tiistai 10. heinäkuuta 2018

106. KKO 2018:51 - Yksityisyyden suojan loukkaus

1. B oli 2.9.2013 tuomittu Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen 6.4.2013 tehdystä 14-vuotiaaseen asianomistajaan kohdistuneesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. B:n saamasta tuomiosta on syyskuussa 2013 uutisoitu useissa kansallisissa tiedotusvälineissä. Uutisoinnin yhteydessä on mainittu muun ohessa B:n nimi, ikä 26-vuotta, uhrin ikä sekä tekopaikkakunta ja -ajankohta.

2. A on toiminut ylläpitäjänä Facebook-yhteisöpalvelimen avoimessa ryhmässä, jonka nimi on ollut "Pedofilian uhrien puolesta". Sivusto on A:n mukaan ollut sisällöltään informatiivinen ja lastensuojelua tukeva. Sen tarkoituksena on lisäksi ollut kiinnittää huomiota seksuaalirikoksista tuomittaviin rangaistuksiin.

3. A on 17.1.2014 ladannut kohdassa 2 mainitulle sivustolle linkin MTV.fi -sivustolla 4.9.2013 olleesta uutisesta, jossa oli kerrottu B:n saamasta seksuaalirikostuomiosta. A on liittänyt uutislinkin yhteyteen B:n valokuvan, jonka hän oli saanut B:n avoimesta Facebook-profiilista, ja lisäksi kirjoittanut: "B on ilmeisesti jo vapautunut?".

4. Kohdassa 3 kerrotun julkaisun yhteyteen on syntynyt vilkasta keskustelua. Keskusteluun on osallistunut myös B, joka on ilmoittanut olevansa syytön ja pyytänyt sivuston ylläpitäjää poistamaan hänen valokuvansa julkaisusta. Kun näin ei ole tapahtunut, B on tehnyt asiasta rikosilmoituksen. Julkaisu on lopulta poistettu sivustolta, ja myös itse sivusto on sittemmin suljettu.

5. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus ja Itä-Suomen hovioikeus, tuomio 16.2.2016, ovat tuominneet A:n 40 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen B:n yksityiselämän loukkaamisesta sekä velvoittaneet A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi kärsimyksestä 1 000 euroa. Ratkaisujen mukaan B:n valokuvan julkaisemista ei ole pidetty tarpeellisena yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi. Kuvan ja uutisen linkittämisen yhdessä on katsottu loukkaavan B:n yksityiselämää tavalla, jota tuomioistuimet eivät pitäneet  hyväksyttävänä.

6. KKO myönsi A:lle valitusluvan. Valituksessaan A vaati syytteen hylkäämistä. A on myöntänyt menetelleensä edellä kohdassa 3 kerrotulla tavalla. Hän on kuitenkin katsonut, ettei hänen menettelynsä täytä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistöä. Esitetty tieto ei ole liittynyt B:n yksityiselämään, vaan on koskenut julkista tietoa tämän syyllistymisestä rikokseen. Tiedot olivat joka tapauksessa menettäneet yksityisen luonteensa eri tiedotusvälineiden uutisoitua laajasti B:n tekemästä rikoksesta. Valokuvan B oli puolestaan itse ladannut avoimelle Facebook-sivulleen. A on ainoastaan linkittänyt yhteen kaksi muutoinkin saatavilla ollutta tietoa. Menettely ei myöskään ole ollut omiaan aiheuttamaan B:lle vahinkoa tai kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Julkaisu on joka tapauksessa liittynyt yhteiskunnalliseen keskusteluun, eikä ole selvästi ylittänyt sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

7. KKO pohdiskeli asiaa pro et contra eli  perusoikeuksina turvattujen yksityisyyden suojan ja sananvapauden toteutumisen kannalta. KKO totesi, että vaikka rikos ei ole siihen syyllistyneen yksityisasia, yksityiselämään sisältyvä oikeus elää rauhassa kuuluu kuitenkin lähtökohtaisesti myös rikoksesta tuomitulle.

8. KKO:n mukaan rikoksentekijää koskevien tietojen saatavuus internetissä ei johtanut siihen, että tiedot olisivat olleet vapaasti eri tahojen julkaistavissa eri yhteyksissä. Kuvan julkaisemisella ei myöskään voitu katsoa olevan merkitystä aihepiiristä käytävän yleisen keskustelun kannalta. Julkaisun pääpaino oli kohdistunut tekijän henkilöön ja siitä oli puuttunut toimituksellinen sisältö. Erityisesti valokuvan julkaiseminen tällaisessa yhteydessä oli voimakkaasti loukannut tekijän yksityisyyttä.

9. KKO totesi, että A:n menettely oli tapauksen olosuhteet huomioon ottaen selvästi ylittänyt sen, mitä on pidettävä hyväksyttävänä. A:n menettely täytti siten yksityiselämää loukkaavan  tiedon levittämisen tunnusmerkistön (RL 28 luv. 8 §:n 1 mom.). KKO hylkäsi A:n valituksen, joten hovioikeuden tuomio jäi pysyväksi.

KKO 2018:51 

10. Kaikki kolme oikeusastetta ratkaisivat tapauksen samalla tavalla, jos katsotaan lopputulosta. Rangaistukseksi määrättiin 40 päiväsakkoa ja syytetty velvoitettiin suorittaman asianomistajalle korvaukseksi kärsimyksestä 1 000 euroa.  Tuomioistuinkäsittely kesti kolme ja puoli vuotta.

11. Tapauksen selvyydestä huolimatta KKO on nähnyt vaivaa laajojen perustelujen laadinnassa, jossa on kosketeltu myös ihmisoikeustuomioistumen ja unionin tuomioistuimen käytäntöä sekä viitattu kahteen KKO:n omaan ennakkopäätökseen, joista toinen on ratkaisu KKO 2015:136. Mikäpäs siinä, tämähän on ylimmän oikeuden rooi ja tehtävä, mutta ehkä tässä tapauksessa olisi voitu aivan hyvin selvitä ja saada sanoma perille, vaikka perustelut olisivat olleet suppeammat.

 

perjantai 6. heinäkuuta 2018

105. SPOY:n seminaari "Ylikansalliset tuomioistuimet ja prosessioikeus" 20.8.

Suomen Prosessioikeusyhdistyksen (SPOY) sihteerin Timo Saranpään tiedotus:

Hyvät Suomen prosessioikeusyhdistyksen jäsenet!
 

Tiedoksenne ilmoitan, että SPOY järjestää maanantaina 20.8. seminaarin, jonka
teemana on "Ylikansalliset tuomioistuimet ja prosessioikeus".

 

Tilaisuuden ohjelma on seuraava:
 

Klo 12.00 - 12.15: Tilaisuuden avaus (laamannit Tuomas Nurmi ja Antti Savela)
 

Klo 12.15 - 13.00: Oikeusneuvos, OTT Päivi Hirvelä: EIT:n tuoretta
prosessioikeudellista ratkaisukäytäntöä
 

Klo 13.15 - 14.00: OTT Matti Pellonpää: EIT:n, EUT:n ja kansallisten
tuomioistuinten vuorovaikutuksesta
 

Klo 14.00 - 14.30: Kahvitauko (omakustanteinen)
 

Klo 14.30 - 15.15: Väitöskirjatutkija, lainsäädäntösihteeri Tuukka
Vähätalo: EU-oikeuden vaikutuksista kansalliseen siviiliprosessiin
 

Klo 15.15 - 15.30: Tilaisuuden päätös (laamanni Antti Savela).
 

Seminaari on maksuton, ja se järjestetään aikaisempien vuosien tapaan
Helsingin käräjäoikeuden auditoriossa eli ns. "sinisessä kuutiossa"
maanantaina 20. elokuuta. Mikäli olet kiinnostunut seuraamaan
seminaaria auditoriossa, ilmoita siitä minulle sähköpostilla
viimeistään maanantaina 13. elokuuta. Koska paikkoja on rajoitetusti,
ilmoittautumisia käsitellään sitovina eikä käytössä ole
peruutusjärjestelmää. Jollet siis varsin todennäköisesti pääse
osallistumaan, älä ilmoittaudu tilaisuuteen. Tilaisuus pyritään
aikaisempien vuosien tapaan välittämään videoteitse tuomioistuimiin ja
muihin oikeushallinnon alalla toimiviin virastoihin, jotka tällaisen
pyynnön erikseen minulle esittävät.
 

Lämpimästi tervetuloa!
 

Timo Saranpää
SPOY:n sihteeri

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

104. Postihuumerikos, HelHO 2018:11

1. Helsingin hovioikeus on antanut 1.6.2018 kaksi huumausainerikosta koskevaa ratkaisua asioissa, joissa on kyse kotiosoitteeseen tilatun huumelähetyksen näytön arvioinnista. Ratkaisut ovat HelHO 2018:11 ja 12. Selostan niistä ensiksi mainitun tapauksen, joka on alun perin ratkaistu Vantaan käräjäoikeudessa. Ratkaisussa 2018:12 mainittu asia on puolestaan tullut hovioikeuteen Helsingin käräjäoikeudesta. Asiat on ratkaistu samalla tavalla.

2. Vantaan tapauksessa syyttäjä oli vaatinut X:lle rangaistusta kahdesta huumausainerikoksesta sillä perusteella, että hän oli 19.5. ja 21.6.2017 laittomasti tuonut postitse Hollannista maahan huumausainetta, toukokuussa 1,0 grammaa heroiinia ja kesäkuussa 9,6 grammaa amfetamiinia. 

3. X on kiistänyt syytteet ja väittänyt, että huumausaineet on tilannut ilmeisesti joku hänen ystäväpiiristään ja että kyse on ollut pilasta, koska X oli juuri päässyt koevapauteen. X:n mukaan hänellä ei tietääkseen ole vihamiehiä.

4. Käräjäoikeus tuomitsi X:n kahdesta huumausainerikoksesta yhteiseen 50 päivän vankeusrangaistukseen. 

5. X valitti hovioikeuteen, joka hovioikeus myönsi hänelle jatkokäsittelyluvan ja toimitti pääkäsittelyn.

6. Hovioikeus, jonka puheenjohtajana toimi presidentti Mikko Könkkölä, piti tuomiossaan hyvin epätodennäköisenä, että huumausaineet olisi tilannut joku X:n tunteva pilailu- tai vahingoittamistarkoituksessa. Olisi yleensäkin erikoista, jos joku olisi maksanut huumausaineista ainakin kahdella eri kerralla vain toista kiusatakseen, kun tällaisten lähetysten kiinni joutuminen ja vastaanottajaksi merkityn epäilynalaiseksi saattaminen olisi epävarmaa.

7. Hovioikeuden mukaan varteenotettavampi vaihtoehtoinen tapahtumankulku on se mahdollisuus, että joku muu on tilannut huumausaineet postitse X:n osoitteella pyrkien itse saamaan ne tavalla tai toisella haltuunsa. Tämän vaihtoehdon todennäköisyyttä vastaan puhuu kuitenkin se, että tilauksia oli ollut kaksi, joista jo ensimmäinen lähetys on jäänyt tulliin. Epätodennäköistä on, että tekijä olisi tehnyt vielä toisen tilauksen sen jälkeen kun ensimmäisen tilauksen haltuun saaminen oli epäonnistunut.

8. X on kertonut, että hänen kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa olevaan asuntoonsa pääsi helposti parvekkeen kautta kiipeämällä. Jos siten huumausaineet olisi tilannut joku muu kuin X, olisi tällä saattanut olla mahdollisuudet noutaa postilähetykset X:n tietämättä tämän poissaollessa. Hovioikeuden mukaan tähänkin mahdollisuuteen liittyy kuitenkin  huomattavia epävarmuustekijöitä, jotka tekevät siitä hyvin epätodennäköisen.

9. X on 10.5.2017 ostanut bitcoineja, joita virtuaalivaluuttana yleisesti käytetään maksuvälineenä huumausaineiden postitilauksissa. X on kertonut hankkineensa bitcoineja myös tämän jälkeen. Virtuaalivaluutan osto 10.5.2017 sopii ajallisesti varsin hyvin maksuksi lentotulliin 19.5.2017 saapuneesta heroiinia sisältäneestä postilähetyksestä. Hovioikeus piti mahdollisena, että yhden heroiinigramman voi hankkia verkon kautta 30 eurolla.

10. Hovioikeus ei pitänyt sen sijaan uskottavana, että toimeentulotuen varassa elävä X olisi ostanut bitcoin-valuuttaa sijoitustarkoituksessa. Syytteen teonkuvaukseen nähden vaihtoehtoista tapahtumien selitystä on pidettävä varsin epätodennäköisenä.

11. Hovioikeus totesi vielä, että X oli päässyt ehdonalaiseen vapauteen 11.5.2017. Ensimmäinen lähetys on postitettu Hollannista 15.5.2017, mikä ajallisesti sopii yhteen ehdonalaiseen vapauteen pääsemisen kanssa.

12. Johtopäätöksenään hovioikeus katsoi, että X:n syyllisyydestä ei jäänyt varteenotettavaa epäilyä. X:n valitus hylättiin, joten voimaan jäi Vantaan käräjäoikeuden tuomio.

HelHO 2018:11

13. Kuten hovioikeus perusteluissaan mainitsee, käräjäoikeuden joulukuussa 2017 antaman tuomion jälkeen KKO on antanut 15.1.2018 ennakkopäätöksen KKO 2018:3, joka koskee näytön arviointia vastaavanlaisessa postihuumerikosasiassa. Ratkaisun mukaan postilähetyksen vastaanottajamerkinnällä on merkittävä näyttöarvo sen osoittamisessa, kuka lähetyksen on tilannut. Tällainen näyttö ei kuitenkaan pääsääntöisesti voi yksinään riittää osoittamaan vastaajan syyllistyneen kiellettyjen aineiden tai tavaroiden maanhantuontiin. Syyttäjän tulee siten yleensä pystyä esittämään muita syyllisyyttä tukevia seikkoja, jotta syyksilukemisen edellytykset täyttyvät. 

14. Mainitussa ratkaisussaan KKO, joka toimitti asiassa suullisen käsittelyn,  päätyi sihen, etteivät syytteen tueksi esitetyt todisteet ja muut asian käsittelyssä esiin tulleet syytettä tukevat seikat riittäneet sulkemaan pois varteenotettavaa epäilyä siitä, ettei vastaaja A  ole laittomsti tuonut maahan kysymyksessä oleva huumausainetta. KKO piti varteenotettavimpana vaihtoehtoisena tapahtumainkulkuna sitä mahdollisuutta, että joku muu oli tilannut huumausaineen postitse A:n osoitteella pyrkien itse samaan sen tavalla tai toisella haltuunsa. Kun asiassa ei toisaalta ollut esitetty A:n omaa toimintaa koskevia, syytettä tukevia seikkoja eikä A:n kertomuksen uskottavuutta heikentäviä seikkoja, KKO hylkäsi syytteen. 

KKO 2018:3

15. Vaikka KKO on, kuten hovioikeus toteaa, antanut ratkaisun 2018:3 vasta Vantaan käräjäoikeudessa nyt esillä olevassa asiassa antaman ratkaisun jälkeen, oli alioikeus eli tuossakin asiassa Vantaan käräjäoikeus, ehtinyt antaa kesäkuussa 2016 ratkaisun, jolla A:ta vastaan ajettu syyte oli näytön puuttuessa hylätty; Helsingin hovoikeus oli syyttäjän valituksessta tuominnut A:n  marraskuussa 2016 ko. postihuumausainerikoksesta. Huumeiden käyttäjät ovat siten ilmeisesti olleet tietoisia siitä, millä perusteilla postirikoshuumerikoksia koskevia syytteitä on mahdollisuus kiistää.

16. Etenkin ratkaisussa KKO 2018:3 selostetusta tapauksesta toisaalta ilmenee, miten tärkeää oikeusturvan kannalta on, että muutoksenhakuinstanssi aina KKO:ta myöten  järjestää suullisen käsittelyn, koka se antaa kirjallista menettelyä paremmat edellytykset asian asianmukaiselle selvittämiselle.