14. Käräjäoikeus ei tuntenut lakia

1. Apulaisoikeuskansleri antoi 4.11.2016 Oulun käräjäoikeudelle huomautuksen julkisuuslain ja henkilötietolain vastaisesta menettelystä. Käräjäoikeus oli luovuttanut eräälle asianajotoimistolle laajan rikosasian julkiset diaaritiedot, jotka sisälsivät yli 200 asianomistajan henkilö- ja osoitetietoja. 

2. Asianajotoimisto oli perustellut tietopyyntöään sillä, että se edusti jo entuudestaan useita asianomistajia ja että sillä oli siten kokemusta kyseisen rikosasian asianomistajien avustamisesta. Tiedot käräjäoikeudelta saatuaan asianajotoimisto oli lähestynyt asianomistajia kirjeitse markkinoiden palveluitaan sellaisille asianosaisille, joilla ei vielä ollut ko. asiassa käräjäoikeuden diaaritietoihin merkittyä avustajaa. Asia tuli ilmi oikeuskanslerille tehdyn kantelun tutkinnan yhteydessä. Kantelija oli saanut asianajotoimistolta kirjeen, jossa toimisto markkinoi ko. palveluitaan hänelle. 

3. Asian käsittelyssä hankittiin lausunnot Oulun käräjäoikeuden laamannilta, asianomaiselta käräjätuomarilta sekä tietosuojavaltuutetttu Reijo Aarniolta. Tietosuojavaltuutettu katsoi, että mainittuja diaaritietoja oli niiden käyttötarkoitus huomioon ottaen pyydetty suoramarkkinointitarkoituksessa. Julkisuuslain 16 §:n 3 momentissa on kuitenkin nimenomaisesti säädetty, että suoramarkkinointia varten henkilötietoja voidaan luovuttaa viranomaisen henkilörekisteristä ainoastaan henkilön suostumuksella tai jos niin on erikseen erityislainsäädännössä säädetty.

4. Apulaisoikeuskansleri yhtyi päätöksessään tietosuojavaltuutetun näkemykseen. Oikeudenkäyntiä koskevat perustiedot ovat lähtökohtaisesti julkisia, mutta henkilörekisterilainsäädäntö rajoittaa henkilötietojen luovuttamista. Päätöksen mukaan käräjäoikeudella oli henkilörekisterin pitäjänä ollut  epäselvyyttä henkilötietojen luovutukseen sovellettavasta lainsäädännöstä. Loppukaneettinaan apulaisoikeuskansleri totesi, että itse asiassa käräjäoikeus oli jättänyt  henkilötietolain säännökset kokonaan huomioon ottamatta. Rikosasian asianomistajien tietoja käräjäoikeuden henkilörekisteristä ei olisi saanut luovuttaa. Apulaisoikeuskansleri antoi käräjäoikeudelle huomautuksen lainvastaisesta menettelystä.

5. Edellä mainittu kantelija oli asianajotoimiston yhteydenoton jälkeen itse pyytänyt käräjäoikeudelta kopiot asiakirjoista, joiden mukana hänen tietonsa olivat päätyneet asianajotoimistolle. Käräjäoikeus luovutti hänelle kuitenkin vain osan pyydetystä aineistosta, sillä se katsoi, ettei ole soveliasta toimittaa useiden henkilöiden tarkkoja osoitetietoja ja henkilötunnuksia edes jutun asianomistajalle.

6. Apulaisoikeuskansleri totesi tältä osin, ettei käräjäoikeus ollut menetellyt julkisuuslain mukaisesti. Päätöksessä kiinnitettiin käräjäoikeuden huomiota julkisuuslain 14 §:n 3 momentissa säädettyihin velvoitteisiin ilmoittaa asiakirjan pyytäjälle kieltäytymisen syy, antaa hänelle tieto siitä, että asia voidaan saattaa viranomaisen ratkaistavaksi sekä antaa asiakirjapyyntöön tarvittaessa valituskelpoinen päätös. Käräjäoikeuden menettelyn moitittavuutta kantelijaan nähden korosti päätöksen mukaan se, että asianajotoimiston omia tarkoituksiaan varten tekemään vastaavanlaiseen tietopyyntöön käräjäoikeus oli suostunut.

7. Tapauksen valossa näyttää siltä, että käräjäoikeuksilla on julkisuuslainsäädännön tiimoilta vielä aika paljon opiskeltavaa, vaikka laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) on ollut voimassa lähes parikymmentä vuotta ja laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa (370/2007) melkein 10 vuotta. Mutta ehkä tilanne ainakin Oulussa korjautuu pian, sillä siellä käräjäoikeuden uudeksi laamanniksi nimitettiin muutama kuukausi sitten Antti Savela, joka on kuulunut oikeudenkäynnin julkisuutta koskevan lainsäädännön keskeisiin valmistelijoihin.

Apulaisoikeuskanslerin päätös  4.11.2016