1. Ulosottomies on 23.2.2018 tekemällään päätöksellä ulosmitannut X:n omistaman tilan hänen ulosottovelkojiensa saatavien suorittamiseksi. Ulosmitattu kiinteistö on 26.2.2020 myyty ulosottokaaren (UK) 5 luvun 76 §:n mukaisella ulosottomiehen toimittamalla vapaalla myynnillä internet-huutokaupassa korkeimman tarjouksen tehneille A:lle ja B:lle 171 500 euron kauppahinnalla. Myyntipäätöksen mukaan pankki on panttivelkojana antanut suostumuksen kauppaan ja kauppahinta on vastannut kiinteistön käypää arvoa.
2. A ja B ovat ulosottovalituksessaan Pohjois-Savon käräjäoikeudelle vaatineet ensisijaisesti, että myyntipäätös kumotaan, ja toissijaisesti, että kauppahintaa alennetaan 43 994,27 eurolla. A:n ja B:n mukaan kiinteistöllä sijaitsevan rakennuksen kuistin perustamistapa poikkesi olennaisesti siitä, mitä myyntiesitteessä oli ilmoitettu.
3. Pankki on käräjäoikeudessa vaatinut ulosottovalituksen hylkäämistä. Perusteluiden osalta pankki on yhtynyt ulosottoviranomaisten lausumiin, joiden mukaan kiinteistössä ei ollut virhettä.
4. Käräjäoikeus on päätöksessään 23.11.202 katsonut, että ulosottomiehen antamat tiedot kuistin perustamistavasta eivät muodostaneet ulosottokaaren 5 luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua virhettä, ja hylännyt ulosottovalituksen.
5. Itä-Suomen hovioikeus on A:n ja B:n valituksen johdosta 26.10.2021 antamassaan ratkaisussa katsonut, että kiinteistö oli olennaisesti poikennut niistä tiedoista, jotka ostajille oli ennen myyntiä annettu, ja virheellisen tiedon voitiin olettaa vaikuttaneen kauppaan. Hovioikeuden mukaan myynnin jääminen voimaan ei ollut ostajien kannalta kohtuutonta, joten asiassa oli määrättävä hinnanalennusta. Hovioikeus on katsonut, että hinnanalennuksen määrä voitiin vahvistaa valittajien esittämän selvityksen mukaisena ottaen huomioon muun ohella, että velkojat eivät olleet käyttäneet puhevaltaa hovioikeudessa. Hovioikeus on alentanut kauppahintaa 43 944,27 eurolla.
6. Pankki on valituksessaan korkeimpaan oikeuteen vedonnut siihen, että sen etuoikeussaatavien määrä ylitti alennetun kauppahinnan 127 500 euroa, jolloin kauppaan tarvittaisiin ulosottokaaren 5 luvun 76 §:n mukaan sen suostumus. Hovioikeus ei kuitenkaan ollut varannut sille tilaisuutta suostumuksen antamiseen. Pankki on edelleen esittänyt, että alennetun kauppahinnan ei ollut selvitetty olevan ulosottokaaressa tarkoitetun vähimmäishinnan mukainen. Pankin mukaan sillä, ettei se ollut käyttänyt puhevaltaa hovioikeudessa, ei tullut olla asian käsittelemiselle merkitystä, vaan hovioikeuden oli tullut ottaa kyseiset seikat viran puolesta huomioon.
7. Korkeimmassa oikeudessa on ensiksi kysymys siitä, ovatko seikat, joihin pankki on vasta korkeimmassa oikeudessa vedonnut, tutkittava viran puolesta ulosottovalitusta käsiteltäessä. Jos ratkaisun perustaminen kyseisiin seikkoihin tämän sijaan edellyttää, että pankki on vedonnut niihin vastustamisensa tueksi, asiassa on seuraavaksi arvioitava, voiko pankki vedota seikkoihin ensimmäisen kerran korkeimmassa oikeudessa.
Onko kyse seikoista, jotka on ulosottovalitusta käsiteltäessä tutkittava viran puolesta?
8. UK 5 luvun 76 §:n 1 momentin mukaan ulosottomies saa myydä irtaimen tai kiinteän omaisuuden vapaasti velallisen sekä niiden velkojien ja muiden oikeuksien haltijoiden suostumuksella, joiden oikeutta myynti koskee. Saman pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan ulosottomies saa myydä omaisuuden vapaasti ilman 1 momentissa tarkoitettua suostumusta, jos kauppahinta on mahdollisen 23 §:ssä tarkoitetun vähimmäishinnan mukainen ja kauppahinta peittää kaikki etuoikeussaatavat tai kauppaan on saatu suostumus etuoikeussaatavien velkojilta.
9. Korkein oikeus toteaa, että sanotussa lainkohdassa ei säädetä ulosottovalituksen käsittelyssä noudatettavasta oikeudenkäyntimenettelystä eikä siten myöskään ulosottovalitusta käsittelevän tuomioistuimen tutkimisvelvollisuuden laajuudesta. Oikeudenkäyntimenettelyyn sovelletaan ulosottokaaren 11 lukua, joka koskee muutoksenhakua ulosottomiehen menettelyyn.
10. UK 11 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan valituksen käsittelyssä käräjäoikeudessa noudatetaan soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren (OK) 8 luvun säännöksiä hakemusasioiden käsittelystä. OK 8 luvun 13 §:stä puolestaan seuraa, että hakemusasian käsittelystä on, sikäli kuin kyseisessä luvussa tai muussa laissa ei säädetä toisin, soveltuvin osin voimassa, mitä riita-asian käsittelystä säädetään.
11. UK 11 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan käräjäoikeus voi tutkia ulosottomiehen toimen tai päätöksen oikeellisuuden valituksessa ja vastauksessa ilmoitettuja seikkoja laajemmin. Tämä on poikkeus siitä OK 24 luvun 3 §:n 2 momentin ilmentämästä yleisestä säännöstä, että asiassa, jossa sovinto on sallittu, tuomioistuimen ratkaisua ei saa perustaa seikkaan, johon asianosainen ei ole vaatimuksensa tai vastustamisensa tueksi vedonnut. UK 11 luvun 19 §:n 2 momentista ilmenee, että luvun 16 §:n 1 momentin poikkeussäännös laajasta tutkimisvallasta ei koske jatkomuutoksenhakua, vaan hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa noudatetaan yleisiä sääntöjä asianosaisten vetoamisvelvollisuudesta.
12. Edellä selostetuista ulosottovalituksen käsittelyyn sovellettavista säännöksistä ei seuraa, että käräjäoikeudella tai hovioikeudella olisi ollut velvollisuus taikka että hovioikeus olisi saanut viran puolesta tutkia seikkoja, joihin pankki on vasta nyt korkeimmassa oikeudessa vedonnut. Asiassa on siten seuraavaksi arvioitava, onko pankilla oikeus vedota kyseisiin seikkoihin ensimmäisen kerran korkeimmassa oikeudessa.
Onko pankilla oikeus vedota uusiin seikkoihin Korkeimmassa oikeudessa?
13. Tähän kysymykseen KKO otti perusteluissan (kohdat 13-19) kielteisen kannan ja katsoi ettei pankilla ollut ollut pätevää aihetta olla vetoamatta ko. seikkoihin jo alemmissa oikeuksissa. KKO ei muuttanut hovioikeuden päätöksen lopputulosta.
