheenjohtamisesta hankitulla kokemuksella saattaisi kenties olla jonkinlaista merkitystä, vaan aivan tavalliseksi KKO:n rivijäseneksi.
12. Sitä, millaista kokemusta, koulutusta, tehtävää tai oikeudenalalaa korkein oikeus kulloinkin jäsentensä virkaesityksessä preferoi, on usein vaikea etukäteen arvata. Yllätykset ovat mahdollisia ja niitä on aika usein käytänössä myös tapahtunut. Reilu ja läpinäkyvä rekrytointitapa edellyttäisi, että KKO antaisi jo hakuilmoituksessa vinkkejä siitä, millaisen taustan ja kokemuksen omaaville lakimiehille se haluaisi kulloinkin antaa valinnassa etusijan. Tämä tapa ei rajoittaisi tasavallan presidentin nimitysvaltaa, sillä hän voisi toki nimittää KKO:n jäsenen virkaan myös erityyppisen hakijan ja poiketa KKO:n tekemästä virkaesityksestä. Siis hiemaan samaan tapaan kuin presidentti Sauli Niinistö teki äsken uuden oikeuskanslerin nimittämisen yhteydessä. Ko. rekrytointitavasta käytetään nimitystä kiintiömalli, jonka käyttöön ottamista tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea suositteli 2003 mietinnössään lähinnä käräjä- ja hovioikeustuomareiden nimitysasioissa (KM 2003:3 s. 374).
13. Edellisessä nimityskerralla KKO:n jäseneksi nimitettiin virkaesityksen mukaisesti kaksi tuomaria, joista toinen siirtyi ylimpään oikeuteen hovoikeudesta ja toinen käräjäoikeudesta. Tätä taustaa vasten ainakin minusta oli nyt jokseenkin selvää, että tällä keraalla KKO ei tulisi esittämään jäsenekseen tuomaritaustaista henkilöä. Kysymyksen ei tulisi myökään naispuolinen hakija, sillä edellisellä kerralla kumpikin virkaan nimitetyt olivat naisia. Kun KKO:ssa on nyt vain kaksi asianajajaa, eli presidentti Timo Esko ja oikeusneuvos Ari Kantor, pidin blogijutussani 20.4. selvänä, että nyt olisi asianajajan vuoro tulla virkaan nimitetyksi.
14. Näin ollen minusta olisi ollut sekä viranhakua harkitsevien juristien että yleensä nimityskäytännön läpinäkyvyyden kannalta reilua ja oikeudenmukaista, että KKO olisi hakuilmoituksessa maininnut, että viranhakijoiksi toivotaan tällä kertaa ensisijaisesti päteviä asianajajia. Jos näin olisi tehty, olen varma, että hakijoiksi olisi saatu useita päteviä asianajajia sekä siivili- että rikosoikeuden alalta. Vastaavasti hakijoiksi ei olisi "houkuteltu" tavallaan turhaan niin paljon tuomareita, hallintojuristeja, professoreja tai muiden oikeudenalojen erityisosaajia kuten nyt tapahtui.
15. Mutta mitä tapahtui? Viranhakuilmoitus oli totuttuun tapaan avoin, eli siinä ei sanallakaan mainittu, millaisen taustan omaavia hakijoita toivottiin ensi sijassa hakijoiksi. Mitä tästä seurasi? Se, että 15 hakijasta vain yksi oli asianajaja, sillä hakijoista - viimeisimpänä muuten - hakemuksensa KKO:lle toimitti asianajaja Mika Ilveskero.
16. Tästä huolimatta KKO piti päänsä, sillä se esitti plenumissa 31.5. juuri "tuo yksi" eli tasavallan presidentille, että jäsenen virkaan nimitettäisiin asianajaja Ilveskero. Muut hakjat olivat siten olleet liikkellä itse asiassa turhaan, koska KKO oli ilmeisesti päättänyt jo etukäteen nimittää tällä kierroksella uudeksi jäsenekssi asianajajan. Sitä, olisiko paikka tavallaan jo etukäteen ollut pedattu nimenomaan Ilveskerolle, emme saa tietää, mutta erilaisia arveluja ja spekulaatioita asiasta voidaan toki esittää. Ns. vinkkausmenettely eli käytännössä kutsumenettely, jolloin KKO:sta otetaan yhteyttä sellaiseen lakimieheen, jota pidetään sopivana ja pätevänä, ei ole mitenkään harvinainen ilmiö. Itse asiasssa luulisin, että kaikki KKO.een nimitetyt asianajat ovat tulleet tällä tavalla ("köökin kautta") KKO:n jäseniksi.
17. Mika Ilveskero on varmaan täysin pätevä oikeusneuvoksen virkaan; selvää on, ettei KKO halua ehdoin tahdoin nimittää jäsenkuntaansa huonoja lakimiehiä. Virkaesityksensä loppupuolella KKO viittaa siihen, että Ilveskero on myös sopiva jäsenen virkaan, koska hänellä on "sellaiset henkilökohtaiset ominaisuudet, joita KKO:n jäsenen viran menestyksellinen hoitaminen edelllyttää" (s. 11). Tuo on toki ilman eri mainintaakin itsestään selvä asia.
18, Minkäänlaista todellista vertailua KKO ei näytä esityksessään tehneen, ei edes niiden hakijoiden kesken, jotka ovat käyneet KKO:n jäsenten haastattelussa. KKO.n perustelut, joilla se on päätynyt Ilveskeron esittämiseen, vaikuttavat koko lailla näennäisiltä fasadiperusteluilta (s. 10-11, kohdat 20-22). Esityksessä todetaan ensin, että edellisellä nimityskerralla valituiksi tulleilla (Kirsti Uusitalo ja Lena Engstrand) tulleilla on ollut monipuolinen tuomioistuinura. Sitten hieman ikään kuin töksäyttäen ja yks kaks lausutaan, että "korkeimman oikeuden arvioin mukaan lisäasiantuntemusta tarvitaan sekä yhtiö- että maksukyvyttömyysoikeuden osalta" ja että KKO:een on tarpeen saada "vankkaa ja ajantasaista tietämystä yritysten oikeudellsista ongelmista sekä oikeudenhoidosta myös asianosaisten näkökulmasta arvioituna".
19. Tämän jälkeen, ikään kuin sattumalta ("kappas vain"), esityksessä todetaan, että tässähän meillä on tämä Mika Ilveskero, jonka "erityisalaan kuuluvat juuri yhtiö- ja muu yhteisöoikeus sekö maksukyvyttömyysoikeus". Esityksessä kerrotaan, että Ilveskero on toiminut pörssiyhtiöiden yhtiökokousten puheenjohtajana ja laajoissa yrityssaneerausmenettelyissä selvittäjänä. Hänellä on esityksen mukaan vahvaa asiantuntemusta myös kirjanpidosta ja tilintarkastukssta, joihin kuuluvia asioita hän on vuosien ajan käsitellyt mm. tilintarkastuslautakunnassa. Tämän jälkeen KKO kehuu Ilveskeron taitavuutta ja neuvottelutaitoa vaikeissa oikeudellisissa kysymyksissä. Esityksesä viitataan myös Ilveskeron järjestötoimintaan ja hänen kiinnostukseensa "oikeudenhoidon yleisiiin kysymyksiin". Ilveskerolla sanotaan olevan sellaista "käytännön yritystoimintaan ja asianajoon liittyvää osaamista ja tietoa, joka on erityisen hyödyllistä korkeimman oikeuden tehtävän kannalta". Tällä perustella päädytään siihen johtopäätökseen, että Ilveskero on viranhakijoista vahvin. Suomeksi sanottuna tämä kaikki tarkoittaa sitä, että KKO on halunnut saada jäsenistöönsä liikejuristin ja sellainen on hakijoista vain ja ainoastaan - Mika Ilveskero.
20. Minusta vaikuttaa vahvasti siltä, että KKO on ensin päättänyt esittää virkaan Mika Ilveskeroa ja laatinut vasta tämän jälkeen valinnalle sopivat perustelut. Yhdenkään kilpahakijan ansioita ja "vahvuutta" ei punnittu ja verrattu Ilveskeron vahvuuksiin ja erityisosaamiseen. KKO:n toteamus, jonka mukaan sen jäsenkuntaan halutaan juuri nyt yhtiö- ja maksukyvyttömyysoikeuden erityisosaamista - siis liikejuridikkaan osaamista -vaikuttaa minusta keinotekoiselta perustelulta; näin on lausuttu lähinnä vain siksi, että Mika Ilveskerolla on tuollaista osaamista ja kokemusta. KKO:n jäsenistöön haluttiin ilmeisesti saada Ilveskeron vallinnalla myös lisää välimieskokemusta.
21. Jos viranhaku olisi suunnattu ensi sijassa asianajajille tai yleensä yhtiö- taikka maksukyvyttömyysoikeuteen perehtyneille lakimiehille, lienee selvää, että Mika Ilveskero olisi saanuit useita sanotunlaista kokemusta ja pätevyyttä omaavia kilpahakijoita. Silloin virantäyttömenettely olisi ollut läpinäkyvä, reilu, oikeudenmukainen ja luottamusta herättävä. Nyt jäseneksi haluttiin asianajaja, mutta sitä ei kerrottu etukäteen, eikä hakijoilta edellytettävästä erityisosaamisesta mainittu hakuilmoituksessa mitään. Tämän takia saatiin vain yksi hakemus sellaiselta lakimieheltä, jota KKO todellisuudessa etsi ja oli jo etukäteen päättänyt saada jäsenistöönsä. Täyttääkö tällainen salaperäinen, sisäänlämpiävä ("sisäsiittoinen") ja puolihämärä rekrytointitapa läpinäkyvyyden, reiluuden ja uskottavuuden vaatimukset, joita tuomareiden ja erityisesti ylimmän tuomioistuimen tuomareiden nimitysmenettely välttämättä edellyttäisi? Ei tietenkään.
22. Mika Ilveskeron halukkuuteen päästä KKO:n jäseneksi on varmaankin ollut myös henkilökohtaisia syitä, kuten olen blogikirjoituksessani 20.4.2017 (kohdat 21-23) kertonut. Myös hänen appensa Erkki-Juhani Taipale on toiminut asianajajana. Myös Taipale on ollut usein välimiehenä. Taipale ja Ilveskero ovat molemmat olleet Suomen Asianajajaliiton puheenjohtajana, Taipale 1980-88 ja Ilveskero 2010-2013. Lisäksi Erklki-Juhani Taipale on toiminut KKO:n jäsenenä (1988-2005), johon hänet nimitettiin, kuten nyt Ilveskero, asianajajan tehtävästä. Taipale toimi myös oikeusneuvoksena ollessaan ahkerasti välimiehenä, ja tätä käytäntöä aikoo ilmeisesti jatkaa myös Ilveskero; eihän hänen olisi muuten taloudellisesti kannattanut hakea KKO:n jäseneksi. Erkki-Juhani Taipale oli 51-vuotias saadessaan nimitykseen KKO:een. Ja kuinka ollakaan, Mika Ilveskero on nyt samanikäinen. Mutta tämä kaikki on tietenkin vain sattumaa!
23. KKO:n ja KHO:n jäsenten nimitysmenettelyssä on yksi puute, minusta jopa aika paha epäkohta. Tuomarinvalintalautakunta ei nimittäin osallistu lainkaan ylimpien tuomioistuinten jäsenten nimitysmenettelyyn. Alempien tuomioistuinten (käräjäoikeudet, hovioikeudet ja hallinto-oikeudet) tuomareiden osalta tuomarinvalintalautakunta, jonka kokoonpanoon kuuluu tuomarijäsenten lisäksi myös yksi asianajaja, yksi syyttäjä ja yksi oikeustieteellistä tutkimusta ja opetusta edustava jäsen, valmistelee nimitysasian ja tekee tasavallan presidentille perustellun esityksen virkaan nimittämisestä. KKO:n ja KHO:n tuomareiden nimityksiä ei sen sijaan käsitellä tuomarinvalintalautakunnassa, vaan ylimmät tuomioistuimet tekevät itse oman jäsenen virkaa koskevan esityksen.
24. Tuomarinvalintalautakunta voi tosin lain mukaan antaa lausunnon KKO:n tai KHO:n jäsenen nimittämistä koskevassa asiassa, jos ao. tuomioistuin sitä pyytää. Tuomarinvalintalautakunta on perustettu vuonna 2000, mutta KKO tai KHO ei ole vielä kertaakaan pyytänyt lautakunnalta mainittua lausuntoa. Miksiköhän?
25. Ruotsissa, jossa tuomarinvalintalautakuntaa vastaava elin (domarnämnden) ei aikaisemmin osallistunut ylimpien tuomioistuinten tuomareiden nimitysmenettelyyn, on lakia muutama vuosi sitten muutettu siten, että tuomarilautakunta tekee nykyisin virkaesityksen myös korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden tuomareiden virkaan nimittämisestä. Tätä merkittävää muutosta ei ole Suomessa havaittu tai noteerattu millään tavalla; naapurimaan muutoksesta on oltu meillä hissukseen. Suomessa olisi ollut vuonna 2016 säädetyn tuomioistuinlain valmistelun ja säätämisen yhteydessä erinomainen tilaisuus laajentaa tuomarinvalintakunnan toimivaltaa samalla tavalla kuin Ruotsissa on tehty, mutta lakia valmisteltaessa ja lakiesitystä eduskunnassa käsiteltäessä tästä mahdollisuudesta ei ole mainittu sanallakaan. Pidän tätä kyllä aika pahana puutteena ja vahinkona.
26. On toki hyvä asia, että KKO:n, samoin kuin KHO:n, on valittu ja valitaan edelleen jäseniä tuomioistuinlaitoksen ohella myös oikeudenhoidon muilta sektoreilta (esim. syyttäjistöstä ja asianajajakunnasta) ja muista lakimiesammateista (esim. lainvalmistelijoista ja professorikunnasta). Mutta tämä ei tietenkään vielä riitä, vaan lainsäätäjän ja ylimpien tuomioistuimien osaltaan tulisi pitää huolta myös siitä, että näistä ammateista saataisiin oikeusneuvosten virkoihin runsaasti päteviä ja vartenotettavia hakijoita.
27. Tähän tavoitteeseen voitaisiin päästä kahdella tavalla. Ensiksi myös KKO:n ja KHO:n tuomareita koskeva virkaesitysoikeus olisi annettava ylimpien oikeuksien sijasta tuomarinvalintalautakunnalle. Toiseksi käyttöön olisi otettava tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean vuonna 2003 suosittelemaan ns. kiintiömalliin perustuva kohde- tai täsmähakumenettely, jossa rekrytointi ja viranhaku suunnattaisiin ensi sijassa tietyn taustan, kokemuksen tai erityisosaamisen omaaville lakimiehille.
tiistai 1. marraskuuta 2016
7. KKO:n uudet jäsenet
1. Korkein oikeus (KKO) esitti 28.10., että ensi vuoden alusta täytettäviin jäsenen virkoihin nimitettäisiin Helsingin hovioikeuden hovioikeudenneuvos Kirsti Uusitalo ja Pohjanmaan käräjäoikeuden käräjätuomari Lena Engstrand, tässä järjestyksessä.
2. KKO:n julkaisemassa tiedotteessa kerrotaan, että Kirsti Uusitalo on syntynyt 1963 ja on koulutukseltaan oikeustieteen lisensiaatti. Hovioikeudenneuvoksena Uusitalo on toiminut marraskuusta 2010, josta osason johtajana noin kahden vuoden ajan. Sitä ennen hän on toiminut esittelijänä Helsingin hovioikeudessa ja KKO:ssa sekä pitkään myös pankkilakimiehenä.
3. Lena Engstrandin osalta tiedotteessa mainitaan, että hän on syntynyt 1967 ja on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti. Käräjätuomarin virkaa Pohjanmaan käräjäoikeudessa Vaasassa Engstrand on tiedotteen mukaan hoitanut kesäkuusta 2011 alkaen, viimeisimmät kaksi vuotta osaston johtajana hänkin. Aiempaa tuomioistuinkokemusta hän on tiedotteen mukaan hankkinut pitkän tuomioistuinuransa aikana muun muassa Vaasan ja Turun hovioikeuksissa sekä silloisessa Länsi-Suomen vesioikeudessa.
4. Virkaesitys on osoitettu tasavallan presidentille. Oikeusministeriö tulee esittelemään viran täyttöä koskevan asian valtioneuvoston yleisistunnossa. Päätöksen nimityksestä tekee tasavallan presidentti. Tiedotteen lopussa mainitaan, että täytettävinä olevat jäsenen virat vapautuvat 1.1.2017 eläkkeelle jääviltä oikeusneuvoksislta Liisa Mansikkamäeltä ja Pertti Välimäeltä.
2. KKO:n julkaisemassa tiedotteessa kerrotaan, että Kirsti Uusitalo on syntynyt 1963 ja on koulutukseltaan oikeustieteen lisensiaatti. Hovioikeudenneuvoksena Uusitalo on toiminut marraskuusta 2010, josta osason johtajana noin kahden vuoden ajan. Sitä ennen hän on toiminut esittelijänä Helsingin hovioikeudessa ja KKO:ssa sekä pitkään myös pankkilakimiehenä.
3. Lena Engstrandin osalta tiedotteessa mainitaan, että hän on syntynyt 1967 ja on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti. Käräjätuomarin virkaa Pohjanmaan käräjäoikeudessa Vaasassa Engstrand on tiedotteen mukaan hoitanut kesäkuusta 2011 alkaen, viimeisimmät kaksi vuotta osaston johtajana hänkin. Aiempaa tuomioistuinkokemusta hän on tiedotteen mukaan hankkinut pitkän tuomioistuinuransa aikana muun muassa Vaasan ja Turun hovioikeuksissa sekä silloisessa Länsi-Suomen vesioikeudessa.
4. Virkaesitys on osoitettu tasavallan presidentille. Oikeusministeriö tulee esittelemään viran täyttöä koskevan asian valtioneuvoston yleisistunnossa. Päätöksen nimityksestä tekee tasavallan presidentti. Tiedotteen lopussa mainitaan, että täytettävinä olevat jäsenen virat vapautuvat 1.1.2017 eläkkeelle jääviltä oikeusneuvoksislta Liisa Mansikkamäeltä ja Pertti Välimäeltä.
aikana muun muassa Vaasan ja Turun hovioikeuksissa sekä silloisessa Länsi-Suomen vesioikeudessa.
Oikeusministeriö tulee esittelemään viran täyttöä koskevan asian valtioneuvoston yleisistunnossa. Päätöksen nimityksestä tekee tasavallan presidentti.
Täytettävinä olevat jäsenen virat vapautuvat 1.1.2017 eläkkeelle jääviltä oikeusneuvoksilta Liisa Mansikkamäeltä ja Pertti Välimäeltä.
keskiviikko 12. lokakuuta 2016
5. Oikeusneuvosten rekrytoinnista
1. Kuten blogijutussa 3/27.9. kerroin, korkeimmassa oikeudessa (KKO) on avoinna kaksi jäsenen eli oikeusneuvoksen virkaa. Ilmoittautumisaika niihin päättyi 30.9. Kumpikin virka täytetään ensi vuodesta alusta lukien, jolloin oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki ja Pertti Välimäki siirtyvät eläkkeelle.
2. Virkoihin ilmoittautui 20 lakimiestä, joista yksi ei halua nimeään julkisuuteen. Muut viroista kiinnostuneet ovat aakkojärjestyksessä: Ekblom-Wörlund Anne, Engstrand Lena, Fredman Markku, Hallavainio Anne, Illman Mika, Kyllönen Ari, Lindstedt Jukka, Mäkelä Juha, Nousiainen Lea, Paanetoja Jaana, Pulkkinen Pekka, Railas Lauri, Raitio Juha, Rasilainen Aki, Rautio Jaakko, Sandell Peter, Parmio Juha, Uusitalo Kirsti ja Vanne Kimmo.
3. Kyseisen listan nähdessäni hiipi mieleeni ajatus, etteivät hakijat ole tai ainakaan näytä kovin "kaksisilta". Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että joukossa on muutama todella pätevä juristi. Toisaalta listan enemmistö koostuu henkilöistä, joilla ei luulisi olevan minkäänlaisia mahdollisuuksia tulla virkaan valituiksi. Mutta yllätyksiä on näissä ympyröissä ennenkin tapahtunut, sitä paitsi useimmat hakijat ovat minulle tuntemattomia.
4. Korkeimman oikeuden jäsenistö koostuu erilaisen ammatillisen taustan ja kokemuksen omaavista lakimiehistä. Tämä on hyvä asia. Jäsenet ovat lähinnä entisiä hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomareita, lainvalmistelijoita, asianajajia, syyttäjiä ja yliopistotutkijoita. Aikaisemmin oikeusneuvoksen virkoihin nimitettiin runsaasti myös KKO:n omia esittelijöitä, mutta nykyisin tästä käytännöstä on - onneksi - lähes kokonaan luovuttu.
5. Virkoihin ilmoittautuneista puolet eli kymmenen on hovioikeuden tai käräjäoikeuden tuomareita, näiden joukossa on myös yksi markkinaoikeuden tuomari (Ekblom-Wörlund), Virkaa on hakenut kaksi asianajaja (Fredman ja Railas), kaksi professoria (Paanetoja ja Raitio), kaksi lainvalmistelijaa (Pulkkinen ja Rautio), yksi hallintovirkamies (Hallavainio) sekä yksi KKO:n esittelijäneuvos (Mäkelä). Hakijoista seitsemän on oikeustieteen tohtoreita, mutta vain kuusi naista.
6. Hakijoiden ammatillinen tausta vastaa aika hyvin korkeimman oikeuden jäsenten nykyistä jakautumista edellä mainittuihin ryhmiin. KKO:n entinen presidentti Pauliine Koskelo on korostanut oikeusneuvosten monipuolista ammatillista taustaa ja pätevyyttä. Kuten sanoin, tämä on sinänsä hyvä asia. Mutta se ei vielä riitä, sillä tärkeintä olisi, että mainituista ryhmistä tai kiintiöistä saataisiin mahdollisimman päteviä hakijoita, joista valinta tehdään.
7. Tässä suhteessa nykykäytännössä on minusta selkeästi toivomisen varaa. Mm. tämän takia olen puoltanut ns. täsmä- tai kiintiömallin omaksumista. Kysymyksessä olisi menettely, jossa korkein oikeus kohdistaisi jäsenten rekrytoinnin vuorotellen tiettyihin ammattiryhmiin, eli esimerkiksi hovioikeuden ja käräjoikeuden tuomareille, asianajajille, lainvalmistelijoille, yliopistotutkijoille jne. Tämä takaisi sen, että mahdollisimman moni tai ainakin nykyistä usempi lakimies rohkenisi hakea virkaa. Toinen vaihtoehto olisi kohdistaa rekrytointi vuorotellen siviilioikeuden tuntijoille, joita olisivat esimerkiksi alempien tuomioistuinten tuomarit, asianajajat, professorit tai lainvalmistelijat, joskus taas rikosoikeuden eksperteille ja silloin tällöin myös prosessioikeuden erityisosaajille. Korkeimman oikeuden antamista ennakkopäätöksistä suurin osa koskee tapauksia, joissa ei ole kysymys aineellisen oikeuden, vaan prosessi- tai insolvenssioikeuden soveltamisesta.
8. Mainitunlainen täsmä- tai kiintiömalli sai tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnössä laajaa kannatusta (KM 2003:3). Mutta oikeusministeriö ei - odotettua kyllä - ole ehdotukselle korviaan lotkauttanut, puhumattakaan korkeimmasta oikeudesta ja korkeimmasta hallinto-oikeudesta; ts. järkevä uudistusehdotus on haluttu vaieta kuoliaaksi. Ylimpien oikeuksien jäsenten rekrytointi junnaa yhä edelleen vanhoissa tutuissa malleissa ja tavoissa. Näin ollen ei ole mikään ihme, että esimerkiksi korkeinta oikeutta on arvosteltu ja toisinaan vieläpä aika kärkevään sävyyn jäsentensä sisäänlämpiävästä ja aikansa eläneestä rekrytointitavasta. Käytännössä korkein oikeus, samoin kuin korkein hallinto-oikeus, täydentää itse itseään ja saattaa jopa "vinkata" ilmoittautumisvaiheessa sille tai niille lakimiehille, joita se haluaisi oikeusneuvoksen virkaan esittää. Valtioneuvosto ja tasavallan presidentti hyväksyvät KKO:n ja KHO:n tekemät virkaesitykset aina sellaisenaan.
9. Toinen ja avoimuuden puutteen takia edellistä vielä pahempi epäkohta on se, ettei tuomarinvalintalautakunta osallistu KKO:n ja KHO:n jäsenten nimitysmenettelyyn. Ko. lautakunnan, joka on ollut toiminnassa vuodesta 2000 lähtien, tehtävänä on valmistella muiden tuomoistuinten tuomareiden nimityksiä ja tehdä perusteltu esitys virkaan nimittämisestä. Esitys toimitetaan valtioneuvostolle nimitysasian tasavallan presidentille esittelemistä varten. Lautakunta pyytää viranhakijoista lausunnon siltä tuomioistuimelta, joka on julistanut viran haettavaksi ja käräjäoikeuden tuomarin virkaa täytettäessä lisäksi ao. käräjäoikeudelta. Lautakunta voi hankkia myös muita lausuntoja ja selvityksiä sekä kuulla hakijoita ja asiantuntijoita.
10. Tuomarinvalintakunta asetetaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Siihen kuuluu 12 jäsentä, joilla kullakin on henkilökohtainen varajäsen. Enemmistö lautakunnasta (9) on tuomareita, joista yksi jäsenen on KKO:sta ja yksi KHO:sta, yksi hovioikeuden presidentti, yksi hallinto-oikeuden ylituomari, yksi käräjäoikeuden laamanni, yksi hovioikeudenlaamanni tai hovioikeudenneuvos, yksi käräjätuomari sekä yksi hallinto-oikeustuomari tai erityistuomioistuimen tuomari. Muista kolmesta jäsenestä yksi on syyttäjä, yksi asianajaja ja yksi oikeustieteellistä tutkimusta ja opetusta edustava jäsenen eli käytännössä professori. Lautakunnan puheenjohtajana on korkimman oikeuden keskuudestaan nimeämä jäsenen - tällä hetkellä oikeusneuvos Hannu Rajalahti - ja varapuheenjohtajana korkeimman hallinto-oikeuden tuomaristoa edustava jäsen.
2. Virkoihin ilmoittautui 20 lakimiestä, joista yksi ei halua nimeään julkisuuteen. Muut viroista kiinnostuneet ovat aakkojärjestyksessä: Ekblom-Wörlund Anne, Engstrand Lena, Fredman Markku, Hallavainio Anne, Illman Mika, Kyllönen Ari, Lindstedt Jukka, Mäkelä Juha, Nousiainen Lea, Paanetoja Jaana, Pulkkinen Pekka, Railas Lauri, Raitio Juha, Rasilainen Aki, Rautio Jaakko, Sandell Peter, Parmio Juha, Uusitalo Kirsti ja Vanne Kimmo.
3. Kyseisen listan nähdessäni hiipi mieleeni ajatus, etteivät hakijat ole tai ainakaan näytä kovin "kaksisilta". Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että joukossa on muutama todella pätevä juristi. Toisaalta listan enemmistö koostuu henkilöistä, joilla ei luulisi olevan minkäänlaisia mahdollisuuksia tulla virkaan valituiksi. Mutta yllätyksiä on näissä ympyröissä ennenkin tapahtunut, sitä paitsi useimmat hakijat ovat minulle tuntemattomia.
4. Korkeimman oikeuden jäsenistö koostuu erilaisen ammatillisen taustan ja kokemuksen omaavista lakimiehistä. Tämä on hyvä asia. Jäsenet ovat lähinnä entisiä hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomareita, lainvalmistelijoita, asianajajia, syyttäjiä ja yliopistotutkijoita. Aikaisemmin oikeusneuvoksen virkoihin nimitettiin runsaasti myös KKO:n omia esittelijöitä, mutta nykyisin tästä käytännöstä on - onneksi - lähes kokonaan luovuttu.
5. Virkoihin ilmoittautuneista puolet eli kymmenen on hovioikeuden tai käräjäoikeuden tuomareita, näiden joukossa on myös yksi markkinaoikeuden tuomari (Ekblom-Wörlund), Virkaa on hakenut kaksi asianajaja (Fredman ja Railas), kaksi professoria (Paanetoja ja Raitio), kaksi lainvalmistelijaa (Pulkkinen ja Rautio), yksi hallintovirkamies (Hallavainio) sekä yksi KKO:n esittelijäneuvos (Mäkelä). Hakijoista seitsemän on oikeustieteen tohtoreita, mutta vain kuusi naista.
6. Hakijoiden ammatillinen tausta vastaa aika hyvin korkeimman oikeuden jäsenten nykyistä jakautumista edellä mainittuihin ryhmiin. KKO:n entinen presidentti Pauliine Koskelo on korostanut oikeusneuvosten monipuolista ammatillista taustaa ja pätevyyttä. Kuten sanoin, tämä on sinänsä hyvä asia. Mutta se ei vielä riitä, sillä tärkeintä olisi, että mainituista ryhmistä tai kiintiöistä saataisiin mahdollisimman päteviä hakijoita, joista valinta tehdään.
7. Tässä suhteessa nykykäytännössä on minusta selkeästi toivomisen varaa. Mm. tämän takia olen puoltanut ns. täsmä- tai kiintiömallin omaksumista. Kysymyksessä olisi menettely, jossa korkein oikeus kohdistaisi jäsenten rekrytoinnin vuorotellen tiettyihin ammattiryhmiin, eli esimerkiksi hovioikeuden ja käräjoikeuden tuomareille, asianajajille, lainvalmistelijoille, yliopistotutkijoille jne. Tämä takaisi sen, että mahdollisimman moni tai ainakin nykyistä usempi lakimies rohkenisi hakea virkaa. Toinen vaihtoehto olisi kohdistaa rekrytointi vuorotellen siviilioikeuden tuntijoille, joita olisivat esimerkiksi alempien tuomioistuinten tuomarit, asianajajat, professorit tai lainvalmistelijat, joskus taas rikosoikeuden eksperteille ja silloin tällöin myös prosessioikeuden erityisosaajille. Korkeimman oikeuden antamista ennakkopäätöksistä suurin osa koskee tapauksia, joissa ei ole kysymys aineellisen oikeuden, vaan prosessi- tai insolvenssioikeuden soveltamisesta.
8. Mainitunlainen täsmä- tai kiintiömalli sai tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnössä laajaa kannatusta (KM 2003:3). Mutta oikeusministeriö ei - odotettua kyllä - ole ehdotukselle korviaan lotkauttanut, puhumattakaan korkeimmasta oikeudesta ja korkeimmasta hallinto-oikeudesta; ts. järkevä uudistusehdotus on haluttu vaieta kuoliaaksi. Ylimpien oikeuksien jäsenten rekrytointi junnaa yhä edelleen vanhoissa tutuissa malleissa ja tavoissa. Näin ollen ei ole mikään ihme, että esimerkiksi korkeinta oikeutta on arvosteltu ja toisinaan vieläpä aika kärkevään sävyyn jäsentensä sisäänlämpiävästä ja aikansa eläneestä rekrytointitavasta. Käytännössä korkein oikeus, samoin kuin korkein hallinto-oikeus, täydentää itse itseään ja saattaa jopa "vinkata" ilmoittautumisvaiheessa sille tai niille lakimiehille, joita se haluaisi oikeusneuvoksen virkaan esittää. Valtioneuvosto ja tasavallan presidentti hyväksyvät KKO:n ja KHO:n tekemät virkaesitykset aina sellaisenaan.
9. Toinen ja avoimuuden puutteen takia edellistä vielä pahempi epäkohta on se, ettei tuomarinvalintalautakunta osallistu KKO:n ja KHO:n jäsenten nimitysmenettelyyn. Ko. lautakunnan, joka on ollut toiminnassa vuodesta 2000 lähtien, tehtävänä on valmistella muiden tuomoistuinten tuomareiden nimityksiä ja tehdä perusteltu esitys virkaan nimittämisestä. Esitys toimitetaan valtioneuvostolle nimitysasian tasavallan presidentille esittelemistä varten. Lautakunta pyytää viranhakijoista lausunnon siltä tuomioistuimelta, joka on julistanut viran haettavaksi ja käräjäoikeuden tuomarin virkaa täytettäessä lisäksi ao. käräjäoikeudelta. Lautakunta voi hankkia myös muita lausuntoja ja selvityksiä sekä kuulla hakijoita ja asiantuntijoita.
10. Tuomarinvalintakunta asetetaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Siihen kuuluu 12 jäsentä, joilla kullakin on henkilökohtainen varajäsen. Enemmistö lautakunnasta (9) on tuomareita, joista yksi jäsenen on KKO:sta ja yksi KHO:sta, yksi hovioikeuden presidentti, yksi hallinto-oikeuden ylituomari, yksi käräjäoikeuden laamanni, yksi hovioikeudenlaamanni tai hovioikeudenneuvos, yksi käräjätuomari sekä yksi hallinto-oikeustuomari tai erityistuomioistuimen tuomari. Muista kolmesta jäsenestä yksi on syyttäjä, yksi asianajaja ja yksi oikeustieteellistä tutkimusta ja opetusta edustava jäsenen eli käytännössä professori. Lautakunnan puheenjohtajana on korkimman oikeuden keskuudestaan nimeämä jäsenen - tällä hetkellä oikeusneuvos Hannu Rajalahti - ja varapuheenjohtajana korkeimman hallinto-oikeuden tuomaristoa edustava jäsen.
11. Lautakunta perustettiin tuomareiden nimittämismenettelyn uudistamisen yhteydessä. Aikaisemman nimityskäytännön katsottiin korostaneen liiaksi virkaikää ja pitäneen tuomarin uraa tarpeettoman suljettuna. Lisäksi on selvää, että tuomareiden virkanimittämismenettelyn avoimuus ja läpinäkyvyys on tuomarinvalintalautakunnan perustamisen myötä selkeästi parantunut. Tähän nähden on varsin outoa, että juuri ylimpien oikeusasteiden tuomarivirat on jätetty lautakunnan toimivallan ulkopuolelle. Suuri yleisö on kiinnostunut, ei niiinkään alempien tuomioistuinten jäsenten virkanimityksistä, vaan ennnen muuta ylimpien tuomioistuinten tuomareiden virkanimitysasioista.
12. Ruotsissa, jonka käytäntöjä ja esimerkkiä Suomen lainsäädäntö usein mielellään seuraa, muutettiin lakia 2010 siten, että kaikkien tuomareiden virkanimitysasiat käsitellään meidän tuomarinvalintalautakuntaamme vastaavassa elimessä, joka myös tekee tuomareita koskevat nimitysesitykset. Kuinka ollakaan, Suomessa Ruotsin sanotusta uudistuksesta on oltu hiiren hiljaa. Ensi vuoden alussa tulee voimaan uusi tuomioistuinlaki, mutta sen valmistelun yhteydessä ei ole mainittu mitään tuomarinvalintalautakunnan toimivallan laajentamisesta koskemaan myös KKO:n ja KHO:n tuomarinvirkoja. Aika merkillistä.
12. Ruotsissa, jonka käytäntöjä ja esimerkkiä Suomen lainsäädäntö usein mielellään seuraa, muutettiin lakia 2010 siten, että kaikkien tuomareiden virkanimitysasiat käsitellään meidän tuomarinvalintalautakuntaamme vastaavassa elimessä, joka myös tekee tuomareita koskevat nimitysesitykset. Kuinka ollakaan, Suomessa Ruotsin sanotusta uudistuksesta on oltu hiiren hiljaa. Ensi vuoden alussa tulee voimaan uusi tuomioistuinlaki, mutta sen valmistelun yhteydessä ei ole mainittu mitään tuomarinvalintalautakunnan toimivallan laajentamisesta koskemaan myös KKO:n ja KHO:n tuomarinvirkoja. Aika merkillistä.
13. Asiat ovat tässä kohdin toisin Ruotsissa, jossa sikäläinen tuomarilautalunta (Domarnämden) valmistelee myös Högsta domstolenin (HD) samoin kuin korkeimman hallinto-oikeuden jäseniä koskevat nimitysasiat ja tekee virkaesityksen nimittävänä viranomaisena toimivalle maan hallitukselle. Tämä koskee myös HD:n jaoston puheenjohtajan nimittämistä. Ruotsin korkeimmassa oikeudessa on puheenjohtaja - ei siis presidenttiä - ja 15 muuta oikeusneuvosta (justitieråd). Näistä 16 jäsenestä - Suomen korkeimmassa oikeudessa on 20 jäsentä - tuomiovaltaa käyttää 14 oikeusneuvosta, sillä kaksi oikeusneuvosta toimii vuorollaan määräajan Lagrådetin jäseninä.
14. Ruotsin korkeimman oikeuden jäsenistö jakautuu kahteen jaostoon, joista toista johtaa HD:n puheenjohtaja, nykyisin oikeusneuvos Stefan Lindskog, ja toista oikeusneuvos Gudmund Toijer; tuomioistuimessa on virkaiältään kolme Toijeria vanhempaa jäsentä. Stefan Lindskog on entinen asianajaja ja useita merkittäviä oikeustieteellisiä teoksia lähinnä siviili- ja yhtiöoikeuden alalta sekä välimiesmenettelystä julkaissut oikeustieteen tohtori, jonka äänestyslausunnot kertovat miehen juridisesta kyvykkyydestä. Suomen korkeimmassa oikeudessa presidentti johtaa ensimmäistä jaostoa ja kahden muun jaoston puheenjohtajuus lankeaa automaattisesti tuomioistuimen virkaiältään kahdelle vanhimmalle jäsenelle.
14. Ruotsin korkeimman oikeuden nykyisistä jäsenistä seitsemän on työskennellyt aiemmin tuomareina hovioikeudessa tai/ja käräjäoikeudessa: Anne-Christine Lindeblad, Gudmund Toijer, Ella Nyström, Ingemar Persson, Anders Eka, Sten Andersson ja Mari Heidenborg; Sten Andersson on toiminut kahden hovioikeuden presidenttinä. Kolme oikeusneuvosta on toiminut asianajajana: Stefan Lindskog, Kerstin Calissendorf ja Lars Edlund. Lainvalmistelijoihin voidaan lukea oikeusneuvokset Agneta Bäcklund, Dag Mattsson ja Stefan Johansson. Oikeusneuvos Göran Lambertz on toiminut oikeuskanslerina vuosina 2001-2009, sitä ennen hän oli lainvalmistelutehtävissä. Entisiä professoreita joukossa on kaksi nimittäin Johnny Herre ja Svante O. Johansson; kumpikin on Stefan Lindskogin tavoin toiminut siviilioikeuden tutkijana. Lähes kaikki jäsenet ovat toimineet aiemmin lainvalmistelutehtävissä. Oikeustieteen tohtorin tutkinnon ovat suorittaneet Lindskog, Herre ja Svante O. Johansson.
15. Tuomareiden eläkeikä Ruotsissa on 67 vuotta. Ensi vuonna virasta eläköityvien Ella Nyströmin ja Göran Lambertzin tilalle on jo nyt nimitetty uudet jäsenet, eli Petter Asp ja Malin Bonthron. Asp on Tukholman yliopiston rikosoikeuden professori ja Bonthron lainvalmistelija. Jäsenistä on miehiä 11 ja naisia viisi. Högsta domstolenin kotisivuilla luetellaan jokaisen jäsenen aikaisemmat tehtävät sekä tarkasti myös heidän kaikki entiset ja nykyiset sivutoimensa, paljon yksityiskohtaisemmin kuin suomalaisten oikeusneuvosten osalta KKO:n sivuilla. Ne jäsenet, jotka ovat toimineet tai toimivat välimiehenä, ilmoittavat asian reilusti muiden sivutoimiensa yhteydessä. Suomalaiset oikeusneuvokset samoin kuin presidentti Timo Esko sitä vastoin vaikenevat välimiestehtävistään.
16. Oikeusvertailu on tarpeen myös tuomareiden ja erityisesti ylimpien tuomioistuinten tuomareiden rekrytoinnista ja nimittämismenettelystä puhuttaessa. Suomessa olisi mainitussa suhteessa vielä paljon tehtävää, jotta tieto ja avoimuus lisääntyisi. Oikeusneuvosten nimityksistä keskustellaan Ruotsissa paljon vilkkaammin kuin Suomessa; meillä niistä ei keskustella juuri lainkaan. Viimeksi elo-syyskuussa mm. Dagens Juridik -sivustolla on keskusteltu Mari Heidenborgin ja Petter Aspin nimityksistä. Nämä tuoreet oikeusneuvokset ovat osallistuneet ns. samtyckeslagstiftning -hankkeen valmisteluun. Kyseessä on lainmuutosta koskeva ehdotus, jonka mukaan uhrin suostumuksen puute otettaisiin laissa väkivallan tai sillä uhkaamisen sijasta raiskausrikoksen keskeiseksi kriteeriksi. Uudistus saattaisi kuitenkin johtaa tiettyihin todistelua koskeviin ongelmin.
17. Olen kirjoittanut aikaisemmin blogissani aika usein korkeimman oikeuden jäsenten rekrytointia ja nimittämismenettelyä rasittavista epäkohdista ja puutteista. Viittaan esimerkiksi seuraaviin kirjoituksiin:
n:ro 71/1.2.2009: KKO:n jäsenten rekrytointi. Oikeusneuvosten nimitysmenettelyssä korjausta vaativia epäkohtia
n:ro 82/20.3.2009: KKO:n jäsenten rekrytointitapa oudoksutti jälleen
n:ro 225/7.3.2010: KKO:n jäsenten rekrytointi puhuttaa edelleen
n:ro 377/25.1.2011: Korkein oikeus: tuntemattomien tuomareiden tyyssija
n:ro 565/26.3.2012: KKO:n jäsenten virantäytön kummallisuuksia
n:ro 716/10.4.2013: KKO:n jäsenten virkaesitykset puhuttavat jälleen
18. Jäädään odottamaan, keitä kahta lakimiestä korkein oikeus päättää tällä kertaa esittää uusisi jäsenikseen. Kohdistuisiko valinta asianajajaan, sillä Pertti Välimäen eläköitymisen myötä tuomioistuimeen jäisi muutoin enää kaksi entistä asianajaja eli Ari Kantor ja Timo Esko? Olisiko toinen virkaan esitettävistä henkilöistä nainen? Olisiko oikeuden "tohtorikiintiö" jo täynnä vai osuisiko valinta taas tohtorihakijaan, joita on kisassa mukana seitsemän kappaletta? Tulisiko tällä kierroksella ruotsinkielisen jäsenen vuoro, sillä KKO:ssa on nykyisin vain yksi äidinkielenään ruotsia puhuva jäsenen; presidentti Curt Olssonin virkakaudella ruotsinkielisiä oikeusneuvoksia oli kolmasosa. Kohdistuisiko valinta lähinnä lainvalmistelussa kunnostautuneeseen viranhakijaan, yliopistotutkijaan, aiemmin valtionsyyttäjänä toimineeseen tuomariin tai pitkästä aikaa tuomioistuimen omaan esittelijään?Jos syyttäjä-tuomari nimitettäisiin, istuisi korkeimmassa oikeudessa yhtäaikaa kolme entistä valtionsyyttäjää. Mielenkiintoisia kysymyksiä riittää vaikka millä mitalla.
14. Ruotsin korkeimman oikeuden jäsenistö jakautuu kahteen jaostoon, joista toista johtaa HD:n puheenjohtaja, nykyisin oikeusneuvos Stefan Lindskog, ja toista oikeusneuvos Gudmund Toijer; tuomioistuimessa on virkaiältään kolme Toijeria vanhempaa jäsentä. Stefan Lindskog on entinen asianajaja ja useita merkittäviä oikeustieteellisiä teoksia lähinnä siviili- ja yhtiöoikeuden alalta sekä välimiesmenettelystä julkaissut oikeustieteen tohtori, jonka äänestyslausunnot kertovat miehen juridisesta kyvykkyydestä. Suomen korkeimmassa oikeudessa presidentti johtaa ensimmäistä jaostoa ja kahden muun jaoston puheenjohtajuus lankeaa automaattisesti tuomioistuimen virkaiältään kahdelle vanhimmalle jäsenelle.
14. Ruotsin korkeimman oikeuden nykyisistä jäsenistä seitsemän on työskennellyt aiemmin tuomareina hovioikeudessa tai/ja käräjäoikeudessa: Anne-Christine Lindeblad, Gudmund Toijer, Ella Nyström, Ingemar Persson, Anders Eka, Sten Andersson ja Mari Heidenborg; Sten Andersson on toiminut kahden hovioikeuden presidenttinä. Kolme oikeusneuvosta on toiminut asianajajana: Stefan Lindskog, Kerstin Calissendorf ja Lars Edlund. Lainvalmistelijoihin voidaan lukea oikeusneuvokset Agneta Bäcklund, Dag Mattsson ja Stefan Johansson. Oikeusneuvos Göran Lambertz on toiminut oikeuskanslerina vuosina 2001-2009, sitä ennen hän oli lainvalmistelutehtävissä. Entisiä professoreita joukossa on kaksi nimittäin Johnny Herre ja Svante O. Johansson; kumpikin on Stefan Lindskogin tavoin toiminut siviilioikeuden tutkijana. Lähes kaikki jäsenet ovat toimineet aiemmin lainvalmistelutehtävissä. Oikeustieteen tohtorin tutkinnon ovat suorittaneet Lindskog, Herre ja Svante O. Johansson.
15. Tuomareiden eläkeikä Ruotsissa on 67 vuotta. Ensi vuonna virasta eläköityvien Ella Nyströmin ja Göran Lambertzin tilalle on jo nyt nimitetty uudet jäsenet, eli Petter Asp ja Malin Bonthron. Asp on Tukholman yliopiston rikosoikeuden professori ja Bonthron lainvalmistelija. Jäsenistä on miehiä 11 ja naisia viisi. Högsta domstolenin kotisivuilla luetellaan jokaisen jäsenen aikaisemmat tehtävät sekä tarkasti myös heidän kaikki entiset ja nykyiset sivutoimensa, paljon yksityiskohtaisemmin kuin suomalaisten oikeusneuvosten osalta KKO:n sivuilla. Ne jäsenet, jotka ovat toimineet tai toimivat välimiehenä, ilmoittavat asian reilusti muiden sivutoimiensa yhteydessä. Suomalaiset oikeusneuvokset samoin kuin presidentti Timo Esko sitä vastoin vaikenevat välimiestehtävistään.
16. Oikeusvertailu on tarpeen myös tuomareiden ja erityisesti ylimpien tuomioistuinten tuomareiden rekrytoinnista ja nimittämismenettelystä puhuttaessa. Suomessa olisi mainitussa suhteessa vielä paljon tehtävää, jotta tieto ja avoimuus lisääntyisi. Oikeusneuvosten nimityksistä keskustellaan Ruotsissa paljon vilkkaammin kuin Suomessa; meillä niistä ei keskustella juuri lainkaan. Viimeksi elo-syyskuussa mm. Dagens Juridik -sivustolla on keskusteltu Mari Heidenborgin ja Petter Aspin nimityksistä. Nämä tuoreet oikeusneuvokset ovat osallistuneet ns. samtyckeslagstiftning -hankkeen valmisteluun. Kyseessä on lainmuutosta koskeva ehdotus, jonka mukaan uhrin suostumuksen puute otettaisiin laissa väkivallan tai sillä uhkaamisen sijasta raiskausrikoksen keskeiseksi kriteeriksi. Uudistus saattaisi kuitenkin johtaa tiettyihin todistelua koskeviin ongelmin.
17. Olen kirjoittanut aikaisemmin blogissani aika usein korkeimman oikeuden jäsenten rekrytointia ja nimittämismenettelyä rasittavista epäkohdista ja puutteista. Viittaan esimerkiksi seuraaviin kirjoituksiin:
n:ro 71/1.2.2009: KKO:n jäsenten rekrytointi. Oikeusneuvosten nimitysmenettelyssä korjausta vaativia epäkohtia
n:ro 82/20.3.2009: KKO:n jäsenten rekrytointitapa oudoksutti jälleen
n:ro 225/7.3.2010: KKO:n jäsenten rekrytointi puhuttaa edelleen
n:ro 377/25.1.2011: Korkein oikeus: tuntemattomien tuomareiden tyyssija
n:ro 565/26.3.2012: KKO:n jäsenten virantäytön kummallisuuksia
n:ro 716/10.4.2013: KKO:n jäsenten virkaesitykset puhuttavat jälleen
18. Jäädään odottamaan, keitä kahta lakimiestä korkein oikeus päättää tällä kertaa esittää uusisi jäsenikseen. Kohdistuisiko valinta asianajajaan, sillä Pertti Välimäen eläköitymisen myötä tuomioistuimeen jäisi muutoin enää kaksi entistä asianajaja eli Ari Kantor ja Timo Esko? Olisiko toinen virkaan esitettävistä henkilöistä nainen? Olisiko oikeuden "tohtorikiintiö" jo täynnä vai osuisiko valinta taas tohtorihakijaan, joita on kisassa mukana seitsemän kappaletta? Tulisiko tällä kierroksella ruotsinkielisen jäsenen vuoro, sillä KKO:ssa on nykyisin vain yksi äidinkielenään ruotsia puhuva jäsenen; presidentti Curt Olssonin virkakaudella ruotsinkielisiä oikeusneuvoksia oli kolmasosa. Kohdistuisiko valinta lähinnä lainvalmistelussa kunnostautuneeseen viranhakijaan, yliopistotutkijaan, aiemmin valtionsyyttäjänä toimineeseen tuomariin tai pitkästä aikaa tuomioistuimen omaan esittelijään?Jos syyttäjä-tuomari nimitettäisiin, istuisi korkeimmassa oikeudessa yhtäaikaa kolme entistä valtionsyyttäjää. Mielenkiintoisia kysymyksiä riittää vaikka millä mitalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)