Näytetään tekstit, joissa on tunniste HelHO 2018:4. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste HelHO 2018:4. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. maaliskuuta 2018

93. HelHO 2018:4. Syyte siviilipalveluksesta kieltäytymisestä hylättiin

1. Varusmiespalveluksesta kieltäytymistä on kahdenlaista: totaalikieltätyminen ja siviilipalveluksesta kieltäytyminen. 

2.  Totaalikieltäytyminen tarkoittaa sitä, että asevelvollinen kieltäytyy suorittamasta sekä varusmies- että siviilipalvelusta. Totaalikieltäytymisestä tuomitaan enintään 173 vuorokauden ehdoton vankeusrangaistus. Totaalikieltäytyjät tuomitaan rikosnimikkeellä asevelvollisuudesta kieltäytyminen, kun taas siviilipalvelukseen hakeneet ja siitä kieltäytyvät tuomitaan siviilipalveluksesta kieltäytymisestä. Ehdottoman vankeusrangaistuksen pituus on kummassakin tapauksessa sama, eli puolet jäljellä olevasta siviilipalveluksi muutetusta palvelusajasta.

3. Jehovan todistajien vapauttamisesta säädetään 1.1.1987 voimaan tulleessa ns. vapautuslaissa. Sen mukaan Jehovan todistajat voidaan vapauttaa asevelvollisuuden suorittamisesta rauhan aikana. Vapauttaminen merkitsee sitä, että Jehovan todistaja vapautuu asevelvollisuudesta eikä hänen tarvitse suorittaa myöskään siviilipalvelusta. Vapautuslaki on säädetty perustuslainsäätämisjärjestyksessä ns. poikkeuslakina. 

4. Jehovan todistajien erityisasema perustuu siihen, että heidän uskontonsa kieltää kaiken väkivallan ja aseisiin tarttumisen ja sen vuoksi he eivät voi myöskään suorittaa asevelvollisuutta missään muodossa. Kieltäytyminen perustuu siten heidän uskonnolliseen vakaumukseensa. Muunlaista eli lähinnä pasifistista vakaumusta ei sen sijaan ole tähän mennessä hyväksytty asevelvollisuuden tai siviilipalveluksen vapautusperusteeksi.

5. Seuraavassa selostettu Helsingin hovioikeuden tuomio 23.2.2018 merkitsee tässä suhteessa käänteentekevää muutosta. 

6. Vuonna 1995 syntynyt JR oli ensin hakenut siviilipalvelukseen ja sitten ennen siviilipalveluksen aloittamista kieltäytynyt suorittamasta sitä. Syyttäjän nostettua syytteen siviilipalveluslain 74 §:n nojalla siviilipalveluksesta kieltäytymisestä JR vaati syytteen hylkäämistä, sillä hänen vakavat omantunnon syynsä estävät asevelvollisuuden ja siviilipalveluksen suorittamisen. Tämän vuoksi rangaistuksen tuomitseminen siviilipalveluksesta kieltäytymisestä oli perustuslaissa kiellettyä syrjivää kohtelua, koska Jehovan todistajat olivat erillisellä lailla vapautettu asevelvollisuuden ja siviilipalveluksen suorittamisesta.

7. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, jonka puheenjohtajana oli käräjätuomari Laura Nordberg, käsitteli asian kirjallisessa menettelyssä ja tuomitsi 12.2.2016 JR:n siviilipalveluksesta kieltäytymisestä 173 päivän vankeusrangaistukseen.

8. JR valitti tuomiosta Helsingin hovioikeudelle, joka myönsi jatkokäsittelyluvan. Syyttäjä vaati valituksen hylkäämistä. Hovioikeudessa asia käsiteltiin ensin kolmijäsenisessä jaostossa, joka toimitti pääkäsittelyn 4.5.2017. Siinä JR:ää kuultiin todistelutarkoituksessa eli hänen vakaumuksestaan kieltäytyä siviilipalveluksesta. 

9. JR oli ennen pääkäsittelyä toimittanut hovioikeudelle professori Martin Scheininin laatiman 27.2.2017 päivätyn asiantuntijalausunnon. Hovioikeudelle toimitettin 11.5.2017 päivätty seuraamusselvitys JR:n soveltuvuudesta valvontarangaistuksen.

10. Hovioikeuden kolmijäseninen kokoonpano, johon kuuluivat hovioikeudenneuvokset Timo Ojala, Jouko Rantanen ja Arja Mäki, totesi pääkäsittelyssä JR:n vakaumuksesta, että hän oli esittänyt kieltäytymisensä johtuvan vakaasta pasifistisesta vakaumuksestaan, joka estää häntä suorittamasta asevelvollisuutta tai sitä korvaavaa palvelusta. JR:n ilmoittama vakaumus ja hänen vakaumuksensa vakavuus osoittaa kysymyksessä olevan sen kaltainen vakaumus, että asiassa ei ole perusteita asettaa hänen vakaumustaan eriarvoiseen asemaan Jehovan todistajien vakaumukseen nähden. Jaosto katsoi, että  JR:n tuomitseminen siviilipalveluksesta kieltäytymisestä rangaistukseen johtaisi perustuslain 6 §:n 1 momentissa säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen ja 2 momentissa tarkoitetun syrjintäkiellon vastaiseen lopputulokseen, kun erilaiselle kohtelulle ei ole objektiivista ja hyväksyttävää syytä. Syyte siviilipalveluksesta kieltäytymisestä oli näin ollen hylättävä ja JR vapautettava rangaistuksesta.

11. Hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä siirsi 21.8.2017 asian ratkaistavaksi vahvennetun eli seitsemästä jäsenestä koostuvan kokoonpanon  ratkaistavaksi kysymyksen siitä, voiko perustuslaissa säädetty yhdenvertaisuuden vaatimus (PL 6 §) estää muun vakaumuksen kuin Jehovan todistajien vakaumuksen omaavan henkilön tuomitsemisen siviilipalveluksesta kieltäytymisestä sillä perusteella, että tuomitseminen merkitsisi syrjivää kohtelua Jehovan todistajiin nähden. 

12 Hovioikeus ratkaisi asian tiukan 4-3 -äänestyksen jälkeen. Enemmistöön kuuluivat hovioikeudenneuvokset Timo Ojala, Jussi Heiskanen, Anna-Liisa Hyvärinen ja Arja Mäki, vähemmistöön puolestaan hovioikeudenneuvokset Jouko Rantanen ja Seppo Ovaskainen sekä presidentti Mikko Könkkölä.

13. Hovioikeuden enemmistö katsoi, että JR:n rangaistukseen tuomitseminen merkitsisi perustuslaissa kiellettyä syrjivää kohtelua suhteessa Jehovan todistajiin ja oli siten ristiriidassa perustuslain 6 §:n 1 momentissa säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen ja 2 momentissa tarkoitetun syrjintäkiellon kanssa, kun näitä säännöksiä tulkittiin yhdessä Suomea velvoittavien ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Ristiriita oli perustuslain 106 §:n tarkoittamalla tavalla ilmeinen. Tähän arvioon ei vaikuttanut se, että Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa annettu laki vuodelta 1987 oli säädetty perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Syyte siviilipalveluksesta kieltäytymisestä oli siten hylättävä ja JR vapautettava rangaistuksesta.

14. Vähemmistö oli samaa mieltä siitä, että JR:n tuomitseminen rangaistukseen siviilipalveluksesta kieltäytymisestä on perustuslain 6 §:n 1 momentissa säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista ja 2 momentissa tarkoitetun syrjintäkiellon vastaista, kun erilaiselle kohtelulle ei ollut objektiivista ja hyväksyttävää syytä. Vapautuslaki oli kuitenkin säädetty aikanaan perustuslainsäätämisjärjestyksessä ja lakia säädettäessä eduskunta oli hyväksynyt laista aiheutuvan erilaisen kohtelun. Tässä tapauksessa ei ollut perustuslakivaliokunnan omaksumien kriteerien perusteella edellytyksiä päätyä siihen, että tuomioistuin voisi poikkeuslakimenettelystä huolimatta arvioida asiaa perustuslain 106 §:n perusteella. Siksi perustuslaki ei asettanut estettä A:n tuomisemiselle rangaistukseen.

Hovioikeuden tuomio

15.  Hovioikeuden tuomiota voidaan pitää historiallisena, sillä kysymyksessä on ensimmäinen kerta kuin tuomioistuin sivuutti vuoden 1987 vapaus- eli poikkeuslain perustuslain vastaisena. Hovioikeuden tuomio ei ole vielä lainvoimainen. Syyttäjä tulee ilmeisesti  viemäään asian korkeimpaan oikeuteen, jonka on käytännössä pakko myöntää valituslupa ja ottaa asia tutkittavakseen.

16. Itse olen hovioikeuden enemmistön kannnalla. JR:n tuomiseminen rangaistukseen olisi ollut selkeästi perustuslaissa säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen ja rikkonut  PL 6 §:n 2 momentissa säädettyä syrjintäkieltoa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta ja puolustusministeriön toimikunta ovat aiemmin todenneet, että Jehovan todistajat asepalveluksesta vapauttava laki on ristiriidassa sekä perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen että syrjintäkiellon kanssa. 

17. Myös YK:n ihmisoikeuskomitea on kritisoinut Suomea usein (1988, 2004 ja 2013) siitä, ettei Jehovan todistajien erityiskohtelua ole ulotettu muihin aseistakieltäytyjien ryhmiin. Amnesty International lukee kaikki aseistakieltäytyjät mielipidevangeiksi sillä perustella, että  siviilipalveluksen kesto on pidempi verrattuna lyhimpään mahdolliseen asepalveluksen kestoon. Amnestyn mukaan Suomi on Kreikan ohella ainoa EU-maa, jossa on järjestön tunnustamia mielipidevankeja. Vuonna 2010 Suomessa oli Amnestyn tietojen mukaan ainakin 48 mielipidevankia.

18. Hovioikeuden vähemmistön perustelut siitä, että vuoden 1987 vapautuslaki on säädetty perustuslainsäätämisjärjestyksessä ja ettei tuomioistuin voisi tämän vuoksi edes arvioida, onko kysymyksessä perustuslain 106 §:ssä mainitusta ilmeisestä ristiriidasta perustuslaissa turvatun yhdenvertaisen kohtelun kannalta, vaikuttavat lähinnä ylimuodolliselta saivartelulta. Kuten hovioikeuden enemmistö toteaa, vuonna 1987 voimaan tulleen vapaustuslain säätämisen jälkeen on tapahtunut olennaisia ajan kulumisesta johtuneita muutoksia; Suomi on esimerkiksi liittynyt Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Yhdenvertaisen kohtelun vaatimus edellyttää nykyisin myös vakaumusten yhdenvertaista kohtelua eikä erilaista kohtelua voida pitää hyväksyttävänä pelkästään sen vuoksi, että vapautuslaki oli säädtty poikkeuslakina.

19. Mitä ratkaisusta voisi seurata, jos korkein oikeus asettuu hovioikeuden kanssa samalle kannnalle? Murentaako tai heikentääkö muutos asevelvollisuuden merkitystä tai maanpuolustushenkeä? Korostaako ratkaisu liiaksi yksilön oikeuksia heinketäen samalla käsitystä, jonka mukaan yksilöillä ei ole vain oikeuksia vaan myös velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan? Antaisiko ratkaisu vääränlaisen kuvan maanpuolustuksesta? Tällaisia kauhukuvia on jo ehditty somessa väläytellä.

20. Pitäisikö Jehovien todistajille myönnetty vapaus asevelvollisuudesta poistaa, vai tulisiko siviilipalveluksesta kieltäytyminen sallia myös muilla henkilön vakaumukseen perustuvilla syillä?  Puolustusministeri Jussi Niinistö, joka edustaa Sininen tulevaisuus -puoluetta - puolueen gallupkannatus mataa sitkeästi kuukaudesta toiseen 1,5 prosentissa - ärhenteli viime torstain A-talk -lähetyksessä kovin Helsingin hovioikeuden ratkaisua vastaan ja ilmoitti tuohtuneena, ettei hän anna minkäänlaista arvoa YK:n ihmisoikeuskomitean edellä mainitulle kritiikille tai perustuslakivaliokunnan kannanotoille. Kävi enemmän kuin selväksi, että puolustusministeri Niinistön yrittää kumota vuoden 1987 vapauslain ja muuttaa siviilipalveluksen sisältöä niin, että siitä olisi hyötyä myös sotilaallisen kriisin aikana. Ministeri kertoi asettavansa työryhmän pohtimaan näitä kysymyksiä. 

21. Rautaa rajalle ja rutkasti, tuntuu olevan Jussi Niinistön vankkumaton johtolause. Ministeri vetoaa Suomen pitkään itärajaan, maanpuolustushenkeen ja ties mihin. Rivien välistä käy selväksi, että ministeri pitää asevelvollisuudesta kieltäytyjiä sietämättöminä rintamakarkureina, joita ei tulisi hyssytellä ja paapoa. Maanpuolustuskurssin avajaisissa eilen Jussi käytti kovaa kieltä ja luki valtiovarainministeriölle karskisti madonluvut tavasta, jolla ministeriö yrittää "törkeän ylimitoitetusti" leikata puolustushallinnon määrärahoja. - Saa nähdä, lähtisikö sinisten surkea gallup-kannatus Karski-Jussin raivoamisen tuloksena vihdoin nousuun? 

22. Puolustusvoimat kouluttaa vuosittain 22 000 varusmiestä. Suomen nykyinen sodan ajan joukkojen vahvuus on peräti 280 000 sotilasta, joka on Euroopan suurimpia ja ylittää kirkkasti esimerkiksi muiden pohjoismaiden vastaavat määrät. Suurin osa eli noin 72 prosenttia suomalaismiehistä suorittaa edelleen kitisemättä asepalveluksen, ja naisia pyrkii asepalvelukseen koko ajan entistä enemmän. Siviilipalvelukseen hakeutuu vuosittain reilut  2 000 miestä. Totaalikieltäytyjien määrä on hyvin vähäinen, vain 35-55 miestä vuosittain. Asevelvollisuudesta lykkäyksen tai vapautuksen saavia Jehovan todistajia on vuosittain noin 100. Maanpuolustushenki tuskin yhtään murenisi, jos vakaumuksensa perusteella myös muut kuin Jehovan todistajat vapautettaisiin rauhan aikana asevelvollisuuden suorittamisesta.