338. Oikeuskansleri: Kaksi Katiska-jutun syyttäjää toimi tietyn kysymyksen osalta lainvastaisesti esitutkinnan esiselvityksessä

1. Oikeuskansleri Tuomas Pöysti antoi 28.12.2022 huomautuksen kahdelle Etelä-Suomen syyttäjäalueen erikoissyyttäjälle. Tämä kirjoitus käsittää oikeuskanslerin asiasta antaman tiedotteen. 

2. Syyttäjät olivat virkavelvollisuuksiensa vastaisesti hankkineet kantelijalta tietoja poliisin esiselvitykseen tavalla, joka oli ollut omiaan luomaan vaikutelman esitutkinnan toimittamista koskevien velvoitteiden kiertämisestä. Oikeuskansleri kiinnitti myös toisen erikoissyyttäjän huomiota velvollisuuteen noudattaa julkisuuslain menettelysäännöksiä tietopyynnön käsittelyssä.

3. Selvityksissään syyttäjät ilmoittivat, että kantelijalle lähetetyn viestin tarkoituksena oli vapaamuotoinen tiedustelu eikä tarkoitus ollut saada tietoja tämän oman menettelyn rikosoikeudelliseksi arvioimiseksi. Oikeuskansleri totesi, että tällaista tarkoitusta ei ilmennyt syyttäjien kantelijalle lähettämistä viesteistä. Ulkopuolisen tarkastelijan näkökulmasta viestien tarkoituksena vaikutti olleen tarkoitus saada kantelijalta tietoja poliisin esiselvitykseen, mihin tarkoitukseen syyttäjät vastineen poliisille toimittivatkin. Esiselvityksessä oli selvitetty sitä, oliko rikoksesta epäillyn puolustajana toiminut kantelija syyllistynyt rikokseen uhkailemalla päämiestään. Syyttäjien menettelyn johdosta asiassa tuli vaikutelma, että kyse oli pyrkimyksestä kiertää esitutkintalain säännöksiä ja rikoksesta epäillyn oikeutta olla myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen. Vaikka syyttäjillä ei tällaista tarkoitusta olisi ollutkaan, niin yksinomaan ulkopuoliselle tuleva vaikutelma oli omiaan vaarantamaan luottamusta syyttäjien toiminnan asianmukaisuuteen.

4. Oikeuskansleri piti syyttäjien menettelyä lähtökohtaisesti vakavana virheenä. Menettelyn ongelmallisuutta lisäsi vaikutelma siitä, että syyttäjät olivat menettelyllään pyrkineet selvittämään asianajajan ja tämän päämiehen käymien luottamuksellisten keskustelujen sisältöjä, kun samanaikaisesti toimivat itse vastapuolena syyttäjinä. Asiassa ei kuitenkaan ilmennyt syyttäjien menettelystä aiheutuneen konkreettista vahinkoa.

5. Syyttäjien menettelyn ohella oikeuskansleri otti asiassa tutkittavakseen Helsingin poliisilaitoksessa esiselvityksen toimittaneiden tutkinnanjohtajien menettelyn. Oikeuskansleri saattoi rikoskomisarion tietoon päätöksessä esittämänsä käsitykset esitutkinnan puolueettomuuden varmistamisesta, tutkinnanjohtajan velvollisuudesta neuvotella syyttäjän kanssa esitutkintayhteistyön järjestämiseen liittyvistä kysymyksistä sekä kiinnitti tämän huomiota velvollisuuteen noudattaa julkisuuslain menettelysäännöksiä ja määräaikoja tietopyyntöön vastaamisessa. Lisäksi oikeuskansleri saattoi rikoskomisarion sekä myöhemmin tutkinnanjohtajana toimineen rikostarkastajan tietoon käsityksensä, että viimeistään kantelijan vastineen saapumisen jälkeen polisiin olisi tullut huolehtia siitä, että kantelijalle kerrotaan käynnistyneestä esiselvityksestä, tehdään selkoa hänen oikeuksistaan ja ilmoitetaan annetun vastineen olevan osa poliisin aineistoa.

Oikeuskanslerin päätös OKV/3128/10/2021 (pdf)

6. STT:n  1.1.2023 välittämän uutisjutun mukaan oikeuskanslerilta huomautuksen saaneet syyttäjät ovat  ns. Katiska-vyyhdin erikoissyyttäjät Erkki Huhtala ja Heli Vesaaja ja että kantelun asiasta teki asianajaja Markku Fredman, joka on toiminut yhden Katiska-jutussa epäiltynä olleen henkilön avustajana. Asiasta on kerrottu mm. Yle Uutisissa ja Helsingin Sanomissa.

STT:n uutinen

337. Hovioikeus: Laiton huumausaine ei voinut olla ryöstörikoksen kohteena. VaaHO 2022:15

1. Vaasan hovioikeus on 21.10.2022 antamassaan tuomiossa, joka on julkaistu Finlexissä (VaaHO 2022:15), katsonut, etteivät laittomat huumausaineet voineet olla ryöstön kohteena.  Keski-Suomen käräjäoikeus oli ratkaisussaan 20.10.2021 päätynyt asiassa toisenlaiseen johtopäätökseen.

2. Hovioikeuden ratkaisuselosteen otsikkoteksti on lyhyt ja ytimekäs: 

B oli käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa ja uhkaamalla välittömästi käyttää sellaista väkivaltaa yrittänyt anastaa C:n ja D:n hallusta huumausaineita. Hovioikeus katsoi ratkaisusta tarkemmin ilmenevin perustein rikoksen edenneen yritysasteelle, mutta toisaalta, että huumausaineet eivät voineet olla ryöstörikoksen kohteena. Vastaajan katsottiin syyllistyneen törkeän ryöstön yrityksen asemesta törkeisiin pahoinpitelyihin ja laittomiin uhkauksiin.

3. Hovioikeuden 23-sivuinen ratkaisuseloste on liian laaja tullakseen tässä kokonaan selostetuksi. Keskityn vuoksi vain pääkysymykseen eli siihen, voivatko laittomat huumausaineet olla ryöstörikoksen kohteena. Tältä osin hovioikeus kirjoittaa perusteluissaan otsikon "Ryöstörikoksen kohde" alla näin:

3a. Hovioikeus on pääkäsittelyssä nostanut esille kysymyksen siitä, voivatko laittomat huumausaineet olla ryöstörikoksen kohteena. Asiassa on riidatonta, että B:n tarkoituksena oli anastaa ainoastaan huumausaineeksi kelpaavia kannabiskasveja ja tarkemmin sanoen niiden kukintoja.

3b. Ryöstöä ja kiristystä koskevilla rangaistussäännöksillä suojataan lain esitöissä (HE 66/1988 vp s. 93) lausutulla tavalla vapautta ja varallisuutta. Näitä rikoksia kutsutaankin yhdistetyiksi rikoksiksi, koska niiden tunnusmerkistöt sisältävät kahdenlaisia elementtejä: toisaalta vapauteen tai terveyteen
kohdistuvaa uhkaa kuvaavia tunnusmerkkejä ja toisaalta omaisuuteen tai muiden taloudellisiin etuihin kohdistuvan uhan kuvauksen.

3c. Anastamisella tarkoitetaan lain esitöiden (HE 66/1988 vp s. 35-36) mukaan toisen omistaman irtaimen omaisuuden oikeudetonta ottamista, pitämistä, luovuttamista tai muunlaista hyväksikäyttöä tarkoituksella sen saaminen itselleen tai toiselle sellaiseen omistukseen, joka on pysyvää ja ulkonaiselta olemukseltaan vastaa omistusoikeutta. Rikoksen kohteella ei välttämättä tarvitse olla taloudellista arvoa. Tunnusmerkistö ei näin ollen myöskään edellytä anastajan hyötyvän uhrille syntyvästä vahingosta.

3d. Lain esitöissä ei tarkemmin arvioida, voivatko huumausaineet tai muut omistajansa hallussa olevat laittomat aineet ja esineet (irtain omaisuus) olla sellaista omistajansa ja haltijansa varallisuutta, joka voi olla anastuksen kohteena. Selvää lienee kuitenkin, ettei huumausaineisiin voi saada esitöissä
tarkoitettua pysyvää ja ulkoiselta olemukseltaan omistusoikeutta vastaavaa oikeutta, koska se, joka pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausaineita syyllistyy rikoslain 50 luvun 1 §:n 5 kohdan mukaiseen huumausainerikokseen. Tätä johtopäätöstä tukee myös yleinen siviilioikeudellinen puuttumattomuusperiaate, jonka mukaisesti lain tai hyvän tavan vastaisille oikeustoimille ei anneta oikeusjärjestyksen suojaa (ks. esim. KKO 2005:72 kohta 4 ja KKO 2015:81 kohta 17).

3e. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksistä ei myöskään löydy suoraa vastausta siihen kysymykseen, voivatko laittomat huumausaineet olla anastuksen ja siten ryöstörikoksen kohteena. Selvää on, että laittomasti hankittu mutta sinänsä laillinen omaisuus voi lähtökohtaisesti olla rikoksen kohteena. Ennakkoratkaisussa KKO 1949 II 343 onkin todettu, että varastetun tavaran anastaminen voidaan rangaista varkautena. Lisäksi korkein oikeus on ennakkoratkaisussa KKO 1994:96 todennut, että edelleen myytäviksi anastettujen rynnäkkökiväärien arvo laittomilla markkinoilla voidaan ottaa huomioon varkausrikoksen törkeysarvioinnissa. Kyseinen omaisuus oli kuitenkin viimeksi mainitussa tapauksessa laillisesti oikean omistajansa hallussa, jolloin se nauttii selvästi oikeusjärjestyksen suojaa.

3f. Norjan Høyesterett on ratkaisussaan Rt. 2009 s. 1531 ottanut kantaa siihen, voiko huumausaine, tuossa tapauksessa 200 grammaa hasista, olla ryöstörikoksen kohteena. Ratkaisussa on todettu (kohta 15), että rikoksen tunnusmerkistö edellyttää anastuksen kohteena olevan omaisuuden kuuluvan jollekulle toiselle. Tämä edellytys ei Norjan korkeimman oikeuden näkemyksen mukaan pidä sisällä vaatimusta siitä, että kyse olisi laillisesta omaisuudesta. Myös laittomia omaisuuseriä voidaan omistaa tai pitää hallussa, ja tällaisen omaisuuden omistajalla on velvollisuus hävittää omaisuus ja estää sen joutuminen vääriin käsiin. Ratkaisussa on edelleen todettu (kohdat 16-18), että huumausaineen anastamisesta ei yleensä vaadita rangaistusta muutoin kuin huumausainerikoksena, koska tällainen rikos ei loukkaa muita kuin laittomia intressejä. Ryöstörikoksen yhteydessä loukataan paitsi omaisuus- ja hallintaoikeuksia, myös uhrin ruumiillista koskemattomuutta. Vaikka huumausaineen omistaminen on laitonta, on sen omistajaa suojeltava henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaukselta, ja tästä syystä ryöstösäännöksen katsottiin parhaiten sopivan tapauksen arviointiin.

3g. Saksan Bundesgerichtshof on ratkaisullaan 3 StR 295/05 tullut samaan lopputulokseen ja katsonut, että laittomasti hankitut huumausaineet voivat olla omaisuusrikoksen kohteena (näin myös Tanskan oikeuskäytännössä, ks. Greve ym., Kommenteret straffelov Speciel del, 2008, s. 489).

3h. Huumausaineet ovat yleensä fyysisesti jonkun hallussa ja jollakulla on niihin myös määräysvalta. Huumausaineilla voi olla merkittävääkin taloudellista arvoa laittomilla markkinoilla. Ruotsin Högsta domstolen on ratkaisuissaan kuitenkin todennut, että varkausrikoksen kohteena ei voi olla omaisuus, jolla ei ole laillista markkina-arvoa, koska tällaisen kohteen anastaminen ei voi aiheuttaa vahinkoa kenellekään (NJA 2007 s. 345 (rekisterikilven anastus) ja NJA 1993 s. 480 (passin anastus)).

3i. Suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa sitä, ettei omaisuutta voida laillisesti muuttaa rahaksi, on pidetty merkityksettömänä. Myös laittomien huumausaineiden anastaminen toisen hallusta täyttäisi siten varkauden tunnusmerkistön (Lappi-Seppälä teoksessa Rikosoikeus, 13.1.2022 päivitetty
sähköinen versio ja siellä viitattu Honkasalo, Varallisuusrikokset, 1964, s. 12). Honkasalon tulkinta näyttäisi perustuneen keskeisesti Salmialan lyhyeen kannanottoon erään veromerkkien anastusta koskeneen korkeimman oikeuden ratkaisun yhteydessä (Salmiala, DL 1958, oikeustapaukset s. 124). Edellä mainitut lähteet tukevat pääosin syyttäjän käsitystä siitä, että myös syytteessä mainitut huumausaineet voisivat olla ryöstörikoksen kohteena. Perustelut tällaiselle tulkinnalle jäävät kuitenkin suppeiksi.

3j. Omaisuusrikoksia koskevia säännöksiä tulkittaessa on otettava huomioon jo edellä todetulla tavalla se, millaisia varallisuusoikeudellisia oikeuksia huumausaineisiin ylipäänsä voi liittyä ja kuinka pysyviä ne ovat. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, onko oikeusjärjestyksen ylipäänsä annettava suojaa laittomiin huumausaineisiin liittyville taloudellisille intresseille. On myös huomattava, että varkaus- tai ryöstörikoksen kohteena ovat rikosoikeudellisesti tarkasteltuna esineeseen kohdistuvat oikeudet, eivät esineet sinänsä (Tolvanen teoksessa Frände ym., Keskeiset rikokset, 2018 s. 497).

3k. Oikeussuojaa annetaan tyypillisesti vain laillisille oikeuksille eli omistajansa lailliselle varallisuudelle. Puuttumattomuusperiaatteen mukaisesti oikeusjärjestys ei anna suojaa lain tai hyvän tavan vastaisille oikeustoimille, kuten edellä on todettu. Näin ollen huumausaineiden omistaja ei voisi velkoa huumausainekauppaan perustuvia velkoja ostajalta tai vaatia itselleen palautettavaksi myöskään myytyjä huumausaineita. Myöskään rikokseen perustuvan vahingonkorvausvelvollisuuden yhteydessä ei ole syytä poiketa puuttumattomuusperiaatteesta.

3l. Omaisuusrikoksen rangaistusuhan tarkoituksena on omistusoikeuden suojaaminen. Sellaiset esineet, joihin haltijalla ei voi olla laillista omistusoikeutta, eivät voi olla anastusrikoksen kohteena. Tämä pätee hovioikeuden arvioinnin mukaan myös laittomiin huumausaineisiin. Asiaa voitaisiin arvioida toisin, jos huumaavaa ainetta anastettaisiin esimerkiksi apteekista tai tieteellisestä tutkimuslaitoksesta, jolla olisi oikeus pitää laillisesti hallussaan kyseistä ainetta (ks. edellä mainittu KKO 1994:96).

3m.Sen sijaan tällaisen aineen laittomasti haltuunsa saaneella taholla ei ole omaisuuteen laillista omistusoikeutta eikä mahdollisuutta vaatia menetettyä omaisuuttaan korvattavaksi tai palautettavaksi. Laittomat huumausaineet on rikos- ja huumausainelain säännösten mukaisesti takavarikoitava ja hävitettävä. Vastaavasti se, joka yrittää hankkia niitä, syyllistyy itse huumausainerikokseen. Siten ei ole perusteltua katsoa, että ryöstörikosta koskevat säädökset tulisivat sovellettaviksi tilanteessa, jossa kyse on pelkästään laittomien huumausaineiden väitetystä anastamisesta. Puuttumattomuusperiaatteen mukaisesti sellaisen omaisuuden, joka ei lainkaan nauti oikeusjärjestyksen suojaa, ei siten voida katsoa olevan omaisuusrikoksen rangaistusuhalla tavoitellun suojan piirissä ja anastuksen kohteena.

3n. B:n syyksi on kohdassa 4 luettu huumausainerikos, joka liittyy kohdassa 3 tarkoitettuun huumausaine-erään. Näihin rikoksiin liittyvien rangaistussäännösten suojeluobjektit ovat erilaiset, mutta huumausainerikoksen tunnusmerkistön mukainen huumausaineen hankkiminen voi tapahtua myös anastamalla. Huumausainerikokseen lainvoimaisesti syyllistynyttä tekijää ei tästäkään syystä ole perusteltua rangaista erikseen myös omaisuusrikoksesta. Kohdassa 3 selostettu menettely ei täytä törkeän ryöstön yrityksen tunnusmerkistöä omaisuuden anastamisen osalta. Syyte törkeän ryöstön yrityksestä on siten hylättävä.

 ------

4. Kun käräjäoikeus oli lukenut B:n syyksi kohdan 3 osalta törkeän ryöstön yrityksen ja tuominnut hänet siitä ja viidestä muusta rikoksesta 2 vuodeksi 8 kuukaudeksi vankeuteen, hovioikeus katsoi B:n syyllistyneen kohdan 3 osalta kahteen törkeään pahoinpitelyyn ja kahteen laittomaan uhkaukseen ja tuomitsi B:n niistä ja käräjäoikeuden hänen syykseen lukemista muista rikoksista 2 vuodeksi vankeuteen.  

Hovioikeuden ratkaisuseloste 

5. Hovioikeuden tuomion perusteluissa on positiivista se, että se on etsinyt päättelyssään johtoa kotimaisesta oikeuskirjallisuudesta sekä siitä, miten sanottua tai siihen läheisesti liittyvää kysymystä on arvioitu Norjan, Saksan, Tanskan ja Ruotsin korkeimpien oikeuksien ratkaisuissa. 

6. Kun syyttäjä on ilmeisesti pyytänyt asiassa valituslupaa korkeimmalta oikeudelta, en syhdy tässä  pohtimaan, miten hovioikeuden ratkaisua olisi arvioitava. Olisi tärkeää saada asiasta KKO:n ennakkopäätös, sillä ovathan alemmat tuomioistuimet olleet asiasta eri kannalla. Itse kallistuisin samalle kannalle kuin Norjan Høyesterett on hovoikeuden selostamassa ratkaisussaan vuonna 2009 tehnyt.

7. Hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluivat tuomarit Petteri Korhonen, Sandra Wallin ja Jurkka Jämsä. Ratkaisu oli yksimielinen. 

8. Hovioikeudenneuvos Petteri Korhonen on  hakenut Vaasan hovioikeuden presidentin virkaa, joka täytetäneen alkuvuodesta. Jurkka Jämsä väitteli tammikussa 2021 oikeustieteen tohtoriksi tutkimuksellaan "Oikeudelliset  todistelunrajoitteet rikosasiassa". Korhonen ja Jämsä ovat kirjoittaneet noin viikko sitten ilmestyneen ajankohtaista aihetta käsittelevän kirjan "Sähköinen prosessi hovioikeudessa" (Edita).

336. Armahdus. Liiketoimintakielto. KKO 2022:78

 

	1. Korkein oikeus katsoi 16.12.2022 täysistunnossa antamassaan lausunnossa, että rikoksen perusteella määrätty liiketoimintakielto on sellainen muu rikosoikeudellinen seuraamus, josta perustuslain 105 §:n 1 momentin mukaan voidaan armahtaa; äänestys 8-7. 2. Korkein oikeus muutti vuonna 1998 asiassa ilmaistua näkemystään. Tuolloin korkein oikeus katsoi (KKO 1998:43), että liiketoimintakieltoa ei voitu pitää rikoksesta tuomittavaan rangaistukseen verrattavana rikosoikeudellisena seuraamuksena tai rangaistukseen liittyvänä lisäseuraamuksena, vaan lähinnä elinkeino-oikeudellisena turvaamistoimenpiteenä, jolla pyritään estämään sopimaton ja vahingollinen liiketoiminta. 3. Nyt KKO katsoi, että liiketoimintakieltoa on pidettävänä rangaistukseen rinnastettavana muuna rikosoikeudellisena seuraamuksena ja oikeuskäytännössäkin rikosperusteisen liiketoimintakiellon yhteyttä rikosoikeudellisiin seuraamuksiin on pidetty ilmeisenä. Tämä ja rikosoikeudellista seuraamusta koskevien säännösten johdonmukainen tulkinta puoltavat sitä, että liiketoimintakiellon luonnetta arvioidaan vastaavalla tavalla myös perustuslain 105 §:n 1 momenttia tulkittaessa. 4. Asian käsittelyyn ovat täysistunnossa osallistuneet presidentti Tatu Leppänen (eri mieltä) sekä oikeusneuvokset Juha Häyhä (eri mieltä), Jukka Sippo, Pekka Koponen, Ari Kantor, Mika Huovila, Tuomo Antila (eri mieltä), Päivi Hirvelä, Kirsti Uusitalo (eri mieltä), Lena Engstrand, Juha Mäkelä (eri mieltä), Eva Tammi-Salminen (eri mieltä), Timo Ojala, Alice Guimaraes-Purokoski ja Tuija Turpeinen (eri mieltä). Esittelijä Lauri Länsman. 5. Vähemmistö katsoi, että liiketoimintakiellosta voida armahtaa. Ratkaisuseloste KKO 2022:78

335. Raiskaus. Tahallisuus. Näytön arviointi. Aspergerin oireyhtymä. Äänestys. KKO 2022:71

Korkeimman oikeuden (KKO) eilen 7.12.2022 antamalla äänestyspäätöksellä 44-vuotiasta miestä vastaan ajettu syyte Aspergerin oireyhtymästä kärsivän naisen raiskauksesta hylättiin. Alemmat oikeudet olivat tuominneet syytetyn raikauksesta

 KKO on julkaissut tuomion ennakkopäätöksenä (KKO 2022:71), jonka otsikkoteksti kuuluu näin:

A oli ollut sukupuoliyhteydessä B:n kanssa. B:llä oli diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä, ja hänen älyllinen suoriutumisensa oli korkeintaan heikkoa keskitasoa.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin jääneen varteenotettava epäily syytteessä väitetystä asianomistajan kykenemättömyydestä puolustaa itseään tai muodostaa tai ilmaista tahtoaan ja lisäksi näyttämättä, että A olisi ollut näistä seikoista tietoinen ollessaan sukupuoliyhteydessä B:n kanssa. Syyte raiskauksesta hylättiin. (Ään.)

Pohjois-Savon käräjäoikeus (käräjätuomari ja kaksi lautamiestä) katsoi 4.2.2020 syytteen johdosta selvitetyksi, että A oli 1.8.-1.9.2017 ollut sukupuoliyhteydessä asianomistaja B:n kanssa käyttämällä hyväkseen sitä, että B oli sairauden tai vammaisuuden takia ollut kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. A oli käyttänyt hyväkseen rahapulassa olleen B:n Aspergerin oireyhtymästä johtuvaa madaltunutta toimintakykyä siten, että sovittuaan B:n kanssa, että tämä tulee hakemaan 20 euroa lainaksi, A oli asunnollaan painostanut B:n vasten tahtoaan suostumaan sukupuoliyhteyteen rahan luovutusta vastaan.

Käräjäoikeus totesi, että B:llä ei ollut ollut sairaudestaan johtuen keinoja vastustaa A:n painostusta ja että tilanne oli ollut B:lle sosiaalisesti haasteellinen ja pelottava. A oli tuntenut B:n useiden vuosien ajalta, joten A:n oli täytynyt havaita B:n sosiaalisiin tilanteisiin vaikuttavat erityispiirteet. A oli siten käyttänyt hyväkseen sitä, että B oli ollut sairaudestaan johtuen kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan olemalla sukupuoliyhteydessä B:n kanssa.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n raiskauksesta 1 vuoden 5 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen sekä velvoitti hänet suorittamaan B:lle vahingonkorvauksia. 

A valitti Itä-Suomen hovioikeuteen  ja vaati, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään tai että joka tapauksessa rangaistusta alennetaan ja se määrätään ehdolliseksi. Syyttäjä ja asianomistaja B vaativat valituksen hylkäämistä.

Hovioikeus hyväksyi 16.2.2021 antamassaan tuomiossa käräjäoikeuden tuomion syyksilukemisen ja rangaistuksen mittaamisen osalta, mutta lievensi rangaistuksen ehdolliseksi vankeudeksi ja tuomitsi sen ohessa 70 tuntia yhdyskuntapalvelua

KKO myönsi A:lle valitusluvan ja toimitti jutussa suullisen käsittelyn 20.6.2022.

KKO:n perustelut

1. Asiassa on selvitetty, että A oli ollut sukupuoliyhteydessä entuudestaan tuntemansa asianomistajan kanssa. Asianomistaja oli tullut A:n asuntoon lainaamaan rahaa, mihin A oli ilmoittanut suostuvansa sukupuoliyhteyttä vastaan. Sukupuoliyhteys oli tapahtunut asianosaisten välisen keskustelun jälkeen. Asiassa on myös riidatonta, että asianomistajalla oli diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä.

2.  Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko asianomistaja hänellä todetun Aspergerin oireyhtymän vuoksi ollut kykenemätön puolustamaan itseään taikka muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan sekä onko A ollut tietoinen tästä puolustautumis- tai tahdonmuodostuskyvyn puuttumisesta ja onko hän käyttänyt sitä hyväkseen olemalla sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa.

Raiskausta koskeva rangaistussäännös ja sen tulkinta

3. Rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan raiskauksesta tuomitaan se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.

4. Rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momenttia sisällöllisesti vastaava säännös lisättiin raiskausta koskevaan rangaistussäännökseen vuonna 2011 lailla 495/2011. Mainitun lainmuutoksen johdosta puolustuskyvyttömyyttä aiheuttavien tilojen kuten sairauden tai vammaisuuden hyväksikäyttö sukupuoliyhteyden harjoittamiseksi tuli arvioitavaksi seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan rangaistussäännöksen sijasta rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin raiskaussäännöksen nojalla. Muutokseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 283/2010 vp s. 7-8) uudistusta perusteltiin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rikosoikeudellisen suojan vahvistamisella.

5. Rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momenttia koskevien perustelujen (HE 283/2010 vp s. 11) mukaan puolustuskyvyttömyyttä osoittavilla tiloilla tarkoitetaan samaa kuin ennen lainmuutosta voimassa olleessa laissa. Aikaisemman lain esitöiden (HE 6/1997 vp s. 180) mukaan puolustuskyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, että asianomainen ei pysty henkisen tai ruumiillisen esteen takia joko lainkaan tai ainakaan merkittävästi estämään toisen menettelyä. Tahdottomuutta kuvataan toisen kyvyttömyydellä muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Puolustuskyvyttömyys ja tahdottomuus voivat johtua esimerkiksi sairaudesta tai vammaisuudesta.

6. Rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentin mukaista raiskausta koskevissa tai aikaisemman lain esitöissä (HE 6/1997 vp s. 173 ja 180, HE 238/2010 vp s. 11 ja HE 216/2013 vp s. 5-6) ei tarkemmin eritellä yhtäältä puolustuskyvyttömyyttä ja toisaalta kyvyttömyyttä muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Hallituksen esityksessä (HE 216/2013 vp s. 6) todetulla tavalla puolustuskyvyttömyyttä saattavat aiheuttaa pysyväisluonteisina säännöksessä mainitut sairaus ja vammaisuus. Säännöksen soveltaminen ei kuitenkaan edellytä tilan pysyväisluonteisuutta, vaan sairaus- ja vammaisuustilanteissa henkilö voi esimerkiksi puhekykyyn liittyvien ongelmien, henkisen toiminnan heikentymisen tai mielentilan häiriintymisen vuoksi olla kyvytön muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan säännöksessä tarkoitetulla tavalla.

7. Rikoslain 20 luvun 1 §:ää koskevissa esitöissä (HE 216/2013 vp s. 6-7) todetaan tahallisuuden osalta, että 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa rikoksentekijän on miellettävä, että uhri on avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan ja että uhri on tämän avuttoman tilan vuoksi alistunut sukupuoliyhteyteen. Lainkohdan soveltaminen ei tahallisuuden kannalta edellytä sitä, että uhri nimenomaisesti vastustaa sukupuoliyhteyttä. Tahallisuus ei myöskään välttämättä edellytä sitä, että rikoksentekijällä on alun perin ollut tarkoitus raiskata uhrinsa.

8. Korkein oikeus ei ole antanut ennakkoratkaisua siitä, miten sairauden tai vammaisuuden vaikutusta henkilön kykyyn puolustaa itseään tai muodostaa tai ilmaista tahtonsa tulee arvioida. Korkein oikeus on arvioinut asianomistajan humalatilan vaikutusta henkilön puolustuskyvyttömyyteen ratkaisussaan KKO 2019:78 (kohdat 8 ja 24) ja todennut rangaistavuuden edellytyksenä olevan, että toinen on todella puolustuskyvytön eikä vain esimerkiksi huumaavan aineen vaikutuksen alainen. Esimerkiksi tajuissaan ja hereillä olevan päihtyneen henkilön kyky puolustaa itseään tai muodostaa ja ilmaista oma tahtonsa vaihtelee yksilöllisesti ja vaikeasti arvioitavin tavoin.

Näytön arvioinnin lähtökohdat

9. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen on esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä. Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla.

10. Mainitun luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Pykälän 2 momentin mukaan tuomion, jossa vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.

11. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:96 (kohdat 5 ja 6) todennut, ettei näyttökynnys seksuaalirikoksissa ole alempi kuin muissa yhtä vakavissa rikoksissa. Korkein oikeus on myös ratkaisussaan KKO 2021:5 (kohta 96) korostanut näytön arvioinnin tapauskohtaisuutta.

Asiassa esitetty näyttö

Asianomistajan terveydentila

12. Lääkärinlausunnon 11.6.2018 mukaan asianomistajalla on diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä ja todettu heikkoa keskitasoa/heikkoa tasoa oleva älyllinen suoriutuminen. Asianomistajan on todettu näistä syistä johtuen olevan impulsiivinen ja tilanteiden hahmotuksen olevan vaikeaa haasteellisissa sosiaalisissa tilanteissa, jolloin asianomistaja voi toimia itselleen vahingollisesti tai voi joutua herkästi hyväksikäytetyksi. Asianomistajan voi olla vaikeaa pitää puoliaan, mutta välillä hän voi taas ajautua ylilyönteihin.

13. Lääkärinlausunnosta ilmenee asianomistajan toimintakyvyn olevan alentunut siten, että hän on ollut pitkäaikaisesti tuetussa asumisessa. Asianomistaja on tarvinnut tukea arjen toimintakykyyn.

Asianomistajan kertomus Korkeimmassa oikeudessa

14. Asianomistaja on Korkeimmassa oikeudessa kertonut tavanneensa A:n vuosia aikaisemmin ennen kysymyksessä olevaa tapahtumaa ja vierailleensa tämän luona useita kertoja ystävänsä V:n kanssa. Tapahtumapäivänä hän oli ollut viettämässä aikaa ystävänsä Z:n luona, jolloin heille oli tullut tarve lainata rahaa. Asianomistaja oli pyytänyt A:lle lähettämällään viestillä tätä lainaamaan hänelle 20 euroa. A oli ilmoittanut, että asianomistaja voi hakea rahan hänen luotaan.

15. Asianomistajan mentyä A:n asunnolle asianomistaja ja A olivat jonkin aikaa jutelleet asunnon olohuoneessa, ja asianomistaja oli pyytänyt rahaa A:lta. Sohvalla istuessaan A oli ottanut sukupuolielimensä esiin ja sanonut, että asianomistaja saa rahan seksiä vastaan. Ehdotus oli yllättänyt asianomistajan. Hän oli kieltäytynyt ja ollut vastahakoinen. Hän oli mennyt jotenkin lukkoon ja paniikkiin tilanteen vuoksi. Hän oli myös pelännyt Z:n suuttuvan, jos hän ei toisi rahaa mukanaan, minkä vuoksi hän ei ollut poistunut asunnosta. Asianomistaja ja A olivat keskustelleet 1-1,5 tunnin ajan. Lopulta asianomistaja oli alistunut ja mennyt hiljaisena ja vastentahtoisesti makuuhuoneeseen, jossa oli riisuuntunut ja käynyt sängylle makaamaan. A oli riisunut omat vaatteensa, minkä jälkeen asianomistaja ja A olivat olleet yhdynnässä. Sukupuoliyhteyden päätyttyä asianomistaja oli pukeutunut, ottanut A:n lupaaman rahan, poistunut asunnosta ja palannut takaisin Z:n luokse. Hän oli kertonut tapahtuneesta Z:lle parin päivän kuluttua tapahtumista, sekä myöhemmin myös tukihenkilölleen X:lle ja muutettuaan tukiasuntoon Y:lle ja muille ohjaajille. Hän ei ollut heti ilmoittanut tapahtuneesta poliisille, koska oli ollut niin poissa tolaltaan.

16. Asianomistaja on lisäksi kertonut sosiaalisten tilanteiden olevan hänelle Aspergerin oireyhtymän vuoksi haastavia, eikä hän välttämättä ymmärrä kaikkia tilanteita. V oli saattanut mainita aikaisempien vierailujen aikana asianomistajan Aspergerin oireyhtymästä A:lle, mutta asianomistaja ei ollut tästä itse kertonut. Korkein oikeus toteaa, että se on toimittamassaan suullisessa käsittelyssä voinut tehdä välittömiä havaintoja asianomistajan viittaamista oireyhtymän vaikutuksista, joilla on merkitystä arvioitaessa sitä, onko A:n ollut mahdollista tehdä päätelmiä asianomistajan puolustautumis- tai tahdonmuodostamiskyvystä tämän käyttäytymisen perusteella.

Vastaajan kertomus Korkeimmassa oikeudessa

17. A on Korkeimmassa oikeudessa kertonut asianomistajan käyneen joitakin vuosia ennen kysymyksessä olevaa tapahtumaa yhdessä V:n kanssa hänen luonaan lähinnä ajamassa V:n moottorikelkalla, joka oli ollut säilytyksessä A:n luona. Tapahtumapäivänä asianomistaja oli pyytänyt viestillä A:ta rahaa lainaksi ja tullut tämän luokse käymään. Asianomistajalla oli ollut tarve saada rahaa, ja hän oli kysynyt sitä useita kertoja.

18. A oli ehdottanut asianomistajalle rahan lainaamisen kuittaamista seksin harrastamisella. He olivat keskustelleet asiasta viidestä kymmeneen minuuttia, mutta A ei ole tarkemmin muistanut käydyn keskustelun sisältöä. A ei ole muistanut, että asianomistaja olisi kieltäytynyt tai ollut tilanteessa vastentahtoinen. A ei ollut painostanut asianomistajaa eikä ollut havainnut, että tämä olisi ollut paniikissa. Asianomistaja oli ollut hiljaa, mennyt edeltä makuuhuoneeseen ja riisuuntunut. A oli ollut yllättynyt, että asianomistaja oli suostunut, ja mennyt perässä ja riisunut omat vaatteensa.

19. Sukupuoliyhteyden jälkeen asianomistaja oli ottanut rahan ja poistunut asunnosta. A ei ollut tehnyt havaintoja asianomistajan terveydentilasta eikä ollut koskaan keskustellut siitä. Hän oli kuullut asianomistajalla todetusta Aspergerin oireyhtymästä ensimmäisen kerran vasta esitutkinnassa, eikä A ollut aiemmin keskustellut asianomistajan vaan V:n kanssa.

Todistajien kertomukset Korkeimmassa oikeudessa

20. Korkeimmassa oikeudessa todistajana kuultu Z on kertonut rahan lainaamisesta olennaisilta osin samalla tavoin kuin asianomistaja. Z:n mukaan asianomistaja oli A:n luota palattuaan joko heti tai vasta myöhemmin kertonut itkien, ettei mene uudelleen lainaamaan rahaa A:lta, koska oli joutunut harrastamaan seksiä rahan saadakseen. Z on lisäksi kertonut hänen ja asianomistajan keskustelleen asianomistajalla todetusta Aspergerin oireyhtymästä. Z:n mukaan oireyhtymää ei välttämättä havaitse, jos asianomistajan tapaa ohimennen, mutta sen huomaa, mikäli on vähänkään pidemmän ajan tekemisissä asianomistajan kanssa.

21. Todistajana kuultu X on Korkeimmassa oikeudessa kertonut toimineensa asianomistajan tukihenkilönä muutaman vuoden ajan ja olleensa tämän kanssa viikoittain tekemisissä vuonna 2017. Tapaamisissa oli käyty läpi kuulumisia ja tapahtumia sekä tehty kodin askareita. Asianomistaja oli kertonut tulleensa raiskatuksi ja tekijän olleen A. Asianomistaja oli ollut itkuinen kertoessaan tapahtumista. Lisäksi X on kertonut asianomistajalla olleen haasteita ja puutteita sosiaalisessa kanssakäymisessä. Asianomistaja oli ollut helposti muiden vietävissä, halunnut tulla hyväksytyksi kaveriporukassa ja oli esimerkiksi antanut rahojaan kavereilleen.

22. Todistajana kuultu Y on Korkeimmassa oikeudessa kertonut toimineensa ohjaajana tuetun asumisen yksikössä, jossa asianomistaja oli asunut, ja tavanneensa asianomistajaa päivittäin. Asianomistaja oli kertonut todistajalle menneensä lainaamaan rahaa, josta vastineeksi oli pyydetty ja harrastettu seksiä. Kertoessaan tapahtumista Y:lle asianomistaja oli purskahtanut itkuun ja ollut hyvin ahdistunut. Y ei ole tarkkaan muistanut, milloin tilanne oli asianomistajan kertoman mukaan tapahtunut. Lisäksi Y on kertonut asianomistajan olleen helposti manipuloitavissa ja puhuttavissa ympäri, sillä hänen ymmärryksensä taso oli tavanomaista heikompi.

23. Todistajana kuultu V on Korkeimmassa oikeudessa kertonut tutustuneensa asianomistajaan tuetun asumisen yksikössä ja A:han ostettuaan tältä moottorikelkan, jota oli säilytetty tämän luona. V ja asianomistaja olivat vierailleet useita kertoja A:n perheen luona parin vuoden aikana. V oli vierailuillaan ajanut moottorikelkalla, ja hän ja asianomistaja olivat myös käyneet katsomassa A:lla olleita eläimiä. Vierailuiden aikana oli keskusteltu ja vietetty aikaa myös A:n ja tämän perheen kanssa. Aspergerin oireyhtymästä oli saattanut olla puhetta yleisellä tasolla, koska sekä V:llä että asianomistajalla oli todettu sanottu oireyhtymä.

Korkeimman oikeuden arviointi

Arvioinnin lähtökohdat

24. Korkein oikeus toteaa, että asianosaisten kertomukset sukupuoliyhteyttä edeltävistä tapahtumista ja siitä, miten sukupuoliyhteyteen on päädytty, ovat suurelta osin yhteneväiset. Keskeisin ero näiltä osin koskee ensinnäkin sitä, onko asianomistaja ensin kieltäytynyt ehdotetusta seksistä, ja toiseksi sitä, miten pitkään asunnolla oli keskusteltu ennen sukupuoliyhteyteen päätymistä. Korkein oikeus toteaa, että asianomistaja on kertonut tapahtumista uskottavasti ja johdonmukaisesti. Asianomistajan arvio asunnolla vietetystä ajasta saa tukea todistaja Z:n kertomuksesta. Korkein oikeus katsoo, että tapahtumia tulee arvioida asianomistajan kertomuksen perusteella siten, että asianomistaja oli ollut A:n asunnolla tunnista puoleentoista tuntiin ja hän oli ensin kieltäytynyt seksistä.

25. Asian ratkaisemisen kannalta olennaista on sen arviointi, onko asianomistaja ollut sairautensa tai vammaisuutensa takia kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan ja onko A tästä tietoisena käyttänyt tätä hyväkseen ollessaan sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa. Riittävää ei siten ole, että asianomistajan sairaus tai vammaisuus on heikentänyt hänen kykyään toimia tilanteessa, vaan hänen on tullut olla tilansa vuoksi kykenemätön estämään vastaajan menettelyä.

26. A on lisäksi kiistänyt olleensa tietoinen asianomistajan sairaudesta tai vammaisuudesta ja sen mahdollisesta vaikutuksesta asianomistajan toimintakykyyn. A:n tietoisuuden kannalta merkityksellisiä ovat myös ne havainnot, joita asianomistajan käyttäytymisen perusteella on mahdollista tehdä hänen sairaudestaan tai vammaisuudestaan ja sen vaikutuksesta hänen kykyynsä puolustaa itseään tai muodostaa tai ilmaista tahtoaan.

Puolustuskyvyttömyyttä ja tahdottomuutta koskeva arviointi

27. Erilaiset sairaudet tai vammaisuudet vaikuttavat laadustaan ja vaikeusasteestaan riippuen eriasteisesti henkilön kykyyn puolustaa itseään tai muodostaa tai ilmaista tahtoaan. Myös henkilön muut ominaisuudet ja tilannekohtaiset olosuhteet voivat vaikuttaa merkittävästi siihen, miten sairaus tai vammaisuus eri tilanteissa ilmenee henkilön toiminnassa. Sairauden tai vammaisuuden vaikutus henkilön toimintakykyyn onkin arvioitava tapauskohtaisesti esitetyn todistelun perusteella.

28. Edellä selostetusta lääkärinlausunnosta ilmenee, että asianomistajalla on todettu Aspergerin oireyhtymä, jolla on lausunnossa selostettuja vaikutuksia asianomistajan toimintakykyyn. Korkein oikeus toteaa, että huomioon ottaen Aspergerin oireyhtymän ilmenemismuotojen laaja kirjo yksinomaan oireyhtymää koskevan diagnoosin perusteella ei voida tehdä päätelmää sen vaikutuksesta asianomistajan puolustus- tai tahdonmuodostuskykyyn yksittäisessä tilanteessa. Lääkärinlausunnolla, asianomistajan kertomuksella sekä X:n ja Y:n kertomuksilla on kuitenkin selvitetty, että asianomistajalla todettu Aspergerin oireyhtymä ja alentunut älyllinen suoriutumiskyky vaikuttavat hänen vuorovaikutustaitoihinsa sekä kykyynsä hahmottaa ja ymmärtää sosiaalisia tilanteita.

29. Asianomistaja on kertonut uskottavasti ja johdonmukaisesti tapahtumien kulusta, asunnolla vietetystä ajasta sekä kokemastaan paniikista ja lukkiutumisesta. Hän on todennut kuvailemansa olotilan syynä olleen A:n käyttäytymisen ja seksin harjoittamisen ehtona rahan saamiseen sekä sen, että hän oli tarvinnut rahaa ja hän oli pelännyt ystävänsä Z:n reaktiota, jos hän ei sitä saa. Tämän vuoksi asianomistaja ei kertomansa mukaan ollut poistunut paikalta ennen rahojen saamista.

30. Korkein oikeus katsoo asianomistajan joutuneen yllättävään painetilanteeseen, jossa hänen on sosiaalisesta toimintakyvystään esitetyn selvityksen perusteella voinut olla vaikea toimia. Tämä seikka sekä se, että asianomistaja oli aluksi suusanallisesti kieltäytynyt sukupuoliyhteydestä, mutta sittemmin kokemassaan painetilanteessa myöntynyt siihen, tukevat väitettä asianomistajan puolustuskyvyttömyydestä siinä mielessä, että hän ei ole tilanteessa kokenut voivansa pitäytyä ilmaisemassaan tahdossa kieltäytyä seksistä. Toisaalta asianomistajan päätös jäädä A:n luokse rahan saadakseen sekä siirtyminen makuuhuoneeseen ja oma-aloitteinen riisuutuminen puhuvat raiskaussäännöksessä edellytettyä tahdonmuodostus- ja puolustuskyvyttömyyttä vastaan. Lääkärinlausunnon ja muun asianomistajan sosiaalisia erityispiirteitä koskevan todistelun perusteella ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että asianomistajan siirtymiselle makuuhuoneeseen ja riisuutumiselle ei voitaisi antaa mitään merkitystä asianomistajan tahdon ilmaisuna. Pelkästään se, että asianomistajan menettely yllättävässä tilanteessa on ollut hänen tilastaan johtuen huonosti harkittua, ei välttämättä osoita rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua avuttomasta tilasta johtuvaa puolustuskyvyttömyyttä tai tahdottomuutta.

31. Asiassa esitetyn näytön perusteella ei siten voida varmuudella todeta, mutta ei myöskään poissulkea sitä mahdollisuutta, että asianomistajalla todettu sairaus tai vammaisuus on voinut alentaa hänen toimintakykyään tai ymmärryskykyään niin merkittävästi, että hänen voitaisiin katsoa olleen tapahtumaolosuhteissa kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. Näin ollen A:n syyllisyydestä jää jo tältä osin varteenotettava epäily. A:n kiistettyä myös tekoa koskevan tahallisuutensa Korkein oikeus kuitenkin arvioi vielä sitä, mitä A:n on asiassa selvitetyissä olosuhteissa katsottava tienneen tai mieltäneen asianomistajan sairaudesta tai vammaisuudesta ja sen vaikutuksesta asianomistajan käyttäytymiseen.

Tahallisuutta koskeva arviointi

32. A oli tutustunut asianomistajaan joitain vuosia aikaisemmin tapahtuneiden vierailujen aikana. Epäselväksi on jäänyt se, onko näiden tapaamisten yhteydessä keskusteltu jollain tasolla asianomistajan Aspergerin oireyhtymästä. Esitetty todistelu ei kuitenkaan osoita, että A olisi tullut tietoiseksi asianomistajan diagnoosista. Näytön perusteella asianomistajan oireyhtymä ei ole välttämättä havaittavissa satunnaisissa tapaamisissa, vaikkakin sen vaikutuksesta asianomistajan käyttäytymiseen on mahdollista tehdä havaintoja pidemmässä kanssakäymisessä. Asianosaisten ja todistaja V:n kertomusten perusteella vierailut A:n perheen luona olivat keskittyneet pääasiassa V:n ja asianomistajan moottorikelkkailuun, jolloin A:n ja asianomistajan välinen keskinäinen kanssakäyminen oli jäänyt varsin etäiseksi. Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A:n on täytynyt aikaisempien tapaamisten perusteella tietää tai käsittää asianomistajalla olevan tämän toimintakykyyn tai ymmärryskykyyn olennaisesti vaikuttava sairaus tai vammaisuus.

33. Asianomistajan tultua lainaamaan rahaa ja A:n ehdotettua lainan vastineeksi seksiä asianomistaja on ensin kieltäytynyt. Rahan saaminen on kuitenkin ollut asianomistajalle tärkeää, minkä vuoksi A:n ehdotus on keskustelun jälkeen johtanut sukupuoliyhteyteen. Keskustelun sisältö ja sävy on jäänyt tarkemmin selvittämättä, mutta näyttämättä on jäänyt, että A olisi keskustelun yhteydessä painostanut asianomistajaa suostumaan seksiin.

34. Asianomistaja on siirtynyt makuuhuoneeseen, missä hän on oma-aloitteisesti riisunut vaatteensa ja käynyt sängylle, jossa sukupuoliyhteys on tapahtunut. Yhdynnän jälkeen asianomistaja on ottanut vastaajan lupaaman rahasumman ja poistunut paikalta. Asianomistajan kerrotussa käyttäytymisessä tai asianosaisten muussa kanssakäymisessä ei ole osoitettu tulleen esille seikkoja, joiden perusteella A:n on täytynyt havaita syytteessä väitetty asianomistajan kykenemättömyys puolustautua sukupuoliyhteyttä koskevilta ehdotuksilta tai muodostaa tai ilmaista sitä koskeva tahtonsa.

35. Korkein oikeus katsoo näin ollen jääneen näyttämättä myös se, että A olisi ollut tahallisuuden edellyttämällä tavalla tietoinen syytteessä väitetystä asianomistajan kykenemättömyydestä puolustaa itseään tai muodostaa tai ilmaista tahtoaan ja että hän olisi käyttänyt sitä hyväkseen ollessaan sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa.

Lopputulos

36. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että syyte on hylättävä näyttämättömänä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Syyte raiskauksesta hylätään ja A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja kaikesta korvausvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Jukka Sippo, Mika Huovila (eri mieltä), Päivi Hirvelä, Timo Ojala (eri mieltä) ja Tuija Turpeinen. Esittelijä Marja Reijonen-Schofield.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

 Oikeusneuvos Ojala: Olen eri mieltä Korkeimman oikeuden ratkaisun lopputuloksesta enkä muuta hovioikeuden tuomion lopputulosta. Perustelen kantaani Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelukohtien 1-29 jälkeen seuraavasti.

Puolustuskyvyttömyys ja tahdottomuus

Rangaistussäännöksen tarkoittama kykenemättömyys puolustautua tai muodostaa tai ilmaista tahtoaan voi johtua henkisestä kykenemättömyydestä. Jos asianomistajan henkinen toimintakyky on riittävän alhainen, vapaaehtoisuuden ilmaisulle ei voida antaa merkitystä. Vaikka henkilö tällaisessa tilanteessa ilmaisisi osallistuvansa sukupuoliyhteyteen vapaaehtoisesti, ei osallistumista ole pidettävä vapaaehtoisena, jos sairaus tai vammaisuus alentaa puolustautumiskykyä rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Tässä arviossa tulee ottaa huomioon myös sosiaalinen paine tai henkilön eri suuntaiset motiivit ja niiden vaikutus asianomistajan kykyyn toimia.

Asianomistajalla diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä ja hänellä todettu korkeintaan heikkoa keskitasoa oleva älyllinen suoriutuminen alentaa asianomistajan kykyä toimia haasteellisissa sosiaalisissa tilanteissa. Asianomistaja on tarvinnut tukitoimia arjen toimista selviytymiseen.

Asianomistajan mentyä A:n asunnolle lainaamaan rahaa A on ehdottanut lainan suorittamiseksi seksiä. Ehdotus on ollut asianomistajalle yllättävä ja asianomistaja on joutunut hänelle vaikeaan tilanteeseen. Asianomistaja on kertomansa mukaan aluksi kieltäytynyt seksistä. Tilanteen edetessä asianomistaja oli kertomansa mukaan ahdistunut ja mennyt ”lukkoon” ja pelännyt ystävänsä suuttuvan, jos hän ei saa lainattua rahaa.

Asianomistaja on viettänyt aikaa A:n asunnolla tunnista puoleentoista ennen sukupuoliyhteyttä. Suostuttelu seksiin rahan lainaamista vastaan on lopulta johtanut sukupuoliyhteyteen. Katson, että asianomistajan toimintaan asunnolla on merkittävästi vaikuttanut hänen sairautensa tai vammaisuutensa. Lääkärinlausunto ja muu todistelu asianomistajan alentuneesta toimintakyvystä osoittaa, että asianomistajan sairaus tai vammaisuus on merkinnyt sitä, että asianomistaja ei ole kysymyksessä olevissa tapahtumaolosuhteissa kyennyt estämään toisen menettelyä eikä asianomistajan siirtymiselle makuuhuoneeseen ja riisuutumiselle sekä sängylle menemiselle voida antaa merkitystä. Katson, että asianomistajan kyky toimia nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa, johon on liittynyt yllättävä ehdotus seksistä sekä rahan lainaamisen tarve, on ollut hänellä todetun Aspergerin oireyhtymän ja älyllisen suorituskyvyn alentumisen vuoksi siinä määrin merkittävästi alentunut, että hän ollut tilanteessa kykenemätön puolustamaan itseään tai ilmaisemaan tai muodostamaan mielipidettään.

Tahallisuutta koskeva arviointi

A on tuntenut asianomistajan usean vuoden ajalta. Hän on voinut useiden vierailujen aikana tehdä havaintoja asianomistajan käyttäytymisestä. Hän on myös keskustellut asianomistajan kanssa asunnollaan 1-1,5 tunnin ajan ennen tämän siirtymistä makuuhuoneeseen. Näin ollen A:n on täytynyt havaita asianomistajalla olevan hänen käyttäytymiseensä ja toimintakykyynsä vaikuttava sairaus tai vammaisuus. Tältä osin ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, onko A ollut ennen tapahtumia tietoinen asianomistajan diagnoosista vai ei.

Asianomistajan tultua lainaamaan rahaa tämä on ensin kieltäytynyt seksistä. Kysymys on ollut 20 eurosta ja rahan saaminen on ollut asianomistajalle tärkeää, mistä A on tullut tietoiseksi. Ottaen huomioon se, että A on tuntenut asianomistajan entuudestaan ja asunnolla vietetyn ajan pituus, A:n on täytynyt havaita asianomistajan sairauden tai vammaisuuden vaikutus tämän toimintakykyyn ja kykyyn puolustautua tai muodostaa tai ilmaista tahtoaan sukupuoliyhteyttä koskevilta ehdotuksilta. Katson, että A:n on täytynyt ymmärtää asianomistajan olevan avuttoman tilan takia kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan ja että asianomistaja on tämän avuttoman tilan vuoksi alistunut sukupuoliyhteyteen. A on asianomistajan puolustuskyvyttömyyttä hyväksikäyttäen päättänyt olla sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa ja toiminut siten tahallisesti.

Lopputulos

Katson, että asianomistajan seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksen vakavuus huomioon ottaen asiassa ei tule sovellettavaksi rikoslain 20 luvun 1 §:n 3 momentin säännös. A on syyllistynyt menettelyllään hovioikeuden hänen syykseen lukemaan raiskaukseen. Katson, että aihetta hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen syyksilukemisen osalta ei ole.

Oikeusneuvos Huovila: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Ojala.

--------

Seikkaperäisesti, osin jopa tarpeettoman yksityiskohtaisesti perusteltu KKO:n ratkaisu. Siitä ei kuitenkaan jostakin syystä ilmene asianosaisten sukupuoli. Tapausta kkäsittelevistä lehtijutuista kuitenkin ilmenee, että vastaaja /syytetty A on 44-vuotias mies ja asianomistaja B nainen, jonka ikää ei uutisjutuissa ole mainittu. Myöskään A ja B:n ammatteja tai koulutusta ei perusteluista mainita. Nämäkin seikat autatisivat ulkopuolista lukijaa hahmottamaan paremmin tapausta.

Itse olisin taipuvainen hyväksymään KKO:n vähemmistön ja alempien oikeuksien syyksilukemisen. Perustelujen osalta viittaan KKO:n vähemmistön perusteluihin.

Jos ratkaisu pitäisi nimetä parilla kolmella sanalla - Ruotsin korkein oikeus (HD) tekee aina näin ja nimeää myös vanhat ennakkopäätöksensä - tulee mieleen nimiehdotus "Vain 20 euron tähden".

Sisällysluettelo

KKO:2022:71

Asian käsittely alemmissa oikeuksissaPohjois-Savon käräjäoikeuden tuomio 4.2.2020 nro 20/104664Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 16.2.2021 nro 21/106504Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessaSuullinen käsittelyKorkeimman oikeuden ratkaisuPerustelutTuomiolauselmaEri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Sivun alkuun

334. Valtioneuvoston kanslia kustansi lainvastaisesti pääministeri Sanna Marinin ateriapalveluita

1. Apulaisoikeuskanslerin sijainen Petri Martikainen antoi tänään 5.12.2022 valtioneuvoston kanslialle huomautuksen siitä, että se on lainvastaisesti kustantanut valtion varoista pääministerille ateriapalveluita. Martikainen on oikeuskanslerinviraston oikeusvalvontaosaston osastopäällikkö.

2. Kyseessä on pääministeri Sanna Marinille ja hänen perheelleen virka-asuntoon Kesärantaan tilatut ateriat, joita valtioneuvoston kanslia toimitti vuoden 2020 tammikuusta vuoden 2021 toukokuuhun asti Marinille ja tämän perheelle Kesärannan virka-asuntoon liittyvinä palveluina aamistarvikkeina ja kylminä aterioita noin 14 000 euron arvosta. 

3. Kysymyksessä on merkittävä asia, joka on herättänyt laajaa julkista huomiota, jossa myös pääministerin on kanteluissa väitetty toimineen lainvastaisesti.  Asiasta tehtiin ylimmille laillisuusvalvojille yhteensä 16 kantelua. Sen vuoksi olisi voitu odottaa,  että päätöksen kanteluista olisi tehnyt oikeuskansleri tai apulaisoikeuskansleri.

4. Asia selviää tarkemmin tästä apulaisoikeuskanslerin sijaisen antamasta tiedotteesta

Apulaisoikeuskanslerin sijainen antoi valtioneuvoston kanslialle huomautuksen lainvastaisesta menettelystä valtion varoista pääministerille kustannettuja ateriapalveluita koskeneessa asiassa.

Valtioneuvoston kanslia oli lähes puolentoista vuoden ajan kustantanut pääministeri Sanna Marinille ja tämän perheelle pääministerin virka-asuntoon liittyvänä palveluna aamiaistarvikkeita ja kylmänä toimitettuja aterioita, joiden arvon Marin sittemmin oli maksanut takaisin valtioneuvoston kanslialle. Asiasta ylimmille laillisuusvalvojille tehdyissä kanteluissa arvosteltiin sitä, ettei kyseiselle ateriapalvelulle ollut ollut laillista perustetta. 

Valtioneuvoston kanslian käsityksen mukaan ministeripalkkiolakiin sisältyvää säännöstä pääministerin asuntoedusta oli säännöksen voimaantulosta asti tulkittu ja voitu tulkita siten, että se mahdollisti mainittujen ateriapalvelujen kustantamisen valtion varoista. Kanslian mukaan ateriapalveluja oli pääministereille tarjottu toistakymmentä vuotta ilman, että kanslian tulkintaa oli tuona aikana kyseenalaistettu. 

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen näkemyksen mukaan valtioneuvoston kanslian tulkinta ei kuulunut sen asiassa soveltaman säännöksen oikeudellisesti mahdollisiin merkityssisältöihin. Tulkinta ei saanut tukea säännöksen sanamuodosta, lainvalmistelutöistä tai muistakaan oikeuslähteistä. Kanslia oli säännöstä soveltaessaan ylittänyt harkintavaltansa ja sen pääministerille tarjoama ateriapalvelu oli ollut lakiin perustumaton. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen arvion mukaan valtioneuvoston kanslian menettely on ollut omiaan heikentämään kansalaisten luottamusta viranomaistoimintaan ja valtion varojen käytön asianmukaisuuteen.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi päätöksessään, että asiassa arvioitavana olleen kaltaisissa verraten rajatun virkamiesjoukon käsiteltävinä olevissa asioissa, joissa viranomaisen menettely ei lähtökohtaisesti juurikaan altistu julkiselle kontrollille ja joihin ei liity myöskään varteenotettavaa asianosaiskontrollia, olisi asiaa hoitavien virkamiesten erityisen perusteltua aika ajoin kiinnittää oma-aloitteisesti huomiota toiminnan oikeudellisiin perusteisiin.

Marin ei antamansa selvityksen mukaan ollut osallistunut asuntoetua ja siihen kuuluvia palveluita koskevaan päätöksentekoon tai niitä koskevaan ohjeistamiseen. Valtioneuvoston kanslian virkamiehet olivat suullisesti perehdyttäneet Marinin pääministerin virka-asunnon käyttöön ja palveluihin.

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen arvion mukaan Marinilla oli ollut oikeus luottaa virkamiehiltä saamaansa perehdytykseen ja arvioon hänelle tarjottujen palveluiden lainmukaisuudesta. Marinin menettely asiassa ei antanut aihetta apulaisoikeuskanslerin sijaisen toimenpiteisiin. Apulaisoikeuskanslerin sijainen lähetti kuitenkin Marinille tiedoksi päätöksensä, joka sisälsi hänen pääministerin virka-asuntoa ja siihen sisältyviä palveluita sääntelevästä lainkohdasta esittämänsä oikeudellisen arvioinnin.

 5. Koko päätöksen voi lukea tästä 

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen ratkaisu OKV/1542/10/2021 ym. (pdf)

 

333. Matti Vanhanen: Eduskunta ei voi hyväksyä Nato-lakeja ennen Unkarin ja Turkin ratifiointeja

 

1. Hallittus antoi tänään 5. joulukuuta Natoon liittymistä koskevan hallituksen esityksen eduskunnalle (HE 315/2222 vp). Esitysluonnoksesta saatiin noin 1600 lausuntoa. Lausuntopalautteen perusteella esityksen perusteluja on täydennetty muun muassa siltä osin, kun kyse on valtioneuvoston ja tasavallan presidentin välisestä yhteistyöstä, eduskunnan asemasta Nato-asioiden käsittelyssä ja päätöksenteossa sekä Ahvenanmaan kansainvälisoikeudellisesta asemasta.

2. Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Pohjois-Atlantin sopimuksen sekä Pohjois-Atlantin liiton, kansallisten edustajien ja kansainvälisen henkilöstön asemasta tehdyn sopimuksen. Pohjois-Atlantin sopimus on Naton perustamissopimus, jossa määrätään liittokunnan toiminnan periaatteista ja jäsenten velvollisuuksista. Pohjois-Atlantin liiton, kansallisten edustajien ja kansainvälisen henkilöstön asemasta tehty niin sanottu Ottawan sopimus koskee Naton oikeushenkilöllisyyttä ja Naton henkilöstön erioikeuksia ja vapauksia.

3. Selvää on, että Suomi voi liittyä Pohjois-Atlantin sopimukseen ja tulla Naton jäseneksi, kun kaikki Naton jäsenvaltiot ovat hyväksyneet liittymisen. Tällä hetkellä 28 Naton 30 jäsenvaltiosta on hyväksynyt Suomen liittymisen. Hyväksyntää odotetaan vielä Turkilta ja Unkarilta. 

4. Hallituksen mukaan oikeudellisesti eduskunnan on mahdollista käsitellä hallituksen esitys ennen kaikkien jäsenvaltioiden hyväksyntää. Eduskunnan käsiteltyä hallituksen esityksen tasavallan presidentti päättää Suomen liittymisestä Natoon. Suomen liittymiskirja voidaan tallettaa sopimuksen tallettajana toimivan Yhdysvaltojen hallituksen huostaan ja Suomesta tulee Naton jäsen, kun kaikki Naton jäsenvaltiot ovat ratifioineet Suomen liittymispöytäkirjan ja Suomi on saanut Naton pääsihteeriltä kutsun liittyä.

5. Mutta voisiko Edusunta hyväksyä Nato-lakeja koskeva esityksen lopullisesti jo ennen kuin Unkari ja Turkki ovat ratifioineet Suomen liittymispöytäkirjan?

6. Ilmeisesti ei. Tätä  mieltä on ainakin Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen. Hän toteaa lakonisesti, että "eduskunta ei tee lakeja pöytälaatikkoon odottamaan" (Ilta-Sanomat 5.12.). 

7. Ilta-Sanomat siteeraan Vanhasen STT:lle antamaa lauusnota. Sen mukaan Vanhanen kertoo aikovansa ehdottaa, että eduskunta hyväksyisi lakiesityksen Nato-jäsenyydestä lopullisesti vasta, kun puuttuvat ratifioinnit on saatu.

8. Vanhasen ehdotuksen mukaan ulkoasiainvaliokunta valmistelisi mietintönsä lähes valmiiksi, mutta viimeistelisi sen vasta, kun Unkari ja Turkki ovat ratifioineet Suomen hakemuksen. Tämän jälkeen täysistunto äänestäisi asiasta mietinnön pohjalta.

9. Vanhanen perustelee asiaa sanomalla, että eduskunta ei tee lakeja pöytälaatikkoon odottamaan. Hän sanoo olevansa valmis kutsumaan eduskunnan koolle myös kevään vaalitauon aikana, jos ratifioinnit tapahtuvat sen aikana.

10. Puhemies Vanhanen on oikeassa: Hallituksen Nato-asiassa antama esitys voidaan hyväksyä lopullisesti vasta sen jälkeen, kun kaikki ratifioinnit on saatu. Mikä kiire Suomella olisi tehdä lakeja pöytälaatikkoon, kuten Vanhanen osuvasti asian ilmaisee? Presidentti Sauli Niinistö on virassaan vielä reilun vuoden, eikä eduskunnalla tai tulevallakaan eduskunnalla ole erimielisyyttä Natoon liittymisessä.

11. Ainoa hoppu voi olla Pekka Haavistolla, sillä tuskinpa hän on enää huhtivaalien 2023 jälkeen aloittavan uuden hallituksessa ulkoministerinä.

332. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Rajoitussäännös (RL 20:7a). KKO 2022:70

1. Tekoaikaan 20-vuotias A ja 15-vuotias B olivat seurustelleet ja olleet useita kertoja yhteisymmärryksessä sukupuoliyhteydessä.Yhdynnät olivat olleet olleet suojaamattomia, ja B oli tullut raskaaksi sekä sittemmin synnyttänyt osapuolten yhteisen lapsen.

2. Satakunnan käräjäoikeus katsoi tuomiosssaan 18.2.2021,  että asianosaisten suuren ikäeron vuoksi rikoslain 20 luvun 7 a §:n rajoitussäännös ei soveltunut A:n menettelyyn, joka siten täytti lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön. Käräjäoikeus tuomitsi A:n 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Vasan hovioikeus ei 26.5.2021 ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

3. Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli A:n valituksen johdosta ratkaistavana se, oliko A:n menettelyä pidettävä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä vai soveltuuko siihen rikoslain 20 luvun 7 a §:n rajoitussäännös. Mikäli rajoitussäännös ei tule sovellettavaksi, kysymys on myös siitä, onko asiassa perusteita jättää A rangaistukseen tuomitsematta tai lieventää rangaistusta

4. KKO katsoi, että teko ei ollut loukannut B:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja että osapuolten välinen ikäero ei ollut rikoslain 20 luvun 7 a §:ssä tarkoitetulla tavalla suuri. B oli voinut myös ikänsä ja osapuolten välisestä suhteen laadusta esitetty selvitys huomioon ottaen päättää tasavertaisesti sukupuoliyhteyksiin osallistumisesta, joten osapuolten henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessäkään ei katsottu olleen suurta eroa. KKO hylläsi  syytteen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. 

5. RL 20 luvun 7a §:n ns. rajoitussäännöksen mukaan lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei kuitenkaan pidetä tekoa, joka ei loukkaa kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jonka osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa.

Ratkaisuseloste KKO 2022:70