401. Ex-arkkipiispa Leo tuomittiin ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä avustuspetoksesta ja törkeästä kirjapitorikoksesta

1. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus antoi tänään tuomion Karjalan kielen seura ry:n talousepäselvyyksin liittyvässä rikosjutussa. Syytettyinä jutussa olivat seuran pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja, ortodoksien kirkon eläkkeellä oleva arkkipiispa Leo eli siviilinimeltään Leo Makkonen, ja seuran talousasioista vastannut hallituksen jäsen, joka toiminut myös yhdistyksen sihteerinä. Leo on nyt 77-vuotias, hän eläköityi korkeasta virastaan joulukuun alussa 2024.

2. Käräjäoikeus tuomitsi molemmat vastaajat törkeästä avustuspetoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta. Kumpikin tuomittiin yhden vuoden ja yhden kuukauden vankeusrangaistukseen. Rangaistus on kummankin osalta ehdollinen. 

3. Tuomion mukaan syytetyt antoivat oikeus- ja kulttuuriministeriölle vääriä tietoja ja hankkivat niiden avulla Karjalan kielen seuralle perusteetonta etua. Yhdistys perustettiin 1990-luvulla elvyttämään karjaln kieltä ja kultuuria, se hakeutui konkursiin uonna 2020. Seura sai ministeriöltä vuosina 2017-2019 avustuksia noin 500 000 euroa.

4. Käräjäoikeus velvoitti tuomitut maksamaan yhteisvastuullisesti asianomistajana olevalle oikeus- ja kulttuuriministeriölle korvausta rikoksella aiheutetusta vahingosta 162 000 euroa ja korvaamaan ministeriön oikeudenkäyntikulut 31 000 eurolla. Lisäksi oikeus velvoitti  ex-arkkipiispan yksin maksamaan ministeriölle vahingonkorvausta 9 100 euroa. 

5. Leon toisena avustajana jutussa toiminut rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Matti Tolvanen kertoi medialle tuomion jälkeen, että Leo on pettynyt oikeuden ratkaisuun ja tulee todennäköisesti valittamaan siitä Itä-Suomen hovioikeuteen. Tolvasen mukaan Leo pitää tuomiota kohtuuttomana, koska hän ei ole saanut toiminnastaan itse mitään hyötyä, vaan hyöty on tullut yksinomaan yhdistykselle. Leo kiistää Tolvasen mukaan syyllistyneensä rikokseen, sillä hän ei ollut harhautanut ministeriötä tahallaan eikä ollut edes tietoinen syyksiluettujen tekojen rikollisuudesta. Yhdistyksen sihteeri oli käytännössä hoitanut kaikki toimet ministeriön kanssa. 

6. Käräjäoikeuden tuomion mukaan yhdistyksen hallituksen jäsen vastasi talousasioista ja määräsi yksityiskohtaisesti kirjauksista ja maksuista. Myös Leo/Makkonen oli ratkaisun mukaan selvillä yhdistyksen taloudellisesta tilasta, kiertämistoimista sekä työntekijöiden palkkauksesta, palkoista ja palkkojen rahoituksesta. 

7. Jutussa syyttäjänä toiminut Antti Hyvärinen kertoi medialle olevansa tyytyväinen käräjäoikeuden tuomioon.

8. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus on antanut ratkaisusta seuraavan tiedotteen:

Käräjäoikeus on antanut tuomion Karjalan kielen seura ry:n toimintaan liittyvässä rikosasiassa.

Karjalan kielen seura ry:n hallituksen puheenjohtaja ja talousasioista vastannut hallituksen jäsen on tuomittu törkeästä avustuspetoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta kumpikin yhden vuoden yhden kuukauden yhteiseen, ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt Karjalan kielen seura ry:lle erityisavustusta karjalan kielen elvyttämishankkeeseen vuosina 2017, 2018 ja 2019. Tuomitut olivat antaneet Opetus- ja kulttuuriministeriölle avustuspäätöksissä edellytetyissä avustuksen käyttöä koskevissa ilmoituksissa vääriä tietoja. Väärät tiedot olivat koskeneet avustuspäätöksissä edellytettyä työajan seurantaa tai muuta luotettavaa selvitystä työajan kohdentumisesta, kahden lähipiiriyhdistyksen käyttämistä avustusvarojen todellisen käytön peittelyyn ja avustettavaan toimintaan kuulumattomien toimistokustannusten kohdentamista avustushankkeelle. Väärillä tiedoilla on pyritty siihen, että seura saa pitää avustuksena saamansa varat.

Avustettavalle hankkeelle eli avustusvaroista maksettavaksi on avustuspäätösten mukaan saanut kohdistaa muiden kuin yksinomaan hanketta varten palkattujen työntekijöiden kustannuksia, jos avustuksen saaja osoittaa luotettavasti, esimerkiksi työajanseurannan avulla, työpanoksen kohdistumisen välittömästi hankkeelle. Tuomitut olivat kohdentaneet tuollaisten työntekijöiden kustannuksia avustettavalle hankkeelle ja mainituissa ilmoituksissa ilmoittaneet ministeriölle, että seuralla olisi ollut työajan seuranta. Työajan seurantaa ei ole todellisuudessa ollut. Väärä tieto on koskenut vuosien 2017 ja 2018 osalta yhteensä 47 545,89 euroa ja vuoden 2019 osalta 9 165,35 euroa eli yhteensä 56 711,24 euroa. Talousasioista vastannut hallituksen jäsen ei ole työajan seurannan osalta ollut vastuussa enää vuodelta 2019 annetun ilmoituksen tiedosta.

Lähipiiriyhdistysten avulla tuomitut olivat luoneet keinotekoista laskutusta talkootyöstä, jota ei todellisuudessa ollut ollut. Keinotekoisen laskutuksen avulla tuomitut olivat siirtäneet avustusvaroja lähipiiriyhdistyksille, jotka olivat maksaneet niillä Karjalan kielen seura ry:n sellaisia menoja, joita avustusvaroilla ei olisi avustuspäätösten mukaan saanut maksaa. Varoja oli myös siirretty takaisen seuralle avustuksina, jolloin seura oli saanut avustuspäätöksissä edellytettyä omarahoitusosuutta, joka oli todellisuudessa tullut maksetuksi avustusvaroilla. Tältä osin väärät tiedot ovat koskeneet 95 000 euron rahamäärää.

Karjalan kielen seura ry on ostanut toimistohenkilökunnan palveluja eräältä osakeyhtiöltä. Osakeyhtiö on hoitanut seuran muutkin kuin avustettavaan hankkeeseen liittyneet toimistotyöt. Vuonna 2019 tuomitut olivat kohdistaneet avustettavalle hankkeelle kaikki seuran toimistohenkilökunnan kustannukset 56 980,60 euroa. Tästä määrästä ainakin 20 000 euroa ei ole ollut avustettavan hankkeen eikä siten avustuksesta maksettavia kustannuksia.

Törkeässä kirjanpitorikoksessa on ollut kysymys lähipiiriyhdistysten käyttöön liittyneestä 95 000 euron keinotekoisesta laskutuksesta.

Tuomitut velvoitettiin suorittamaan Opetus- ja kulttuuriministeriölle vahingonkorvausta. Yhteisvastuullinen korvausvelvollisuus on 162 545,89 euroa. Hallituksen puheenjohtaja velvoitettiin lisäksi yksin suorittamaan ministeriölle korvausta 9 165,35 euroa. Molemmat tuomittiin yhteisvastuullisesti suorittamaan ministeriölle korvausta oikeudenkäyntikuluista 31 249,24 euroa.

 

251. Tuomareiden nimet salataan median oikeussalijutuissa

 1. Tytti Yli-Viikarin Helsingin käräjäoikeudessa parhaillaan käynnissä olevan oikeusjutun yhteydessä on jälleen kerran voitu panna merkille suomalaiselle medialle ja oikeustoimittajille sangen  luonteenomainen piirre. 

2. Nimittäin oikeudessa jutun käsittelyä seuraavien ja lähes minuutin tarkkuudella verkossa raportoivien oikeustoimittajien haluttomuus kertoa käräjäoikeuden jäsenten, eli oikeudenkäynnin lopputuloksen kannalta hyvin keskeisessä roolissa olevien tuomareiden nimiä. Tämä koskee, ihme kyllä, myös käsittelyssä usein äänessä olevaa oikeuden puheenjohtajaa ja hänen nimeään.

3. Syyttäjän ja asianosaisten avustajien nimet mediassa kyllä kerrotaan ja niitä myös toistetaan käsittelyn edetessä useaan kertaan. Tiedämme siten, että Yli-Viikarin jutussa syyttäjä toimii erikoissyyttäjä Meri Mattila ja asianomistajana olevan VTV:n asiamiehenä asianajaja Petteri Sotamaa. Tytti Yli-Viikarin avustajana on asianajaja Tuomas Aho.

4. Tähän nähden on outoa, että käräjäoikeuden kokoonpanoin kuuluvien tuomareiden tai edes sen puheenjohtajan nimeä ei mainita edes vahingossa kertaakaan! Jos puheenjohtaja tekee tai sanoo istunnossa jotain "painavaa", hänet mainitaan ilman nimeä esimekiksi tyyliin "puheenjohtaja komensi asianosaiset ulos istuntosalista odottamaan julkisuusasiassa annettavaa päätöstä".

5. Muiden maiden median oikeussalijutuissa mainitaan yleensä aina oikeuden puheenjohtajan nimi, toisinaan kaikkien kokoonpanoon kuuluvien jäsenten nimet. Mistä siis yämä suomalaiskansallinen salaaminen voisi johtua? 

6. Kenties siitä, että suomalaiset ja siten myös oikeustoimittajat on opetettu kunnioittamaan tuomareita niin suuresti, ettei heidän nimiään tohdita kertoa, vaan sitä pidettäisiin ehkä jopa jonkinlaisena loukkauksena tuomareita kohtaan. Ehkä toimittajat muistelevat katekismuksen käskyä, jonka mukaan "meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme hänen nimeään turhaan lausu!° Oikeussalissa tuomari olisi nostettu jumalan asemaaan. Hän ei turhia puhu eikä pukise, vaan lausuu mielipiteensä vasta tuomiossa.

7. Syy voi olla osaksi myös siinä, että tuomareita ei saa istunnon alussa kuvata, kuvaaminen on sallittu vain asianosaisten, käytännössä erilaisilla maskeilla tai hupuilla kasvonsa peittäneiden "suurkonnien" osalta. Tästä on kenties päätelty, ettei myöskään tuomareiden nimien mainitseminen oikeussalijutuissa ole sallittua tai sopivaa. Julkisuuslakien mukaan tuomareiden nimet ovat kuitenkin aina julkista tietoa.

8. Yli-Viikarin jutussa jutussa lehdet ja tv-kanavat ovat kertoneet myös Yli-Vikarin puolustukselle asiantuntijalausunnon antaneen professori Matti Tolvasen nimen, mikä on toki paikallaan. Toimittajat ovat samalla kertoneet, mitä Tolvanen on lausunut tietyistä kysymyksistä. Media käyttää professori Tolvasta usein myös oikeusjuttujen kommentoijana, jolloin häntä haastatellaan mediassa lähes viikottain. No, Yli-Viikarin jutussa Tolvanen lienee jäävi kommentaattoriksi.

9. Mahdollisesti oikeustoimittajien pitävät tuomareiden roolia uutisoinnin kannalta niin vähäisenä, ettei heidän nimiensä kertominen ylitä edes uutiskynnystä. Sama koskee tuomiistuinten ratkaisuja, sillä myöskään silloin tuomareiden nimiä ei lehdistössä kerrota.

10. Median uutiskynnyksen on nyt puheena olevassa oikeudenkäynnissä ylittänyt sen sijaan se, mitä kirjoja Yli-Viikari kulloinkin on tuonut mukanaan käräjäoikeuden istuntoon. Niinpä mm. molemmat iltapäivälehdet ja Yle kertovat verkossa tänään, että Yli-Viikari toi istuntoon Anne Morrow Lindbergin kirjoittaman kirjan "Gift from the Sea", jonka Yli-Viikari pitää kuulemma itselleen tärkeänä. 

11. Lienee turha toivoa, että ns. mediatuomarimme ottaisivat oikeustoimittajien kanssa puheeksi tuomareiden nimien ilmoittamisen oikeussalijutuissa. Heillä kun omasta mielestään lienee tärkeämpiäkin keskustelun aiheita, tosin kukaan ulkopuolinen ei tiedä, mistä he keskustelevat.

12. Helsingin käräjäoikeuden kokoonpanoon Tytti Yli-Viikarin ja Mikko Koirasen jutussa kuuluvat käräjätuomarit Petteri Plosila, puheenjohtajana, sekä Timo Niemi ja Laura Kallioinen.

237. Heikki Kemppisen väitöstilaisuus

 

1. Heikki Kemppisen väitöskirjan ja -tilaisuuden analysointi on aloitettu viime perjantaina blogikirjoituksessa numero 236. 

Seurasin Heikki Kemppisen väitöstilaisuutta verkossa. Se pidettiin melko pieneltä näyttävässä luentosalissa, jossa väittelijä, virallinen vastaväittäjä ja kustos istuivat lähellä toisiaan - kahden metrin turvaväliä toki noudattaen. Tilaisuus ei (onneksi) vaikuttanut erityisen juhlalliselta, kankealta tai pönäkältä, vaan kyseessä oli pikemminkin leppoisa keskustelutilaisuus. Herrat eivät olleet pukeutuneet frakkiin, vaan ihka tavalliseen pukuun, solmion kaikki olivat muistaneet sitoa kaulaansa.

2. Väittelijä avasi tilaisuuden lukemalla alkupuheenvuoronsa, jossa hän kosketteli tutkimuksensa tavoitteita, dispositiota ynnä muita perusasioita. Hän esiintyi takin napitus auki vapaasti ja turhia jänittämättä. Sen jälkeen vastaväittäjä esitteli - myös seisten - omat alkukommentinsa, minkä jälkeen herrat istuutuivat ja varsinainen tarkastustyö alkoi. Kuten jo totesin, tilaisuus oli rennnonoloista jutustelua tai rupattelua, jossa kunnostautui varsinkin vastaväittäjä professori Matti Tolvanen leppoisalla pohjoiskarjalaisella tyylillään. Ilmeni, että kaikki kolme ovat tunteneet toisensa jo entuudestaan, joten muodolliset sinunkaupat tehtiin heti tilaisuuden alussa.

3. Tilaisuudessa hymyiltiin usein ja leveästi. Tässä kunnostautui myös kustoksena toiminut professori Dan Frände, joka ei muuten roolinsa mukaisesti voinut ottaa osaa keskusteluun. Jo väittelijän alkupuheenvuorossaan esittämä toinen virke, jossa hän siteerasi lyhyesti rangaistuksen mittaamisesta vuonna 1961 väitelleen kihlakunnantuomari Tapio Nousiaisen tekstiä, sai hymyn nousemaan kustoksen ja vastaväittäjänkin kasvoille.

4. Minusta vaikutti siltä, että vastaväittäjä Tolvanen oli äänessä enemmän kuin väittelijä, ehkä suhteessa 60 - 40; väittelijäkään ei toki tuppisuuksi jäänyt. Tyylilleen uskollisena Tolvanen heitteli huomioitaan ja kommenttejaan puolihuolimattomasti pilke toisessa silmäkulmassa, usein melko pitkään rupatellen kysäisemällä lopuksi väitteljältä, että "eikö niin"! Väittelijä oli tietenkin useimmiten samaa mieltä, mutta lisäsi myös omia kommenttejaan. Muutamat vastaväittäjän huomautukset näyttivät tulleen väittelijälle hieman yllättäen, jolloin hän hän aloitti vastauksensa sanoilla "hyvä kysymys"! Kaikkiin huomautuksiin ja kysymyksiin saatiin väittelijältä kuitenkin perusteltu vastaus, jolloin vastaväittäjäkin tyytyi lopuksi toteamaan, että "niinhän se varmaan onkin". Suurin piirtein tällaiseen leppoisaan tyyliin tilaisuus eteni kohti päätöstään, kahvitaukoa ei pidetty. Itse lopetin tilaisuuden seuraamisen noin puoli tuntia ennen sen loppua, sillä oli perjantai, jolloin minulla sattui olemaan muutakin tekemistä. Epäilemättä vastaväittäjä äityi loppupuheenvuorossaan kehumaan väitöstutkimuksen laatua ja esitti tiedekunnalle mielihyvin sen hyväksymistä.

5. Minun pitää näköjään kirjoittaa väitöskirjasta vielä kolmaskin blogikirjoitus, sillä vasta siinä pääsen itse asiaan. Tässä yhteydessä tyydyn toteamaan, että väitöstilaisuudessa keskusteltiin enemmän rangaistuksen määräämiseen ja mittaamiseen liittyvistä rikosoikeudellisista kysymyksistä, ei sen sijaan kovinkaan paljon niiden perustelemistavasta ja -metodeista. Kirjassakin perustelemista koskeviin kysymyksiin päästään käsiksi vasta sivulla 115. Vastaväittäjä Tolvanen tosin kertoi tilaisuuden alussa, että tarkoituksen ei olisi keskustella rangaistuksen mittaamisesta sinänsä, mutta kyllä siihen puututtiin varsin usein.

6. Mitään "suuren luokan kysymyksiä" väitöstilaisuudessa ei otettu esille. Kuvaavaa tässä suhteessa on, että vastaväittäjä aloitti yksityiskohtaisen tarkastuksen hieman yllättäen puuttumalla erilaisiin rangaistuksen määräämisestä ja mittaamisesta annettuihin viranomaisselvityksiin tai ohjeisiin sekä niiden asemaan oikeuslähteinä. Kohta tämän jälkeen vastaväittäjä otti puheeksi ns. peukalosäännöt, joita väittelijä on kirjassaan esittänyt; peukalosääntöjä esitetään myös Mika Huovilan väitöskirjassa Periaatteet ja perustelut vuonna 2003. Tolvanen viittasi myös kustos Dan Fränden väitöskirjassaan esittämiin peukalosääntöihin (tumregler). - Ennen vanhaan oltiin "karskimpia" ja puhuttiin nyrkkisäännöistä.

 

75. Professorit median lausuntoautomaatteina

                                  Oikeusoppinut Tolvanen sorvin ääressä

1. Rikosuutisilla on merkittävä asema madiatalojen uutisvirrassa.  Päivä- ja erityisesti iltapäivälehdet sekä radio- ja tv-kanavat kertovat lähes joka päivä huomiota herättävistä ja ihmisten mieliä enemmän tai vähemmän kuohuttavista rikoksista ja niiden esitutkinnasta ja oikeudenkäynneistä.

2. Rikostapauksista uutisoivat toimittajat turvautuvat juttuja laatiessaan usein lainopillisen koulutuksen saaneiden asiantuntijoiden apuun. Varsinkin juristiprofessoreiden haastattelut ovat tällöin avainasemassa.Tämä on ymmärrettävää, sillä korkeasti koulutettujen  ja kokeneiden asiatuntijoiden kommentit ovat omiaan lisämään uutisjutujen mielenkiintoa ja auttamaan ihmisiä tapausten arvioinnissa ja oman kannan muodostamisessa. Professoreiden lausunnoilla toimittaja saa vaikkapa koko sivun mittaisen juttunsa melko vaivattomasti tehtyä. Professoreita on tapana kutsua mediassa nimikkeellä "oikeusoppineet" tai lyhyesti vielä oudommalla nimellä "oppineet". (Latojan huomautus: Eikö nimike "lainoppinut" riittäisi?)

3. Otetaanpa tästä tarkasteltavaksi yksi tuore esimerkki. Rikosoikeuden professorit ovat tällä viikolla ottaneet kantaa Turun hovioikeuden viime perjantaina (17.11.) antamaan tuomioon, jolla hovioikeus, Pirkanmaan käräjäoikeuden asiassa aiemmin antaman ratkaisun hyväksyen, hylkäsi  23-vuotiaan turvapaikanhakijan Juusuf Muhamed Abbudin syytteen 10-vuotiaan tytön törkeästä raiskauksesta, vaikka mies oli ollut (kerrostalon pihalla) sukupuoliyhteydessä tämän kanssa. 

4. Pirkanmaan käräjäoikeus, jonka viime maaliskussa antaman tuomion Turun hovioikeus nyt siis pysytti, tuomitsi miehen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (RL 20:7) kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden mukaan jutussa ei ollut esitetty riittävää näyttöä siitä, että syytetty olisi syyttäjän väittämällä tavalla eli väkivaltaa käyttäen (RL 20:1.1) pakottanut tytön sukupuoliyhteyteen. Käräjäoikeuden tuomiostaan antaman julkisen selosteen mukaan oraalisen ja vaginaalisen sukupuoliyhteyden ei ole näytetty tapahtuneen vastoin tytön tahtoa.

5. Rikoksen uhrin edustaja vaati tapauksesssa syytetylle rangaistusta törkeästä raiskauksesta (RL 20:2) väkivallalla pakottamisen lisäksi myös RL 20 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella siksi, että mies oli käyttänyt hyväkseen sitä, ettei tyttö ollut kyennyt puolustamaan itseään eikä ilmaisemaan tahtoaan pelon ja iästään johtuvan avuttoman tilansa takia (RL 20:1.2). Hovioikeus hylkäsi raiskaussyytteen myös tällä perusteella, koska pelkotilasta tai muusta avuttomasta tilasta ei esitetty jutussa näyttöä. Hovioikeuden perustelun mukaan laissa mainittu sanonta "muu avuton tila" tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa uhri on huumaavan aineen käytön takia tahdoton; uhrin ikää ei sen sijaan mainita lakitekstissä esimerkkinä avuttomasta tilasta. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion, jolla Abbud oli tuomittu törkeästä lapsen hyväksikäytöstä 3 vuodeksi vankeuteen. Abbud määrättiin maksamaan uhrille korvaukseksi kärsimyksestä 3 000 euroa, uhri oli vaatinut 17 000 euron suuruista summaa.

6. Ainakin kolme rikosoikeuden professoria on noussut hovioikeuden ratkaisun johdosta ns. "takajaloilleen"; heitä voi kyllä olla enemmänkin, sillä en toki seuraa tasavallan kaikkia tiedotusvälineitä.  

7. Eniten äänessä näytää tässäkin tapauksessa olleen Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen, jolta media on pyytänyt ylivoimaisesti eniten haastatteluja; hyvänä kakkosena tässä kisassa tulee hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää. Tolvanen on kommentoinut Turun hovioikeuden ratkaisua ainakin neljässä eri lehdessä. Tolvasta säestää usein, niin myös tässä tapauksessa, Turun yliopiston rikosoikeuden professori Jussi Tapani; nyt Tapani on kommentoinut asiaa ainakin kahdessa lehdessä. Näiden kahden "mohikaanin" lisäksi TV1:n eilisessä A -studiossa haastateltiin Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Minna Kimpimäkeä, joka nimitettiin viime vuonna Terttu Utriaisen seuraajaksi Lappiin. Emerita Utriainen jakelee edelleen ahkerasti lausuntoja medialle. Hän ja Matti Tolvanen, muiden muassa, kommentoivat lehdille 10-vuotiaan tytön tapausta jo Pirkanmaan käräjäoikeuden viime maaliskuussa antaman tuomion jälkeen.

8. Tolvanen, Tapani ja Kimpimäki olivat hovioikeuden ratkaisua kummastelevissa lausunnoissaan toki oikealla asialla. Jussi Tapani luonnehtii nykyistä oikeuskäytäntöä mainituissa tilanteissa herrasmiesmäiseen tapaansa "ongelmalliseksi". Matti Tolvanen oli hieman kärkevämpi, sillä hänen mielestään kymmenvuotias lapsi ei pysty ymmärtämään asiaa ja siten ylipäätään vastustamaan pahoissa aikeissa olevaa aikuista; Tolvasen mukaan hovioikeuden ratkaisu on siis virheellinen. Tolvanen ja Jussi Tapani toivoivat, että uhrin (asianomistajan) edustaja hakisi valituslupaa, joka saattaisi KKO:lta hyvinkin hellitä. 

9. Minna Kimpimäki selvitteli eilen A-studiossa rauhalliseen tyyliinsä raiskausta koskevan sääntelyn kehitystä ja ongelmakohtia moitiskellen pykälien aukollisuutta ja tilkkutäkkimäisyyttä. Hänen mielestään uhrin puolustuskyvyttömyyden osoittamisen kynnys on Suomessa korkealla. Kimpimäen mukaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tulisi tuomita nykyistä useammin raiskauksena. Raiskaussäännöksiä tulisi muuttaa siten, että raiskauksen lähtökohtana ei olisi enää pakottamisen osoittaminen, vaan raiskaus olisi kyseessä, jos sukupuoliyhteydessä ollaan vastoin suostumusta ja tahtoa. Kimpimäen mukaan lakiin tulisi kirjata nykyistä tarkemmin tilanteet, joissa sukupuoliyhteyteen ei voida antaa pätevää suostuusta. Yksi näistä tilanteista olisi se, kun teko kohdistuu lapseen.

10. Aivan hyvin pointteja kaikilta kolmelta professorilta. Itse olisin Matti Tolvasen kanssa samaa mieltä siinä, että hovioikeus olisi voinut täysin perustellusti katsoa, että 10-vuotias lapsi on ko. asiassa ikänsä takia kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. Lakiteksti toki sallii tämän järkevän tulkinnan. Tuomarin ei pidä tuijottaa vain sitä, mitä lakiesityksen perusteluissa sanotaan tai ei sanota, vaan käyttää myös omaa järkeään. Pidän selvänä, että KKO myöntäisi uhrille valitusluvan, jos sitä haetaan.

11. Professoreiden tiedotusvälineille antamia haastattelulausuntoja voidaan puoltaa, jos niiden antajat ymmärtävät pysytellä lausuntojen määrän osalta kohtuudessa eivätkä ryhdy ns. päivystäviksi proffiksi tai dosenteiksi. Itsekin olen noita lausuntoja jonkin verran antanut.  Sain joskus pyyntöjä saapua kommentoimaan tapauksia tv- ohjelmiin tai niiden aamulähetyksiin, mutta torjuin nuo pyynnöt; kukapa sitä nyt viitsii lähteä jostakin "Tampereen takaa" Helsinkiin käyttämään aamutuimaan kello 7-8 korkeintaan 10 minuutin puheenvuoron jostakin ratkaisusta tai lain tulkinnasta. Joistakin isoista lehdistä olisi pari kolme kertaa lähetetty toimittaja autokyydillä kotiin haastatteluja tekemään, mutta vastasin aina, että ei kannata tulla. Sen sijaan kommentoin itse asioita lehtien mielipidesivuilla, ja nythän minulla on tämä blogi - itse asiassa kaksi blogia - joissa voin aukoa päätäni aika vapaasti ja vieläpä nopeasti, joskus jo samana päivänä, kun esimerkiksi KKO:n kommentointiin aihetta antava ratkaisu on annettu. 

12. Tuomarit ovat mediaan verrattuna sikäli heikossa asemassa, että he eivät voi mediassa tai somessa juurikaan vastata uutisointiin ja siinä yhteydessä esitetyyn joskus varsin kovaan kritikkiin tai ns. lööppijuttuihin, joita tuomiot ja päätökset ovat tiedotusvälineissä aiheuttaneet. Väitetään, että tuomareiden luottamus mediaan ei olisi kovin hyvissä kantimissa. He eivät voi puuttua siihen, miten media käsittelee esimerkiksi rikostapauksia ja niissä annettavia tuomioita. Tuomarit saattavat väittää, että mediassa pelataan lähinnä vain mielikuvilla eikä tosiasioilla ja oikeilla tiedoilla.

13. Helsingin hovioikeuden maaliskuussa 2016 julkistettu laatuhankeraportti Tuomioistuimet ja media sisältää kovaa mediakritiikkiä: "Media kirjoittaa ja otsikoi uutisia tarkoituksellisen provokatiivisesti tai jättää tahallaan selostamatta joitain asian ratkaisuun liittyviä oleellisia seikkoja". Hovioikeuden ja Helsingin hovioikeuspiirin käräjäoikeuden tuomareista ja oikeustoimittajista koostuvan työryhmän laatima raportti kertoo, miten suomalaiset tiedotusvälineet uutisoivat tuomioistuinten päätöksistä. Työryhmä esitti myös monia konkreettisia parannusehdotuksia median ja tuomioistuimien yhteistyöhön. Raportissa opastetaan tuomareita aika yksityiskohtaisesti medialle puhumisen taidossa ja tiedotteiden kirjoittamisessa, samoin uutisiin päässeiden virheiden korjaamisessa.

14. Raportissa esitetään myös työryhmän kehittelemä ja perustelema ajatus mediatuomarijärjestelmän perustamisesta. Mediatuomarit olisivat oikeudenkäytön ammattilaisia, siis tuomareita, joiden työnkuvaan kuuluisi oikeusjuttujen ja tuomioistuinten ratkaisujen avaaminen medialle tavoitteena virheiden ja väärien tulkintojen vähentäminen. Muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Hollannissa ja Espanjassa mediatuomareita jo on. 

15. Mediatuomarisysteemi näyttää kiinnostavan myös pohjoisessa. Rovaniemen hovioikeuspiirin tuomioistuinten tuomarit ovat juuri tänään kello 12 kokoontumassa Lapin yliopiston Fellman-saliin käsittelemään mm. Ruotsin mediatuomarijärjestelmää, josta heille kertoo Helsingborgin käräjäoikeuden tuomari Emma Regnér. Lapin käräjäoikeuden laamanni Jyrki Kiviniemi puhuu tilaisuudessa aiheesta "Tiedottaminen ja yhteydenpito mediaan" ja  asianajaja Matti Pulkamo puolestaan teemasta "Sosiaalinen media - mahdollisuus vai riippakivi". Iltapäivällä nimekäs panelistien joukko keskustelee aiheesta "Oikeudenhoito ja media".

16. Kysymys siitä, tarvitaanko Suomessa mediatuomareita, on sen verran kiinnostava, että  olen ajatellut kirjoittaa siitä hieman myöhemmin oman blogijuttunsa. Siinä yhteydessä voin käsitellä myös tuomioistuinten tiedottamista, joka on minusta meillä suoraan sanoen lasten kengissä. Hovioikeudet julkaisevat ratkaisujaan hyvin tai oikeastaan onnettoman vähän ja käräjäoikeudet eivät tee sitä lainkaan. Hovioikeuksista oikeastaan vain Helsingin HO julkaisee ratkaisuja koskevia tiedotteita jne. Minusta kaikkien käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien tulisi alkaa reippaasti julkaista sivun pituisia tiedotteista kaikista vähänkin merkittävimmistä ratkaisuistaan. Tiedotteessa mainittaisiin myös asian ratkaisseiden tuomareiden nimet ja se, kuka heistä vastaa median ja ylesiön mahdollisiin asiaa koskeviin kysymyksiin.Tämä olisi siten tapauksen mediatuomari. 

17. Mikään ei estä tämän lisäksi jokaista tuomioistuinta nimeämästä oikeuden koosta riippuen esimerkiksi 2-3 yleistä mediatuomaria, jotka pitäisivät yhteyttä tiedotusvälineisiin, tiedottaisivat yleensä oikeuden toiminnasta ja tarvittaessa oikaisisivat mediassa esiintyviä virheellisiä tietoja tuomioistuimen toiminnasta. Minusta mediatuomarit voisivat ottaa kantaa myös professoreiden ja muiden tutkijoiden mediassa tietyistä oikeusjutuista antamiin kriittisiin lausuntoihin.

18. Nykyisin mediatuomareina ja samalla kriitikkoina esiintyvät juridiikan professorit, dosentit ja tohtorit. Tuomioistuimien omat mediatuomarit tuntisivat kuitenkin myös kunkin tapauksen yksityiskohdat, joten he osaisivat vastata tutkijoiden kritiikkiin ja valottaa lukijoille sitä, miksi asiassa on päädytty tuomiosta ilmenevään lopputulokseen. Tämä lisäisisi tuomareiden ja tutkijoiden välistä vuoropuhelua, mikä on omiaan edistämaan lainkäytön tuntemusta ja vahvistamaan luottamusta tuomioistuinten toimintaan.