1. Oikeuskanslerinvirasto (OKa-virasto) toimi viime vuonna monta kuukautta sijaisten miehittämänä. Sijaisuudet eivät ole olleet aiemminkaan virastossa tuntemattomia.
2. Vielä vuoden 2017 viimeisenä päivänä OKa-viraston kotisivulla mainittiin, että oikeuskanslerina on Risto Hiekkataipale, apulaisoikeuskanslerina Kimmo Hakonen ja apulaisoikeuskanslerin sijaisena ja viraston kansliapäällikkönä Petri Martikainen. Hakonen ja Martikainen toimivat syyttäjinä KKO:ssa käsitellyssä valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä vastaan ajetussa virkarikosjutussa.
3. Nyt eli vuoden 2018 alusta kaikki oli kuitenkin toisin. Oikeuskanslerin nimi on nyt Tuomas Pöysti ja apulaisoikeuskanslerina toimii Mikko Puumalainen. Kimmo Hakonen ja Petri Martikainen jatkavat toki viraston palveluksessa, mutta Hakosen virkanimikkeenä on kansliapäällikkö ja apulaisoikeuskanslerin sijainen ja esittelijäneuvos Petri Martikainen on palannut hoitamaan oikeusvalvontaosaston päällikön tehtäviä. Kimmo Hakonen johtaa viraston hallintoyksikköä ja valtioneuvostoasiain osastopäällikkönä on esittelijäneuvos Maija Salo.
4. Mutta missä on Risto Hiekkataipale? Hänen nimensä on kadonnut viraston kotisivuilta ja yhteystietojen joukosta. Hiekkataipale on ilmeisesti siirtynyt eläkkelle, sillä hän on syntynyt 24.1.1951 ja täyttää siten kohtsiltään 67 vuotta.
5. Olen edellä puhunut viransijaisuuksista, voidaan käyttää myös sanontoja väliaikainen oikeuskansleri ja väliaikainen apulaisoikeuskansleri. Virallisesti näitä termejä ei kuitenkaan oikeuskanslerin yhteydessä ole käytetty. Vaikka esimerkiksi Mikko Puumalaisen apulaisoikeuskanslerin virkaa on hänen pitkän eli lähes neljä vuotta kestäneen virkavapautensa aikana hoitanut Risto Hiekkataipale, tämän virallisena virkanimikkeenä on ollut apulaisoikeuskansleri, ei siis ma. apulaisoikeuskansleri. Mutta tosiasiat ovat tosiasioita, joten käytännössä Hiekkataipale on toiminut tavallaan "pätkä-oikeuskanslerina", eli ensin vuodesta 2014 väliaikaisena apulaisoikeuskanslerina eli Mikko Puumalaisen sijaisena ja 1.7. 2017 lähtien vuoden loppuun asti oikeuskansleri Tuomas Pöystin sijaisena.
6. Oikeustieteen tohtori (OTT) Mikko Puumalainen nimitettiin apulaisoikeuskanslerin virkaan vuonna 2007. Hän oli oikeusministeri Tuija Braxin (vihr) "löytö" tehtävään, joten ei ole erityisen ihmeteltävää, että Puumalaisen nimitys herätti juristipiireissä jonkin verran kummeksuntaa. Puumalainen on aiemmin toiminut mm. vähemmistövaltuutettuna 2002-2007. Apulaisoikeuskanslerina Puumalainen herätti huomiota mm. Suvivirren laulamista koulujen kevätjuhlissa koskevilla kannanotoillaan.
7. Aulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen sai hakemansa virkavapautta vuonna 2014 väitöskirjatutkimusta varten. Virkavapauden jatkuessa hänet nimitettiin 1.6.- 31.12 2016 väliseksi ajaksi korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ma. hallintoneuvoksen virkaan ja tämän jälkeen vuodeksi 2017 KHO:n ma. oikeusneuvokseksi. Minulla ei ole tietoa, onko Puumalainen hakenut KHO:n vakinaisen oikeusneuvoksen virkaa, mutta nyt hän on joka tapauksessa palannut takaisin "kotiin" eli OKa-virastoon. "Puumiksen" väitöskirja on edelleen tekemättä.
8. OKa-viraston edellä kerrotut sijaisuudet liittyvät Tuomas Pöystin hieman epätavallisiin nimityskuvioihin, joista voidaan myös käyttää nimitystä "nimityshässäkkä". Oikeuskansleri Jaakko Jonkka jäi eläkkeelle huhtikuun lopussa 2017 ja kanslerin virka julistettiin haettavaksi jo helmikuussa. Virkaa haki yhdeksän lakimiestä, kuten olen blogissa nro 29/7.3.2017 "Kenestä uusi oikeuskansleri" kertonut. Tuossa jutussa olen ruotinut melko perusteellisesti hakijoiden meriittejä ja heidän mahdollisuuksiaan tulla virkaan nimitetyksi.
9. Virantäyttöä valmisteltiin oikeusministeriössä (OM) huolella ja tarmolla; oikeusministerinä oli tuolloin tuplaministeri Jari Lindström (ps). Nimitysasian piti olla ns. "selvää kauraa" 18. päivänä huhtikuuta, sillä tuolloin OM:n kansliapäällikkö Asko Välimaa lähetti kaikille viranhahakijoille kauniis ja kiitokset sisältäneen sähköpostin, jonka mukaan OM tulee esittämään valtioneuvostolle, että oikeuskansleriksi tullaan nimittämään Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen. Oikeuskanslerin nimitysasiaa oli määrä käsitellä valtioneuvoston yleisistunnossa torstaina 20. huhtikuuta, jolloin hallitus tekisi Viljasen nimitystä koskevan esityksen nimittäjänä toimivalle tasavallan presidentille. Ilmeisesti Asko Välimaa ja Jari Lindström pitivät Veli-Pekka Viljasen nimitystä selvänä asiana, sillä muutoinhan edellä mainittua ilmoitusta ei olisi muille viranhakijoille tietenkään lähetetty.
10. Mutta asia ei ollutkaan selvä, vaan tässä vaiheessa siihen tuli mutkia matkaan, kuten olen toisessa blogijutussani nro 39/28.4.2017 "Oikeuskanslerin valinta mutkistui" juurta jaksaen selostanut. Paha mutka tulikin, sillä tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli ilmoittanut 18.4.2017 OM:lle tai valtioneuvostolle (VN), että soo soo ja eipäs hoppuilla, sillä hän ei tulisi missään tapauksessa Veli-Pekka Viljasta virkaan nimittämään, vaikka VN Viljasta esittäisi. Tapauksesta tihkuneiden tietojen mukaan presidentti Niinistö olisi ilmoittanut, että hän tulisi joka tapauksessa nimittämään uudeksi oikeuskansleriksi Tuomas Pöystin esitti VN virkaan ketä tahansa. Miksi presidentti ei halunnut nimittää virkaan Veli-Pekka Viljasta? Ilmeisesti sen vuoksi, että Viljanen oli julkisesti arvostellut Niinistön tiettyä puhetta; kyseessä oli luultavasti presidentti Niinistön uudenvuodenpuhe 2017.
11. OM:n ja Juha Sipilän johtaman hallituksen ei auttanut muu kuin ottaa lusikka kauniseen käteensä ja vaihtaa virkaesitys sellaiseksi, että kelpaisi myös Herra Tasavallan Presidentille. Tässä hötäkässä myös oikeusministeri vaihtui, sillä tuplaministeri Jari Lindström oli rasittunut niin pahoin, että hänen tilalleen oikeusministeriksi tuli 5. toukokuuta nimitettiin kokoomuksen kansanedustaja Antti Häkkänen. Mikään yllätys ei enää ollut, että hallitus esitti uudeksi oikeuskansleriksi Tuomas Pöystiä, jonka presidentti Niinistö nimitti virkaan 24. päivänä toukokuuta.
12. Asian piti olla selvä, mutta mitä vielä! Yllätykset sen kun vain jatkuivat, sillä Tuomas Pöysti nimitettiin virkaansa, ei suinkaan heti kesäkuun alusta, vaan vasta vuoden 2018 alusta, siis seitsemän kuukauden kuluttua nimityspäätöksen tekemisestä. Miksi näin? No siksi, että Tuomas Pöysti sattui olemaan "Mr Sote", eli sosiaali- ja terveysministeriön (STM) alivaltiosiheeri, joka oli vuodesta jo 2015 lähtien vastannut paljon puhutun sote-uudistuksen valmistelusta. Sosiaaliministeri Juha Rehula ja ilmeisesti koko Juha Sipilän hallitus oli niin kovasti tykästynyt Tuomas Pöystiin ja hänen tapaansa johtaa sanottua sote-uudistuksen valmistelua, että he eivät halunneet päästää Tuomasta livahtamaan oitis oikeuskanslerin tehtäviin.
13. Tästäkös valtiosääntöoppineet kimmastuivat, osin ilmeisesti siksi, että heihin lukeutuva professori Veli-Pekka Viljanen ei ollut kelvannut tasavallan preidentille Jaakko Jonkan seuraajaksi. Mm. professori Tuomas Ojanen, emeritusprofessori Mikael Hidén ja apulaisprofessori Janne Salminen kritisoivat hs.fi:ssä kovin sanoin syntynyttä tilannetta eli sitä, että maassa ei olisi reiluun puoleen vuoteen vakinaista oikeuskansleria tai edes apulaisoikeuskansleri; apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen oli, kuten edellä jo mainitsin, edelleen virkavapaana ja toimi KHO:n ma. oikeusneuvoksena. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka oli lopettanut käytännössä oikeuskanslerin viranhoidon jo tammikuun lopussa 2017. Kriitikot ottivat esille myös kysymyksen Tuomas Pöystin mahdollisesta esteellisyydestä käsitellä oikeuskanslerina kanteluja, joissa on kyse sote-uudistukseen liittyvistä tai yleensä sosiaali- ja terveysministeriön alaan kuuluvista asioista.
14. Olen kertonut tästä uudesta "hässäkästä" eli Tuomas Pöystiin virkaan astumisen aiheuttamasta tilanteesta blogijuttussa nro 47/24.5.2017 otsikolla "Tuomas Pöysti aloittaa oikeuskanslerina vasta ensi vuoden alussa" - trilogiani oli siis valmis! Oikeassahan valtiosääntöoppineet tietenkin olivat, sillä on varsin eriskummallista, että valtakunnan kahden ylimmän laillisuusvalvojan - oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin - virkoja pidettiin sijaisuuksien varassa noin pitkään eli 7-8 kuukauden ajan. OM:n kansliapäällikkö Asko Välimaa kuitenkin vakuutti, että asia oli tarkoitus hoitaa siten, että Tuomas Pöystin sijaiseksi eli väliaikaiseksi oikeuskansleriksi nimitettäisiin kelpoisuusehdot täyttävä lakimies.
15. Näin sitten myös tapahtui, sillä väliaikaiseksi oikeuskansleriksi nimitetiin Risto Hiekkataipale ja väliaikaiseksi apulaisoikeuskansleriksi puolestaan Kimmo Hakonen, kuten tämän kirjoituksen alussa kerroin. Asia oli siten ainakin päällisin puolin kunnossa. Hiekkataipale oli tullut OKa-virastoon jo vuonna 1984 ja edennyt talon sisällä eri virkoihin päätyen lopulta väliaikaiseksi eli pätkä-oikeuskansleriksi. Mutta tämä ei ole mikään ihannetila, sillä olisi toki paljon parempi, että oikeuskansleriksi nimitettäisiin, ei talon "omaa väkeä", vaan todella kyvykkäitä juristeja, jotka ovat osoittaneet pätevyytensä muissa tehtävissä, siis OKa-viraston ulkopuolella.
16. Omituisuudet Tuomas Pöystin viran vastaanoton kohdalla eivät kuitenkaan päättyneet vielä tähän. Hänen johtaman virkamisvalmistelun pohjalta eduskunnalle annettu sotea lakiesitys kompastui nimittäin viime kesänä uudistukseen sisältyvien valinnanvapauslakien osalta eduskunnan perustuslakivaliokunnan armottoman kielteiseen kantaan; hallituksen esitys oli ko. osin vakavalla tavalla perustuslain vastainen.
17. Mikä nyt eteen, kun hallituksen ja tasavallan presidentin maan ylimmäksi laillisuusvalvojaksi nostaman Tuomas Pöystin johdolla valmisteltu esitys ei täyttänytkään perustuslain vaatimuksia? Näin siitä huolimatta, että Pöysti oli palkattu STM:n alivaltiosihteeriksi johtamaan sote-uudistusta paljolti juuri siksi, että hallituksen antama esitys ei kompastuisi toista kertaa perustuslakikysymyksiin. Oliko Pöysti edes pätevä oikeuskansleriksi, sillä kanslerin tärkeimpiin tehtäviinhän kuuluu nimenomaan valvoa, että hallituksen lakiesitykset täyttävät perustuslain vaatimukset?
18. Yle uutiselle antamassaan haastattelussa heinäkuun alussa 2017 Tuomas Pöysti kertoi, että valinnanvapauslakia koskeva hallituksen esitys oli laadittu "vahvassa poliittisessa ohjauksessa". Hän sanoi olleensa jo alkuvuodesta 2017 tietoinen, että lakipaketissa on "isoja perustuslaillisia ongelmia", mutta tästä huolimatta pakettia eli sote-uudistusta ja siihen kuuluvaa valinnanvapauslakia oli "poliittisen ohjauksen työntämänä" viety eteenpäin. Pöysti luopui heinäkuun alusssa valinnanvapauslain jatkovalmistelusta ja siirtyi 1.9. 2017 STM:n palveluksesta valtiovarainministeriön (VM) hallintopolitiikan alivaltiosihteeriksi valmistelemaan lähinnä maakuntauudistukseen liittyviä lakihankkeita.
19. Tästäkös valtiosääntö- ja hallinto-oikeusoppineet riemastuivat. Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Juha Lavapuro lausui Yle uutisille 6. heinäkuuta, että "Sote jää varjostamaan Pöystiä oikeuskanslerina" ja että Pöystin olisi pitänyt irtautua sote-valmistelusta jo aiemmin. Lavapuron mukaan Tuomas Pöystin uskottavuus tulevana oikeuskanslerina on kärsinyt tämän toiminnasta sote-lakien valmistelijana, sillä hän oli esitellyt lain, vaikka tunsi sen perustuslailliset ongelmat. Näihin ongelmiin oli Lavapuron mukaan kiinnitetty huomiota sekä valtiosääntötuntijoiden taholta että myös sote-alan asiantuntijoiden toimesta. Tästä huolimatta ilmeisesti poliittinen paine on ollut niin kova, että asiaa (sote-esitystä) on pitänyt viedä eteenpäin ja antaa hallituksen esitys eduskunnalle tietoisina näistä vakavista ongelmista, sanoi Lavapuro Yle uutisille. Juha Lavapuro on yksi perustuslakivaliokunnan sote-asiassa kuulemista monista asiantuntijoista.
20. Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää esitti Pöystiä kohtaan vielä Juha Lavapuroakin ankarampaa kritiikkiä. Hän kyseenalaisti Tuomas Pöystin sopivuuden oikeuskansleriksi toteamalla , että on "perusteltua syytä epäillä, että tuleva oikeuskansleri voi taipua poliittiseen ohjaukseen". Mäenpää kertoi suorastaan hätkähtäneensä saatuaan tietää, miten Tuomas Pöysti oli kuvaillut valinnanvapauslain valmistelun kulkua.
21. Olli Mäenpää: "Ei ole tapana sanoa näin suoraan, että olen menetellyt perustuslain vastaisesti ja jatkan sitten vuoden päästä oikeuskanslerina". Olli Mäenpää kertoi pitävänsä Pöystiä kyllä täysin pätevänä oikeuskanslerin virkaan - näin totesi myös professori Juha Lavapuro - mutta katsoi, että hänen valintaansa oikeuskansleriksi on liittynyt poliittisen nimityksen piirteitä. Virkamiehenä Pöysti olisi tullut noudattaa uudistuksen valmistelussa lakia ja erityisesti perustuslakia. Poliittinen ohjaus ei saa mennä perustuslain eikä virkamiehen perusvelvoitteiden ohi, oli mikä tilanne mikä tahansa, jyrisi professori Olli Mäenpää 5.7.2017 antamassaan haastattelussa, joka on julkaistu mm. Etelä-Saimaa -lehdessä.
22. Olli Mäenpää ja Juha Lavapuro ovat aivan oikeassa, sillä virkamiehenä Tuomas Pöysti ei olisi toki saanut alistua hallituksen ministereiden ja esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehulan poliittiseen ohjaukseen ja siihen, että olipa valinnanvapauslaissa millaisia perustuslaillisia ongelmia tahansa, sitä koskeva lakiesitys tultaisiin joka tapauksessa antamaan eduskunnalle tiettyyn päivään mennessä. Jos ja kun Tuomas Pöysti oli havainnut, kuten hän on myöntänyt, lakiesityksessä vakavia perustuslaillisia ongelmia, hänen olisi pitänyt ilmoittaa tämä asianomaisille ministereille ja viime kädessä kieltäytyä esittelemästä hallituksen istunnossa lakiesitystä sen sisältöisenä, jona se oli poliittisin perustein määrä tehdä. Näin olisi toiminut suoraselkäinen virkamies.
23. Miksi sitten Tuomas Pöysti ei toiminut näin, vaan jälkikäteen ajateltuna lammasmaisesti taipui siihen, mitä hänen käskettiin tehdä, siis alistui poliittisen painostuksen edessä? Hyvä kysymys. On syytä muistaa, että oikeuskanslerin virka oli tuolloin julistettu haettavaksi ja Tuomas Pöystin tarkoituksena oli mitä ilmeisemmin virkaa myös hakea. Hieman aikaisemmin eli vuonna 2016 tai 2015 hän oli hakenut KKO:n oikeusneuvoksen virkaa, mitä ihmeteltiin ainakin juristipiireissä aika lailla, sillä eihän Pöystillä ollut minkäänlaista oikeusneuvoksen tai ylipäätään tuomarin virkaan vaadittavaa kokemusta ja pätevyyttä.
24. Asiaa voidaan spekuloida monella tavoin. Lupasivatko sote-uudistuksen kanssa tekemisissä olleet ministerit kenties Pöystille suoralta kädeltä oikeuskanslerin viran, jos tämä suostuisi esittelemään eduskunnalle annettavan valinnanvapauslain huolimatta lakiesityksessä olevista selvistä perustuslaillisista ongelmista? Tuskinpa Pöystille on luvattu mitään, niin tyhmiä ministerit eivät sentään ole. Toinen asia on, antoivatko ministerit Pöystin jotenkin ymmärtää, että hänen mahdollisuutensa saattaisivat virantäytössä kohentua, jos hän vaikuttaisi siihen, että sote-uudistukseen kuuluvat lakipaketit saataisiin annettuksi eduskunnalle hyvissä ajoin keväällä 2017. Kolmas vaihtoehto on se, että vaikka ministerit eivät olisi edes antaneet Pöystin ymmärtää mitään tuollaista, Pöysti on itse päätellyt, että hänen ei syytä ryhtyä pullikoimaan ja vastustamaan puutteellisen lakiesityksen antamista eduskunnalle, sillä se ei ainakaan edistäisi hänen mahdollisuuksiaan tulla nimitetyksi oikeuskanslerin virkaan.
25. Sitä, miksi presidentti Sauli Niiistö oli niin "ihastunut" Tuomas Pöystiin, että halusi välttämättä nimittää hänet uudeksi oikeuskansleriksi, voidaan myös arvuutella. On tietenkin mahdollista, että Niinistö olisi suorastaan - epävirallisesti tietenkin - kehottanut Pöystiä hakemaan virkaa. Yle uutisille pari päivää sitten antamassaan haastattelussa Pöysti vakuuttaa kuitenkin olleensa täysin "normihakija", eli hän ei ollut käynyt minkäänlaisia "vinkkauskeskusteluja" kenenkään kanssa, vaan oli hakenut oikeuskanslerin virkaa omista intresseistään käsin.
26. Niin tai näin, mutta yksi asia on varma: Uuden oikeuskanslerin toimintaa ja kannanottoja tullaan seuraamaan tarkasti ja kriittisellä silmällä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hakonen Kimmo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hakonen Kimmo. Näytä kaikki tekstit
maanantai 8. tammikuuta 2018
perjantai 20. lokakuuta 2017
71. Nissisen jutussa ei haluta kuulla avaintodistajia
1. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä koskevassa virkasyytejutussa toimitetaan korkeimmassa oikeudessa (KKO) suullinen käsittely marraskuun 15. päivänä. Korkein oikeus teki tätä koskevan päätöksen eilen torstaina 19.10. viisijäsenisessä kokoonpanossaan.
2. Huomiota päätöksessä herättää ensinnäkin se, että kysymyksessä ei ole KKO:n mukaan pääkäsittely, kuten käräjä- tai hovoikeudessa olisi asian laita, vaan ainoastaan suullinen käsittely. KKO katsoo, etteivät pääkäsittelyä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa koskevat säännökset analogisesti koske sitä.
3. Kun OK 30 luvussa, joka koskee valitusasian käsittelyä KKO:ssa, ei puhuta mitään pääkäsittelystä, KKO katsoo, ettei se voi tuollaista sille "outoa" nimikettä käyttää. Tämä tuntuu jotenkin huvittavalta, mutta totta se vaan on! KKO ei halua kehittää omaa lainkäyttöään edes terminologiaa uudistamalla.
4. Kun Matti Nissisenkin tapauksessa on KKO:n mielestä kyse vain suullisesta käsittelystä, asiassa voidaan KKO:n tulkinnan mukaan siten toimittaa sen jälkeen vielä kirjallinen esittelymenettely, jossa asia vasta ratkaistaan. Jos kyse olisi pääkäsittelyssä, ei asiassa voitaisi enää järjestää esittelyä. KKO:n perin jälkijättöiseltä vaikuttava menettely ei takaa todistelun kannalta periaatteellisesti tärkeän välittömyysperiaatteen täysimittaista toteutumista.
5. KKO on velvoittanut Matti Nissisen saapumaan suulliseen käsittelyyn esteettömän poissaolon varalta asetetun 600 euron sakon uhalla. Nissisen on saavuttava istuntoon kello 10. Istunto pidetään, samoin kuin valmisteluistuntokin, KKO:n rakennuksen 3. kerroksen suullisten käsittelyjen salissa. Saa nähdä, saadaanko saliin yleisöä varten tarpeeksi tuoleja vai joutuuko osa yleisöstä poistumaan paikalta.
6. Sekä syyttäjä Kimmo Hakonen että puolustus haluavat kuulla Matti Nissisistä todistelutarkoituksessa, mikä on ymmärrettävää.
7. KKO:n päätös on sen sijaan sangen yllättävä todistajien osalta, sillä KKO on kutsunut istuntoon kello 14 vain kaksi todistajaa: Virve Strengin ja Jarno Kelon. Todistajien ammatteja ei päätöksessä mainita - tämä on yleinen puute nykyisessä tuomioistuinkäytännössä - mutta tiedossani on, että Virve Streng on VKSV:n viestintäpällikkö, jonka esimiehenä on juuri valtakunnansyyttäjä. Strengin on nimennyt todistajaksi ainoastaan Nissinen puolustus. Syyttäjän todistajaksi nimeämä Jarno Kelo on - onnistuin kaivamaan tiedon netistä - Deep Lead Oy.n palveluksessa oleva henkilö, joka toimii tai on ainakin toiminut yhtiön asiakkuuspäällikkönä.
8. Alun perin eli syyttäjän laatimassa haastehakemuksessa, joka on päivätty 4. syyskuuta 2017, syyttäjänä toimiva apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen on nimennyt todistajiksi kaikkiaan 10 henkilöä, joista jokainen on tai on ollut VKSV:n palveluksessa. Todistajiksi on nimetty entinen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, valtionsyyttäjät Christer Lundström. Mika Illman - hän on nykyisin käräjätuomarina - Olavi Lippu, Jukka Rappe ja Ritva Sahavirrta, sekä lisäksi Pia Meri, Sirpa Nousiainen ja edellä jo mainittu Virve Streng. Heistä jokaisen todistusteemaksi on ilmoitettu "VKSV:n johtamisvalmennushankinnat ja Matti Nissisen rooli niissä". Haastehakemuksessa Kimmo Hakonen on nimennyt todistajaksi myös johtavan kihlakunnansyyttäjän Ossi Jukaraisen ja ilmoittanut hänen todistusteemakseen "Itä-Suomen syyttäjäviraston ko. johtamisvalmennushankinnat ja Matti Nissisen rooli niissä".
9. Miksi ihmeessä apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen on nyt luopunut näiden todistajien kuulemisesta? Tämä on kysymys, joka on jo ehtinyt herättää aika paljon huomiota. Helsingin Sanomien toimittaja Susanna Reinboth on kirjoittanut asiasta 3-4 tuntia sitten HS-verkossa laajan jutun, jossa asiaa suuresti ihmetellään. Reinbothin mukaan todistajista luopuminen on herättänyt syyttäjäpiireissä "ihmettelyä ja suoranaista pöyristystä".
10. Jutussa on olennaista ja riitaista nimenomaan kysymys siitä, onko Matti Nissinen syyllistynyt asiassa tahalliseen vai ainoastaan tuottamukseliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Syyttäjä vaatii Nissiselle rangaistusta ensi sijassa tahallisesta virkarikoksesta, mutta Nissisen puolustus on myöntänyt ainoastaan tuottamuksellisen teon, josta Kimmo Hakonen on esittänyt vaihtoehtoisen rangaistusvaatimuksen. Nissinen on selittänyt toimineensa esteellisenä ajattelemattomuudesta ja harkitsemattomuudesta. Syyttäjä puolestaan katsoo, että Nissisen on täytynyt mieltää olleensa esteellinen. Käsite tai sanonta "mieltää" on juridinen termi, joka selkokielellä ilmaistuna tarkoittaa jonkin asian ymmärtämistä ja hyväksymistä; Nissisen on syyttäjän mukaan siis täytynyt ymmärtänyt esteellisyytensä oikein hyvin, vaikka hän on ajatellut, että olenpa miten esteellinen hyvänsä, haluan kuitenkin tehdä, tuli mitä tuli, koulutushankinnat velimieheni firmasta. Jotta teko sitä vastoin olisi tuottamuksellinen, Nissisen olisi pitänyt mieltää esteellisyytensä, mutta hän ei ole ("malttamattomuudesta" tms. syystä) "hoksannut" tätä tehdä.
11. Valmisteluistunnossa julkiseksi tulleen esitutkinta-aineiston mukaan Jorma Kalske, monet valtiosyyttäjät ja yksi kihlakunnansyyttäjä ovat kertoneet, että he olivat vuonna 2010, jolloin Matti Nissinen oli juuri nimitetty valtakunnansyyttäjän virkaan, ottaneet Nissisen kanssa puheeksi tämän ilmiselvän esteellisyyden koulutushankinnoissa. Alaistensa varoituksista huolimatta Nissinen oli jatkanut aktiivisesti veljensä Vesa Nissisen koulutusfirman markkinointia. Nissinen on kertonut esitutkinnassa menetelleensä näin, koska hän oli jotenkin "hurahtanut" syväjohtamismenetelmään, joka oli pitkälti Vesan ideoima ja kehittämä koulutusmuoto.
12. Nykyisin vallalla olevan ja lakiin perustuvan periaatteen (todistelun välittömyysperiaate) mukaan esitutkintamateriaalia ei voida käyttää suullisessa oikeudenkäynnissä sellaisenaan syytettä tukevana näyttönä. KKO:n osalta tästä ei tosin ole laissa nimenomaista säännöstä tilanteessa, jossa KKO toimii ensimmäisenä oikeusasteena. Olisi kuitenkin hyvin omituista ja sangen merkillistä, jos KKO tässä tapauksessa eli Nissisen jutussa katsoisi voivansa tyystin ohittaa edellä mainitun periaatteen ja sen todistelulle asettamat vaatimukset. On siten johdonmukaista lähteä siitä, että kun syyttäjä on luopunut kymmenen todistajan, joita voidaan perustellusti kutsua avaintodistajiksi, kuulemisesta pääkäsittelyssä, hänen näyttönsä perustuu yksinomaan Matti Nissisen omaan kertomukseen ja asiassa esitettäviin kirjallisiin todisteisiin. Kun Matti Nissinen tulee epäilemttä 15.11. kertomaan, että hänen toimintansa perustui ajattelemattomuuteen ja harkitsemattomuuteen, KKO ei voi tuomita häntä tahallisesta virkarikoksesta, josta syyttäjä on esittänyt ensisijaisen syytevaatimuksen.
13. Jotta KKO:lla olisi edellytykset tuomita vastaaja tahallisesta rikoksesta, olisi syyttäjän haastehakemuksessa todistajiksi nimettyjä Matti Nissisen alaisia tai ainakin osaa heistä kuultava todistajina KKO:n suullisessa käsittelyssä 15.11. On selvää, että mainittujen todistajien kuulemisella olisi merkitystä myös vastaajalle tuomittavan rangaistuksen mittaamisen ja mahdollisen viraltapanon osalta. Sillä, miten Matti Nissisen on suhtautunut alaistensa ilmiselvään esteellisyyttä koskevaan varoitteluun, on tietenkin tärkeä merkitys, todisteena kun arvioidaan Nissisen väitettyä tahallisuutta.
14. Miksi syyttäjä siis on yllättäen luopunut ko. avaintodistajien kuulemisesta? Kimmo Hakonen lausui toimittaja Susanna Reinbothille, että syynä on se, että Matti Nissisen on 6.10.2017 KKO:lle toimittamassaan vastinekirjelmässä myöntänyt osallistuneensa esteellisenä kaikkien syytteessä tarkoitettujen hankinta-asioiden käsittelyyn. Hakonen jatkoi: "Jos näin on, luovun haastahakemuksessa nimettyjen todistajien kuulemisesta".
15. Kimmo Hakosen tulisi kokeneena lakimiehenä ja korkeana laillisuusvalvojana kuitenkin ymmärtää ("mieltää"), että mainittujen todistajien kuulemisella ei ole merkitystä vain esteellisyyskysymyksen selvittämisen osalta, van sillä on tärkeä merkitys myös ja nimenomaan Matti Nissisen väitettyä tahallisuutta contra tuottamusta harkittaessa. Samoin rangaistuksen mittaamisen ja mahdollisen viraltapanoseuraamuksen kohdalla. Nissisen tahallisuus voidaan luotettavasti näyttää toteen vain Jorma Kalskeen ja haastehakemuksessa todistajiksi nimettyjen valtionsyyttäjien kertomuksilla. Heitä olisi siten kuultava todistajina KKO:n istunnossa henkilökohtaisesti, koska heidän esitutkintakertomuksiaan ei voida sellaisinaan hyöydyntää todisteina.
16. Olisiko syyttäjä Kimmo Hakonen kenties saanut jonkinaisen "vinkin" luopua mainittujen todistajien kulemisesta KKO:lta, esimerkiksi tuomioistuimen esittelijän välityksellä? Tätä voidaan pohtia. Tämä seikka tuli mieleen, sillä Yle uutisten toimittaja Ari Mölsä kertoi 17. lokakuuta kello 20.30 uutislähetyksessä, miten oikeuden puheenjohtajana toiminut KKO:n presidentti Timo Esko oli valmisteluistunnossa todennut ykskantaan, että "he", siis KKO:n kokoonpano, aikovat selvitä suullisesta käsittelystä yhden ainoaan päivän istunnolla. Ari Mölsä ihmetteli uutislähetyksessä Eskon tokaisua ääneen. Tuskinpa Timo Esko olisi tuollaista lausuntoa antanut, jollei hän olisi ollut varma tieto siitä, että Hakonen aikoo luopua haastehakemuksessa mainittujen 10 todistajan kuulemisesta. Asiaan on toki saattanut vaikuttaa myös Jorma Kalskeen ja valtionsyyttäjien haluttomuus saapua todistamaan esimiestään Matti Nissistä vastaan.
17. Syyttäjä Kimmo Hakosella on vielä hyvää aikaa tarkistaa todistajien kuulemista koskevaa kannanottoaan ja nimetä haastehakemuksessa todistajiksi mainituista kymmenestä henkilöstä ainakin osa todistajiksi KKO:n istunnossa 15.11.
2. Huomiota päätöksessä herättää ensinnäkin se, että kysymyksessä ei ole KKO:n mukaan pääkäsittely, kuten käräjä- tai hovoikeudessa olisi asian laita, vaan ainoastaan suullinen käsittely. KKO katsoo, etteivät pääkäsittelyä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa koskevat säännökset analogisesti koske sitä.
3. Kun OK 30 luvussa, joka koskee valitusasian käsittelyä KKO:ssa, ei puhuta mitään pääkäsittelystä, KKO katsoo, ettei se voi tuollaista sille "outoa" nimikettä käyttää. Tämä tuntuu jotenkin huvittavalta, mutta totta se vaan on! KKO ei halua kehittää omaa lainkäyttöään edes terminologiaa uudistamalla.
4. Kun Matti Nissisenkin tapauksessa on KKO:n mielestä kyse vain suullisesta käsittelystä, asiassa voidaan KKO:n tulkinnan mukaan siten toimittaa sen jälkeen vielä kirjallinen esittelymenettely, jossa asia vasta ratkaistaan. Jos kyse olisi pääkäsittelyssä, ei asiassa voitaisi enää järjestää esittelyä. KKO:n perin jälkijättöiseltä vaikuttava menettely ei takaa todistelun kannalta periaatteellisesti tärkeän välittömyysperiaatteen täysimittaista toteutumista.
5. KKO on velvoittanut Matti Nissisen saapumaan suulliseen käsittelyyn esteettömän poissaolon varalta asetetun 600 euron sakon uhalla. Nissisen on saavuttava istuntoon kello 10. Istunto pidetään, samoin kuin valmisteluistuntokin, KKO:n rakennuksen 3. kerroksen suullisten käsittelyjen salissa. Saa nähdä, saadaanko saliin yleisöä varten tarpeeksi tuoleja vai joutuuko osa yleisöstä poistumaan paikalta.
6. Sekä syyttäjä Kimmo Hakonen että puolustus haluavat kuulla Matti Nissisistä todistelutarkoituksessa, mikä on ymmärrettävää.
7. KKO:n päätös on sen sijaan sangen yllättävä todistajien osalta, sillä KKO on kutsunut istuntoon kello 14 vain kaksi todistajaa: Virve Strengin ja Jarno Kelon. Todistajien ammatteja ei päätöksessä mainita - tämä on yleinen puute nykyisessä tuomioistuinkäytännössä - mutta tiedossani on, että Virve Streng on VKSV:n viestintäpällikkö, jonka esimiehenä on juuri valtakunnansyyttäjä. Strengin on nimennyt todistajaksi ainoastaan Nissinen puolustus. Syyttäjän todistajaksi nimeämä Jarno Kelo on - onnistuin kaivamaan tiedon netistä - Deep Lead Oy.n palveluksessa oleva henkilö, joka toimii tai on ainakin toiminut yhtiön asiakkuuspäällikkönä.
8. Alun perin eli syyttäjän laatimassa haastehakemuksessa, joka on päivätty 4. syyskuuta 2017, syyttäjänä toimiva apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen on nimennyt todistajiksi kaikkiaan 10 henkilöä, joista jokainen on tai on ollut VKSV:n palveluksessa. Todistajiksi on nimetty entinen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, valtionsyyttäjät Christer Lundström. Mika Illman - hän on nykyisin käräjätuomarina - Olavi Lippu, Jukka Rappe ja Ritva Sahavirrta, sekä lisäksi Pia Meri, Sirpa Nousiainen ja edellä jo mainittu Virve Streng. Heistä jokaisen todistusteemaksi on ilmoitettu "VKSV:n johtamisvalmennushankinnat ja Matti Nissisen rooli niissä". Haastehakemuksessa Kimmo Hakonen on nimennyt todistajaksi myös johtavan kihlakunnansyyttäjän Ossi Jukaraisen ja ilmoittanut hänen todistusteemakseen "Itä-Suomen syyttäjäviraston ko. johtamisvalmennushankinnat ja Matti Nissisen rooli niissä".
9. Miksi ihmeessä apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen on nyt luopunut näiden todistajien kuulemisesta? Tämä on kysymys, joka on jo ehtinyt herättää aika paljon huomiota. Helsingin Sanomien toimittaja Susanna Reinboth on kirjoittanut asiasta 3-4 tuntia sitten HS-verkossa laajan jutun, jossa asiaa suuresti ihmetellään. Reinbothin mukaan todistajista luopuminen on herättänyt syyttäjäpiireissä "ihmettelyä ja suoranaista pöyristystä".
10. Jutussa on olennaista ja riitaista nimenomaan kysymys siitä, onko Matti Nissinen syyllistynyt asiassa tahalliseen vai ainoastaan tuottamukseliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Syyttäjä vaatii Nissiselle rangaistusta ensi sijassa tahallisesta virkarikoksesta, mutta Nissisen puolustus on myöntänyt ainoastaan tuottamuksellisen teon, josta Kimmo Hakonen on esittänyt vaihtoehtoisen rangaistusvaatimuksen. Nissinen on selittänyt toimineensa esteellisenä ajattelemattomuudesta ja harkitsemattomuudesta. Syyttäjä puolestaan katsoo, että Nissisen on täytynyt mieltää olleensa esteellinen. Käsite tai sanonta "mieltää" on juridinen termi, joka selkokielellä ilmaistuna tarkoittaa jonkin asian ymmärtämistä ja hyväksymistä; Nissisen on syyttäjän mukaan siis täytynyt ymmärtänyt esteellisyytensä oikein hyvin, vaikka hän on ajatellut, että olenpa miten esteellinen hyvänsä, haluan kuitenkin tehdä, tuli mitä tuli, koulutushankinnat velimieheni firmasta. Jotta teko sitä vastoin olisi tuottamuksellinen, Nissisen olisi pitänyt mieltää esteellisyytensä, mutta hän ei ole ("malttamattomuudesta" tms. syystä) "hoksannut" tätä tehdä.
11. Valmisteluistunnossa julkiseksi tulleen esitutkinta-aineiston mukaan Jorma Kalske, monet valtiosyyttäjät ja yksi kihlakunnansyyttäjä ovat kertoneet, että he olivat vuonna 2010, jolloin Matti Nissinen oli juuri nimitetty valtakunnansyyttäjän virkaan, ottaneet Nissisen kanssa puheeksi tämän ilmiselvän esteellisyyden koulutushankinnoissa. Alaistensa varoituksista huolimatta Nissinen oli jatkanut aktiivisesti veljensä Vesa Nissisen koulutusfirman markkinointia. Nissinen on kertonut esitutkinnassa menetelleensä näin, koska hän oli jotenkin "hurahtanut" syväjohtamismenetelmään, joka oli pitkälti Vesan ideoima ja kehittämä koulutusmuoto.
12. Nykyisin vallalla olevan ja lakiin perustuvan periaatteen (todistelun välittömyysperiaate) mukaan esitutkintamateriaalia ei voida käyttää suullisessa oikeudenkäynnissä sellaisenaan syytettä tukevana näyttönä. KKO:n osalta tästä ei tosin ole laissa nimenomaista säännöstä tilanteessa, jossa KKO toimii ensimmäisenä oikeusasteena. Olisi kuitenkin hyvin omituista ja sangen merkillistä, jos KKO tässä tapauksessa eli Nissisen jutussa katsoisi voivansa tyystin ohittaa edellä mainitun periaatteen ja sen todistelulle asettamat vaatimukset. On siten johdonmukaista lähteä siitä, että kun syyttäjä on luopunut kymmenen todistajan, joita voidaan perustellusti kutsua avaintodistajiksi, kuulemisesta pääkäsittelyssä, hänen näyttönsä perustuu yksinomaan Matti Nissisen omaan kertomukseen ja asiassa esitettäviin kirjallisiin todisteisiin. Kun Matti Nissinen tulee epäilemttä 15.11. kertomaan, että hänen toimintansa perustui ajattelemattomuuteen ja harkitsemattomuuteen, KKO ei voi tuomita häntä tahallisesta virkarikoksesta, josta syyttäjä on esittänyt ensisijaisen syytevaatimuksen.
13. Jotta KKO:lla olisi edellytykset tuomita vastaaja tahallisesta rikoksesta, olisi syyttäjän haastehakemuksessa todistajiksi nimettyjä Matti Nissisen alaisia tai ainakin osaa heistä kuultava todistajina KKO:n suullisessa käsittelyssä 15.11. On selvää, että mainittujen todistajien kuulemisella olisi merkitystä myös vastaajalle tuomittavan rangaistuksen mittaamisen ja mahdollisen viraltapanon osalta. Sillä, miten Matti Nissisen on suhtautunut alaistensa ilmiselvään esteellisyyttä koskevaan varoitteluun, on tietenkin tärkeä merkitys, todisteena kun arvioidaan Nissisen väitettyä tahallisuutta.
14. Miksi syyttäjä siis on yllättäen luopunut ko. avaintodistajien kuulemisesta? Kimmo Hakonen lausui toimittaja Susanna Reinbothille, että syynä on se, että Matti Nissisen on 6.10.2017 KKO:lle toimittamassaan vastinekirjelmässä myöntänyt osallistuneensa esteellisenä kaikkien syytteessä tarkoitettujen hankinta-asioiden käsittelyyn. Hakonen jatkoi: "Jos näin on, luovun haastahakemuksessa nimettyjen todistajien kuulemisesta".
15. Kimmo Hakosen tulisi kokeneena lakimiehenä ja korkeana laillisuusvalvojana kuitenkin ymmärtää ("mieltää"), että mainittujen todistajien kuulemisella ei ole merkitystä vain esteellisyyskysymyksen selvittämisen osalta, van sillä on tärkeä merkitys myös ja nimenomaan Matti Nissisen väitettyä tahallisuutta contra tuottamusta harkittaessa. Samoin rangaistuksen mittaamisen ja mahdollisen viraltapanoseuraamuksen kohdalla. Nissisen tahallisuus voidaan luotettavasti näyttää toteen vain Jorma Kalskeen ja haastehakemuksessa todistajiksi nimettyjen valtionsyyttäjien kertomuksilla. Heitä olisi siten kuultava todistajina KKO:n istunnossa henkilökohtaisesti, koska heidän esitutkintakertomuksiaan ei voida sellaisinaan hyöydyntää todisteina.
16. Olisiko syyttäjä Kimmo Hakonen kenties saanut jonkinaisen "vinkin" luopua mainittujen todistajien kulemisesta KKO:lta, esimerkiksi tuomioistuimen esittelijän välityksellä? Tätä voidaan pohtia. Tämä seikka tuli mieleen, sillä Yle uutisten toimittaja Ari Mölsä kertoi 17. lokakuuta kello 20.30 uutislähetyksessä, miten oikeuden puheenjohtajana toiminut KKO:n presidentti Timo Esko oli valmisteluistunnossa todennut ykskantaan, että "he", siis KKO:n kokoonpano, aikovat selvitä suullisesta käsittelystä yhden ainoaan päivän istunnolla. Ari Mölsä ihmetteli uutislähetyksessä Eskon tokaisua ääneen. Tuskinpa Timo Esko olisi tuollaista lausuntoa antanut, jollei hän olisi ollut varma tieto siitä, että Hakonen aikoo luopua haastehakemuksessa mainittujen 10 todistajan kuulemisesta. Asiaan on toki saattanut vaikuttaa myös Jorma Kalskeen ja valtionsyyttäjien haluttomuus saapua todistamaan esimiestään Matti Nissistä vastaan.
17. Syyttäjä Kimmo Hakosella on vielä hyvää aikaa tarkistaa todistajien kuulemista koskevaa kannanottoaan ja nimetä haastehakemuksessa todistajiksi mainituista kymmenestä henkilöstä ainakin osa todistajiksi KKO:n istunnossa 15.11.
keskiviikko 18. lokakuuta 2017
70. Virkasyytejuttu oikeuskansleri vs. valtakunnansyyttäjä alkoi KKO:ssa
Oikealla asianajaja Jarkko Jaatela, vasemalla syyttäjäkaksikko Kimmo Hakonen ja Petri Martikainen, taustalla toimittajia ja yleisöä
1. Korkeimmassa oikeudessa (KKO) alkoi eilen harvinainen oikeudenkäynti, jossa valtioneuvoston oikeuskansleri ajaa syytettä valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä vastaan tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.
2. Kysymyksessä oli valmisteluistunto, jossa ei varsinaisesti riidelty mistään, sillä valmistelun tarkoituksena on esittää asianosaisten vaatimukset ja lyhyesti niiden perusteet sekä kartoittaa se todistusaineisto, joka pääkäsittelyssä tullaan oikeudelle esittämään. Valmisteluistunnossa rikosasian esitutkinta-aineisto tulee julkiseksi, millä on etenkin tiedotusvälineiden kannalta suuri merkitys.
3. KKO:n pääkäsittely, jota KKO itse ilmeisesti kutsuu vanhan tavan mukaan edelleen suulliseksi käsittelyksi, pidetään ko. asiassa 15. marraskuuta. Vanhastaan noudattamansa tavan mukaan KKO ei ratkaise asiaa vielä pääkäsittelyssä, vaan pääkäsittelyyn jälkeen toimitetaan vielä kirjallinen esittely - siinä asianosaiset eivät ole saapuvilla - jossa asia ratkaistaan. Tämä käytäntö on toki jo aikansa elänyt, sillä siinä välittömyysperiaate ei täysin toteudu. Esimerkiksi Ruotsin korkeimmassa oikeudessa pääkäsittelyn jälkeen ei toimiteta esittelymenettelyä.
4. Syytettä jutussa ajaa apulaisoikeuskansleri Kimmo Hakonen (56). Hänen rinnallaan eilisessä istunnossa esiintyi oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkö Petri Martikainen (45). Molemmat ovat suorittaneet OTK-tutkinnon Lapin yliopistossa, Martikainen myös OTL-tutkinnon. Asetelma muistuttaa melko tavalla Valtakunnanoikeudessa 1993 käytyä Juhantalo -prosessia, jossa syytettä ajaneen eduskunnan oikeusasiamiehen Jacob Södermanin rinnalla avustajana esiintyi oikeusasiamiehen kanslian esittelijäneuvos, OTT Jaakko Jonkka.
5. Matti Nissinen (60), jonka oikeusminsteriö on elokuun lopussa pidättänyt toistaiseksi virastaan, ei ollut istunnossa saapuvilla. Häntä edusti asiamiehenä helsinkiläinen asianajaja Jarkko Jaatela (58). Pääkäsittelyyn Nissisen on tultava henkilökohtaisesti paikalle. Matti Nissinen on OTL-tutkinnon suorittanut lakimies, joka on toiminut johtavana kihlakunnansyyttäjänä, valtionsyyttäjänä (1997-2007), Itä-Suomen syyttäjäviraston päällikkönä (2007-2010) ja vuodesta 2010 lähtien valtakunnansyyttäjänä.
6. KKO käsittelee Nisssisen jutun normaalisissa viiden tuomarin kokoonpanossa. Sen puheenjohtajana toimii presidentti Timo Esko (65) ja muina jäseniä oikeusneuvokset Gustav Bygglin (66), Jukka Sippo (56), Mika Huovila (58) ja Lena Engstrand (50). Esittelijä on esittelijäneuvos Jukka-Pekka Salonen (55), joka osallistuu myös istuntokäsittelyihin. Vertailun vuoksi todettakoon, että Ruotsin ylimmässä oikeudessa ei ole esittelijää, jos asiassa toimitetaan pääkäsittely.
7. Tuossa on lyhyesti kuvattuna oikeuden näyttämö ja siinä esiintyvien henkilöiden roolijako. Siihen voidaan lisätä, että istunto pidettiin KKO:n toimitalon kolmannen kerroksen suullisille käsittelyille varatussa melko pienessä salissa, jossa yleisölle ei ole varattu kovinkaan paljon tilaa. Voi olla, että pääkäsitelyä varten KKO:n joutuu etsimään suuremman istuntosalin talon ulkopuolelta.
8. Syyttäjä Kimmo Hakonen ilmoitti eilen vaativansa Matti Nissiselle rangaistusta tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, josta säädetään rikoslain (RL) 40 luvun 9 §:ssä. Vaihtoehtoisena syytteenä Hakonen esittänyt rangaistusvaatimuksen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (RL 40:10). Tekoajaksi haastehakemuksessa mainitaan kesäkuu 2007 - helmikuu 2017 ja tekopaikoksi Mikkeli ja Helsinki.
9. Haastehakemukseen sisältyvän syytteen teonkuvauksen mukaan Matti Nissinen on Itä-Suomen syyttäjänviraston johtavana kihlakunnansyyttäjänä ja valtakunnansyyttäjänä tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistumalla esteellisenä sellaisten syyttäjälaitoksen hankinta-asioiden käsittelyyn, joissa on hankittu Deep Lead Oy:ltä (23.10.2008 asti Syväjohtaminen DL Oy) johtamisvalmennusta Itä-Suomen syyttäjänvirastolle ja Valtakunnansyyttäjänvirastolle.
10. Hankinnat on syytteen mukaan tehty Matti Nissisen aloitteesta. Hän on Itä-Suomen syyttäjänviraston johtavana kihlakunnansyyttäjänä päättänyt kyseisistä syyttäjänviraston hankinnoista ja hyväksynyt niitä koskevat laskut. Valtakunnansyyttäjänä Nissinen on tosiasiallisesti päättänyt kyseisistä Valtakunnansyyttäjänviraston hankinnoista, osallistunut asian käsittelyyn Valtakunnansyyttäjänviraston johtoryhmässä sekä päättänyt kahden oman niin sanotun uusintaprofiilin tilaamisesta Deep Lead Oy:ltä. Toteutuneiden hankintojen yhteisarvo on Itä- Suomen syyttäjänvirastossa 11.235,71 euroa ja Valtakunnansyyttäjänvirastossa 20.943,50 euroa.
11. Syytteen mukaan hankinnat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden samankaltaisuutensa ja yhteisen motivaatiotaustansa vuoksi. Kyse on syväjohtamisen käyttämisestä johtamismenetelmänä ja johtamisvalmennusmenetelmänä syyttäjälaitoksessa. Syväjohtaminen on Matti Nissisen veljen Vesa Nissisen kehittämä johtamisoppi sekä rekisteröity tavaramerkki johtamisvalmennusjatkumolle, jota Deep Lead Oy käyttää elinkeinotoiminnassaan. Vesa Nissinen on yksi Deep Lead Oy:n perustajista, sen enemmistöosakas ja sen hallituksen puheenjohtaja (välillä jäsen). - Tässä valissä voidaan todeta, että Vesa Nissinen on koulutukseltaan Lapin yliopistossa väitellyt kasvatustieten tohtori ja ammatiltaan eversti, jolla on virka Puolutusvoimien tutkimuslaitoksen johtajana.
12. Syyttäjä katsoo, että Matti Nissinen on ollut tietoinen veljensä Vesa Nissisen roolista syväjohtamisen kehittäjänä sekä asemasta Deep Lead Oy:ssä. Hänen on täytynyt mieltää, että hän osallistuu toiminnallaan sellaisten asioiden käsittelyyn, joiden ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä Deep Lead Oy:lle.
13. Syytteen mukaan johtavan kihlakunnansyyttäjän ja valtakunnansyyttäjän asema ja tehtävät, ylimmän syyttäjän oman toiminnan vaikutus koko syyttäjälaitoksen toimintaan ja sitä kohtaan tunnettavaan luottamukseen, Matti Nissisen syväjohtamisen käyttämistä syyttäjälaitoksessa edistävän toiminnan pitkäaikaisuus sekä hankintojen arvo huomioon ottaen hänen toimintaansa ei voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.
14. Syytteessä vaaditaan, että Matti Nissinen on tuomittava vähintään 60 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. Tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta voidaan tuomita myös vankeutta enintään yksi vuosi. Minusta vaaditun päiväsakon määrä vaikutti yllättävän alhaiselta, sillä voisin kuvitella, että jos syyte hyväksytään, tekijä voitaisiin tällaisessa tapauksessa tuomita 90-100 päiväsakon suuruiseen rangaistukseen. Tuomioistuin ei ole kuitenkaan sidottu syyttäjän vaatiman rangaistuksen määrään tai lajiin, mikä tarkoittaa sitä, että KKO voi tuomita syytetyn vaadittua ankarampaan sakkorangaistukseen tai sakon sijasta vankeuteen.
15. Tahallisen virkavelvollisuuden rikkomiseen syyllistynyt virkamies voidaan tuomita myös menettämään virkansa RL 40:9:ssä mainittujen edellytysten täyttyessä. Syyttäjä ei ainakaan eilen esittänyt viraltapanoa koskevaa vaatimusta. Tuomioistuin voi tuomita viraltapanoakoskevan seuraamuksen myös viran puolesta eli omasta aloitteestaan, jos se katsoo viraltapanoon olevan laissa mainitut edellytykset. Viraltapano ei kuitenkaan saa tulla syytetylle yllätyksenä, mikä merkitsee sitä, että tuomioistuimen on otettava sanotun rangaistuksen mahdollisuus esille ja keskustelun kohteeksi pääkäsittelyssä.
16. Asianajaja Jarkko Jaatela ilmoitti Matti Nissisen myöntävän esteellisyytensä ja sen, että hän on syyllistynyt asiassa tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Nissinen siis kiistää syyllistyneensä tahalliseen virkarikokseen. Jaatelan mukaan Nissinen on ollut esteellinen, koska se yritys, mistä syyttäjien koulutusta on hankttu, liittyy häneen veljeensä. Tämä on Jaatelan mukaan tapahtunut kuitenkin huolimattomuudesta ja harkitsemattomuudesta, ei tahallaan.
17. Asianosaisten kesken on rikosnimikkeen lisäksi erimielisyyttä myös tekoajasta ja syyteoikeuden vanhenemisesta. Asianajaja Jaatela katsoi, että rikos on ollut huomattavasti lyhytkestoisempi kuin mitä syyttäjä on väittänyt, sillä se on tapahtunut vuoden 2012 lokakuun ja vuoden 2015 huhtikuun välisenä aikana.Tätä vanhemmat teot ovat Jaatelan mukaan vanhentuneet. Tämä näkemys perustuu ensinnäkin siihen, että tuottamuksellinen virkarikos vanhenee jo viidessä vuodessa, mutta tahallinen virkavevollisuuden rikkominen vasta 10 vuodessa. Toiseksi puolustuksen mukaan jokaista koulutuksen hankintapätöstä olisi tarkasteltava erillisinä tekoina, kun taas syyttäjän mukaan kaikki hankinnat muodostavat samankaltaisuutensa ja yhteisen motivaatiotaustansa johdosta yhtenäisen kokonaisuuden, jolloin varhaisimmatkaan teot eli esteellisenä tehnyt hankinnat eivät ole vanhentuneet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)