1. Lapin käräjäoikeudessa liikennerikoksesta syytetty A oli kuljettanut henkilöautoa 1.2.2020. Hänelle määrätty määräaikainen ajokielto oli päättynyt 14.5.2019. A:n ajokorttia ei ollut saatu poliisin haltuun ajokiellon aikana, eikä A ollut ryhtynyt toimenpiteisiin ajo-oikeuden palauttamiseksi ajokiellon päätyttyä.
2. Lapin käräjäoikeus katsoi tuomiossaan 8.4.2021, että ajokorttilain sanamuodosta ei ilmennyt, eteikö ajo-oikeus voisi ajokiellon päättymisen jälkeen alkaa uudelleen ilman poliisin toimenpiteitä. Käräjäoikeus katsoi, ettei laillisuusperiaate mahdollistanut ajokorttilain laajentavaa tulkintaa. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen.
3. Rovaniemen hovioikeus 26.10.2021 ei syyttäjän valituksesta muuttannut käräjäoikeduen tuomion lopputulosta.
4. Syyttäjän valituksesta korkeimman oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, onko A syyllistynyt kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta.
5. KKO katsoi, että RL 23 luvun 10 §:n tunnusmerkistöön sisältyvästä ajo-oikeudettomuudesta ei ole tällaisen tilanteen varalta säädetty ajokorttilain 6 §:ssä rikosvastuun täyttymisen kannalta riittävän selvästi ja yksiselitteisesti. KKO viittasi ennakkopäätökseen KKO 1994:14. Syyte hylättiin.
6. KKO:ssa äänestys 3-2. Vähemmistö katsoi esittämillään perusteilla, että A on kuljettanut syytteessä kuvatulla tavalla henkilöautoa, vaikka hänelle ei ole ajokiellon päätyttyä palautettu ajo-oikeutta. A on siten kuljettanut moottorikäyttöistä ajoneuvoa ajo-oikeudetta ja syyllistynyt kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta.
Laillisuusperiaatteen kannalta selvä tapaus, jossa kaikki kolme oikeusastetta ovat päätyneet samaan lopputulokseen eli syytteen hylkäämiseen.
