keskiviikko 20. joulukuuta 2017

76. Matti Nissiselle sakkoa tahallisesta virkarikoksesta (KKO 2017:92)

                                               Minäkö muka konna!

1. Olen seurannut valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen esteellisyyteen perustuvaa virkarikostapausta alusta eli esitutkinnasta lähtien. Olen kirjoittanut asiasta tätä ennen viisi blogijuttua.

2. Tapauksen oikeuskäsittelylle pantiin tänään piste, kun korkein oikeus (KKO) antoi tuomionsa. Ratkaisusta on julkaistu ylimmän oikeuden kotisivulla seloste 

KKO 2017:92

3. KKO päätti, että Matti Nissinen on syyllistynyt asiassa tahalliseen virkarikokseen ja tuomitsi hänet siitä 40:een 43 euron määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1 720 euroa.

4. Rikosnimikkeen osalta ratkaisu on perusteltu ja hyväksyttävä. KKO on perustellusti torjunut puolustuksen näkemyksen, jonka mukaan Nissinen olisi syyllistynyt vain tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Tekoa ei ole (tietenkään) pidetty vähäisenä.

5. Sen sijaan tuomittu rangaistus ei tyydytä, sillä se on minusta liian lievä. Odotin itse 80-90 suuruista päiväsakkorangaistusta. Päiväsakon suuruutta on perusteltu tuomiossa hyvin niukasti, oikeastaan vain yhdellä lyhyellä virkkeellä (kappale 78).

6. KKO on katsonut, että Nissinen menettely yhtäältä Itä-Suiomen syyttäjäviraston päällikkönä ja toisaalta VKSV:n päällikkönä eli valtakunnansyyttäjänä eivät muodosta yhteistä kokonaisuutta niin, että sitä toteen näytettynä voitaisiin pitää yhtenä kokonaisuutena (kappale 21). KKO:n perustelut eivät kuitenkaan vakuuta lukijaa. Onhan Nissinen toiminut kummassakin laitoksessa viraston päällikkönä ja hänen tekonsa peruste on ollut sama eli esteellisyys ja hän on hankkinut kummallakin kerralla koulutusta samasta veljensä johtamasta ja omistamasta yhtiöstä. Minusta kysymyksessä on päivänselvä yhteinen kokonaisuus. Sen sijaan KKO on, aivan oikein, katsonut, että Nissinen menettelyä on kaikkien VKSV:ssa tehtyjen koulutushankintojen osalta pidettävä yhtenä kokonaisuutena.

7. Edellä mainitulla perusteella KKO on päätynyt siihen, että syyteoikeus on vanhentunut siltä osin kuin kyse on Itä-Suomen syyttäjävirastossa tehdyiksi väitetystä menettelystä. Jos Nissisen toimintaa olisi sitä vastoin pidetty alusta eli Itä-Suomesta lähtien yhtenä kokonaisuutena, niin kuin olisi pitänyt tehdä, syyteoikeus ei olisi ollut miltään osin vanhentunut. Olen vm. kannalla, joka on järkevä ja perusteltu, ei teennäinen kuten KKO:n omaksuma "sievistelevä" käsitys.

8. Syyttäjä ei vaatinut jutussa Matti Nissisen viraltapanoa eikä KKO ole lausunut tuomiossaan siitä mitään tästä lisärangaistuksesta. Lienee melko selvää, ettei tahallisesta virkarikoksesta tuomitulla Nissisellä ei ole enää vaadittavaa uskottavutt jatkaa valtakunnansyyttäjän viran hoitamista. Nyt odotellaan, että Nissinen ymmärtäisi erota virastaan. Jollei hän sitä tee, oikeusministerin ei auta muu kuin irtisanoa Nissinen. Jos sitten oikeusministerillä on kanttia siihen.

9. Lopuksi muutama kirjoitustapa- yms. kysymys. KKO:n selosteen mukaan syytettä asiassa on ajanut apulaisoikeuskansleri, mutta kyseisen virkamiehen nimeä ei ole jostakin syystä mainittu; apulaisoikeuskanslerin nimi on Kimmo Hakonen. Syytetystä tuomiossa on sentään käytetty lyhennettä "N". Miksi ihmeessä KKO käyttää, aina vaan ja yhdä edelleen, tällaista mystistä ja perin vanhahtavaa kirjoitus- ja esitystapaa ratkaisuissaan? Onko KKO:sta ollut jotenkin halventavaa kirjoittaa, että valtakunnansyyttäjä on Nissisen Matti? Myös todistajista käytetään tuomiossa vain kirjaimia J ja S. ja Matti Nissisen veljen omistamasta yhtiöstä nimikettä D Oy eikä Nissisen veljelle ei ole löydetty nimeä tai lyhennettä lainkaan jne. Ratkaisuselosteen otsikosta on jäänyt pois olennaisen tärkeä asiasana eli esteellisyys, eikä siinä mainita myöskään sanoja valtakunnansyyttäjä tai syyttäjä. Nämä ovat selviä puutteita. 

10. Vaikka KKO on toimittanut jutussa pääkäsittelyn, jota kutsutaan KKO:ssa edelleen nimikkeellä "suullinen käsittely", ei juttua kuitenkaan ole ratkaistu yksinomaan pääkäsittelyssä vastaanotetun aineiston perusteella, kuten välittömyysperiaate toki edellyttäisi, vaan pääkäsittelyn jälkeen on toimitettu normaali esittelymenettely, jossa tapaus on ratkaistu esittelijän mietinnön pohjalta. Tämä kertoo nykykehityksestä jälkeenjääneestä prosessaamisesta ja sitkeästä halusta pitää tiukasti kiinni vanhoista aikansa jo eläneistä menettelytavoista. Maan ylimmällä oikeudella pitäisi toki olla olla kanttia ja uskallusta kehittää omia menettelytapojaan nykyoloja vastaavalla tavalla; laki ei sitä estäisi. 

11. Lehtitietojen mukaan Matti Nissinen palasi heti aamulla "rikospaikalle"  - rikollinen näet palaa rikospaikalle - eli VKSV:oon hoitamaan korkeaa virkaansa. Ikään kuin muina miehinä.

torstai 23. marraskuuta 2017

75. Professorit median lausuntoautomaatteina

                                  Oikeusoppinut Tolvanen sorvin ääressä

1. Rikosuutisilla on merkittävä asema madiatalojen uutisvirrassa.  Päivä- ja erityisesti iltapäivälehdet sekä radio- ja tv-kanavat kertovat lähes joka päivä huomiota herättävistä ja ihmisten mieliä enemmän tai vähemmän kuohuttavista rikoksista ja niiden esitutkinnasta ja oikeudenkäynneistä.

2. Rikostapauksista uutisoivat toimittajat turvautuvat juttuja laatiessaan usein lainopillisen koulutuksen saaneiden asiantuntijoiden apuun. Varsinkin juristiprofessoreiden haastattelut ovat tällöin avainasemassa.Tämä on ymmärrettävää, sillä korkeasti koulutettujen  ja kokeneiden asiatuntijoiden kommentit ovat omiaan lisämään uutisjutujen mielenkiintoa ja auttamaan ihmisiä tapausten arvioinnissa ja oman kannan muodostamisessa. Professoreiden lausunnoilla toimittaja saa vaikkapa koko sivun mittaisen juttunsa melko vaivattomasti tehtyä. Professoreita on tapana kutsua mediassa nimikkeellä "oikeusoppineet" tai lyhyesti vielä oudommalla nimellä "oppineet". (Latojan huomautus: Eikö nimike "lainoppinut" riittäisi?)

3. Otetaanpa tästä tarkasteltavaksi yksi tuore esimerkki. Rikosoikeuden professorit ovat tällä viikolla ottaneet kantaa Turun hovioikeuden viime perjantaina (17.11.) antamaan tuomioon, jolla hovioikeus, Pirkanmaan käräjäoikeuden asiassa aiemmin antaman ratkaisun hyväksyen, hylkäsi  23-vuotiaan turvapaikanhakijan Juusuf Muhamed Abbudin syytteen 10-vuotiaan tytön törkeästä raiskauksesta, vaikka mies oli ollut (kerrostalon pihalla) sukupuoliyhteydessä tämän kanssa. 

4. Pirkanmaan käräjäoikeus, jonka viime maaliskussa antaman tuomion Turun hovioikeus nyt siis pysytti, tuomitsi miehen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (RL 20:7) kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden mukaan jutussa ei ollut esitetty riittävää näyttöä siitä, että syytetty olisi syyttäjän väittämällä tavalla eli väkivaltaa käyttäen (RL 20:1.1) pakottanut tytön sukupuoliyhteyteen. Käräjäoikeuden tuomiostaan antaman julkisen selosteen mukaan oraalisen ja vaginaalisen sukupuoliyhteyden ei ole näytetty tapahtuneen vastoin tytön tahtoa.

5. Rikoksen uhrin edustaja vaati tapauksesssa syytetylle rangaistusta törkeästä raiskauksesta (RL 20:2) väkivallalla pakottamisen lisäksi myös RL 20 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella siksi, että mies oli käyttänyt hyväkseen sitä, ettei tyttö ollut kyennyt puolustamaan itseään eikä ilmaisemaan tahtoaan pelon ja iästään johtuvan avuttoman tilansa takia (RL 20:1.2). Hovioikeus hylkäsi raiskaussyytteen myös tällä perusteella, koska pelkotilasta tai muusta avuttomasta tilasta ei esitetty jutussa näyttöä. Hovioikeuden perustelun mukaan laissa mainittu sanonta "muu avuton tila" tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa uhri on huumaavan aineen käytön takia tahdoton; uhrin ikää ei sen sijaan mainita lakitekstissä esimerkkinä avuttomasta tilasta. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion, jolla Abbud oli tuomittu törkeästä lapsen hyväksikäytöstä 3 vuodeksi vankeuteen. Abbud määrättiin maksamaan uhrille korvaukseksi kärsimyksestä 3 000 euroa, uhri oli vaatinut 17 000 euron suuruista summaa.

6. Ainakin kolme rikosoikeuden professoria on noussut hovioikeuden ratkaisun johdosta ns. "takajaloilleen"; heitä voi kyllä olla enemmänkin, sillä en toki seuraa tasavallan kaikkia tiedotusvälineitä.  

7. Eniten äänessä näytää tässäkin tapauksessa olleen Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen, jolta media on pyytänyt ylivoimaisesti eniten haastatteluja; hyvänä kakkosena tässä kisassa tulee hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää. Tolvanen on kommentoinut Turun hovioikeuden ratkaisua ainakin neljässä eri lehdessä. Tolvasta säestää usein, niin myös tässä tapauksessa, Turun yliopiston rikosoikeuden professori Jussi Tapani; nyt Tapani on kommentoinut asiaa ainakin kahdessa lehdessä. Näiden kahden "mohikaanin" lisäksi TV1:n eilisessä A -studiossa haastateltiin Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Minna Kimpimäkeä, joka nimitettiin viime vuonna Terttu Utriaisen seuraajaksi Lappiin. Emerita Utriainen jakelee edelleen ahkerasti lausuntoja medialle. Hän ja Matti Tolvanen, muiden muassa, kommentoivat lehdille 10-vuotiaan tytön tapausta jo Pirkanmaan käräjäoikeuden viime maaliskuussa antaman tuomion jälkeen.

8. Tolvanen, Tapani ja Kimpimäki olivat hovioikeuden ratkaisua kummastelevissa lausunnoissaan toki oikealla asialla. Jussi Tapani luonnehtii nykyistä oikeuskäytäntöä mainituissa tilanteissa herrasmiesmäiseen tapaansa "ongelmalliseksi". Matti Tolvanen oli hieman kärkevämpi, sillä hänen mielestään kymmenvuotias lapsi ei pysty ymmärtämään asiaa ja siten ylipäätään vastustamaan pahoissa aikeissa olevaa aikuista; Tolvasen mukaan hovioikeuden ratkaisu on siis virheellinen. Tolvanen ja Jussi Tapani toivoivat, että uhrin (asianomistajan) edustaja hakisi valituslupaa, joka saattaisi KKO:lta hyvinkin hellitä. 

9. Minna Kimpimäki selvitteli eilen A-studiossa rauhalliseen tyyliinsä raiskausta koskevan sääntelyn kehitystä ja ongelmakohtia moitiskellen pykälien aukollisuutta ja tilkkutäkkimäisyyttä. Hänen mielestään uhrin puolustuskyvyttömyyden osoittamisen kynnys on Suomessa korkealla. Kimpimäen mukaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tulisi tuomita nykyistä useammin raiskauksena. Raiskaussäännöksiä tulisi muuttaa siten, että raiskauksen lähtökohtana ei olisi enää pakottamisen osoittaminen, vaan raiskaus olisi kyseessä, jos sukupuoliyhteydessä ollaan vastoin suostumusta ja tahtoa. Kimpimäen mukaan lakiin tulisi kirjata nykyistä tarkemmin tilanteet, joissa sukupuoliyhteyteen ei voida antaa pätevää suostuusta. Yksi näistä tilanteista olisi se, kun teko kohdistuu lapseen.

10. Aivan hyvin pointteja kaikilta kolmelta professorilta. Itse olisin Matti Tolvasen kanssa samaa mieltä siinä, että hovioikeus olisi voinut täysin perustellusti katsoa, että 10-vuotias lapsi on ko. asiassa ikänsä takia kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. Lakiteksti toki sallii tämän järkevän tulkinnan. Tuomarin ei pidä tuijottaa vain sitä, mitä lakiesityksen perusteluissa sanotaan tai ei sanota, vaan käyttää myös omaa järkeään. Pidän selvänä, että KKO myöntäisi uhrille valitusluvan, jos sitä haetaan.

11. Professoreiden tiedotusvälineille antamia haastattelulausuntoja voidaan puoltaa, jos niiden antajat ymmärtävät pysytellä lausuntojen määrän osalta kohtuudessa eivätkä ryhdy ns. päivystäviksi proffiksi tai dosenteiksi. Itsekin olen noita lausuntoja jonkin verran antanut.  Sain joskus pyyntöjä saapua kommentoimaan tapauksia tv- ohjelmiin tai niiden aamulähetyksiin, mutta torjuin nuo pyynnöt; kukapa sitä nyt viitsii lähteä jostakin "Tampereen takaa" Helsinkiin käyttämään aamutuimaan kello 7-8 korkeintaan 10 minuutin puheenvuoron jostakin ratkaisusta tai lain tulkinnasta. Joistakin isoista lehdistä olisi pari kolme kertaa lähetetty toimittaja autokyydillä kotiin haastatteluja tekemään, mutta vastasin aina, että ei kannata tulla. Sen sijaan kommentoin itse asioita lehtien mielipidesivuilla, ja nythän minulla on tämä blogi - itse asiassa kaksi blogia - joissa voin aukoa päätäni aika vapaasti ja vieläpä nopeasti, joskus jo samana päivänä, kun esimerkiksi KKO:n kommentointiin aihetta antava ratkaisu on annettu. 

12. Tuomarit ovat mediaan verrattuna sikäli heikossa asemassa, että he eivät voi mediassa tai somessa juurikaan vastata uutisointiin ja siinä yhteydessä esitetyyn joskus varsin kovaan kritikkiin tai ns. lööppijuttuihin, joita tuomiot ja päätökset ovat tiedotusvälineissä aiheuttaneet. Väitetään, että tuomareiden luottamus mediaan ei olisi kovin hyvissä kantimissa. He eivät voi puuttua siihen, miten media käsittelee esimerkiksi rikostapauksia ja niissä annettavia tuomioita. Tuomarit saattavat väittää, että mediassa pelataan lähinnä vain mielikuvilla eikä tosiasioilla ja oikeilla tiedoilla.

13. Helsingin hovioikeuden maaliskuussa 2016 julkistettu laatuhankeraportti Tuomioistuimet ja media sisältää kovaa mediakritiikkiä: "Media kirjoittaa ja otsikoi uutisia tarkoituksellisen provokatiivisesti tai jättää tahallaan selostamatta joitain asian ratkaisuun liittyviä oleellisia seikkoja". Hovioikeuden ja Helsingin hovioikeuspiirin käräjäoikeuden tuomareista ja oikeustoimittajista koostuvan työryhmän laatima raportti kertoo, miten suomalaiset tiedotusvälineet uutisoivat tuomioistuinten päätöksistä. Työryhmä esitti myös monia konkreettisia parannusehdotuksia median ja tuomioistuimien yhteistyöhön. Raportissa opastetaan tuomareita aika yksityiskohtaisesti medialle puhumisen taidossa ja tiedotteiden kirjoittamisessa, samoin uutisiin päässeiden virheiden korjaamisessa.

14. Raportissa esitetään myös työryhmän kehittelemä ja perustelema ajatus mediatuomarijärjestelmän perustamisesta. Mediatuomarit olisivat oikeudenkäytön ammattilaisia, siis tuomareita, joiden työnkuvaan kuuluisi oikeusjuttujen ja tuomioistuinten ratkaisujen avaaminen medialle tavoitteena virheiden ja väärien tulkintojen vähentäminen. Muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Hollannissa ja Espanjassa mediatuomareita jo on. 

15. Mediatuomarisysteemi näyttää kiinnostavan myös pohjoisessa. Rovaniemen hovioikeuspiirin tuomioistuinten tuomarit ovat juuri tänään kello 12 kokoontumassa Lapin yliopiston Fellman-saliin käsittelemään mm. Ruotsin mediatuomarijärjestelmää, josta heille kertoo Helsingborgin käräjäoikeuden tuomari Emma Regnér. Lapin käräjäoikeuden laamanni Jyrki Kiviniemi puhuu tilaisuudessa aiheesta "Tiedottaminen ja yhteydenpito mediaan" ja  asianajaja Matti Pulkamo puolestaan teemasta "Sosiaalinen media - mahdollisuus vai riippakivi". Iltapäivällä nimekäs panelistien joukko keskustelee aiheesta "Oikeudenhoito ja media".

16. Kysymys siitä, tarvitaanko Suomessa mediatuomareita, on sen verran kiinnostava, että  olen ajatellut kirjoittaa siitä hieman myöhemmin oman blogijuttunsa. Siinä yhteydessä voin käsitellä myös tuomioistuinten tiedottamista, joka on minusta meillä suoraan sanoen lasten kengissä. Hovioikeudet julkaisevat ratkaisujaan hyvin tai oikeastaan onnettoman vähän ja käräjäoikeudet eivät tee sitä lainkaan. Hovioikeuksista oikeastaan vain Helsingin HO julkaisee ratkaisuja koskevia tiedotteita jne. Minusta kaikkien käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien tulisi alkaa reippaasti julkaista sivun pituisia tiedotteista kaikista vähänkin merkittävimmistä ratkaisuistaan. Tiedotteessa mainittaisiin myös asian ratkaisseiden tuomareiden nimet ja se, kuka heistä vastaa median ja ylesiön mahdollisiin asiaa koskeviin kysymyksiin.Tämä olisi siten tapauksen mediatuomari

17. Mikään ei estä tämän lisäksi jokaista tuomioistuinta nimeämästä oikeuden koosta riippuen esimerkiksi 2-3 yleistä mediatuomaria, jotka pitäisivät yhteyttä tiedotusvälineisiin, tiedottaisivat yleensä oikeuden toiminnasta ja tarvittaessa oikaisisivat mediassa esiintyviä virheellisiä tietoja tuomioistuimen toiminnasta. Minusta mediatuomarit voisivat ottaa kantaa myös professoreiden ja muiden tutkijoiden mediassa tietyistä oikeusjutuista antamiin kriittisiin lausuntoihin.

18. Nykyisin mediatuomareina ja samalla kriitikkoina esiintyvät juridiikan professorit, dosentit ja tohtorit. Tuomioistuimien omat mediatuomarit tuntisivat kuitenkin myös kunkin tapauksen yksityiskohdat, joten he osaisivat vastata tutkijoiden kritiikkiin ja valottaa lukijoille sitä, miksi asiassa on päädytty tuomiosta ilmenevään lopputulokseen. Tämä lisäisisi tuomareiden ja tutkijoiden välistä vuoropuhelua, mikä on omiaan edistämaan lainkäytön tuntemusta ja vahvistamaan luottamusta tuomioistuinten toimintaan.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

74. Matti Nissisen via dolorosa


1. Valtakunansyyttäjä Matti Nissisen virkarikosyyteasian käsittely jatkui tänään korkeimmassa oikeudessa (KKO) suullisella käsittelyllä. Tasan kuukausi sitten eli 15.10. asiassa pidettiin valmisteluistunto, josta kerroin blogijutussa numero 70/18.10.2017. 

2. Syyte liittyy syyttäjälaitoksen koulutushankintoihin, joita Matti Nissinen teki ensin Itä-Suomen syyttäjäviraston päällikkönä ja sen jälkeen valtakunnansyyttäjänä. Koulutusta hankittiin Matin pikkuveljen Vesa Nissisen johtamalta ja omistamalta yhtiöltä Deep Lead Oy vuosina 2007-2015.  Asiassa on siten kyse Matti Nissisen esteellisyyteen perustuvasta korruptiosta. Syyttäjä vaatii Nissiselle rangaistusta tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. 

3. Matti Nissinen on myöntänyt olleensa esteelllinen, mutta syyllistyneensä, ei tahalliseen, vaan ainoastaan sitä lievempään tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Hän on sanonut toimintansa johtuneen ajattelemattomuudesta, malttamattomuudesta ja huolimattomuudesta. Puolustuksen mukaan Matilla ei ole ollut rikollista tahtoa hankkia syväjohtamiskoulutusta Deep Leadilta. Esitutkinnassa Matti on kertonut käyneensä vuonna 2005, jolloin hän oli ollut valtionsyyttäjän virassa, itse Deep Ledin syväjohtamiskurssin ja "hurahtaneensa" silloin innoisssaan asiaan niin kovasti, ettei tullut myöhemmin koulutushankinnoista päättäessään ajatelleeksi omaa esteellisyyttään.

4. Valmisteluistunnossa Matti Nissinen ei ollut itse paikalla, vaan häntä edusti asianajaja  Jarkko Jaatela. Tämän päiväiseen istuntoon Matti oli velvoitettu saapumaan henkilökohtaisesti 600 euron sakon uhalla. Matti noudatti oikeuden määräystä ja ilmaantui KKO:n istuntosalin eteishuoneeseen muutamaa minuuttia vaille 10, jolloin istunnon oli määrä alkaa. Matti vaikutti toimittajien mukaan väsyneeltä ja laihtuneelta. Hän oli kasvattunut parran, jota hänellä ei ole aiemmin nähty. Kysyttäessä Matti vastasi toimittajille, että päivä on raskas ja kaikin puolin "viheliäinen". 

5. Kello 10 asianosaiset, median edustajat ja käsittelyä seuraamaan tullut yleisö kutsuttiin saliin, jossa tuomarit jo istuivat tuomaripöydn takana. Oikeuden puheenjohtajana toimii KKO:n presidentti Timo Esko ja muina jäseninä oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Jukka Sippo, Mika Huovila ja Lena Engstrand; siis täsmälleen sama kokoonpano kuin valmisteluistunnossakin. Pöydän takana - toki tuomareista hieman kauempana - istui asian esittelijänä toimiva esittelijäneuvos Jukka-Pekka Salonen. 

6. Syyttäjäkaksikko, eli oikeuskanslerinvirastosta "potrat pojat" Kimmo Hakonen, joka on apulaisoikeuskansleri, ja Petri Martikainen, joka puolestaan on viraston kansliapäällikkö, asettui oman pöytänsä taakse Kauppatorille antavan ikkunan viereen. Heidän vieressään olevan toisen pöydän taakana istuivat Matti Nissinen ja hänen avustajansa Jarkko Jaatela. Heidän takanaan oli toimittajia ja näiden takana yleisöä, arviolta parikymmentä henkeä. Valokuvaajat ja televisiokamerat päästettiin saliin kuvaamaan kymmenen minuutin ajaksi. Kuvaajien poistuttua istunto pääsi alkamaan. 

7. Yle Uutisten Päivi Happonen on raportoinut verkossa istunnon kulkua niin sanotusti "hetki hetkeltä".  Istunnon kulku noudatti tavanmukaista kaavaa, jossa ensin äänessä oli syyttäjä Kimmo Hakonen, joka luki syytekirjelmän. Tämän jälkeen puheenvuoron sai asianajaja Jaatela, joka myönsi Nissisen esteellisyyden, mutta kiisti, että syytetty olisi syyllistynyt tahalliseen virkarikokseen. Päivi Happosen raportin mukaan Matti Nissinen kiisti, että hänen päätöksillään olisi saatu erityistä hyötyä hänen läheisilleen, siis Vesa Nissiselle, joka on Deep Leadin hallituksen puheenjohtaja ja yhtiön suurin osakkeenomistaja ja itse asiassa koko syväjohtamiskoulutuksen henkinen isä ja ko. metodin kehittäjä.

8. Seuraavaksi oli vuorossa Kimmo Hakosen suorittama asiaesittely. Hakonen totesi muun muassa, että Matti Nissisen on täytynyt ymmärtää, että hän on osallistunut esteellisenä ko. koulutushankinoihin ja että yhtiö, siis Deep Lead, on saanut saanut hänen päätöksillään hankitusta koulutuksesta hyötyä. Matti Nissinen oli ollut aloitteellinen koulutuksen ohjamisessa veljensä yhtiölle ja tehnyt sekä Itä-Suomen syyttäjäviraston johtavana syyttäjänä että myöhemmin VKSV:ssa johtamiskoulutuksen koskevan linjauksen ja vaikuttanut tuon linjauksen mukaisesti koulutusta koskeviin hankintoihin. Mitä tulee Matti Nissisen kertomaan innostumiseen, Hakonen totesi, ettei hurahtaminen Deep Leadin koulutukseen ja siitä mahdollisesti johtunut harkintakyvyn heikentyminen poista teon tahallisuutta ja ole peruste pitää virkavelvollisuuden rikkomista tuottamuksellisena tekona. Syyttäjä kävi läpi - ilmeisesti esitutkintapöytäkirjan avulla - Nissisen ja apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen keskustelua 2010 - tällöin Nissinen oli juuri nimitetty valtakunnansyyttäjän virkaan - jossa oli päätetty, keitä VKSV:sta osallistui Deep Lead Oy:ltä ostettavaan koulutukseen. Kimmo Hakosen mukaan Nissisen on täytynyt viimeistään siinä vaiheessa ymmärtää esteellisyytensä.

9. Omassa kuulemisessaan Matti Nissinen ei osannut kertoa oikeudelle syytä, miksi hän ei ollut huomannut olleensa esteellinen tekemään syyttäjälaitoksen koulutushankintoja veljensä yhtiöltä. "Sikäli kuin muistan, en ajatellut asiaa vuonna 2007 olleenkaan siltä kannalta", Nissinen selitti. Hän sanoin, ettei ole pystynyt löytämään muuta selitystä kuin sen, että hänen ajatuksensa olivat olleet niin vahvasti itse asiassa eli koulutuksen tärkeydessä. Nissinen myönsi, että hänen olisi pitänyt ymmärtää olleensa esteellinen. "Jotenkin täysin vieras on se ajatus, että jos olisin tämän käsittänyt, olisin siltikin toiminut samalla tavalla. Miksi olisin menetellyt ehdoin tahdoin rikolliseksi tietämälläni tavalla? En ole minkäänlaista tahallisuutta itsessäni havainnut", Nissinen sanoi.

10.  Puolustus korosti, että Nissinen oli osallistunut itsekin sanottuun Deep Lead -yhtiön koulutukseen vuonna 2005 silloisen esimiehensä päätöksellä ja että koulutusta olisi voitu 2010 -luvulla hankkia myös eräältä toiselta firmalta, minkä Nissinen oli tuonut koulutusta suunniteltaessa esille. Vaikuttaa siltä, ettei tuolta toiselta yhtiöltä koulutuksen hankkimista ei kuitenkaan vakavasti harkittu.

11. Syyttäjä esitti joukon kirjallisia todisteita, kuten esimerkiksi  koulutuksesta aiheutuneita ja valtion maksamia laskuja, Matti Nissisen Deep Lead  -yhtiön julkaisuun kirjoittaman artikkelin sekä ohjelmalehtisen siitä, että Matti oli lupautunut tänä vuonna pitämään puheen yhtiön 15 -vuotisjuhlassa. Puhe oli jäänyt pitämättä, kun Suomen Kuvalehti oli julkaissut jutun Nissisen kytköksestä veljensä johtamaan yhtiöön.

12. Toimittaja Päivi Happosen hetki hetkeltä  -raportin mukaan KKO:n istunto oli ollut rauhallinen tai suorastaan leppoisan tuntuinen tilaisuus, jossa syyttäjä, vastaaja ja tämän avustaja olivat jutelleet koulutusasioista  kuin herrasmiehet konsanaan. Oikeuden jäsenet eivät olleet puuttuneet keskusteluun omilla kysymyksillään. Kerran yksi miestuomari oli tosin tiedustellut Nissiseltä, että pitikö VKSV:ssa tehdä kirjallinen päätös koulutuksen hankkimisesta. Happosen mukaan  kaikilla miestuomareilla oli mustat puvuntakit ja valkoinen paita ja että myös oikeuden naisjäsenen (oikeusneuvos Lena Engstrand siis) oli pukeutunut mustiin. –

(13. Arvaahan tuon pukeutumisen tärkeyden, sillä KKO pääsee vai ani harvoin käsittelemän näin merkittävää juttua ja vieläpä ensimmäisenä ja samalla viimeisenä oikeusasteena. Tuomareiden pukeutumisesta puheen ollen blogisti sai aiheen muistella omia (kaukaisia) 80 -luvun tuomarinaikojaan Ikaalisissa, jolloin ukkotuomari saattoi kesällä istua käräjiä yllään lyhythihainen kesäpaita ja jaloissaan shortsit, jotka eivät tosin näkyneet tuomaripöydän takaa asianosaisten ihasteltaviksi).

14. Mutta pientä draamaakin oikeussalissa toki eilen sentään nähtiin. Matti Nissinen ei tosin ilmaissut selvästi katuvansa menettelyään eikä ns. tehokas katuminen olisi enää tässä vaiheessa mitään edes auttanut. Matti päivitteli kuitenkin sitä, ettei hän syväjohtamisen pauloihin jouduttuaan tullut ottaneeksi huomioon esteellisyyttään. Hälytyskellojen olisi kyllä pitänyt soida, mutta ne eivät vain olleet hänelle soineet, Matti selitti. Jälkikäteen eli tapauksen tultua ilmi hän oli kertomansa mukaan valvonut asian takia monta yötä ja miettinyt, että miten tässä nyt näin pääsi käymään. Matti ilmoitti, että asia on hänelle ammatillinen, sosiaalinen ja taloudellinen katastrofi, mikä luultavasti tarkoittaa sitä, että tämä seikka tulisi ottaa huomioon rangaistusta mitattaessa. Kokonaan ilman kyyneliäkään istunnossa ei selvitty, sillä kesäkuun 2010 tapahtumia muistellessaan Matti oli Päivi Happosen raportin mukaan vähällä purskahtaa itkuun, kun hän ääni väristen kertoi, miten hänen vaimonsa oli menehtynyt syöpään samana päivänä, jolloin hänet oli nimitetty valtakunnansyyttäjän virkaan. Matti sanoi, että vaimonsa kuoleman takia hänelle ei ole jäänyt puolentoista vuoden ajalta kovinkaan monesta asiasta muistikuvia.

15. Istunnossa kuultiin kahta todistajaa, joista toinen oli Deep Lead –yhtiön palveluksessa tapahtuma-aikana ollut  Jarno Kelo ja toinen VKSV;n viestintäjohtaja Päivi Streng; Kelon nimesi todistajaksi syyttäjä ja Strengin puolustus. Toimittaja Happosen raportin perusteella minulle jäi mielikuva, että kyseisten henkilöiden kuuleminen olisi ollut jokseenkin tarpeetonta, koska heidän kertomuksistaan ei saatu esille kovinkaan paljon asiaa valaisevaa selvitystä. Tapauksen ydinkysymyksestä eli Matti Nissisen väitetystä tahallisuudesta tuskin  mitään. – Ikaalisten tuomiokunnassa kihlakunnantuomarina toiminut Martti Rautialalla oli kuulemani mukaan tapana kuitata tarpeettoman todistajan kuuleminen pöytäkirjaan merkinnällä: ”Todistaja ei tiennyt mitään asiaan vaikuttavaa”.

16. Olisiko syyttäjien tullut kutsua tahallisuuskysymyksen osalta todistajiksi nyt jo eläkkeellä oleva apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske sekä valtionsyyttäjät Jukka Rappe ja Christer Lundström tai ainakin joku heistä? Esitutkintapöytäkirjan mukaan nämä olivat nimittäin huomauttaneet tai jopa varoitelleet ”porukalla” Matti Nissistä tämän esteellisyydestä koulutusasiassa.

17. Olen käsitellyt mainittua kysymystä jo kirjoituksessa numero 71/20.10.20117, jonka otsikkona on ”Nissisen jutussa ei haluta kuulla avaintodistajia”. Olen viitannut tuon blogijutun kommenteissani myös Matti Tolvasen, Mikko Vuorenpään ja Jussi Tapanin Suomen Kuvalehdelle antamiin lausuntoihin. Minulla ei lisättävää kirjoitukseeni.. Rikoksen tahallisuus on toisinaan monitahoinen asia, eikä se ole aina pelkästään oikeuskysymys. Nissisen syyttäjäkollegoiden kuuleminen olisi ollut paikallaan myös rangaistuksen mittaamisen osalta.

18. KKO ilmoitti eilen, että tuomio asiassa pyritään antamaan vielä ennen vuoden loppua, mikä kertoo siitä, ettei KKO pidä tapausta vaikeana ratkaista. Matti Nissinen tulee samaan sakkorangaistuksen niin, että sakon suuruus on 50-80 päiväsakkoa. Viraltapanoa ei ole vaadittu eikä syytteessä ole edes väitetty, että teko voisi toteuttaa virka-aseman väärinkäyttämisen (RL 40:7) tunnusmerkistön.

19. Tuomion jälkeen oikeusministeriö joutuu pohtimaan, voiko Matti Nissinen jatkaa valtakunnansyyttäjänä. Lienee selvää, ettei voi, joten ministeriö tulee irtisanomaan Nissisen virkasuhteen. Matti tekisi viisaasti, jos ymmärtäisi itse irtisanoutua virastaan. Tämän hän olisi voinut ja myös pitänyt ymmärtää tehdä heti, kun tapaus tuli ilmi, sillä on selvää, että hän on menettänyt uskottavuutensa toimia valtakunnan ylimpänä syyttäjänä.

perjantai 3. marraskuuta 2017

73. Esittelijästä KKO:n jäsen

                        Korkeimpaan oikeuteen oli jälleen paljon pyrkijöitä...

1. Käsittelin blogijutussa 1.10. (numero 68) korkeimmassa oikeudessa (KKO) avoinna olevan jäsenen eli oikeusneuvoksen rekrytointi-asiaa. 

2. Virkaa haki 15 lakimiestä, joista kuusi tuomaria (Jaakko Rautio, Antti Savela, Timo Ojala, Satu Saarensola, Jussi Karttunen ja Ari Kyllönen), kolme professoria (Jaakko Raitio,  Eva-Maija Tammi-Salminen ja Tuomas Hupli), yksi KKO:n esittelijä (Juha Mäkelä),  yksi lainsäädäntöneuvos (Janne Kanerva), yksi yliopistonlehtori (Jaana Norio-Timonen), yksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston apulaisjohtaja (Rainer Lindberg), yksi rajavartiolaitoksen hallitusneuvos (Ari-Pekka Koivisto) ja yksi Kuluttajaliiton johtava lakimies (Tuula Saario).

3. Mainitsin 1.10.,  että Jaana Norio-Timonen olisi professori, mutta nykyisin hän on yliopistonlehtori; Norio-Timonen on kyllä toiminut kauppaoikeuden ma. professorina 2004-2007. Täydennyksenä on myös syytä mainita, että Jussi Karttunen on markkinaoikeustuomari ja Rainer Lindberg KKV:n apulaisjohtaja. Nämä seikat ilmenevät  KKO:n 25.10. tekemästä virkaesityksestä ja viranhakijoiden ansioyhteenvedoista, jotka KKO:n hallinto on minulle sähköpostitse ystävällisesti lähettänyt.

4. Tuomarinvalintalautakunnan tehtävänä on valmistella tuomarinimityksiä ja tehdä nimittämistä koskevat esitykset tasavallan presidentille (tuomioistuinlaki, TIL,  20 luku). Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) tuomarivirat on kuitenkin jätetty lautakunnan toimivallan ulkopuolelle. Ylimpien oikeuksien tuomareiden nimitysasioita ei siten käsitellä lainkaan tuomarinvalintalautakunnassa, vaan ne tekevät itse jäsenensä virkaan nimittämisestä perustellun, tasavallan presidentille osoitetun esityksen, joka toimitetaan valtioneuvostolle tasavallan presidentille esittelemistä varten (TIL 11:7.2). Tasavallan presidentti ei ole vuoden 1970 jälkeen tiettävästi poikennut kertaakaan ko. esityksistä, jolloin voidaan perustellusti väittää, että käytännössä KKO ja KHO täydentävät itse itseään. 

5. Korkein oikeus on viime viikolla eli tarkemmin sanottuna 25. 10. tehnyt täysistunnossaan esityksen nyt avoinna olevan jäsenen nimitysasiassa.  KKO on julkaissut asiasta seuraavan tiedotteen:

Korkein oikeus (KKO) esittää, että 1.1.2018 täytettävään jäsenen virkaan nimitetään esittelijäneuvos, oikeustieteen tohtori Juha Mäkelä.

Mäkelä (s.1971) on toiminut pitkään Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa tutkimus- ja opetustehtävissä. Hän on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi sopimusoikeuden alalta. Vuodesta 2010 lukien Mäkelä on toiminut KKO:ssa esittelijäneuvoksena ja vuodesta 2014 lukien myös riita-asioiden ryhmäpäällikkönä.

Varatuomariksi Mäkelä on auskultoinut Helsingin käräjäoikeudessa. Lisäksi hän on toiminut muun muassa vakuutuslautakunnan esittelijänä ja kuluttajariitalautakunnan täysistunnon jäsenenä.

Oikeusministeriö tulee esittelemään viran täyttöä koskevan asian valtioneuvoston yleisistunnossa. Päätöksen nimityksestä tekee tasavallan presidentti.


Täytettävänä oleva jäsenen virka vapautuu 1.1.2018 eläkkeelle jäävältä oikeusneuvos Hannu Rajalahdelta.

6. KKO:n jäsenet haastattelivat hakijoista Tuomas Huplia, Jussi Karttusta, Jaakko Rautiota, Antti Savelaa ja Eva Tammi-Salmista. Edellisten virantäyttöjen yhteydessä hakijoista oli jo haastateltu Jaana Norio-Timosta ja Juha Mäkelää.  Kun otettiin huomioon viimeisimpien nimitysten painottuminen tuomaritaustaisiin henkilöihin, KKO:n plenum piti nyt tehtävän nimitysratkaisun kannalta vahvimpina hakijoina Huplia, Mäkelää, Rautiota ja Tammi-Salmista, joten Karttunen ja Savela putosivat tällä perusteella pelistä.  

7. KKO arvioi täysistunnossaan, että ajankohtainen tarve oli nyt vahvistaa siviilioikeudellista osaamista enemmän kuin prosessioikeudellista osaamista. Tällä perusteella finaalin selviytyivät  professori Eva Tammi-Salminen (46) ja esittelijäneuvos Juha Mäkelä (46). Valinta osui lopulta Juha Mäkelään. KKO perusteli tätä sillä, että vaikka Tammi-Salmisen kirjallinen tuotanto on laajempi ja alaltaan monipuolisempi kuin Mäkelällä, Mäkelä on kuitenkin siviilioikeudellisten asioiden esittelijänä osoittanut syvällistä siviilioikeuden oppien hallintaa. Tämän vuoksi heitä voidaan pitää siviilioikeudellisen asiantuntemuksen suhteen varsin tasaveroisina, toisen asiantuntemuksen painottuessa varallisuusoikeuteen (Tammi-Salmisen), toisen taas velvoiteoikeuden puolelle (Mäkelän). Mäkelän eduksi on KKO:n mukaan luettava se, että "hän on työssään osoittanut sisäistäneensä hyvin myös ne korkeimman oikeuden työn kannalta tärkeät vaatimukset, jotka liittyvät ylimmässä oikeusasteessa noudatettavaan menettelyyn". Etenkin tämä viimeinen virke on minusta hyvin epäselvästi muotoiltu perustelu, joka selkokielellä ilmaistuna tarkoittanee yksinkertaisesti sitä, että Mäkelä on toiminut seitsemän vuotta KKO:n esittelijänä, kun taas Tammi-Salmisella ei ole ollut KKO:ssa vastaavaa tilaisuutta osoittaa omaa "sisäistämistään".

8. Virkaesitykseen päädyttiin KKO:n täysistunnossa kuitenkin vasta äänestyksen jälkeen, sillä kaksi oikeusneuvosta eli Marjut Jokela ja Kirsti Uusitalo olivat Tammi-Salmisen esittämisen kannalla. He katsoivat, että Tammi-Salmisella on laaja ja korkeatasoinen tieteellinen tuotanto, joka painottuu korkeimman oikeuden tehtävien kannalta hyödyllisellä tavalla siviilioikeuden ydinalueita koskevaan lainoppiin. Kun otetaan huomioon myös tavoite huolehtia jäsenkunnan ammatillisen taustan monipuolisuudesta ja tällä nimityskerralla erityisesti siviilioikeudellisesta erityisosaamisesta, Jokela ja Uusitalo katsoivat, että vapautuvaan jäsenen virkaan tulisi nimittää Tammi-Salminen.

9. Minusta vähemmistö on arvioinut tilanteen ja kilpailuasetelman oikein ja selkeästi paremmin kuin KKO:n enemmistö. Jos kerran KKO on ollut sitä mieltä, että sen jäsenkuntaan tarvitaan nyt korkeatasoista siviilioikeudellista erityisosaamista, olisi avoimeksi tulevan jäsenen virkaan tullut ilman muuta esittää Eva Tammi-Salmista. Mäkelä ja Tammi-Salminen ovat tosin sikäli tasavertaisessa asemassa, että Suomalainen Lakimiesyhdistys (SLY) on palkinnut kummankin Vuoden väittelijän palkinnolla.  Eva Tammi-Salminen sai kyseisen palkinnon, jonka suuruus on 3 500 euroa, vuonna 2001 väitöskirjastaan "Sopimus, kompetenssi ja kolmas. Varallisuusoikeudellinen tutkimus negative pledge -lausekkeiden sivullissitovuudesta". Juha Mäkelä puolestaan pokkasi palkinnon vuonna 2010, eli samana vuonna, jolloin hänet oli hieman aikaisemmin nimitetty KKO:n ma. esittelijäneuvoksen virkaan. Mäkelän väitöskirja on nimeltään "Sopimus ja erehdys.  Sopimusoikeudellinen tutkimus oikeuserehdyksestä valinnanvapauden teorian näkkökulmasta". 

10. Kilpahakijoiden tieteellistä eli siviilioikeudellista pätevyyttä arvioitaessa olisi tietenkin otettava väitöskirjan lisäksi huomioon myös heidän muu kirjallinen tuotantonsa. Tässä suhteessa Tammi-Salminen "pesee" Juha Mäkelän kirkkaasti. Mäkelältä on ilmestynyt väitöskirjan lisäksi vain vuonna 1999  kirjanen "Velkojan tiedonantovelvollisuus takaajaa kohtaan", joka perustuu hänen lisensiaattitutkimukseensa. Tammi-Salmisen julkaisujen määrä on huomatavan paljon laajempi, sillä häneltä on ilmestynyt ainakin kaksi muuta korkeatasoista monografiaa ja liuta  päteviä oikeustieteellisiä artikkeleja. Vuonna 2015 Tammi-Salmiselta ilmestyi 575 -sivuinen oppikirja "Esinevakuusoikeuden perusteet". Tammi-Salminen nimitettiin 2008 Lapin yliopiston esineoikeuden professoriksi ja vuonna 2016 vastaavaan virkaan Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Tammi-Salminen on ehtinyt toimia lähes 10 vuotta yliopiston assistenttina sekä pari vuotta akatemiatutkijana, minkä lisäksi hän on toiminut muutaman vuoden Lakimies-lehden pätoimittajana. Mäkelällä ei ole tällaisia ansioita lainkaan.

11. Minusta voidaan yhtään liioittelematta sanoa, että Eva Tammi-Salminen on tutkijana Juha Mäkelään verrattuna suorastaan ylivoimainen  Se, että KKO:n enemmistö eli presidentti Timo Esko ja 12 oikeusneuvosta on tullut täysin päinvastaiseen tulokseen, on mysteeri ja arvoitus. Olisiko heidän ratkaisunsa kenties perustunut jonkinlaiseen "erehdykseen"; vrt. Mäkelän väitöskirjan nimeä. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan yksinkertaisesti siitä, että enemmistön arviointi ei ole perustunut faktoihin, vaan tavoitteeseen saada uudeksi jäseneksi "talon oma mies" eli seitsemän vuotta jäsenistöä uskollisesti palvellut esittelijäneuvos. Kotikenttäetu siis ratkaisi kisan Mäkelän eduksi: Tammi-Salminen ei ole ollut töissä KKO:ssa, mutta Mäkeläpä on, ja sillä siisti! Tämä ei ole kovinkaan ylevää, sillä maan ylimmän tuomioistuimen tuomareilta olisi toki voinut edellyttää arviossaan objektiivisuutta ja reiluutta. Sellaista ei kuitenkaan nähty.

12.  Blogisti ei tunne Juha Mäkelää eikä ole tätä koskaan edes tavannut.  Hän on varmaankin hyvä esittelijä ja kelpo juristi, sillä eihän KKO toki halua jäsenistöönsä huonoa tai edes kovin keskinkertaista lakimiestä. Mäkelää on tietenkin  syytä onnitella, siitä, että hän on onnistunut pääsemään ylimmän oikeuden tuomarin virkaan jokseenkin heppoisilla meriiteillä. Periaatteelliselta kannalta virkaesitys, jonka maan hallitus ja tasavallan presidentti tulevat kumileimasimen tavoin siunaamaan, herättää kuitenkin suurta hämmennystä ja paljon kysymyksiä. Muiden maiden ylimmissä oikeuksissa tämä ei olisi mahdollista.

13. Suomen ylimpiä tuomioistuimia, siis KKO:ta ja KHO:ta, on pitkään kritsioitu siitä, että niiden menettely jäsenkuntansa rekrytoinnissa on, kuten käytetty luonnehdinta on kuulunut, sisäsiittoista tai sisäänlämpiävää. Puhutaan myös nimityskäytännön salamyhkäisyydestä tai -kähmäisyydestä. Selkokielellä ilmaistuna tämä tarkoittaa nimityskäytännön nurkkakuntaisuutta tai klikkitymistä, jolle on ominaista mm. omien esittelijöiden tai tuttujen lakimiesten suosiminen taikka asian päättäminen pienessä piirissä.

14. KKO:n aseman ja tehtävien kannalta sekä erityisesti viranhakijoiden tasapuolisuutta ajatellen pidän tuollaista nimityskäytäntöä epäoikeudenmukaisena ja sellaisena, ettei kaikilla pätevillä ja taitavilla lakimiehillä ole käytännössä mahdollisuutta päästä ylimpien oikeuksien tuomariksi. Tästä on kysymys myös nyt esillä olevassa virantäyttöasiassa. Pidän KKO:n virkaesitystä huonona ja onnettomana päätöksenä. Nykyisin ei pitäisi enää tulla kuuloonkaan, että ylin tuomioistuin, jolla on jäsenistönsä rekrytoinnissa tosiasiallinen päätösvalta, haluaa muut pätevät ja kokeneet viranhakijat kylmästi sivuuttaen esittää jäsenekseen omaa virkamiestään ja esittelijää, jolla ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan muuta kokemusta tuomioistuimista, asianajosta, syyttäjän tehtävistä tai edes lainsäädäntöneuvoksena toimimisesta. 

15. Virkaan esitetty Juha Mäkelä on toki toiminut reilut kymmenen vuotta (1997-2009) yliopiston tutkijana ja assistenttina ja saanut tuon ajanjakson päätteeksi vihdoin valmiiksi siviilioikeudellisen, 279 sivua käsittävän väitöskirjansa (Sopimus ja erehdys). Pitää kuitenkin muistaa, että assistentit eivät ole lainkäyttäjiä, vaan tutkijoita ja lähinnä professoreja avustavia henkilöitä, joiden tähtäimessä on väitöskirjan laatiminen. Mäkelä ei ole hoitanut viransijaisena professorin viransijaisuuksia eikä hakenut väitöstutkimuksensa valmistumisen jälkeen dosentuuria. Hänen muu julkaisutoimintans on ollut määrällisesti vaatimatonta. 

16. Pian väitöstilaisuuden jälkeen eli syyskuun 2010 alussa Mäkelä monien yllätykseksi "pomppasi" KKO:n ma. esittelijäneuvoksen kohtuullisen hyvin palkattuun virkaan (T 13), jota hän on tähän asti hoitanut. Vaikka KKO:n esittelijöillä, eli oikeusihteereillä ja esittelijäneuvoksilla, on lähinnä historiallisiin syihin perustuen samanlainen virassapysymisoikeus kuin tuomareillakin - nykyoloissa siihen ei enää olisi tarvetta - he eivät ole tuomiovaltaa käyttäviä oikeuden jäseniä, vaan asioita valmistelevia virkamiehiä ja tuomareiden avustajia. Kaikki kunnia tutkimukselle samoin kuin assistenttina ja esittelijänä toimimiselle, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että nuo työtehtävät ja väitöskirjan julkaiseminen eivät sellaisenaan vielä ole sellaisia meriittejä, jotka riittäisivät maan tuomarinviran saamiseen maan ylimmässä tuomioistuimessa.  

17.  Vielä 30-40 vuotta sitten KKO:n jäsenistä reilu kolmannes nimitettiin  ”talon” omasta esittelijäkunnasta. Olin 70-luvun alkupuolella 3-4 vuotta KKO:n esittelijänä, viimeksi kaksi vuotta (1973-75) nuoremman oikeussihteerin vakinaisessa virassa. Tuolloin esittelijäneuvoksen virasta oikeusneuvokseksi olivat edenneet esimerkiksi Martti Miettunen, Johannes Leivonen, Tuure Hakala, Osvi Lahtinen, Viking Modeen,  Nils H. Sundberg, Erkki Ailio, Helge Jalanko,  Göran Portin, Pirkko Surakka ja Väinö Riihelä. 1980 -luvulla esittelijäneuvoksen virasta nimitettiin oikeusneuvokseksi ainakin Reino Ketolan ja 90 -luvulla Anja Tulenheimo-Takki, Riitta Suhonen, Kari Raulos, Kati Hidén, Kari Kitunen ja Gustaf Bygglin. 2000 -luvun puolella yseinen ”tahti” alkoi kuitenkin selvästi hiljetä, sillä ennen Juha Mäkelää esittelijäneuvoksista on jäseneksi nostettu ainoastaan Jukka Sippo 2008. On kuitenkin huomioitava, että mainituista henkilöistä monet ovat toimineet ennen esittelijäneuvokseksi tuloaan muissa tuomioistuinviroissa, useimmiten hovioikeuden viskaalina. Yksinomaan KKO:n esittelijänä heistä ovat toimineet lähinnä vain Hidén ja Suhonen. Toisaalta monet oikeusneuvokset ovat uransa jossakin vaiheessa olleet KKO:n oikeussihteereinä. Tällaisia ”tapauksia” nykyisin virassa olevista oikeusneuvoksista ovat Hannu Rajalahti,  Soile Poutiainen, Mika Huovila, Tuomo Antila, Tatu Leppänen ja Kirsti Uusitalo. 

18. Kuten jo sanottu, esittelijäneuvoksen virka on hyvin palkattu (pl. T13),  jos nyt tuomioistuimen viroista tällaista sanontaa ylipäätään voidaan käyttää. Esittelijäneuvoksen palkka on sama kuin vanhemmilla käräjätuomareilla ja yhtä ”pykälää” korkeampi kuin alemman palkkausluokan hovioikeudenneuvoksilla. On selvää, että esittelijäneuvoksen virka kiinnostaa jopa siinä määrin, että jotkut  tuon viran saaneet pysyttelevät siinä eläkeikään asti. Nykyisin monet esittelijäneuvokset, samoin kuin oikeussihteerit, kuitenkin hakeutuvat tuomareiksi hovioikeuteen tai käräjäoikeuteen.   

19. Tuomioistuimien esittelijäjärjestelmä on monelta osin  problemaattinen asia, jos sitä arvioidaan esimerkiksi päätöksentekomenettelyn kehittämisen sekä tuomarinuran avaamisen ja monipuolisuuden tai tuomarikoulutuksen kannalta. Suomessa ei ole juurikaan ajateltu, vaan on katsottu, että antaa mennä vaan, eli noudatetaan vanhoja ja jo aikansa eläneitä perinteitä, tuli mitä tuli. Esittelijäjärjestelmä on tuomioistuinten lisäksi käytössä myös valtioneuvostossa sekä oikeuskanslerinvirastossa ja eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa. Valtioneuvoston esittelijänä toimi alkuaan esittelijäsihteeri, mutta vuodesta 1922 virka muutettiin esittelijäneuvoksen viraksi ja vuoden 1944 alusta hallitussihteerin ja hallitusneuvoksen viroiksi. Ruotsia lukuun ottamatta muiden maiden tuomioistuimissa ei esittelijäjärjestelmää tunneta. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea tuli 2003 asiaa pohdittuaan siihen tulokseen, että Suomessakin olisi edellytykset ja perusteltu aihetta luopua esittelijäjärjestelmästä kaikissa tuomioistuimissa (KM 2003:3, s.345-346).


20. Esittelijäjärjestelmää tulisi joka tapauksessa kehittää niin, että se palvelisi nykyistä paremmin lakimiesten kouluttautumista tuomarin ammattiin. Mallia voitaisiin ottaa Ruotsista, jossa tämäkin asia on osattu hoitaa jo ajat sitten paremmin kuin Suomessa. Yksityiskohtiin ei voida tässä yhteydessä mennä muutoin kuin toteamalla, että Ruotsin korkeimmassa oikeudessa ei ole lainkaan esittelijäneuvoksen virkoja. Esittelijän virkanimike on oikeussihteeri (justitiesekreterare) ja tehtävä on aina määräaikainen.  Oikeussihteeri otetaan tehtävään enintään neljäksi vuodeksi, jota aikaa voidaan jatkaa enintään kahdella vuodella ja erityisistä syistä vielä toiset kaksi vuotta. Oikeussihteerin virat ovat siten määräaikaisia koulutusvirkoja, joihin ei ole mahdollisuus jäädä ”makaamaan” ja odottelemaan eläkeiän koittamista, puhumattakaan ”onnenpotkusta” tulla nimitetyksi korkeimman oikeuden jäseneksi. Ruotsin korkeimmassa oikeudessa omaa esittelijää tai ylipäätään esittelijää ei ole koskaan nimitetty oikeusneuvoksen virkaan.


keskiviikko 25. lokakuuta 2017

72. KKO 2017:72. Oikeusvoima ulosotossa.


1.  Oikeusvoima on juridinen käsite, jolla tarkoitetaan tuomioistuimen antaman lainvoimaisen ratkaisun sitovaa vaikutusta myöhemmässä oikeudenkäynnissä.  

2. Oikeusvoima, joka ilmenee ne bis in idem -periaatteesta ("ei kahdesti samassa asiassa"), merkitsee käytännössä sitä, ettei tuomioistuin saa ottaa uudestaan käsiteltäväksi sellaista asiaa, joka on jo lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu (oikeuvoiman negatiivinen vaikutus, res judicata).  Oikeusvoiman positiivisella vaikutuksella puolestaan tarkoitetaan sitä, että aiempi tuomio on pantava myöhemmin annettavan tuomion perustaksi (oikeustosiseikkana) sellaisenaan eli asiaa uudelleen tutkimatta, jos aiemmassa tuomiossa ratkaistu kysymys on myöhemmässä oikeudenkäynnissä ennakkokysymyksenä.

3. Oikeusvoimavaikutus voi aktualisoitua myös ulosotossa. Tästä voidaan mainita esimerkkinä tapaus, jonka korkein oikeus (KKO ) on ratkaissut eilen 24.10. antamallaan ennakkopäätöksellä (prejudikaatilla) KKO 2017:72. Tapauksessa ulosottomies  oli ulosmitannut velalliselta veronpalautuksen saatavasta, jonka käräjäoikeus oli katsonut vanhentuneeksi aikaisemman (palkan ulosmittaus) ulosottovalituksen yhteydessä antamassaan päätöksessä. Kysymys oli siitä, estikö käräjäoikeuden lainvoimainen päätös samaa saatavaa koskevan uuden ulosmittauksen. Katsotaanpa hieman lähemmin, mistä tapauksessa on ollut kysymys. 

KKO 2017:72

4. Länsi-Uudenmaan ulosottovirasto oli 6.6.2013 antamallaan päätöksellään ulosmitannut Lindorff Oy:n kuudesta saatavasta A:n palkkaa. Näitä saatavia koskevien ulosottoasioiden ulosmittauksesta tehdyn A:n valituksen johdosta ollessa edelleen vireillä ulosottovirasto oli toisella eli 2.11.2013 antamallaan päätöksellä ulosmitannut myös A:n saaman veronpalautuksen LIndorff Oy:n edellä mainittujen saatavien perimiseksi.

5. Espoon käräjäoikeus on 12.6.2013 vireille tulleessa A:n palkan ulosmittauspäätöstä koskeneessa ulosottovalitusta koskevassa asiassa antamassaan lainvoimaisessa päätöksessä 22.11.2013 katsonut, että ulosoton hakijan Lindorff Oy:n edellä mainittujen ulosottoasioiden mukaiset saatavat olivat vanhentuneet. Tämän vuoksi käräjäoikeus on kumonnut ulosottoviraston 6.6.2013 toimittaman palkan ulosmittauksen.

6. A vaati Epoon käräjäoikeudelle 27.11.2013 tekemässään veronpalautusta koskeneessa ulosottovalituksessaan ulosottoviraston 2.11. 2013 toimittaman ulosmittauksen kumoamista, koska Lindorff Oy:n ko. saatavat olivat, kuten käräjäoikeus oli jo 22.11.2013 antamallaan päätöksellä todennut,  vanhentuneet ennen ulosmittausta. A:n mukaan vanhentumiskysymystä ei aikaisemman eli 22.11.2013 annetun ratkaisun oikeusvoimavaikutuksesta johtuen voitu tutkia uudelleen. 

7. Ulosottomies katsoi käräjäoikeudelle antamassaan lausunnossa, että aikaisemman päätöksen oikeusvoima rajoittui vain siinä ratkaistussa kysymyksessä olevaan ulosmittaukseen. Lindorff Oy puolestaan lausui, että vanhentumiskysymys oli ratkaistava uudelleen, koska aikaisempien päätösten oikeusvoimavaikutus ei ulottunut ko. veronpalautusta koskevaan ulosmittaukseen.

8. Espoon käräjäoikeus antoi päätöksen A:n veronpalautuksen ulosmittausta koskevaan valitukseen vasta 25.2.2015, eli vuosi ja kolme kuukautta valituksen tekemisestä. Käräjäoikeus tutki saatavien vanhentumiskysymyksen uudelleen, koska aikaisemmin annetulla lainvoimaisella ratkaisulla, joka oli koskenut A:n palkan ulosmittauksesta, ei ollut sitovaa vaikutusta veronpalautuksen ulosmittauksesta tehtyä ulosottovalitusta käsiteltäessä. Kätäjäoikeus katsoi, etteivät saatavat olleet vanhentuneet, joten se hylkäsi A:n valituksen.

9. A valitti hovioikeuteen. Helsingin hovioikeus katsoi 31.12.2015 antamassaan päätöksessä, että käräjäoikeuden 25.2.2015 antamassa päätöksessä oli kysymys samoista saatavista kuin käräjäoikeuden 22.11.2013 antamassa päätöksessä. Saatavia oli säännöllisin väliajoin haettu uosottoteitse A:lta. Velkoja ja velallinen olivat kaikilta osin pysyneet samoina. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että kysymys ei kuitenkaan ollut saman ulosottohakemuksen uudistamisesta, koska ulosottopäätöksissä 2.11.20013 ja 6.6.2013 ulososoton kohteena olivat olleet eri varat siten, että ensiksi mainittu päätös oli koskenut A:n veronpalautusta ja jälkimmäinen puolestaan A:n palkan ulosmittausta. Hovioikeus hylkäsi A:n valituksen.

10. KKO myönsi A:lle vuoden 2016 alkupuolella valitusluvan (VL 2016-79). Eilen antamassaan päätöksessä KKO viittaa ulosottokaaren (UK) 3 luvun 31 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan ulosottomiehen päätös on voimassa siinä ulosottoasiassa, jossa se on annettu. Toisin kuin käräjäoikeus ja hovioikeus olivat katsoneet, KKO päätyi esittämillään perusteilla siihen, että tapauksessa on ollut kysymys samasta ulosottoasiasta, koska velkojan ja velallisen lisäksi myös saatavat, joiden perimiseksi ulosmittauksia oli haettu, olivat samoja. Se seikka, että ulosmittausta oli haettu ensin A:n palkasta ja sen jälkeen A:n veronpalautuksesta, ei vaikuttanut asiaan. 

11. KKO operoi perusteluissaan ulosottoasian sisäisen oikeusvoimavaikutuksen käsitteellä, jonka ulosottomiehen ulosottoasiassa tekemä lopullinen asiaratkaisu UK 3:31.2:n nojalla saa aikaan ja joka sitoo ulosottomiestä itseään. Samanlainen sisäinen sitovuus on myös muutoksenhakutuomioistuimen (ensiasteena siis käräjäoikeuden) samassa ulosottoasiassa ulosottovalituksen johdosta antamalla päätöksellä.

12. Koska käräjäoikeus oli ko. ulosottoasioita koskeneessa lainvoimaisessa päätöksessään 22.11.2013 katsonut, että ulosottoperusteena olevat Lindorff Oy.n saatavat olivat vanhentuneet, mainittu ratkaisu KKO:n mukaan sitoi myöhemmin vireille tulleessa toisessa asiassa eivätkä alemmat tuomioistuimet olisi siten saanet tutkia vanhentumiskysymystä uudestaan. KKO kumosi ulosmittauspäätökset ja alempien oikeuksien ratkaisut.

13. Käräjäoikeuden  22.11.2013 antamalla päätöksellä oli siis positiivinen oikeusvoimavaikutus myöhemmin eri hakemuksella vireille tulleessa asiassa. KKO:n päätös noudattelee ratkaisun KKO 2007:40 perusteluissa esitettyjä kannanottoja. Vm. ratkaisua on kommentoinut yliopistolehtori, OTT Heidi Lindfors teoksessa Pekka Timonen (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein  I/2007 s. 267-269. 

14. On yllättävää, että lopullisen ratkaisun saaminen tässä sinänsä melko yksinkertaisessa asiassa kesti todella kauan eli lähes neljä vuotta. Ulosmittaus oli marraskuussa 2013, käräjäoikeus ratkaisi ulsottovalituksen vasta helmikuussa 2015, hovioikeus käräjäoikeuden päätöksestä tehdyn valituksen joulukuussa 2015 ja KKO puolestaan hovioikeuden pätöksestä tehnyn valituksen vasta nyt lokakuussa 2017.

15. KKO:n ratkaisukokoonpanoon on kuulunut oikeusneuvos Tatu Leppänen, joka nimitettiin KKO:n jäsenen virkaan 1.9.2016 alkaen. Leppästä voidaan pitää ulosottoasioiden eksperttinä, sillä hän on yhdessä Tuula Linnan kanssa vastannut uuden ja varsin laajan ulosottokaaren (UK) valmistelusta. Linna ja Leppänen ovat laatineet yhdessä useita ulosotto-oikeuden oppikirjoja, joista viimeksi ovat ilmestyneet teokset Ulosotto-oikeus I (2014), jossa käsitellään ulosottomenettelyä, ja Ulosotto-oikeus II (2015), joka koskee puolestaan ulosmittausta ja myyntiä. Tänä vuonna ilmestyy vielä Tuula Linnan yksin kirjoittama kirja Ulosotto-oikeus III (Erityiset täytäntöönpanolajit ja oikeussuojakeinot).

perjantai 20. lokakuuta 2017

71. Nissisen jutussa ei haluta kuulla avaintodistajia

1. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä koskevassa virkasyytejutussa toimitetaan korkeimmassa oikeudessa (KKO) suullinen käsittely marraskuun 15. päivänä. Korkein oikeus teki tätä koskevan päätöksen eilen torstaina 19.10. viisijäsenisessä kokoonpanossaan.

2. Huomiota päätöksessä herättää ensinnäkin se, että kysymyksessä ei ole KKO:n mukaan pääkäsittely, kuten käräjä- tai hovoikeudessa olisi asian laita, vaan ainoastaan suullinen käsittely. KKO katsoo, etteivät pääkäsittelyä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa koskevat säännökset analogisesti koske sitä. 

3. Kun OK 30 luvussa, joka koskee valitusasian käsittelyä KKO:ssa, ei puhuta mitään pääkäsittelystä, KKO katsoo, ettei se voi tuollaista sille "outoa" nimikettä käyttää. Tämä tuntuu jotenkin huvittavalta, mutta totta se vaan on! KKO ei halua kehittää omaa lainkäyttöään edes terminologiaa uudistamalla. 

4. Kun Matti Nissisenkin tapauksessa on KKO:n mielestä kyse vain suullisesta käsittelystä, asiassa voidaan KKO:n tulkinnan mukaan siten toimittaa sen jälkeen vielä kirjallinen esittelymenettely, jossa asia vasta ratkaistaan. Jos kyse olisi pääkäsittelyssä, ei asiassa voitaisi enää järjestää esittelyä. KKO:n perin jälkijättöiseltä vaikuttava menettely ei takaa todistelun kannalta periaatteellisesti tärkeän välittömyysperiaatteen täysimittaista toteutumista.

5. KKO on velvoittanut Matti Nissisen saapumaan suulliseen käsittelyyn esteettömän poissaolon varalta  asetetun 600 euron sakon uhalla. Nissisen on saavuttava istuntoon kello 10. Istunto pidetään, samoin kuin valmisteluistuntokin, KKO:n rakennuksen 3. kerroksen suullisten käsittelyjen salissa. Saa nähdä, saadaanko saliin yleisöä varten tarpeeksi tuoleja vai joutuuko osa yleisöstä poistumaan paikalta.

6. Sekä syyttäjä Kimmo Hakonen että puolustus haluavat kuulla Matti Nissisistä todistelutarkoituksessa, mikä on ymmärrettävää. 

7. KKO:n päätös on sen sijaan sangen yllättävä todistajien osalta, sillä KKO on kutsunut istuntoon kello 14 vain kaksi todistajaa: Virve Strengin ja Jarno Kelon. Todistajien ammatteja ei päätöksessä mainita - tämä on yleinen puute nykyisessä tuomioistuinkäytännössä - mutta tiedossani on, että Virve Streng on VKSV:n viestintäpällikkö, jonka esimiehenä on juuri valtakunnansyyttäjä. Strengin on nimennyt todistajaksi ainoastaan Nissinen puolustus. Syyttäjän todistajaksi nimeämä Jarno Kelo on - onnistuin kaivamaan tiedon netistä - Deep Lead Oy.n palveluksessa oleva henkilö, joka toimii tai on ainakin toiminut yhtiön asiakkuuspäällikkönä.

8. Alun perin eli syyttäjän laatimassa haastehakemuksessa, joka on päivätty 4. syyskuuta 2017, syyttäjänä toimiva apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen on nimennyt todistajiksi kaikkiaan 10 henkilöä, joista jokainen on tai on ollut VKSV:n palveluksessa. Todistajiksi on nimetty entinen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, valtionsyyttäjät Christer Lundström. Mika Illman - hän on nykyisin käräjätuomarina - Olavi Lippu, Jukka Rappe ja Ritva Sahavirrta, sekä lisäksi Pia Meri, Sirpa Nousiainen ja edellä jo mainittu Virve Streng. Heistä jokaisen todistusteemaksi on ilmoitettu  "VKSV:n johtamisvalmennushankinnat ja Matti Nissisen rooli niissä". Haastehakemuksessa Kimmo Hakonen on nimennyt todistajaksi myös johtavan kihlakunnansyyttäjän Ossi Jukaraisen ja ilmoittanut hänen todistusteemakseen "Itä-Suomen syyttäjäviraston ko. johtamisvalmennushankinnat ja Matti Nissisen rooli niissä". 

9. Miksi ihmeessä apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen on nyt luopunut näiden todistajien kuulemisesta? Tämä on kysymys, joka on jo ehtinyt herättää aika paljon huomiota. Helsingin Sanomien toimittaja Susanna Reinboth on kirjoittanut asiasta 3-4 tuntia sitten HS-verkossa laajan jutun, jossa asiaa suuresti ihmetellään. Reinbothin mukaan todistajista luopuminen on herättänyt syyttäjäpiireissä "ihmettelyä ja suoranaista pöyristystä".

10. Jutussa on olennaista ja riitaista nimenomaan kysymys siitä, onko Matti Nissinen syyllistynyt asiassa tahalliseen vai ainoastaan tuottamukseliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Syyttäjä vaatii Nissiselle rangaistusta ensi sijassa tahallisesta virkarikoksesta, mutta Nissisen puolustus on myöntänyt ainoastaan tuottamuksellisen teon, josta Kimmo Hakonen on esittänyt vaihtoehtoisen rangaistusvaatimuksen. Nissinen on selittänyt toimineensa esteellisenä ajattelemattomuudesta ja harkitsemattomuudesta. Syyttäjä puolestaan katsoo, että Nissisen on täytynyt mieltää olleensa esteellinen. Käsite tai sanonta "mieltää" on juridinen termi, joka selkokielellä ilmaistuna tarkoittaa jonkin asian ymmärtämistä ja hyväksymistä; Nissisen on syyttäjän mukaan siis täytynyt ymmärtänyt esteellisyytensä oikein hyvin, vaikka hän on ajatellut, että olenpa miten esteellinen hyvänsä, haluan kuitenkin tehdä, tuli mitä tuli, koulutushankinnat velimieheni firmasta. Jotta teko sitä vastoin olisi tuottamuksellinen, Nissisen olisi pitänyt mieltää esteellisyytensä, mutta hän ei ole ("malttamattomuudesta" tms. syystä) "hoksannut" tätä tehdä.

11. Valmisteluistunnossa julkiseksi tulleen esitutkinta-aineiston mukaan Jorma Kalske, monet valtiosyyttäjät ja yksi kihlakunnansyyttäjä ovat kertoneet, että he olivat vuonna 2010, jolloin Matti Nissinen oli juuri nimitetty valtakunnansyyttäjän virkaan, ottaneet Nissisen kanssa puheeksi tämän ilmiselvän esteellisyyden koulutushankinnoissa. Alaistensa varoituksista huolimatta Nissinen oli jatkanut aktiivisesti veljensä Vesa Nissisen koulutusfirman markkinointia. Nissinen on kertonut esitutkinnassa menetelleensä näin, koska hän oli jotenkin "hurahtanut" syväjohtamismenetelmään, joka oli pitkälti Vesan ideoima ja kehittämä koulutusmuoto.

12. Nykyisin vallalla olevan ja lakiin perustuvan periaatteen (todistelun välittömyysperiaate) mukaan esitutkintamateriaalia ei voida käyttää suullisessa oikeudenkäynnissä sellaisenaan syytettä tukevana näyttönä. KKO:n osalta tästä ei tosin ole laissa nimenomaista säännöstä tilanteessa, jossa KKO toimii ensimmäisenä oikeusasteena. Olisi kuitenkin hyvin omituista ja sangen merkillistä, jos KKO tässä tapauksessa eli Nissisen jutussa katsoisi voivansa tyystin  ohittaa edellä mainitun periaatteen ja sen todistelulle asettamat vaatimukset. On siten johdonmukaista lähteä siitä, että kun syyttäjä on luopunut kymmenen todistajan, joita voidaan perustellusti kutsua avaintodistajiksi, kuulemisesta pääkäsittelyssä, hänen näyttönsä perustuu yksinomaan Matti Nissisen omaan kertomukseen ja asiassa esitettäviin kirjallisiin todisteisiin. Kun Matti Nissinen tulee epäilemttä 15.11. kertomaan, että hänen toimintansa perustui ajattelemattomuuteen ja harkitsemattomuuteen, KKO ei voi tuomita häntä tahallisesta virkarikoksesta, josta syyttäjä on esittänyt ensisijaisen syytevaatimuksen.

13. Jotta KKO:lla olisi edellytykset tuomita vastaaja tahallisesta rikoksesta, olisi syyttäjän haastehakemuksessa todistajiksi nimettyjä Matti Nissisen alaisia tai ainakin osaa heistä kuultava todistajina KKO:n suullisessa käsittelyssä 15.11.  On selvää, että mainittujen todistajien kuulemisella olisi merkitystä myös vastaajalle tuomittavan rangaistuksen mittaamisen ja mahdollisen viraltapanon osalta. Sillä, miten Matti Nissisen on suhtautunut alaistensa ilmiselvään esteellisyyttä koskevaan varoitteluun, on tietenkin tärkeä merkitys, todisteena kun arvioidaan Nissisen väitettyä tahallisuutta.

14. Miksi syyttäjä siis on yllättäen luopunut ko. avaintodistajien kuulemisesta? Kimmo Hakonen lausui toimittaja Susanna Reinbothille, että syynä on se, että Matti Nissisen on 6.10.2017 KKO:lle toimittamassaan vastinekirjelmässä myöntänyt osallistuneensa esteellisenä kaikkien syytteessä tarkoitettujen hankinta-asioiden käsittelyyn. Hakonen jatkoi: "Jos näin on, luovun haastahakemuksessa nimettyjen todistajien kuulemisesta". 

15. Kimmo Hakosen tulisi kokeneena lakimiehenä ja korkeana laillisuusvalvojana kuitenkin ymmärtää ("mieltää"), että mainittujen todistajien kuulemisella ei ole merkitystä vain esteellisyyskysymyksen selvittämisen osalta, van sillä on tärkeä merkitys myös ja nimenomaan Matti Nissisen väitettyä tahallisuutta contra tuottamusta harkittaessa. Samoin rangaistuksen mittaamisen ja mahdollisen viraltapanoseuraamuksen kohdalla. Nissisen tahallisuus voidaan luotettavasti näyttää toteen vain Jorma Kalskeen ja haastehakemuksessa todistajiksi nimettyjen valtionsyyttäjien kertomuksilla. Heitä olisi siten kuultava todistajina KKO:n istunnossa henkilökohtaisesti, koska heidän esitutkintakertomuksiaan ei voida sellaisinaan hyöydyntää todisteina.

16. Olisiko syyttäjä Kimmo Hakonen kenties saanut jonkinaisen "vinkin" luopua mainittujen todistajien kulemisesta KKO:lta, esimerkiksi tuomioistuimen esittelijän välityksellä? Tätä voidaan pohtia. Tämä seikka tuli mieleen, sillä Yle uutisten toimittaja Ari Mölsä  kertoi 17. lokakuuta kello 20.30 uutislähetyksessä, miten oikeuden puheenjohtajana toiminut KKO:n presidentti Timo Esko oli valmisteluistunnossa todennut ykskantaan, että "he", siis KKO:n kokoonpano, aikovat selvitä suullisesta käsittelystä yhden ainoaan päivän istunnolla. Ari Mölsä ihmetteli uutislähetyksessä Eskon tokaisua ääneen. Tuskinpa Timo Esko olisi tuollaista lausuntoa antanut, jollei hän olisi ollut varma tieto siitä, että Hakonen aikoo luopua haastehakemuksessa mainittujen 10 todistajan kuulemisesta. Asiaan on toki saattanut vaikuttaa myös Jorma Kalskeen ja valtionsyyttäjien haluttomuus saapua todistamaan esimiestään Matti Nissistä vastaan.

17. Syyttäjä Kimmo Hakosella on vielä hyvää aikaa tarkistaa todistajien kuulemista koskevaa kannanottoaan ja nimetä haastehakemuksessa todistajiksi mainituista kymmenestä henkilöstä ainakin osa todistajiksi KKO:n istunnossa 15.11.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

70. Virkasyytejuttu oikeuskansleri vs. valtakunnansyyttäjä alkoi KKO:ssa


Oikealla asianajaja Jarkko Jaatela, vasemalla syyttäjäkaksikko Kimmo Hakonen ja Petri Martikainen, taustalla toimittajia ja yleisöä

1. Korkeimmassa oikeudessa (KKO) alkoi eilen harvinainen oikeudenkäynti, jossa  valtioneuvoston oikeuskansleri ajaa syytettä valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä vastaan tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

2. Kysymyksessä oli valmisteluistunto, jossa ei varsinaisesti riidelty mistään, sillä valmistelun tarkoituksena on esittää asianosaisten vaatimukset ja lyhyesti niiden perusteet sekä kartoittaa se todistusaineisto, joka pääkäsittelyssä tullaan oikeudelle esittämään. Valmisteluistunnossa rikosasian esitutkinta-aineisto tulee julkiseksi, millä on etenkin tiedotusvälineiden kannalta suuri merkitys.

3. KKO:n pääkäsittely, jota KKO itse ilmeisesti kutsuu vanhan tavan mukaan edelleen suulliseksi käsittelyksi,  pidetään ko. asiassa 15. marraskuuta. Vanhastaan noudattamansa tavan mukaan KKO ei ratkaise asiaa vielä pääkäsittelyssä, vaan pääkäsittelyyn jälkeen toimitetaan vielä kirjallinen esittely - siinä asianosaiset eivät ole saapuvilla - jossa asia ratkaistaan. Tämä käytäntö on toki jo aikansa elänyt, sillä siinä välittömyysperiaate ei täysin toteudu. Esimerkiksi Ruotsin korkeimmassa oikeudessa pääkäsittelyn jälkeen ei toimiteta esittelymenettelyä.

4. Syytettä jutussa ajaa apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen (56). Hänen rinnallaan eilisessä istunnossa esiintyi oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkö Petri Martikainen (45). Molemmat ovat suorittaneet OTK-tutkinnon Lapin yliopistossa, Martikainen myös OTL-tutkinnon. Asetelma muistuttaa melko tavalla Valtakunnanoikeudessa 1993 käytyä Juhantalo -prosessia, jossa syytettä ajaneen eduskunnan oikeusasiamiehen Jacob Södermanin rinnalla avustajana esiintyi oikeusasiamiehen kanslian esittelijäneuvos, OTT Jaakko Jonkka.

5. Matti Nissinen (60), jonka oikeusminsteriö on elokuun lopussa pidättänyt toistaiseksi virastaan, ei ollut istunnossa saapuvilla. Häntä edusti asiamiehenä helsinkiläinen asianajaja Jarkko Jaatela (58). Pääkäsittelyyn Nissisen on tultava henkilökohtaisesti paikalle. Matti Nissinen on OTL-tutkinnon suorittanut lakimies, joka on toiminut johtavana kihlakunnansyyttäjänä, valtionsyyttäjänä (1997-2007),  Itä-Suomen syyttäjäviraston päällikkönä (2007-2010) ja vuodesta 2010 lähtien valtakunnansyyttäjänä.

6. KKO käsittelee Nisssisen jutun normaalisissa viiden tuomarin kokoonpanossa. Sen puheenjohtajana toimii presidentti Timo Esko (65) ja muina jäseniä oikeusneuvokset Gustav Bygglin (66), Jukka Sippo (56), Mika Huovila (58) ja Lena Engstrand (50). Esittelijä on esittelijäneuvos Jukka-Pekka Salonen (55), joka osallistuu myös istuntokäsittelyihin. Vertailun vuoksi todettakoon, että Ruotsin ylimmässä oikeudessa ei ole esittelijää, jos asiassa toimitetaan pääkäsittely.

7. Tuossa on lyhyesti kuvattuna oikeuden näyttämö ja siinä esiintyvien henkilöiden roolijako.  Siihen voidaan lisätä, että istunto pidettiin KKO:n toimitalon kolmannen kerroksen suullisille käsittelyille varatussa melko pienessä salissa, jossa yleisölle ei ole varattu kovinkaan paljon tilaa. Voi olla, että pääkäsitelyä varten KKO:n joutuu etsimään suuremman istuntosalin talon ulkopuolelta.

8. Syyttäjä Kimmo Hakonen ilmoitti eilen vaativansa Matti Nissiselle rangaistusta tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, josta säädetään rikoslain (RL) 40 luvun 9 §:ssä. Vaihtoehtoisena syytteenä Hakonen esittänyt rangaistusvaatimuksen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (RL 40:10). Tekoajaksi haastehakemuksessa mainitaan kesäkuu 2007 - helmikuu 2017 ja tekopaikoksi Mikkeli ja Helsinki. 

9. Haastehakemukseen sisältyvän syytteen teonkuvauksen mukaan Matti Nissinen on Itä-Suomen syyttäjänviraston johtavana kihlakunnansyyttäjänä ja valtakunnansyyttäjänä tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistumalla esteellisenä sellaisten syyttäjälaitoksen hankinta-asioiden käsittelyyn, joissa on hankittu Deep Lead Oy:ltä (23.10.2008 asti Syväjohtaminen DL Oy) johtamisvalmennusta Itä-Suomen syyttäjänvirastolle ja Valtakunnansyyttäjänvirastolle. 

10. Hankinnat on syytteen mukaan tehty Matti Nissisen aloitteesta. Hän on Itä-Suomen syyttäjänviraston johtavana kihlakunnansyyttäjänä päättänyt kyseisistä syyttäjänviraston hankinnoista ja hyväksynyt niitä koskevat laskut. Valtakunnansyyttäjänä Nissinen on tosiasiallisesti päättänyt kyseisistä Valtakunnansyyttäjänviraston hankinnoista, osallistunut asian käsittelyyn Valtakunnansyyttäjänviraston johtoryhmässä sekä päättänyt kahden oman niin sanotun uusintaprofiilin tilaamisesta Deep Lead Oy:ltä. Toteutuneiden hankintojen yhteisarvo on Itä- Suomen syyttäjänvirastossa 11.235,71 euroa ja Valtakunnansyyttäjänvirastossa 20.943,50 euroa. 

11. Syytteen mukaan hankinnat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden samankaltaisuutensa ja yhteisen motivaatiotaustansa vuoksi. Kyse on syväjohtamisen käyttämisestä johtamismenetelmänä ja johtamisvalmennusmenetelmänä syyttäjälaitoksessa. Syväjohtaminen on Matti Nissisen veljen Vesa Nissisen kehittämä johtamisoppi sekä rekisteröity tavaramerkki johtamisvalmennusjatkumolle, jota Deep Lead Oy käyttää elinkeinotoiminnassaan. Vesa Nissinen on yksi Deep Lead Oy:n perustajista, sen enemmistöosakas ja sen hallituksen puheenjohtaja (välillä jäsen). - Tässä valissä voidaan todeta, että Vesa Nissinen on koulutukseltaan Lapin yliopistossa väitellyt kasvatustieten tohtori ja ammatiltaan eversti, jolla on virka Puolutusvoimien tutkimuslaitoksen johtajana.

12. Syyttäjä katsoo, että Matti Nissinen on ollut tietoinen veljensä Vesa Nissisen roolista syväjohtamisen kehittäjänä sekä asemasta Deep Lead Oy:ssä. Hänen on täytynyt mieltää, että hän osallistuu toiminnallaan sellaisten asioiden käsittelyyn, joiden ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä Deep Lead Oy:lle.

13. Syytteen mukaan johtavan kihlakunnansyyttäjän ja valtakunnansyyttäjän asema ja tehtävät, ylimmän syyttäjän oman toiminnan vaikutus koko syyttäjälaitoksen toimintaan ja sitä kohtaan tunnettavaan luottamukseen, Matti Nissisen syväjohtamisen käyttämistä syyttäjälaitoksessa edistävän toiminnan pitkäaikaisuus sekä hankintojen arvo huomioon ottaen hänen toimintaansa ei voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.


14. Syytteessä vaaditaan, että Matti Nissinen on tuomittava vähintään 60 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. Tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta voidaan tuomita myös vankeutta enintään yksi vuosi. Minusta vaaditun päiväsakon määrä vaikutti yllättävän alhaiselta, sillä voisin kuvitella, että jos syyte hyväksytään, tekijä voitaisiin tällaisessa tapauksessa tuomita 90-100 päiväsakon suuruiseen rangaistukseen.  Tuomioistuin ei ole kuitenkaan sidottu syyttäjän vaatiman rangaistuksen määrään tai lajiin, mikä tarkoittaa  sitä, että KKO voi tuomita syytetyn vaadittua ankarampaan sakkorangaistukseen tai sakon sijasta vankeuteen.


15. Tahallisen virkavelvollisuuden rikkomiseen syyllistynyt virkamies voidaan tuomita myös menettämään virkansa RL 40:9:ssä mainittujen edellytysten täyttyessä. Syyttäjä ei ainakaan eilen esittänyt viraltapanoa koskevaa vaatimusta. Tuomioistuin voi tuomita viraltapanoakoskevan seuraamuksen myös viran puolesta eli  omasta aloitteestaan, jos se katsoo viraltapanoon olevan laissa mainitut edellytykset. Viraltapano ei kuitenkaan saa tulla syytetylle yllätyksenä, mikä merkitsee sitä, että tuomioistuimen on otettava sanotun rangaistuksen mahdollisuus esille ja keskustelun kohteeksi pääkäsittelyssä.


16. Asianajaja Jarkko Jaatela ilmoitti Matti Nissisen myöntävän esteellisyytensä ja sen, että hän on syyllistynyt asiassa tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Nissinen siis kiistää syyllistyneensä tahalliseen virkarikokseen. Jaatelan mukaan Nissinen on ollut esteellinen, koska se yritys, mistä syyttäjien koulutusta on hankttu, liittyy häneen veljeensä. Tämä on Jaatelan mukaan tapahtunut kuitenkin huolimattomuudesta ja harkitsemattomuudesta,  ei tahallaan. 


17. Asianosaisten kesken on rikosnimikkeen lisäksi erimielisyyttä myös tekoajasta ja syyteoikeuden vanhenemisesta. Asianajaja Jaatela katsoi,  että rikos on ollut huomattavasti lyhytkestoisempi kuin mitä syyttäjä on väittänyt,  sillä se on tapahtunut vuoden 2012 lokakuun ja vuoden 2015 huhtikuun välisenä aikana.Tätä vanhemmat teot ovat Jaatelan mukaan vanhentuneet. Tämä näkemys perustuu ensinnäkin siihen, että tuottamuksellinen virkarikos vanhenee jo viidessä vuodessa, mutta tahallinen virkavevollisuuden rikkominen vasta 10 vuodessa. Toiseksi puolustuksen mukaan jokaista koulutuksen hankintapätöstä olisi tarkasteltava erillisinä tekoina, kun taas syyttäjän mukaan kaikki hankinnat muodostavat samankaltaisuutensa ja yhteisen motivaatiotaustansa johdosta yhtenäisen kokonaisuuden, jolloin varhaisimmatkaan teot eli esteellisenä tehnyt hankinnat eivät ole vanhentuneet.


perjantai 6. lokakuuta 2017

69. KKO 2017:65. Todistelu, todistaja, hyödyntämiskielto

1. Etelän lomalla seurataan myös kotimaan tapahtumia.

2. Eilen huomasin KKO:n antaman mielenkiintoiselta vaikuttavan ennakkopäätöksen 2017:65. Se koskee tapausta, jossa syyttäjä oli petosta ym. koskevassa jutussa nimennyt todistajaksi B:n, joka on syytetty A:n äiti.

3. Äiti kieltäytyi todistamasta, mihin hänellä lain mukaan sukulaissuhteensa perusteella oli oikeus.

4. Helsingin hovioikeudessa syyttäjä esitti todisteiksi kolme telepakkokeinojen avulla saatua nauhoitusta ja niistä tehtyä litterointia, joista yksi sisälsi A:n ja B:n välisen keskustelun ja kaksi B:n ja A:n rikoskumppaniksi väitetyn henkilön välistä keskustelua seikoista, jotka koskivat syytteenalaisten rikosten tekemistä.

5. Hovioikeus ei sallinut litterointien käyttämistä todisteina vedoten B:n kokonaiskieltäytymisoikeuteen. - Vrt. myös KKO 1995:66.

6. KKO sen sijaan esittämilläsi perusteilla salli ko. todisteiden eli äitinsä käyminen keskustelujen esittämisen ja hyödyntämisen todisteina A:ta vastaan.

7. Ratkaisu vaikuttaa ensi näkemältä perustellulta. Olisin kuitenkin odottanut KKO:lta pro et contra - metodin mukaista perustelutyyliä eli myös ratkaisun lopputulosta vastaan puhuvien seikkojen esiintuomista ja kannanottoa siitä, miksi niitä ei voitu hyväksyä.

8. Perusteluissa positiivista on se, että niissä on viitattu myös oikeuskirjallisuuteen  (kappale 27).  Tosin ei itse ratkaistavana olevan kysymyksen osalta, vaan eräiden lähtökohtien eli asianosaisen läheisen kokonaiskieltäytymisoikeuden osalta ja "jo vanhastaan" -liitynnällä.

9. KKO on viitannut oikeuskirjallisuuteen myös edellisenä päivänä antamassaan ratkaisussa 2017:64.
Jokohan KKO olisi vihdoin ja viimein luopumassa aiemmin sitkeästi omaksumastaan kielteisestä kannasta po. suhteessa? Olisihan sen jo korkea aika aika näin tehdäkin!