1. Oikeustieteen maisteri, varatuomari Tuukka Vähätalo, 34, väittelee 25.3. Lapin yliopistossa otsikossa mainitusta teemasta, joka käsittelee yhtäältä eurooppaoikeutta ja toisaalta kansallista prosessioikeutta. Väitöskirjan alaotsikkona on "Tutkimus Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja EU-oikeuden vaikutuksista niiden kanssa ristiriitaisten kansallisten tuomioiden lopullisuuteen". Kyseessä on artikkeliväitöskirja.
Julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-302-0
2. Väitöskirja tarkastetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa ylihuomenna perjantaina 25. maaliskuuta klo 12 alkaen - akateeminen vartti tietenkin huomioon ottaen - luentosalissa LS 2. Virallisena vastaväittäjänä toimii Turun yliopiston ja Åbo Akademin emeritusprofessori Allan Rosas, joka tunnetaan parhaiten Euroopan unionin tuomioistuimen pitkäaikaisena tuomarina (2002-2019), ja kustoksena prosessioikeuden professori Mikko Vuorenpää Lapin yliopistosta.
3. Väitöstilaisuutta voi seurana etänä osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/
4. Väittelijä Tuukka Vähätätalo valmistui oikeustieteen maisteriksi (OTM) Turun yliopistosta vuonna 2013. Sen jälkeen hän on työskennellyt viisi vuotta lainvalmistelutehtävissä oikeusministeriössä ja saanut 2015 varatuomarin arvon suoritettuaan tuomioistuinharjoittelun Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa. Hän on suorittanut lakimiesharjoittelun 2015 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa Strasbourgissa ja 2017 Euroopan unionin tuomioistuimessa Luxemburgissa. Nykyisin hän työskentelee asessorina Helsingin hovioikeudessa.
5. Leikkimielisesti voitaisiin sanoa, että perjantaina Rovaniemellä on kyse kolmen kovan turkulaisen kohtaamisesta, sillä sekä väittelijä, vastaväittäjä että kustos ovat vaikuttaneet vahvasti mm. Turussa, missä ovat myös valmistuneet juristeiksi. Allan Rosas ja Mikko Vuorenpää asuvat edelleen Turussa, Tuukka Vähätalo puolestaan Helsingissä.
6. Minun ensimmäinen työpaikani oli muuten Turussa, tarkemmin sanottuna Turun ja Porin lääninhaliuksen yhteydessä toimineessa lääninoikeudessa, ja tuomarinvalan vannoin samalla reissulla Turun hovioikeudessa. Professorina ollessani esiinnyin kaksi kertaa oikeudenkäyntiavustajana Turun hovioikeudessa pidetyssä pääkäsittelyssä, jolloin päämieheni voitti toisen jutun, mutta hävisi toisen.
7. Kun kysymyksessä on nimenomaan Lapin yliopistossa tarkastettavasta väitöskirjasta saaneen todeta, että 20 vuotta kestäneen tuomarinurani jälkeen toimin Lapin oikeustieteiden tiedekunnassa 24 vuotta lainkäytön professorina. Olen Suomen ensimmäinen, mutta samalla viimeinen lainkäytön professori! On siten miellyttävää, että Lapissa julkaistaan edelleen merkittäviä prosessioikeuden väitöskirjoja. Omalta ajaltani siellä tulevat mieleen Sakari Laukkasen (1995), Mia Mari Spolanderin (2007), Antti Tapanilan (2007) ja Timo Saranpään (2010) mainiot prosessioikeuden väitökset, joissa toimin työnohjaajana ja kustoksena.
8. Mutta palatkaamme vielä Tuukka Vähätalon väitökseen. En ole itse ollut milloinkaan innostunut artikkeliväitöskirjoista, mutta Vähätalon tutkimus muodostaa poikkeuksen, sillä hänen kolme teemaa sivuavaa aihetta, joista kaksi on julkaistu Oikeustiede-Jurisprudentia -teoksessa, ovat todella korkeatasoisia. Osin niiden pohjalta kirjoitettu väitöstutkimuksen neljäs osa eli selkeästi pääosa, osoittaa lopullisesti Vähätalon taidot todellisena huippututkijana.
9. Toki erinomaisestakin väitöskirjasta pitää on syytä etsiä edes jokin pieni puute, olkoon se nyt vaikka asiahakemiston puuttuminen. Tosin sen laatiminen artikkeliväitöskirjassa ei ole helppo tehtävä.
10. Jos lukija haluaa perehtyä tarkemmin Tuukka Vähätalon väitökseen, niin hän voi aloittaa sen lukemalla Vähätalon Lapin yliopiston nettisivuilla tutkimuksesstaan julkaiseman oman tiedotteen, kas näin
11. Itse en ole ikinä tavannut Tuukka Vähätaloa enkä tiennyt hänestä paljon mitään. Sen vuoksi olin iloisesti yllättynyt, kun väitöskirjapaketti tipahti postiluukustani reilu viikko sitten. Saatekirjeessään Tuukka kertoi aina arvostaneensa minua prosessualistina ja lausui kiitoksensa siitä merkittävästä panoksesta, jonka olen antanut suomalaiselle prosessioikeudelle ja lainkäytölle. Vau! Jos näin on, niin eihän minun aherrukseni prosessioikeuden saralla ole kait aivan hukkaan voinut mennä!
12. Väitöskirjan saatuani ryntäsin Googleen etsimään tietoja väitöskirjan kirjoittajasta, jolloin törmäsin ensimmäiseksi pianisti Tuukka Vähätaloon. Ihmettelin, että olenkohan nyt oikeassa miehessä, mutta pitihän se lopulta uskoa, että olin. Tuukka Vähätalo on näet paitsi juristi ja oivalllinen oikeustieteen tutkija, myös varsin menestynyt konserttipianisti! Pianontaitajia on ollut juristeissa ennenkin ja on varmasti edelleen. Mieleen tulevat esimerkiksi professori Matti Ylöstalo, joka siviilioikeuden suullisessa tentissä soitteli pianoa Ritarikadun kodissaan heitelleen samalla olkansa yli pirullisia kysymyksiä tenttijöille, sekä Helsingin hovioikeuden presidentti Y.J.Hakulinen, yksi idoleistani tuomarikunnasta. Hakulinen oli vielä presidenttinä, kun itse olin hovioikeudessa viskaalina.
13. Näin on blogijuttu valmis. Onnittelen Tuukkaa hienosta väitöstutkimuksesta!
