359. Käräjäoikeuden tuomio purettiin kun syytetty oli tuomittu ehdollisen vankeuden ohella sekä yhdyskuntapalveluun että valvontaan. KKO 2023:10

1. Korkein oikeus (KKO) purki tänään antamallaan päätöksellä käräjäoikeuden lainvoiman saaneen tuomion ilmeisesti väärän lain soveltamisen perusteella, kun syytettylle oli tuomittu rangaistuksena ehdollisen vankeuden ohella sekä yhdyskuntapalvelua että valvontaa (KKO 2023:10).

2. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus oli 15.3.2022 antamallaan tuomiolla lukenut A:n syyksi raiskauksen nuorena henkilönä ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön nuorena henkilönä. A oli rikokset tehdessään ollut 16-vuotias.

3. Käräjäoikeus on tuominnut A:n syyksi lukemistaan rikoksista yhteisen 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistuksen, joka on määrätty ehdolliseksi 30.6.2024 päättyvin koeajoin. Käräjäoikeus on tuominnut ehdollisen vankeuden oheisseuraamukseksi yhdyskuntapalvelua 40 tuntia ja sen lisäksi A:n valvontaan 1 vuoden 3 kuukauden ajaksi siten, että valvonta-aika päättyy viimeistään, kun ehdollisen vankeuden koeaika loppuu.

4. A on KKO:lle tekemässään purkuhakemuksessaan katsonut, että tuomio perustui väärään lain soveltamiseen, koska ehdollisen vankeuden oheisseuraamukseksi ei voida tuomita sekä yhdyskuntapalvelua että valvontaa.

5. Päätöstään laajasti perustellen KKO päätyi lausumaan (kohta 12), että käräjäoikeuden tuomio perustuu A:lle tuomitun ehdollisen vankeuden oheisseuraamusten osalta ilmeisesti väärään lain soveltamiseen ja että edellytykset tuomion purkamiseen tältä osin ovat siten olemassa.

6. A:n mukaan ehdollisen vankeuden oheisseuraamukseksi ei olisi tullut tuomita yhdyskuntapalvelua. Syyttäjä on puolestaan katsonut, että A:lle tuomituista oheisseuraamuksista valvonta tulee poistaa. KKO totesi, että A:n syyksi luetuista rikoksista tuomittavaa ehdollisen vankeuden oheisseuraamusta ei voida pitää oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 14 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla selvänä. KKO katsoi huomioon ottaen asianosaisten mahdollisuus muutoksenhakuun ja oikeusastejärjestys, että asia on palautettava A:lle tuomittujen oheisseuraamusten osalta käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

7. KO purki Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomion A:lle tuomitun ehdollisen vankeuden oheisseuraamusten eli yhdyskuntapalvelun ja valvonnan osalta. Asia palautettiin  käräjäoikeuteen, jonka pitää viipymättä omasta aloitteestaan ottaa asia A:n ehdollisen vankeuden oheisseuraamusten osalta uudelleen käsiteltäväkseen ja menetellä siinä laillisesti ottaen huomioon palauttamisen syy.

Ratkaisuseloste KKO 2023:10 

8. Kun valvontaa voidaan pitää yhdyskuntapalvelua lievempänä seuraamuksena, lienee melko selvää, että käräjäoikeus poistaa sen ja oikaisee tuomiotaan siten, että A määrätään vain valvontaan.

 

 

 

198. KKO linjasi: Vähäinen koskettelu ei ole seksuaalista ahdistelua (KKO 2020:38)

1. Eilen selostin ja kommentoin KKO:n ennakkopäätöstä, jossa oli kysymys siitä, toteuttiko rikkinäisellä pullolla uhkaamalla tapahtunut uhrin omaisuuden anastus törkeän ryöstön tunnusmerkistön (KKO 2020:37). KKO vastasi kysymykseen myöntävästi.

2. Tänään saimme KKO:lta ennakkopäätöksen, joka koskettelee myös käytänössä varsin usein  tapahtunutta asiaa eli seksuaalista ahdistelua (KKO 2020:38).  Seksuaalisesta ahdistelusta otettiin rikoslakiin sännös (RL 20:5a) vuonna 2014, joten kyseessä on melko uusi kriminalisointi. On siten mm. rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen (RL 3:1) kannalta paikallaan, että KKO ottaa kantaa aika väljästi muotoillun säännöksen tulkintaan. Nyt annettu ratkaisu on KKO:n ensimmäisiä seksuaalista ahdistelua koskeva ennakkopäätöksiä. Vrt. KKO 2019:104.

3. Katsotaanpa, mistä tänään annetussa ennakkopäätöksessä on kysymys eli millaisesta teosta syyte on nostettu ja miten asia on eri oikeusasteissa ratkaistu.

4. Asiassa on tullut selvitetyksi, että herra A ja neiti B olivat olleet 25.6.2017 viettämässä iltaa ravintolassa eri seurueissa. 18-vuotias B tunsi A:n ystävänsä enona ja oli myös A:n lasten tuttava ja joskus aikaisemmin käynyt A:n kotona. A oli sanonut ravintolassa B:lle, että hänellä oli kahdenkeskistä asiaa, ja ohjannut B:n ravintolan terassille selästä kädellä pitäen. A ja B olivat istuneet terassin sohvalla vierekkäin siten, että A:n käsi oli ollut B:n olkapäällä. A ei ollut sivellyt, puristanut tai rutistanut B:tä. A:n ja B:n vartalot eivät olleet koskettaneet toisiaan, vaan heidän välissään oli ollut noin 10–20 senttimetriä. A oli kertonut B:lle olevansa ihastunut tähän. Lisäksi A oli sanonut, että voisi "lykkiä" B:tä. B oli kieltänyt A:ta puhumasta tuollaisia. Kun B oli yrittänyt lähteä pois, A oli ottanut B:tä ranteesta kiinni ja sanonut, ettei tämä saisi lähteä mihinkään. B oli kuitenkin päässyt poistumaan tilanteesta.

5. Syyttäjä on vaatinut Keski-Suomen käräjäoikeudessa  A:lle rangaistusta seksuaalisesta ahdistelusta sen perusteella, että A oli koskettelemalla B:tä tehnyt tälle seksuaalisen teon, joka on huomioon ottaen kosketteluun liittyneet seksuaaliset ehdotukset ja B:n kielteinen suhtautuminen niihin ollut omiaan loukkaamaan B:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

6. Käräjäoikeus, joka käsitteli asian yhden tuomarin kokoonpanossa (käräjätuomari Anssi Savilampi) on 17.4.2018 lukenut A:n syyksi seksuaalisen ahdistelun ja tuominnut tämän 20 päiväsakon sakkorangaistukseen ja korvausvelvollisuuteen B:lle. Käräjäoikeus on katsonut B:n olleen A:n kainalossa ja että kainaloon ottaminen ja ranteesta kiinni pitäminen olivat tässä tapauksessa olleet seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistössä tarkoitettua seksuaalista koskettelua, kun huomioon otetaan kosketteluun liittyneet seksuaaliset ehdotukset ja B:n kielteinen suhtautuminen niihin.

7. Vaasan hovioikeus on A:n valituksen johdosta hylännyt syytteen ja vapauttanut A:n korvausvelvollisuudesta. Tuomiossaan 2.7.2019  hovioikeus on katsonut, ettei A:n koskettelu ollut intensiivistä eikä se ollut kohdistunut seksuaalisesti merkityksellisiin ruumiinosiin. Hovioikeus ei ole pitänyt A:n koskettelua seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistössä tarkoitettuna kosketteluna. Hovioikeuden mukaan A:n seksuaaliseksi tulkittava huomautus ei ole tehnyt koskettelusta seksuaalista. Hovioikeuden kokoonpanoon kuuluivat tuomarit Tuula Keltikangas, Päivi Kylmälahti ja Nina Sillanpää.

8. KKO myönsi syyttäjälle valitusluvan. Valituksessaan syyttäjä vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja A:n syyksi luetaan seksuaalinen ahdistelu. A vaati vastauksessaan valituksen hylkäämistä. 

9. Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siis yksinkertaisesti siitä, onko A syyllistynyt rikoslain 20 luvun 5 a §:ssä rangaistavaksi säädettyyn seksuaaliseen ahdisteluun.

10. Rikoslain 20 luvun 5 a §:n mukaan, joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

11. KKO:n perusteluissa selostetaan aluksi varsin laajasti ko. säännöksen lainsäädäntöhistoriaa ja rikoksen suojelukohdetta (kappaleet  7-13). KKO selostaa tässä kohdin myös sitä, mitä RL 20 luvun 10 §:n  2 momentin mukaan seksuaalisella teolla tarkoitetaan. Viittaan tältä osin KKO:n oheiseen ratkaisuselosteeseen.

Ratkaisuseloste KKO 2020:38

12.  Oman arviointinsa (perustelukappaleet 14-20) lähtökohtana KKO toteaa, että RL 20 luvun 5 a §:n seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistön ja RL 20 luvun 10 §:n 2 momentin seksuaalisen teon määritelmäsäännöksen nojalla harkittavana on se, onko A:n menettelyssä ollut kyse kosketteluista, jotka ovat olleet seksuaalisesti olennaisia ja omiaan loukkaamaan B:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

13. Hovioikeuden selvitetyiksi katsomat koskettelut ovat ensinnäkin käden pitäminen toisen selällä saatettaessa tätä kävellen toiseen paikkaan, toiseksi käden pitäminen vieressä istuvan olkapäällä ja kolmanneksi toisen ranteesta kiinni ottaminen.

14. Tämän jälkeen KKO lausuu, että A ei ole koskenut sellaisiin kehon osiin, joita tyypillisesti pidetään seksuaalisesti merkityksellisinä, eikä kosketuksia ole myöskään tehty tällaisilla kehon osilla. Kysymys ei ole ollut sivelevistä, taputtelevista, puristelevista tai muistakaan kiihottavina pidettävistä liikkeistä. Koskettelut eivät ole kohdistuneet vaatteiden alle, eivätkä ne muutoinkaan ole olleet erityisen intiimejä vaan moniin sosiaalisiin tilanteisiin soveltuvia ja hyväksyttäviä. KKO katsoi, että A ei ole koskettanut B:tä tavoilla, jotka sellaisinaan olisivat, yksin tai yhdessä arvioituina, seksuaalisesti olennaista koskettelua.

15. A on istuessaan B:n vieressä ja koskettaessaan B:n olkapäätä kertonut B:lle, että hän on ihastunut B:hen ja että hän voisi "lykkiä" B:tä. Toteamus "lykkimisestä" on tuossa yhteydessä sisältänyt sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaalitekoon liittyvän suorasukaisen ehdotuksen. KKO katsoi, että A:n ehdotus B:lle on ollut RL 20 luvun 10 §:n 2 momentissa määritellyin tavoin seksuaalisesti olennainen.

16. KKO totesi, että seksuaaliset puheet voivat muuttaa joidenkin, muissa olosuhteissa hyväksyttävien fyysisten kosketusten luonteen seksuaaliseksi, jolloin arvioitavaksi tulee myös se, onko koskettelu loukannut toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. A:n esittämien väitteiden vuoksi KKO totesi lisäksi, ettei ravintolaympäristö tapahtumapaikkana vähennä seksuaalisen itsemääräämisoikeuden suojaa vaan tällöinkin huomiota on kiinnitettävä ennen muuta osapuolten väliseen suhteeseen ja siihen, onko toinen suhtautunut torjuvasti tai myönteisesti seksuaalisiin ehdotuksiin tai muuhun lähentelyyn.

17. RL 20 luvun 5 a §:n seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistössä seksuaalisen ahdistelun tekotavaksi on lainsäätäjän harkinnan tuloksena säädetty vain toisen kosketteleminen. Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Tämä tarkoittaa lainkäyttäjälle osoitettua kieltoa mennä lain sanamuodon ulkopuolelle ja täydentää lakia rikosasian vastaajan vahingoksi analogiapäätelmään turvautumalla (HE 44/2002 vp s. 29).

18. KKO:n mukaan tässä asiassa ne seksuaaliset teot, jotka ovat olleet omiaan loukkaamaan B:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta, ovat liittyneet seksuaalisiin ja B:lle vastenmielisiin puheisiin. Oikeus katsoi, että A:n fyysiset kosketukset ovat olleet niin vähäisiä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä tavanomaisia, ettei niiden luonne ole muuttunut seksuaalisesti olennaiseksi yksinomaan seksiin liittyvän ehdotuksen perusteella. Silloin, kun fyysistä kosketusta ei voida teko-olosuhteetkaan huomioon ottaen pitää seksuaalisesti olennaisena kosketteluna, teko ei voi täyttää seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistöä.

19. Näillä perusteilla KKO päätyi siihen lopputulemaan, että syyte seksuaalisesta ahdistelusta oli hylättävä, joten hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muutettu.

20. KKO on pohtinut sekausaalisen ahdistelun tunnusmerkistöä varsin kattavasti. Johtopäätökseen, jonka mukaan nyt esillä olevassa tapauksessa ei ole ollut kysymys siitä, on helppo yhtyä, vaikka monille ratkaisua somessa kommentoineelle lukijalle ratkaisu näyttääkin olleen selvä pettymys. Samaan tulokseen päätyi myös hovioikeus. Kun hovioikeudet eivät julkaise ratkaisujaan nettisivuillaan tai esimerkiksi Twitterissä, oli paikallaan, että KKO otti jutun tutkittavakseen, sillä onhan ratkaisu ensimmäisiä seksuaalisesta ahdistelusta annettuja ennakkopäätöksiä.

21. Kuten KKO:n perusteluista ilmenee, rajanveto sen suhteen, milloin lähentelyä on pidettävä seksuaalisena ahdisteluna, saattaa käytännössä olla aika vaikeaa. Pelkkä sopimaton puhuttelu, ehdottelu, taivuttelu tai "kuiskuttelu" taikka edes siihen liittyvä kohteen vaatetuksen päältä tapahtuva vähäinen ja tavanmukainen koskettelukaan, jos siihen ei sisälly intiimien paikkojen koskemista, ei välttämättä loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja toteuta seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistöä.

22. Parasta kuitenkin olla varovainen erityisesti nyt, kun kesä alkaa olla kukkeimmillan, ravintoloiden ja pubien terassit avautuvat jälleen (1.kesäkuuta) ja tanssilavoillekin pääsee pian sekä latotanssejakin järjestetään. Hyvää kesää kaikille! Yritetään olla ihmisiksi ja ahdistelematta ketään.

175. Korkeimman oikeuden tuomio Talvivaaran ympäristörikosjutussa (KKO 2019:102)

1. Kahdeksan vuotta sitten vireille tullut  Suomen laajin ympäristörikosasia, jossa on kysymys konkurssiin menneen Talvivaaran kaivoksen jätevesipäästöistä,  sai eilen torstaina päätepisteen Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksenä julkaistun tuomion myötä (KKO 2019:102).

2.  Asiassa on kysymys Talvivaaran kaivostoiminnan käynnistymisen jälkeen kaivoksen jätevedessä ilmenneistä ympäristölle haitallisen korkeista määristä natriumia, sulfaattia ja mangaania. Kyseisten ympäristölle haitallisten aineiden päästöt ovaat olleet jopa satakertaiset yhtiön ympäristölupahakemuksessa ilmoittamiin tietoihin nähden.

3. Kainuun käräjäoikeus, jossa jutun käsittely aloitetiin vuonna 2015,  tuomitsi 13.5.2016 Talvivaara Sotkamo Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajna toimneen Pekka Perän  ja yhtiön tuotannonjohtajana toimineen Lassi Lammassaaren ympäristön turmelemisesta (RL 48 luku 1 §). Perän käräjäoikeus tuomitsi 90 ja Lammassaaren 60 päiväsakkoon.

4. Syyttäjät, joita jutussa on ollut kaksi, Pekka Perä ja Lassi Lammassaari valittivat tuomiosta Rovaniemen hovioikeuteen, joka käsitteli asiaa Kainuun käräjäoikeuden tiloissa Kajaanissa pidetyissä istunnoissa.

5. Hovioikeus antoi asiassa tuomion 22.3.2018.  Se kovensi Pekka Perän käräjäoikeudessa saamaa tuomiota ja luki hänen syykseen törkeän ympäristön turmelemisen, Lassi Lammassaaren hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin syyllistyneen ympäristön turmelemiseen. Tekoaika Perän osalta 5.5.206 - 7.4.2013 ja Lammassaaren kohdalla 5.5.2006 - 31.3.2011. Hovioikeus tuomitsi Pekka Perän 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, Lammassaaren osalta hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomitseman 60 päiväsakkoa käsittävän sakkorangaistuksen.

6. Hovioikeuden tuomion perustelujen mukaan Perän osalta ympäristölle ja terveydelle aiheutettu vahinko ja tällaisen vahingon vaara oli ollut erityisen suuri ottaen huomioon vahingon vakavuus, pitkäaikaisuus, laaja ulottuvuus ja muut seikat, ja teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Hovioikeus katsoi, että Perä ja Lammasaari olivat törkeästä huolimattomuudesta päästäneet ympäristöön ainetta ilman laissa edellytettyä lupaa ja lupaehtojen vastaisesti sekä vastoin maaperän pilaamiskieltoa siten, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan ja oli myös aiheuttanut ympäristön pilaantumista ja muuta vastaavaa ympäristön haitallista muuttumista ja vaaraa terveydelle.

7. Hovioikeus tuomitsi myös syksystä 2012 lukien noin seitsemän kuukautta yhtiön toimitusjohtajana toimineen Harri Natusen ympäristön turmelemisesta 100 päiväsakkoon, rikoksen tekoaika 28.9.2012 - 7.4.2013.

8. KKO, jonne Pekka Perä, Lassi Lammassaari ja Harri Natunen valittivat, myönsi loppuvuodesta 2018 Perälle ja Lammassaarelle rajoitetun valitusluvan ympäristön turmelemista koskevan rangaistussäännöksen (RL 48:1 ja 2) tulkinnan osalta. Harri Natuselle KKO ei sitä vastoin myöntänyt valituslupaa. Pekka Perälle KKO myönsi valitusluvan myös hovioikeuden menettelyä eli tarkemmin sanottuna syytesidonnaisuutta (ROL 11:3) koskevasta kysymyksestä.

9. KKO:n on ollut kysymys siitä, täyttyykö ko. rikostunnusmerkistö (RL 48:1) tilanteessa, jossa kaivoksen jätevesipäästöissä on ollut ympäristölle haitallisia aineita huomattavasti enemmän kuin kaivoksen ympäristölupahakemuksessa oli arvioitu, kun itse ympäristöluvassa ei kuitenkaan ole asetettu kyseisille aineille tarkkoja päästörajoja.

10. Juridisesti KKO on näin ollen joutunut ottamaan kantaa rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen (RL 3:1.1) soveltamisalaan ja tulkintaan. Mainitun lainkohdan mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi.

11. KKO on pohtinut laillisuusperiaatteen (nulla poena sine lege -periaatteen) sisältöä ja tulkintaa sekä yleiseltä kanalta että ratkaistavan olevan tapauksen osalta varsin perusteellisesti (päätöskappaleeet 19-31). Tässä ei ole syytä tai tilaa mennä yksityiskohtiin, vaan riittää kun totean, että johtopäätöksenään KKO:n enemmistö (oikeusneuvokset Koponen, Hirvelä ja Engstrand) päätyi katsomaan, että lupaehdon sellainen tulkinta, että se kattaa yhtiön ympäristölupahakemukseen ja yhtiölle myönnetyn luvan kertoelmaosaan kirjatut päästöjä koskevat tiedot, on laillisuusperiaatteen mukainen.

12. Toisin sanoen ympäristölupahakemuksessa esitetyt ja ympäristölupapäätöksen kertoelmaosaan kirjatut päästöjä koskevat tiedot olivat osa ympäristölupaa ja siten ympäristön turmelemisrikoksessa (RL 48:1) tarkoitettuja lupaehtoja. Pekka Perän ja Lassi Lammassaaren rikosoikeudellinen vastuu voitiin enemmistön mukaan siis perustaa siihen, että he ovat päästäneet ympäristöön ainetta lupaehtojen vastaisesti ympäristön turmelemisrikoksessa tarkoitetulla tavalla (päätöskappaleet 26 ja 27). Vähemmistö (oikeusneuvokset Häyhä ja Huovila) oli toisella kannalla.

13. Siitä KKO oli yksimielinen, että useita kymmeniä kertoja lupahakemuksessa ilmoitettua suuremmat päästöt eivät olleet olleet viranomaisen ympäristölupaharkinnan kohteena, joten ympäristöön oli päästetty haitallisia aineita myös ilman lupaa.

14. Summa summarum: Perä ja Lammassaari olivat siten päästäneet haitallista ainetta ympäristöön sekä lupaehtojen vastaisesti että ilman laissa edellytettyä lupaa. KKO ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta Perän ja Lammassaren tekojen syyksilukemisen tai heille tuomittujen rangaistusten osalta.

KKO 2019:102

15. Kuten edellä jo totesin, KKO myönsi Pekka Perälle valitusluvan myös  hovioikeuden menettelyä eli syytesidonnaisuutta koskevasta kysymyksestä. KKO katsoi - tässäkin kohtaa tiukan 3-2 -äänestyksen jälkeen - ettei hovioikeus ollut rikkonut ROL 11 luvun 3 §:ssä säädettyä syytesidonnaisuusnormia eikä siis tuominnut Perää muusta teosta kuin mistä häntä oli syytetty. KKO on perustellut myös tätä kysymystä varsin laajasti ja myös vähemmistön (Häyhä ja Huovila) lausunto sisältää harkinnanarvoisia näkökohtia. Asia on jätetty pois julkisesta selosteesta eli ennakkopäätöksestä, luultavasti osin sen takia, että ratkaisuselosteesta olisi tullut nyt julkaistua versiota vielä paljon pidempi, mikä olisi voinut hankaloittaa selvyyden saamista itse pääkysymyksestä.

16. Itse pidän KKO:n enemmistön laillisuusperiaatteen tulkinnasta omaksumaa kantaa perusteltuna, vaikka myönnän, että myös KKO:n vähemmistö on esittänyt asiasta huomionarvoisia näkökohtia.  Sama koskee enemmistön syytesidonnaisuudesta omaksumaa tulkintaa, vähemmistön eriävässä mielipiteessä näyttäisi olevan kyse aika paljon ns. hiustenhalkomisesta.

17. Pitkä rikosprosessi Kainuussa ja Perä-Pohjolassa on nyt saatu päätökseen. Loppukaneettina totean, että tuomitut rangaistukset ovat sangen vahingollisiin ja pitkään jatkuneisiin tekoihin nähden hyvin lieviä. Törkeästä ympäristön turmeleemisesta laki (RL 48:2) säätää rangaistukseksi vankeutta vähintään 4 kuukautta ja enintään 6 vuotta; Pekka Perä tuomittiin lähes minimirangaistukseen eli 6 kuukaudeksi vankeuteen. Perusmuotoisesta ympäristön turmelemisesta voidaan lain (RL 48:1) mukaan tuomita sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta vankeutta; Lammassaarelle lätkäistiin rangaistukseksi 60 päiväsakkoa.

18. Onko kaikki nyt Sotkamossa ja Kainuussa hyvin? Ei suinkaan, vielä muuta! Kainuulaiset odottavat yhä kaivoksen jätevesipäästöistä aiheutuneiden mittavien vahinkojen korvaamista. Vuosikausia kestänyt rikosprosessi on jarruttanut yksityisten ihmisten vahingonkorvausvaatimusten käsittelyä, sillä ne erotettiin rikosprosessin alkaessa omaksi asiakseen. Kainuun käräjäoikeudessa on vireillä lähes sata korvausvaatimusta, joita on esitetty mm. vesialueiden ja kiinteistöjen arvon alenemisesta ja matkailutulojen menetyksestä.