34. Hovioikeuden tuomio valelääkärijutussa

1. Helsingin hovioikeus antoi toissa päivänä eli 30.3. tuomion Esa Laihoa koskevassa ns. valelääkärijutussa..

2. Esa Laiho ehti toimia 10 vuotta lääkärinä ilman lääkärin ammatin harjoittamiseen oikeuttavaa tutkintoa. Hän oli erehdyttänyt kuntia ja sairaanhoitopiirejä palkkaamaan hänet lääkäriksi vuosina 2001–2011. Laiho ehti hoitaa tuona aikana peräti noin 12 000:ta potilasta. Laiho työskenteli Helsingissä, Lohjalla, Kouvolassa, Lahdessa, Riihimäellä, Karkkilassa, Nummi-Pusulassa ja Vihdissä. Eniten potilaita hänellä oli Helsingissä ja Lahdessa.

3. Syyttäjä vaati Helsingin käräjäoikeudessa Laiholle noin 15 vuoden pituista vankeusrangaistusta törkeästä väärennyksestä, kahdesta rekisterimerkintärikoksesta, väärennysaineiston hallussapidosta, luvattomasta terveydenhuollon ammattitoimen harjoittamisesta, kahdeksasta törkeästä petoksesta, kahdesta petoksesta ja petoksen yrityksestä  eli ns. petoskokonaisuudesta, sekä kahdesta taposta ja neljästä törkeästä pahoinpitelystä. 

4. Oikeudessa Laiho myönsi esittäneensä Suomen viranomaisille väärennetyn todistuksen, jonka mukaan hän olisi valmistunut lääkäriksi pietarilaisesta Pavlovin yliopistosta vuonna 1994. Laiho oli Suomessa läpäissyt testit, jotka EU:n ulkopuolella opiskelleiden lääkäreiden on suoritettava voidakseen toimia Suomessa lääkärinä.

5. Laiho erikoistui geriatriaan eli vanhustenhoitoon. Hän ehti toimia lääkärinä kymmenisen vuotta ennen kuin Ilta-Sanomat paljasti marraskuussa 2011, ettei hänellä ole tutkintoa. Valviralle oli tullut nimetön vinkki Laihosta jo vuonna 2010, mutta silloin asiaa selvitettiin vain pintapuolisesti.

6. Laiholle määrättiin käräjäoikeudessa kaksi puolustajaa, eli OTT Kari Uoti ja OTM Hanna Kylmäniemi. Tätä voidaan hieman oudoksua, vaikka kysymyksessä onkin ollut laaja rikosasia. Esimerkiksi Anneli Aueria avusti ja puolusti monta vuotta kestäneissä oikeusjutuissa vain yksi asianajaja, vaikka hänen oikeudenkäyntinsä oli paljon raskaampi ja vaikeampi kun ko. valelääkärijuttu. 

7. Puolustus kiisti oikeudessa kaikki syytteet lukuun ottamatta väärennysasineiston hallussapitoa. Puolustuksen mielestä Laiho oli täysin pätevä toimimaan lääkärinä, vaikka häneltä puuttui muodollinen pätevyys. Kari Uoti totesi, että lääkäriksi valmistuneet eivät joudu käräjille potilaan kuolemaan johtavista hoitovirheistään. Uoti kuvailikin, että lääkärintutkinto on ko. suhteessa ”license to kill”, lupa tappaa.

8. Helsingin käräjäoikeus, joka istui jutun kahden ammattituomarin ja kolmen lautamiehen kokoonpanossa, antoi tuomionsa  23.6.2016. Käräjäoikeus tuomitsi Laihon edellä mainitusta petoskokonaisuudesta sekä kahdesta pahoinpitelystä yhteiseen 4 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen. Henkirikos- ja pahoinpitelyasioiden osalta käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että Laihon menettelystä olisi aiheutunut hänen potilailleen kuolema, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila. Käräjäoikeus hylkäsi siten syytteet kahdesta taposta ja kahdesta törkeästä pahoinpitelystä. Oikeus tuomitsi Laihon sotilasarvon eli alikersantin arvon menetetyksi ja määräsi hänet neljäksi vuodeksi liiketoimintakieltoon. Laihon puolustajille Kari Uotille ja Hanna Kylmäniemelle käräjäoikeus määräsi maksettavaksi valtion varoista palkkioksi yhteensä 124 575 euroa ja korvaukseksi arvonlisäverosta 30 762 euroa, mitkä määrät jäivät valtion vahingoksi. 

9. Käräjäoikeus velvoitti Esa Laihon suorittaman korvaukseksi asianomistajaille eli mm. Helsingin, Lahden ja Kouvolan kaupungille sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle yhteensä noin miljoona euroa. Laihon oman käsityksen mukaan hänet palkanneille tahoille ei ollut syntynyt mitään korvattavaa vahinkoa, sillä hän on tehnyt sovitut työt. Käräjäoikeus kuitenkin totesi, että sopimuksia Laihon kanssa ei olisi tehty, jos tiedossa olisi ollut, ettei hän ole lääkäri. Käräjäoikeuden mukaan Laihon työsuorituksia ei voida pitää miltään osin hyväksyttävänä vastikkeena palkoille, palkkioille ja korvauksille, vaikka onkin selvitetty, että hänen työn laadusta ei ole ennen tutkinnon puuttumisen ilmenemistä reklamoitu. Oikeus ei myöskään suostunut sovittelemaan tai alentamaan korvauksia, koska Laihon on täytynyt käsittää, että palkkioiden maksaminen perustui tahalliseen erehdyttämiseen

10. Hovioikeudessa oli kysymys Laihon, syyttäjän ja asianomistajien valituksien johdosta samasta petoskokonaisuudesta kuin käräjäoikeudessa sekä kahdesta taposta ja kahdesta törkeästä pahoinpitelystä. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että Laiho oli petosrikoksilla aiheuttanut asianomistajille yhteensä yli miljoonan euron suuruisen vahingon. 

11. Henkirikos- ja pahoinpitelyasioiden osalta hovioikeus katsoi, kuten käräjäoikeuskin, että Laihon menettelystä ei ollut näytetty aiheutuneen potilaille kuolemaa, vakavaa sairautta tai hengenvaarallista tilaa. Hovioikeus hylkäsi toisen käräjäoikeuden Laihon syyksi lukemista pahoinpitelyistä, koska käräjäoikeuden syyksilukeminen ei vastannut syytteen teonkuvausta; ts. Laiho oli tuomittu muusta teosta kuin häntä oli syytetty. Hovioikeus luki Laihon syyksi kaikki petoskokonaisuuteen kuluvat teot, eli mm. törkeän väärennyksen ja kahdeksan törkeää petosta, sekä yhden pahoinpitelyn.

12. Vaikka hovioikeus luki Laihon syyksi yhden rikoksen vähmmän kuin käräjäoikeus, se katsoi, että käräjäoikeuden Laiholle tuomitsemaa rangaistus oli liian lieva, joten sitä oli korotettava Laihon syyllisyyteen ja hänen saamaansa erittäin huomattavaan oikeudettomaan taloudelliseen etuun nähden. Hovioikeus tuomitsi Laihon yhteiseen 5 vuoden vankeusrangaistukseen. Maksimirangaistus syyksi luetuista rikoksista olisi ollut 7 vuotta vankeutta. Hovioikeus määräsi Laihon heti vangittavaksi; käräjäoikeus oli määrännyt Laihon ainoastaan matkustuskieltoon. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden Laiholle määräämän liiketoimintakiellon. Esa Laihon puolustajille Kari Uotille ja Hanna Kylmäniemelle hovioikeus määräsi maksettavaksi valtion varoista palkkioksi yhteensä 37 620 euroa ja arvonlisäveron osuutena 9 028,80 euroa.

13. Helsingin hovoikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluivat hovioikeudenneuvokset Jarmo Kilpelä, Risto Niemiluoto ja Kati Lavi-Waltari. Hovioikeuden pääkäsittely, joka toimitettiin  3.1. -1.2. 2017 välisenä aikana, käsitti luultavasti alun toistakymmentä istuntopäivää. Hovioikeuden tuomiossa on 49 sivua. Helsingin käräjäoikeus pani tässä suhteessa vielä paremmaksi, sillä sen antama tuomio oli 149 sivun pituinen.

14. Hovioikeus joutui äänestämään ratkaisusta, äänestys koski Laihon maksettavaksi tuomittujen vahingonkorvausten sovittelua. Oikeuden enemmistö (Kilpelä ja Lavi-Waltari) ei sovitellut korvauksia, vaan tuomitsi Laihon suorittamaan asianomistajille vahingonkorvauksena kaikkea hänen työtään maksettua palkkaa tai palkkiota mahdollisine sivukuluineen vastaavan määrään, eli yhteensä siis hieman yli miljoona euroa. Vähemmistöön ko. kysymyksen osalta jäänyt jäsen (Niemiluoto) sitä vastoin oli sovittelun kannalla ja alensi sen vuoksi Laihon työstä maksettuun palkkaan tai palkkioon perustuvan vahingonkorvauksen määrään puoleen siitä, mitä hovioikeuden enemmistö velvotti Laihon suorittamaan mainittuna vahingonkorvauksena kullekin asianomistajalle.

15. Sovittelussa on kysymys vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n  2 momentin tulkinnasta. Momentin ensimmäisen virkkeen mukaan korvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet. Momentin toisessa virkkeessä puolestaan säädetään, että jos vahinko on aiheutettu tahallisesti - kuten Laihon tapauksessa on asian laita - on kuitenkin täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

16. Hovikeuden jäsenet ovat perustelleet sovittelun osalta omaksumansa kantaa laajasti, enemmistö kolme ja vähemmistö kaksi sivua. Sovittelussäännökset, jotka ovat aika väljästi muotoiltuja, sisältävät joukon arvostuksenvaraisia näkökohtia. Itse olisin ollut eri mieltä olleen jäsenen lausumassa esitetyillä perusteilla sovittelun kannalla. Enemmistön tuomitsema täysi korvaus vaikuttaa rangaistuksenluontoiselta vahingonkorvaukselta.

17. Esa Laiho tulee todennäköisesti pyytämään korkeimmalta oikeudelta valituslupaa. Tuntuu siltä, että valituslupa voitaisiin myöntää lähinnä vain vahingonkorvauksen sovittelun osalta.