194. KHO:n ja KKO:n valituslupapäätösten vertailua

1. Korkein oikeus (KKO) ja korkein hallinto-oikeus (KHO) ovat tätä nykyä molemmat lähinnä ennakkopäätöksiä antavia valituslupatuomioistuimia. KKO toteaa tämän verkkosivullaan reilusti sanomalla, että "korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin". KHO sitä vastoin ikään kuin sievistelee ja mainitsee ainoastaan, että se on valituslupatuomioistuin; KHO yrittää siten torjua ilmaisun, jonka mukaan se olisi ennakkopäätöstuomioistuin.

2. Tästä asiasta ei tällä kertaa enempää, palaan siihen joskus myöhemmin. Tarkastelen nyt hieman sitä, millaisia eroja ylimpien oikeuksien valituslupakäytännössä voidaan havaita. Aloitan  kommentoimalla KHO:n viime viikolla antamaa kahta kielteistä valitusluparatkaisua.

3. Korkein hallinto-oikeus antoi  24.4.2020 päätöksensä Afarak Group Oyj:n julkista ostotarjousvelvoitetta ja uhkasakon tuomitsemista maksettavaksi koskevassa kahdessa asiassa. Ne ovat herättäneet yleistä kiinnostusta muun muassa yrityksen vähemmistöosakkeenomistajien osalta.

4. KHO ei myöntänyt Afarakin suuromistajalle Danko Koncarille valituslupaa. Näin ollen Helsingin hallinto-oikeuden maaliskuussa 2019 antamat päätökset jäivät voimaan. Kroatialainen Koncar on aiemmin  toiminut mineraaleja jalostavan erikoismetalliyhtiö Afarak Groupin eli entisen Ruukki Groupin toimitusjohtajana.

5. Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi 1.3.2019 2019 Danko Koncarin valituksessaan esittämän vaatimuksen kumota Finanssivalvonnan (Fiva) päätös, jolla Koncar oli sakon uhalla velvoitettu tekemään julkinen ostotarjous Afarak Group Oyj:n osakkeista. Finanssivalvonta oli maaliskuussa 2018 velvoittanut Koncarin julkistamaan vuoden 1989 arvopaperimarkkinalain mukaisen pakollisen ostotarjouksen Afarak Group Oyj:n osakkeista ja yhtiön liikkeeseen laskemista sen osakkeisiin oikeuttavista arvopapereista, aloittamaan ostotarjousmenettelyn sekä toteuttamaan ostotarjouksen.

6. Velvoitteiden tehosteiksi Finanssivalvonta oli asettanut Koncarille 40 miljoonan euron suuruisen uhkasakon, jonka se oli myöhemmin eli heinäkuussa 2018 tuominnut maksettavaksi katsottuaan, että Koncar oli laiminlyönyt noudattaa hänelle asetettua julkista ostotarjousvelvoitetta. Koncar valitti Fivan:n päätöksistä Helsingin hallinto-oikeuteen, joka kuitenkin hylkäsi molemmat valitukset.

7. KHO:n kielteiset valituslupapäätökset tehtiin viisijäsenissä jaostossa, jonka puheenjohtaja oli oikeusneuvos Irma Telivuo. Korkein oikeus sen sijaan ratkaisee valituslupahakemkset joko kolmi- tai kaksijäsenisessä kokoonpanossa, muttei koskaan viisijäsenisessä jaostossa; tämän vuoden alusta lähtien KKO on voi ratkaista ilmeisesti perusteettoman valituslupahakemuksen esittelijän esityksestä myös yksijäsenisessä kokoonpanossa (OK 2:9).

8. Korkein hallinto-oikeuskin voi toki KHO -lain mukaan ratkaista valituslupahakemuksia,  käytännössä yleensä näin myös tekee, kolmijäsenisessä ja eräissä poikkeustapauksissa myös kaksijäsenisessä kokoonpanossa. Ilmeistä on, että KHO:n viisijäseniseen jaostooon saatetaan vain kaikkein "kinkkisimmät"valituslupa-asiat; sellaisesta tapauksesta myös Danko Koncarin asiassa on luultavasti ollut kyse.

9. Mielenkiintoinen ero KKO:n ja KHO:n valitusluparatkaisujen välillä on myös kielteisen lupapäätöksen sisältö. KKO toteaa päätöksessään lakonisesti vain, että "valituslupaa ei myönnetä". Ts. ratkaisussa ei mainita edes lainkohtaa, jonka nojalla päätös on tehty, perusteluista puhumattakaan. Perustelujen puuttumista on aika ajoin kritisoitu, mutta KKO on ollut taipumaton. KKO:n omaksuma linja perustuu lähinnä vakiintuneeseen käytäntöön ja siihen, ettei Ruotsinkaan korkein oikeus perustele kielteisiä lupapäätöksiään mitenkään.  Selkeää lainsäädännön tukea KKO:n käytännölle ei voida löytää.

10. Korkein hallinto-oikeus sitä vastoin perustelee kielteisen valitusluparatkaisuna; ainakin ne, jotka se julkaisee palvelusivuilla kohdassa muita päätöksiä tai joissa se julkaisee tiedotteen. Perustelu on toki lyhyt,  mutta tämänkin on parempi kuin KKO:n omaksuma perustelematon ratkaisukäytäntö.

11. KHO:n Danko Koncarille antamissa lupapäätöksissä lausutaan näin:

Valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen.

Sen perusteella, mitä muutoksenhakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole valitusluvan myöntämisen perustetta.


Sovelletut oikeusohjeet

Laki finanssivalvonnasta 73 § 2 momentti (1071/2017) 
Hallintolainkäyttölaki 13 § 2 momentti
Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 § 1 momentti

12. Hallintotuomioistuimen, siis myös KHO:n, päätöksen perustelemisesta säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 87 §:ssä. Tämä lainkohta koskee myös KHO:n valituslupa-asioissa antamia (kielteisiä) ratkaisuja. Varaventtiili löytyy kuitenkin lain 112 §:n 2 momentista, jonka mukaan valituslupaa koskeva (KHO:n) päätös voidaan perustella esittämällä pelkästään sovelletut laikohdat, jollei asian luonne edellytä muita perusteluja.

13. KHO voi siis harkintansa mukaan perustella valituslupapäätöksensä joko suppeasti tai hieman laajemmin. Sitä vastoin se ei voi, kuten KKO aina tekee, jättää päätöstän kokonaan perustelematta; sovellettu lainkohta tulee nimittäin aina ilmoittaa.

14. KHO ei julkaissut Danko Koncaria koskevia päätöksiä Finlexissä tai verkkosivullaan kohdassa muita päätöksiä.  Ratkaisuista on sen sijaan annettu 24.4.2020 tiedote.

15. Korkein oikeus ei julkaise kielteisiä valitusluparatkaisujaan kotisivullaan tai Finlexissä. Merkittävissä tai laajaa julkisuutta herättäneissä asioissa annetuista päätöksistä KKO kyllä antaa verkossa ja Twitterissä julkaistavan tiedotteen, jossa lyhyesti ilmoitetaan, ettei valituslupaa ole myönnetty. Päätöksen perusteluja ei tällöinkään mainita.

16. On mielenkintoista havaita, miten eri tavalla ylimmät tuomioistuimet käsittelevät valituslupa-asioita, perustelevat niissä antamiaan päätöksiä sekä saattavat niitä julkisuuteen.

17. Voisiko korkein oikeus joskus muuttaa käytäntöään ja ryhtyä edes lyhyesti perustelemaan  valitusluparatkaisujaan? Toivon niin, sillä perustuslain 21 §:n 2 momentin perustelemisvelvollisuutta koskeva säännös koskee luonnollisesti myös KKO:n valitusluparatkaisuja, sillä laissa ei ole niiden kohdalla toisin säädetty. Samaan hengenvetoon lisään, että epäilen suuresti muutoksen toteutumista.

140. KKO:n presidentti vaihtumassa

                          Korkeimpaan oikeuteen valitaan uutta isäntää

1. Korkeimman oikeuden (KKO) presidentti Timo Esko jää eläkkeelle 1. syyskuuta. Hän täyttää 68 vuotta ensi vuoden toukokuussa.

2. Timo Esko aloitti KKO:n presidenttinä 1. tammikuuta 2016, jolloin hän oli 63-vuotias. Turun hovioikeuden presidenttinä Esko oli 2012-2015 ja sitä ennen vuosina 2006-2012 KKO:n oikeusneuvoksena. Asianajajana Timo Esko työskenteli vuosina 1992-2006 ja Helsingin yliopiston halllintojohtajana 1987-1992. Yliopistotutkijana, käytännössä lähinnä  kansainvälisen yksityisoikeuden assitenttina, Esko oli vuosina 1976-1986. Hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1986, väitöskirjan nimenä on Lainvalinta ja kansainväliset työsuhteet.

3. Hakuaika Timo Eskon manttelinperijäksi päättyi helmikuun lopussa. Virkaa haki viisi juristia: 

Juha Häyhä (s.1956), oikeusneuvos, OTT, dosentti
Mika Ilveskero (s.1966), oikeusneuvos, OTK,
Tatu Leppänen (s.1968), oikeusneuvos, OTT, dosentti
Kenneth Nygård (s. 1957), hovioikeuden presidentti, OTL, ja 
Asko Välimaa (s.1963), oikeusneuvos, OTL

4. KKO:n presidentin nimittää tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Asia esittellään oikeusministeriöstä, joka myös valmistelee nimitysasian. Ministeriö hankkii hakijoista KKO:n lausunnon, jolla on asiassa suuri painoarvo.

5. Tuomarinvalintalautakunnalla ei ole KKO:n tai KHO:n presidentin virantäyttömenettelyssä roolia, sama koskee myös KKO:n ja KHO:n jäsenten nimitysmenettelyä. Jäsenten valintaprosessissa ylimmät oikeudet voivat tosin pyytää hakijoista tuomarinvalintalautakunnan lausunnon, mutta näin ei ole tiettävästi vielä kertaakaan tapahtunut. Jäsenen nimittämisasiassa KKO tekee valtioneuvostolle perustelun esityksen.  Presidentin nimittämismenettelyssä vastaavaa esitystä ei tehdä. Virkaesityksen tekeminen myös KKO:n ja KHO:n jäsenten nimittämisestä tulisi luonnollisesti antaa tuomarinvalintalautakunnalle.

6. KKO:n presidentillä on oikeusvaltiossa suuri merkitys. Hän on paitsi oman tuomioistuimensa päällikkötuomari, myös koko tuomioistuinlaitoksen keulakuva, jonka julkisista esiintymisistä ja lausunnoista aika paljon riippuu, millaisen kuvan kansalaiset saavat tuomiovaltaa käyttävistä riippumattomista oikeusistuimista.

7. KHO:n uudeksi presidentiksi nimitettiin viime vuonna oikeusneuvos, OTT Kari Kuusiniemi. Nyt on edessä presidentin nimittäminen KKO:lle, joka tuomioistuinten hierarkiassa asettuu KHO:n yläpuolelle. 

(Minulla on tarkoitus arvioida viranhakijoita myöhemmin eri jutussa)

129. KKO:lla laiha prejudikaattivuosi 2018

1. Korkein oikeus (KKO) ilmoittaa kotisivuillaan olevansa ennakkopäätöstuomioistuin.

Ennakkopäätöksiä eli prejudikaatteja annetaan sellaisista kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta. Ennakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle ja pyritään varmistamaan, että maan eri tuomioistuimet tulkitsevat lakia samalla tavalla.

2. Tarkastellaanpa hieman, kuinka paljon KKO antoi viime vuonna ennakkopäätöksiä. Ennakkopäätöksinä pidetään KKO:n kotisivullaan ja Finlexissä julkaisemia ratkaisuja. Ennakkopäätösten lisäksi KKO antaa myös muita päätöksiä, joista Finlexissä esitetään vain lyhyt maininta siitä, mistä kussakin ratkaisussa on kysymys. 

3. Todettakoon, että KKO, toisin kuin korkein hallinto-oikeus (KHO), ei ole enää muutamaan vuoteen julkaissut vuosikirjaa, johon ennakkopäätökset on otettu. KHO puhuu prejudikaatteja tarkoittaen "vuosikirjapäätöksistä", mikä tuntuu lähinnä suurta yleisöä ajatellen hieman mitäänsanomattomalta ilmaisulta.

4. Vuonna 2018 KKO julkaisi 92 prejudikaattia. Voitaisiin sanoa, että ainoastaan 92, sillä tuo luku on alhaisimpia koko KKO:n historiassa sen jälkeen, kun tuomioistuimesta tuli vuonna 1980 prejudikaatti-instanssi. Lisäksi valituslupamenettelyn kautta KKO:een tulleissa jutuissa annettiin viime vuonna 37 ns. muuta päätöstä, joita ei siis ole julkaistu ennakkopäätöksinä.

5. Vertailun vuoksi seuraavaksi prejudikaattien lukumääriä eri vuosilta (määrät sulkeissa).

6. 2017 (98), 2016 (100), 2015 (105), 2014 (104), 2013 (102), 2012 (109), 2011 (111), 2010 (96), 2009 (94), 2008 (119). Viime vuosina KKO on pitänyt ikään kuin kunnia-asiaanaan, että sen ennakkopäätöksinä julkaisemien ratkaisujen määrä ylittää sadan rajapyykin.; poikkeuksena todella "laihat" prejudikaattivuodet 2009 ja 2010.

7. Tuosta taaksepäin ko. asiasta löytyy seuraavia lukuja: 2006 (110), 2005 (145), 2004 (137), 2003 (138), 2002 (124), 2001 (140), 2000 (129), 1998 (164), 1997 (211), 1996 (156), 1995 (215), 1994 (145) ...1990 (181)...1985 (197), 1984 (229).

8. Tasaista laskua on siten havaittavissa. Todettakoon, että KKO:n presidenttinä oli vuoden 2000 loppuun asti Olavi Heinonen, vuosina 2001-2005 Leif Sévon, vuosina 2006-2015 Pauliine Koskelo ja vuodesta 2016 lähtien Timo Esko.  Koskelon presidenttikaudella julkaistujen ratkaisujen määrä näyttää johdonmukaisesti alentuneen.

9. Laskua näyttää olevan myös KKO:n vuosittain myöntäminen valituslupien määrissä. Viime vuonna 2018 KKO myönsi vain 117 valituslupaa, joka näyttäisi olevan alhaisin luku vuoden 1980 jälkeen. Vuonna 2017 KKO myönsi 137 valituslupaa. 

10. Tätä aikaisemmin KKO:n myöntämien valituslupien määrä on vaihdellut seuraavasti: 2016 (129), 2015 (101), 2014 (122), 2013 ( 134), 2012 (141), 2011 (148), 2010 (162), 2009 (146), 2008 (150).

11. Valituslupahakemusten määrässä on myös laskua, mutta ei kuitenkaan mitenkään voimakasta, kuten seuraavasta katsauksesta ilmenee: 2017 (1 971), 2016 (2 228), 2015 (2 187), 2013 (2 101)...2009 (2 310) ja 2008 (2 525). Vuodelta 2018 KKO ei ole vielä julkaissut tilastotietojaan, mutta KKO:n viestinnästä saamani tiedon mukaan ko. asioita oli 1 847 kappaletta. KKO myöntää valitusluvan noin 7 prosentissa lupahakemuksista, riita-asioissa useammin kuin rikosasioissa.

12. KKO:een saapuvien kaikkien lainkäyttöasioiden määrä on jonkin verran edellä mainittuja lukuja suurempi. Tähän joukkoon kuuluvat purkuhakemukset sekä luultavasti myös esimerkiksi virkanimitysasiat ja erilaiset lausunnot, joita KKO antaa valtioneuvostolle, oikeusministeriölle ja tasavallan presidentille.Vuonna 2017 KKO:een saapui yhteensä  2 303 asiaa, vuonna  2016 niitä oli 2 449, vuonna 2013  2 553 ja vuonna 2008  2921.

13. KKO:n viestinnästä saamani tiedon mukaan viime vuonna eli v. 2018 KKO:een saapui yhteensä 2 055 lainkäyttöasiaa, joten laskua edellisestä vuodesta on aika reippaasti eli 300 asiaa.  Näistä asioista valituslupa-asioita oli siis edellä jo mainitut 1 847. Eri hovioikeuksista saapuneiden asioiden määrä oli vuonna 2018 tällainen: Helsinki 624, Turku  395, Itä-Suomi 223, Rovaniemi 219 ja Vaasa 192.

14. Ennakkopäätösten ja myönnettyjen valituslupien määrän aleneminen johtuu ilmeisesti lähinnä KKO:een saapuvien asioiden määrän laskusta. Muitakin syitä lienee.Yksi on se, että KKO haluaa nykyään perustella ennakkopäätösratkaisunsa todella seikkkaperäisesti ja huolella. Toisinaan lukija joutuu jopa ihmettelemään perustelujen laajuutta. Kun vielä noin 15-20 vuotta sitten toivoin KKO:lta yksityiskohtaisempia ja laajempia perusteluja, joudun nykyisin (mielessäni) anelemaan, että "älkää nyt ihmeessä näin pitkästi sentään perustelko"!

15. Saapuvien asioiden, myönnettyjen valituslupien ja julkaistujen ennakkopäätösten määrän lasku ei heijastunut KKO:n jäsenmäärään, sillä se on edelleen19 eli presidentti ja 18 oikeusneuvosta. Lain mukaan KKO:ssa tulee olla vähintään 15 jäsentä. Kukaan muu kuin minä ei ole ehdottanut KKO:n jäsenmäärän alentamista.

16. Ruotsin korkeimpaan oikeuteen (HD) tulee vuosittain noin 5  000 asiaa, eli tuplasti enemmän kuin KKO:een. Tosin myös HD julkaisee vuosittain noin sata ennakkopäätöstä eli suunnilleen yhtä paljon kuin KKO. HD:ssa on kuitenkin vain 16 jäsentä, joista lainkäyttöön eli valituslupahakemusten ja valitusten käsittelyyn osallistuu 14 jäsentä; kaksi oikeusneuvosta on vuorollaan jäsenenä lagrådetissa, joka antaa lausuntoja lainsäädäntöasioissa.

17. Korkein hallinto-oikeus (KHO) ratkaisee vuosittain selvästi enemmän asioita kuin KKO. Tämä johtuu osaksi siitä, että KHO:een on jo useiden vuosien ajan otettu seitsemän ma. oikeusneuvosta. Viime vuonna KHO:een saapui yhteensä 6 199 asiaa ja v. 2017 6 409 asiaa. KHO ratkaisi viime vuonna 5 904 ja vuonna 2017 6 637 asiaa. KHO julkaisi viime vuonna 178 ennakkopäätöstä eli vuosikirjapäätöstä. Lyhyitä ratkaisuselosteita, jotka vastaavat KKO:n antamia "muita päätöksiä", KHO antaa vuosittain 60-70 kappaletta.

112. KHO:n satavuotisseminaari

1. Suomen ylimmät tuomioistuimet korkein oikeus (KKO) ja korkein hallinto-oikeus (KHO) täyttävät tänä syksynä 100 vuotta.  

2. KKO on ylin yleinen tuomioistuin ja KHO puolestaan ylin hallintotuomioistuin. Yhteisiä 100-vuotisjuhlallisuuksia ne eivät vietä, vaan kumpikin juhlii erikseen. Tällä tavoin etenkin KHO haluaa luultavasti korostaa itsenäistä asemaansa ja tehdä tiettäväksi, ettei se kannata ehdotusta ylimpien tuomioistuinten yhdistämisestä. Sellaista on nimittäin kaavailtu ja asiasta on ilmestynyt muutama vuosi sitten virallinen selvitys.

3. Tänään Finlandia-talolla pidettiin ainoastaan kutsuvieraille suunnattu KHO:n juhlaseminaari. Tilaisuudessa pidettiin monia puheita ja alustuksia eri asioista. Paikalla olivat - ainakin tilaisuuden alussa - myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja eduskunnan puhemies Paula Risikko, jotka esittivät tervehdyksensä seminaarin osanottajille. 

4. Seminaaripäivä oli samalla KHO:n presidentin Pekka Vihervuoren viimeinen työpäivä. Ilmeistä on, että KHO:n 100-vuotisjuhlallisuuksia on haluttu hieman aikaistaa, jotta presidentti Vihervuori olisi vielä "remmissä" eli tuomioistuimen presidenttinä. KHO aloitti toimintansa 1.lokakuuta 1918. - KKO juhlii omaa satavuotista taivaltaan vasta myöhemmin syksyllä.

5. Omassa puheenvuorossaan presidentti Pekka Vihervuori painotti oikeusvaltion, lainalaisen hallinnon ja riippumattoman oikeuslaitoksen merkitystä. Hän muistutti kuulijoille, että sata vuotta sitten Suomessa odotettiin monia suuria asioita. Suomalaiset kaipasivat itsenäisyyttä, rauhallisia oloja, järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja talouden elpymistä.

6. Vihervuori muistutti puheenvuorossaan myös luottamuksesta ja sen merkityksestä kansakunnalle. Hän painotti, että tulevaisuus tuo yhteiskunnalle, lainsäädännölle ja oikeuslaitokselle uusia ja uudenlaisia haasteita. Yksi vakava asia on ilmastonmuutos ja sen seuraukset. Tämän vuoksi me tarvitsemme kestävän kehityksen oikeusvaltion,  Vihervuori sanoi. Hän korosti myös Euroopan unionin tasolla oikeusvaltioperiaatetta ja ilmaisi huolensa toisenlaisista, vaikkakin yksittäisistä äänenpainoista Euroopassa ja jopa Suomessa.

Vihervuoren puhe

7. Vihervuori korosti, aivan oikein, tuomioistuinten perustelujen merkitystä. Hän totesi, että että etenkin monimutkaisissa asioissa tuomioistuin voi puhua vain ratkaisujensa hyvien perustelujen kautta, miten paljon ja minkälaisten intressien nimissä sitä tai sen ratkaisuja pyritäänkään haastamaan. Hän jatkoi, että itse perusteluissa tosin on ylimmässä oikeusasteessa haasteena se, että lukevia kohderyhmiä on yhtaikaa paljon, keskenään erilaisin odotuksin. 

8. Tämä pitää pitää paikkansa kaikien tuomioistuinten osalta. Olen itse ollut tuomarina ja osallistunut sen jälkeen kahden perusteluja käsittelevän kirjan kirjoittamisen. Tuomarin  ei auta muu kuin nähdä perusteluja rustatessaan aikaa ja vaivaa, jotta perustelut olisivat pro et contra niin selkeät, että mahdollisiman monet kohderyhmät ja lukijat ymmärtäisivät, mitkä ovat ne syyt ja perusteet, joilla oikeus on ratkaisuun päätynyt ja miksi lopputulokseen nähden vastakkaista näkemystä ei ole voitu hyväksyä.

9. Pekka Vihervuori muisti puheessaan myös somea. Hän sanoi, että lainkäytön asioita ei voida jatkossakaan ratkaista pinnallisessa, arvaamattomassa sekä usein tietämättömässä ja manipulaatiolle alttiissa sosiaalisessa mediassa, vaikka näiden kahden välinen jännite saattaakin muodostaa todellisen ongelman tuomioistuimiin kohdistuvan luottamuksen kannalta.

10. Itse en olisi yhtä tyly somea kohtaan, osin ehkä siksi, että olen harrastanut somekirjoittelua eli blogin julkaisemista nyt 10 vuotta ja siirtynyt puoli vuotta sitten myös twitteriin. Blogijuttuja minulla on kasassa  1 250 kappaletta. Somekirjoittelua on hyvin monenlaista, joten en yhdy presidentti Vihervuoren edustamaan käsitykseen, jonka mukaan some kokonaisuudessaan ja kaikki somekirjoitukset ovat huonoja, pahoja ja tuomittavia. Somessa ei toki ratkaista asioita, vaan otetaan vain kantaa erilaisiin ja siten myös oikeudellisiin asioihin. Olen blogeissani kommentoinut hieman yli toista sataa KKO.n ja jopa joitakin KHO:n päätöksiä, osin tietenkin kriittisesti, kuten tutkijan kuuluukin tehdä. Puollan myös uutta mediatuomarijärjestelmää, josta Vihervuori ei maininnut mitään.

11. Twitterissä näyttäisi olevan vain aniharva suomalainen tuomioistuin, käräjäoikeuksista nähdäkseni vain Oulun käräjäoikeus. Jotkut tuomarit julkaisivat netissä blogiikrjoituksia, tosin vain harvakseltaan. Jussi Tapani näyttää pysyvän twittrissä myös KKO:n jäseneksi siirtymisen jälkeen. Hovioikeuksia tai hovioikeustuomareita twitterissä ei ole näkynyt, ei liioin hallinto-oikeuksia. Sen sijaan siellä ovat sekä eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto että oikeuskanslerinvirasto. Oikeuskansleri Tuomas Pöysti tuntuu olevan innokas twiittaaja.

12. Ruotsin ja Norjan korkeimmat oikeudet löytyvät niin ikään twitteristä. Sen sijaan KHO ja KKO loistavat edelleen poissaololollaan, mitä on hieman ihmetelty. Tänään olisi ollut enemmän kuin paikallaan, että KHO oli kertonut juhlaseminaarinsa sisällöstä ja seminaarissa pidetyistä puheista twitterissä, mutta näin tapahtunut. Ei siis mikään ihme, ettei KHO:n seminaari ylittänyt tiedotusvälineiden uutiskynnystä. Seminaarissa pidetyistä alustuksista kertoi twitterissä vain Asianajajaliiton puheenjohtaja! 

13. KHO:n samoin kuin KKO:n olisi syytä parantaa omaa tiedotustaan. Hovioikeuksien ratkaisuja koskeva tiedotus on vielä heikommassa jamassa. Niiden ratkaisuja joudutaan etsimään Edilexin maksullisesta tietokannasta.

14. KHO:n juhlaseminaarin päätössanat lausui oikeusneuvos Kari Kuusiniemi, joka aloittaa huomenna 1. syyskuuta KHO:n presidenttinä. Nähtäväksi jää, rohkeneeko KHO hänen kaudellaan liittyä twitteriin. 

15. Näinä päivinä on ilmestynyt Editan kustantamana Oikeusvaltion rakentaja -juhlakirja, jossa kerrotaan laajasti KHO:n merkitystä suomalaisen yhteiskunnan käänteissä vuodesta 1918. Kirjan kirjoittajia ovat professori Jukka Kekkonen, dosentti Markku Jokisipilä ja OTT Markus Kari. He kirjoittavat KHO:n roolista monipuolisesti ja uutta tutkimustietoa antaen.

111. Tuomarin esteellisyys. KHO 2018:116 ja 117

KHO:n täysistunto lähes 100 vuotta sitten. Nykyisin KHO tarvitsee hieman isomman plenum-salin, kun jäseniä on lähes 30

1. Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi viime viikolla kaksi ennakkopäätöstä hallinto-oikeuden esittelijän esteellisyydestä (jääviydestä); KKO 2018:116 ja 117. Tuomioistuimen esittelijän esteellisyyteen sovelletaan oikeudenkäymiskaaren (OK) 13 luvussa säädettyjä tuomarin esteellisyyssääntöjä. Ratkaisuissa omaksutut kannnotot soveltuvat siten myös tuomarin esteellisyyttä arvioitaessa.  

2. OK 13 luku, kuten koko lakikin (kaari), koskee vain yleisiä tuomioistuimia. Hallintolainkäyttölain 76 §:n 1 momentista kuitenkin ilmenee, että hallintolainkäyttöasiaa käsittelevän henkilön, siis (hallinto)tuomarin ja esittelijän, esteellisyydestä on voimassa, mitä tuomarin esteellisyydestä säädetään OK 13 luvussa.

3. KHO:n nyt kommentoitavien ratkaisujen merkittävyyttä korostaa se, että  KHO teki päätöksensä täysistunnossa, jota kokoonpanoa KHO, samoin kuin korkein oikeuskin (KKO), käyttää todella harvoin. KHO:n ratkaisuun osallistuivat siten presidentti Pekka Vihervuoren johdolla kaikki vakinaiset ja määräaikaiset (ma) oikeusneuvokset, yhteensä  26 tuomaria. KHO:ssa on presidentti, 18 oikeusneuvosta (aiemmin hallintoneuvosta) ja nykyisin vielä 7 ma. oikeusneuvosta. Määräaikaisia oikeusneuvoksia on nimittty KHO:een vuodesta 2016 lähtien nimenomaan turvapaikka-asioiden määrän voimakkaan kasvun johdosta.

KHO 2018:116

4. KHO:n ensiksi ratkaisemassa tapauksessa, josta on annettu vuosikirjapäätös KHO 2018:116, oli kyse siitä, oliko Helsingin hallinto-oikeuden määräaikaisessa virkasuhteessa oleva esittelijä (X), joka on juristi, valituksenalaisessa hakijan (irakilainen A) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevassa asiassa objektiivisesti arvioiden esteellinen toimimaan esittelijänä, kun hänen vakinainen virkansa oli Maahanmuuttoviraston eli Migrin ylitarkastajan virka, josta hän oli virkavapaana. Esittelijän subjektiivista eli tosiasiallista puoluettomuutta ei asiassa ollut asetettu asiassa kyseenalaiseksi. Migrin asiassa  antamasta päätöksestä oli valitettu hallinto-oikeuteen.

5. Esittelijä X ei ollut käsitellyt samaa asiaa Migrissä tai aikaisemmin hallinto-oikeudessa, eikä OK 13 luvun 7 §:n 1 ja 2 momenttiin perustuva ennakkoasenne-esteellisyys tullut siten asiassa sovellettavaksi. Sen sijaan esteellisyyttä tuli KHO:n mukaan arvioida OK 13 luvun 6 §:n 1 momentin ja 7 §:n 3 momentissa olevan ns. yleissäännöksen perusteella.

6. KHO totesi, ettei esittelijän riippuvuus Migristä ollut virkavapauden aikanakaan kokonaan katkennut. Oikeudenkäymiskaaren ja KHO:n päätöksessä selostetun kansainvälisen ja kansallisen oikeuskäytännön perusteella ei ollut perusteltua katsoa, että hallinto-oikeuden ma. tuomarin tai esittelijän taustavirka hallintoviranomaisessa aina tekisi tällaisen henkilön esteelliseksi kaikissa asioissa, joissa ko. hallintoviranomainen on tehnyt muutoksenhaunalaisen päätöksen. Mahdollista esteellisyyttä oli KHO:n mukaan siten arvioitava tapauskohtaisesti kunkin asian olosuhteet huomioon ottaen.  

7. Asiassa tuli KHO:n mukaan ottaa huomioon, että esittelijä X oli hallinto-oikeudessa käsitellyt kansainvälistä suojelua koskevaa asiaa ja siten asiaa, joka kuului samaan asiaryhmään kuin ne asiat, joita hän oli käsitellyt Migrissä. Valittaja A oli vedonnut erityisesti Migrin maalinjausten merkitykseen asiassa ennakkoasenteen ja lojaliteetin synnyttävinä tekijöinä. X:n toimimisesta Migrissä oli valituksenalaista asiaa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä kulunut verrattain lyhyt aika, sillä hallinto-oikeuden päätös oli annettu vain noin seitsemän kuukautta sen jälkeen, kun hän oli aloittanut tehtävänsä Helsingin hallinto-oikeuden esittelijänä. 

8. Edellä olevan perusteella valittaja saattoi tässä tilanteessa perustellusti kokea tai ulkopuolinen tarkkailija mieltää, ettei X hallinto-oikeudessa työskennellessäänkään kyennyt arvioimaan maatietoa Migrin maalinjauksista vapaana. Asiassa tuli lisäksi ottaa huomioon Migrin asema ja tehtävät, joiden vuoksi valittaja A saattoi mieltää viraston vastapuolekseen. Valittajan oikeusturvan tarve oli asiaryhmässä vielä erityisen korostunut ehdottoman palautuskiellon vuoksi. - Ehdottomalla palautuskiellolla tarkoitetaan sitä, ettei Suomi saa palauttaa ihmistä maahan, jossa hänen turvallisuutensa voi olla vaarassa.

9. Kun otettiin huomioonesittelijän taustavirka Migrissä ja siihen sekä sitä edeltäviin määräaikaisiin virkasuhteisiin liittyneet tehtävät, joihin oli kuulunut jossain määrin johtamistehtäviä, Migrin omassa toiminnassaan erityisesti maalinjauksin noudattama yhtenäistävä ohjaus sekä se seikka, että hallnto-oikeudessa esittelijän tehtävillä oli asiasisältönsä vuoksi läheinen yhteys hänen Migrissä suorittamiinsa ratkaisutehtäviin, ja vielä mainittujen eri tehtävien ajallinen läheisyys, ei näiden eri näkökohtien johdosta syntyvää perusteltua epäilyä esittelijän objektiivisesta puolueettomuudesta ollut KHO:n mukaan mahdollista sulkea pois. Kun lisäksi otetiin huomioon OK 13 luvun 7 §:n 3 momentti, nämä mainitut tekijät yhdessä antoivat saman luvn 6 §n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun perustellun aiheen  epäillä esittelijän puolueettomuutta. X oli siten ollut esteellinen toimimaan esittelijänä hallinto-oikeudessa. KHO kumosi hallinto-oikeuden hakijalle kielteisen turvapaikkapäätöksen ja palautti asian hallinto-oikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

10. KHO joutui tapauksessa äänestämään, pääasian osalta äänestysluvut olivat 18-8. Kahdeksan tuomaria päätyi katsomaan, että X ei ollut esteellinen toimimaan esittelijänä. Viittaan eri mieltä olleiden jäsenten ratkaisuselosteesta ilmeneviin perusteluihin. Pidän enemmistön perusteluja ja lopputulosta vähemmistön kantaa selkeästi perustellumpana. Kun X oli käsitellyt Migrissä samoja asioita, joita hän joutui esittelemään myös hallinto-oikeudessa, on selvää, että hänen esteellisyydestään syntyi OK 13 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettu perusteltu epäily.

KHO 2018:117

11. Tapauksessa oli kysymys hallinto-oikeudessa turvapaikka-asioiden esittelijänä toimivasta lakimiehestä (Y), joka oli toiminut aiemmin Migrissä ja sitä ennen  ulkomaalaisviraston ylitarkastajana noin 13,5 vuotta. Y oli esitellyt Helsingin hallinto-oikeudessa irakilaisen B:n turvapaikkahakemuksen, jonka hallinto-oikeus oli hylännyt. Esittelijän subjektiivista eli tosiasiallista puolueettomuutta ei ollut asetettu kyseenalaiseksi.

12. Tässä asiassa KHO kuitenkin päätyi siihen, ettei esittelijän puolueettomuutta ollut aihetta epäillä, vaikka hänellä oli takanaan pitkä ura Migrissä. Ratkaiseva peruste tähän löytyi siitä, että Y ei ollut koko virkauransa aikana käsitellyt virassaan turvapaikka-asioita, vaan oli työskennellyt muiden asioiden ja lähinnä kansalaisuusasioiden esittelijänä ja ratkaisijana. Hänen kaikki työtehtävänsä olivat liittyneet sellaisiin asioihin, joiden yhteydessä Migrin maalinjaukset eivät tule sovellettaviksi, KHO korostaa päätöksessän. Y:tä ei KHO:n käsityksen mukaan voitu ulkopuolisen tarkkailijankaan näkökulmasta pitää erityisen profiloituneena Migrin edustajana varsinkaan kansainvälisen suojelun osalta. B:tä koskeva hallinto-oikeuden päätös ei siis ollut syntynyt virheellisessä järjestyksessä, KHO päätteli.

13. KHO oli lopputuloksen osalta nyt yksimielinen. Vähemmistö eli ne kahdeksan tuomaria, jotka olivat edellisessä tapauksessa (KHO 2018:116) äänestäneet lopputuloksesta, jättivät kuitenkin päätökseen omat ja enemmistön kannasta jonkin verran poikkeavat perustelunsa.

14. KHO:n kanta vaikuttaa toki johdonmukaiselta ja ymmärrettävältä, jos sitä vertaa tapauksessa KHO 2018:116 annettuun ratkaisuun. KHO on valinnut tavallaan eräänlaisen keskitien, jonka mukaan esteellisyys ei synny kaikissa tapauksissa, joissa hallinto-oikeuden esittelijä on aiemmin ollut Migrin palveluksessa. Ratkaisevaksi kriteeriksi esteellisyyttä arvioitaessa on valikoitunut kahdessa eri virastossa käsiteltävien asioiden samankaltaisuus. 

15.  Vääränä ei kuitenkaan olisi voitu pitää myöskään ratkaisua, jonka mukaan esittelijä Y:kin olisi todettu tapauksessa 2018:117 esteelliseksi. Viittaan tässä suhteessa B:n valitukseen, jossa todetaan, että koska Y on ollut korkeahkossa ja vastuullisessa asemassa Migrissä useiden vuosien ajan, hänelle on erittäin mahdollisesti voinut muodostua Migriin sellainen henkilökohtainen liityntä, joka on vaikeuttanut hänen objektiivista päätöksentekoaan hallinto-oikeudessa myös turvapakka-asioissa. Vielä on otettava huomioon, että Y oli työskennellyt Migrissä juuri sinä aikana, kun viraston linjaus koskien irakilaisia turvapaikanhakijoita on äkillisesti muuttunut, mikä on aiheuttanut aika laajaa julkista kritiikkiä.

16. Kiinnitän vielä huomiota oikeusneuvos Alice Guimaraes-Purokosken kummassakin asiassa esittämään äänestyslausumaan. Se koskee sitä, että esteellisyysperuste on tullut valittajan tietoon vasta hallinto-oikeuden valituksenalaisen tiedonannon yhteydessä eikä valittajalla siten tätä ennen ole ollut esittelijästä tietoa. Valittaja oli sen vuoksi pakotettu esittämään esteellisyysväitteensä vasta KHO:ssa, vaikka olisi tietenkin hyvä, että hän olisi saanut esittää väitteen jo hallinto-oikeudessa.

17. Hyvä pointii, johon itsekin olen yrittänyt kiinnittää huomiota! Jos valitusinstanssi, kuten esimerkiksi juuri hallinto-oikeus tai KHO taikka hovioikeus tahi KKO, käsittelee valitusasian kirjallisesti, saa valittaja todellakin tiedon asian ratkaisuun osallistuneista tuomareista ja esittelijästä vasta oikeuden asiassa antamasta päätöksestä. Hän voisi toki tiedustella tuomioistuimen kansliasta etukäteen, ketkä tuomarit  tulevat ratkaisemaan valituksen ja kuka toimii esittelijänä, mutta näin valittajat eivät kuitenkaan hevin tee. Olen sen vuoksi ehdottanut - mm. KKO:n ratkaisemassa tunnetussa parvekutupakointitapauksessa - että tuomioistuin tiedottaisi asianosaisille etukäteen, ketkä kuuluvat tuomareina ratkaisukokoonpanoon ja kuka tulee esittelemään valituksen. Ehdotukseni ei ole kuitenkaan herättänyt vastakaikua, mutta tämähän ei ole Suomessa mitenkään epätavallista.

                                 KHO:n nykyinen täysistuntosali

101. Kari Kuusiniemi on KHO:n uusi presidentti

1. Valtioneuvosto esitti tänään tasavallan presidentille, että korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) presidentiksi nimitetään oikeustieteen tohtori, korkeimman hallinto-oikeuden oikeusneuvos Kari Kuusiniemi syyskuun alusta. Tasavallan presidentti päättää nimityksestä huomenna perjantaina 18. toukokuuta.

2. Kari Kuusiniemi, joka on synynyt 11.6.1960, on toiminut korkeimman hallinto-oikeuden tuomarina vuodesta 1999, aluksi ylimääräisenä ja ma. hallintoneuvoksena ja vuodesta 2003 hallintoneuvoksen vakinaisessa virassa. Tällä hetkellä hän on myös jaoston puheenjohtaja ja presidentin sijainen. 

3. Kuusiniemi on aiemmin toiminut mm. ympäristöoikeuden professorina Turun yliopistossa (1996-2002) ja Teknillisessä korkeakoulussa sekä vierailevana professorina University of Louisvillessä Kentuckyssä Yhdysvalloissa. Hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1992 väitöskirjallaan "Ympäristönsuojelu ja immissioajattelu".


4. Kuusiniemi on Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden dosentti sekä Teknillisen korkeakoulun talousoikeuden, erityisesti ympäristöoikeuden dosentti. Hän on ollut mukana useissa ympäristöalan lainsäädäntöhankkeiden työryhmissä sekä toiminut useissa kansainvälisissä asiantuntija- ja luottamustehtävissä.


5. Tasavallan presidentti nimittää KHO:n presidentin ilman tuomarinvalintalautakunnan esitystä; sama koskee (valitettavasti) myös KKO:n ja KHO:n jäseniä. Vakiintuneen käytännön mukaisesti oikeusministeri käy nimitysasiasta etukäteen keskusteluja sekä korkeimman hallinto-oikeuden että tasavallan presidentin kanssa. Näiden keskustelujen pohjalta oikeusministeriö valmistelee valtioneuvoston ratkaisuehdotuksen tasavallan presidentille esiteltäväksi. KHO:n nykyinen presidentti Pekka Vihervuori jää eläkkeelle syyskuun alussa. 

6. Edellä oleva esitys perustuu eräin lisäyksin valtioneuvoston antamaan tiedotteeseen. Lisäksi voidaan mainita, että KHO:n presidentin virkaan oli ainoastaan kaksi hakijaa, joista toinen oli OTT, KHO:n oikeusneuvos Niilo Jääskinen (59). Jääskisen ura on ollut Kuusiniemeen verrattuna sikäli monipuoliempi, että hän on toiminut myös oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena ja eduskunnan suuren valiokunnan sihteerinä. KHO:n hallintoneuvokseksi Jääskinen nimitettiin vuonna 2003 eli samana vuonna kuin Kuusiniemikin. Jääskinen on toiminut kuusi vuotta (2009-2015) EU:n tuomioistuimen  julkisasiamiehenä, mitä voidaan pitää sangen painavana meriittinä.

7. Vaikea sanoa, mikä tässä varsin tasaväkisessä viranhaussa kallisti lopulta vaa´an Kari Kuusiniemen eduksi. Arvelisin, että tämä on johtunut lähinnä siitä, että Kari Kuusiniemi on kirjoittanut yhdessä Pekka Vihervuoren kanssa kolme kirjaa ja että myös Vihervuori on toiminut ennen KHO:n jäseneksi tuloaan professorina sekä Teknillisessä korkeakoulussa että Turun yliopistossa, siis samoissa opinahjoissa kuin Kuusiniemi hieman myöhemmin. Kummankin leipälaji on sama eli ympäristöoikeus. Niilo Jääskinen puolestaan on väitellyt tohtoriksi EU-oikeuden alalta.

8. Parhaillaan on haettavana sekä EU-tuomioistuimen tuomarin virka, jota Suomesta on tähän saakka hoitanut Allan Rosas, että EU:n yleisen tuomioistuimen tuomarin virka. Niilo Jääskisellä lienee mahdollisuuksia tulla valituksi jompaan kumpaan virkaan. KKO:sta EU-tuomioistuimen tuomarin virkaa tavoitellee oikeusneuvos Tuula Pynnä ja KHO:sta myös oikeusneuvos Alice Guimares-Purokoski.

9. Kuriositeettinä mainittakoon, että KHO:n uusi presidentti Kari Kuusiniemi harrastaa pöytätennistä eli pingistä.

10. Media ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta siihen, kuka nimitetään KHO:n uudeksi presidentiksi. Vastaava evvk-ilmiö oli havaittavissa pari kolme kuukautta sitten, jolloin täytettävänä oli työtuomioistuimen presidentin virka. Siihen nimitettiin laamani Pekka Pärnänen Itä-Suomen hovioikeudesta.

23. KHO 223 - KKO 100

 1. Otsikossa ei ole kyse koripallo-ottelun tuloksesta. Kysymys on siitä, kuinka monta ennakkopäätöstä Suomen ylimmät tuomioistuimet eli korkein oikeus (KKO) ja korkein hallinto-oikeus (KHO) antoivat vuonna 2016. KHO antoi viime vuonna 223, KKO vain 100 ennakkopäätöstä.

2. KKO pääsi siis viime vuonna niukin naukin sataan ennakkopäätökseen (ennakkoratkaisuun, prejudikaattiin). Vielä marraskuun lopulla näytti siltä, että KKO jää mainitusta määrästä, mutta joulukuussa tuomioistuin otti loppukirin ja sai kuin saikin 100 ennakkopäätöksen rajan rikki.

3. KHO oli, kuten  aina ennenkin, KKO:een verrattuna täysin omaa luokkaansa julkaistujen ratkaisujen määrän suhteen.  Vuonna 2015 KHO julkaisi 189 ennakkopäätöstä eli ns. vuosikirjaratkaisua, KKO  105. Vuonna 2014 sanotut luvut olivat KHO 200 ja KKO 104 ja vuonna 2013 KHO 202 ja KKO 102.

4. Tässä kohdin on syytä todeta, että kahdesta ylimmästä oikeusasteesta käsitettä "ennakkopäätös" käyttää julkaisuissaan ja verkkosivullaan vain toinen eli KKO. KHO sitä vastoin välttää puhumasta enakkopäätöksistä ja käyttää ennakkopäätöksiä tarkoittaessaan käsitettä vuosikirjapäätökset tai  -selosteet.  Ne ovat päätöksiä, jotka KHO julkaisee vuosikirjassaan ja niihin kuuluvat tuomioistumen ratkaisuselosteet periaatteellisesti merkittävimmistä päätöksistä. Vuosikirjaan valitaan päätökset, joilla on merkitystä lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai joilla on muutoin yleistä merkitystä.

5. Jos katsotaan lainsäädäntöä, niin voidaan sanoa, että KHO:n käyttämä terminologia perustuu lakiin, sillä laki ei tunne ennakkopäätöksen käsitettä. Tosin vuonna 2010 lakiin otettiin KKO:n osalta säännökset ennakkopäätösvalituksesta (OK 30 A luku).Tämä ei ole estänyt KKO:ta käyttämästä mainittua käsitettä, vaan se julistaa verkkosivullaan olevansa nimenomaan ennakkopäätöstuomioistuin. KKO:n mukaan ennakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle ja pyritään varmistamaan, että tuomioistuimet eri puolilla maata tulkitsevat lakia samalla tavalla.Korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin. Ennakkopäätöksiä annetaan sellaisista kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta. Ennakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle ja pyritään varmistamaan, että tuomioistuimet eri puolilla maata tulkitsevat lakia samalla tavalla.julistaa kotisivullaanjulistaa kotisivulaan olevansa ennakkopäätöstuomioistuin. jujusanoojuEnnakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlais Näin toki   


6. Myös KKO julkaisi aiemmin jokaiselta vuodelta kaksiosaisen painetun vuosikirjan, johon otettiin nimenomaan kaikki ennakkopäätöksiksi tarkoitetut ratkaisut. Viime vuonna KKO ilmoitti kuitenkin luopuvansa painettujen vuosikirjojen julkaisemisesta - kustannus- ja tehokkuussysitä - siten, että maaliskuussa 2016 ilmestynyt  julkaisu Korkeimman oikeuden rakaisuja 2015/II jäi ko. julkaisusarjan viimeiseksi.

7. Ylimpien tuomioistuinten tuoreimmat ennakkoratkaisut/vuosikirjapäätökset ovat saatavissa KHO:n ja KKO:n verkkosivuilta, jonne ne päivitetään ratkaisujen antopäivinä. Kaikki KKO:n ja KHO:n ennakkoratkaisut/vuosikirjapäätökset ovat lisäksi saatavissa maksuttomasta ja julkisesta Finlex-palvelusta sekä kaupallisista lakitiedon lähteistä kuten Edilex tai Suomenlaki.com-palveluista. Yksittäisiä ratkaisuja on mahdollista tilata KKO:n ja KHO:n kirjaamoista.

8. Ennakkopäätöksinä julkaistujen ratkaisujen lisäksi KKO julkaisee verkkosivullaan myös "muita kuin ennakkopäätöksiä". Näistä ratkaisuista KKO julkaisee vain lyhyen eli muutaman rivin tiedotteen, mitä on pidettävä puutteena. Ko. ratkaisuja KKO antoi vuonna 2016 kaikkiaan 47 kappaletta. Vuonna 2015 KKO julkaisi 31, vuonna 2014 38 ja vuonna 2013 35 muuta ratkaisua.

9. KHO jakaa muut kuin vuosikirjapäätökset kahteen ryhmään. Lyhyinä ratkaisuselosteina julkaistaan ratkaisuja, jotka eivät ole niin merkittäviä kuin vuosikirja- eli ennakkopäätökset ja joita KHO ei perustele yhtä laajasti kuin vuosikirjapäätöksiään. Näistäkin ratkaisuista julkaistaan kuitenkin asianmukaiseti laaditut selosteet perusteluineen, ts. niitä ei kuitata vain 2-3 rivin tiedotteilla kuten KKO:ssa tehdään. Toisen ryhmän muodostavat  "muut päätökset", johon kuuluvat sellaisia yksittäisiä yhteiskunnallisia, alueellisia tai muuta yleistä mielenkiintoa omaaviksi arvioituja ratkaisuja, joita ei ratkaisun oikeudellisen merkityksen perusteella julkaista vuosikirjaselosteina tai lyhyinä ratkaisuselosteina. Vuonna 2016 KHO julkaisi 63, vuonna 2015 32, vuonna 2014 34 ja vuonna 2013 43  lyhyttä ratkaisuselostetta. Muina ratkaisuina KHO on julkaissut vuonna 2016 308, vuonna 2015 253, vuonna 2014 137 ja vuonna 2013 10 päätöstä.

10. KHO ratkaisee ja julkaisee siis enemmän ratkaisuja kuin KKO. Tämä johtuu osin siitä, että KHO:een saapuu selvästi enemmän asioita kuin KKO:een. KKO:een saapui vuonna 2015 yhteensä 2 456 asiaa, KKO ratkaisi samana vuonna 2 378 asiaa. Vuonna 2014 vastaavat luvut olivat 2 611 ja 2 617, vuonna 2013 2 554 ja 2 582 sekä vuonna 2012 2 664 ja 2 640. Vuoden 2016 osalta ko. tietoja ei ole vielä julkaistu.

11. Mainitut luvut eli saapuneiden ja ratkaistujen asioiden määrät olivat KHO:n osalta vuonna 2016 4 773 saapunutta ja 5 376 ratkaistua asiaa, vuonna 2015 vastaavasti 4 319 ja 4 010 ja vuonna 2014 4 201 saapunutta ja 4 271 ratkaistua asiaa.  KHO:ssa ei ole ollut käytössä yhtää laajaa valituslupajärjestelmää kuin KKO.ssa, mutta valitusluvan myöntämistä edellyttävien asioiden määrä on kuitenkin ollut koko ajan nousussa. KHO ei järjestä juuri koskaan suullista käsittelyä, KKO:ssa suullinen käsittely toimitetaan keskimäärin noin kymmenessä asiassa per vuosi.

12. Ylimpien tuomioistuinten jäsenmäärästä säädetään laissa, että kummassakin tuomioistuimessa on oltava presidentti ja vähintään 15 jäsentä.  KKO:n jäsenmäärä on ollut vuosikausia sama eli presidentin lisäksi KKO:ssa on 18 jäsentä, joiden virkanimike on oikeusneuvos. Vertailun vuoksi on syytä todeta, että Ruotsin korkeimmassa oikeudesssa on tultu vuosikausia toimeen paljon pienemmällä jäsenmäärällä, vaikka Högsta domstoleniin (HD)  saapuu vuosittain tupalasti enemmän asioita kuin KKO:een. HD:ssa on 16 oikeusneuvosta, joista yksi toimii tuomioistuimen puheenjohtajana; päällikkötuomarin virkanimikkeenä ei siten ole presidentti kuten KKO:ssa. Lisäksi on syytä havaita, että HD:n 16 jäsenestä kaksi toimii vuorollaan lagrådetin eli eräänlaisen laintarkastuskunnan jäseninä,  mikä merkitsee sitä, että käytännössä HD:ssa tuomiovaltaa käyttää vain 14 jäsentä.

13. KHO:ssa on tällä hetkellä presidentti ja 20 vakinaista jäsentä, joiden virkanimike on tämän vuoden alusta oikeusneuvos; aiemmin KHO:n jäsenet olivat hallintoneuvoksia. Lisäksi  KHO:een on nimitetty joukko sivutoimisia asiantuntijajäseniä, joista 10 on ympäristöasiantuntijaneuvoksia ja neljä yli-insinöörineuvoksia. Lähinnä ulkomaalaisasioiden määrän voimakkaan kasvun johdosta KHO:een on nimitetty maaliskuusta 2016 lähtien kahdeksan ma. hallintoneuvosta, joiden virkanimikkeenä on siis nykyisin ma. oikeusneuvos; viimeksi nämä jäsenet on nimitetty 30.6.2017 päättyväksi toimikaudeksi.

14. Voidaan sanoa, että KKO:n ja KHO:n henkilöresurssit ovat kunnossa, sillä valtiovallan säästö- ja leikkauspäätökset eivät ole ulottuneet ylimpien tuomioistuinten toimintaan. Jäsenkunnan lisäksi kummassakin tuomioistuimessa on 30-40 pätevää esittelijää, joilla on samanlainen tuomarin status kuin tuomareillakin. Tilastolukujen valossa KHO näyttäisi olevan tehokkaampi kuin KKO, kun otetaan huomioon myös se, että näissä oikeusasteissa käsiteltävien asioiden vaikeudella tai laajuudella taikka niiden antamien ratkaisujen perusteluilla ei näyttäisi olevan olevan juuri eroa. KKO:ssa asioiden käsittely on selvästi hitaampaa kuin Ruotsin HD:ssa. KKO:ssa ratkaisu annetaan keskimäärin kaksi vuotta valituksenalaisen hovioikeuden tuomion antamisen jälkeen, mutta HD:ssa mainittu aika näyttää olevan puolta lyhyempi. 

15. Asioiden julkaisukäytäntö ja nimenomaan ratkaisuista tiedottaminen on KHO:ssa paremmalla tolalla kuin KKO:ssa. Eräissä muissakin kysymyksissä KHO näyttäisi olevan KKO:ta nykyaikaisempi ja paremmin johdettu tuomioistuin. Mm. tähän nähden näyttää selvältä, etteivät vireillä olevat pyrkimykset, joilla tähdätään KKO:n ja KHO:n yhdistämiseen, tule onnistumaan. Hallintolainkäytön ja yleisen lainkäytön integroitumisessa ei tulisi yleensäkään lähteä liikkeelle ylimmästä portaasta tai latvasta, vaan päin vastoin alimmalta tasolta. Tyvestä puuhuun noustaan, sanoo jo vanha suomalainen sananlasku, ja se olisi myös tässä yhteydessä syytä muistaa.