360. Esitutkinnan viipyminen. Virkavirhe. Hyvitysesitys. Oikeusasiamies

1. Poliisiviranomaisten, syyttäjien, tuomareiden ja tuomioistuinten tehtävien viivyttely ja ratkaisujen viipyminen ovat ylimpien laillisuusvalvojien työssä jokapäiväistä leipaa. Tuskin mikään muu asia työllistää laillisuusvalvojia enemmän kuin mainittujen ja monien muiden viranomaisten toiminnan viipyminen. Asioiden käsittelyn kohtuuttoman pitkä kesto ja ratkaisujen viipyminen on omiaan nakertamaan pahoin luottamusta viranomaisten ja lainkäyttöelinten toiminnan luotettavuuteen ja asianmukaisuuteen ja aiheuttamaan kärsimystä, haittaa ja vahinkoa viivyttelyn kohteeksi joutuneille ihmisille ja yrityksille.

2. Tässä yksi esimerkkitapaus asiasta.

3. Kantelija arvosteli eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemässään kantelussa poliisin ja syyttäjän menettelyä asiassaan. Hän kertoi tehneensä rikosilmoituksen, koska hänenn miesystävänsä houkutteli ja painosti hänet prostituutioon. Kantelijan mukaan esitutkinta kesti kohtuuttoman pitkään. Hän arvosteli myös sitä, ettei epäiltyä kohtaan käytetty pakkokeinoja. Kantelija katsoi myös, että syyttäjän päätöksessä oli asiavirheitä eikä siinä muun muassa huomioitu riittävästi kantelijan kokemaa häpeää ja pelkoa.

4. Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen antoi päätökseen kanteluun 14.2.2023 (EOAK/388/2022). Päätöksen johtopäätösosassa Jääskeläinen lausui mm. seuraavaa:

EOA Jääskeläinen

5. Minulla ei ole aihetta epäillä sitä, että Helsingin poliisilaitoksella ja nyt kyseessä olevaa rikosasia tutkineessa yksikössä on ollut paljonkin tätä asiaa kiireellisempiä esitutkintoja hoidettavana. Esitutkinta on sinänsä käynnistynyt ripeästi asianomistajan kuulustelulla ja ilmoituksen kirjaamisella.

6. Tämän jälkeen esitutkinnassa on kuitenkin lähes neljän vuoden mittainen ajanjakso (syyskuu 2017 – huhtikuu 2021), jonka aikana ei selvityksen mukaan ole käytännössä suoritettu lainkaan esitutkintatoimenpiteitä. Selvityksistä ei ole poliisilaitoksenkaan mukaan ilmennyt sellaisia konkreettisia syitä, joiden perusteella esitutkinnan voitaisiin katsoa viipyneen jostakin sinänsä ymmärrettävästä ja hyväksyttävästä syystä. Kyseinen esitutkinta ei ole ollut mitenkään laaja eikä myöskään laadultaan vaikea tai suuritöinen. Esitutkintaa ei ole toimitettu ETL 3 luvun 11 §:n mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä. Esitutkinta on viipynyt poikkeuksellisen ja kohtuuttoman pitkään. Totean kuitenkin, että käytettävissä olevan selvityksen perusteella ei ole osoitettavissa, että asian viipyminen olisi vaikuttanut asian lopputulokseen.

– – –

7. Olen edellä katsonut tutkinnanjohtajan ja tutkijan olevan vastuussa esitutkinnan viipymisestä tässä asiassa. He eivät voi siirtää vastuutaan muille, vaikka he tietävätkin, että poliisilaitos seuraa viipyneitä esitutkintoja. Tässä asiassa myös poliisilaitoksen menettely antaa aihetta eräisiin huomioihin.

8. Tapahtunut ei anna hyvää kuvaa viipyneitten juttujen valvonnasta. Poliisilaitos oli pyytänyt puolivuosittain selvityksiä yli 540 päivää esitutkinnassa olleista jutuista. E:ltä oli mm. kyseisestä asiasta pyydetty (ja poliisilaitoksen mukaan saatu) selvitys ainakin 3.1. ja 8.7.2020 sekä 26.1.2021. Kuitenkin esitutkinta on lähtenyt etenemään vasta keväällä 2021. Poliisilaitoksen lausunnossa ei ole esitetty, että sen saamissa selvityksissä olisi peitelty kyseisen esitutkinnan tilannetta. Saaduista selvityksistä ei kuitenkaan käy ilmi, että E:n esimiehet olisivat jotenkin aktiivisesti puuttuneet siihen, että varsin helposti loppuun saatettava esitutkinta suhteellisen vakavassa rikosasiassa oli ollut vuosia kesken. Asianmukaiseen ja uskottavaan valvontaan ja toiminnan johtamiseen kuuluu myös tarvittaviin ja tehokkaisiin korjaustoimenpiteisiin ryhtyminen, kun niihin on aihetta.

9. Lisäksi kiinnittää huomiota, että E:n yli vuoden poissaolon ajaksi jutun tutkinnanjohtajaa ei ole vaihdettu, vaan ”on noudatettu tavanomaisia sijaisjärjestelyjä, niin että toinen tutkinnanjohtaja on sijaistanut E:tä”. Siitä ei ole selvitystä, kuka tämä sijainen on ollut ja onko hänellä ollut käytännössä mahdollisuuksia toimia tehokkaasti tutkinnanjohtajana. Ainakaan esitutkinnassa ei ole tapahtunut tuona aikana mitään. Katson, että näin pitkän poissaolon aikana tulisi tutkinnanjohtaja muodollisestikin nimetä uudestaan (ja kirjata Patja-järjestelmään).

10. Katson, että kantelijan asiassa on edellä esittämälläni tavalla menetelty sekä perustuslain että Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen vastaisesti. Esitän, että Suomen valtio hyvittää kantelijalle tapahtuneen. Viitaten valtion vahingonkorvaustoiminnasta annettuun lakiin lähetän jäljennöksen tästä päätöksestäni Valtiokonttorille. Pyydän sitä ilmoittamaan, mihin toimenpiteisiin hyvitysesitykseni on antanut aihetta.

11. Kantelun tarkoittama esitutkinta ei ole ollut mitenkään laaja eikä myöskään laadultaan mitenkään vaikea tai suuritöinen. Kyse on ollut varsin vakavasta rikosepäilystä. Selvityksistä ei ole ilmennyt sellaisia konkreettisia syitä, joiden perusteella esitutkinnan voitaisiin katsoa viipyneen jostakin hyväksyttävästä syystä. Esitutkinnassa on muun muassa ollut lähes neljän vuoden mittainen ajanjakso, jonka aikana ei selvityksen mukaan ole käytännössä suoritettu lainkaan esitutkintatoimenpiteitä. Esitutkintaa ei ole toimitettu esitutkintalain 3 luvun 11 §:n edellyttämällä tavalla ilman aiheetonta viivytystä, vaan se on viipynyt poikkeuksellisen ja kohtuuttoman pitkään.

12. Edellä kohdassa 3.2.1 esittämilläni perusteilla katson, että (nykyisin eläkkeellä oleva) rikostarkastaja E ja vanhempi rikoskonstaapeli D ovat menetelleet esitutkintalain vastaisesti. Tämän vuoksi annan heille eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 10 §:n 1 momentin nojalla huomautuksen. Lisäksi saatan (nykyisin eläkkeellä olevan) rikosylikonstaapeli F:n tietoon kohdissa 3.2.1 ja 3.2.2 esittämäni käsitykset hänen virheellisestä menettelystään.

13. Kiinnitän vastaisen varalle Helsingin poliisilaitoksen vakavaa huomiota 3.2.1 esittämiini käsityksiin sen velvollisuuksista esitutkintojen keston valvonnassa. Näistä syistä lähetän tämän päätökseni E:lle, D:lle, F:lle ja Helsingin poliisilaitokselle.

14. Kohdassa 3.2.1 ja 3.4 toteamani johdosta lähetän tämän päätökseni Valtiokonttorille. Pyydän Valtiokonttoria ilmoittamaan minulle viimeistään 31.12.2023, mihin toimenpiteisiin esitykseni on antanut aihetta.

15. Oikeusasiamies päätös kokonaisuudessaan on luettavissa tästä linkistä

EOAK/388/2022

338. Oikeuskansleri: Kaksi Katiska-jutun syyttäjää toimi tietyn kysymyksen osalta lainvastaisesti esitutkinnan esiselvityksessä

1. Oikeuskansleri Tuomas Pöysti antoi 28.12.2022 huomautuksen kahdelle Etelä-Suomen syyttäjäalueen erikoissyyttäjälle. Tämä kirjoitus käsittää oikeuskanslerin asiasta antaman tiedotteen. 

2. Syyttäjät olivat virkavelvollisuuksiensa vastaisesti hankkineet kantelijalta tietoja poliisin esiselvitykseen tavalla, joka oli ollut omiaan luomaan vaikutelman esitutkinnan toimittamista koskevien velvoitteiden kiertämisestä. Oikeuskansleri kiinnitti myös toisen erikoissyyttäjän huomiota velvollisuuteen noudattaa julkisuuslain menettelysäännöksiä tietopyynnön käsittelyssä.

3. Selvityksissään syyttäjät ilmoittivat, että kantelijalle lähetetyn viestin tarkoituksena oli vapaamuotoinen tiedustelu eikä tarkoitus ollut saada tietoja tämän oman menettelyn rikosoikeudelliseksi arvioimiseksi. Oikeuskansleri totesi, että tällaista tarkoitusta ei ilmennyt syyttäjien kantelijalle lähettämistä viesteistä. Ulkopuolisen tarkastelijan näkökulmasta viestien tarkoituksena vaikutti olleen tarkoitus saada kantelijalta tietoja poliisin esiselvitykseen, mihin tarkoitukseen syyttäjät vastineen poliisille toimittivatkin. Esiselvityksessä oli selvitetty sitä, oliko rikoksesta epäillyn puolustajana toiminut kantelija syyllistynyt rikokseen uhkailemalla päämiestään. Syyttäjien menettelyn johdosta asiassa tuli vaikutelma, että kyse oli pyrkimyksestä kiertää esitutkintalain säännöksiä ja rikoksesta epäillyn oikeutta olla myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen. Vaikka syyttäjillä ei tällaista tarkoitusta olisi ollutkaan, niin yksinomaan ulkopuoliselle tuleva vaikutelma oli omiaan vaarantamaan luottamusta syyttäjien toiminnan asianmukaisuuteen.

4. Oikeuskansleri piti syyttäjien menettelyä lähtökohtaisesti vakavana virheenä. Menettelyn ongelmallisuutta lisäsi vaikutelma siitä, että syyttäjät olivat menettelyllään pyrkineet selvittämään asianajajan ja tämän päämiehen käymien luottamuksellisten keskustelujen sisältöjä, kun samanaikaisesti toimivat itse vastapuolena syyttäjinä. Asiassa ei kuitenkaan ilmennyt syyttäjien menettelystä aiheutuneen konkreettista vahinkoa.

5. Syyttäjien menettelyn ohella oikeuskansleri otti asiassa tutkittavakseen Helsingin poliisilaitoksessa esiselvityksen toimittaneiden tutkinnanjohtajien menettelyn. Oikeuskansleri saattoi rikoskomisarion tietoon päätöksessä esittämänsä käsitykset esitutkinnan puolueettomuuden varmistamisesta, tutkinnanjohtajan velvollisuudesta neuvotella syyttäjän kanssa esitutkintayhteistyön järjestämiseen liittyvistä kysymyksistä sekä kiinnitti tämän huomiota velvollisuuteen noudattaa julkisuuslain menettelysäännöksiä ja määräaikoja tietopyyntöön vastaamisessa. Lisäksi oikeuskansleri saattoi rikoskomisarion sekä myöhemmin tutkinnanjohtajana toimineen rikostarkastajan tietoon käsityksensä, että viimeistään kantelijan vastineen saapumisen jälkeen polisiin olisi tullut huolehtia siitä, että kantelijalle kerrotaan käynnistyneestä esiselvityksestä, tehdään selkoa hänen oikeuksistaan ja ilmoitetaan annetun vastineen olevan osa poliisin aineistoa.

Oikeuskanslerin päätös OKV/3128/10/2021 (pdf)

6. STT:n  1.1.2023 välittämän uutisjutun mukaan oikeuskanslerilta huomautuksen saaneet syyttäjät ovat  ns. Katiska-vyyhdin erikoissyyttäjät Erkki Huhtala ja Heli Vesaaja ja että kantelun asiasta teki asianajaja Markku Fredman, joka on toiminut yhden Katiska-jutussa epäiltynä olleen henkilön avustajana. Asiasta on kerrottu mm. Yle Uutisissa ja Helsingin Sanomissa.

STT:n uutinen

95. Syyttäjälaitos uudistuu

1. Hallitus antoi eilen 15.3. eduskunnalle esityksen syyttäjälaitoksen organisaation muuttamisesta; Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Syyttäjälaitoksesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 17/2018 vp).  Esityksen mukaan syyttäjälaitoksen organisaatiota uudistetaan siten, että Valtakunnansyyttäjänvirastosta ja sen alaisuudessa toimivista yhdestätoista syyttäjävirastosta muodostetaan yksi Syyttäjälaitos-niminen virasto.

2. Uudistuksen tavoitteena on tehostaa ja yhtenäistää syyttäjälaitoksen toimintaa. Uudistus mahdollistaa myös hallinto- ja tukitehtävien keskittämisen. Valtakunnallinen rakenne antaa  lakiesityksen mukaan aiempaa paremmat edellytykset johtaa syyttäjälaitosta kokonaisuutena sekä käyttää ja jakaa resursseja joustavasti. Samalla voitaisiin paremmin edistää yhdenmukaisia syyttäjäkäytäntöjä ja vastata yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin. Uusien tietojärjestelmien mahdollisuuksia voitaisiin esityksen mukaan yhtenä virastona hyödyntää tehokkaammin.  

3. Esityksen mukaan Syyttäjälaitos muodostuisi keskushallintoyksikkönä toimivasta valtakunnansyyttäjän toimistosta ja viidestä osastoina toimivasta syyttäjäalueesta, joita ovat  Pohjois-Suomi, Itä-Suomi, Länsi-Suomi, Etelä-Suomi ja Ahvenanmaa. Valtakunnansyyttäjän toimisto hoitaisi keskushallinnon tehtävät ja syyttäjäalueet vastaisivat rikosvastuun toteuttamisesta alueellaan. Virastoa johtaisi valtakunnansyyttäjä, joka toimisi edelleen ylimpänä syyttäjänä ja syyttäjien esimiehenä. Uudistuksella ei olisi vaikutusta nykyisten toimipaikkojen tai henkilöstön määrään.

4. Kihlakunnansyyttäjän virkanimike muuttuisi aluesyyttäjäksi; virkanimike kihlakunnansyyttäjä jää siten historiaan. Ahvenanmaalla säilytettäisiin maakunnansyyttäjän virkanimike. Erikoissyyttäjät toimisivat vastedes erikoissyyttäjän virassa, lisäksi olisi apulaissyyttäjiä. Erityissyyttäjiä olisivat edelleen valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies, joiden syyteoikeudesta säädetään perustuslain 110 §:ssä. Valtakunnansyyttäjän toimistossa syyttäjinä toimisivat edelleen apulaisvaltakunnansyyttäjä ja valtionsyyttäjät. 

5. Kaikki virat olisivat Syyttäjälaitoksen yhteisiä ja sijoittuisivat syyttäjäalueelle tai valtakunnansyyttäjän toimistoon. Syyttäjä olisi toimivaltainen syyttäjäntehtävässä koko maassa. Syyttäjäaluetta johtaisi johtava aluesyyttäjä, joka nimitettäisiin virkaansa enintään viiden vuoden määräajaksi.

6. Uudessa syyttäjälaitoslaissa säädettäisiin edelleen syyttäjän tehtävistä, toimivallasta, tiedonsaantioikeuksista, esteellisyydestä, varallaolosta ja asiamiehenä toimimisesta. Nykyinen laki syyttäjälaitoksesta kumottaisiin uudistuksen yhteydessä. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan 31. lokakuuta 2018.

7. Syyttäjien suhteellisen vähäinen määrä on ollut syyttäjälaitoksen suurimpia ongelmia. Syyttäjälaitoksessa on nykyisin noin 370 syyttäjää ja  noin150 muuta henkilökuntaa. Vuosina 2008-2015 syyttäjille saapuneiden rikosasioiden määrä on pysynyt vuositasolla lähes muuttumattomana, vuonna 2016 se hieman laski. Asiamäärässä ei lakiesityksen mukaan odoteta tapahtuvan muutosta vuoteen 2020 mennessä. 

8. Syyteprosentti on laskenut viime vuosina tasaisesti, nykyisin syyte nostetaan noin 67 prosentissa rikosasioita. Keskimääräinen syyteharkinta-aika eri syyttäjävirastoissa on vaihdellut 1,2 - 3,4 kuukauden välillä. Vaativien rikosasioiden keskimääräiset käsittelyajat ovat vaihdelleet 2,9 - 8,2 kuukauden välillä. Syyteharkintaan tulleiden rikosasioiden lisäksi syyttäjät ratkaisivat vuonna 2016 noin 100 000 rangaistusmääräysasiaa. Joulukuussa 2016 voimaan tulleen sakkomenettelylain (754/2010) soveltamisen on arvioitu laskevan syyttäjille saapuvien summaaristen asioiden määrän noin 70 000:een.

9. Rikosasioiden kirjallinen menettely käräjäoikeudessa ja hovioikeuden jatkokäsittelyluvan soveltamisalan laajentaminen ovat keventäneet syyttäjien työtä tuntuvasti. Pitää myös muistaa, että syyttäjä ei johda esitutkintaa, kuten lähes kaikissa muissa Euroopan maissa, vaan ainoastaan "osallistuu" siihen. Tätä voidaan pitää epäkohtana.