torstai 23. marraskuuta 2017

75. Professorit median lausuntoautomaatteina

                                  Oikeusoppinut Tolvanen sorvin ääressä

1. Rikosuutisilla on merkittävä asema madiatalojen uutisvirrassa.  Päivä- ja erityisesti iltapäivälehdet sekä radio- ja tv-kanavat kertovat lähes joka päivä huomiota herättävistä ja ihmisten mieliä enemmän tai vähemmän kuohuttavista rikoksista ja niiden esitutkinnasta ja oikeudenkäynneistä.

2. Rikostapauksista uutisoivat toimittajat turvautuvat juttuja laatiessaan usein lainopillisen koulutuksen saaneiden asiantuntijoiden apuun. Varsinkin juristiprofessoreiden haastattelut ovat tällöin avainasemassa.Tämä on ymmärrettävää, sillä korkeasti koulutettujen  ja kokeneiden asiatuntijoiden kommentit ovat omiaan lisämään uutisjutujen mielenkiintoa ja auttamaan ihmisiä tapausten arvioinnissa ja oman kannan muodostamisessa. Professoreiden lausunnoilla toimittaja saa vaikkapa koko sivun mittaisen juttunsa melko vaivattomasti tehtyä. Professoreita on tapana kutsua mediassa nimikkeellä "oikeusoppineet" tai lyhyesti vielä oudommalla nimellä "oppineet". (Latojan huomautus: Eikö nimike "lainoppinut" riittäisi?)

3. Otetaanpa tästä tarkasteltavaksi yksi tuore esimerkki. Rikosoikeuden professorit ovat tällä viikolla ottaneet kantaa Turun hovioikeuden viime perjantaina (17.11.) antamaan tuomioon, jolla hovioikeus, Pirkanmaan käräjäoikeuden asiassa aiemmin antaman ratkaisun hyväksyen, hylkäsi  23-vuotiaan turvapaikanhakijan Juusuf Muhamed Abbudin syytteen 10-vuotiaan tytön törkeästä raiskauksesta, vaikka mies oli ollut (kerrostalon pihalla) sukupuoliyhteydessä tämän kanssa. 

4. Pirkanmaan käräjäoikeus, jonka viime maaliskussa antaman tuomion Turun hovioikeus nyt siis pysytti, tuomitsi miehen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (RL 20:7) kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden mukaan jutussa ei ollut esitetty riittävää näyttöä siitä, että syytetty olisi syyttäjän väittämällä tavalla eli väkivaltaa käyttäen (RL 20:1.1) pakottanut tytön sukupuoliyhteyteen. Käräjäoikeuden tuomiostaan antaman julkisen selosteen mukaan oraalisen ja vaginaalisen sukupuoliyhteyden ei ole näytetty tapahtuneen vastoin tytön tahtoa.

5. Rikoksen uhrin edustaja vaati tapauksesssa syytetylle rangaistusta törkeästä raiskauksesta (RL 20:2) väkivallalla pakottamisen lisäksi myös RL 20 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella siksi, että mies oli käyttänyt hyväkseen sitä, ettei tyttö ollut kyennyt puolustamaan itseään eikä ilmaisemaan tahtoaan pelon ja iästään johtuvan avuttoman tilansa takia (RL 20:1.2). Hovioikeus hylkäsi raiskaussyytteen myös tällä perusteella, koska pelkotilasta tai muusta avuttomasta tilasta ei esitetty jutussa näyttöä. Hovioikeuden perustelun mukaan laissa mainittu sanonta "muu avuton tila" tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa uhri on huumaavan aineen käytön takia tahdoton; uhrin ikää ei sen sijaan mainita lakitekstissä esimerkkinä avuttomasta tilasta. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion, jolla Abbud oli tuomittu törkeästä lapsen hyväksikäytöstä 3 vuodeksi vankeuteen. Abbud määrättiin maksamaan uhrille korvaukseksi kärsimyksestä 3 000 euroa, uhri oli vaatinut 17 000 euron suuruista summaa.

6. Ainakin kolme rikosoikeuden professoria on noussut hovioikeuden ratkaisun johdosta ns. "takajaloilleen"; heitä voi kyllä olla enemmänkin, sillä en toki seuraa tasavallan kaikkia tiedotusvälineitä.  

7. Eniten äänessä näytää tässäkin tapauksessa olleen Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen, jolta media on pyytänyt ylivoimaisesti eniten haastatteluja; hyvänä kakkosena tässä kisassa tulee hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää. Tolvanen on kommentoinut Turun hovioikeuden ratkaisua ainakin neljässä eri lehdessä. Tolvasta säestää usein, niin myös tässä tapauksessa, Turun yliopiston rikosoikeuden professori Jussi Tapani; nyt Tapani on kommentoinut asiaa ainakin kahdessa lehdessä. Näiden kahden "mohikaanin" lisäksi TV1:n eilisessä A -studiossa haastateltiin Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Minna Kimpimäkeä, joka nimitettiin viime vuonna Terttu Utriaisen seuraajaksi Lappiin. Emerita Utriainen jakelee edelleen ahkerasti lausuntoja medialle. Hän ja Matti Tolvanen, muiden muassa, kommentoivat lehdille 10-vuotiaan tytön tapausta jo Pirkanmaan käräjäoikeuden viime maaliskuussa antaman tuomion jälkeen.

8. Tolvanen, Tapani ja Kimpimäki olivat hovioikeuden ratkaisua kummastelevissa lausunnoissaan toki oikealla asialla. Jussi Tapani luonnehtii nykyistä oikeuskäytäntöä mainituissa tilanteissa herrasmiesmäiseen tapaansa "ongelmalliseksi". Matti Tolvanen oli hieman kärkevämpi, sillä hänen mielestään kymmenvuotias lapsi ei pysty ymmärtämään asiaa ja siten ylipäätään vastustamaan pahoissa aikeissa olevaa aikuista; Tolvasen mukaan hovioikeuden ratkaisu on siis virheellinen. Tolvanen ja Jussi Tapani toivoivat, että uhrin (asianomistajan) edustaja hakisi valituslupaa, joka saattaisi KKO:lta hyvinkin hellitä. 

9. Minna Kimpimäki selvitteli eilen A-studiossa rauhalliseen tyyliinsä raiskausta koskevan sääntelyn kehitystä ja ongelmakohtia moitiskellen pykälien aukollisuutta ja tilkkutäkkimäisyyttä. Hänen mielestään uhrin puolustuskyvyttömyyden osoittamisen kynnys on Suomessa korkealla. Kimpimäen mukaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tulisi tuomita nykyistä useammin raiskauksena. Raiskaussäännöksiä tulisi muuttaa siten, että raiskauksen lähtökohtana ei olisi enää pakottamisen osoittaminen, vaan raiskaus olisi kyseessä, jos sukupuoliyhteydessä ollaan vastoin suostumusta ja tahtoa. Kimpimäen mukaan lakiin tulisi kirjata nykyistä tarkemmin tilanteet, joissa sukupuoliyhteyteen ei voida antaa pätevää suostuusta. Yksi näistä tilanteista olisi se, kun teko kohdistuu lapseen.

10. Aivan hyvin pointteja kaikilta kolmelta professorilta. Itse olisin Matti Tolvasen kanssa samaa mieltä siinä, että hovioikeus olisi voinut täysin perustellusti katsoa, että 10-vuotias lapsi on ko. asiassa ikänsä takia kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. Lakiteksti toki sallii tämän järkevän tulkinnan. Tuomarin ei pidä tuijottaa vain sitä, mitä lakiesityksen perusteluissa sanotaan tai ei sanota, vaan käyttää myös omaa järkeään. Pidän selvänä, että KKO myöntäisi uhrille valitusluvan, jos sitä haetaan.

11. Professoreiden tiedotusvälineille antamia haastattelulausuntoja voidaan puoltaa, jos niiden antajat ymmärtävät pysytellä lausuntojen määrän osalta kohtuudessa eivätkä ryhdy ns. päivystäviksi proffiksi tai dosenteiksi. Itsekin olen noita lausuntoja jonkin verran antanut.  Sain joskus pyyntöjä saapua kommentoimaan tapauksia tv- ohjelmiin tai niiden aamulähetyksiin, mutta torjuin nuo pyynnöt; kukapa sitä nyt viitsii lähteä jostakin "Tampereen takaa" Helsinkiin käyttämään aamutuimaan kello 7-8 korkeintaan 10 minuutin puheenvuoron jostakin ratkaisusta tai lain tulkinnasta. Joistakin isoista lehdistä olisi pari kolme kertaa lähetetty toimittaja autokyydillä kotiin haastatteluja tekemään, mutta vastasin aina, että ei kannata tulla. Sen sijaan kommentoin itse asioita lehtien mielipidesivuilla, ja nythän minulla on tämä blogi - itse asiassa kaksi blogia - joissa voin aukoa päätäni aika vapaasti ja vieläpä nopeasti, joskus jo samana päivänä, kun esimerkiksi KKO:n kommentointiin aihetta antava ratkaisu on annettu. 

12. Tuomarit ovat mediaan verrattuna sikäli heikossa asemassa, että he eivät voi mediassa tai somessa juurikaan vastata uutisointiin ja siinä yhteydessä esitetyyn joskus varsin kovaan kritikkiin tai ns. lööppijuttuihin, joita tuomiot ja päätökset ovat tiedotusvälineissä aiheuttaneet. Väitetään, että tuomareiden luottamus mediaan ei olisi kovin hyvissä kantimissa. He eivät voi puuttua siihen, miten media käsittelee esimerkiksi rikostapauksia ja niissä annettavia tuomioita. Tuomarit saattavat väittää, että mediassa pelataan lähinnä vain mielikuvilla eikä tosiasioilla ja oikeilla tiedoilla.

13. Helsingin hovioikeuden maaliskuussa 2016 julkistettu laatuhankeraportti Tuomioistuimet ja media sisältää kovaa mediakritiikkiä: "Media kirjoittaa ja otsikoi uutisia tarkoituksellisen provokatiivisesti tai jättää tahallaan selostamatta joitain asian ratkaisuun liittyviä oleellisia seikkoja". Hovioikeuden ja Helsingin hovioikeuspiirin käräjäoikeuden tuomareista ja oikeustoimittajista koostuvan työryhmän laatima raportti kertoo, miten suomalaiset tiedotusvälineet uutisoivat tuomioistuinten päätöksistä. Työryhmä esitti myös monia konkreettisia parannusehdotuksia median ja tuomioistuimien yhteistyöhön. Raportissa opastetaan tuomareita aika yksityiskohtaisesti medialle puhumisen taidossa ja tiedotteiden kirjoittamisessa, samoin uutisiin päässeiden virheiden korjaamisessa.

14. Raportissa esitetään myös työryhmän kehittelemä ja perustelema ajatus mediatuomarijärjestelmän perustamisesta. Mediatuomarit olisivat oikeudenkäytön ammattilaisia, siis tuomareita, joiden työnkuvaan kuuluisi oikeusjuttujen ja tuomioistuinten ratkaisujen avaaminen medialle tavoitteena virheiden ja väärien tulkintojen vähentäminen. Muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Hollannissa ja Espanjassa mediatuomareita jo on. 

15. Mediatuomarisysteemi näyttää kiinnostavan myös pohjoisessa. Rovaniemen hovioikeuspiirin tuomioistuinten tuomarit ovat juuri tänään kello 12 kokoontumassa Lapin yliopiston Fellman-saliin käsittelemään mm. Ruotsin mediatuomarijärjestelmää, josta heille kertoo Helsingborgin käräjäoikeuden tuomari Emma Regnér. Lapin käräjäoikeuden laamanni Jyrki Kiviniemi puhuu tilaisuudessa aiheesta "Tiedottaminen ja yhteydenpito mediaan" ja  asianajaja Matti Pulkamo puolestaan teemasta "Sosiaalinen media - mahdollisuus vai riippakivi". Iltapäivällä nimekäs panelistien joukko keskustelee aiheesta "Oikeudenhoito ja media".

16. Kysymys siitä, tarvitaanko Suomessa mediatuomareita, on sen verran kiinnostava, että  olen ajatellut kirjoittaa siitä hieman myöhemmin oman blogijuttunsa. Siinä yhteydessä voin käsitellä myös tuomioistuinten tiedottamista, joka on minusta meillä suoraan sanoen lasten kengissä. Hovioikeudet julkaisevat ratkaisujaan hyvin tai oikeastaan onnettoman vähän ja käräjäoikeudet eivät tee sitä lainkaan. Hovioikeuksista oikeastaan vain Helsingin HO julkaisee ratkaisuja koskevia tiedotteita jne. Minusta kaikkien käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien tulisi alkaa reippaasti julkaista sivun pituisia tiedotteista kaikista vähänkin merkittävimmistä ratkaisuistaan. Tiedotteessa mainittaisiin myös asian ratkaisseiden tuomareiden nimet ja se, kuka heistä vastaa median ja ylesiön mahdollisiin asiaa koskeviin kysymyksiin.Tämä olisi siten tapauksen mediatuomari

17. Mikään ei estä tämän lisäksi jokaista tuomioistuinta nimeämästä oikeuden koosta riippuen esimerkiksi 2-3 yleistä mediatuomaria, jotka pitäisivät yhteyttä tiedotusvälineisiin, tiedottaisivat yleensä oikeuden toiminnasta ja tarvittaessa oikaisisivat mediassa esiintyviä virheellisiä tietoja tuomioistuimen toiminnasta. Minusta mediatuomarit voisivat ottaa kantaa myös professoreiden ja muiden tutkijoiden mediassa tietyistä oikeusjutuista antamiin kriittisiin lausuntoihin.

18. Nykyisin mediatuomareina ja samalla kriitikkoina esiintyvät juridiikan professorit, dosentit ja tohtorit. Tuomioistuimien omat mediatuomarit tuntisivat kuitenkin myös kunkin tapauksen yksityiskohdat, joten he osaisivat vastata tutkijoiden kritiikkiin ja valottaa lukijoille sitä, miksi asiassa on päädytty tuomiosta ilmenevään lopputulokseen. Tämä lisäisisi tuomareiden ja tutkijoiden välistä vuoropuhelua, mikä on omiaan edistämaan lainkäytön tuntemusta ja vahvistamaan luottamusta tuomioistuinten toimintaan.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

74. Matti Nissisen via dolorosa


1. Valtakunansyyttäjä Matti Nissisen virkarikosyyteasian käsittely jatkui tänään korkeimmassa oikeudessa (KKO) suullisella käsittelyllä. Tasan kuukausi sitten eli 15.10. asiassa pidettiin valmisteluistunto, josta kerroin blogijutussa numero 70/18.10.2017. 

2. Syyte liittyy syyttäjälaitoksen koulutushankintoihin, joita Matti Nissinen teki ensin Itä-Suomen syyttäjäviraston päällikkönä ja sen jälkeen valtakunnansyyttäjänä. Koulutusta hankittiin Matin pikkuveljen Vesa Nissisen johtamalta ja omistamalta yhtiöltä Deep Lead Oy vuosina 2007-2015.  Asiassa on siten kyse Matti Nissisen esteellisyyteen perustuvasta korruptiosta. Syyttäjä vaatii Nissiselle rangaistusta tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. 

3. Matti Nissinen on myöntänyt olleensa esteelllinen, mutta syyllistyneensä, ei tahalliseen, vaan ainoastaan sitä lievempään tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Hän on sanonut toimintansa johtuneen ajattelemattomuudesta, malttamattomuudesta ja huolimattomuudesta. Puolustuksen mukaan Matilla ei ole ollut rikollista tahtoa hankkia syväjohtamiskoulutusta Deep Leadilta. Esitutkinnassa Matti on kertonut käyneensä vuonna 2005, jolloin hän oli ollut valtionsyyttäjän virassa, itse Deep Ledin syväjohtamiskurssin ja "hurahtaneensa" silloin innoisssaan asiaan niin kovasti, ettei tullut myöhemmin koulutushankinnoista päättäessään ajatelleeksi omaa esteellisyyttään.

4. Valmisteluistunnossa Matti Nissinen ei ollut itse paikalla, vaan häntä edusti asianajaja  Jarkko Jaatela. Tämän päiväiseen istuntoon Matti oli velvoitettu saapumaan henkilökohtaisesti 600 euron sakon uhalla. Matti noudatti oikeuden määräystä ja ilmaantui KKO:n istuntosalin eteishuoneeseen muutamaa minuuttia vaille 10, jolloin istunnon oli määrä alkaa. Matti vaikutti toimittajien mukaan väsyneeltä ja laihtuneelta. Hän oli kasvattunut parran, jota hänellä ei ole aiemmin nähty. Kysyttäessä Matti vastasi toimittajille, että päivä on raskas ja kaikin puolin "viheliäinen". 

5. Kello 10 asianosaiset, median edustajat ja käsittelyä seuraamaan tullut yleisö kutsuttiin saliin, jossa tuomarit jo istuivat tuomaripöydn takana. Oikeuden puheenjohtajana toimii KKO:n presidentti Timo Esko ja muina jäseninä oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Jukka Sippo, Mika Huovila ja Lena Engstrand; siis täsmälleen sama kokoonpano kuin valmisteluistunnossakin. Pöydän takana - toki tuomareista hieman kauempana - istui asian esittelijänä toimiva esittelijäneuvos Jukka-Pekka Salonen. 

6. Syyttäjäkaksikko, eli oikeuskanslerinvirastosta "potrat pojat" Kimmo Hakonen, joka on apulaisoikeuskansleri, ja Petri Martikainen, joka puolestaan on viraston kansliapäällikkö, asettui oman pöytänsä taakse Kauppatorille antavan ikkunan viereen. Heidän vieressään olevan toisen pöydän taakana istuivat Matti Nissinen ja hänen avustajansa Jarkko Jaatela. Heidän takanaan oli toimittajia ja näiden takana yleisöä, arviolta parikymmentä henkeä. Valokuvaajat ja televisiokamerat päästettiin saliin kuvaamaan kymmenen minuutin ajaksi. Kuvaajien poistuttua istunto pääsi alkamaan. 

7. Yle Uutisten Päivi Happonen on raportoinut verkossa istunnon kulkua niin sanotusti "hetki hetkeltä".  Istunnon kulku noudatti tavanmukaista kaavaa, jossa ensin äänessä oli syyttäjä Kimmo Hakonen, joka luki syytekirjelmän. Tämän jälkeen puheenvuoron sai asianajaja Jaatela, joka myönsi Nissisen esteellisyyden, mutta kiisti, että syytetty olisi syyllistynyt tahalliseen virkarikokseen. Päivi Happosen raportin mukaan Matti Nissinen kiisti, että hänen päätöksillään olisi saatu erityistä hyötyä hänen läheisilleen, siis Vesa Nissiselle, joka on Deep Leadin hallituksen puheenjohtaja ja yhtiön suurin osakkeenomistaja ja itse asiassa koko syväjohtamiskoulutuksen henkinen isä ja ko. metodin kehittäjä.

8. Seuraavaksi oli vuorossa Kimmo Hakosen suorittama asiaesittely. Hakonen totesi muun muassa, että Matti Nissisen on täytynyt ymmärtää, että hän on osallistunut esteellisenä ko. koulutushankinoihin ja että yhtiö, siis Deep Lead, on saanut saanut hänen päätöksillään hankitusta koulutuksesta hyötyä. Matti Nissinen oli ollut aloitteellinen koulutuksen ohjamisessa veljensä yhtiölle ja tehnyt sekä Itä-Suomen syyttäjäviraston johtavana syyttäjänä että myöhemmin VKSV:ssa johtamiskoulutuksen koskevan linjauksen ja vaikuttanut tuon linjauksen mukaisesti koulutusta koskeviin hankintoihin. Mitä tulee Matti Nissisen kertomaan innostumiseen, Hakonen totesi, ettei hurahtaminen Deep Leadin koulutukseen ja siitä mahdollisesti johtunut harkintakyvyn heikentyminen poista teon tahallisuutta ja ole peruste pitää virkavelvollisuuden rikkomista tuottamuksellisena tekona. Syyttäjä kävi läpi - ilmeisesti esitutkintapöytäkirjan avulla - Nissisen ja apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen keskustelua 2010 - tällöin Nissinen oli juuri nimitetty valtakunnansyyttäjän virkaan - jossa oli päätetty, keitä VKSV:sta osallistui Deep Lead Oy:ltä ostettavaan koulutukseen. Kimmo Hakosen mukaan Nissisen on täytynyt viimeistään siinä vaiheessa ymmärtää esteellisyytensä.

9. Omassa kuulemisessaan Matti Nissinen ei osannut kertoa oikeudelle syytä, miksi hän ei ollut huomannut olleensa esteellinen tekemään syyttäjälaitoksen koulutushankintoja veljensä yhtiöltä. "Sikäli kuin muistan, en ajatellut asiaa vuonna 2007 olleenkaan siltä kannalta", Nissinen selitti. Hän sanoin, ettei ole pystynyt löytämään muuta selitystä kuin sen, että hänen ajatuksensa olivat olleet niin vahvasti itse asiassa eli koulutuksen tärkeydessä. Nissinen myönsi, että hänen olisi pitänyt ymmärtää olleensa esteellinen. "Jotenkin täysin vieras on se ajatus, että jos olisin tämän käsittänyt, olisin siltikin toiminut samalla tavalla. Miksi olisin menetellyt ehdoin tahdoin rikolliseksi tietämälläni tavalla? En ole minkäänlaista tahallisuutta itsessäni havainnut", Nissinen sanoi.

10.  Puolustus korosti, että Nissinen oli osallistunut itsekin sanottuun Deep Lead -yhtiön koulutukseen vuonna 2005 silloisen esimiehensä päätöksellä ja että koulutusta olisi voitu 2010 -luvulla hankkia myös eräältä toiselta firmalta, minkä Nissinen oli tuonut koulutusta suunniteltaessa esille. Vaikuttaa siltä, ettei tuolta toiselta yhtiöltä koulutuksen hankkimista ei kuitenkaan vakavasti harkittu.

11. Syyttäjä esitti joukon kirjallisia todisteita, kuten esimerkiksi  koulutuksesta aiheutuneita ja valtion maksamia laskuja, Matti Nissisen Deep Lead  -yhtiön julkaisuun kirjoittaman artikkelin sekä ohjelmalehtisen siitä, että Matti oli lupautunut tänä vuonna pitämään puheen yhtiön 15 -vuotisjuhlassa. Puhe oli jäänyt pitämättä, kun Suomen Kuvalehti oli julkaissut jutun Nissisen kytköksestä veljensä johtamaan yhtiöön.

12. Toimittaja Päivi Happosen hetki hetkeltä  -raportin mukaan KKO:n istunto oli ollut rauhallinen tai suorastaan leppoisan tuntuinen tilaisuus, jossa syyttäjä, vastaaja ja tämän avustaja olivat jutelleet koulutusasioista  kuin herrasmiehet konsanaan. Oikeuden jäsenet eivät olleet puuttuneet keskusteluun omilla kysymyksillään. Kerran yksi miestuomari oli tosin tiedustellut Nissiseltä, että pitikö VKSV:ssa tehdä kirjallinen päätös koulutuksen hankkimisesta. Happosen mukaan  kaikilla miestuomareilla oli mustat puvuntakit ja valkoinen paita ja että myös oikeuden naisjäsenen (oikeusneuvos Lena Engstrand siis) oli pukeutunut mustiin. –

(13. Arvaahan tuon pukeutumisen tärkeyden, sillä KKO pääsee vai ani harvoin käsittelemän näin merkittävää juttua ja vieläpä ensimmäisenä ja samalla viimeisenä oikeusasteena. Tuomareiden pukeutumisesta puheen ollen blogisti sai aiheen muistella omia (kaukaisia) 80 -luvun tuomarinaikojaan Ikaalisissa, jolloin ukkotuomari saattoi kesällä istua käräjiä yllään lyhythihainen kesäpaita ja jaloissaan shortsit, jotka eivät tosin näkyneet tuomaripöydän takaa asianosaisten ihasteltaviksi).

14. Mutta pientä draamaakin oikeussalissa toki eilen sentään nähtiin. Matti Nissinen ei tosin ilmaissut selvästi katuvansa menettelyään eikä ns. tehokas katuminen olisi enää tässä vaiheessa mitään edes auttanut. Matti päivitteli kuitenkin sitä, ettei hän syväjohtamisen pauloihin jouduttuaan tullut ottaneeksi huomioon esteellisyyttään. Hälytyskellojen olisi kyllä pitänyt soida, mutta ne eivät vain olleet hänelle soineet, Matti selitti. Jälkikäteen eli tapauksen tultua ilmi hän oli kertomansa mukaan valvonut asian takia monta yötä ja miettinyt, että miten tässä nyt näin pääsi käymään. Matti ilmoitti, että asia on hänelle ammatillinen, sosiaalinen ja taloudellinen katastrofi, mikä luultavasti tarkoittaa sitä, että tämä seikka tulisi ottaa huomioon rangaistusta mitattaessa. Kokonaan ilman kyyneliäkään istunnossa ei selvitty, sillä kesäkuun 2010 tapahtumia muistellessaan Matti oli Päivi Happosen raportin mukaan vähällä purskahtaa itkuun, kun hän ääni väristen kertoi, miten hänen vaimonsa oli menehtynyt syöpään samana päivänä, jolloin hänet oli nimitetty valtakunnansyyttäjän virkaan. Matti sanoi, että vaimonsa kuoleman takia hänelle ei ole jäänyt puolentoista vuoden ajalta kovinkaan monesta asiasta muistikuvia.

15. Istunnossa kuultiin kahta todistajaa, joista toinen oli Deep Lead –yhtiön palveluksessa tapahtuma-aikana ollut  Jarno Kelo ja toinen VKSV;n viestintäjohtaja Päivi Streng; Kelon nimesi todistajaksi syyttäjä ja Strengin puolustus. Toimittaja Happosen raportin perusteella minulle jäi mielikuva, että kyseisten henkilöiden kuuleminen olisi ollut jokseenkin tarpeetonta, koska heidän kertomuksistaan ei saatu esille kovinkaan paljon asiaa valaisevaa selvitystä. Tapauksen ydinkysymyksestä eli Matti Nissisen väitetystä tahallisuudesta tuskin  mitään. – Ikaalisten tuomiokunnassa kihlakunnantuomarina toiminut Martti Rautialalla oli kuulemani mukaan tapana kuitata tarpeettoman todistajan kuuleminen pöytäkirjaan merkinnällä: ”Todistaja ei tiennyt mitään asiaan vaikuttavaa”.

16. Olisiko syyttäjien tullut kutsua tahallisuuskysymyksen osalta todistajiksi nyt jo eläkkeellä oleva apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske sekä valtionsyyttäjät Jukka Rappe ja Christer Lundström tai ainakin joku heistä? Esitutkintapöytäkirjan mukaan nämä olivat nimittäin huomauttaneet tai jopa varoitelleet ”porukalla” Matti Nissistä tämän esteellisyydestä koulutusasiassa.

17. Olen käsitellyt mainittua kysymystä jo kirjoituksessa numero 71/20.10.20117, jonka otsikkona on ”Nissisen jutussa ei haluta kuulla avaintodistajia”. Olen viitannut tuon blogijutun kommenteissani myös Matti Tolvasen, Mikko Vuorenpään ja Jussi Tapanin Suomen Kuvalehdelle antamiin lausuntoihin. Minulla ei lisättävää kirjoitukseeni.. Rikoksen tahallisuus on toisinaan monitahoinen asia, eikä se ole aina pelkästään oikeuskysymys. Nissisen syyttäjäkollegoiden kuuleminen olisi ollut paikallaan myös rangaistuksen mittaamisen osalta.

18. KKO ilmoitti eilen, että tuomio asiassa pyritään antamaan vielä ennen vuoden loppua, mikä kertoo siitä, ettei KKO pidä tapausta vaikeana ratkaista. Matti Nissinen tulee samaan sakkorangaistuksen niin, että sakon suuruus on 50-80 päiväsakkoa. Viraltapanoa ei ole vaadittu eikä syytteessä ole edes väitetty, että teko voisi toteuttaa virka-aseman väärinkäyttämisen (RL 40:7) tunnusmerkistön.

19. Tuomion jälkeen oikeusministeriö joutuu pohtimaan, voiko Matti Nissinen jatkaa valtakunnansyyttäjänä. Lienee selvää, ettei voi, joten ministeriö tulee irtisanomaan Nissisen virkasuhteen. Matti tekisi viisaasti, jos ymmärtäisi itse irtisanoutua virastaan. Tämän hän olisi voinut ja myös pitänyt ymmärtää tehdä heti, kun tapaus tuli ilmi, sillä on selvää, että hän on menettänyt uskottavuutensa toimia valtakunnan ylimpänä syyttäjänä.

perjantai 3. marraskuuta 2017

73. Esittelijästä KKO:n jäsen

                        Korkeimpaan oikeuteen oli jälleen paljon pyrkijöitä...

1. Käsittelin blogijutussa 1.10. (numero 68) korkeimmassa oikeudessa (KKO) avoinna olevan jäsenen eli oikeusneuvoksen rekrytointi-asiaa. 

2. Virkaa haki 15 lakimiestä, joista kuusi tuomaria (Jaakko Rautio, Antti Savela, Timo Ojala, Satu Saarensola, Jussi Karttunen ja Ari Kyllönen), kolme professoria (Jaakko Raitio,  Eva-Maija Tammi-Salminen ja Tuomas Hupli), yksi KKO:n esittelijä (Juha Mäkelä),  yksi lainsäädäntöneuvos (Janne Kanerva), yksi yliopistonlehtori (Jaana Norio-Timonen), yksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston apulaisjohtaja (Rainer Lindberg), yksi rajavartiolaitoksen hallitusneuvos (Ari-Pekka Koivisto) ja yksi Kuluttajaliiton johtava lakimies (Tuula Saario).

3. Mainitsin 1.10.,  että Jaana Norio-Timonen olisi professori, mutta nykyisin hän on yliopistonlehtori; Norio-Timonen on kyllä toiminut kauppaoikeuden ma. professorina 2004-2007. Täydennyksenä on myös syytä mainita, että Jussi Karttunen on markkinaoikeustuomari ja Rainer Lindberg KKV:n apulaisjohtaja. Nämä seikat ilmenevät  KKO:n 25.10. tekemästä virkaesityksestä ja viranhakijoiden ansioyhteenvedoista, jotka KKO:n hallinto on minulle sähköpostitse ystävällisesti lähettänyt.

4. Tuomarinvalintalautakunnan tehtävänä on valmistella tuomarinimityksiä ja tehdä nimittämistä koskevat esitykset tasavallan presidentille (tuomioistuinlaki, TIL,  20 luku). Korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) tuomarivirat on kuitenkin jätetty lautakunnan toimivallan ulkopuolelle. Ylimpien oikeuksien tuomareiden nimitysasioita ei siten käsitellä lainkaan tuomarinvalintalautakunnassa, vaan ne tekevät itse jäsenensä virkaan nimittämisestä perustellun, tasavallan presidentille osoitetun esityksen, joka toimitetaan valtioneuvostolle tasavallan presidentille esittelemistä varten (TIL 11:7.2). Tasavallan presidentti ei ole vuoden 1970 jälkeen tiettävästi poikennut kertaakaan ko. esityksistä, jolloin voidaan perustellusti väittää, että käytännössä KKO ja KHO täydentävät itse itseään. 

5. Korkein oikeus on viime viikolla eli tarkemmin sanottuna 25. 10. tehnyt täysistunnossaan esityksen nyt avoinna olevan jäsenen nimitysasiassa.  KKO on julkaissut asiasta seuraavan tiedotteen:

Korkein oikeus (KKO) esittää, että 1.1.2018 täytettävään jäsenen virkaan nimitetään esittelijäneuvos, oikeustieteen tohtori Juha Mäkelä.

Mäkelä (s.1971) on toiminut pitkään Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa tutkimus- ja opetustehtävissä. Hän on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi sopimusoikeuden alalta. Vuodesta 2010 lukien Mäkelä on toiminut KKO:ssa esittelijäneuvoksena ja vuodesta 2014 lukien myös riita-asioiden ryhmäpäällikkönä.

Varatuomariksi Mäkelä on auskultoinut Helsingin käräjäoikeudessa. Lisäksi hän on toiminut muun muassa vakuutuslautakunnan esittelijänä ja kuluttajariitalautakunnan täysistunnon jäsenenä.

Oikeusministeriö tulee esittelemään viran täyttöä koskevan asian valtioneuvoston yleisistunnossa. Päätöksen nimityksestä tekee tasavallan presidentti.


Täytettävänä oleva jäsenen virka vapautuu 1.1.2018 eläkkeelle jäävältä oikeusneuvos Hannu Rajalahdelta.

6. KKO:n jäsenet haastattelivat hakijoista Tuomas Huplia, Jussi Karttusta, Jaakko Rautiota, Antti Savelaa ja Eva Tammi-Salmista. Edellisten virantäyttöjen yhteydessä hakijoista oli jo haastateltu Jaana Norio-Timosta ja Juha Mäkelää.  Kun otettiin huomioon viimeisimpien nimitysten painottuminen tuomaritaustaisiin henkilöihin, KKO:n plenum piti nyt tehtävän nimitysratkaisun kannalta vahvimpina hakijoina Huplia, Mäkelää, Rautiota ja Tammi-Salmista, joten Karttunen ja Savela putosivat tällä perusteella pelistä.  

7. KKO arvioi täysistunnossaan, että ajankohtainen tarve oli nyt vahvistaa siviilioikeudellista osaamista enemmän kuin prosessioikeudellista osaamista. Tällä perusteella finaalin selviytyivät  professori Eva Tammi-Salminen (46) ja esittelijäneuvos Juha Mäkelä (46). Valinta osui lopulta Juha Mäkelään. KKO perusteli tätä sillä, että vaikka Tammi-Salmisen kirjallinen tuotanto on laajempi ja alaltaan monipuolisempi kuin Mäkelällä, Mäkelä on kuitenkin siviilioikeudellisten asioiden esittelijänä osoittanut syvällistä siviilioikeuden oppien hallintaa. Tämän vuoksi heitä voidaan pitää siviilioikeudellisen asiantuntemuksen suhteen varsin tasaveroisina, toisen asiantuntemuksen painottuessa varallisuusoikeuteen (Tammi-Salmisen), toisen taas velvoiteoikeuden puolelle (Mäkelän). Mäkelän eduksi on KKO:n mukaan luettava se, että "hän on työssään osoittanut sisäistäneensä hyvin myös ne korkeimman oikeuden työn kannalta tärkeät vaatimukset, jotka liittyvät ylimmässä oikeusasteessa noudatettavaan menettelyyn". Etenkin tämä viimeinen virke on minusta hyvin epäselvästi muotoiltu perustelu, joka selkokielellä ilmaistuna tarkoittanee yksinkertaisesti sitä, että Mäkelä on toiminut seitsemän vuotta KKO:n esittelijänä, kun taas Tammi-Salmisella ei ole ollut KKO:ssa vastaavaa tilaisuutta osoittaa omaa "sisäistämistään".

8. Virkaesitykseen päädyttiin KKO:n täysistunnossa kuitenkin vasta äänestyksen jälkeen, sillä kaksi oikeusneuvosta eli Marjut Jokela ja Kirsti Uusitalo olivat Tammi-Salmisen esittämisen kannalla. He katsoivat, että Tammi-Salmisella on laaja ja korkeatasoinen tieteellinen tuotanto, joka painottuu korkeimman oikeuden tehtävien kannalta hyödyllisellä tavalla siviilioikeuden ydinalueita koskevaan lainoppiin. Kun otetaan huomioon myös tavoite huolehtia jäsenkunnan ammatillisen taustan monipuolisuudesta ja tällä nimityskerralla erityisesti siviilioikeudellisesta erityisosaamisesta, Jokela ja Uusitalo katsoivat, että vapautuvaan jäsenen virkaan tulisi nimittää Tammi-Salminen.

9. Minusta vähemmistö on arvioinut tilanteen ja kilpailuasetelman oikein ja selkeästi paremmin kuin KKO:n enemmistö. Jos kerran KKO on ollut sitä mieltä, että sen jäsenkuntaan tarvitaan nyt korkeatasoista siviilioikeudellista erityisosaamista, olisi avoimeksi tulevan jäsenen virkaan tullut ilman muuta esittää Eva Tammi-Salmista. Mäkelä ja Tammi-Salminen ovat tosin sikäli tasavertaisessa asemassa, että Suomalainen Lakimiesyhdistys (SLY) on palkinnut kummankin Vuoden väittelijän palkinnolla.  Eva Tammi-Salminen sai kyseisen palkinnon, jonka suuruus on 3 500 euroa, vuonna 2001 väitöskirjastaan "Sopimus, kompetenssi ja kolmas. Varallisuusoikeudellinen tutkimus negative pledge -lausekkeiden sivullissitovuudesta". Juha Mäkelä puolestaan pokkasi palkinnon vuonna 2010, eli samana vuonna, jolloin hänet oli hieman aikaisemmin nimitetty KKO:n ma. esittelijäneuvoksen virkaan. Mäkelän väitöskirja on nimeltään "Sopimus ja erehdys.  Sopimusoikeudellinen tutkimus oikeuserehdyksestä valinnanvapauden teorian näkkökulmasta". 

10. Kilpahakijoiden tieteellistä eli siviilioikeudellista pätevyyttä arvioitaessa olisi tietenkin otettava väitöskirjan lisäksi huomioon myös heidän muu kirjallinen tuotantonsa. Tässä suhteessa Tammi-Salminen "pesee" Juha Mäkelän kirkkaasti. Mäkelältä on ilmestynyt väitöskirjan lisäksi vain vuonna 1999  kirjanen "Velkojan tiedonantovelvollisuus takaajaa kohtaan", joka perustuu hänen lisensiaattitutkimukseensa. Tammi-Salmisen julkaisujen määrä on huomatavan paljon laajempi, sillä häneltä on ilmestynyt ainakin kaksi muuta korkeatasoista monografiaa ja liuta  päteviä oikeustieteellisiä artikkeleja. Vuonna 2015 Tammi-Salmiselta ilmestyi 575 -sivuinen oppikirja "Esinevakuusoikeuden perusteet". Tammi-Salminen nimitettiin 2008 Lapin yliopiston esineoikeuden professoriksi ja vuonna 2016 vastaavaan virkaan Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Tammi-Salminen on ehtinyt toimia lähes 10 vuotta yliopiston assistenttina sekä pari vuotta akatemiatutkijana, minkä lisäksi hän on toiminut muutaman vuoden Lakimies-lehden pätoimittajana. Mäkelällä ei ole tällaisia ansioita lainkaan.

11. Minusta voidaan yhtään liioittelematta sanoa, että Eva Tammi-Salminen on tutkijana Juha Mäkelään verrattuna suorastaan ylivoimainen  Se, että KKO:n enemmistö eli presidentti Timo Esko ja 12 oikeusneuvosta on tullut täysin päinvastaiseen tulokseen, on mysteeri ja arvoitus. Olisiko heidän ratkaisunsa kenties perustunut jonkinlaiseen "erehdykseen"; vrt. Mäkelän väitöskirjan nimeä. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan yksinkertaisesti siitä, että enemmistön arviointi ei ole perustunut faktoihin, vaan tavoitteeseen saada uudeksi jäseneksi "talon oma mies" eli seitsemän vuotta jäsenistöä uskollisesti palvellut esittelijäneuvos. Kotikenttäetu siis ratkaisi kisan Mäkelän eduksi: Tammi-Salminen ei ole ollut töissä KKO:ssa, mutta Mäkeläpä on, ja sillä siisti! Tämä ei ole kovinkaan ylevää, sillä maan ylimmän tuomioistuimen tuomareilta olisi toki voinut edellyttää arviossaan objektiivisuutta ja reiluutta. Sellaista ei kuitenkaan nähty.

12.  Blogisti ei tunne Juha Mäkelää eikä ole tätä koskaan edes tavannut.  Hän on varmaankin hyvä esittelijä ja kelpo juristi, sillä eihän KKO toki halua jäsenistöönsä huonoa tai edes kovin keskinkertaista lakimiestä. Mäkelää on tietenkin  syytä onnitella, siitä, että hän on onnistunut pääsemään ylimmän oikeuden tuomarin virkaan jokseenkin heppoisilla meriiteillä. Periaatteelliselta kannalta virkaesitys, jonka maan hallitus ja tasavallan presidentti tulevat kumileimasimen tavoin siunaamaan, herättää kuitenkin suurta hämmennystä ja paljon kysymyksiä. Muiden maiden ylimmissä oikeuksissa tämä ei olisi mahdollista.

13. Suomen ylimpiä tuomioistuimia, siis KKO:ta ja KHO:ta, on pitkään kritsioitu siitä, että niiden menettely jäsenkuntansa rekrytoinnissa on, kuten käytetty luonnehdinta on kuulunut, sisäsiittoista tai sisäänlämpiävää. Puhutaan myös nimityskäytännön salamyhkäisyydestä tai -kähmäisyydestä. Selkokielellä ilmaistuna tämä tarkoittaa nimityskäytännön nurkkakuntaisuutta tai klikkitymistä, jolle on ominaista mm. omien esittelijöiden tai tuttujen lakimiesten suosiminen taikka asian päättäminen pienessä piirissä.

14. KKO:n aseman ja tehtävien kannalta sekä erityisesti viranhakijoiden tasapuolisuutta ajatellen pidän tuollaista nimityskäytäntöä epäoikeudenmukaisena ja sellaisena, ettei kaikilla pätevillä ja taitavilla lakimiehillä ole käytännössä mahdollisuutta päästä ylimpien oikeuksien tuomariksi. Tästä on kysymys myös nyt esillä olevassa virantäyttöasiassa. Pidän KKO:n virkaesitystä huonona ja onnettomana päätöksenä. Nykyisin ei pitäisi enää tulla kuuloonkaan, että ylin tuomioistuin, jolla on jäsenistönsä rekrytoinnissa tosiasiallinen päätösvalta, haluaa muut pätevät ja kokeneet viranhakijat kylmästi sivuuttaen esittää jäsenekseen omaa virkamiestään ja esittelijää, jolla ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan muuta kokemusta tuomioistuimista, asianajosta, syyttäjän tehtävistä tai edes lainsäädäntöneuvoksena toimimisesta. 

15. Virkaan esitetty Juha Mäkelä on toki toiminut reilut kymmenen vuotta (1997-2009) yliopiston tutkijana ja assistenttina ja saanut tuon ajanjakson päätteeksi vihdoin valmiiksi siviilioikeudellisen, 279 sivua käsittävän väitöskirjansa (Sopimus ja erehdys). Pitää kuitenkin muistaa, että assistentit eivät ole lainkäyttäjiä, vaan tutkijoita ja lähinnä professoreja avustavia henkilöitä, joiden tähtäimessä on väitöskirjan laatiminen. Mäkelä ei ole hoitanut viransijaisena professorin viransijaisuuksia eikä hakenut väitöstutkimuksensa valmistumisen jälkeen dosentuuria. Hänen muu julkaisutoimintans on ollut määrällisesti vaatimatonta. 

16. Pian väitöstilaisuuden jälkeen eli syyskuun 2010 alussa Mäkelä monien yllätykseksi "pomppasi" KKO:n ma. esittelijäneuvoksen kohtuullisen hyvin palkattuun virkaan (T 13), jota hän on tähän asti hoitanut. Vaikka KKO:n esittelijöillä, eli oikeusihteereillä ja esittelijäneuvoksilla, on lähinnä historiallisiin syihin perustuen samanlainen virassapysymisoikeus kuin tuomareillakin - nykyoloissa siihen ei enää olisi tarvetta - he eivät ole tuomiovaltaa käyttäviä oikeuden jäseniä, vaan asioita valmistelevia virkamiehiä ja tuomareiden avustajia. Kaikki kunnia tutkimukselle samoin kuin assistenttina ja esittelijänä toimimiselle, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että nuo työtehtävät ja väitöskirjan julkaiseminen eivät sellaisenaan vielä ole sellaisia meriittejä, jotka riittäisivät maan tuomarinviran saamiseen maan ylimmässä tuomioistuimessa.  

17.  Vielä 30-40 vuotta sitten KKO:n jäsenistä reilu kolmannes nimitettiin  ”talon” omasta esittelijäkunnasta. Olin 70-luvun alkupuolella 3-4 vuotta KKO:n esittelijänä, viimeksi kaksi vuotta (1973-75) nuoremman oikeussihteerin vakinaisessa virassa. Tuolloin esittelijäneuvoksen virasta oikeusneuvokseksi olivat edenneet esimerkiksi Martti Miettunen, Johannes Leivonen, Tuure Hakala, Osvi Lahtinen, Viking Modeen,  Nils H. Sundberg, Erkki Ailio, Helge Jalanko,  Göran Portin, Pirkko Surakka ja Väinö Riihelä. 1980 -luvulla esittelijäneuvoksen virasta nimitettiin oikeusneuvokseksi ainakin Reino Ketolan ja 90 -luvulla Anja Tulenheimo-Takki, Riitta Suhonen, Kari Raulos, Kati Hidén, Kari Kitunen ja Gustaf Bygglin. 2000 -luvun puolella yseinen ”tahti” alkoi kuitenkin selvästi hiljetä, sillä ennen Juha Mäkelää esittelijäneuvoksista on jäseneksi nostettu ainoastaan Jukka Sippo 2008. On kuitenkin huomioitava, että mainituista henkilöistä monet ovat toimineet ennen esittelijäneuvokseksi tuloaan muissa tuomioistuinviroissa, useimmiten hovioikeuden viskaalina. Yksinomaan KKO:n esittelijänä heistä ovat toimineet lähinnä vain Hidén ja Suhonen. Toisaalta monet oikeusneuvokset ovat uransa jossakin vaiheessa olleet KKO:n oikeussihteereinä. Tällaisia ”tapauksia” nykyisin virassa olevista oikeusneuvoksista ovat Hannu Rajalahti,  Soile Poutiainen, Mika Huovila, Tuomo Antila, Tatu Leppänen ja Kirsti Uusitalo. 

18. Kuten jo sanottu, esittelijäneuvoksen virka on hyvin palkattu (pl. T13),  jos nyt tuomioistuimen viroista tällaista sanontaa ylipäätään voidaan käyttää. Esittelijäneuvoksen palkka on sama kuin vanhemmilla käräjätuomareilla ja yhtä ”pykälää” korkeampi kuin alemman palkkausluokan hovioikeudenneuvoksilla. On selvää, että esittelijäneuvoksen virka kiinnostaa jopa siinä määrin, että jotkut  tuon viran saaneet pysyttelevät siinä eläkeikään asti. Nykyisin monet esittelijäneuvokset, samoin kuin oikeussihteerit, kuitenkin hakeutuvat tuomareiksi hovioikeuteen tai käräjäoikeuteen.   

19. Tuomioistuimien esittelijäjärjestelmä on monelta osin  problemaattinen asia, jos sitä arvioidaan esimerkiksi päätöksentekomenettelyn kehittämisen sekä tuomarinuran avaamisen ja monipuolisuuden tai tuomarikoulutuksen kannalta. Suomessa ei ole juurikaan ajateltu, vaan on katsottu, että antaa mennä vaan, eli noudatetaan vanhoja ja jo aikansa eläneitä perinteitä, tuli mitä tuli. Esittelijäjärjestelmä on tuomioistuinten lisäksi käytössä myös valtioneuvostossa sekä oikeuskanslerinvirastossa ja eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa. Valtioneuvoston esittelijänä toimi alkuaan esittelijäsihteeri, mutta vuodesta 1922 virka muutettiin esittelijäneuvoksen viraksi ja vuoden 1944 alusta hallitussihteerin ja hallitusneuvoksen viroiksi. Ruotsia lukuun ottamatta muiden maiden tuomioistuimissa ei esittelijäjärjestelmää tunneta. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea tuli 2003 asiaa pohdittuaan siihen tulokseen, että Suomessakin olisi edellytykset ja perusteltu aihetta luopua esittelijäjärjestelmästä kaikissa tuomioistuimissa (KM 2003:3, s.345-346).


20. Esittelijäjärjestelmää tulisi joka tapauksessa kehittää niin, että se palvelisi nykyistä paremmin lakimiesten kouluttautumista tuomarin ammattiin. Mallia voitaisiin ottaa Ruotsista, jossa tämäkin asia on osattu hoitaa jo ajat sitten paremmin kuin Suomessa. Yksityiskohtiin ei voida tässä yhteydessä mennä muutoin kuin toteamalla, että Ruotsin korkeimmassa oikeudessa ei ole lainkaan esittelijäneuvoksen virkoja. Esittelijän virkanimike on oikeussihteeri (justitiesekreterare) ja tehtävä on aina määräaikainen.  Oikeussihteeri otetaan tehtävään enintään neljäksi vuodeksi, jota aikaa voidaan jatkaa enintään kahdella vuodella ja erityisistä syistä vielä toiset kaksi vuotta. Oikeussihteerin virat ovat siten määräaikaisia koulutusvirkoja, joihin ei ole mahdollisuus jäädä ”makaamaan” ja odottelemaan eläkeiän koittamista, puhumattakaan ”onnenpotkusta” tulla nimitetyksi korkeimman oikeuden jäseneksi. Ruotsin korkeimmassa oikeudessa omaa esittelijää tai ylipäätään esittelijää ei ole koskaan nimitetty oikeusneuvoksen virkaan.