torstai 18. maaliskuuta 2021

227. Lainhuudatus, kirjaamismenettely, muutoksenhakuoikeus (KKO 2021:18)

1. Korkein oikeus (KKO) antoi  muutama päivä sitten ennakkopäätöksen KKO 2021:18, joka koskee muutoksenhakuoikeutta kirjaamisviranomaisen lainhuudatusasiassa antamaan päätökseen. Katsotaanpa hieman tarkemmin, mistä asiassa on kysymys.

2.  Kittilän kunnassa sijaitsevalle kiinteistölle X on lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin merkitty vallintarajoitus, jonka mukaan kiinteistö on porotilalain (590/1969) 26 §:n mukaisten rajoitusten alainen. Kyseisen lainkohdan mukaan oikeustoimi, jolla ilman asutushallituksen lupaa luovutetaan porotilan tai sen osan omistus- tai vuokraoikeus, on mitätön. Ilman asutushallituksen lupaa porotilaa ei saa myöskään osittaa. Asutushallituksen asemesta lupaviranomaisena toimii nykyisin Lapin ELY-keskus.

3. Kiinteistön X omistaneen henkilön kuoltua pesänjakaja on toimittanut osituksen ja perinnönjaon. Toimituksessa leski A on saanut avio-oikeutensa nojalla puolet kiinteistöstä ja perilliset B, C, D ja E perintönä kukin yhden kahdeksasosan siitä.

4. Leski ja perilliset hakivat kirjaamisviranomaisessa eli Maanmittauslaitoksen (MML) maanmittaustoimistolta  lainhuutoa kiinteistöön edellä selostetun osituksen ja perinnönjaon perusteella siinä määrättyjen omistusosuuksien mukaisesti.

5. Kirjaamisviranomainen varasi ELY-keskukselle tilaisuuden antaa lausunto porotilalain 26 §:n vallintarajoitussäännösten soveltamisesta lupa-asioissa perhe- ja perintöoikeudellisissa saannoissa. ELY-keskus totesi lausunnossaan, että pesänjakajan suorittama toimitusjako on luvanvaraista osittamista ja lainhuutohakemuksen hyväksymiselle ei ollut edellytyksiä.

6. Kirjaamisviranomainen myönsi kuitenkin lainhuudon hakemuksen mukaisesti ja toimitti päätöksen ELY-keskukselle ja liitti toimituskirjaan valitusosoituksen. Kirjaamisviranomainen katsoi, että ELY-keskuksella oli valitusoikeus tärkeän julkisen edun valvojan ominaisuudessa.

7. ELY-keskus valiitti kirjaamisviranomaisen päätöksestä maaoikeutena toimivaan Lapin käräjäoikeuteen. Se tutki valituksen ja 25.9.2019 antamallaan päätöksellä hylkäsi sen. 

8. ELY-keskus valitti maaoikeuden päätöksestä KKO:een. KKO myönsi ELY-keskukselle valitusluvan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla koskemaan kysymystä siitä, oliko keskuksella ollut oikeus hakea muutosta kirjaamisviranomaisen ko. päätökseen. 

9. KKO totesi perusteluisaan, että maakaaren mukaisessa kirjaamisasiassa valitusoikeus voi olla vain hakijalla ja muilla asiaan osallisilla ja että muuna asiaan osallisena voidaan pitää sellaista henkilöä tai tahoa, joka voitaisiin maakaaren 6 luvun 6 §:n 2 momentin mukaisesti osoittaa panemaan vireille kanne lainhuudon hakijaa vastaan tai joka voisi olla lainhuudon hakijan nostamassa kanteessa vastapuolena, jos osoitus erilliseen oikeudenkäyntiin annettaisiin lainhuudon hakijalle. ELY-keskuksella ei porotilalain 26 §:n mukaisia lupa-asioita käsittelevänä viranomaisena ole tällaista oikeusasemaa suhteessa kirjaamishakemuksen perusteena olevaan saantoon.

10. KKO totesi edelleen, että kirjaamishakemusta käsiteltäessä ELY-keskukselle osoitettu lausuntopyyntö ei tee ELY-keskusta kirjaamismenettelyssä sellaiseksi asiaan osalliseksi, jolla olisi oikeus hakea muutosta kirjaamisviranomaisen päätökseen. Muutoksenhakuun sovellettavat säännökset huomioon ottaen ELY-keskukselle ei synny valitusoikeutta myöskään pelkästään yleisen intressin, kuten päätöksen laillisuuden selvittämisen tarpeen perusteella.

15. Näillä perusteilla KKO katsoi, että ELY-keskuksella ei ole ollut oikeutta hakea muutosta lainhuutoa koskevaan kirjaamispäätökseen. Kirjaamisviranomaisen ei olisi tullut antaa asiassa valitusosoitusta ELY-keskukselle, ja maaoikeuden olisi pitänyt jättää valitus tutkimatta.

16. KKO poisti kirjaamisviranomaisen ELY-keskukselle antaman valitusosoituksen ja jätti tutkimatta ELY-keskuksen maaoikeudelle tekemän valituksen.

---

17. Suhteellisen selvä asia, sanoisin. Kirjaamisviranomainen ja maaoikeus ovat erehtyneet pitämään ELY-keskusta muutoksenhakuun oikeutettuna elimenä sen vuoksi, että se on porotilalaissa tarkoitettu lupaviranomainen, jolta on pyydetty lainhuutoasian käsittelyssä lausunto. 

18. KKO:n ratkauselosteessa mainitaan sana kirjaamisviranomainen ainakin 18 kertaa. Sitä vastoin perusteluissa ei mainita kertaakaan sitä, mikä viranomainen tai virasto toimii kirjaamisviranomaisena lainhuudatusasioissa. Tämä olisi ollut selvyyden vuoksi syytä todeta. Tämä viranomainen on Maanmittauslaitos (MML). Lainhuudatusta haetaan laitoksen palvelutoimistolta.

19. Kiinteistöjen kirjaamisasiat, siis lainhuudatukset ja kiinnitysasiat, siirtyivät käräjäoikeuksilta Maanmittauslaitokselle vuoden 2010 alusta. Tämä kevensi huomattavasti käräjäoikeuksien työmäärää. Muina asioina, joita käräjäoikeudet aiemmin käsittelivät, voidaan mainita mm. rangaistusmääräysasiat.

20. Alioikeuksille kuuluivat aiemmin myös maksamismääräysasiat. Itse asiassa nuo asiat, joissa on kyse lähes aina yksinomaan saatavien perinnästä, kuuluvat edelleen käräjäoikeuden toimivaltaan, vaikka maksamismääräyslaki kumotiin alioikeusuudistuksen yhteydessä. 

21. Selvät ja riidattomat velkomisasiat, joissa siis on kyse vain perinnästä, pitäisi tietenkin siirtää tuomioistuimilta ulosottoviranomaiselle. Mutta jostain kumman syystä tähän ei ole haluttu mennä, vaan nämä asiat halutaan edelleen sitkeästi pitää käräjäoikeuksien toimivallan piirissä. Tämä on outoa myös siihen nähden, että nykyisin syyttäjä ja tietyissä tapauksissa jopa poliisi käyttää tuomiovaltaa ratkaisemalla vähäisempiä rikosasioita.


 

 

 


maanantai 8. maaliskuuta 2021

226. Tuomarinimitys KKO:ssa

 1. Tuomioistuimissa voi vakinaisten tuomareiden (jäsenten) lisäksi olla määräaikaisia jäseniä; aiemmin heitä kutsuttiin ylimääräisiksi jäseniksi. Tämä koskee myös korkeinta oikeutta (KKO) ja korkeinta hallinto-oikeutta (KHO). 

2. Määräikaisen tuomarin nimittämisestä säädetään tuomioistuinlain (673/2016) 12 luvussa. Määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyn tuomarin kelpoisuuteen, virassapysymisoikeuteen sinä aikana, joksi hänet on nimitetty, sekä palkkauksen perusteisiin sovelletaan, mitä vastaavan vakinaisen tuomarin kelpoisuudesta, virassapysymisoikeudesta ja palkkauksesta säädetään.

3. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ollut viime vuosina runsaasti ma. tuomareita, aiemmin ma. hallintoneuvoksia ja vuoden 2017 alusta lähtien ma. oikeusneuvoksia. Sen sijaan KKO:ssa ma. jäseniä on ollut harvoin. KHO:n jäsenenä aiemmin toiminut Alice Guimares-Purokoski nimitettiin 1.9.2019 alkaen KKO:n oikeusneuvoksen ma. virkaan, viran vakinainen haltija oikeusneuvos Tuula Pynnä siirtyi tuolloin kolmeksi vuodeksi unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi.

4. Oikeusneuvos Asko Välimaa nimitettiin 1.11.2020 alkaen Helsingin hovioikeuden presidentin virkaan, hänen toimikautensa kestää seitsemän vuotta päättyen siis 3.10.2027. Kun virka jäi ilman hoitajaa, ma. virkasuhde julistettiin haettavaksi.

5. Virkaa haki 12 lakimiestä, jotka ovat aakkosjärjestyksessä asianajaja, OTT Markku Fredman, hallitusneuvos Anne Hallavainio, ma. esittelijäneuvos, lainsäädäntöjohtaja Ville Hinkkanen, markkinaoikeustuomari Nina Korjus, johtava julkinen oikeusavustaja Esa Kyllästinen, ma. KHO:n oikeusneuvos, professori Juha Lavapuro, apulaisoikeuskanslerin sijainen, esittelijäneuvos Petri Martikainen, perustuslakivaliokunnan valiokuntaneuvos, OTT Matti Marttunen, hovioikeudenneuvos, OTT Jaakko Rautio, asianajaja Olof Rehn, hovioikeudenneuvos, OTT Satu Saarensola ja laamanni Tuija Turpeinen. Juha Lavapuro, joka nimitettiin 4.12.2020 KHO:n oikeusneuvoksen virkaan, peruutti hakemuksensa 3.12.2020.

6. Virkaesityksen KKO:n ja KHO:n jäsenten nimityksestä tekevät ylimmät tuomioistuimet itse, ei siis tuomarinvalintalautakunta, kuten muiden tuomioistuinten tuomareiden osalta on asian laita. Tätä tapaa voidaan perustellusti kritisoida, menettely on kv. vertailussa täysin poikkeuksellinen.

7. Nyt esillä olevassa asiassa korkein oikeus teki 14 sivua käsittävän esityksen ma. jäsenen virkasuhteen täyttämiseksi 16.12.2020 pidetyssä täysistunnossa. Virkaesitys noudattaa tuttua kaavaa, jossa ensin kerrotaan kaikkien hakijoiden nimet ja lyhyesti se, missä tehtävissä he ovat uransa aikana olleet; ilmoitetaan myös, jos hakijat ovat suorittaneet oikeustieteen lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon. Jos hakijalla on julkaisuja, tämä mainitaan, muttei kerrota, kuinka monta, millaisia tai minkä nimisiä. Tämä jälkeen esityksessä kerrotaan KKO:n jäsenille käytännössä asetettavista pätevyysvaatimuksista ja millaisista tehtävissä KKO:een nimitetyt tuomarit ovat yleensä aiemmin toimineet. 

8. Tällä kerralla KKO haastatteli  kolmea hakijaa, jotka olivat markkinaoikeustuomari Nina Korjus, valiokuntaneuvos Matti Marttunen ja laamanni Tuija Turpeinen. Virkaa hakeneista KKO on jo edellisten virantäyttöjen yhteydessä haastatellut asianajaja Markku Fredmania ja hovioikeudenneuvos Jaakko Rautiota.

9. Tämä jälkeen KKO pääsee sivulla 10 itse arviointiin. Tässäkin osiossa on runsaasti yleisiä näkökohtia, mutta lopulta KKO on päätynyt katsomaan, että se piti vahvimpina hakijoina Fredmania, Rautiota ja Turpeista. Sitten KKO käsittelee erikseen näiden kolmen ansioita jäsenen viran kannalta, Fredmanin ja Raution osalta melko lyhyesti, mutta Turpeisen kohdalla laajammin. Tästä jo voidaan arvata, että KKO on pitänyt laamanni Tuija Turpeista on vahvimpana hakijana. 

10. KKO toteaa vikaesityksessään, että Tuija Turpeinen on toiminut käräjäoikeuden laamaninna - siis Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa - vuodesta 2016. Sitä ennen hän on toiminut käräjätuomarina ja asianajajana. (Lakimiesmatrikkelin mukaaaan Turpeinen on ollut käräjätuomarina 2009-2016 ja asianajajana Joensuussa 1993-2009.) KKO:n mukaan hänellä on näissä työtehtävissä hankittu monipuolinen ja laaja asiantuntemus niin siviili- kuin rikosasioista ja niiden oikeudenkäyntimenettelystä. Laamannina Turpeiselle on KKO:n mukaan syntynyt "yksittäisen käräjäoikeuden näkökulmaa laajempi käsitys alioikeuksien lainkäytöstä"; tämä lausuma hieman oudoksuttaa, olisiko ollut tarkoitus lausua, että "yksittäisen käräjätuomarin näkökulmaa laajempi käsitys" alioikeuden lainkäytöstä? Turpeisella on kokemusta myös lainvalmistelutyöryhmistä. Hieman aiemmin (kappale 15) esityksessä mainitaan, että Turpeisella on kokemusta esittelijän tehtävästä kuluttaja-asiamiehen toimistossa ja kaupunginviskaalin tehtävästä. Lisäksi Turpeisella on luottamustehtäviä (mm. Suomen Lakimiesliiton hallituksen jäsenyys) ja hän on toiminut Tuomarinvalintalautakunnan jäsenenä ja Tuomioistuinviraston johtokunnan varajäsenenä.

11. Näillä perusteilla KKO katsoi, että Turpeisella on hyvät edellytykset toimia tuomarina korkeimmassa oikeudessa. Hänellä on aiemmista tehtävistään ja myös haastattelun perusteella saadun käsityksen mukaan sellaiset henkilökohtaiset ominaisuudet, joita korkeimman oikeuden jäsenen viran menestyksellinen hoitaminen edellyttäää. Korkein oikeus päätyi hakijoiden ansioiden kokonaisarvioinnin perusteella katsomaan, että Tuija Turpinen oli vahvimpana hakijana virkaan esitettävä.

12. Tasavallan presidentti nimitti Tuija Turpeisen korkeimman oikeuden jäsenen ma. virkaan 1..3.2021 - 31.10.2027 väliseksi ajaksi. 

13. Virkaesitys tehtiin KKO:n täysistunnossa 16.12.2020 ja siihen osallistuivat presidentti ja 14 oikeusneuvosta. Eri mieltä olivat oikeusneuvokset Lena Engstrand ja Jarmo Littunen. He katsoivat, että ma. virkaan tulisi esittää Markku Fredmania, jonka lakimiesura ja kirjallinen tuotanto ovat monipuolisia. Fredman on lisäksi osoittanut syvällistä asiantuntemusta Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen soveltamisen  alalla.  Engstrand ja Littunen ilmoittivat pitävänsä tällaista asiantuntemusta KKO:n työn kannalta varsin hyödyllisenä.

-----

14. Tuija Turpeisen, 53, ansiot virkaan ovat kiistattomat ja hänestä KKO saa pätevän jäsenen. Määräajan kuluessa Turpeinen tullaan todennäköisesti nimittämään vakinaisen jäsenen virkaan. Hän on toiminut ensin viitisentoista vuotta asianajajajana ja sen jälkeen toistakymmentä vuotta tuomarina, josta viimeksi kuluneet 4-5 vuotta  käräjäoikeuden laamannina. Hän on osallistunut merkittäviin lainvalmisteuhankkeisiin ja  hänellä on ollut useita luottamustehtäviä erilaisissa lakimiesjärjestöissä. Myös se, että Turpeinen on kotoisin Itä-Suomesta, on käytännössä merkittävä asia, sillä useimmat KKO:n jäsenet ovat toimineet lähinnä pääkaupunkiseudulla. Turpeinen on  tehnyt ilmeisesti hyvän vaikutuksen KKO:n jäseniin toimiessaan, paitsi tuomarina ja em. haastattelussa, myös esim. tuomarinvalintalautakunnan jäsenenä, koska mainitun lautakunnan puheenjohtajana toimii KKO:n jäsen.  Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että Turpeisen ensiyritys "korkkiin" tuotti tulosta. Tämä ei toki ole täysin harvinaista, vaikka useimmiten tie KKO:een on avautunut vasta toisen tai sitä useamman yrityksen jälkeen. Luultavasti Turpeiselle on KKO:n piiristä "vinkattu" asiasta ja kehotettu hakemaan kyseistä ma. jäsenyyttä. Tässä ei tietenkään sinänsä ole moittimisen aihetta.

15. Ymmärrän silti varsin hyvin myös virkaesityksestä eri mieltä olleiden KKO:n jäsenten lausuntoa.  Markku Fredmanin ansiot esimerkiksi erilaisiin lainvalmisteluhankkeiden osallistumisen suhteen ovat Tuija Turpeiseen verrattuna lähes ylivertaista. Hän on väitellyt työn ohessa oikeustieteen tohtoriksi ja hän on julkaisut useita päteviä nimenomaan rikos- ja prosessioikeuteen kuuluvia teoksia, joista useimmista on otettu lisäpainoksia. Puhumattakaan hänen artikkelituotannostaan, joka on todella merkittävä myös laadullisesti. Fredman on palkittu pari kolme kertaa asianajajan työstään ja hän on maan parhaita ihmisoikeusasiantuntijoita, kuten KKO:n eri mieltä olevien jäsenten lausunnossakin todetaan. 

16. Mutta jostain kumman syystä, joka ei ole minulle selvinnyt, Fredmania ei vain ole korkeimman oikeuden jäsenen virantäytöissä onnistanut. Hän lienee hakenut oikeusneuvoksen virkaa vuodesta 2009 lähes joka kerta, eli kaikkiaan lähes kymmenen kertaa, mutta aina ilman tulosta. Hänet on toki noteerattu lähes joka hakukierroksella 3-4 vahvimman hakijan joukkoon ja hän on saanut usein muutaman äänen kannatuksen KKO:n täysistunnossa ikään kuin jonkinlaisena "lohdutuspalkintona". Nyt Fredmanin kannalla olivat oikeusneuvokset Engstrand ja Littunen, edellisellä nimityskerralla oikeusneuvos Häyhä ja kolme vuotta sitten eli tarkkaan ottaen 28.3.2018 oikeusneuvokset Ilveskero ja Leppänen. Kaikkia Fredmanin nimittämistä puoltavia äänestyskertoja en enää muista.

17. Oikeusneuvokset Ilveskero ja Leppänen lausuivat KKO:n täysistunnossa 28.3.2018 näin:

Hakijoista vahvimpana ehdokkaana tässä viranhaussa erottuu Fredman. Fredmanilla on rikosoikeudesta pitkäaikainen ja laaja kokemus, joka perustuu hänen hoitamiinsa asianajotehtäviin kotimaisissa tuomioistuimissa, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa ja EU:n tuomioistuimessa sekä hänen osallistumiseensa erilaisiin lainvalmisteluhankkeisiin, hänen kirjalliseen tuotantoonsa ja koulutustoimintaansa. Hänen monipuolinen toimintansa eri tehtävissä ja haastattelussa antamansa kuva osoittavat, että hänellä on erinomaiset ammatilliset ja henkilökohtaiset valmiudet korkeimmassa oikeudessa tapahtuvaan oikeuden kehittämiseen.

18. Vuoden 2018 jälkeen Markku Fredmanin ansiot ovat entisestään lisääntyneet. Hän on väitellyt toukokuussa 2018 oikeutieteen tohtoriksi ja Helsingin yliopiston kansleri on marraskuussa 2019 nimittänyt hänet prosessioikeuden dosentiksi. Hän  hoitanut asianajajana uusia merkittäviä oikeusjuttuja jne. Minusta Markku Fredmanin ei olisikaan syytä lopettaa KKO:n jäsenten virkojen hakemista. Hänen  saamansa puoltoäänet eri nimityskierroksilla osoittavat, että ylin tuomioistuin kenties potee hieman huonoa omaatuntoa, kun Fredman jää tai jätetään aina "rannalle". Minusta ei ole oikein torjua näin pätevän ja kokeneen juristin pääsy ylimmän tuomioistuimen tuomarin virkaan. 

19. Kaikki KKO:n jäsenet myöntävät Fredmanin kiistattomat ansiot maan ylimmän tuomioistuimen tuomarin virkaan, mutta se, ettei enemmistö ole häntä koskaan virkaan esittänyt, saattaa johtua joskus kymmenkunta vuotta sitten tehdystä periaatepäätöksestä, että "Fredmania emme tule ikinä esittämään. Arvelisin vuotta 2010, jolloin KKO esitti virkaan asianajaja Ari Kantoria, jolle oli viranhausta KKO:n sisältä vinkattu.  Tuolloin useat juristit katsoivat, että virkaan olisi tullut esittää Markku Fredman. Kun Hesari kysyi asiaa - jostakin syystä - minulta, ilmoitin olevani Fredmanin kannalla, ja samaa mieltä ko. lehtijutussa oli myös professori Erkki Aurejärvi.

20. Minusta korkeimman oikeuden olisi jo "korkea" aika leppyä, sillä eihän Markku Fredman itse ole ollut syypää siihen, mitä me kaksi kriitikkoa menimme asiasta 2010 lehtihaastattelussa lausumaan.



 


 

keskiviikko 3. maaliskuuta 2021

225. KKO 2021:14. Oikeudenkäynnin kesto. Viivästymishyvitys

1. Korkein oikeus (KKO antoi tänään viivästymishyvitystä koskevan ennakkopäätöksen (KKO 2021:14) oikeudenkäynnin kohtuuttoman pitkittymisen johdosta. 

2. A:n syyksi oli Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa 29.3.2017 luettu avunanto törkeään kirjanpitorikokseen ja törkeään veropetokseen A:n laadittua Z Oy:n nimissä tekaistuja laskuja, joita oli käytetty hyväksi B Oy:n kirjanpidossa ja verotuksessa. Turun hovioikeus, jonne A valitti, ei 9.4.2019 muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

3. KKO myönsi A:lle valitusluvan. A vaati valituksessaan, uudisten jo käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimuksen, että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä kolmelta vuodelta yhteensä 6 000 euroa korkoineen vaatimuksen esittämispäivästä 9.3.2017 lukien sekä asian käsittelyn edelleen jatkuttua 9.3.2017 jälkeen kolmelta vuodelta yhteensä 6 000 euroa korkoineen. Syyttäjä vaati, että valitus hylätään.

4. Päätöksessään KKO totesi, että A:ta oli kuultu B Oy:tä koskeneessa asiassa rikoksesta epäiltynä ensimmäisen kerran 29.10.2010. Oikeudenkäynnin katsottiin alkaneen 29.10.2010, vaikka A:ta oli kuultu rikoksesta epäiltynä jo 8.2.2008 Z Oy:n nimissä laadituista laskuista, jotka liittyivät C Oy:n toiminnassa tehtyihin rikoksiin.

5. KKO katsoi oikeudenkäynnin viivästyneen viranomaisen vastuulla olevista syistä yhteensä kaksi vuotta, yhden vuoden esitutkinnan ja syyteharkinnan ja toisen vuoden käräjäoikeuskäsittelyn tuomioistuinkäsittelyn johdosta. 

5. Kun käräjäoikeuden tuomiosta ei ilmennyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen edellyttämällä nimenomaisella ja mitattavalla tavalla, oliko A:n rangaistusta alennettu viivästymisen vuoksi, KKO katsoi, että A:lla oli oikeus valtiolta 3 000 euron määräiseen viivästyshyvitykseen.

KKO 2021:14