1. Kunniamurha on kunniaväkivallan äärimmäinen muoto, jossa yhteisö, usein suku tai perhe, surmaa jäsenensä tai hyväksyy tämän tappamisen säilyttääkseen kunniansa. Murhan kohteeksi valikoituu henkilö, tavallisesti nainen, jonka katsotaan rikkoneen kunniasääntöjä, minkä puolestaan katsotaan oikeuttavan surmatyön.
2. Kunniamurhat ovat tyypillisiä klaaniyhteiskunnille, muslimeille ja kunniakulttuureille, joissa järjestäytyneen yhteiskunnan ote ihmisistä on vähäinen. YK:n piirissä on arvoitu, että maailmasssa tapahtuu vuoittain noin 5 000 kunniamurhaa. Amnesty International pitää mainittua lukua liian pienenä, sillä se on arvioinut, että yksinomaan Pakistanissa tehdään vuosittain 1 000 kunniamurhaa. Ruotsissa on viimeksi kuluneen 10-20 aikana tapahtunut joitakin kunniamurhia tai sen valmistelutekoja.
3. Rikosoikeudessa lähtökohtana on perinteisesti ollut, että rangaistusvastuuta ei ole ulotettu rikoksen yritystä aikaisempaan vaiheeseen. Näin sen vuoksi, että suunnittelu- tai valmisteluvaiheessa konkreettinen vaara rikoksen toteuttamisesta on yleensä vähäinen. Muun muassa koulusurmat sekä eräät rahankuljetusryöstöt ovat kuitenkin antaneet myös Suomessa lainsäätäjälle aiheen kriminalisoida tiettyjen törkeiden rikosten valmistelu.
4. Tiettyjen vakavampien rikosten valmistelu on ollut Suomessa rangaistavaa jo aika kauan. Tällaisia rikoksia ovat terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu (RL 34 A luvun 2 §) ja huumausainerikosten vamistelu (RL 50 luvun 3a §).
5. Koulusurmat ja kymmenkunta vuotta sitten sattuneen rahanryöstön valmistelun johdosta rikoslakiin päätettiin ottaa säännökset törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvien rikosten valmistelun kriminalisoinnista. Aseistautuneet ryöstäjät yllättivät ensin Suomen Pankin rahankuljetusauton vartijat ja anastivat autosta suuren summan rahaa. Sama rikollisryhmä saatiin myöhemmin 2007 kiinni Liedosta vahvasti aseistautuneena ja ryöstösuunnitelma hallussaan. Jälkimmäisestä teosta ei kuitenkaan voitu tuomita rangaistusta, sillä ryöstön suunnittelu ja valmistelu ei ollut tuolloin rangaistava teko.
6. Törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu on säädetty Suomessa rangaistavaksi 1.8.2013 alkaen. Rikoslain 21 luvun 6 a §:n 1 momentin mukaan törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta tuomitaan muun muassa se, joka mainitun luvun 1 §:ssä tarkoitetun tapon tekemistä varten
1) pitää hallussaan ampuma- tai teräasetta tai muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä taikka välinettä, joka soveltuu erityisesti käytettäväksi välineenä rikoksessa,
2) sopii toisen kanssa tai laatii yksityiskohtaisen suunnitelman mainitun rikoksen tekemisestä tai
3) palkkaa, käskee tai muuten yllyttää toista mainitun rikoksen tekemiseen taikka lupautuu tai tarjoutuu tekemään sen.
Rangaistukseksi rikoksesta on säädetty ko. lainkohdassa vankeutta enintään neljä vuotta. Panttivangin ottamisen ja törkeän ryöstön valmistelusta säädetty enimmäisrangaistus on kuitenkin kolme vuotta vankeutta.
7. RL 21 luvun 6a §:n 2 momentin mukaan, jos vaara rikoksen toteuttamisesta on ollut muista kuin satunnaisista syistä vähäinen taikka jos henkilö on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen valmistelusta, estänyt sen jatkumisen tai muuten poistanut oman toimintansa merkityksen rikoksen valmistelussa, 1 momentin valmistelun rangaistavuutta koskevaa säännöstä ei kuitenkaan sovelleta.
8. Rikoksen valmistelulla tarkoitetaan rikokseen tähtäävää toimintaa, jolla luodaan edellytyksiä rikoksen myöhemmälle toteuttamiselle. Tavoitteena on toteuttaa valmisteltava rikos. Valmistelutoimet ovat yritystä varhaisempia tekoja, joissa rikoksen tekemistä ei ole vielä aloitettu. Rangaistavaa valmistelua voi olla vasta jokin konkreettinen ulkomaailmassa ilmenevä teko eli valmistelutoimi.
9. Korkein oikeus (KKO) on antanut tänään 5.7.2017 ensimmäisen ennakkopäätöksen törkeän henkeen tai tarveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelua koskevassa asiassa (KKO 2017:52). KKO ei käytä ratkaisussaan nimenomaan termiä kunniamurha tai sen valmistelu, koska sanaa kunniamurha ei mainita laissa eikä se siten ole virallinen käsite.
10. Tapauksessa on ollut kysymys tapahtumasarjasta, jossa Irakista Suomeen vuonna 2010 tullut ja Helsingissä asuva mies (A) oli syytteen mukaan toistuvasti uhannut 16-vuotiasta sisartaan (B) tappamisella tai väkivallalla. Tapauksen taustalla ovat olleet perheen sisällä velloneet kiistat, joita B:n käytös oli aiheuttanut. Syyttäjän mukaan A uhkasi B:n henkeä, koska tämä ei noudattanut kulttuuriin ja uskontoon liittyviä sääntöjä. Syytteen mukaan A oli sopinut Irakissa asuvan isänsä kanssa B:n tappamisesta ja lupautunut isän yllyttämänä tekemään surmateon.
11. Tapahtumat olivat kärjistyneet 17.4.2015, jolloin B oli jäänyt palaamatta kaupungilta kotiin, jolloin A oli alkanut etsiä siskoaan; B:stä oli 20.4.2015 tehty poliisille katoamisilmoitus. Syyttäjä Eija Velitskin nostaman syytteen mukaan A oli laatinut yksityiskohtaisen suunnitelman ja etsinyt sisartaan usean vuorokauden ajan ja suunnitellut sekä kuvaillut erilaisia B:n surmaamistapoja. A oli lähettänyt B:lle sekä useille muille henkilöille tekstiviestejä, joissa hän oli uhannut eri tavoin sisarensa henkeä tai fyysistä koskemattomuutta. A oli 22..4.2015 saanut ystävältään C:ltä tietää B:n olinpaikan. C oli hakenut B:n Vuosaaresta sijaitsevasta hampurilaisravintolasta ja vienyt tämän veljensä A:n luokse.
12. Helsingin käräjäoikeus (käräjätuomari Petteri Plosila ja lautamiehet) tuomitsi 29.6.2015 A:n a) sisareensa kohdistuvan törkeästä henkeen tai tarveyteen kohdisttuvan rikoksen valmistelusta sekä b) tämän pahoinpitelystä yhteiseen 2 vuoden 1 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
13. A valitti käräjäoikeuden tuomiosta Helsingin hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä. Hovioikeus (laamanni Jukka Heikkilä sekä hovioikeudenneuvokset Seppo Ovaskainen ja Birgitta Lemström) hylkäsi 29.1.2016 antamallaan tuomiolla A:ta vastaan ajetun syytteen rikoksen eli kunniamurhan valmistelun osalta, mutta tuomitsi A:n B:n pahoinpitelystä 6 kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Hovioikeus määräsi A:n ehdollisen rangaistuksen tehosteeksi valvontaan.
14. Syyttäjä valitti tuomiosta KKO:een ja vaati, että A tuomitaan rangaistukseen myös 17.-22.4.2015 tehdystä törkeän henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta. Korkein oikeus myönsi 2.6.2016 syyttäjälle valitusluvan ja toimitti 13.3.2017 asiassa suullisen käsittelyn.
15. Korkein oikeus (KKO) käsitteli asiaa ainoastaan rikoksen (kunniamurhan) valmistelua koskevan syytteen osalta. KKO lausuu tänään antamansa tuomion perusteluissa (kappale 5) ja laatimansa ratkaisuselosteen otsikossa, että KKO.ssa oli kysymys kunniamurhan valmistelun tunnusmerkistön täyttymisestä siltä osin, oliko vastaajalla (= syytetyllä) ollut tarkoitus tappaa sisarensa ja oliko hän syyllistynyt ko. rikoseen sopimalla isänsä kanssa tai laatimalla yksityiskohtaisen suunnitelman sisarensa B:n tappamisesta tai lupautumalla tekemään teon.
16. Mutta kuten KKOn perusteluista selkeästi ilmenee, KKO:n käsittelyssä ja ratkaisussa ei ole ollut kysymys vain tunnusmerkistön täyttymistä koskevasta rikosoikeudellisesta kysymyksestä, vaan myös ja jopa ensi sijassa syyttäjän rangaistusvaatimuksen tueksi esittämän näytön arvioinnista ja siitä, ylittyikö langettavan tuomion antamiseen tarvittava näyttökynnys niin, ettei A:n syyllisyydestä jäänyt järkevää epäilyä. Viittaan esimerkiksi ratkaisun perustelukappaleisiin 9, 39 ja 40.
17. KKO:n mukaan asiassa keskeisellä sijalla oli muun muassa se, oliko A syyttäjän väittämin tavoin tietyn ajan sisällä laatinut yksityiskohtaisen suunnitelman henkirikoksesta. Kun asia liittyi konkreettisen teon sijaan sen valmisteluun, on näyttöä KKO:n mukaan arvioitava erityisen huolellisesti. Perusteluissaan KKO lausuu (kappale 9), että tällaisessa (rikoksen valmistelua koskevassa) tapauksessa myös näytölliset vaikeudet usein korostuvat, minkä vuoksi myös rikosvastuun edellytyksiä on tulkittava "kohtalaisen suppeasti". KKO viittaa tässä kohdin lainvalmisteluasiakirjoihin eli hallituksen esitykseen (HE 141/2012 vp s. 34) ja lakivaliokunnan mietintöön (LaVM 8/2013 vp s.4), joissa on korostettu RL 21 luvun 6 a §:n suppeaa ja sen tarkoituksen mukaista tulkintaa.
18. KKO:n mukaan A:n sisarelleen lähettämistä viesteistä oli nähtävissä uhkausten ja suuttumuksen lisäksi jossain määrin myös huolestuneisuus perheenjäsenistään. Mies oli uhkaillut vakavuudeltaan vastaavan kaltaisilla viesteillä lukuisia muitakin ihmisiä ja sisarensa B:n mukaan häntäkin jo aiemmin. Toisaalta A oli myös useaan otteeseen todennut, ettei sisarelle tapahtuisi mitään, jos hän palaisi kotiin. A oli myös todennut käyttäneensä voimakasta kieltä ja tehneensä siinä virheen.
19. Ottaen huomioon uhkausten vaihteleva laatu ja kohdistumisen useisiin eri tahoihin, viesteistä ei KKO:n mukaan voitu riittävän luotettavasti päätellä, että mies oli päättänyt yksityiskohtaisen suunnitelman turvin tappaa sisarensa. Koska syyte koski nimenomaan tappamisen valmistelua, KKO päätyi hovioikeuden tavoin hylkäämään syytteen.
20. Loppukaneettinaan KKO lausuu perusteluissaan (kappale 40) näin:
Punnitessaan vastakkain syytettä tukevaa ja sitä vastaan puhuvaa näyttöä Korkein oikeus toteaa, että A:n sisareensa aikaisemmin kohdistama väkivalta sekä hänen lähettämistään viesteistä ja hänen puheistaan ja käyttäytymisestään ilmenevä aggressiivisuutensa osoittavat yleistä valmiutta käyttää jonkinasteista väkivaltaa sisartaan kohtaan. Yleinen valmius väkivallan käyttöön ei kuitenkaan vielä riitä osoittamaan, että hän olisi tehnyt yksityiskohtaisen suunnitelman sisarensa tappamisesta. Todisteina esitetyt viestitkin osoittavat pikemminkin kiihtymystilassa tapahtunutta uhoamista kuin yksityiskohtaisen surmaamissuunnitelman olemassaoloa. Näillä perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että A:n ei ole näytetty tehneen yksityiskohtaista suunnitelmaa sisarensa surmaamisesta.
Ratkaisu KKO 2017:52
KKO:n tiedote
21. Voitaisiinko korkeimman oikeuden ratkaisua kritisoida jonkinlaisesta helläkätisyydestä ja syytetyn todella törkeältä vaikuttavan teon vähättelystä? Mahdollisesti, sillä asiassa olisi minusta voitu päätyä myös toisenlaiseen lopputulokseen. Korkeimman oikeuden tuomarit ovat ehkä kiiinnittäneet liiaksi huomiota siihen, miten A selitti menettelyään KKO:ssa maaliskuussa pidetyssä suullisessa käsittelyssä. Minulle jäi ratkaisun lukemisen perusteella vaikutelma, että KKO on tulkinnut RL 21 luvun 6 a §:n 1 momentin säännöksiä liian suppeasti ja tavalla, jonka mukaan valmistelutoimen tulisi edetä lähes rikoksen yritysasteelle, jotta sitä voitaisiin pitää rangaistavana valmisteluna.
22. Syytetyn siskoa B:tä kuultiin KKO:n suullisessa käsittelyssä videoyhteyden välityksellä, jolloin hän mm. kertoi, että veli oli uhannut leikata hänen päänsä irti. Mutta samaan hengenvetoon tyttö oli todennut, että "mut ei se sitä tarkoittanut" ja että "mä tunnen mun veljen, ei se tekis mitään sellaista". Kuten KKO perusteluissaan toteaa, pian mainittujen uhkailujen jälkeen suoritetussa esitutkinnassa tyttö oli kertonut tilanteen uhkaavuudesta täysin toisella tavalla. Myös todistajina kuullut kaksi poliisimiestä kertoivat KKO:n istunossa, että A oli ollut uhkailuissaan aivan tosissaan. Kenties KKO:n tuomarit ovat ajatelleet, että A:n B:n pahoinpitelystä saama 6 kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus oli riittävä rangaistus A:n koko menettelystä.
21. Yle Uutiset on julkaissut nauhoitukseen perustuvan selosteen siitä, mitä A, B ja todistajat kertoivat KKO:n suullisessa käsittelyssä 13.3.2017; lue tästä.
22. Olisiko A:n toistuvat tappo- ja pahoinpitelyuhkaukset voitu lukea hänen syykseen valmistelun asemesta laittomana uhkauksena, josta säädetään rangaistus RL 25 luvun 7 §:ssä, jos siitä olisi vaihtoehtoisesti vaadittu hänelle rangaistusta? Todennäköisesti olisi, sillä A oli uhannut B:tä väkivaltaisilla rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on ollut perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vakavassa vaarassa. Laittomasta uhkauksesta on säädetty rangaistukseksi sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta, joten se on selvästi lievempi rikos kuin RL 21:6a §:ssä kriminalisoitu rikoksen valmistelu, jonka maksimirangaistus on neljä vuotta vankeutta.
23. Kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski tunnetaan taitavana, mutta myös aika kunnianhimoisena syyttäjänä, joka on "saalistanut" urallaan vyölleen useita "kovia päänahkoja". Velitski muistetaan esimerkiksi Pikku-Erikan tapauksesta, jossa tytön isä ja tämän naisystävä tuomittiin Velitskin ajaman syytteen mukaisesti murhasta. Velitski on ajanut syytettä myös Tapanilan aseman raiskausjutussa, autoilijan tapposyytettä ns.Töölön pyöräjutussa, Kokkolan koulumurhan valmistelua koskevassa jutussa jne. Nyt esillä olevassa tapauksessa Velitski on myös tavoitellut "suurta kalaa", sillä hänelle ei riittänyt, että A tuomittaisiin ainoastaan laittomasta uhkauksesta, vaan Velitski on halunnut, että irakilaismiehelle saadaan langettava tuomio ja kunnon rangaistus astetta vakavammasta ja törkeämmästä rikoksesta. Syyttäjän suunnitelma ei jäänyt valmisteluasteelle, vaan eteni yritykseksi. Yritys oli kova ja hyvä, mutta ei aivan onnistunut.
Punnitessaan vastakkain syytettä tukevaa ja sitä vastaan puhuvaa näyttöä Korkein oikeus toteaa, että A:n sisareensa aikaisemmin kohdistama väkivalta sekä hänen lähettämistään viesteistä ja hänen puheistaan ja käyttäytymisestään ilmenevä aggressiivisuutensa osoittavat yleistä valmiutta käyttää jonkinasteista väkivaltaa sisartaan kohtaan. Yleinen valmius väkivallan käyttöön ei kuitenkaan vielä riitä osoittamaan, että hän olisi tehnyt yksityiskohtaisen suunnitelman sisarensa tappamisesta. Todisteina esitetyt viestitkin osoittavat pikemminkin kiihtymystilassa tapahtunutta uhoamista kuin yksityiskohtaisen surmaamissuunnitelman olemassaoloa. Näillä perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että A:n ei ole näytetty tehneen yksityiskohtaista suunnitelmaa sisarensa surmaamisesta.
