296. Huolimaton käräjätuomari tuomittiin virkarikoksesta varoitukseen. KKO 2022:31

1. Korkein oikeus (KKO) antoi tänään 4.5.2022 ennakkopäätöksen tuomarin virkarikosta koskevassa asiassa (KKO 2022:31). Tapauksessa käräjätuomari oli tuominnut syytetyn vanhentuneesta rikoksesta.  Syyteoikeuden vanhentuminen oli johtunut siitä, että ko. tuomari oli laiminlyönyt antaa haasteen riittävän joutuisasti.

2. KKO:n tuomiosta julkaisema ratkaisuseloste on otsikoitu näin 

Käräjätuomari oli laiminlyönyt antaa haasteen rikosasiassa joutuisasti, minkä vuoksi syyteoikeus oli vanhentunut ennen haasteen tiedoksiantoa. Tämän jälkeen käräjätuomari oli tuominnut vastaajan vankeusrangaistukseen rikoksesta, jonka syyteoikeus oli vanhentunut.

Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevin perustein, että käräjätuomari oli syyllistynyt tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Vrt. KKO:2020:78. KKO katsoi, ettei  rangaistuksen tuomitsematta jättämiselle ei ollut edellytyksiä, ja seuraamukseksi määrättiin varoitus.

3.  Käräjäoikeuden tuomareiden virkarikosasiat käsitellään ensi asteena hovioikeudessa.  Tässä asiassa Helsingin hovioikeus katsoi  18.1.2021 antamassaan tuomiossa syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli käräjätuomarin virkaa toimittaessaan laiminlyönyt antaa haasteen rikosasiassa viipymättä siten, ettei käräjäoikeuteen käsiteltäväksi toimitettu rikos vanhene hänestä riippuvasta syystä. A oli vienyt asian pääkäsittelyyn, jossa hän oli käsitellyt syyteoikeudeltaan vanhentunutta asiaa, sekä  29.9.2016 antamallaan tuomiolla tuominnut syytetty B:n vahingonteosta, jonka syyteoikeus oli ollut vanhentunut. Hovioikeus katsoi myös selvitetyksi, että A oli rikkonut olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hänellä olisi ollut kyky ja tilaisuus sitä noudattaa. A:n menettely oli siten ollut huolimatonta.

4. Syyttäjä oli vaatinut A:n tuomitsemista sakkoon. A puolestaan kiisti syytteen ja vaati joka tapauksessa, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta, koska teko oli vähäinen. 

5. Arvioidessaan kysymystä siitä, oliko A:n teko kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hovioikeus totesi, että virkavelvollisuuden rikkominen oli kohdistunut tuomarin tehtävän kannalta keskeiseen ja sisällöltään selkeään sääntelyyn. A oli ensin laiminlyönyt antaa haasteen viipymättä, vaikka haastehakemuksesta oli ollut nähtävissä, että syyteoikeus oli vanhentumassa lähiaikoina.

6. Toiseksi A oli tuominnut B:n teosta, jonka syyteoikeus oli ollut vanhentunut. Rangaistuksen tuomitseminen teosta, josta lain mukaan ei voi seurata rangaistusta, on lähtökohtaisesti vakava virhe, jonka ennakoitava seuraus on se, että rikoksesta tuomittu joutuu suorittamaan rangaistuksen. Virheen tekeminen tämänkaltaisen virkatoimen yhteydessä on omiaan heikentämään luottamusta lainkäytön asianmukaisuuteen. Toisin kuin KKO:n ratkaisussa KKO 2020:78, tässä asiassa oli ollut kysymys vain yhdestä syytekohdasta ja syyttäjän rangaistusvaatimus oli pysynyt koko ajan samana. Siten A:lla oli ollut mahdollisuus havaita syyteoikeuden vanhentuminen koko käsittelyn ajan.

7. Hovioikeus katsoi, että edellä kerrotut seikat perustelivat teon haitallisuutta ja vahingollisuutta eivätkä siten puoltaneet teon vähäisyyttä. Toisaalta mikään asiassa ei viitannut siihen, että A olisi suhtautunut virkavelvollisuuksiinsa välinpitämättömästi. Tämä seikka puolsi teon vähäisyyttä. Myös se seikka, että B:hen ei tosiasiallisesti ollut kohdistettu rangaistuksen täytäntöönpanotoimia, vähensi sekä virheen haitallisuutta ja vahingollisuutta että A:n menettelyn moitittavuutta. 

8. Hovioikeus perusteli ratkaisuaan vielä muutenkin laajasti ja tuomitsi A:n RL 40 luuvn 10 §:n nojalla tuottamuksellisestä virkavelvollisuuden rikkomisesta  saamaan  varoitukseen.

9. Syyttäjä vaati KKO:lle tekemässään valituksessa, että A:lle tuomittu rangaistus kovennetaan sakoksi.  A vaati valituksessaan, että syyte hylätään, ja toissijaisesti, että hänet jätetään teon vähäisyyden vuoksi rangaistukseen tuomitsemattta.

10. KKO perusteli ratkaisuaan varsin laajasti eli peräti viiden sivun verran! En ryhdy niitä tässä toistamaan, vaan totean, että KKO päätyi  johtopäätöksenään samaan lopputulokseen kuin  hovioikeuskin. Ts.  tuomari oli syyllisytnyt tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, josta hänet tuomittiin saamaan varoitus, kuten hovioikeuskin oli tuominnut. Sakko olisi ollut teosta liian ankara rangistus, mutta toisaalta tuomaria ei voitu jätä rangaistukseen tuomitsematta, sillä hänen tekonsa ei ollut vähäinen.

11. KKO:n tuomiosta julkaisema ratkaisuseloste 

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202231.html 

12. Minusta tuomari A:n syyksi luettu tuottamuksellinen virkarikos on kokonaisuudessaan varsin vakava, joten syyttäjän vaatimaa sakkorangaistusta ei olisi voitu pitää virheellisenä tai kohtuuttomana, jos siihen olisi päädytty. 

13. Hovioikeus ja etenkin KKO ovat perustelleet sinänsä sekä syyllisyyskysymyksen että seuraamuksen osalta varsin selvää ja yksinkertaista asiaa ehkä turhankin laajasti - vähempikin olisi toki riittänyt.   Suomessa juristeille ja tuomareille on opetettu, että mitä vaikeammasta asiasta on kyse, sitä seikkaperäisemmät perustelut ratkaisu edellyttää. Kääntäen siis: suhteellisen helppo ja yksinkertainen asia ei edellytä laajoja perusteluja. Ko. asiassa tätä ohjetta ei ole noudatettu, mikä on sinänsä inhimillistä, sillä selvän asian ratkaisulle on helppo työ kirjoittaa pitkät perustelut 😇

247. KKO myönsi rajoitetun valitusluvan KIttilän virkarikosjutussa

1. Kor­kein oi­keus (KKO) myönsi viime maanantaina 1.12. 2021 syyt­tä­jil­le va­li­tus­lu­van Kit­ti­län kun­nan luot­ta­mus­hen­ki­löi­tä kos­ke­vas­sa vir­ka­ri­kos­asias­sa eli nin sanotussa Kittilän virkarikosjutussa. Va­li­tus­lu­pa myön­net­tiin ra­joi­tet­tu­na kos­ke­maan sitä, oli­vat­ko kun­nan luot­ta­mus­hen­ki­löt rik­ko­neet vir­ka­vel­vol­li­suu­ten­sa hank­kiak­seen hyö­tyä kun­ta­kon­ser­niin kuu­lu­van his­siyh­tiön en­ti­sel­le toi­mi­tus­joh­ta­jal­le.

2. KKO:n kotisivuille ja Finlexiin valitusluparatkaisu on ladittu anonyymisti näin:

"C oli X:n kunnan kunnanjohtajana tehnyt tutkintapyynnön kuntakonserniin kuuluvan Y Oy:n entisestä toimitusjohtajasta Z:stä. Kunnanhallituksen jäsenet ja varajäsenet A1-A8 päättivät kunnanhallituksen kokouksessa 16.12.2013 peruuttaa tutkintapyynnön ja antaa kunnan yhtiökokousedustajille omistajaohjauksen Z:n palauttamiseksi Y Oy:n toimitusjohtajan toimeen. Kysymys siitä, olivatko A1-A8 rikkoneet virkavelvollisuuttaan hankkiakseen Z:lle hyötyä".　

3. KKO:n antamassa tiedotteessa asia kerrotaan näin:

"Syyttäjät olivat vaatineet kunnanhallituksen jäsenille ja varajäsenille rangaistusta ensisijaisesti virka-aseman väärinkäyttämisestä sillä perusteella, että he olivat päättäneet peruuttaa kunnan nimissä tehdyn tutkintapyynnön hissiyhtiön entisestä toimitusjohtajasta. He olivat myös ilmoittaneet kunnan edustajille omistajaohjauksena kunnan kannaksi, että entinen toimitusjohtaja nauttii edelleen kunnan luottamusta ja että hänet on kutsuttava takaisin yhtiön toimitusjohtajaksi. Syyttäjien mukaan luottamushenkilöt olivat näin rikkoneet virkavelvollisuutensa.

Lapin käräjäoikeus ja Rovaniemen hovioikeus olivat hylänneet syytteen." 

4. Kittilä-tapausta on käsitelty eri instansseissa vuosikausia. Lapin käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet jo vuonna 2019, Rovaniemen hovioikeden tuomio on annettu 3.5.20121. Kittilän erotettu kunnanjohtajalle Anna Mäkelälle KKO ei myöntänyt valituslupaa.