345. KKO:n ennakkopäätösten määrässä tuntuvaa laskua vuonna 2022

 

1. Tarkemmat tiedot korkeiman oikeuden (KKO) vuonna 2022 julkaisemien ennakkopäätösten ja valituslupien määristä sekä muista päätöksistä ilmenevät tuomioistuimen toimintakertomuksesta, joka annettaneen joskus maaliskuussa. Siitä selviää myös KKO:een vuonna 2022 saapuneiden asioiden määrä.

2. KKO:n Finlexissä julkaisemista valitusluvista ja ennakkopäätöksistä voidaan kuitenkin jo nyt todeta, että etenkin ennakkopäätöksinä julkaistujen ratkaisujen määrässä on tapahtunut selvää ja jopa dramaattista laskua edellisiin vuosiin verrattuna.

3. KKO julkaisi nimittäin viime vuonna ainoastaan 81 ennakkopäätöstä. Tämä on ensimmäinen vuosi, jolloin ennakkopäätöksinä on julkaistu alle 90 ratkaisua.  Aiempi pohjanoteeraus on vuodelta, jolloin KKO julkaisi 92 ennakkopäätöstä (prejudikaattia). Vuonna 2019 KKO julkaisi 112 ennakkopäätöstä, vuonna 2020 101 ja vuonna 2021 vielä 93 ennakkopäätöstä. Voidaan sanoa, että vuosi 2022 oli KKO:n historiassa harvinaisen huono prejudikaattivuosi, mitä julkaistujen ratkaisujen lukumäärään tulee.

4. Valituslupien osalta vuosi 2022 oli hieman parempi, sillä KKO myönsi viime vuonna 129 valituslupaa. Tältä osin KKO otti joulukuussa kovan ”loppukirin”, sillä se myönsi  tuolloin peräti 11 valituslupaa sovinnon vahvistamista koskevassa asiassa, jotka kaikki  on tehty Turun hovioikeuden 13.11. 2020 antamista päätöksistä (valitusluvat 115-126). Se, millaisesta asiasta on kysymys, ei ilmene valituslupapäätösten sisällöstä, sillä päätöksissä todetaan lakonisesti vain, että kyse on sovinnon vahvistamisesta,

5. Vuonna 2021 KKO myönsi 108 valituslupaa, mikä oli, ilmeisesti koronaepidemiasta johtuen, sangen alhainen luku, sillä vuonna 2020 myönnettyjen valituslupien määrä oli 136 ja vuonna 2019 125.

6. Kaikkia KKO:n ratkaisuja, joissa on myönnetty valituslupa, ei julkaista ennakkopäätöksinä, sillä osa niistä on niin sanottuja muita päätöksiä, joita ei julkaista Finlexissä. Niistä julkaistaan kuitenkin KKO:n kotisivulla hyvin lyhyt tiedonanto, joka käsittää useimmiten vain pari kolme riviä. Viime vuonna KKO antoi 30  muuta päätöstä, vuonna 2021 niiden määrä oli 33, vuonna 2020 51 ja vuonna 2019 39. Hienoista laskua on siten näidenkin ratkaisujen kohdalla.

7. Valituslupien ja ennakkopäätöksinä julkaistujen ratkaisujen lukumäärän lasku johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että KKO:een saapuu vähemmän asioita kuin aikaisemmin; asioista selvä valtaosa koskee valituslupahakemuksia.  Vuosina 2015-17 KKO:een tuli vuosittain 2300-2500 asiaa, mutta vuosina 2018-2020 asioiden määrä väheni selvästi. Vuonna 2020 KKO:een saapui 1882 asiaa ja vuotta aiemmin 2028 asiaa. Vuonna 2021 saapuneiden asioiden määrä kohosi ja oli 2005, viime vuonna saapuneiden asioiden määrä ei ole vielä tiedossa.

8. Asioiden määrän väheneminen johtunee edelleen koronaepidemista, jonka takia hovioikeudet eivät ole ratkaisseet juttuja samassa tahdissa kuin ennen epidemiaa. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa selitys asiaan. Eräänä syynä on muutama vuosi sitten tapahtunut oikeudenkäyntimaksujen tuntuva korotus myös KKO:n osalta, tuo maksu on nyt  530 euroa; rikosasiassa maksua ei peritä, jos KKO muuttaa hovioikeuden tuomiota muutoksenhakijan eduksi. Yhtenä syynä on  todennäköisesti oikeudenkäyntiasiamiehen kelpoisuusehtojen tiukentaminen (OK 15:2.1), vaikka kyseisestä uudistuksesta on jo kulunut jo kymmenisen vuotta. Suurempi vaikutus on sillä, että kantelu- ja purkuasioissa KKO:ssa on tullut voimaan asianajajapakko; tämä koskee myös tilannetta, jossa purunhakija on itsekin lakimies (KKO 2014:77).

9. Miten ennakkopäätökset vuonna 2022 jakautuivat eri asiaryhmien osalta?  KKO:n käytännön mukaan saapuvat asiat jaetaan karkeasti ottaen kahteen ryhmään, eli riita-asioihin (S) ja rikosasioihin (R); lisäksi erotellaan vakuutusoikeudesta tuleet V-asiat, maaoikeudesta saapuneet M-asiat ja armahdusasioissa annetut lausunnot (A-diaari). Ahvenanmaan itsehallintoa koskevat asiat merkitään diaariin H-asioina. Viime vuonna KKO ei julkaissut ennakkopäätöksenä yhtään M-asiaa tai Ahvenanmaata koskevaa asiaa.

10. Ruotsin korkein oikeus (Högsta domstolen)  jakaa vakiintuneesti vuosikertomuksissaan saapuneet asiat kolmeen eri ryhmään, eli riita- tai siviiliasioiden ja rikosasioiden lisäksi myös prosessioikeudellisiin asioihin tai kysymyksiin. Sen julkaisemista tilastotiedoista voidaan havaita, että prosessuaalisten valituslupien ja ennakkopäätösten osuus on varsin suuri ja joinakin vuosina jopa suurempi kuin rikos- tai siviiliasioiden.

11. Minusta myös KKO voisi ottaa toimintakertomuksissaan käyttöön samanlaisen erittelyn, jossa prosessioikeudelliset asiat tai kysymykset tilastoitaisiin erikseen. Olen tehnyt sen omissa laskelmissani ja blogikirjoituksissa jo 2-3 vuoden ajan.

12. Vuonna 2022 KKO:n antamista ennakkopäätöksistä suurin osa eli 33 ratkaisua koskee rikosoikeutta, 29 prejudikaattia prosessioikeutta ja loput 19 ennakkopäätöstä siviilioikeutta. Yhden vakuutusoikeudesta tulleen tapauksen (KKO 202:65) olen lukenut siviiliasioihin ja yhden armahdusasiassa annetun lausunnon, joka koski liiketoimintakieltoa (KKO 2022:78), rikosasioihin. Muutamissa ennakkopäätöksissä on ollut kyse sekä rikos- ja prosessioikeudellisesta tai prosessi- ja siviilioikeudellisesta kysymyksestä, jolloin se, mikä on ollut tapauksen ja ratkaisun pääkysymys, on ratkaissut sen, mihin kategoriaan prejudikaatti kuuluu. Esimerkiksi ratkaisun KKO 2022:67, joka koskee sekä rikosoikeutta että prosessioikeutta, olen lukenut rikosoikeudellisiin prejudikaatteihin.

13. Trendi näyttää selvältä: Yhä suurempi osa KKO:n prejudikaateista koskee rikosoikeutta ja prosessioikeutta, kun taas siviilioikeudellisten asioiden ja kysymysten määrä vähenee entisestään. Tämä sama ilmiö havaitaan jo käräjä- ja hovioikeuksien ratkaisukäytännöstä, sillä laajojen riita-asioiden määrä tuomioistuimissa vähenee edelleen. Yritysten väliset riidat ratkaistaan entistä useammin välimiesmenettelyssä.

14. Yksi merkittävä syy sanottuun kehitykseen on oikeudenkäyntikuluja koskeva sääntely, johon ei ole rohjettu vieläkään kunnolla tarttua; kulu-uudistusta on odotettu jo parikymmentä vuotta mutta tuloksetta. Äskeisellä näennäisuudistuksella, jossa tuomioistuin voi viran puolesta alentaa hävinneen osapuolen kohtuuttoman suurta kulukorvausvelvollisuutta, ei toki ole vaikutusta itse pääasiaan eli oikeudenkäyntikulujen määrään. Ilmeisesti ainoa tehokas keino tähän olisi erilaisten asian laatuun ja vaikeusasteeseen perustuvien kulukattojen ja -taksojen käyttöön ottaminen. Ne ovat voimassa esimerkksi Saksassa ja eräissä muissakin Keski-Euroopan maissa. Tällaista uudistusta Asianajajaliitto ei kannata, joten se vastustaa sitä. 

15. Todettaloon vielä, että viime vuonna KKO toimitti kuusi suullista käsittelyä. Määrä on hieman pienempi johon 10 viimeisen vuoden aikana on keskimäärin totuttu. KKO toimittaa suullisen käsittelyn useimmiten raiskausjutuissa ja lapsen törkeää hyväksikäyttöä koskevissa jutuissa. joissa se ottaa usein aika laajasti vastaan jo alemmissa oikeuksissa esitettyä henkilötodistelua. Todistajia kuullaan siis itse asiassa oikeudenkäynnin neljässä eri vaiheessa: esitutkinnassa, käräjäoikeudessa, hovioikeudessa ja KKO:ssa. KKO toki kannattaa tavoitetta, jonka mukaan oikeudenkäynnin painopisteen tulisi olla käräjäoikeudessa. Toisaalta se ottaa uudelleen vastaan jo alemmissa oikeudessa esitettyä henkilötodistelua.

16. KKO:n suullisessa käsittelyssä ei ole kyse pääkäsittelystä, jonka käräjäoikeus ja hovioikeus pitävät. Tämä merkitsee sitä, että KKO ei ratkaise asiaa vielä pääkäsittelyssä ja siinä vastaanotetun aineiston perusteella, vaan suullisen käsittelyn jälkeen KKO:sa pidetään esittely, jossa asia ratkaistaan esittelijän mietinnön pohjalta. Hieman outo menettely välittömyysperiaatteen kannalta. Ruotsin korkeimmassa oikeudessa (HD) suullinen käsittely sen sijaan on aito pääkäsittely, sillä sen jälkeen ei pidetä enää esittelyä. Tähän pitäisi päästä myös KKO:ssa.

253. KKO:n valituslupien ja ennakkopäätösten määrissä laskua

 

1.  Tarkat tiedot korkeimman oikeuden (KKO) vuonna 2021 myöntämistä valitusluvista ja antamista ennakkopäätöksistä ja muista päätöksistä ilmenevät tuomioistuimen vuosikertomuksesta. Sen KKO julkaisee vasta joskus maalis- tai huhtikuussa. Siitä ilmenee myös viime vuonna KKO:een saapuneiden asioiden määrä.

2. KKO:n julkaisemien tiedotteiden ja ratkaisujen perusteella voidaan kuitenkin  jo nyt sanoa, että sekä myönnettyjen valituslupien että KKO:n ennakkopäätöksinä julkaisemien ratkaisujen määrät ovat vähentyneet, jos niitä vertaa vuoden 2020 vastaaviin lukuihin.

3. KKO myönsi viime vuonna 108 valituslupaa, mikä on  varsin vähäinen määrä verrattuna aikaisempiin vuosiin. Vuonna 2020 KKO myönsi nimittäin 136 ja vuonna 2019 125 valituslupaa.

4. Sama aleneva trendi näkyy myös ennakkopäätöksinä julkaistujen ratkaisujen määrissä. Vuonna 2019 KKO julkaisi 112 ennakkopäätöstä, ja vuonna 2020 ennakkopäätöksiä annettiin 101 kappaletta. Vuonna 2021 ennakkopäätösten määrä laski merkittävästi, sillä niitä annettiin vain 93.

5. KKO:n kaikkia ratkaisuja ei julkaista ennakkopäätöksinä, sillä osa niistä on niin sanottuja muita päätöksiä. Niitä ei julkaista KKO:n kotisivulla eikä Finlexissä, vaan niistä julkaistaan ainoastaan lyhyt tiedoanto, joka käsittää tavallisesti vain pari kolme riviä. Nämäkin päätökset voidaan tilata maksuitta KKO:n kirjaamosta. Viime vuonna KKO antoi 33 muuta päätöstä, vuonna 2020 niiden lukumäärä oli 51 ja vuonna 2019 puolestaan 39. Laskua on siten tässäkin kohtaa.

6. Valituslupien ja ennakkopäätöksinä julkaistujen ratkaisujen määrien lasku johtuu suureksi osaksi asioiden vähenemisestä. KKO:een saapuneiden asioiden - niistä selvä valtaosa on valituslupahakemuksia - on ollut laskussa jo pidemmän aikaa. Tämä selviää KKO:n vuosikertomuksessa 2020 olevasta kansliapäällikkö Wilhelm Norrmanin laatimasta katsauksesta.

7. Vuosina 2015-2017 KKO:een saapui vuosittain  2303-2456 asiaa, mutta vuosina 2018-2020 enää 1882-2055 asiaa; vuonna 2020 KKO:en saapui mainitut 1882 asiaa ja vuotta aikaisemmin vielä 2028 asiaa, joten juttumäärä aleni vuodessa yli seitsemällä prosentilla. Vuonna 2021 saapuneiden asioiden lukumäärä ei ole vielä tiedossa, vaan se selviää vasta viime vuoden vuosikertomuksessa, joka julkaistaneen maaliskuussa. Ilmeistä on, että saapuneiden asioiden määrä on edelleen laskenut.

8. Mistä asioiden määrän jatkuva aleneminen johtuu? Yhtenä syynä tähän on muutama vuosi sitten tapahtunut valtiolle menevien oikeudenkäyntimaksujen tuntuva korotus, maksu on KKO:n osalta nykyään 530 euroa; rikosasiassa maksua ei peritä, jos KKO muuttaa alemman tuomioistuimen ratkaisua muutoksenhakijan eduksi. Toisena syynä saattaa olla oikeudenkäyntiasiamiehen kelpoisuusehtojen tiukentuminen (OK 15:2.1), vaikka sanotusta uudistuksesta on tosin aikaa jo 10 vuotta. Suurempi vaikutus on ollut sillä, että kantelu- ja purkuasioissa KKO:ssa on otettu käyttöön asiamiespakko; tämä koskee myös tilannetta, että purunhakija on itse lakimies (KKO 2014:77). Osasyynä on myös vuonna 2020 alkanut koronaepidemia, jonka takia hovioikeudet eivät ole voineet ratkaista juttuja normaalissa tahdissa.

9. Toisaalta päätösvaltaisuuden muutos siten, että myös yksi jäsen voi ratkaista lupa-asian, jos on ilmeistä, ettei valitusluvan myöntämiselle ole edellytyksiä, on nopeuttanut valituslupahakemusten  käsittelyä, kuten KKO:n vuosikertomuksesta 2020 ilmenee.

10. Vertailun vuoksi on syytä todeta, että korkein hallinto-oikeus (KHO) julkaisi viime vuonna  195 ns. vuosikirjapäätöstä eli tosiasiallisesti ennakkopäätöstä.  KHO:een saapui viime vuonna noin 4000 asiaa. KHO:n jäsenistöön on viime vuosina kuulunut  säännönmukaisesti vakinaisten jäsenten (oikeusneuvosten) lisäksi 5-7 ylimääräistä eli tietyksi määräajaksi nimitettyä jäsentä. 

 

203. Korkeimman oikeuden uudet verkkosivut

 

1. Korkeimman oikeuden (KKO) verkkosivut uudistuivat reilu viikkoa sitten. Uu­dis­tuk­sen ta­voit­tee­na on tiedotteen mukaan ol­lut si­vu­jen vi­su­aa­li­sen il­meen rai­kas­ta­mi­nen sekä si­vu­jen ra­ken­teen ja saa­vu­tet­ta­vuu­den pa­ran­ta­mi­nen. Uudistuksen myötä sivut myös toimivat paremmin kännyköiden ja tablettien näytöillä, KKO:n tiedotteessa todetaan.

2. Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) verkkosivut uudistettiin jo pari kuukautta aikaisemmin. Kummankin ylimän oikeuden verkkosivut noudattavat samanlaista visuaalista ilmettä.

3. Onko uudistus onnistunut? Jokaisella lienee asiasta tietty käsitys. Itse en pidä uudistusta erityisen onnistustuneena. KKO:n aiemmat verkkosivut olivat visuaalisuuden, rakenteen ja sisällönkin osalta paremmat. Uudet verkkosivut avautuvat ainakin alkuvaiheessa kännykällä hitaammin kuin vanhat, eikä niiden visuaalisuudessa ole tapahtunut paranemista, pikemminkin päin vastoin. 

4. Keskityn tässä blogijutussa lähinnä KKO:n verkkosivujen rakenteeseen ja sisältöön. Vertailen niitä, paitsi KHO:n, myös  Ruotsin ja Norjan ylimpien oikeuksien vastaaviin sivustoihin.

5. Tuomioistuinten verkkosivut palvelevat tiedottamista, jonka tarkoituksena on edistää oikeusasteiden toiminnan ja koko lainkäytön julkisuutta ja tunnettavuutta. Kyse on, tai ainakin pitäisi olla, ennen muuta yleisön eli tavallisten kansalaisten tiedontarpeen tyydyttämisestä. Lainkäytön ammattilaiset eli tuomarit, asianajat, lupalakimiehet, syyttäjät ja ulosottoviranomaset ovat tehtäviensä takia muutenkin varsin hyvin perillä siitä, mitä tuomioistuimissa tapahtuu, miten ne toimivat ja millaisia ratkaisuja esimerkiksi juuri KKO antaa. Suurelle yleisölle tapahtuvan tiedottamisen tulisi olla sisällön ja muodon suhteen mahdollisiman helppotajuista ja ymmärrettävää, jotta se herättäisi kiinnostusta ja sanoma menisi perille.

6. Ruotsin ja Norjan ylimpien tuomioistuinten verkkosivulla tämä painotus, jossa siis on pidetty silmällä lähinnä tavallisia kansalaisia, on otettu asianmukaisella tavalla huomioon. Sen sijaan KKO:n uusien verkkosivujen rakenteesta ja sisällöstä saa vaikutelman, ettei niissä ole ajateltu etupäässä yleisöä, vaan sivut on laadittu lähinnä lainkäytön ammattihenkilöstöä silmällä pitäen. Sivut sisältävät nimittäin ennakkopäätösten ohella lähinnä pikkutarkkaa tietoa erityisesti siitä, miten valituslupahakemus ja valituskirjelmä on laadittava, miten KKO  käsittelee asiaa menettelyn eri vaiheissa ja miten riita-asiaa olisi ajettava tuomioistuimissa. Tavallisia ihmisiä näin yksityiskohtainen esitystapa tuskin suuremmin kiinnostaa, sillä he eivät laadi muutoksenhakemustaan tai aja asiaansa KKO:ssa itse, vaan heitä samoin kun esimerkiksi liikeyrityksiäkin edustaa oikeudenkäynnissä aina lainopillisen koulutuksen saanut asianajaja tai lupalakimies.

7. Ihmiset, siis suuri yleisö, lienee paljon kiinnostuneempi siitä, keitä ja millaisia tuomareita KKO:ssa tai KHO:ssa oikeastaan on, mikä on heidän koulutuksensa ja ammatillinen kokemuksensa tai jopa se, minkä näköisiä tuomarit ovat. Suomessa valitetaan usein sitä, ettei kansa tiedä, keitä tai millaisia tuomareita ylimmissä on; ylimmät tuomarit ovat yleisölle tuntemattomia päällikkötuomareita kenties lukuun ottamatta. Tähän on vaikuttanut osin se, että ylimmät tuomioistuimet järjestävät suullisia käsittelyjä vain aniharvoin, KHO ei juuri milloinkaan. Kirjallinen menettelytapa ei ole omiaan edistämään tuomioistuinten ja tuomareiden tunnettavuutta.

8. Tämän "esipuheen" jälkeen tarkastelen KKO:n uusittuja verkkosivuja lähemmin. Huomio kiinnittyy heti siihen, että KKO:n ratkaisuilla ja erityisesti sen antamilla ennakkopäätöksillä on sivustolla varsin keskeinen rooli. Niistä mainitaan etusivulla useaan kertaan.  Ensimmäinen iso ostsikko kertoo, että "KORKEIN OIKEUS ON RIITA-JA RIKOSASIOIDEN YLIN OIKEUSASTE". Sen alla on linkki, josta lukija pääsee tutustumaan, ei KKO:n kaikkiin päätöksiin, vaan uusimpiin ennakkopäätöksiin, jotka on annettu vuonna 2020. 

9. Toisessa etusivulla olevassa leveässä otsikossa todetaan, että "KKO:N RATKAISUT LÖYTYVÄT FINLEXISTÄ". Otsikon alla on linkki, jota klikkaamalla lukija päätyy KKO:n Finlex-sivustolle. Siellä ovat tiedot KKO:n antamista ennakopäätöksistä, sen myöntämistä valitusluvista (vuodesta 2018 lukien) sekä KKO:n antamista muista päätöksistä (v. 1995 alkaen). Merkinnät myönnetystä valitusluvista poistetaan Finlexistä sitä mukaa, kun KKO on ratkaisut jutun tai asian, jota valituslupa koskee. Muista päätöksistä mainitaan lyhyesti, usein vain parilla kolmella rivillä, millaista asiaa päätös koskee. Mainittakooon, ettei KKO enää, kuten vielä kymmenkunta vuotta sitten,  merkitse ratkaisuselosteisiin päivää, jolloin asia on esitelty, vaikka tuota päivää pidetään nimenomaan ratkaisupäivänä.

10. Ennakkopäätöksistä mainitaan myös etusivun yhdessä ns. yläotsakkeesta. Sen alla on väliotsakkeita ja linkkejä ennakkopäätösten julkaisuperiaatteista, KKO:n EU:n tuomioistuimelle tekemistä ennakkoratkaisupyynnöistä, ennakkopäätöksistä, joilla on EU- ja ihmisoikeusliityntä sekä linkki, josta pääsee tarkastelemaan KKO:n vuosittain antamia ennakkopäätöksistä.

11. Mutta eivät viittaukset ja tiedot ennakkopäätöksistä suinkaan vielä tähän lopu! Etusivulla on nimittäin kohta, jossa mainitaan KKO:n viisi viimeisintä ennakkopäätöstä, eli tällä hetkellä ratkaisut KKO 2020:72-75, sekä linkit, joista pääsee lukemaan kyseisiä ratkaisuja. Lisäksi ennakkopäätökset ovat näkyvästi esillä etusivun alalaidassa olevassa oikeusneuvos Pertti Välimäen (70) laatimassa artikkelissa "Valituslupajärjestelmästä ja valituslupahakemuksen sisällöstä". Eikä pidä unohtaa KKO:n twitter-tiliä, joissa niinikään kerrotaan lähinnä KKO:n julkaisemista ennakkopäätöksistä, erikseen suomeksi ja ruotsiksi.

12.  Lukija, joka ei ole juristi, saattaa ihmetellä, mitä nuo paljon puhutut ennakkopäätökset oikein itse asiassa ovat ja mikä merkitys niillä on. Tämäkin toki selviää verkkosivuilta, mutta vasta ikään kuin ohimennen etusivun alaosasta, jossa kerrotaan, että KKO on ennakkopäätöstuomioistuin ja että ennakkopäätöksiä annetaan sellaisista kysymyksistä, joihin laki ei anna selkeää vastausta. Ennakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle, minkä lisäksi niillä pyritään varmistamaan lainkäytön yhtenäisyyttä eri tuomioistuimissa. - KHO:n sivustolla ei ole mainintaa  jonka mukaan se olisi ennakkopäätöstuomioistuin; ennakkopäätösten asemesta sivuilla puhutaan yleensä vain vuosikirjapäätöksistä.

13. KKO:n verkkosivuilla on kiinnitetty eri kohdissa runsaasti huomiota myös siihen, miten valituslupahakemus ja KKO:lle tehtävä valitus on laadittava ja miten asian käsittely eri vaiheissa KKO:ssa etenee. Nämä jaksot sisältävät runsaasti sinänsä  huomionarvoisia kysymyksenasetteluja ja tietoja, joita KKO:ssa päämiestensä puolesta asiaa ajavat asianajajat ja lupalakimiehet samoin kuin syyttääjät joutuvat pakosta ottamaan huomioon - jolleivät ko. asiat sitten ole selvinneet heille jo entuudestaan. Mutta tavalliselle kansalaiselle tai vaikkapa esimerkiksi liike-elämän palveluksessa oleville asiantuntijoille näin mittavalla ja runsaasti yksityiskohtaista tietoa sisältävillä lakipaketeilla ei liene kovin suurta merkitystä. 

14. En ryhdy tässä luettelemaan tai lähemmin selostamaan verkkosivujen kohtia, joissa ko. asioista kerrotaan, mutta viittaan kuitenkin etusivulle otettuun kahteen oikeusneuvos Pertti Välimäen  artikkeliin, joista toisesta on jo edellä ollut puhetta. Välimäen laatima toinen artikkeli perustuu hänen KKO:n Asianajopäivässä vuonna  2012 pitämäänsä esitelmään siitä, miten siviiliasiaa on ajettava KKO:ssa ja jo sitä ennen. Tämä on hyödyllinen ja hyvin laadittu esitys. - Mainittakoon, että olen blogikirjoituksessani 2..4.2013 kommentoinut Välimäen kirjoitusta ja pitänyt sitä sangen perusteltuna. Samalla olen kuitenkin tuonut esiin pari kriittistä huomautusta tai kommenttia, sillä minusta perustellun juridisen puheenvuoron tulee aina sisältää hieman myös kritiikkiä; blogikirjoitus numero 714/2.4.2013.

15. Näin tarkkaa ja yksityiskohtaista selvitystä siitä, miten muutoksenhakemus on laadittava ja miten asian käsittely vaiheittain KKO:ssa etenee, ei löydy Ruotsin tai Norjan korkeimman oikeuden verkkosivuilta. Naapurimaiden ylimmissä oikeuksissa ilmeisesti luotetaan muutenkin asianajajien ja syyttäjien korkeaan ammattitaitoon.

16. Suuren yleisön voisi ajatella olevan kiinnostunut enemmän KKO:n jäsenistä ja verkkosivuilla julkaistuista tiedotteista; tiedotteita saisi olla nykyistä enemmän. Tiedotteissa, joita julkaistaan myös KKO:n twitter-tilillä, kerrotaan lähinnä joissakin merkittävissä asioissa annetuista ratkaisuista tai myönnetyistä taikka evätyistä valitusluvista sekä juristeista, joita KKO on esittänyt ja jotka sittemmin on myös nimitetty oikeuden uusisiksi jäseniksi.

17. KKO, kuten myös KHO, on kiinnittänyt verkkosivuillaan varsin paljon huomiota lausuntoihin, joita se antaa lähinnä lakien valmistelu- tai säädäntövaiheessa valtioneuvostolle, oikeusministeriölle taikka eduskunnan laki- tai perustuslakivaliokunnalle.  KKO luettelee sivuillaan antamansa lausunnot aina vuodesta 2009 lähtien, KHO vain vuodesta 2018 alkaen. Tämä ero johtuu siitä, että KHO antaa selvästi enemmän lausuntoja kuin KKO. Minusta olisi paikallaan julkaista lausunnot kohdassa tiedotteet väliotsikon "KKO:n julkaisut" alla; vain todella merkittävistä asioista tai lainsääntöhankkeista annetut lausunnot voitaisiin esitellä jo etusivulla.

18. KKO:n 22.9.2020 antama ennakkopäätös (tuomio), jolla se hyväksyi käräjä- ja hovioikeuden antamat päätökset määrätä Pohjoimainen vastarintaliike -yhdistys lakkautettavaksi ,on nostettu etusivulla korostetusti esiin kuvan kera (KKO 2020:68). Tähän ei ole huomauttamista, ei myöskään siitä, että kohdassa ennakkopäätökset on julkaistu (pitkähkö) lyhennelmä mainitusta PVL-ratkaisusta englanniksi.

19. Kun kuva tuli mainittua, niin on pakko todeta, että KKO:n verkkosivujen visuaalisuudessa, josta kuvat muodostavat tärkeän osan, olisi paljon toivomisen varaa. Etusivulla on julkaistu kuusi kuvaa, joista kahdessa esintyy lakikirja - toisessa niistä kolme lakikirjaa päällekkäin (!) - ja peräti neljä kuvaa, joissa on puheenjohtajan nuija! Tältä osin verkkosivut ovat iltapäivälehtien  oikeussaliuutisten tasoa, sillä myös niiden kuvissa esiintyy usein lakikirja ja puheenjohtajan nuija.  Eivätkö verkkosivujen suunittelijat ja laatijat ole todellakaan keksineet julkaistaviksi mitään muita kuva-aiheita? KHO:n verkkosisivulla  on sentään kuva oikeuden täysistuntosalista. Kuvat KKO:n toimitalosta, istuntosaleista ja muista toimitiloista sekä esimerkiksi KKO:n kansliahenkilökunnasta voitaisiin julkaista verkkosivujen erillisessä osiossa. 

20. Yläotsikon "Ajankohtaista" alla kerrotaan KKO:n tiedotteista ja suullisista käsittelyistä; koska suulliset käsittelyt eivät ole kovin yleisiä, niistä tuskin kannattaa mainita väliotsikossa. Ajankohtaisjakso sisältää mainintoja ja tietoja myös puheista, joilla tarkoitetaan yksinomaan KKO:n presidentin pitämiä puheita, avoimista viroista - niitä ei yleensä ole - julkaisuista, koronaviruksesta, tietosuojasta ja saavutettavuudesta. KKO:n julkaisuja on yllättävän vähän, valtaosa niistä on KKO:n vuosikertomuksia. KKO:n antamat lausunnot voisivat olla julkaisujen yhteydessä, samoin nyt etusivun alaosassa olevat artikkelit valituslupamenettelystä ja asian ajamisesta KKO:ssa.

21. Otsikon "Korkein oikeus" alla esitetään tietoja KKO:n henkilöstöstä, organisaatiosta, historiasta ja lyhyesti (jälleen) KKO:n tehtävistä sekä toimitiloista; toimitilojen kohdalla on muutama pieni kuva, joista yksi esittää talon ulko-ovea Pohjois-Esplanadille.

22. Henkilöstöstä mainitaan erikseen presidentti ja jäsenet. KHO:n verkkosivuilla kerrotaan myös aikaisemmista presidenteistä ja heidän uristaan, mutta KKO:n sivuilla esitellään vain nykyisin virassa oleva presidentti. Presidentistä ja jäsenistä (oikeusneuvoksista) kerrotaan heidän koulutuksensa ja aiemmat tehtävänsä yksityiskohtaisesti. Mutta kehitettävää olisi mm. sikäli, että  kunkin jäsenen kohdalla olisi syytä mainita nykyistä tarkemmin hänen julkaisunsa tai ainakin jotkut niistä sekä OTT-tutkinnon suorittaneiden jäsenten kohdalla väitöskirjan nimi. Tämä lisäisi osaltaan KKO:n tuomareiden tunnettavuutta, jossa on, kuten edellä jo mainitsin, selviä puutteita.

23. Selkeänä puutteena pidän sitä,  että niiden jäsenten kohdalla, jotka ovat toimineet välimiehinä, ei ole tästä mainintaa. Tässä suhteessa KKO:n verkkosivut eroavat epäedukseen esimerkiksi Ruotsin HD:n sivuista, sillä naapurimaassa mainitaan reilusti, jos korkeimman oikeuden jäsen on toiminut välimiehenä. Oikeusvaltiossa tuomioistuinten toiminnan tulisi olla avointa ja läpinäkyvää myös tuomareiden sivutoimien ilmoittamisen osalta; välimiestehtävät ovat tuomareiden sivutoimista tärkeimpiä.

24. Vielä suurempi puute on se, ettei verkkosivuilla ole julkaistu tuomareiden valokuvia, ei presidentistä eikä jäsenistä. Sama puute vaivaa myös KHO:n verkkosivuja. Myös tässä kohdin KKO ja KHO tulevat jälkijunassa, jos niitä verrataan esimerkiksi Ruotsin, Norjan tai vaikkapa Viron ylimpiin oikeusasteisiin. Ruotsin HD:n verkkosivuilla on julkaistu isokokoiset kuvat jokaisesta jäsenestä.

25. KHO:n verkkosivuilla luetellaan tuomioistuimen kaikki esittelijät, myös julkaisuhetkellä määräaikaiset esittelijät. Sen sijaan KKO ei ilmoita sivuillaan esittelijöiden nimiä, mitä voidaan pitää puutteena. Ratkaistaanhan myös KKO:ssa kaikki asiat esittelystä, myös sellaiset asiat, joissa on toimitettu suullinen käsittely.

26. Summa summarum. Tämä on minun näkemykseni KKO:n ja osin myö KHO:n uudistetuista verkkosivuista. Niissä on paljon hyvää, mutta kehittämisen varaa olisi vielä runsaasti rakenteen selkeyden, sisällön sekä visuaalisuuden osalta. Kukaan ei toivottavasti pahastu, KKO:ssa tai sen ulkopuolella, esittämistäni kriittisistä seikoista, joita olen pyrkinyt tuomaan esiin positiivisessa hengessä. Verkkosivujen uudistamisen yhteydessä KKO on pyytänyt antamaan palautetta uudistuksesta  ja sen olen tässä omalta osaltani nyt tehnyt.

194. KHO:n ja KKO:n valituslupapäätösten vertailua

1. Korkein oikeus (KKO) ja korkein hallinto-oikeus (KHO) ovat tätä nykyä molemmat lähinnä ennakkopäätöksiä antavia valituslupatuomioistuimia. KKO toteaa tämän verkkosivullaan reilusti sanomalla, että "korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin". KHO sitä vastoin ikään kuin sievistelee ja mainitsee ainoastaan, että se on valituslupatuomioistuin; KHO yrittää siten torjua ilmaisun, jonka mukaan se olisi ennakkopäätöstuomioistuin.

2. Tästä asiasta ei tällä kertaa enempää, palaan siihen joskus myöhemmin. Tarkastelen nyt hieman sitä, millaisia eroja ylimpien oikeuksien valituslupakäytännössä voidaan havaita. Aloitan  kommentoimalla KHO:n viime viikolla antamaa kahta kielteistä valitusluparatkaisua.

3. Korkein hallinto-oikeus antoi  24.4.2020 päätöksensä Afarak Group Oyj:n julkista ostotarjousvelvoitetta ja uhkasakon tuomitsemista maksettavaksi koskevassa kahdessa asiassa. Ne ovat herättäneet yleistä kiinnostusta muun muassa yrityksen vähemmistöosakkeenomistajien osalta.

4. KHO ei myöntänyt Afarakin suuromistajalle Danko Koncarille valituslupaa. Näin ollen Helsingin hallinto-oikeuden maaliskuussa 2019 antamat päätökset jäivät voimaan. Kroatialainen Koncar on aiemmin  toiminut mineraaleja jalostavan erikoismetalliyhtiö Afarak Groupin eli entisen Ruukki Groupin toimitusjohtajana.

5. Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi 1.3.2019 2019 Danko Koncarin valituksessaan esittämän vaatimuksen kumota Finanssivalvonnan (Fiva) päätös, jolla Koncar oli sakon uhalla velvoitettu tekemään julkinen ostotarjous Afarak Group Oyj:n osakkeista. Finanssivalvonta oli maaliskuussa 2018 velvoittanut Koncarin julkistamaan vuoden 1989 arvopaperimarkkinalain mukaisen pakollisen ostotarjouksen Afarak Group Oyj:n osakkeista ja yhtiön liikkeeseen laskemista sen osakkeisiin oikeuttavista arvopapereista, aloittamaan ostotarjousmenettelyn sekä toteuttamaan ostotarjouksen.

6. Velvoitteiden tehosteiksi Finanssivalvonta oli asettanut Koncarille 40 miljoonan euron suuruisen uhkasakon, jonka se oli myöhemmin eli heinäkuussa 2018 tuominnut maksettavaksi katsottuaan, että Koncar oli laiminlyönyt noudattaa hänelle asetettua julkista ostotarjousvelvoitetta. Koncar valitti Fivan:n päätöksistä Helsingin hallinto-oikeuteen, joka kuitenkin hylkäsi molemmat valitukset.

7. KHO:n kielteiset valituslupapäätökset tehtiin viisijäsenissä jaostossa, jonka puheenjohtaja oli oikeusneuvos Irma Telivuo. Korkein oikeus sen sijaan ratkaisee valituslupahakemkset joko kolmi- tai kaksijäsenisessä kokoonpanossa, muttei koskaan viisijäsenisessä jaostossa; tämän vuoden alusta lähtien KKO on voi ratkaista ilmeisesti perusteettoman valituslupahakemuksen esittelijän esityksestä myös yksijäsenisessä kokoonpanossa (OK 2:9).

8. Korkein hallinto-oikeuskin voi toki KHO -lain mukaan ratkaista valituslupahakemuksia,  käytännössä yleensä näin myös tekee, kolmijäsenisessä ja eräissä poikkeustapauksissa myös kaksijäsenisessä kokoonpanossa. Ilmeistä on, että KHO:n viisijäseniseen jaostooon saatetaan vain kaikkein "kinkkisimmät"valituslupa-asiat; sellaisesta tapauksesta myös Danko Koncarin asiassa on luultavasti ollut kyse.

9. Mielenkiintoinen ero KKO:n ja KHO:n valitusluparatkaisujen välillä on myös kielteisen lupapäätöksen sisältö. KKO toteaa päätöksessään lakonisesti vain, että "valituslupaa ei myönnetä". Ts. ratkaisussa ei mainita edes lainkohtaa, jonka nojalla päätös on tehty, perusteluista puhumattakaan. Perustelujen puuttumista on aika ajoin kritisoitu, mutta KKO on ollut taipumaton. KKO:n omaksuma linja perustuu lähinnä vakiintuneeseen käytäntöön ja siihen, ettei Ruotsinkaan korkein oikeus perustele kielteisiä lupapäätöksiään mitenkään.  Selkeää lainsäädännön tukea KKO:n käytännölle ei voida löytää.

10. Korkein hallinto-oikeus sitä vastoin perustelee kielteisen valitusluparatkaisuna; ainakin ne, jotka se julkaisee palvelusivuilla kohdassa muita päätöksiä tai joissa se julkaisee tiedotteen. Perustelu on toki lyhyt,  mutta tämänkin on parempi kuin KKO:n omaksuma perustelematon ratkaisukäytäntö.

11. KHO:n Danko Koncarille antamissa lupapäätöksissä lausutaan näin:

Valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen.

Sen perusteella, mitä muutoksenhakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole valitusluvan myöntämisen perustetta.


Sovelletut oikeusohjeet

Laki finanssivalvonnasta 73 § 2 momentti (1071/2017) 
Hallintolainkäyttölaki 13 § 2 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § 1 momentti

12. Hallintotuomioistuimen, siis myös KHO:n, päätöksen perustelemisesta säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 87 §:ssä. Tämä lainkohta koskee myös KHO:n valituslupa-asioissa antamia (kielteisiä) ratkaisuja. Varaventtiili löytyy kuitenkin lain 112 §:n 2 momentista, jonka mukaan valituslupaa koskeva (KHO:n) päätös voidaan perustella esittämällä pelkästään sovelletut laikohdat, jollei asian luonne edellytä muita perusteluja.

13. KHO voi siis harkintansa mukaan perustella valituslupapäätöksensä joko suppeasti tai hieman laajemmin. Sitä vastoin se ei voi, kuten KKO aina tekee, jättää päätöstän kokonaan perustelematta; sovellettu lainkohta tulee nimittäin aina ilmoittaa.

14. KHO ei julkaissut Danko Koncaria koskevia päätöksiä Finlexissä tai verkkosivullaan kohdassa muita päätöksiä.  Ratkaisuista on sen sijaan annettu 24.4.2020 tiedote.

15. Korkein oikeus ei julkaise kielteisiä valitusluparatkaisujaan kotisivullaan tai Finlexissä. Merkittävissä tai laajaa julkisuutta herättäneissä asioissa annetuista päätöksistä KKO kyllä antaa verkossa ja Twitterissä julkaistavan tiedotteen, jossa lyhyesti ilmoitetaan, ettei valituslupaa ole myönnetty. Päätöksen perusteluja ei tällöinkään mainita.

16. On mielenkintoista havaita, miten eri tavalla ylimmät tuomioistuimet käsittelevät valituslupa-asioita, perustelevat niissä antamiaan päätöksiä sekä saattavat niitä julkisuuteen.

17. Voisiko korkein oikeus joskus muuttaa käytäntöään ja ryhtyä edes lyhyesti perustelemaan  valitusluparatkaisujaan? Toivon niin, sillä perustuslain 21 §:n 2 momentin perustelemisvelvollisuutta koskeva säännös koskee luonnollisesti myös KKO:n valitusluparatkaisuja, sillä laissa ei ole niiden kohdalla toisin säädetty. Samaan hengenvetoon lisään, että epäilen suuresti muutoksen toteutumista.

192. Tuomioistuinten viestinnässä parannettavaa

1.  Ihmiset saavat käytännössä tietoa tuomioistuinten toiminnasta ja ratkaisuista lähinnä median (tiedotusvälineiden) välityksellä. Sanomalehdissä sekä radio- ja tv-kanavilla kerrotaan merkittävistä ja julkisuutta herättävistä oikeudenkäynneistä ja tuomioistuinten päätöksistä.

2. Tuomioistuimet itse viestivät omilla verkkosivuillaan oikeudenkäynneistä ja niissä annetuista  tuomioista ja päätöksistä. Julkisuuslaki (621/1999) velvoittaa tuomioistuimia edistämään avoimuutta ja tiedottamaan toiminnastaan oma-aloitteisesti (19 ja 20 §).

3. Korkeimman oikeuden (KKO) ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ennakkopäätökset saatetaan yleisön tietoon julkaisemalla ne ratkaisun  antamispäivänä tuomioistuimen verkkosivuilla. Lisäksi ylimmät  oikeudet julkaisevat verkossa ennakkopäätöksiä ja valitusluparatkaisuja koskevia tiedotteita. Myös erityistuomioistuimet (markkinaoikeus, vakuutusoikeus ja työtuomioistuin) harjoittavat samanlaista  tiedotustoimintaa, ja sama koskee, tosin vähäisemmässä määrin, myös hallinto-oikeuksia ja hovioikeuksia. Käräjäoikeuksien kohdalla ko. viestintä on ollut toistaiseksi melko vähäistä.

4. KKO:n ja KHO:n ennakkopäätöksiä ja muita ratkaisuja samoin kuin muiden tuomioistuinten päätöksiä on jo pitkään julkaistu oikeudellisen aineiston internet-palvelu Finlexissä. Sieltä löytyvät siis myös kaikkien erityistuomioistuinten sekä hallinto-oikeuksien ja hovioikeuksien ratkaisuja. Jokainen tuomioistuin päätää itse, mitä ratkaisuja ne julkaisevat Finlexissä. Tästä johtuu, että hovioikeuksien ratkaisuja julkaistaan, ehkä osin resurssien puutteesta, Finlexissä vain harvoin. Tätä epäkohtaa on kummasteltu jo kauan, mutta siihen ei ole vain saatu aikaan tarvittavaa kohennusta; hovioikeuksista eniten Finlex-ratkaisuja julkaisee nykyisin Helsingin hovioikeus. Puutteena on pidettävä myös sitä, ettei käräjäoikeus julkaise Finlexissä ratkaisujaan. Käräjä- ja hovioikeudet lähettävät kyllä pyydettäessä ratkaisujaan, jos vain joku hoksaa tilata niitä.

5. Tuomoistuinten tiedotustilaisuudet ovat Suomessa hyvin harvinaisia. Muualla on usein tapana, että tuomioistuin pitää merkittävässä asiassa annetun tuomion julkistamisen yhteydessä tilaisuuden, jossa  ratkaisun antaneen kokoonpanon puheenjohtaja selostaa ratkaisun sisältöä ja vastaa toimittajien kysymyksiin. Näin ei Suomessa tapahdu.  Meillä on, ikävä kyllä, yleistynyt käräjä- ja hovioikeuksissa julkisuusperiaatteen kannalta outo käytäntö, jonka mukaan kaikissa vähänkin laajemmissa tai vaikeammissa asioissa tuomio annetaan ns. kansliatuomiona, jolloin ratkaisu lähetetään oikeuden kansliasta asianosaisten avustajille ja syyttäjlle. KKO:n ja KHO:n ratkaisut annetaan aina tuomioistuimen kansliasta.

6. Jotkut tuomioistuimet, aluksi KKO ja KHO, ovat viime vuonna avanneet käyttäjätilin Twitterissä. Hovioikeuksista Twitterissä näyttäisi olevan ainoastaan Helsingin hovioikeus. Käräjäoikeuksista Twitteriin liittyi 2019 ensimmäisenä Oulun käräjäoikeus.  Myöhemmin saman liikkeen teki Varsinais-Suomen käräjäoikeus. KKO ja KHO tiedottavat Twitteristä lähinnä ennakkopäätöksistään, mutta myös siitä, mitä muuta huomionarvoista niiden toiminnassa on tapahtunut. KKO:n twittertili on houkutellut tuplasti enemmän seuraajia kuin KHO:n vastaava tili, lukumäärät ovat tätä kirjoitettaessa 6208 (KKO) ja 2928 (KHO).

7. Muutamilla tuomareilla on oma Twitter-tili, joissa kerrotaan lähinnä small talk -tyyliin kuulumisia ja joskus myös hieman vakavampaankin asiaa. KKO:n jäsenistä Twitterissä näyttäisi olevan kolme ja KHO:n puolestaan yksi jäsen. Osa näistä tuomareista on mediatuomareita. Mediatuomareihin kuuluu lähinnä käräjäoikeustuomareita, joiden tehtävänä on auttaa tiedotusvälineitä ja niiden oikeustoimittajia ymmärtämään entistä paremmin tuomioistuinten toimintaa ja ratkaisuja. Mediatuomari-idea rantautui Suomeen pari vuotta sitten Ruotsista. On vaikea tässä vaiheessa vielä sanoa, mikä merkitys mediatuomareilla tulee olemaan. Oma käsitykseni on, että heidän panoksensa olisi käytännössä jäänyt melko vähäiseksi, mutta mediatuomarit itse ovat tästä asiasta varmaankin toista mieltä. Kokeneiden oikeustoimittajien ammattitaitoon ja -etiiikaan voi minusta luottaa ilman mediatuomareiden panostakin.

8. Kattavan yleiskuvan eri tuomioituinten toiminnasta voi saada vuosi- tai toimintakertomuksista, jollaisen jokainen tuomioistuin nykyään julkaisee verkossa. Aika harvat ihmiset ovat  luultavasti niihin tutustuneet. Kertomusten taso vaihtelee, kuten arvata saattaa, laidasta laitaan. KKO:n ja KHO:n toimintakertomukset tunnetaan parhaiten, mutta melko hyvän käsityksen saa myös markkinaoikeuden, vakuutusoikeuden ja työtuomioistuimen vuosikertomuksista. Hovioikeudet eivät ole toistaiseksi kiinnittäneet, ehkä jälleen resurssien puutteesta, riittävästi huomiota kertomustensa ulkoasuun. Tässä suhteessa hallinto-oikeuksien kertomukset ovat parempia. Poikkeuksena edellä mainitusta kuitenkin Rovaniemen hovioikeus, jonka julkaisemien toimintakertomusten ulkoasun suunnittelu on annettu graafikon tehtäväksi.

9. Jos vertailee suomalaisten tuomioistuinten toimintakertomuksia esimerkiksi ruotsalaisten tuomioistuinten vastaaviin julkaisuihin, saa vaikutelman, että Suomessa olisi vielä aika paljon parannettavaa, mitä tulee kertomusten sisältöön ja ulkoasuun. Meillä  kertomukset sisältävät kyllä runsaasti yksityiskohtaisia tilasto- ja numerotietoja esimerkiksi käsiteltävien asioiden lukumääristä ja käsittelyajoista. Mutta suurta yleisöä nämä nippelitiedot tuskin kovin paljon kiinnostavat. Ruotsalaisten oikeuksien kertomukset ovat informatiivisempia mitä tulee esimerkiksi tuomioistuimen eri asioissa omaksumiin käsittelytapohin. Niihin sisältyy usein tuomarieden laatimia kirjoituksia ko. asioista, eikä kertomuksissa tyydytä vain tilastotietojen kalseean esittelyyn, kuten Suomessa tapahtuu. Ruotsin ja Norjan ylimpien oikeuksien vuosikertomuksissa esitellään oikeuden kaikki jäsenet eli tuomarit valokuvien kera, kun taas Suomessa tyydytään yleensä kertomaan ainoastaan päällikkötuomarin nimi ja toteaamaan, kuinka monta tuomaria tuomioistuimessa työskentelee.

10. Suomessa olisi paljon petrattavaa, jotta tuomioistuinten vuosi- tai toimintakertomukset saataisiin nykyistä paremmiksi, mikä lisäisi yleisön tuomioistuinten toimintaa kohtaan tuntemaa kiinnostusta ja luottamusta. Pitäisi miettiä ensinnäkin sitä, keitä kaikkia varten toimintakertomuksia oikeastaan laaditaan. Vaikuttaa siltä, että Suomessa tuomioistuimet laativat toimintakertomuksia lähinnä tuomioistumissa työskenteleville tuomareille, asianajajille ja syyttäjille sekä muille tuomioistuinten toiminnasta kiinnostuneille lakimiehille. Hyvä niinkin, mutta itse asiassa kertomusten tehtävänä olisi tuottaa tietoa ja viestiä tuomioistuinten asioista ennen muuta  "kaikelle kansalle" eli suurelle yleisölle. Jos tämä pidettäisiin mielessä, toimintakertomusten sisältö olisi luultavasti hieman erilainen kuin nyt.

164. KKO 2019:75. Törkeä tuhotyö

             Savon Sanomissa ollut kuva ko. rivitalon palosta Nilsiässä

1. Olen pannut merkille, että korkein oikeus (KKO) myöntää nykyisin valituslupia eli ottaa tutkittavakseen myös verrattain selviä ja yksinkertaisia ("helppoja") asioita.

2. Tämä koskee esimerkiksi vajaa viikko sitten eli 5.9. annettua ennakkopäätöstä KKO 2019:74, jota selostin edellisessä blogikirjoituksessa numero 163. Tapauksessa oli kysymys siitä, oliko autoilija syyllistynyt törkeään vai ainoastaan tavalliseen liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, kun hän oli  risteyksessä punaisen liikennevalon palaessa kääntynyt kulkusuunnassaan oikealle. Väittäisin, ettei tämä ole juridisesti erityisen vaikea tai hankala asia.

3. KKO:n tänään antamassa ennakkopäätöksessä KKO 2019:75 on kyse tuhotyöstä - aikaisemmin teon rikosnimike oli murhapoltto - ja tarkemmin sanottuna siitä, oliko rivitalon sytyttämisestä tuleen aiheutunut vakaavaa vaaraa suurelle ihmismäärälle, kun talon sisällä oli sytyttämisen aikana ollut seitsemän ihmistä. Käräjäoikeuden ja hovoikeuden mukaan oli, mutta KKO sen sijaan katsoi, ettei tuota joukkoa voitu pitää rikoslain 34 luvun 3 §:ssä tarkoitettuna suurena ihmismääränänä. Tällä perusteella KKO päätyi siihen, ettei tuhotyötä voitu pitää törkeänä.

4. Ratkaisussa 2019:74 KKO päätyi siis katsomaan keskellä yötä tapahtuneen liikennesääntöjen vastaisen ajon törkeäksi rikokseksi, vaikka muuta liikennettä tai jalankulkijoita taikka pyöräilijöitä ollut lähimaillakaan; ts. ajosta ei ollut konkreettista vaaraa. Sen sijaan ratkaisussa 2019:75 KKO ei pitänyt tuhopolttoa törkeänä, vaikka syytetty oli sytyttänyt yöllä tuleen rivitalon, jossa oli ihmisiä sisällä. KKO:n jäsenistä kaksi osallistui kummankin ratkaisun tekemiseen. Vaikuttaa jotenkin  epäjohdonmukaista, sanoisin.

5. KKO:n ratkaisuselosteen mukaan syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta törkeästä tuhotyöstä. Teko oli tapahtunut Nilsiässä; tätä ei jostakin syystä selosteessa mainita.

6. Syytteen mukaan A oli sytyttänyt tulipalon niin, että teko oli aiheuttanut suurelle ihmismäärälle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa. A oli yöllä tunkeutunut asukkaan poissa ollessa lukitsemattomasta takaovesta rivitalossa sijaitsevaan asuntoon ja sytyttänyt siellä tulipalon kolmesta eri kohdasta. Rivitalorakennus oli tuhoutunut palossa täysin. Rivitalossa oli yhdeksän asuinhuoneistoa, joissa oli ollut palon syttymishetkellä tai palon aikana ainakin seitsemän henkilöä. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Toissijaisesti syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta tuhotyöstä.

7. A on Kuopiossa sijaitsevan Pohjois-Savon käräjäoikeuden pääkäsittelyssä tunnustanut sytyttäneensä tulipalon ja menetelleensä syytteen teonkuvauksessa kerrotuin tavoin mutta kiistänyt aiheuttaneensa vakavaa hengen tai terveyden vaaraa suurelle ihmismäärälle. Rikosta ei myöskään voitu pitää kokonaisuutena arvostellen törkeänä. A on myöntänyt syyllistyneensä tuhotyöhön.

8. Käräjäoikeus (käräjätuomari Virpi Pääkkönen ja lautamiehet) katsoi 2.6.2017 selvitetyksi, että rivitalossa oli ollut viisi asukasta nukkumassa palon sytyttämisen aikaan. Lisäksi kaksi henkilöä oli mennyt asuntoonsa heti palon sytyttämisen jälkeen. Konkreettisen vaaran kohteena oli siten ollut yhteensä seitsemän henkilöä, jotka olivat pelastautuneet viime hetkellä. Käräjäoikeus on lausunut, että se ei ole antanut ratkaisevaa painoarvoa asunnossaan sattumalta olleiden ihmisten lukumäärälle. A:n menettely oli aiheuttanut suurelle ihmismäärälle vakavaa hengen ja terveyden vaaraa. Kun tekoa oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä, käräjäoikeus on tuominnut A:n RL  34 luvun 3 §;n nojalla törkeästä tuhotyöstä neljän (4) vuoden vankeusrangaistukseen.

9. Itä-Suomen hovioikeus, jonne A valittii, ei 10.1.2018 ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

10. KKO myönsi A:lle valitusluvan koskemaan kysymystä siitä, oliko hovioikeuden selvitetyksi katsomaa tuhotyötä pidettävä törkeänä. A vaati valituksessaan, että hänen katsotaan syyllistyneen törkeän tuhotyön sijasta vain (tavalliseen) tuhotyöhön ja että tuomittua rangaitusta tämän vuoksi alennetaan. Syyttäjä vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä.

11. Asiassa oli KKO:ssa kysymys siitä (perustelukappale 5), oliko A aiheuttanut vakavaa hengen tai terveyden vaaraa suurelle ihmismäärälle. Jos törkeän tuhotyön tunnusmerkistö tältä osin täyttyi, kysymys oli siitä, oliko tuhotyötä pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Jos syyksilukemista muutetaan, kysymys oli lisäksi rangaistuksen mittaamisesta.

12. KKO katsoi perusteluissaan, että syytteessä mainitut seitsemän henkilöä olivat joutuneet palon takia konkreettisen ja välittömään vakavan hengen vaaraan. Tulipalo oli johtanut rivitalorakennuksen täydelliseen tuhoutumiseen. Rakennuksen arvo oli ollut 500 000 - 600 000 euroa ja sen uudelleen rakentamisen on arvioitu maksavan 800 000 euroa.

13. Törkestä tuhotyöstä rankaiseminen edellyttää lisäksi  vakavan hengen tai terveyden vaara aiheutetaan suurelle ihmismäärälle. Tähän seikkaan syyte törkeästä rikoksesta kaatui, sillä KKO ei pitänyt seitsemää ihmistä laissa tarkoitettuna suurena määränä. Ratkaisussa 2014:11 KKO oli tosin katsonut, että 10 hengen suuruinen ihmistyhmä tuhopolton uhrilukuna toteutti suuren ihmismäärän kriteerin, mutta seitsemän ihmistä oli tässä tapauksessa liian pieni joukko.

14. KKO muutti hovioikeuden tuomiota siten, että A tuomittiin törkeän tuhotyön asemesta RL 34 luvun 1 §:n nojalla tavallisesta tuhotyöstä, Tämän johdosta A:lle tuomittua rangaistusta alennettiin neljällä kuukaudella, eli hänelle mitattiin 3 vuoden 8 kuukauden pituinen vankeusrangaistus.

KKO:n ratkaisuseloste

15. Perusteluissaan KKO viittaa mm. lakien esitöihin eli tuhotyötä koskevaan hallituksen esitykseen (HE) ja eduskunnan lakivaliokunnan mietintöön (LaVM). Lakivaliokunta oli lausunut, että suurelle ihmismäärälle ei voida esittää tarkkaa lukumääräistä alarajaa, vaan ratkaisu on tehtävä tapauskohtaisesti - Olisi ollut aika outoa, jos valiokunta olisi ryhtynyt opastamaan tuomioistuimia pohtimalla ko. lukumäärää tarkemmin.

16. Minusta molemmat ratkaisut kyllä kelpaavat, eli ei voida sanoa, että tässä(kään) tapauksessa olisi olemassa ehdottomasti yhtä oikeaa ratkaisua. Mutta jos olisin joutunut itse tuomarina valitsemaan, olisin todennäköisesti kallistunut ko. asiassa käräjäoikeuden ja hovioikeuden kannalle. Vaikka seitsemän ihmistä ei ole sinänsä kovin paljon - onhan yksin Nilsiässäkn jo monta tuhatta asukasta (!) -  tulisi muistaa, että kysymyksessä on rivitalo, jonka lähes jokaisessa asunnossa on ollut palon syttyessä ihmisiä tai sinne on mennnyt ihmisiä tavaroitaan pelastamaan. Tekijä oli tunkeutunut taloon ja sytyttänyt sen tuleen kolmesta eri kohdasta. Talon sisällä palon syttyessä olleet viisi ihmistä pelastautuivat viime hetkellä, kuten käräjäoikeuden perusteluissa todetaan. Talo on tuhoutunut täysin ja palosta on aiheuttanut huomattavan suuret vahingot.

17. Minusta vaikuttaa hieman saivartelulta tai hiuksien halkomiselta KKO:n tavoin lausua tuhotyön yhteydessä, että 10 ihmistä on jo suuri ihmismäärä (KKO 2014:11), mutta seitsemän ei sitä vielä ole (KKO 2019:75).

18. Myös KKO on itse asiassa pitänyt tekoa sangen vakavana, sillä se on alentanut A:n rangaistusta vain hieman, eli 4 vuodesta 3 vuoteen 8 kuukauteen. Tavallisen tuhotyön rangaistusasteikko on neljästä kuukaudesta neljään vuoteen, törkeän tuhotyön puolestaan kahdesta vuodesta kymmeneen vuoteen.

19. Minusta vaikuttaa melko kummalliselta, että tapauksessa 2019:74 KKO piti  päin punaista ajamista keskellä yötä hiljaisella katuosuudella törkeänä liikennerikoksena, vaikka syytetyn menettelystä ei ollut aiheutunut minkäänlaista konkreettista vaaraa, kun tapauksessa 2019:75 sitä vastoin hyvin vakavaa ja tuhoisaa tuhotyötä (murhapolttoa) ei pidetty törkeänä, vaikka nyt syytetyn menettelystä aihetui todella vakavaa konkreettista hengen tai terveyden varaa talon seitsemälle ihmisille.

20. Mutta sattuuhan näitä - näköjään paremmissakin perheissä!

150. Tatu Leppänen on KKO:n uusi presidentti

1. Tasavallan presidentti nimitti tänään korkeimman oikeuden presidentiksi oikeusneuvos, oikeustieteen tohtori Tatu Leppänen 1. syyskuuta 2019 lukien. Korkeimman oikeuden nykyinen presidentti Timo Esko jää tuolloin eläkkeelle.

2. Tatu Leppänen on toiminut oikeusneuvoksena korkeimmassa oikeudessa vuodesta 2016 lähtien. Sitä ennen hän on työskennellyt muun muassa Hyvinkään käräjäoikeuden laamannina (2014-15), käräjätuomarina Vantaan käräjäoikeudessa (2010-14) ja hovioikeudenneuvoksena Helsingin hovioikeudessa (2010).

3. Aiemmin Leppänen on toiminut muun muassa lainsäädäntöneuvoksena oikeusministeriössä (2001-10) sekä prosessioikeuden tutkijana ja assistenttina Helsingin yliopistossa (1995-98). Hänellä on ollut luottamustoimia sekä lainvalmisteluun kuuluvia tehtäviä useissa eri toimikunnissa ja työryhmissä oikeusministeriön hallinnonalalla.

4. Hämeenlinnassa vuonna 1968 syntynyt ja koulunsa käynyt Tatu Leppänen valmistui oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1990 ja oikeustieteen lisensiaatiksi 1992. Varatuomari Leppäsestä tuli 1994. Hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1998 prosessioikeuden alalta, väitöskirjan nimenä oli Riita-asian valmistelu todistusaineiston osalta. Helsingin yliopiston prosessioikeuden dosentiksi Leppänen nimitettiin vuonna 2002. Hänen tutkimus-, opetus-, julkaisu- ja lainvalmistelutoimintansa ovat painottuneet siviiliprosessi-, todistelu- ja ulosotto-oikeuden aloille. Leppänen on suorittanut johtamisen erikoisammattitutkinnon vuonna 2013 ja toiminut Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana.

5. Korkeimman oikeuden presidentin virkaa hakivat Tatu Leppäsen lisäksi oikeusneuvokset Juha Häyhä (63),  Mika Ilveskero (51) ja Asko Välimaa (56) sekä Turun hovioikeuden presidentti Kenneth Nygård (61). Olen käsitellyt hakijoiden ansioita ja uraa 5.3.2018 numerossa 141 julkaistussa blogikirjoituksessa otsikolla "Kenestä KKO:n uusi presidentti"? 

6. Korkeimman oikeuden presidentin nimittämismenettelystä ei laissa ole tarkempia säännöksiä. Asian valmistelu tapahtuu vakiintuneen käytännön mukaisesti siten, että oikeusministeri käy nimitysasiasta etukäteen keskusteluja sekä korkeimman oikeuden että tasavallan presidentin kanssa. Näiden keskustelujen ja kuulemisten pohjalta oikeusministeriö valmistelee valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen tasavallan presidentille esiteltäväksi. Korkeimman oikeuden lausunnolla on asiassa ratkaiseva merkitys.

7. Tatu Leppänen on 50-vuotias, KKO:n presidentiksi siis tavallista nuorempi henkilö. Pauliine Koskelo nimitettiin samaan virkaan vuonna 2006, jolloin hän oli  49-vuotias, mutta muutoin presidentiksi on nimitetty reilusti yli 50-vuotiaita juristeja. Leppäsen nimityksessä on varmaankin painanut  hänen varsin monipuolinen uransa eri tehtävissä tuomarina, lainvalmistelijana ja yliopistotutkijana.

8. Prosessioikeuden kannalta Tatu Leppäsen nimitys on hieno asia, sillä hän on itse asiassa ensimmäinen prosessualisti korkeimman oikeuden presidenttinä. R.A. Wrede, jota kutsutaan Suomen prosessioikeuden isäksi, toimi toki korkeimman oikeuden edeltäjän eli Suomen senaatin oikeusosaston varapuheenjohtajana vuosina 1905-09).  Voidaan sanao, että jo oli aikakin saada prosessualisti korkeimman oikeuden pressaksi, sillä kuten tiedämme, KKO:n julkaisemista ennakkopäätöksistä (prejudikaateista) reilu kolmasosa käsittelee nimenomaan prosessioikeutta, jonka merkitys näyttää muutoinkin olevan edelleen lisääntymässä.

9. Iloisia voimme olla myös siitä, että pitkästä aikaa KKO:n presidentiksi on nimitetty juristi, joka on toiminut, paitsi hovioikeuden, myös käräjäoikeuden tuomarina, ensin käräjätuomarina ja sen jälkeen käräjäoikeuden laamannina. Aikaisemmista KKO:n presidenteistä, joita on kaikkiaan 13, alioikeuden tuomarina on toiminut vain presidenttinä vuosina 1929-40 ollut Frans Pehkonen (Oulun tuomiokunnan tuomari 1908-17). KKO:n asemaa ja ohjaustehtävää silmällä pitäen on hyvä, että sen päällikkötuomari on toiminut itse suhteellisen pitkään alioikeuden tuomarina.

10. Tatu Leppäsen vuonna 1998 valmiiksi saama väitöstutkimus on varsin kokeatasoinen. Tiedän tämän, sillä toimin Leppäsen virallisena vastaväittäjänä ja luin siten hänen 350-sivuisen väistöskirjansa niin sanotusti kannesta kanteen. Helsingin tiedekunta antoi väitöskirjalle arvosanalautakunnan ehdotuksen mukaisesi arvosanan eximia.  Kaikki odottivat, että Tatu Leppänen olisi jatkanut hyvin alkanutta yliopistotutkijan uraansa, mutta toisin kävi, sillä hänestä tuli ensin pitkäaikainen lainvalmistelija ja sen jälkeen tuomari. Tuula Linnan aisaparina Tatu Leppänen osallistui ulosottolainsäädännön kokonaisuudistuksen valmisteluun. Hän on ollut mukana myös todistelulainsäädännön uudistamisessa. Leppäsellä on laajaa julkaistutoimintaa.

11. Korkeimmalla oikeudella on merkittvä rooli yhteiskunnassa, sillä se käyttää ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa ja valvoo lainkäyttöä yhtenäisyyttä omalla toimialueellaan. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksinä julkaisemilla ratkaisuilla on tärkeä merkitys myös lainkäytön kehittämistyössä. Se, miten korkein oikeus tehtävässään onnistuu, riippuu paljon sen päällikkötuomarina toimivan presidentin aktiivisuudesta ja taitavuudesta. Presidentti ei edusta julkisuudessa vain korkeinta oikeutta, vaan hän käyttää kaikkia yleisiä tuomioistumia koskevia puheenvuoroja. 

136. Ruotsin Högsta domstolen, osa V

1. Ruotsin korkeimman oikeuden (HD) toimintakertomuksen 2018 lopussa esitellään  asiamääriä, myönnettyjä valituslupia ja käsittelyaikoja koskevia tilastotietoja. 

2. HD myönsi vuonna 2018 kaikkiaan 137 valituslupaa. Määrä on suurempi kuin KKO:lla, sillä Suomen ylin oikeuaste myönsi viime vuonna ainoastaan 117 valituslupaa. Vuonna 2017 KKO myönsi 137 valituslupaa, eli yhtä paljon kuin Ruotsin HD viime vuonna. Suomen KKO:n myöntämien valituslupien määrä on noin 6,5 prosenttia saapuneiden valituslupahakemusten määrästä, sillä noita hakemuksia tehtiin vuonna 2018 noin 1 800. Ruotsin HD:ssa mainittu prosenttiluku jää alle 3 prosenttiin, sillä sinne tehtiin v. 2018 hovioikeuksien ratkaisuista 4 782 valituslupahakemusta.

3. Entäpä sitten ennakkopäätöksinä julkaistujen ratkaisujen eli prejudikaattien lukumäärä? Niitä HD julkaisi viime vuonna 93, vuonna 2017 mainittu luku oli 108 ja sitä edellisenä vuonna (2016) 104. Nämä luvut vastaavat yllättävän hyvin Suomen KKO:n julkaisemien ratkaisujen määriä. Se julkaisi viime vuonna 92, vuonna 2017 98, vuonna 2016 100 ja vuonna 2015 105 ratkaisua ennakkopäätöksenä. Olisikohan KKO:ssa epävirallisesti päätetty, että ennakkopäätösten lukumäärän on syytä olla "sadan kieppeillä"?

4. Miten myönnetyt valitusluvat ja julkaistut ennakkopäätökset jakautuvat oikeusaloittain? Tässä suhteessa naapurimaiden ylimpien oikeusasteiden välillä on lähtökohtaisesti yksi selvä ero. Suomen KKO:ssa tilastoidaan - kuten tuomioistuintilastoissa yleensäkin -  vain siviiliasioita ja rikosasioita, edelliset merkitään diaarin S- asioina, jälkimmäiset puolestaan R -tunnuksella. Ruotsissa sen sijaan oikeusaloja on tässä suhteessa kolme, sillä  siellä asiat jaotellaan rikos- ja siviiliasioiden lisäksi myös prosessioikeudellisiin asioihin; tätä tarkoittaen myös HD:ssä on T-asioiden (riitajutut) ja B-asioiden (rikosjutut) myös muita eli juuri prosessioikeudellisia asioita tai kysymyksiä (Ö-asiat).

5.. Suomen KKO myönsi vuonna 2017 valituslupia (yht. 137kpl) oikeusaloittain seuraavasti: riiita-asioissa 47, vakuutusoikeusasioissa 4, maaoikeusasioissa 9 ja rikosasioissa 77 valituslupaa; maa- ja vakuutusasiat on luokiteltava tietenkin riita-asioiksi. Vuonna 2016  KKO myönsi valituslupia useammin riita- kuin rikosasioissa, luvut olivat 75 ja 60. Viime vuodelta mainittuja lukuja ei ole vielä saatavissa. KKO:n tilastoissa ei ole eritelty, missä suhteessa  julkaistut ennakkopäätökset voidaan jakaa oikeusaloittain, eikä tilastoista siis ilmene, miten usein valituslupa on itse asiassa myönnetty prosessioikeudellisen kysymyksen perusteella.

6. Ruotsin korkeimman oikeuden tilastoista ilmenee, että myönnetyt valitusluvat jakautuivat oikeusaloittain seuraavasti: rikosasiat 29, siviiliasiat 35 ja prosessioikeudelliset asiat 29 kappaletta. Vuonna 2017 mainitut luvut olivat 25 (rikos), 39 (siviili) ja 44 (prosessi) ja vuonna 2016 puolestaan 29(rikos), 36 (siviili) ja 39 (prosessi) sekä vuonna 2015 27(rikos(, 32 (siviili) ja 43 (prosessi). Julkaistut ennakkopäätökset jakautuivat puolestaan oikeudenalojen mukaan vuonna 2018 näin:  (35 (rikos), 48 (siivili) ja 54 (prosessi).

7. Havaitaan siis, että  HD myöntää ja julkaisee ennakkopäätöksiä aika tasaisesti kolmen oikeudenalan kesken ja että prosessioikeus "kilpailee" aivan tasavertaisesti rikosoikeuden ja siviilioikeuden kanssa ollen useana vuonna jopa kärkisijalla. Prosessioikeduen harrastajaa tieto ei juuri yllätä, ja luulisin, että tilanne on Suomen KKO:ssa suurin piirtein samankaltainen, (Pitänee eri blogijutussa selvittää asiaa KKO:n osalta tarkemmin).  Prosessoikeuteen luetaan tällöin myös konkurssi- ja insolvenssioikeudelliset asiat, samoin ylimääräistä muutoksenhakua koskevat hakemusasiat. 

8. On vielä syytä mainita, että Ruotsin HD käsittelee ja ratkaisee valitusluvan myöntämistä koskevista asioista peräti 94,1 prosenttia yhden jäsenen kokoonpanossa ja loput eli vain 5, 6 prosenttia 3-jäsenisessä jaostossa. Suomessa yhden jäsenen valituslupakokoonpano tuli mahdolliseksi vasta tämän vuoden alusta. 

9. Sullisista käsittelyistä eli pääkäsittelyistä toimintakertomuksessa ei esitetä tilastotietoja. Suomen KKO toimittaa suullisen käsittelyn - meillä ei KKOn osalta jostakin syystä haluta käyttää ilmaisua pääkäsittely - aika usein, viime vuonna 13 asiassa ja vuuonna 2017 kymmenessä asiassa. Näyttää siltä, ettei Ruotsin HD ole tässä suhteessa juuri sen "ahkerampi".

10. Ylimpien tuomioistuinten käsittelyajoista lopuksi sen verran, että meillä KKO käsittelee valituslupahakemukset keskimäärin noin 5 kuukaudessa hakemuksen saapumisesta; tämä tieto perustuu KKO:n 1.1.2019 julkaisemaan tiedotteeseen. Valitusasian käsittely kestää valitusluvan myöntämisen jälkeen kyseisen tiedotteen mukaan "noin vuoden" , joten valitusluvan saaneen asian kokonaiskäsittelyaika on "keskimäärin 16-18 kuukautta". 

11. Ruotsin HD:n käsittelyajat ovat selvästi lyhyemmät, mikä osaltaan johtunee siitä, että Suomen KKO:ssa valituslupahakemuksia ei ole tähän mennessä voitu käsitellä ja ratkaista yhden tuomarin kokoonpanossa. Toimintakertomuksen mukaan HD ratkaisee valituslupaa koskevat hakemukset yksijäsenisessä kokooonpanossa keskimäärin 2,5 kuukaudessa ja 3-jäsenisessä kokoonpanossa puolestaan 3,3 kuukaudessa. Valituslupahakemuksen läpikäyneen valitusasian kokonaiskäsittelyajan pituus on toimintakertomuksen mukaan keskimäärin 13,7 kuukautta.

12. Kun puhutaan käsittelyajoista, olisi syytä muistaa vielä yksi asia. Valitusaika hovioikeuden ratkaisusta KKO:een on Suomessa yhä edelleen 60 päivää, kun se käräjäoikeudesta hovioikeuteen valitettaessa on vain 30 päivää. Tässä suhteessa ei ilmeisesti ole tapahtunut sadan vuoden aikana tapahtunut muutosta. Ruotsissa ollaan tässä(kin) suhteessa joutuisampia, sillä valitusaika, jonka kuluessa myös valituslupahakemus on tehtävä, on vain neljä viikkoa sekä hovioikeuteen että korkeimpaan oikeuteen valitettaessa. Määräaikaa voidaan hyväksyttävän syyn takia toki pidentää, kuten Suomessakin. Nykyoloissa myös Suomessa olisi korkea aika siirtyä KKO:een valitettaessa nykyistä puolta lyhyempään valitusaikaan, joka voitaisiin määritellä päivien sijasta viikkoina.

134. Ruotsin Högsta domstolen, osa III

1. Jatkamme tutustumista Ruotsin korkeimpaan oikeuteen (HD) tuomioistuimen viime vuodelta laaditun ja pari viikkoa sitten julkaiseman toimintakertomuksen valossa.

2. HD:n  jäseneksi vuonna 2017 nimitetty oikeusneuvos Malin Bonthron kertoo  ensivaikutelmistaan HD:n palveluksessa otsikolla "Den första tiden som justitieråd" (s. 13-14). Bonthron (synt. 1967) valmistui juristiksi 1991 ja sai 1999 tuomarikoulutuksen suoritettuaan nimityksen Svean hovioikeuden asessoriksi, jolla on kelpoisuus hakea vakinaista tuomarin virkaa. Pari vuotta asianajotoimistossa työskenneltyään Bonthron siirtyi oikeusministeriöön ja toimi siellä erilaisisssa, lähinnä lainvalmistelua koskevissa tehtävissä - erityisalana tekijänoikeus -  lähes 20 vuotta vuoteen 2017 saakka, viimeksi  nimikkeellä rättschef.

3. Tämän jälkeen toimintakertomuksessa seuraa laaja lähes 20 sivua käsittävä jakso otsikolla "Vägen till prejudikat". Siinä selostetaan yksityiskohtaisesti tuomioistuimeen saapuvien valituslupahakemusten ja valitusten käsittelyvaiheita. Esitys sisältää seuraavat jaksot: överklagande kommer in, inledande granskning, förberedelse - tillståndsprövning, förberedelse - slutlig prövning, slutlig prövning, avgörandet färdigställs ja avslutad åtgärden.

4. Jakson alussa on kaksi videota otsikoilla "Högsta domstolens roll" ja "Vägen till prejudikat". Niissä kerrotaan - lähinnä ei-juristeja silmällä pitäen - lyhyesti HD:n roolista prejudikaattituomioistuimena ja HD:n toiminnan pääpiirteet. Kun Ruotsin käräjäoikeudet ratkaisevat vuosittain n. 170 000 ja kuusi hovioikeutta n. 25 000 riita- ja rikosasiaa, antaa HD vuodessa keskimäärin vain 100 ennakkopäätöksenä julkaistavaa ratkaisua. Vastaavanlaista videoaesitystä voidaan suositella myös Suomen ylimmille tuomioistuimille, kuten myös hovioikeuksille ja käräjäoikeuksillekin. Ehkä asia saadaan kuntoon kun tuomioistuinvirasto on aloittanut toimintansa.

5. Valituslupahakemukset ja valitukset otetaan vastaan kirjaamossa, mistä ne jaetaan tiettyjen toimenpiteiden jälkeen kahdelle valmisteluyksikölle. Kumpaakin yksikköä johtaa tuomari - ei siis HD:n jäsen -  joka on toimikauden ajan vapaalla omasta virastaan. Yksikköön kuuluu valmistelujuristeja, joita tuomioistuimessa oli viime vuonna seitsemän, n. 30 oikeussihteeriä sekä joukko virkalijoita (beredningshandläggare, domstolshandläggare). Valmistelujuristit, jotka avustavat oikeussihteereitä, ovat nuoria tuomioistuinharjoittelun suorittaneita (notariemeriterade) juristeja, joiden toimikausi on kaksi vuotta ja joiden työt jatkuvat HD:n jälkeen esimerkiksi hovioikeuden viskaalina tai asianajoimiston palveluksessa.

6. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Ruotsissa ei ole enää aikoihin ollut käytössä varatuomarin (vicehäradshövding) tittelin myöntämistä tuomioistuinharjoittelun suorittaneille juristeille. Siitä luovuttiin Ruotsissa lopullisesti lähes sata vuotta sitten vuonna 1926. On selvää, ettei kyseinen nimike ole Suomessakaan vastannut pitkiin aikoihin alkuperäistä tarkoitustaan, joten siitä voitaisiin aivan hyvin luopua. Mutta tietäen, miten innokkaasti suomalaiset ovat kaikenlaisten arvonimien ja kunniamerkkien perään, on helppo ennustaa, että meillä varatuomarin arvonimen myöntäminen tulee säilymään ikuisesti! Sama koskee herastuomarin arvonimen myöntämistä lautamiehille, Ruotsissa siitäkin on luovuttu jo kauan sitten.

7. Ruotsin korkeimpaan oikeudelle tehdään vuosittain hovioikeuden ratkaisuista noin 5 000 valitusta, joista ainoastaan kaksi prosenttia johtaa valitusluvan myöntämistä edellyttävään varsinaiseen tutkintaan. Selvät tapaukset, joita on 90 prosenttia valituksista, ratkaistaan oikeussihteerin esityksestä yhden jäsenen kokoonpanossa jo kuukauden kuluessa siitä, kun valitus oli saapunut oikeuden kirjaamoon. Jos jäsen ei hyväksy oikeussihteerin ehdotusta tai asia on epäselvä, kysymys valitusluvan myöntämisestä siirretään kolmen jäsenen kokoonpanoon, jonka ratkaisu saadaan yleensä kolmen kuukauden kuluessa valituksen saapumisesta. 

8. Oikeussihteerit ovat, useimmiten tuomioistuinharjoittelun jälkeen, suorittaneet varsinaisen tuomarikoulutuksen ja saaneet sen jälkeen nimityksen hovioikeuden asessoreiksi. KKOssa ja KHO:ssa tuttua jakoa oikeussihteereihin, vanhempiin oikeussihteereihin ja esittelijäneuvoksiin ei ole,  ja oikeussihteerin tehtävä on aina määräaikainen kestäen neljä vuotta. Osa oikeussihteereistä voi työskennellä Tukholman ulkopuolella, esimerkiksi Malmössä tai Göteborgissa. Toimikautensa päätyttyä oikeussihteerit voivat jatkaa tuomarinuraa käräjäoikeuden tai hovioikeuden tuomareina.

9. Valitusluvan saaneiden asioiden jatkokäsittely eli juttujen varsinainen (asiallinen) tutkinta voi tapahtua joko suullisessa pääkäsittelyssä tai, kuten on tavallista, kirjallisessa esittelymenettelyssä esittelijän laatiman muistion ja ratkaisuehdotuksen pohjalta. Jos asiassa tomiteaan päääsittely, ratkaistaan asia siinä esitetyn aineiston pohjalta, eli istunnon jälkeen ei pidetä enää esittelyä; Suomen KKO:ssa tilanne on, outoa kyllä, tässä suhteessa erilainen. Ruotsin HD:n lakiin perustuva käytäntö on välittömyysperiaatten mukainen, KKO:n ei.

10. Kullekin asialle määrätään ennen esittelyä referentti  (referent) eli jäsen, joka ensi sijaisesti vastaa asian käsittelystä; KKO:ssa ja täkäläisissä hovioikeuksissa häntä kutsutaan tarkastavaksi jäseneksi. Asiat käsitellään normaalisti viiden jäsenen kokoonpanossa, jossa tapauksen selostaa muille jäsenille, ei esittelijä niin kuin Suomessa tapahtuu, vaan referentti, joka myös ilmaisee ratkaisun sisällöstä päätettäessä ja mahdollisessa äänestyksessä ensimmäisenä oman kantansa. HD ilmoittaa kirjallisessa ratkaisussaan, kuka jäsenistä on toiminut referenttinä. Tämä mainitaan myös julkaistuissa oikeustapauskokoelmissa (Nytt juridiskt arkiv, NJA). Myös tältä osin menettely eroaa KKO:n omaksumasta käytännöstä.

11. Jonkin ajan kuluttua esittelytilaisuuden jälkeen pidetään vielä återställning -niminen istunto, joka on eräänlainen uusinta- tai tarkistuskäsittely. Siinä jaoston kanta lyödään lopullisesti lukkoon myös ratkaisun kirjoitusasun osalta ja eri mieltä olevilla jäsenillä on tilaisuus esittää äänestyslausumansa. Referentti jättää viikkoa ennen kokousta muille jäsenlle viimeistellyn luonnoksen ratkaisusta sekä lyhyen prejudikaattiotsikon. 

12. KKO:ssa ei samanlaista käsittelyvaihetta ei tunneta. Siellä asiakirjat kiertävät esittelyn kaikilla jäsenillä ja kiertoajasta voi tulla hyvinkin pitkä. Toisinaan ratkaisun asiasisältökin saattaa muuttua "kierrolla" täysin erilaiseksi siitä, mihin esittelyssä oli päädytty. Lisäksi on otettava huomioon tuomioistuinlain 16 luvun 3 §, jonka mukaan tuomari on toimivaltainen lainkäyttöasiassa senkin jälkeen, kun hän ei enää ole tuomarin virassa, jos hän on ratkaissut asian tai osallistunut sen ratkaisemiseen monijäsenisen kokoonpanon jäsenenä virkasuhteensa aikana.

13. Tämä voi ja on käytännössä myös  johtanut siihen, että KKO:n ratkaisun allekirjoittaa tuomari, joka on jäänyt virastaan eläkkeelle aikoja sitten. Näin tapahtui juuri äskettäin annetussa ratkaisussa KKO 2019:8, jonka on jäsenenä allekirjoittanut kaksi "eläkeläistuomaria", joista toinen on eläköitynyt jo 1.9.2017 ja toinen 1.5.2018.Tällaisessa tilanteessa ratkaisuun olisi syytä merkitä antamspäivän lisäksi myös esittelypäivä, jolloin asia on KKO:n omaksuman käytännön mukaan ratkaistu. Näin ei kuitenkaan tapahdu. 

Esitys jatkuu vielä hieman myöhemmin julkaistavassa IV-osassa.

129. KKO:lla laiha prejudikaattivuosi 2018

1. Korkein oikeus (KKO) ilmoittaa kotisivuillaan olevansa ennakkopäätöstuomioistuin.

Ennakkopäätöksiä eli prejudikaatteja annetaan sellaisista kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta. Ennakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle ja pyritään varmistamaan, että maan eri tuomioistuimet tulkitsevat lakia samalla tavalla.

2. Tarkastellaanpa hieman, kuinka paljon KKO antoi viime vuonna ennakkopäätöksiä. Ennakkopäätöksinä pidetään KKO:n kotisivullaan ja Finlexissä julkaisemia ratkaisuja. Ennakkopäätösten lisäksi KKO antaa myös muita päätöksiä, joista Finlexissä esitetään vain lyhyt maininta siitä, mistä kussakin ratkaisussa on kysymys. 

3. Todettakoon, että KKO, toisin kuin korkein hallinto-oikeus (KHO), ei ole enää muutamaan vuoteen julkaissut vuosikirjaa, johon ennakkopäätökset on otettu. KHO puhuu prejudikaatteja tarkoittaen "vuosikirjapäätöksistä", mikä tuntuu lähinnä suurta yleisöä ajatellen hieman mitäänsanomattomalta ilmaisulta.

4. Vuonna 2018 KKO julkaisi 92 prejudikaattia. Voitaisiin sanoa, että ainoastaan 92, sillä tuo luku on alhaisimpia koko KKO:n historiassa sen jälkeen, kun tuomioistuimesta tuli vuonna 1980 prejudikaatti-instanssi. Lisäksi valituslupamenettelyn kautta KKO:een tulleissa jutuissa annettiin viime vuonna 37 ns. muuta päätöstä, joita ei siis ole julkaistu ennakkopäätöksinä.

5. Vertailun vuoksi seuraavaksi prejudikaattien lukumääriä eri vuosilta (määrät sulkeissa).

6. 2017 (98), 2016 (100), 2015 (105), 2014 (104), 2013 (102), 2012 (109), 2011 (111), 2010 (96), 2009 (94), 2008 (119). Viime vuosina KKO on pitänyt ikään kuin kunnia-asiaanaan, että sen ennakkopäätöksinä julkaisemien ratkaisujen määrä ylittää sadan rajapyykin.; poikkeuksena todella "laihat" prejudikaattivuodet 2009 ja 2010.

7. Tuosta taaksepäin ko. asiasta löytyy seuraavia lukuja: 2006 (110), 2005 (145), 2004 (137), 2003 (138), 2002 (124), 2001 (140), 2000 (129), 1998 (164), 1997 (211), 1996 (156), 1995 (215), 1994 (145) ...1990 (181)...1985 (197), 1984 (229).

8. Tasaista laskua on siten havaittavissa. Todettakoon, että KKO:n presidenttinä oli vuoden 2000 loppuun asti Olavi Heinonen, vuosina 2001-2005 Leif Sévon, vuosina 2006-2015 Pauliine Koskelo ja vuodesta 2016 lähtien Timo Esko.  Koskelon presidenttikaudella julkaistujen ratkaisujen määrä näyttää johdonmukaisesti alentuneen.

9. Laskua näyttää olevan myös KKO:n vuosittain myöntäminen valituslupien määrissä. Viime vuonna 2018 KKO myönsi vain 117 valituslupaa, joka näyttäisi olevan alhaisin luku vuoden 1980 jälkeen. Vuonna 2017 KKO myönsi 137 valituslupaa. 

10. Tätä aikaisemmin KKO:n myöntämien valituslupien määrä on vaihdellut seuraavasti: 2016 (129), 2015 (101), 2014 (122), 2013 ( 134), 2012 (141), 2011 (148), 2010 (162), 2009 (146), 2008 (150).

11. Valituslupahakemusten määrässä on myös laskua, mutta ei kuitenkaan mitenkään voimakasta, kuten seuraavasta katsauksesta ilmenee: 2017 (1 971), 2016 (2 228), 2015 (2 187), 2013 (2 101)...2009 (2 310) ja 2008 (2 525). Vuodelta 2018 KKO ei ole vielä julkaissut tilastotietojaan, mutta KKO:n viestinnästä saamani tiedon mukaan ko. asioita oli 1 847 kappaletta. KKO myöntää valitusluvan noin 7 prosentissa lupahakemuksista, riita-asioissa useammin kuin rikosasioissa.

12. KKO:een saapuvien kaikkien lainkäyttöasioiden määrä on jonkin verran edellä mainittuja lukuja suurempi. Tähän joukkoon kuuluvat purkuhakemukset sekä luultavasti myös esimerkiksi virkanimitysasiat ja erilaiset lausunnot, joita KKO antaa valtioneuvostolle, oikeusministeriölle ja tasavallan presidentille.Vuonna 2017 KKO:een saapui yhteensä  2 303 asiaa, vuonna  2016 niitä oli 2 449, vuonna 2013  2 553 ja vuonna 2008  2921.

13. KKO:n viestinnästä saamani tiedon mukaan viime vuonna eli v. 2018 KKO:een saapui yhteensä 2 055 lainkäyttöasiaa, joten laskua edellisestä vuodesta on aika reippaasti eli 300 asiaa.  Näistä asioista valituslupa-asioita oli siis edellä jo mainitut 1 847. Eri hovioikeuksista saapuneiden asioiden määrä oli vuonna 2018 tällainen: Helsinki 624, Turku  395, Itä-Suomi 223, Rovaniemi 219 ja Vaasa 192.

14. Ennakkopäätösten ja myönnettyjen valituslupien määrän aleneminen johtuu ilmeisesti lähinnä KKO:een saapuvien asioiden määrän laskusta. Muitakin syitä lienee.Yksi on se, että KKO haluaa nykyään perustella ennakkopäätösratkaisunsa todella seikkkaperäisesti ja huolella. Toisinaan lukija joutuu jopa ihmettelemään perustelujen laajuutta. Kun vielä noin 15-20 vuotta sitten toivoin KKO:lta yksityiskohtaisempia ja laajempia perusteluja, joudun nykyisin (mielessäni) anelemaan, että "älkää nyt ihmeessä näin pitkästi sentään perustelko"!

15. Saapuvien asioiden, myönnettyjen valituslupien ja julkaistujen ennakkopäätösten määrän lasku ei heijastunut KKO:n jäsenmäärään, sillä se on edelleen19 eli presidentti ja 18 oikeusneuvosta. Lain mukaan KKO:ssa tulee olla vähintään 15 jäsentä. Kukaan muu kuin minä ei ole ehdottanut KKO:n jäsenmäärän alentamista.

16. Ruotsin korkeimpaan oikeuteen (HD) tulee vuosittain noin 5  000 asiaa, eli tuplasti enemmän kuin KKO:een. Tosin myös HD julkaisee vuosittain noin sata ennakkopäätöstä eli suunnilleen yhtä paljon kuin KKO. HD:ssa on kuitenkin vain 16 jäsentä, joista lainkäyttöön eli valituslupahakemusten ja valitusten käsittelyyn osallistuu 14 jäsentä; kaksi oikeusneuvosta on vuorollaan jäsenenä lagrådetissa, joka antaa lausuntoja lainsäädäntöasioissa.

17. Korkein hallinto-oikeus (KHO) ratkaisee vuosittain selvästi enemmän asioita kuin KKO. Tämä johtuu osaksi siitä, että KHO:een on jo useiden vuosien ajan otettu seitsemän ma. oikeusneuvosta. Viime vuonna KHO:een saapui yhteensä 6 199 asiaa ja v. 2017 6 409 asiaa. KHO ratkaisi viime vuonna 5 904 ja vuonna 2017 6 637 asiaa. KHO julkaisi viime vuonna 178 ennakkopäätöstä eli vuosikirjapäätöstä. Lyhyitä ratkaisuselosteita, jotka vastaavat KKO:n antamia "muita päätöksiä", KHO antaa vuosittain 60-70 kappaletta.

23. KHO 223 - KKO 100

 1. Otsikossa ei ole kyse koripallo-ottelun tuloksesta. Kysymys on siitä, kuinka monta ennakkopäätöstä Suomen ylimmät tuomioistuimet eli korkein oikeus (KKO) ja korkein hallinto-oikeus (KHO) antoivat vuonna 2016. KHO antoi viime vuonna 223, KKO vain 100 ennakkopäätöstä.

2. KKO pääsi siis viime vuonna niukin naukin sataan ennakkopäätökseen (ennakkoratkaisuun, prejudikaattiin). Vielä marraskuun lopulla näytti siltä, että KKO jää mainitusta määrästä, mutta joulukuussa tuomioistuin otti loppukirin ja sai kuin saikin 100 ennakkopäätöksen rajan rikki.

3. KHO oli, kuten  aina ennenkin, KKO:een verrattuna täysin omaa luokkaansa julkaistujen ratkaisujen määrän suhteen.  Vuonna 2015 KHO julkaisi 189 ennakkopäätöstä eli ns. vuosikirjaratkaisua, KKO  105. Vuonna 2014 sanotut luvut olivat KHO 200 ja KKO 104 ja vuonna 2013 KHO 202 ja KKO 102.

4. Tässä kohdin on syytä todeta, että kahdesta ylimmästä oikeusasteesta käsitettä "ennakkopäätös" käyttää julkaisuissaan ja verkkosivullaan vain toinen eli KKO. KHO sitä vastoin välttää puhumasta enakkopäätöksistä ja käyttää ennakkopäätöksiä tarkoittaessaan käsitettä vuosikirjapäätökset tai  -selosteet.  Ne ovat päätöksiä, jotka KHO julkaisee vuosikirjassaan ja niihin kuuluvat tuomioistumen ratkaisuselosteet periaatteellisesti merkittävimmistä päätöksistä. Vuosikirjaan valitaan päätökset, joilla on merkitystä lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai joilla on muutoin yleistä merkitystä.

5. Jos katsotaan lainsäädäntöä, niin voidaan sanoa, että KHO:n käyttämä terminologia perustuu lakiin, sillä laki ei tunne ennakkopäätöksen käsitettä. Tosin vuonna 2010 lakiin otettiin KKO:n osalta säännökset ennakkopäätösvalituksesta (OK 30 A luku).Tämä ei ole estänyt KKO:ta käyttämästä mainittua käsitettä, vaan se julistaa verkkosivullaan olevansa nimenomaan ennakkopäätöstuomioistuin. KKO:n mukaan ennakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle ja pyritään varmistamaan, että tuomioistuimet eri puolilla maata tulkitsevat lakia samalla tavalla.Korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin. Ennakkopäätöksiä annetaan sellaisista kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta. Ennakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle ja pyritään varmistamaan, että tuomioistuimet eri puolilla maata tulkitsevat lakia samalla tavalla.julistaa kotisivullaanjulistaa kotisivulaan olevansa ennakkopäätöstuomioistuin. jujusanoojuEnnakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlais Näin toki   


6. Myös KKO julkaisi aiemmin jokaiselta vuodelta kaksiosaisen painetun vuosikirjan, johon otettiin nimenomaan kaikki ennakkopäätöksiksi tarkoitetut ratkaisut. Viime vuonna KKO ilmoitti kuitenkin luopuvansa painettujen vuosikirjojen julkaisemisesta - kustannus- ja tehokkuussysitä - siten, että maaliskuussa 2016 ilmestynyt  julkaisu Korkeimman oikeuden rakaisuja 2015/II jäi ko. julkaisusarjan viimeiseksi.

7. Ylimpien tuomioistuinten tuoreimmat ennakkoratkaisut/vuosikirjapäätökset ovat saatavissa KHO:n ja KKO:n verkkosivuilta, jonne ne päivitetään ratkaisujen antopäivinä. Kaikki KKO:n ja KHO:n ennakkoratkaisut/vuosikirjapäätökset ovat lisäksi saatavissa maksuttomasta ja julkisesta Finlex-palvelusta sekä kaupallisista lakitiedon lähteistä kuten Edilex tai Suomenlaki.com-palveluista. Yksittäisiä ratkaisuja on mahdollista tilata KKO:n ja KHO:n kirjaamoista.

8. Ennakkopäätöksinä julkaistujen ratkaisujen lisäksi KKO julkaisee verkkosivullaan myös "muita kuin ennakkopäätöksiä". Näistä ratkaisuista KKO julkaisee vain lyhyen eli muutaman rivin tiedotteen, mitä on pidettävä puutteena. Ko. ratkaisuja KKO antoi vuonna 2016 kaikkiaan 47 kappaletta. Vuonna 2015 KKO julkaisi 31, vuonna 2014 38 ja vuonna 2013 35 muuta ratkaisua.

9. KHO jakaa muut kuin vuosikirjapäätökset kahteen ryhmään. Lyhyinä ratkaisuselosteina julkaistaan ratkaisuja, jotka eivät ole niin merkittäviä kuin vuosikirja- eli ennakkopäätökset ja joita KHO ei perustele yhtä laajasti kuin vuosikirjapäätöksiään. Näistäkin ratkaisuista julkaistaan kuitenkin asianmukaiseti laaditut selosteet perusteluineen, ts. niitä ei kuitata vain 2-3 rivin tiedotteilla kuten KKO:ssa tehdään. Toisen ryhmän muodostavat  "muut päätökset", johon kuuluvat sellaisia yksittäisiä yhteiskunnallisia, alueellisia tai muuta yleistä mielenkiintoa omaaviksi arvioituja ratkaisuja, joita ei ratkaisun oikeudellisen merkityksen perusteella julkaista vuosikirjaselosteina tai lyhyinä ratkaisuselosteina. Vuonna 2016 KHO julkaisi 63, vuonna 2015 32, vuonna 2014 34 ja vuonna 2013 43  lyhyttä ratkaisuselostetta. Muina ratkaisuina KHO on julkaissut vuonna 2016 308, vuonna 2015 253, vuonna 2014 137 ja vuonna 2013 10 päätöstä.

10. KHO ratkaisee ja julkaisee siis enemmän ratkaisuja kuin KKO. Tämä johtuu osin siitä, että KHO:een saapuu selvästi enemmän asioita kuin KKO:een. KKO:een saapui vuonna 2015 yhteensä 2 456 asiaa, KKO ratkaisi samana vuonna 2 378 asiaa. Vuonna 2014 vastaavat luvut olivat 2 611 ja 2 617, vuonna 2013 2 554 ja 2 582 sekä vuonna 2012 2 664 ja 2 640. Vuoden 2016 osalta ko. tietoja ei ole vielä julkaistu.

11. Mainitut luvut eli saapuneiden ja ratkaistujen asioiden määrät olivat KHO:n osalta vuonna 2016 4 773 saapunutta ja 5 376 ratkaistua asiaa, vuonna 2015 vastaavasti 4 319 ja 4 010 ja vuonna 2014 4 201 saapunutta ja 4 271 ratkaistua asiaa.  KHO:ssa ei ole ollut käytössä yhtää laajaa valituslupajärjestelmää kuin KKO.ssa, mutta valitusluvan myöntämistä edellyttävien asioiden määrä on kuitenkin ollut koko ajan nousussa. KHO ei järjestä juuri koskaan suullista käsittelyä, KKO:ssa suullinen käsittely toimitetaan keskimäärin noin kymmenessä asiassa per vuosi.

12. Ylimpien tuomioistuinten jäsenmäärästä säädetään laissa, että kummassakin tuomioistuimessa on oltava presidentti ja vähintään 15 jäsentä.  KKO:n jäsenmäärä on ollut vuosikausia sama eli presidentin lisäksi KKO:ssa on 18 jäsentä, joiden virkanimike on oikeusneuvos. Vertailun vuoksi on syytä todeta, että Ruotsin korkeimmassa oikeudesssa on tultu vuosikausia toimeen paljon pienemmällä jäsenmäärällä, vaikka Högsta domstoleniin (HD)  saapuu vuosittain tupalasti enemmän asioita kuin KKO:een. HD:ssa on 16 oikeusneuvosta, joista yksi toimii tuomioistuimen puheenjohtajana; päällikkötuomarin virkanimikkeenä ei siten ole presidentti kuten KKO:ssa. Lisäksi on syytä havaita, että HD:n 16 jäsenestä kaksi toimii vuorollaan lagrådetin eli eräänlaisen laintarkastuskunnan jäseninä,  mikä merkitsee sitä, että käytännössä HD:ssa tuomiovaltaa käyttää vain 14 jäsentä.

13. KHO:ssa on tällä hetkellä presidentti ja 20 vakinaista jäsentä, joiden virkanimike on tämän vuoden alusta oikeusneuvos; aiemmin KHO:n jäsenet olivat hallintoneuvoksia. Lisäksi  KHO:een on nimitetty joukko sivutoimisia asiantuntijajäseniä, joista 10 on ympäristöasiantuntijaneuvoksia ja neljä yli-insinöörineuvoksia. Lähinnä ulkomaalaisasioiden määrän voimakkaan kasvun johdosta KHO:een on nimitetty maaliskuusta 2016 lähtien kahdeksan ma. hallintoneuvosta, joiden virkanimikkeenä on siis nykyisin ma. oikeusneuvos; viimeksi nämä jäsenet on nimitetty 30.6.2017 päättyväksi toimikaudeksi.

14. Voidaan sanoa, että KKO:n ja KHO:n henkilöresurssit ovat kunnossa, sillä valtiovallan säästö- ja leikkauspäätökset eivät ole ulottuneet ylimpien tuomioistuinten toimintaan. Jäsenkunnan lisäksi kummassakin tuomioistuimessa on 30-40 pätevää esittelijää, joilla on samanlainen tuomarin status kuin tuomareillakin. Tilastolukujen valossa KHO näyttäisi olevan tehokkaampi kuin KKO, kun otetaan huomioon myös se, että näissä oikeusasteissa käsiteltävien asioiden vaikeudella tai laajuudella taikka niiden antamien ratkaisujen perusteluilla ei näyttäisi olevan olevan juuri eroa. KKO:ssa asioiden käsittely on selvästi hitaampaa kuin Ruotsin HD:ssa. KKO:ssa ratkaisu annetaan keskimäärin kaksi vuotta valituksenalaisen hovioikeuden tuomion antamisen jälkeen, mutta HD:ssa mainittu aika näyttää olevan puolta lyhyempi. 

15. Asioiden julkaisukäytäntö ja nimenomaan ratkaisuista tiedottaminen on KHO:ssa paremmalla tolalla kuin KKO:ssa. Eräissä muissakin kysymyksissä KHO näyttäisi olevan KKO:ta nykyaikaisempi ja paremmin johdettu tuomioistuin. Mm. tähän nähden näyttää selvältä, etteivät vireillä olevat pyrkimykset, joilla tähdätään KKO:n ja KHO:n yhdistämiseen, tule onnistumaan. Hallintolainkäytön ja yleisen lainkäytön integroitumisessa ei tulisi yleensäkään lähteä liikkeelle ylimmästä portaasta tai latvasta, vaan päin vastoin alimmalta tasolta. Tyvestä puuhuun noustaan, sanoo jo vanha suomalainen sananlasku, ja se olisi myös tässä yhteydessä syytä muistaa.