281. Tuukka Vähätalo väittelee teemasta "Eurooppaoikeus ja kansallisen tuomion lopullisuus"

 

1. Oikeustieteen maisteri, varatuomari Tuukka Vähätalo, 34, väittelee 25.3. Lapin yliopistossa otsikossa mainitusta teemasta, joka käsittelee yhtäältä eurooppaoikeutta ja toisaalta kansallista prosessioikeutta. Väitöskirjan alaotsikkona on "Tutkimus Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja EU-oikeuden vaikutuksista niiden kanssa ristiriitaisten kansallisten tuomioiden lopullisuuteen". Kyseessä on artikkeliväitöskirja.

Julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-302-0

2.  Väitöskirja tarkastetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa ylihuomenna perjantaina 25. maaliskuuta klo 12 alkaen - akateeminen vartti tietenkin huomioon ottaen - luentosalissa LS 2. Virallisena vastaväittäjänä toimii Turun yliopiston ja Åbo Akademin emeritusprofessori Allan Rosas, joka tunnetaan parhaiten Euroopan unionin tuomioistuimen pitkäaikaisena tuomarina (2002-2019), ja kustoksena prosessioikeuden professori Mikko Vuorenpää Lapin yliopistosta.

3. Väitöstilaisuutta voi seurana etänä osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

4. Väittelijä Tuukka Vähätätalo valmistui oikeustieteen maisteriksi (OTM) Turun yliopistosta vuonna 2013. Sen jälkeen hän on työskennellyt viisi vuotta lainvalmistelutehtävissä oikeusministeriössä ja saanut 2015 varatuomarin arvon suoritettuaan tuomioistuinharjoittelun Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa. Hän on suorittanut lakimiesharjoittelun 2015 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa Strasbourgissa ja 2017 Euroopan unionin tuomioistuimessa Luxemburgissa. Nykyisin hän työskentelee asessorina Helsingin hovioikeudessa.

5. Leikkimielisesti voitaisiin sanoa, että perjantaina Rovaniemellä on kyse kolmen kovan turkulaisen kohtaamisesta, sillä sekä väittelijä, vastaväittäjä että kustos ovat vaikuttaneet vahvasti mm. Turussa, missä ovat myös valmistuneet juristeiksi. Allan Rosas ja Mikko Vuorenpää asuvat edelleen Turussa, Tuukka Vähätalo puolestaan Helsingissä.

6. Minun ensimmäinen työpaikani oli muuten Turussa, tarkemmin sanottuna Turun ja Porin lääninhaliuksen yhteydessä toimineessa lääninoikeudessa, ja tuomarinvalan vannoin samalla reissulla Turun hovioikeudessa. Professorina ollessani esiinnyin kaksi kertaa oikeudenkäyntiavustajana Turun hovioikeudessa pidetyssä pääkäsittelyssä, jolloin päämieheni voitti toisen jutun, mutta hävisi toisen.

7. Kun kysymyksessä on nimenomaan Lapin yliopistossa tarkastettavasta väitöskirjasta saaneen todeta, että 20 vuotta kestäneen tuomarinurani jälkeen toimin Lapin oikeustieteiden tiedekunnassa 24 vuotta lainkäytön professorina. Olen Suomen ensimmäinen, mutta samalla viimeinen lainkäytön professori! On siten miellyttävää, että Lapissa julkaistaan edelleen merkittäviä prosessioikeuden väitöskirjoja. Omalta ajaltani siellä tulevat mieleen Sakari Laukkasen (1995), Mia Mari Spolanderin (2007), Antti Tapanilan (2007) ja Timo Saranpään (2010) mainiot prosessioikeuden väitökset, joissa toimin työnohjaajana ja kustoksena.

8. Mutta palatkaamme vielä Tuukka Vähätalon väitökseen. En ole itse ollut milloinkaan  innostunut artikkeliväitöskirjoista, mutta Vähätalon  tutkimus muodostaa poikkeuksen, sillä hänen kolme teemaa sivuavaa aihetta, joista kaksi on julkaistu Oikeustiede-Jurisprudentia -teoksessa, ovat todella korkeatasoisia. Osin niiden pohjalta kirjoitettu väitöstutkimuksen neljäs osa eli selkeästi pääosa, osoittaa lopullisesti Vähätalon taidot todellisena huippututkijana.

9. Toki erinomaisestakin väitöskirjasta pitää on syytä etsiä edes jokin pieni puute, olkoon se nyt  vaikka asiahakemiston puuttuminen. Tosin sen laatiminen artikkeliväitöskirjassa ei ole helppo tehtävä. 

10. Jos lukija haluaa perehtyä tarkemmin Tuukka Vähätalon väitökseen, niin  hän voi aloittaa sen lukemalla Vähätalon Lapin yliopiston nettisivuilla tutkimuksesstaan julkaiseman oman tiedotteen, kas näin

https://www.ulapland.fi/news/Vaitos-kartoittaa-eurooppaoikeuden-vaikutuksia-virheellisten-kansallisten-tuomioiden-lopullisuuteen/50kqtk1r/596d737d-024e-4e43-9b48-b3b4948bbf2b

11. Itse en ole ikinä tavannut Tuukka Vähätaloa enkä tiennyt hänestä paljon mitään. Sen vuoksi olin iloisesti yllättynyt, kun väitöskirjapaketti tipahti postiluukustani reilu viikko sitten. Saatekirjeessään Tuukka kertoi aina arvostaneensa minua prosessualistina ja lausui kiitoksensa siitä merkittävästä panoksesta, jonka olen antanut suomalaiselle prosessioikeudelle ja lainkäytölle. Vau! Jos näin on, niin eihän minun aherrukseni prosessioikeuden saralla ole kait aivan hukkaan voinut mennä!

12. Väitöskirjan saatuani ryntäsin Googleen etsimään tietoja väitöskirjan kirjoittajasta, jolloin törmäsin ensimmäiseksi pianisti Tuukka Vähätaloon. Ihmettelin, että olenkohan nyt oikeassa miehessä, mutta pitihän se lopulta uskoa, että olin. Tuukka Vähätalo on näet paitsi juristi ja oivalllinen oikeustieteen tutkija, myös varsin menestynyt konserttipianisti! Pianontaitajia on ollut juristeissa ennenkin ja on varmasti edelleen. Mieleen tulevat esimerkiksi professori Matti Ylöstalo, joka siviilioikeuden suullisessa tentissä soitteli pianoa Ritarikadun kodissaan heitelleen samalla olkansa yli pirullisia kysymyksiä tenttijöille, sekä Helsingin hovioikeuden presidentti Y.J.Hakulinen, yksi idoleistani tuomarikunnasta. Hakulinen oli vielä presidenttinä, kun itse olin hovioikeudessa viskaalina.

13. Näin on blogijuttu valmis. Onnittelen Tuukkaa hienosta väitöstutkimuksesta!

272. Törkeä veropetos. Arvonlisävero. EU-oikeus. KKO 2022:12

1. Syytetty A oli tuonut Suomeen toisesta EU:n jäsenvaltiosta savukkeita, jotka oli salakuljetettu sinne unionin tulli- ja veroalueen ulkopuolelta. Savukkeet oli veron välttämistarkoituksessa jätetty Tullille ilmoittamatta. 

2. Helsingin käräjäoikeus (käräjätuomari Veera Kankaanrinta ja lautamiehet) tuomitsi 7.3.2018 A:n syytteen mukaisesti törkeästä veropetoksesta 7 kuukaudeksi ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

3. A valitti tuomiosta Helsingin hovioikeuteen.  Hovioikeus tuomitsi 17.4.2020 A:n törkeästä veropetoksesta vältetyn valmisteveron ja tullivelan osalta mutta hylkäsi syytteen arvonlisäveron osalta sillä perusteella, että Suomen valtio ei ollut toimivaltainen kantamaan arvonlisäveroa. Hovioikeus alensi A:n ehdollisen rangaistukseen 6 kuukaudeksi vankeutta.

4. KKO myönsi tullille valitusluvan. Tulli vatai valituksesan, että A:n katsotaan syyllistyneen törkeään veropetokseen myös arvonlisäveroa koskevilta osin ja että vankeusrangaistusta tämän vuoksi korotetaan.  KKO:ssa oli siten kysymys siitä, onko A ollut arvonlisäverovelvollinen Suomeen maahantuomistaan savukkeista.

5, KKO katsoi tänään 9.3.2022 antamassaan tuomiossa, että savukkeet olivat olleet tulossa taloudelliseen vaihdantaan ja kulutuksen kohteeksi Suomessa ja että Suomen valtio oli toimivaltainen kantamaan arvonlisäveron. A oli siten menettelyllään syyllistynyt törkeään veropetokseen myös vältetyn arvonlisäveron osalta. KKO muutti tämän vuoksi hovioikeuden tuomiota siten, että asia jätettiin syyksilukemisen ja rangaistuksen osalta käräjäoikeuden tuomion varaan.

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202212.html

6. Näin jo reilut neljä vuotta eri tuomioistuimissa käsiteltty asia saatiin vihdoin ja viimein päätökseen.

245. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen. Kuluttajansuoja. EU-oikeus. I-SHO 2021:8

1. Perintäyhtiö vaati kanteessaan Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa A:lta maksamatonta kuluttajaluottoa korkoineen kohta 1), erinäisiä korkosaatavia ja luottokustannuksia (kohdat 2-10) sekä perintä- ja oikeudenkäyntikuluja (11-12). 

2. A myönsi osan luoton pääomasta, mutta kiisti kanteen muilta osin.

3. Käräjäoikeus velvoitti lainvoimaiseksi tulleella tuomiollaan A:n suorittamaan myönnetyn pääoman määrän korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen. Muilta osin käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Kulut kuitattiin OK  21 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla.

4. A valitti tuomiosta Itä-Suomen hovioikeuteen. Siellä oli kyse ainoastaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevasta asiasta.

5. Hovioikeus katsoi tuomiossaan 14.10.2021, ettei Euroopan unionin kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 6 ja 7 artiklan soveltamista koskeva oikeuskäytäntö - hovioikeus on viitannut EU-tuomioistuimen 16.7.2020 antamaan ennakkoratkaisuun yhdessä käsitellyissä asioissa C-224/19 ja C-259/19 - edellyttänyt perintäyhtiön velvoittamista korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa kokonaisuudessaan. 

6. Hovioikeuden tuomiossa tarkemmin selostetuilla perusteilla perintäyhtiö velvoitettiin korvaamaan osittain A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa. Kohtuullisena osakorvauksena hovioikeus piti neljää viidesosaa A:lle aiheutuneista, tarpeellisista kohtuullisista oikeudenkäyntikuluista. Perintäyhtiö joutui korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

https://oikeus.fi/hovioikeudet/ita-suomenhovioikeus/fi/index/hovioikeudenratkaisuja/i-sho20218.html

103. KKO 2018:49. Alkoholirikos - EU-oikeus

1. Korkein oikeus (KKO) antoi tänään pitkään odotetun ennakkopäätöksen (2018:49) alkoholijuomien nettimyynnistä ja kotiinkuljetuksesta ns. Alkotaksi-tapauksessa.

2. Ratkaisun mukaan virolaisyrittäjä, joka oli myynyt internetsivuston kautta alkoholijuomia, oli syylllistynyt alkoholirikokseen, tarkemmin sanottuna alkoholin myyntiin ilman alkoholilaissa tarkoitettua vähittäismyyntilupaa

3. Yrittäjä oli kesällä 2009 parin kuukauden aikana myynyt Suomessa asuville yksityishenkilöille alkoholijuomia yhteensä 9 700 litraa. Kaupoista oli sovittu yhtiön internetsivuston välityksellä, minkä jälkeen yrittäjä oli tuonut juomat Virosta Suomeen ja toimittanut ne täällä ostajien koteihin. Asiakkaat tilasivat ja maksoivat juomansa etukäteen yrittäjän verkkosivuilla, eikä yrityksellä ollut varastoa Suomessa. KKO katsoi, että kaupanteko oli ollut alkoholilain vastaista vähittäismyyntiä. Yrittäjä oli siten syyllistynyt alkoholirikokseen.

4. KKO:ssa oli keskeisenä kysymyksenä se, oliko Suomen alkoholilainsäädäntö Euroopan unionin oikeuden vastainen, kuten yrittäjä väitti. KKO arvioi  - varsin perusteellisesti - ratkaisussaan unionin oikeuden kannalta Alkon vähittäismyyntimonopolia sekä mietoja alkoholijuomia koskevaa vähittäismyyntilupajärjestelmää, joka edellytti muun muassa lupaviranomaisen hyväksymää myyntipaikkaa. KKO päätyi siihen, etteivät vähittäismyyntimonopoli ja -lupajärjestelmä olleet ristiriidassa EU-oikeuden kanssa.

KKO 2018:49

5. Samaan lopputulokseen olivat aiemmin päätyneet myös lamanni Eero Takkusen puheenjohdolla asian jo vuonna 2012 ratkaissut Helsingin käräjäoikeus ja vuonna 2017 Helsingin hovioikeus.

6. Oikeusasteiden syyksilukemisessa on eroja mm. siltä osin, että hovioikeuden mukaan mietojen eli enintään 4,7 tilavuusprosenttia alkoholia sisältäviä juomia koskeva  myyntilupajärjestelmä ei ole täyttänyt EU-oikeuden vaatimuksia. Hovioikeus oli pyytänyt asiasta EU:n tuomioistuimen ennakkoratkaisun, joka sitoo kansallisia tuomioistuimia. KKO sen sijaan piti rangaistavana myös sanottujen mietojen alkoholijuomien eli lähinnä mietojen olueiden sanotunlaista myyntiä.

7. Käräjäoikeus tuomitsi yrittäjän alkoholirikoksesta ja törkeästä veropetoksesta yhteiseen  8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jonka hovioikeus alensi 6 kuukauteen. Törkeästä veropetoksesta ei ollut KKO:ssa enää kysymys. KKO nosti miehelle tuomitun yhteisen rangaistuksen takaisin 8 kuukauteen, rangaistus oli ehdollinen ja sen koetusaika oli ehtinyt päättyä jo viisi vuotta sitten  30.6.2014.

17. Vangitsemisen edellytyksistä

1. Ruotsin korkein oikeus (HD) arvioi 30.11. antamassaan päätöksessä Euroopan unionin kansalaisen vangitsemisen edellytyksiä ja esteitä. 

2. Päätöksessä selostetussa tapauksessa Liettuan kansalainen PR, jolla oli Liettuassa myös kotipaikka, oli otettu kiinni Arlandan lentokentällä, koska häntä epäiltiin huumausaineen salakuljetuksesta. Käräjäoikeus vangitsi PR:n paonvaaran takia, eli siksi, että oli olemassa riski, että hän pakenisi tai välttelisi esitutkintaa tai rangaistusta. Oikeudenkäynnin päätteeksi käräjäoikeus tuomitsi miehen kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen ja määräsi, että hänet oli pidettävä paonvaaran takia edelleen vangittuna.  

3. PR valitti vangitsemispäätöksestä Svean hovioikeuteen, joka 30.10. hylkäsi valituksen. Korkeimmalle oikeudelle tekemässään valituksessa PR vetosi siihen, että vangitsemispäätös rikkoi unionioikeuden yhdenvertaisuuden periaatetta siiitä, että kaikkia unionin kansalaisia tuli kohdella samanlaisissa tapauksissa ilman syrjintää ja yhdenmukaisella tavalla.

4. Högsta domstolen (HD) lausui, että tuomitun paonvaaran perusteella tapahtuvan vangitsemisen tarkoituksena on estää rangaistuksen täytäntöönpanon välttely. Kolmen kuukauden vankeusrangaistus voidaan panna täytäntöön ilman tuomitun suostumusta tai myötävaikutusta vain silloin, kun  hän oleskelee Ruotsissa. Henkilöä, jolla on kotipaikka jossakin toisessa maassa ja joka palaa sinne, ei voida pakkoa käyttäen saada mainittua rangaistusta suorittamaan. PR:n tapauksessa ei olisi ollut mahdollista käyttää eurooppalaista pidätysmääräystä. eikä Liettua olisi ollut velvollinen panemaan tuomiota täytäntöön. Rangaistuksen täytäntöönpano olisi näin ollen ollut hyvin vaikeaa. Kun mahdollisuus rangaistuksen täytäntöönpanoon riippui tuomitun kotipaikasta, ei Liettuassa kotipaikan omaavan PR:n voitu katsoa olevan samanlaisessa asemassa kuin sillä, jolla on kotipaikka Ruotsissa. Tapauksessa ei siten ollut kyse edes välillisestä syrjinnästä tuomitun kansalaisuuden perusteella. Koska paonvaara oli olemassa, HD hylkäsi valituksen. 

HD:n päätös Ö 5052-16

5. Kansallisen lain, EU-oikeuden säännösten ja EU-tuomioistuimen ratkaisujen lisäksi HD viittaisi perusteluissaan (kohdat 6 ja 12) myös oikeuskirjallisuudessa esitettyihin kannanottoihin.