404. Uusi apulaisoikeuskansleri on Petri Martikainen

 

 

1. Valtioneuvoston oikeuskansleri (lyh. Oka) on riippumaton, ylin laillisuusvalvoja eduskunnan oikeusasiamiehen (lyh. EOA) ohella. He valvovat, että viranomaiset ja virkamiehet julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Oikeuskanslerin nimittää tasavallan presidentti. 

2. Oikeuskanslerin tehtäviä hoitavat myös apulaisoikeuskansleri (AOKa) ja apulaisoikeuskanslerin sijainen, jotka presidentti nimittää. He ratkaisevat käsiteltäväkseen kuuluvat asiat samalla vallalla kuin oikeuskansleri. Oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri valvovat myös perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista. Oikeuskanslerin ollessa estyneenä apulaisoikeuskansleri hoitaa hänen tehtäviään. Oikeuskansleri johtaa oikeuskanslerinvirastoa, joka toimii valtioneuvoston yhteydessä.

3. Oikeuskanslerina toimii nykyisin oikeustieteen tohtori, varatuomari Janne Salminen ja apulaisoikeuskanslerina oikeustieteen tohtori, varatuomari Mikko Puumalainen, joka jää eläkkeelle  1. heinäkuuta 2026. Salminen oli aiemmin Turun yliopiston julkisoikeuden professori ja Puumalainen muun muassa Suomen ensimmäisenä vähemmistövaltuutettu 2002-2007.

4. Haettavaksi julistettua apulaisoikeuskanslerin virkaa haki 9 henkilöä. Petri Martikaisen lisäksi virkaa hakivat muun muassa oikeusministeriön ylijohtaja Ville Hinkkanen, eduskunnan apulaisoikeusasiamies Mikko Sarja, OTT, professori Eeva Nykänen ja tuomioistuinviraston johtaja, OTT Henna Pajulammi. Todettakoon, että oikeuskansleriksi tai apulaisoikeuskansleriksi ei ole kertaakaan nimitetty naista.

5. Tasavallan presidentti nimitti 29.5.2026 uudeksi apulaisoikeuskansleriksi oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari Petri Henrik Martikaisen 1. heinäkuuta alkaen.

6. Petri Martikainen on syntynyt 4.12.1971 Joensuussa. Ylioppilaaksi hän valmistui vuonna 1990 Vuohengin lukiosta Kajaanissa. Juristiksi eli tarkemmin sanottuna oikeustieteiden kandidaatiksi Martikainen valmistui Lapin yliopistosta 1996 ja oikeustieteen lisensiaatiksi 1999 samasta opinahjosta. Hän sai varatuomarin tittelin 1998 suoritettuaan tuomioistuinharjoittelun Oulun käräjäoikeudessa. Oltuaan lyhyen ajan Lapin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tutkijana Martikainen toimi kaksi vuotta paikallissyyttäjänä. Vuosina 2000-2005 Martikainen oli Poliisiammattikorkeakoulun rikosprosessioikeuden yliopettajana ja vuonna 2005 hän siirtyi oikeuskanslerinvirastoon, ensin vanhemman kanslerinsihteerin ja seuraavana vuonna esittelijäneuvoksen virkaan; vuonna 2007 Martikaisesta tuli 35-vuotiaana OKa-viraston oikeusvalvontaosaston osastopäällikkö. vuonna 2017 hän oli viraston kansiapäällikkönä. Vuodesta 2019 lähtien hän on toiminut apulaisoikeuskanslerin sijaisena.

7. Tutustuin Petri Martikaiseen Lapin yliopistossa, jossa hän teki gradututkielman prosessioikeudesta ja kirjoitti 1999 tuomion ideaaliperusteluja käsittelevän lisensiaattitutkimuksen. Hän hallitsi tutkimusteemansa erinomaisen hyvin ja kiinnitin huomiota myös hänen selkeään ja täsmälliseen kirjoitustapaansa. Prosessioikeus on aika käytännönläheistä tiedettä eikä Martikainen ollut mikään hiljainen lukutoukka, vaan osallistui aktiivisesti opiskelijaelämän rientoihin. Hän toimi Lapin oikeustieteellisessä tiedekunnassa opiskelevien ainejärjestö Artikla ry:n Digesta-lehden vastaavana päätoimittajana 1990-luvun alkupuolella; lehden toisena päätoimittajana tuolloin oli edellä mainittu Mikko Sarja. Lehden ensimmäinen numero ilmestyi 1979 ja se ilmestyy edelleen, nyt neljä kertaa vuodessa. Vuonna 1994 Artikla ry piti 15-vuotisjuhlansa Ounasvaaran Sky-hotellilla, jossa satuin olemaan paikalla. Puheen naiselle juhlassa piti oik.yo. Petri Martikainen, mutta sen tarkempi sisältö ei sattuneesta syystä jäänyt mieleeni. 

8. Petri tuli opiskeluaikanaan tunnetuksi Digestaan kirjoittamistaaan oikeustieteen ylioppilas Anselmi Lehikoisen elämään  käsittelevistä humoristisista pakinoistaan tai novelleistaan, joita hän laati nimimerkillä Petrus Martelianus. Fuksi-Digestan 1993 hakemistossa Anselmi Lehikoista on luonnehdittu näin: "Sympaattinen oikkariheppu, jonka tapaat analysoimassa elämää Digestan sivuilla tai varmemmin paikallisessa ns. yökerhossa. Lehikoinen pohtii vakavissaan, onko hänen kuolematon sielunsa jo hylännyt hänet". Petrin valmistumisvuonna 1996 Artikla omistama kustannusliike Pandecta Oy julkaisi  Anselmi Lehikoista koskevat kirjoitukset noin 100-sivuisena kirjana, jonka tekijäksi on merkitty kanteen Anselmi Lehikoinen, nuorempi lakimies, ja otsikoksi "Kertomuksia oikeustieteen ylioppilas Anselmi Lehikoisen maallisesta vaelluksesta". Se on loppuunmyyty.

9. Olen kirjoittanut Petri Martikaisen kanssa kaksi kirjaa tuomion perustelemisesta. Ensimmäisen kirjan nimenä oli "Pro & caaontra. Tuomion perustelemisen keskeisiä kysymyksiä" vuodelta 2003. Kirjan kustantaja on Talentum ja siinä on n.300 sivua. Korostimme kirjassa etenkin pro et contra -perustelelumetodin merkitystä, sillä se ottaa huomion asianosaisen kuulemisperiaatteen ja lisää päätöksenteon ja koko menettelyn oikeudenmukaisuutta. Aikaisemmin esimerkiksi Suomen prosesioikeuden grand old man professori Tauno Tirkkonen oli suhtaunut metodin käyttöön sangen torjuvasti. Kirja sai  yliopistotutkijoiden piirisssä  hyvän vastaanoton ja tuomioistuimet ovat ryhtyneet vaikeammissa jutuissa käyttämään metodia ilahduttavan usein. 

10. Toinen kirja, jonka nimenä on ytimekkäästi "Tuomio perusteleminen",  julkaistiin Talentumin kustantamana vuonna 2010; siinä on reilut 600 sivua. Kirjassa selvitellään yksityiskohtaisesti ja runsasta oikeustapausaineistoa hyödyntäen ja osaksi kritisoiden sekä näytön harkinnan että tuomioistuimen oikeudellisen päätttelyn  argumentointia ja perustelujen laatimista. Kirjassa tuomareita patistellaan  viittaamaan perusteluissaan rohkeasti oikeuskirjallisuuden kannanottoihin. Käräjä- ja hovioikeudet ovat ottaneet neuvosta vaarin, mutta ylimmät oikeusasteet KKOja KHO ovat tässä kohtaa edelleen sangen pidättyväisiä - toisin kuin monien muiden maiden ylimmät oikeudet.

11. Petri Martikainen on OKa-virastossa verestänyt syyttäjän muistojaan esiintyen yhdessä silloisen apulaisoikeuskanslerin sijaisen, niin ikään Lapin tiedekunnasta juristiksi valmistuneen Kimmo Hakosen rinnalla syyttäjänä KKO:n suullisessa käsittelyssä syksyllä 2017, kun ylin tuomioistuin käsitteli valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä vastaan virkavelvollisuuden rikkomisesta nostettua syytettä. Nissinen sai langettavan tuomion ja hieman myöhemmin valtioneuvosto irtisanoi hänet korkeasta virastaan. Kimmo Hakonen on nyt tiedusteluvalvontavaltuutetun virassa.

12. Todettakoon, että aika monet muutkin Lapin yliopiston oikiksesta valmistuneet juristit ovat nousseet korkeisin virkoihin. Nykyisistä hovioikeuden presidenteistä kolme on valmistunut Lapista: Pekka Määttä (Turun HO), Antti Savela (Itä-Suomen HO) ja Sakari Laukkanen (Vaasan HO). Määttä ja Laukkanen ovat väitelleet oikeustieteen tohtoriksi prosessioikeudesta. Laukkanen toimi 1990-luvun alkupuolella lainkäytön eli käytännössä lähinnä allekirjoittaneen assistettina; hän väitteli Lapissa vuonna 1995 kirjalla, jonka nimenä on lyhyesti "Tuomarin rooli". Antti Savela on kunnostautunut aikaisemmin myös lainvalmistelutehtävissä ja Oulun käräjäoikeuden laamannina. Eduskunnan oikeusasiamies Jan Råman ja apulaisoikeusasiamies Mikko Sarja ovat myös valmistuneet juristiksi Lapin yliopistosta., samoin KHO:n oikeusneuvos Mikko Pikkujämsä ja KKO:n oikeusneuvos Timo Ojala. Ja sokerina pohjalla on mainittava, että oikeuskanslerina vuosina 2018-2025 toiminut Tuomas Pöysti on Lapin yliopiston kasvatti. Lapissa prosessioikeudesta tohtoriksi väitelleistä Mari Spolander on nykyinen tasa-arvovaltuutettu ja Antti Tapanila sekä Timo Saranpää ahkerasti kirjoja julkaisevia tuomareita; Saranpää toimi monta vuotta lainkäytön assistenttina Lapin tiedekunnassa. Entisiä lainkäytön assistenteja Lapista on myös Pasi Kumpula, joka nimitettiin vuoden 2025 alusta Tuomioistuinviraston ylijohtajaksi.

12. Petri Martikaisen ohella olen  kirjoittanut juridiikkaa käsitteleviä kirjoja myös KKO:n oikeusneuvoksena nykyisin olevan Pasi Pölösen sekä Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Mika Launialan kanssa; Launiala on entisiä oppilaitani Lapista. KKO:n jäsenä vuosina 2009-2017 olleen KKO:n oikeusneuvos Jorma Rudangon tuomioistuinura alkoi vuonna 1981 Kauhajoen tuomiokunnasta, jossa olin kihlakunnantuomarina. Vielä voin mainita, että toimin vuonna 1998 Helsingin yliopistossa OTL Tatu Leppäsen virallisena vastaväittäjänä. Hänestä tuli vuonna 2016 KKO:n jäsen ja 2019 KKO:n presidentti. 

13. Mukavia muistoja, joita nyt ehtii kiikkustuolissa kuistilla palauttaa mieleen auringonlaskun aikaan ja muulloinkin! 

14. Mutta palatkaamme alkuun ja apulaisoikeuskansleri Petri Martikaiseen. Hänestä Suomi ja maan oikeuslaitos saavat jalat maassa  -tyyppisen kokeneen ja luotettavan laillisuusvalvojan, joka ei hötkyile tai haihattele, vaan tekee järkeviä päätöksiä ja jättää Suvivirren sanat ja veisaamisen koulun kevätjuhlissa rauhaan.

344. Tuomari tuomitsi syytetyn kahdesti samasta teosta, sai nuhteet apulaisoikeuskanslerilta

 

1. Apulaisoikeuskanslerin sijainen Petri Martikainen antoi 2.1.2023 Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomarille huomautuksen, kun käräjätuomari oli tuominnut vastaajan samoista teoista kahteen kertaan. Hän kiinnitti lisäksi Etelä-Suomen syyttäjäalueen aluesyyttäjän huomiota syyttäjän vastuuseen yleisen edun toteutumisen valvojana rikosprosessissa.

2. Asiassa oli kyse kokonaisuudesta, jossa vastaajaan oli käräjäoikeudessa kohdistunut kaikkiaan seitsemän erillistä haastehakemusta, jotka olivat sisältäneet yhteensä yli 80 syytekohtaa. Haastehakemukset oli käräjäoikeudessa yhdistetty käsiteltäväksi samanaikaisesti. Käräjäoikeus oli lukenut vastaajan syyksi yhteensä 92 syytekohtaa ja tuominnut hänet ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Helsingin hovioikeus poisti tuomiovirheen vuoksi valituksenalaisesta käräjäoikeuden tuomiosta kaikkiaan 11 syytekohtaa, koska ne oli luettu käräjäoikeudessa vastaajan syyksi kahteen kertaan. Käräjäoikeudessa asiaa käsitellyt käräjätuomari myönsi selvityksessään olleensa asiassa huolimaton ja menetelleensä virheellisesti.

3. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että käräjätuomarin virheellinen menettely kohdistui tuomarin tehtävien ydinalueelle eli lainkäyttöratkaisun tekemiseen. Käräjätuomarin perustehtäviin oikeuden puheenjohtajana kuuluu varmistua siitä, että vastaajaa ei tuomita kahdesti samasta teosta. Vastaajan tuomitseminen useassa syytekohdassa samasta teosta kahdesti on omiaan olennaisesti heikentämään luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen ja vaarantamaan merkittävästi vastaajan oikeusturvaa. Apulaisoikeuskanslerin sijainen piti käräjätuomarin virheellistä menettelyä vakavana.

4. Apulaisoikeuskanslerin sijainen yhtyi apulaisvaltakunnansyyttäjän asiassa antamaan lausuntoon, jonka mukaan syyttäjällä on ottaen huomioon säännöksistä ja syyttäjätoimintaa koskevista ohjeista ilmenevä syyttäjän vastuu rikosprosessissa yleisen edun toteutumisen valvojana velvollisuus tutustua ajamansa jutun tuomioon kokonaisuudessaan ja varmistaa, ettei vastaajaa ole esimerkiksi tuomittu kahteen kertaan samasta teosta. Virheen havaittuaan syyttäjällä on oikeus ja velvollisuus hakea muutosta vastaajan eduksi. Tapauksessa syyttäjällä oli ollut mahdollisuus havaita virhe, vaikka vastaajalle tuomittu rangaistus oli ollut syyttäjän seuraamuskannanotossaan esittämää lievempi ja vaikka virhe ei ollut suoraan nähtävissä tuomion perusteluista. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi kuitenkin, että virheellinen tuomitseminen oli tapahtunut käräjätuomarin toimesta ja tämä vastaa antamansa tuomion lainmukaisuudesta. Aluesyyttäjän menettely oli siten tapauksessa merkittävästi vähemmän moitittavaa kuin käräjätuomarin.

5. Käräjäoikeuden laamanni arvosteli asiassa antamassaan lausunnossa käräjäoikeuden käytössä olevaa tietojärjestelmää kankeaksi ja totesi, että tietojärjestelmien tulisi olla helppokäyttöisiä ja tuomioistuinten toimintaa tukevia. Apulaisoikeuskanslerin sijainen lähetti päätöksensä tiedoksi Tuomioistuinvirastolle, jotta laamannin lausunnossaan esiin tuoma mahdollisesti voidaan ottaa huomioon käräjäoikeuksien tietojärjestelmiä uudistettaessa ja kehitettäessä.

• Apulaisoikeuskanslerin sijaisen ratkaisu OKV/1729/31/2022

 

79. Oikeuskanslerinvirasto palasi normaalimiehitykseen

1. Oikeuskanslerinvirasto (OKa-virasto) toimi viime vuonna monta kuukautta sijaisten miehittämänä. Sijaisuudet eivät ole olleet aiemminkaan virastossa tuntemattomia. 

2. Vielä vuoden 2017 viimeisenä päivänä OKa-viraston kotisivulla mainittiin, että oikeuskanslerina on Risto Hiekkataipale, apulaisoikeuskanslerina Kimmo Hakonen ja apulaisoikeuskanslerin sijaisena ja viraston kansliapäällikkönä Petri Martikainen. Hakonen ja Martikainen toimivat syyttäjinä KKO:ssa käsitellyssä valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä vastaan ajetussa virkarikosjutussa.

3. Nyt eli vuoden 2018 alusta kaikki oli kuitenkin toisin. Oikeuskanslerin nimi on nyt Tuomas Pöysti ja apulaisoikeuskanslerina toimii Mikko Puumalainen. Kimmo Hakonen ja Petri Martikainen jatkavat toki viraston palveluksessa, mutta Hakosen virkanimikkeenä on kansliapäällikkö ja apulaisoikeuskanslerin sijainen ja esittelijäneuvos Petri Martikainen on palannut hoitamaan oikeusvalvontaosaston päällikön tehtäviä. Kimmo Hakonen johtaa viraston hallintoyksikköä ja valtioneuvostoasiain osastopäällikkönä on esittelijäneuvos Maija Salo.

4. Mutta missä on Risto Hiekkataipale? Hänen nimensä on kadonnut viraston kotisivuilta ja yhteystietojen joukosta. Hiekkataipale on ilmeisesti siirtynyt eläkkelle, sillä hän on syntynyt 24.1.1951 ja täyttää siten kohtsiltään 67 vuotta.

5. Olen edellä puhunut viransijaisuuksista, voidaan käyttää myös sanontoja väliaikainen oikeuskansleri ja väliaikainen apulaisoikeuskansleri. Virallisesti näitä termejä ei kuitenkaan oikeuskanslerin yhteydessä ole käytetty. Vaikka esimerkiksi Mikko Puumalaisen apulaisoikeuskanslerin virkaa on hänen pitkän eli lähes neljä vuotta kestäneen virkavapautensa aikana hoitanut Risto Hiekkataipale, tämän virallisena virkanimikkeenä on ollut apulaisoikeuskansleri, ei siis ma. apulaisoikeuskansleri. Mutta tosiasiat ovat tosiasioita, joten käytännössä Hiekkataipale on toiminut tavallaan "pätkä-oikeuskanslerina", eli ensin vuodesta 2014 väliaikaisena apulaisoikeuskanslerina eli Mikko Puumalaisen sijaisena ja 1.7. 2017 lähtien vuoden loppuun asti oikeuskansleri Tuomas Pöystin sijaisena. 

6. Oikeustieteen tohtori (OTT) Mikko Puumalainen nimitettiin apulaisoikeuskanslerin virkaan vuonna 2007. Hän oli oikeusministeri Tuija Braxin (vihr) "löytö" tehtävään, joten ei ole erityisen ihmeteltävää, että Puumalaisen nimitys herätti juristipiireissä jonkin verran kummeksuntaa. Puumalainen on aiemmin toiminut mm. vähemmistövaltuutettuna 2002-2007. Apulaisoikeuskanslerina Puumalainen herätti huomiota mm. Suvivirren laulamista koulujen kevätjuhlissa koskevilla kannanotoillaan.

7. Aulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen sai hakemansa virkavapautta vuonna 2014 väitöskirjatutkimusta varten. Virkavapauden jatkuessa hänet nimitettiin 1.6.- 31.12 2016 väliseksi ajaksi korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ma. hallintoneuvoksen virkaan ja tämän jälkeen vuodeksi 2017 KHO:n ma. oikeusneuvokseksi. Minulla ei ole tietoa, onko Puumalainen hakenut  KHO:n vakinaisen oikeusneuvoksen virkaa, mutta nyt hän on joka tapauksessa palannut takaisin "kotiin" eli OKa-virastoon. "Puumiksen" väitöskirja on edelleen tekemättä.

8. OKa-viraston edellä kerrotut sijaisuudet liittyvät Tuomas Pöystin hieman epätavallisiin nimityskuvioihin, joista voidaan myös käyttää nimitystä "nimityshässäkkä". Oikeuskansleri Jaakko Jonkka jäi eläkkeelle huhtikuun lopussa 2017 ja kanslerin virka julistettiin haettavaksi jo helmikuussa. Virkaa haki yhdeksän lakimiestä, kuten olen blogissa nro 29/7.3.2017 "Kenestä uusi oikeuskansleri" kertonut. Tuossa jutussa olen ruotinut melko  perusteellisesti hakijoiden meriittejä ja heidän mahdollisuuksiaan tulla virkaan nimitetyksi.

9. Virantäyttöä valmisteltiin oikeusministeriössä (OM) huolella ja tarmolla; oikeusministerinä oli tuolloin tuplaministeri Jari Lindström (ps). Nimitysasian piti olla ns. "selvää kauraa" 18. päivänä huhtikuuta, sillä tuolloin OM:n kansliapäällikkö Asko Välimaa lähetti kaikille viranhahakijoille kauniis ja kiitokset sisältäneen sähköpostin, jonka mukaan OM tulee esittämään valtioneuvostolle, että oikeuskansleriksi tullaan nimittämään Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen. Oikeuskanslerin nimitysasiaa oli määrä käsitellä valtioneuvoston yleisistunnossa torstaina 20. huhtikuuta, jolloin hallitus tekisi Viljasen nimitystä koskevan esityksen nimittäjänä toimivalle tasavallan presidentille. Ilmeisesti Asko Välimaa ja Jari Lindström pitivät Veli-Pekka Viljasen nimitystä selvänä asiana, sillä muutoinhan edellä mainittua ilmoitusta ei olisi muille viranhakijoille tietenkään lähetetty.

10. Mutta asia ei ollutkaan selvä, vaan tässä vaiheessa siihen tuli mutkia matkaan, kuten olen toisessa blogijutussani nro 39/28.4.2017 "Oikeuskanslerin valinta mutkistui" juurta jaksaen selostanut. Paha mutka tulikin, sillä tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli ilmoittanut  18.4.2017 OM:lle tai valtioneuvostolle (VN), että soo soo ja eipäs hoppuilla, sillä hän ei tulisi missään tapauksessa Veli-Pekka Viljasta virkaan nimittämään, vaikka VN Viljasta esittäisi. Tapauksesta tihkuneiden tietojen mukaan presidentti Niinistö olisi ilmoittanut, että hän tulisi joka tapauksessa nimittämään uudeksi oikeuskansleriksi Tuomas Pöystin esitti VN virkaan ketä tahansa. Miksi presidentti ei halunnut nimittää virkaan Veli-Pekka Viljasta? Ilmeisesti sen vuoksi, että Viljanen oli julkisesti arvostellut Niinistön tiettyä puhetta; kyseessä oli luultavasti presidentti Niinistön uudenvuodenpuhe 2017.

11. OM:n ja Juha Sipilän johtaman hallituksen ei auttanut muu kuin ottaa lusikka kauniseen käteensä ja vaihtaa virkaesitys sellaiseksi, että kelpaisi myös Herra Tasavallan Presidentille. Tässä hötäkässä myös oikeusministeri vaihtui, sillä tuplaministeri Jari Lindström oli rasittunut niin pahoin, että hänen tilalleen oikeusministeriksi tuli 5. toukokuuta nimitettiin kokoomuksen kansanedustaja Antti Häkkänen. Mikään yllätys ei enää ollut, että hallitus esitti uudeksi oikeuskansleriksi Tuomas Pöystiä, jonka presidentti Niinistö nimitti virkaan 24.  päivänä toukokuuta. 

12. Asian piti olla selvä, mutta mitä vielä! Yllätykset sen kun vain jatkuivat, sillä Tuomas Pöysti nimitettiin virkaansa, ei suinkaan heti kesäkuun alusta, vaan vasta vuoden 2018 alusta, siis seitsemän kuukauden kuluttua nimityspäätöksen tekemisestä. Miksi näin? No siksi, että Tuomas Pöysti sattui olemaan "Mr Sote", eli sosiaali- ja terveysministeriön (STM) alivaltiosiheeri, joka oli vuodesta jo 2015 lähtien vastannut paljon puhutun sote-uudistuksen valmistelusta. Sosiaaliministeri Juha Rehula ja ilmeisesti koko Juha Sipilän hallitus oli niin kovasti tykästynyt Tuomas Pöystiin ja hänen tapaansa johtaa sanottua sote-uudistuksen valmistelua, että he eivät halunneet päästää Tuomasta livahtamaan oitis oikeuskanslerin tehtäviin.

13. Tästäkös valtiosääntöoppineet kimmastuivat, osin ilmeisesti siksi, että heihin lukeutuva professori Veli-Pekka Viljanen ei ollut kelvannut tasavallan preidentille Jaakko Jonkan seuraajaksi. Mm. professori Tuomas Ojanen, emeritusprofessori Mikael Hidén ja apulaisprofessori Janne Salminen kritisoivat hs.fi:ssä kovin sanoin syntynyttä tilannetta eli sitä, että maassa ei olisi reiluun puoleen vuoteen vakinaista oikeuskansleria tai edes apulaisoikeuskansleri; apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen oli, kuten edellä jo mainitsin, edelleen virkavapaana ja toimi KHO:n ma. oikeusneuvoksena. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka oli lopettanut käytännössä oikeuskanslerin viranhoidon jo tammikuun lopussa 2017. Kriitikot ottivat esille myös kysymyksen Tuomas Pöystin mahdollisesta esteellisyydestä käsitellä oikeuskanslerina kanteluja, joissa on kyse sote-uudistukseen liittyvistä tai yleensä sosiaali- ja terveysministeriön alaan kuuluvista asioista. 

14. Olen kertonut tästä uudesta "hässäkästä" eli Tuomas Pöystiin virkaan astumisen aiheuttamasta tilanteesta blogijuttussa nro  47/24.5.2017 otsikolla "Tuomas Pöysti aloittaa oikeuskanslerina vasta ensi vuoden alussa" - trilogiani oli siis valmis! Oikeassahan valtiosääntöoppineet tietenkin olivat, sillä on varsin eriskummallista, että valtakunnan kahden ylimmän laillisuusvalvojan - oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin -  virkoja pidettiin sijaisuuksien varassa noin pitkään eli 7-8 kuukauden ajan. OM:n kansliapäällikkö Asko Välimaa kuitenkin vakuutti, että asia oli tarkoitus hoitaa siten, että Tuomas Pöystin sijaiseksi eli väliaikaiseksi oikeuskansleriksi nimitettäisiin kelpoisuusehdot täyttävä lakimies.

15. Näin sitten myös tapahtui, sillä väliaikaiseksi oikeuskansleriksi nimitetiin Risto Hiekkataipale ja väliaikaiseksi apulaisoikeuskansleriksi puolestaan Kimmo Hakonen, kuten tämän kirjoituksen alussa kerroin. Asia oli siten ainakin päällisin puolin kunnossa. Hiekkataipale oli tullut OKa-virastoon jo vuonna 1984 ja edennyt talon sisällä eri virkoihin päätyen lopulta väliaikaiseksi eli pätkä-oikeuskansleriksi. Mutta tämä ei ole mikään ihannetila, sillä olisi toki paljon parempi, että oikeuskansleriksi nimitettäisiin, ei talon "omaa väkeä", vaan todella kyvykkäitä juristeja, jotka ovat osoittaneet pätevyytensä muissa tehtävissä, siis OKa-viraston ulkopuolella. 

16. Omituisuudet Tuomas Pöystin viran vastaanoton kohdalla eivät kuitenkaan päättyneet vielä tähän. Hänen johtaman virkamisvalmistelun pohjalta eduskunnalle annettu sotea lakiesitys kompastui nimittäin viime kesänä uudistukseen sisältyvien valinnanvapauslakien osalta eduskunnan perustuslakivaliokunnan armottoman kielteiseen kantaan; hallituksen esitys oli ko. osin vakavalla tavalla perustuslain vastainen. 

17. Mikä nyt eteen, kun hallituksen ja tasavallan presidentin maan ylimmäksi laillisuusvalvojaksi nostaman Tuomas Pöystin johdolla valmisteltu esitys ei täyttänytkään perustuslain vaatimuksia? Näin siitä huolimatta, että Pöysti oli palkattu STM:n alivaltiosihteeriksi johtamaan sote-uudistusta paljolti juuri siksi, että hallituksen antama esitys ei kompastuisi toista kertaa perustuslakikysymyksiin. Oliko Pöysti edes pätevä oikeuskansleriksi, sillä kanslerin tärkeimpiin tehtäviinhän kuuluu nimenomaan valvoa, että hallituksen lakiesitykset täyttävät perustuslain vaatimukset? 

18. Yle uutiselle antamassaan haastattelussa heinäkuun alussa 2017 Tuomas Pöysti kertoi, että valinnanvapauslakia koskeva hallituksen esitys oli laadittu "vahvassa poliittisessa ohjauksessa". Hän sanoi olleensa jo alkuvuodesta 2017 tietoinen, että lakipaketissa on "isoja perustuslaillisia ongelmia", mutta tästä huolimatta pakettia eli sote-uudistusta ja siihen kuuluvaa valinnanvapauslakia oli "poliittisen ohjauksen työntämänä" viety eteenpäin. Pöysti luopui heinäkuun alusssa valinnanvapauslain jatkovalmistelusta ja siirtyi 1.9. 2017 STM:n palveluksesta valtiovarainministeriön (VM) hallintopolitiikan alivaltiosihteeriksi valmistelemaan lähinnä maakuntauudistukseen liittyviä lakihankkeita.

19. Tästäkös valtiosääntö- ja hallinto-oikeusoppineet riemastuivat. Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Juha Lavapuro lausui Yle uutisille 6. heinäkuuta, että "Sote jää varjostamaan Pöystiä oikeuskanslerina" ja että Pöystin olisi pitänyt irtautua sote-valmistelusta jo aiemmin. Lavapuron mukaan Tuomas Pöystin uskottavuus tulevana oikeuskanslerina on kärsinyt tämän toiminnasta  sote-lakien valmistelijana, sillä hän oli esitellyt lain, vaikka tunsi sen perustuslailliset ongelmat. Näihin ongelmiin oli Lavapuron mukaan kiinnitetty huomiota sekä valtiosääntötuntijoiden taholta että myös sote-alan asiantuntijoiden toimesta. Tästä huolimatta ilmeisesti poliittinen paine on ollut niin kova, että asiaa (sote-esitystä) on pitänyt viedä eteenpäin ja antaa hallituksen esitys eduskunnalle tietoisina näistä vakavista ongelmista, sanoi Lavapuro Yle uutisille. Juha Lavapuro on yksi perustuslakivaliokunnan sote-asiassa kuulemista monista asiantuntijoista.

20. Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää esitti Pöystiä kohtaan vielä Juha Lavapuroakin ankarampaa kritiikkiä.  Hän kyseenalaisti Tuomas Pöystin sopivuuden oikeuskansleriksi toteamalla , että on "perusteltua syytä epäillä, että tuleva oikeuskansleri voi taipua poliittiseen ohjaukseen". Mäenpää kertoi suorastaan hätkähtäneensä saatuaan tietää, miten Tuomas Pöysti oli kuvaillut valinnanvapauslain valmistelun kulkua. 

21. Olli Mäenpää: "Ei ole tapana sanoa näin suoraan, että olen menetellyt perustuslain vastaisesti ja jatkan sitten vuoden päästä oikeuskanslerina". Olli Mäenpää kertoi pitävänsä Pöystiä kyllä täysin pätevänä oikeuskanslerin virkaan - näin totesi myös professori Juha Lavapuro - mutta katsoi, että hänen valintaansa oikeuskansleriksi on liittynyt poliittisen nimityksen piirteitä. Virkamiehenä Pöysti olisi tullut  noudattaa uudistuksen valmistelussa lakia ja erityisesti perustuslakia. Poliittinen ohjaus ei saa mennä perustuslain eikä virkamiehen perusvelvoitteiden ohi, oli mikä tilanne mikä tahansa, jyrisi professori  Olli Mäenpää 5.7.2017 antamassaan haastattelussa, joka on julkaistu mm. Etelä-Saimaa -lehdessä.

22. Olli Mäenpää ja Juha Lavapuro ovat aivan oikeassa, sillä virkamiehenä Tuomas Pöysti ei olisi toki saanut alistua hallituksen ministereiden ja esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehulan poliittiseen ohjaukseen ja siihen, että olipa valinnanvapauslaissa millaisia perustuslaillisia ongelmia tahansa, sitä koskeva lakiesitys tultaisiin joka tapauksessa antamaan eduskunnalle tiettyyn päivään mennessä. Jos ja kun Tuomas Pöysti oli havainnut, kuten hän on myöntänyt, lakiesityksessä vakavia perustuslaillisia ongelmia, hänen olisi pitänyt ilmoittaa tämä asianomaisille ministereille ja viime kädessä kieltäytyä esittelemästä hallituksen istunnossa lakiesitystä sen sisältöisenä, jona se oli poliittisin perustein määrä tehdä. Näin  olisi toiminut suoraselkäinen virkamies.

23. Miksi sitten Tuomas Pöysti ei toiminut näin, vaan jälkikäteen ajateltuna lammasmaisesti taipui siihen, mitä hänen käskettiin tehdä, siis alistui poliittisen painostuksen edessä? Hyvä kysymys. On syytä muistaa, että oikeuskanslerin virka oli tuolloin julistettu haettavaksi ja Tuomas Pöystin tarkoituksena oli mitä ilmeisemmin virkaa myös hakea. Hieman aikaisemmin eli vuonna 2016 tai 2015 hän oli hakenut KKO:n oikeusneuvoksen virkaa, mitä ihmeteltiin ainakin juristipiireissä aika lailla, sillä eihän Pöystillä ollut  minkäänlaista oikeusneuvoksen tai ylipäätään tuomarin virkaan vaadittavaa kokemusta ja pätevyyttä.

24. Asiaa voidaan spekuloida monella tavoin. Lupasivatko sote-uudistuksen kanssa tekemisissä olleet ministerit kenties Pöystille suoralta kädeltä oikeuskanslerin viran, jos tämä suostuisi esittelemään eduskunnalle annettavan valinnanvapauslain huolimatta lakiesityksessä olevista selvistä perustuslaillisista ongelmista?  Tuskinpa Pöystille on luvattu mitään, niin tyhmiä ministerit eivät sentään ole. Toinen asia on, antoivatko ministerit Pöystin jotenkin ymmärtää, että hänen mahdollisuutensa saattaisivat virantäytössä kohentua, jos hän vaikuttaisi siihen, että sote-uudistukseen kuuluvat lakipaketit saataisiin annettuksi eduskunnalle hyvissä ajoin keväällä 2017. Kolmas vaihtoehto on se, että vaikka ministerit eivät olisi edes antaneet Pöystin ymmärtää mitään tuollaista, Pöysti on itse päätellyt, että hänen ei syytä ryhtyä pullikoimaan ja vastustamaan puutteellisen lakiesityksen antamista eduskunnalle, sillä se ei ainakaan edistäisi hänen mahdollisuuksiaan tulla nimitetyksi oikeuskanslerin virkaan. 

25. Sitä, miksi presidentti Sauli Niiistö oli niin "ihastunut" Tuomas Pöystiin, että halusi välttämättä nimittää hänet uudeksi oikeuskansleriksi, voidaan myös arvuutella. On tietenkin mahdollista, että Niinistö olisi suorastaan - epävirallisesti tietenkin - kehottanut  Pöystiä hakemaan virkaa. Yle uutisille pari päivää sitten antamassaan haastattelussa Pöysti vakuuttaa kuitenkin olleensa täysin "normihakija", eli hän ei ollut käynyt minkäänlaisia "vinkkauskeskusteluja" kenenkään kanssa, vaan oli hakenut oikeuskanslerin virkaa omista intresseistään käsin.

26. Niin tai näin, mutta yksi asia on varma: Uuden oikeuskanslerin toimintaa ja kannanottoja tullaan seuraamaan tarkasti ja kriittisellä silmällä. 

70. Virkasyytejuttu oikeuskansleri vs. valtakunnansyyttäjä alkoi KKO:ssa

Oikealla asianajaja Jarkko Jaatela, vasemalla syyttäjäkaksikko Kimmo Hakonen ja Petri Martikainen, taustalla toimittajia ja yleisöä

1. Korkeimmassa oikeudessa (KKO) alkoi eilen harvinainen oikeudenkäynti, jossa  valtioneuvoston oikeuskansleri ajaa syytettä valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä vastaan tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

2. Kysymyksessä oli valmisteluistunto, jossa ei varsinaisesti riidelty mistään, sillä valmistelun tarkoituksena on esittää asianosaisten vaatimukset ja lyhyesti niiden perusteet sekä kartoittaa se todistusaineisto, joka pääkäsittelyssä tullaan oikeudelle esittämään. Valmisteluistunnossa rikosasian esitutkinta-aineisto tulee julkiseksi, millä on etenkin tiedotusvälineiden kannalta suuri merkitys.

3. KKO:n pääkäsittely, jota KKO itse ilmeisesti kutsuu vanhan tavan mukaan edelleen suulliseksi käsittelyksi,  pidetään ko. asiassa 15. marraskuuta. Vanhastaan noudattamansa tavan mukaan KKO ei ratkaise asiaa vielä pääkäsittelyssä, vaan pääkäsittelyyn jälkeen toimitetaan vielä kirjallinen esittely - siinä asianosaiset eivät ole saapuvilla - jossa asia ratkaistaan. Tämä käytäntö on toki jo aikansa elänyt, sillä siinä välittömyysperiaate ei täysin toteudu. Esimerkiksi Ruotsin korkeimmassa oikeudessa pääkäsittelyn jälkeen ei toimiteta esittelymenettelyä.

4. Syytettä jutussa ajaa apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen (56). Hänen rinnallaan eilisessä istunnossa esiintyi oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkö Petri Martikainen (45). Molemmat ovat suorittaneet OTK-tutkinnon Lapin yliopistossa, Martikainen myös OTL-tutkinnon. Asetelma muistuttaa melko tavalla Valtakunnanoikeudessa 1993 käytyä Juhantalo -prosessia, jossa syytettä ajaneen eduskunnan oikeusasiamiehen Jacob Södermanin rinnalla avustajana esiintyi oikeusasiamiehen kanslian esittelijäneuvos, OTT Jaakko Jonkka.

5. Matti Nissinen (60), jonka oikeusminsteriö on elokuun lopussa pidättänyt toistaiseksi virastaan, ei ollut istunnossa saapuvilla. Häntä edusti asiamiehenä helsinkiläinen asianajaja Jarkko Jaatela (58). Pääkäsittelyyn Nissisen on tultava henkilökohtaisesti paikalle. Matti Nissinen on OTL-tutkinnon suorittanut lakimies, joka on toiminut johtavana kihlakunnansyyttäjänä, valtionsyyttäjänä (1997-2007),  Itä-Suomen syyttäjäviraston päällikkönä (2007-2010) ja vuodesta 2010 lähtien valtakunnansyyttäjänä.

6. KKO käsittelee Nisssisen jutun normaalisissa viiden tuomarin kokoonpanossa. Sen puheenjohtajana toimii presidentti Timo Esko (65) ja muina jäseniä oikeusneuvokset Gustav Bygglin (66), Jukka Sippo (56), Mika Huovila (58) ja Lena Engstrand (50). Esittelijä on esittelijäneuvos Jukka-Pekka Salonen (55), joka osallistuu myös istuntokäsittelyihin. Vertailun vuoksi todettakoon, että Ruotsin ylimmässä oikeudessa ei ole esittelijää, jos asiassa toimitetaan pääkäsittely.

7. Tuossa on lyhyesti kuvattuna oikeuden näyttämö ja siinä esiintyvien henkilöiden roolijako.  Siihen voidaan lisätä, että istunto pidettiin KKO:n toimitalon kolmannen kerroksen suullisille käsittelyille varatussa melko pienessä salissa, jossa yleisölle ei ole varattu kovinkaan paljon tilaa. Voi olla, että pääkäsitelyä varten KKO:n joutuu etsimään suuremman istuntosalin talon ulkopuolelta.

8. Syyttäjä Kimmo Hakonen ilmoitti eilen vaativansa Matti Nissiselle rangaistusta tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, josta säädetään rikoslain (RL) 40 luvun 9 §:ssä. Vaihtoehtoisena syytteenä Hakonen esittänyt rangaistusvaatimuksen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (RL 40:10). Tekoajaksi haastehakemuksessa mainitaan kesäkuu 2007 - helmikuu 2017 ja tekopaikoksi Mikkeli ja Helsinki. 

9. Haastehakemukseen sisältyvän syytteen teonkuvauksen mukaan Matti Nissinen on Itä-Suomen syyttäjänviraston johtavana kihlakunnansyyttäjänä ja valtakunnansyyttäjänä tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistumalla esteellisenä sellaisten syyttäjälaitoksen hankinta-asioiden käsittelyyn, joissa on hankittu Deep Lead Oy:ltä (23.10.2008 asti Syväjohtaminen DL Oy) johtamisvalmennusta Itä-Suomen syyttäjänvirastolle ja Valtakunnansyyttäjänvirastolle. 

10. Hankinnat on syytteen mukaan tehty Matti Nissisen aloitteesta. Hän on Itä-Suomen syyttäjänviraston johtavana kihlakunnansyyttäjänä päättänyt kyseisistä syyttäjänviraston hankinnoista ja hyväksynyt niitä koskevat laskut. Valtakunnansyyttäjänä Nissinen on tosiasiallisesti päättänyt kyseisistä Valtakunnansyyttäjänviraston hankinnoista, osallistunut asian käsittelyyn Valtakunnansyyttäjänviraston johtoryhmässä sekä päättänyt kahden oman niin sanotun uusintaprofiilin tilaamisesta Deep Lead Oy:ltä. Toteutuneiden hankintojen yhteisarvo on Itä- Suomen syyttäjänvirastossa 11.235,71 euroa ja Valtakunnansyyttäjänvirastossa 20.943,50 euroa. 

11. Syytteen mukaan hankinnat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden samankaltaisuutensa ja yhteisen motivaatiotaustansa vuoksi. Kyse on syväjohtamisen käyttämisestä johtamismenetelmänä ja johtamisvalmennusmenetelmänä syyttäjälaitoksessa. Syväjohtaminen on Matti Nissisen veljen Vesa Nissisen kehittämä johtamisoppi sekä rekisteröity tavaramerkki johtamisvalmennusjatkumolle, jota Deep Lead Oy käyttää elinkeinotoiminnassaan. Vesa Nissinen on yksi Deep Lead Oy:n perustajista, sen enemmistöosakas ja sen hallituksen puheenjohtaja (välillä jäsen). - Tässä valissä voidaan todeta, että Vesa Nissinen on koulutukseltaan Lapin yliopistossa väitellyt kasvatustieten tohtori ja ammatiltaan eversti, jolla on virka Puolutusvoimien tutkimuslaitoksen johtajana.

12. Syyttäjä katsoo, että Matti Nissinen on ollut tietoinen veljensä Vesa Nissisen roolista syväjohtamisen kehittäjänä sekä asemasta Deep Lead Oy:ssä. Hänen on täytynyt mieltää, että hän osallistuu toiminnallaan sellaisten asioiden käsittelyyn, joiden ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä Deep Lead Oy:lle.

13. Syytteen mukaan johtavan kihlakunnansyyttäjän ja valtakunnansyyttäjän asema ja tehtävät, ylimmän syyttäjän oman toiminnan vaikutus koko syyttäjälaitoksen toimintaan ja sitä kohtaan tunnettavaan luottamukseen, Matti Nissisen syväjohtamisen käyttämistä syyttäjälaitoksessa edistävän toiminnan pitkäaikaisuus sekä hankintojen arvo huomioon ottaen hänen toimintaansa ei voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

14. Syytteessä vaaditaan, että Matti Nissinen on tuomittava vähintään 60 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. Tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta voidaan tuomita myös vankeutta enintään yksi vuosi. Minusta vaaditun päiväsakon määrä vaikutti yllättävän alhaiselta, sillä voisin kuvitella, että jos syyte hyväksytään, tekijä voitaisiin tällaisessa tapauksessa tuomita 90-100 päiväsakon suuruiseen rangaistukseen.  Tuomioistuin ei ole kuitenkaan sidottu syyttäjän vaatiman rangaistuksen määrään tai lajiin, mikä tarkoittaa  sitä, että KKO voi tuomita syytetyn vaadittua ankarampaan sakkorangaistukseen tai sakon sijasta vankeuteen.

15. Tahallisen virkavelvollisuuden rikkomiseen syyllistynyt virkamies voidaan tuomita myös menettämään virkansa RL 40:9:ssä mainittujen edellytysten täyttyessä. Syyttäjä ei ainakaan eilen esittänyt viraltapanoa koskevaa vaatimusta. Tuomioistuin voi tuomita viraltapanoakoskevan seuraamuksen myös viran puolesta eli  omasta aloitteestaan, jos se katsoo viraltapanoon olevan laissa mainitut edellytykset. Viraltapano ei kuitenkaan saa tulla syytetylle yllätyksenä, mikä merkitsee sitä, että tuomioistuimen on otettava sanotun rangaistuksen mahdollisuus esille ja keskustelun kohteeksi pääkäsittelyssä.

16. Asianajaja Jarkko Jaatela ilmoitti Matti Nissisen myöntävän esteellisyytensä ja sen, että hän on syyllistynyt asiassa tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Nissinen siis kiistää syyllistyneensä tahalliseen virkarikokseen. Jaatelan mukaan Nissinen on ollut esteellinen, koska se yritys, mistä syyttäjien koulutusta on hankttu, liittyy häneen veljeensä. Tämä on Jaatelan mukaan tapahtunut kuitenkin huolimattomuudesta ja harkitsemattomuudesta,  ei tahallaan. 

17. Asianosaisten kesken on rikosnimikkeen lisäksi erimielisyyttä myös tekoajasta ja syyteoikeuden vanhenemisesta. Asianajaja Jaatela katsoi,  että rikos on ollut huomattavasti lyhytkestoisempi kuin mitä syyttäjä on väittänyt,  sillä se on tapahtunut vuoden 2012 lokakuun ja vuoden 2015 huhtikuun välisenä aikana.Tätä vanhemmat teot ovat Jaatelan mukaan vanhentuneet. Tämä näkemys perustuu ensinnäkin siihen, että tuottamuksellinen virkarikos vanhenee jo viidessä vuodessa, mutta tahallinen virkavevollisuuden rikkominen vasta 10 vuodessa. Toiseksi puolustuksen mukaan jokaista koulutuksen hankintapätöstä olisi tarkasteltava erillisinä tekoina, kun taas syyttäjän mukaan kaikki hankinnat muodostavat samankaltaisuutensa ja yhteisen motivaatiotaustansa johdosta yhtenäisen kokonaisuuden, jolloin varhaisimmatkaan teot eli esteellisenä tehnyt hankinnat eivät ole vanhentuneet.