1. Korkein oikeus (KKO) ei muuttanut eilen antamallaan ennakkopäätöksellä (KKO 2020:13 )Vaasan hovioikeuden tuomiota asiassa, jossa poliisikonstaapeli oli käyttänyt varoittamatta etälamautinta kiinniottotilanteessa Vaasan torilla elokuussa 2015.
2. Vaasan hovioikeus oli 18.12.2018 tuominnut poliisimiehen virkavelvollisuuden rikkomisesta ja pahoinpitelystä yhteiseen 50 päiväsakkoon a 37 euroa eli maksamaan sakkoa 1 850 euroa sekä suorittamaan asianomistajalle korvauksia mm. kivusta ja särystä yhteensä 700 euroa.
3. Sitä vastoin alioikeus eli Pohjanmaan käräjäoikeus oli 6.9.2017 hylännyt syytteen ja muut vaatimukset. Syyttäjä ja asianomistaja valittivat tuomiosta hovioikeuteen.
4. KKO:n perusteluista ilmenee, että poliisikonstaapeli (A) oli saapunut 22.8.2015 pahoinpitelytilanteen takia Vaasan torille partiotoverinsa kanssa, kun pahoinpitelystä epäilty mies (B) oli juuri ollut poistumassa paikalta. Mies oli konstaapelin käskystä pysähtynyt ja kääntänyt kasvonsa konstaapelia kohti, mutta kieltäytynyt tottelemasta A:n komentoa mennä maahan. Konstaapeli oli osoittanut miestä etälamauttimella, jolloin mies oli pyytänyt, ettei poliisi ampuisi häntä. Poliisikonstaapeli oli sanallisesti varoittamatta ampunut lähietäisyydeltä B:tä kerran etälamauttimella keskivartaloon, minkä seurauksena mies oli kaatunut maahan.
5. Hovioikeus oli katsonut, että A oli käyttänyt ankarampaa voimakeinoa kuin tilanteessa voitiin pitää tarpeellisena ja puolustettavana, ja lukenut A:n syyksi tahallisen virkavelvollisuuden rikkomisen ja pahoinpitelyn.
6. KKO, jonne mies valitti tuomiosta, katsoi hovioikeuden tavoin, että konstaapeli oli käyttänyt etälamautinta vastoin sen käyttöä koskevia säännöksiä ja siten toiminut vastoin virkavelvollisuuttaan. Etälamauttimen käytöstä oli aiheutunut B:lle ainakin kipua.
Ratkaisuseloste KKO 2020:13
7. KKO:n tuomio on erittäin laajasti ja yksityiskohtaisesti perusteltu, vaikka tapaus vaikuttaa melko selvältä. Toki seikkaperäiset perustelut eivät ole koskaan pahitteeksi. Tapauksen selvittelyyn esitutkinnassa, syyteharkinnassa ja kolmessa eri tuomioistuimessa kului aikaa kaikkiaan 5,5 vuotta, joten oikeus ei toteutunut tässä asiassa kovinkaan nopeasti.
8. A pyysi valituksessaan, että KO toimittaisi suullisen käsittelyn. KKO hylkäsi pyynnön 3-2 -äänestyksen jälkeen. Suhtauudun itse suullisiin käsittelyihin ja pääkäsittelyihin hyvin positiivisesti, mutta tässä tapauksessa voin sanoa, ettei suullinen käsittelyn KKO:ssa olisi voinut selvittää asiaa juuri nimeksikään.
