1. Korkein oikeus (KKO) esitti tänään täysistunnossaan, että 1.5.2018 vapautuviin jäsenen virkoihin nimitetään professori, oikeustieteen tohtori Eva Tammi-Salminen ja professori, oikeustieteen tohtori Jussi Tapani, tässä järjestyksessä.
2. Tammi-Salminen (s. 1971) on toiminut koko työuransa erilaisissa yliopistollisissa tutkimus- ja opetustehtävissä kolmessa kotimaisessa yliopistossa, kuten myös tutkijana Suomen Akatemiassa. Hän on työskennellyt jo pitkään professorina, ensin esineoikeuden professorina Lapin yliopistossa ja nykyisin siviilioikeuden professorina Turun yliopistossa.
3. Tapani (s. 1973) on puolestaan toiminut pitkään rikosoikeuden professorina Turun yliopistossa. Aikaisemmin hän on työskennellyt erilaisissa yliopistollisissa tutkimus- ja opetustehtävissä neljässä kotimaisessa yliopistossa sekä kahdessa ulkomaisessa yliopistossa ja instituutissa.
4. Oikeusministeriö tulee esittelemään virkojen täyttöä koskevan asian valtioneuvoston yleisistunnossa. Päätöksen nimityksestä tekee tasavallan presidentti.
5. Selvää on, että presidentti nimittää virkoihin edellä mainitut juristit. Presidentti ei ole miesmuisitin poikennut KKO:n virkaesityksestä. Viimeksi näin tapahtui vuonna 1970, jolloin presidentti Urho Kekkonen nimitti oikeusneuvoksen virkaan vastoin KKO:n tahtoa 32-vuotiaan rikosoikeuden apulaisprofessori Olavi Heinosen. KKO:ssa Heinonen ei saanut yhtään puoltoääntä. Kekkonen halusi ko. nimityspäätöksellään näpäyttää vanhoilliseksi haukkumaansa korkeinta oikeutta.
6. Miten KKO:n tämänpäiväisiä virkaesityksiä olisi voitaisiin kommentioda? Olen blogijutussa numero 91, jonka väsäsin 1. maaliskuuta, esitellyt lukijoille aika laajasti juristit, jotka hakivat kahta avoinna olevaa jäsenen virkaa. Päädyin pohdinnoissani siihen, että vahvoilla nimitysasiassa olisivat asianajat Riitta Leppiniemi ja Markku Fredman, professorit Eva Tammi-Salminen ja Jussi Tapani sekä hovioikeudenneuvos Timo Ojala. Ennustin, että KKO tulee esittämään toiseen virkaan naista ja toiseen miestä.
7. Veikkaukseni toteutui viimeksi mainitun kysymyksen osalta, sillä ensimmäisenä täytettävään jäsenen virkaan KKO päätti esittää Eva Tammi-Salmista ja toisena täytettävään virkaan Jussi Tapania. Olin oikeassa myös sikäli, että näillä kahdella professorilla olisi hyvät mahdollisuudet päästä jäsenen virkaan. Sitä en kyllä osannut odottaa, että kumpaankin virkaan esitetään professoria. Hovioikeudenneuvos Timo Ojala karsiutui luultavasti finaalista lähinnä siksi, että hän on vielä aika nuori eli 42-vuotias. Markku Fredman ja Riitta Leppiniemi jäivät "rannalle" luultavasti osin siksi, että molemmat ovat avustajina tavallaan kiinni laajassa Aarnio -jutussa, jonka pääkäsittely jatkuu kesäkuuhun puolelle Helsingin hovioikeudessa.
8. Sain korkeimmasta oikeudesta tilaamani KKO:n 19-sivuisen esityskirjeen tasavallan presidentille sekä kaikkia viranhakijoita koskevat ansioyhteenvedot. Esityskirjeen mukaan loppusuoralle hakijoista selvisivät Markku Fredman, KHO:n oikeusneuvos Alice Guimaraes-Purokoski, Eva Tammi-Salminen ja Jussi Tapani. Korkein oikeus äänestää virkaesityksistä varsin harvoin. Nyt tällainen "ihme" kuitenkin koettiin, sillä kannatusta saivat kaikki neljä edellä mainittua hakijaa.
9. Oikeusneuvokset Mika Ilveskero ja Tatu Leppänen päätyivät siihen, että ensimmäisenä tai ainakin toisena täytettävään virkaan tulisi esittää Markku Fredman. Oikeusneuvokset Päivi Hirvelä, Tuula Pynnä ja Pekka Koponen katsoivat laajasti kantaansa perustellen, että ensimmäisenä tai ainakin toisena täytettävään vikaan tulisi esittää oikeusneuvos Alice Guimaraes-Purokoski. Oikeusneuvokset Mika Huovila ja Jukka Sippo puolestaan katsoivat, että Guimaraes-Purokoski tulisi esittää toisena täytettävään virkaan; ensimmäiseen siis, kuten enemmistökin, he nimesivät Eva Tammi-Salminen.
10. Kuten lukijat varmaan arvaavat, minusta Ilveskeron ja Leppäsen kanta on ymmärrettävä ja hyvin perusteltu. Oikeusneuvokset puolsivat Fredmanin esittämistä näin:
Hakijoista vahvimpana ehdokkaana tässä viranhaussa erottuu Fredman. Fredmanilla on rikosoikeudesta pitkäaikainen ja laaja kokemus, joka perustuu hänen hoitamiinsa asianajotehtäviin kotimaisissa tuomioistuimissa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ja EU:n tuomioistuimessa sekä hänen osallistumiseensa erilaisiin lainvalmisteluhankkeisiin, hänen kirjalliseen tuotantoonsa ja koulutustoimintaansa. Hänen monipuolinen toimintansa eri tehtävissä ja haastattelussa antamansa kuva osoittavat, että hänellä on erinomaiset ammatilliset ja henkilökohtaiset valmiudet korkeimmassa oikeudessa tapahtuvaan oikeuden kehittämiseen.
11. Minusta kyseiset oikeusneuvokset olisivat voineet korostaa rikosoikeduen ohella myös Markku Fredmanin prosessioikeudellista osaamista ja kokemusta, joka ilmenee hyvin mm. hänen julkaisemistaan lukuisista artikkeleista ja kirjoista. Fredman on yhtenä kirjoittajana laajasssa ( reilut 1 200 sivua) käsittelevässä Esitutkinta ja pakkokeinot -kirjassa ja hänen on julkaissut lähes tuhat sivuisen Rikosasianajajan käsikirja -nimisen teoksen. Fredman väitelee 19.5. - missäpäpä muualla kuin Turun yliopistossa(!), josta nyt kaksi professoria siirtyy puolestaan Helsinkiin ja KKO:een - oikeustieteen tohtoriksi puolustajan roolia koskevalla tutkimuksellaan. Fredmanin julkaisujen luettelo vuodesta 1989 lähtien on kunnioitettavan pitkä; hänhän on julkaissut jopa enemmän kuin monet professorit - en tarkoita tällä toki Eva Tammi-Salmista tai Jussi Tapania. Fredman on valittu Vuoden Asianajajaksi vuonna 2003 ja hän saanut arvostetun Matti Ylöstalo -palkinnon - asianajien eräänlaisen Finlandia -palkinnon, vuonna 2009 sekä Syyttäjälaitosmitallin vuonna 2014. Harvoin korkeimpaan oikeuteen on pyrkinyt niin pätevää juristia kuin Markku Fredman.
12. Sitä vastoin en ole vakuuttunut siitä, että Guimares-Purokoski olisi ollut kovin hyvä valinta KKO:n jäseneksi. Perustelen tätä sillä, että hänen ansionsa, joihin häntä puoltaneet oikeusneuvokset ovat äänestyslausumassaan vedonneet, osoittaa aika selvästi, että G-P:n oikea tuomioistuin on juuri KHO, jossa käsiteltäviin asioihin G-P on hyvin perehtynyt. Guimares-Purokoski tuntee toki erinomaisen hyvin EU-oikeutta, mutta tämä seikka on minusta merkityksellisempi KHO:n kuin KKO:n lainkäytössä. Oikeusneuvos Tuula Pynnä, joka siis kannatti Guimares-Purokosken nimittämistä, siirtyi aikanaan KKO:een juuri KHO:n jäsenen tehtävästä, mutta on syytä muistaa, että Pynnä on toiminut "nuoruudessaan" pitkään eli kymmenkunta vuotta käräjätuomarina. Kyse voi kenties olla siitä, että oikeusneuvos Pynnä on hakeutumassa EU-tuomioistuimen jäseneksi, kun Allan Rosaksen toimikausi pian päättyy, ja Guimares-Purokoski olisi tämän vuoksi haluttu saada Pynnän tilalle KKO:een.
13. En pidä professorin tai edes kahden professorin yhtäaikaista nimitystä KKO:n jäseneksi suinkaan huonona asiana. Päinvastoin olen jo pidemmän aikaa KKO:n jäsenten nimitysasioita blogissa pohtiessani ihmetellyt, miksi professoreita ei ole pitkään aikaan nimitetty KKO:n jäseniksi. Edellisen kerran tällainen "ihme" tapahtui vuonna 1990, jolloin nimityksen sai esineoikeuden professori Juhani Wirilander. Vuonna 1983 oikeusneuvokseksi nimitettin kauppaoikeuden professori Pirkko-Liisa Aro, nykyisin Haarmann. Professori Curt Olsson nimitettiin KKO:n jäseneksi 1970, ja myöhemmin samana vuonna kyseisen nimityksen sai apulaisprofessori Olavi Heinonen, kuten edellä jo mainitsin. Kun edellisestä professori-oikeusneuvos -nimityksestä on jo 28 vuotta, oli korkea aika saada asiaan korjaus.
14. Vertailun vuosi on syytä todeta, että Ruotsin korkeimmassa oikeudessa (HD) on jatkuvasti ollut jäsenenä pari kolme professoritaustaista lakimiestä kerrallaan. HD:n nykyisistä jäsenistä - Ruotsin ylimmässä oikeudessa on vain 16 jäsentä, joista kaksi sitä paitsi toimii lakineuvoston (lagrådet) jäsenenä eikä siis osallistu lainkäyttöön - entisiä professoreita ovat Johnny Herre, Svante O. Johansson ja Petter Asp. Herre ja Johansson ovat sivilistejä ja Petter Asp puolestaan rikosoikeuden professori. Lisäksi HD:n puheenjohtaja Stefan Lindskog, joka jää kohta eläkkeelle, on toiminut, paitsi menestyvänä asianajajana, myös apulaisprofessorina ja kirjoittanut monia paksuja oppikirjoja, käsikirjoja (mm. välimiesmenettelystä) sekä tosi tieteellisiä monografioita.
15. Ruotsin HD:n jäsenkunnassa on nykyisin (vain) neljä oikeustieteen tohtoria, kun taas Suomen KKO:ssa tohtoreita tulee toukokuun alusta olemaan kahdeksan. Suomi seuraa nyt Ruotsin HD:n esimerkkiä siinä, että oikeusneuvokseksi nimitetään rikosoikeuden professori. Pidän nyt esitettyjä nimityksiä onnistuneina sikäli, että toinen virkaan esitetyistä on siviili- ja toinen puolestaan rikosoikeuden professori. Nähtäväksi jää, milloin KKO:n jäseneksi nimitetään prosessioikeuden professori.
16. Nyt nimitettäviksi esitetyt lakimiehet ovat suhteellisen nuoria, sillä Eva Tammi-Salminen on 47-vuotias ja Jussi Tapani 44-vuotias. Tämä ei ole kuitenkaan kovinkaan poikkeuksellista, sillä onhan KKO:een on nimitetty toisinaan vielä paljon nuorempia lakimiehiä. Olavi Heinonen oli nimityshetkellä 32-vuotias, ja niin ikään rikosoikeudesta väitellyt Paavo Kekomäki nimitetiin vuonna 1933 ylimpään oikeuteen 37-vuotiaana; hän oli oikeusneuvoksena 33 vuotta. Myöhemmin Helsingin hovioikeuden presidenttinä tunnetuksi tullut Y.J. Hakulinen, jonka komennossa aloitin 70-luvun alussa oman tuomarinurani, oli 35-vuotias saadessaan nimityksen KKO:n jäseneksi.
