251. Tuomareiden nimet salataan median oikeussalijutuissa

 1. Tytti Yli-Viikarin Helsingin käräjäoikeudessa parhaillaan käynnissä olevan oikeusjutun yhteydessä on jälleen kerran voitu panna merkille suomalaiselle medialle ja oikeustoimittajille sangen  luonteenomainen piirre. 

2. Nimittäin oikeudessa jutun käsittelyä seuraavien ja lähes minuutin tarkkuudella verkossa raportoivien oikeustoimittajien haluttomuus kertoa käräjäoikeuden jäsenten, eli oikeudenkäynnin lopputuloksen kannalta hyvin keskeisessä roolissa olevien tuomareiden nimiä. Tämä koskee, ihme kyllä, myös käsittelyssä usein äänessä olevaa oikeuden puheenjohtajaa ja hänen nimeään.

3. Syyttäjän ja asianosaisten avustajien nimet mediassa kyllä kerrotaan ja niitä myös toistetaan käsittelyn edetessä useaan kertaan. Tiedämme siten, että Yli-Viikarin jutussa syyttäjä toimii erikoissyyttäjä Meri Mattila ja asianomistajana olevan VTV:n asiamiehenä asianajaja Petteri Sotamaa. Tytti Yli-Viikarin avustajana on asianajaja Tuomas Aho.

4. Tähän nähden on outoa, että käräjäoikeuden kokoonpanoin kuuluvien tuomareiden tai edes sen puheenjohtajan nimeä ei mainita edes vahingossa kertaakaan! Jos puheenjohtaja tekee tai sanoo istunnossa jotain "painavaa", hänet mainitaan ilman nimeä esimekiksi tyyliin "puheenjohtaja komensi asianosaiset ulos istuntosalista odottamaan julkisuusasiassa annettavaa päätöstä".

5. Muiden maiden median oikeussalijutuissa mainitaan yleensä aina oikeuden puheenjohtajan nimi, toisinaan kaikkien kokoonpanoon kuuluvien jäsenten nimet. Mistä siis yämä suomalaiskansallinen salaaminen voisi johtua? 

6. Kenties siitä, että suomalaiset ja siten myös oikeustoimittajat on opetettu kunnioittamaan tuomareita niin suuresti, ettei heidän nimiään tohdita kertoa, vaan sitä pidettäisiin ehkä jopa jonkinlaisena loukkauksena tuomareita kohtaan. Ehkä toimittajat muistelevat katekismuksen käskyä, jonka mukaan "meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme hänen nimeään turhaan lausu!° Oikeussalissa tuomari olisi nostettu jumalan asemaaan. Hän ei turhia puhu eikä pukise, vaan lausuu mielipiteensä vasta tuomiossa.

7. Syy voi olla osaksi myös siinä, että tuomareita ei saa istunnon alussa kuvata, kuvaaminen on sallittu vain asianosaisten, käytännössä erilaisilla maskeilla tai hupuilla kasvonsa peittäneiden "suurkonnien" osalta. Tästä on kenties päätelty, ettei myöskään tuomareiden nimien mainitseminen oikeussalijutuissa ole sallittua tai sopivaa. Julkisuuslakien mukaan tuomareiden nimet ovat kuitenkin aina julkista tietoa.

8. Yli-Viikarin jutussa jutussa lehdet ja tv-kanavat ovat kertoneet myös Yli-Vikarin puolustukselle asiantuntijalausunnon antaneen professori Matti Tolvasen nimen, mikä on toki paikallaan. Toimittajat ovat samalla kertoneet, mitä Tolvanen on lausunut tietyistä kysymyksistä. Media käyttää professori Tolvasta usein myös oikeusjuttujen kommentoijana, jolloin häntä haastatellaan mediassa lähes viikottain. No, Yli-Viikarin jutussa Tolvanen lienee jäävi kommentaattoriksi.

9. Mahdollisesti oikeustoimittajien pitävät tuomareiden roolia uutisoinnin kannalta niin vähäisenä, ettei heidän nimiensä kertominen ylitä edes uutiskynnystä. Sama koskee tuomiistuinten ratkaisuja, sillä myöskään silloin tuomareiden nimiä ei lehdistössä kerrota.

10. Median uutiskynnyksen on nyt puheena olevassa oikeudenkäynnissä ylittänyt sen sijaan se, mitä kirjoja Yli-Viikari kulloinkin on tuonut mukanaan käräjäoikeuden istuntoon. Niinpä mm. molemmat iltapäivälehdet ja Yle kertovat verkossa tänään, että Yli-Viikari toi istuntoon Anne Morrow Lindbergin kirjoittaman kirjan "Gift from the Sea", jonka Yli-Viikari pitää kuulemma itselleen tärkeänä. 

11. Lienee turha toivoa, että ns. mediatuomarimme ottaisivat oikeustoimittajien kanssa puheeksi tuomareiden nimien ilmoittamisen oikeussalijutuissa. Heillä kun omasta mielestään lienee tärkeämpiäkin keskustelun aiheita, tosin kukaan ulkopuolinen ei tiedä, mistä he keskustelevat.

12. Helsingin käräjäoikeuden kokoonpanoon Tytti Yli-Viikarin ja Mikko Koirasen jutussa kuuluvat käräjätuomarit Petteri Plosila, puheenjohtajana, sekä Timo Niemi ja Laura Kallioinen.

193. Oulun käräjäoikeus. Toimintakertomus 2019

1. Edellisessä blogijtussa käsittelin tuomioistuinten viestintää yleensä ja hieman tarkemmin niiden julkaisemien toiminta- tai vuosikertomusten valossa. Tässä jutussa pohdin hieman käräjäoikeuksien ja erityisesti Oulun käräjäoikeuden muutama päivä sitten julkaisemaa kertomusta vuodelta 2019.

2. Käräjäoikeuksien toimintakertomusten taso vaihtelee paljon. Tilasto- ja numerotietoja esitellään laajasti, mutta niihin kertomusten sisältö yleensä myös loppuu. Parempiakin kertomuksia toki löytyy. Maan suurimman tuomioistuimen eli Helsingin käräjäoikeuden kertomukset ovat verkosta vuodesta 2015 lähtien; sen kertomusta vuoden 2019 ei ole vielä julkaistu.  Oulun käräjäoikeuden toimintakertomukset löytyvät verkosta niin ikään vuodesta 2015 alkaen. Keskityn tässä sen esittelyyn ja kommentointiin.

3. Viikko sitten Oulun käräjäoikeus julkaisi vuoden 2019 toimintakertomuksen.  Se on ulkoasultaan  varsin hyvä, sillä julkaisun teknisestä toteutumisesta eli taitosta ja painosta ovat vastanneet alalla toimivat yritykset. Graafiset esitykset, joita on paljon, helpottavat kertomuksen luettavuutta ja ymmärrettävyyttä. Myös valokuvia on runsaasti mukana.

Toimintakertomus 2019

4. Kertomus alkaa laamanni Antti Savelan yksityiskohtaisella katsauksella tuomioistuimen viime vuoden toimintaan (s. 3-7). Oulun käräjäoikeuden tuomiopiiri laajeni viime vuoden alusta, sillä tuolloin siihen yhdistettiin Ylivieska-Raahen käräjäoikeuden tuopiiiriin kuuluneet kunnat. Nyt tuomiopiiri käsittää koko Pohjois-Pohjanmaan maakunnan. Muutama vuosi aiemmin Oulun käräjäoikeuteen oli liitetty Kuusamon käräjäoikeus. Oulun käräjäoikeuden alueeseen kuuluu nyt yhteensä 30 kuntaa ja kaupunkia. Käräjäoikeuden pääpaikka on Oulu, toinen kanslia (sivukanslia) sijaitsee Ylivieskassa.  Istuntopaikat ovat Oulussa, Ylivieskassa ja Kuusamossa.

5. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, miten suuri on Oulun käräjäoikeuteen kuuluvien kuntien ja kaupunkien asukasluku, tätä julkaisussa ei kuitenkaan kerrotaa. Kertomuksesta saa myös turhaan etsiä maintaa siitä,  monesko Oulun käräjäoikeus on tällä hetkellä käräjäoikeuksien asukaslukuun perustuvassa suuruusjärjestyksessä. Ilmeisesti Oulun käräjäoikeus on rangissa sijalla 6 edellään Helsingin, Länsi-Uudenmaan (aikaisemmin Espoon), Itä-Uudenmaan (Vantaan), Varsinais-Suomen (Turun) ja Pirkanmaan (Tampereen) käräjäoikeudet.

6. On hyvä, että käräjäoikeuden nimenä on edelleen Oulun käräjäoikeus, eikä esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan käräjäoikeus.  Olen ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että kaikkien muidenkin käräjäoikeuksien nimissä olisi tullut pysyä kaupunkien nimissä eikä nimetä käräjäoikeuksia maakuntien mukaan. Mutta minkäs voit, tehty mikä tehty!

7. Käräjäoikeuksien suuruusjärjesystä voidaan  vaihtoehtoisesti mitata myös oikeuteen saapuvien asioiden tai käräjäoikeudessa työskentelevien tuomariden lukumäärän mukaan. Oulun käräjäoikeuden toimintakertomuksessa kerrotaan - ikään kuin ohimmennen - että oikeuden palveuksessa on laamannin lisäksi 31 vakinaisessa virassa olevaa käräjätuomaria; lisäksi ma. käräjätuomareita on viime vuonna ollut eri ajanjaksoina 12.

8. Minusta on hieman outoa, että kertomuksessa mainitaan vain laamannin nimi, muttei lainkaan käräjätuomareiden nimiä; yhdellä sivulla on tosin nimien kera kuva kahdesta käräjätuomarista, jotka ovat toimineet aktiivisesti käräjäoikeuden laatuhankkeiden parissa. Olisi paikallaan, että tuomioistuin ilmoittaa vuosikertomuksessaan kaikkien tuomareiden nimet ja kuvat.  Kertomuksen yhdellä sivuilla esitellään käräjäoikeuden organisaatiota kaaviokuvalla, mutta tässäkään yhteydessä ei ilmoiteta edes osastojen johtajina toimineiden käräjätuomareiden nimiä. -  Todettakoon, että Rovaniemen hovioikeuden toimintakertomuksessa 2018 on mainittu kaikkien tuomareiden ja esittelijöiden nimet.

9. Oulun käräjäoikeudessa oli viime vuonna 15 haastemiestä, 61 käräjäsihteeriä sekä 11 käräjänotaaria. Käräjäoikeuden palveluksessa oli 2019 yhteensä 122 henkilöä. Lautamiehinä toimi viime vuonna 104 henkilöä.

10. Laamanni Antti Savelan katsauksessa ja koko kertomuksessa pääpaino näyttää olevan oikeuteen saapuneiden eri asioiden lukumäärien ja käsittelyaikojen tarkastelussa. Tältä osin tehdään vertailuja  edellisen vuoden tilastotietoihin ja niihin tavoitteisiin, joita eri asioille oli ennakkoon asetettu. Muut käräjäoikeudet ja niiden tuomarit, Rovaniemen hovoikeus ja kenties koko tuomarikunta saattavat olla näistä tilasto- ja numerotiedoista kiinnostuneita, ulkopuolista lukijakuntaa ne sen sijaan kiinnostanevat vähemmän.

11. Tarkastellaanpa hieman mainittuja tilastotietoja ja aloitetaan riita-asioista. Viime vuonna Oulun käräjäoikeuteen saapui 591 laajaa-riita-asiaa, joita ratkaistiin 606 kappaletta. Vuoden lopussa käräjäoikeudessa oli vireillä 295 lajaa-riita-asiaa. Maallikoille ja monille juristeillekin olisi ollut syytä kertoa, mitä laajalla riita-asialla itse asiassa tarkoitetaan. Kyse ei ole tietyn suuruisen rahamäärän ylittävistä asioista, vaan siitä, että kanteessa mainittu asia on asianosaisten kesken riitainen. Laajojen riita-asioiden keskimääräinen käsittelyaika oli 6,4 kuuukautta, yli 12 kuukautta vireillä olevien asioiden osuus oli 14,2 prosenttia kaikista vireillä olevista laajoista riita-asioista.

12. Mielenkiintoista on havaita, miten paljon laajoja riita-asioita ratkaistiin Oulun käräjäoikeudessa käsittelyn eri vaiheissa. Mainituista asioista ratkaistiin pääkäsittelyssä ainoastaan 87 asiaa, eli 14,4 prosenttia, suullisessa valmistelussa 109 asiaa (18 %), kirjallisessa valmistelussa 284 asiaa (48,5 % ja sovittelussa 116 (19,1 %) asiaa. Laajoista riita-asioista peräti 46,9 prosenttia eli 284 asiaa päättyi sovintoon; vuonna 2018 vastaava osuus oli 45,2 prosenttia. Riita-asioiden sovittelu ja sovintoon pyrkiminen on ollut viimeisten 25 vuoden aikana Oulun käräjäoikeudessa "kovassa kurssissa". Tämä on ollut myös pitkään käräjäoikeuden palveluksessa olleen Antti Savelan keskeisenä tavoitteena ja suorastaan intohimona.

13. Oulun käräjäoikeuden ponnistelut sovittelun lisäämiseksi on noteerattu myös valtakunnan tasolla. Suomen Asianajajaliitto myönsi vuonna 2018 käräjäoikeudelle Oikeusteko-palkinnon merkittävästä työstä oikeudenmukaisuuden edistämiseksi.

14. Suomessa on parin kolmen viimeisen vuoden kuluessa vaadittu esimerkiksi Suomen Asianajaliiton, Lakimiesliiton puheenjohtajan, joidenkin tuomareiden sekä oikeusministeriön lainvalmistelijoiden toimesta usein ns. kevennetyn siviiliprosessin käyttöönottoa. Tätä on perusteltu sillä, että riita-asioiden - siis kaikkien riita-asioiden - käsittely kestäisi aivan liian kauan, koska kaikissa asioissa (muka) olisi pakko noudattaa samanlaista menettelymuotoa pääkäsittelyineen päivineen. Olen itse yrittänyt toppuutella näitä pyrkimyksiä ja todennut, että OK:n riita-asioita koskevat säännökset ovat jo nykyisin joustavia ja mahdollistavat siten asian laatuun ja vaikeusasteeseen perustuvan käsittelyn; kaikissa asioissa ei siis suinkaan noudatta samanlaista (raskasta) menettelyä. Olen viitannut esimerkiksi OK 5 luvun 27a §:n säännöksiin siitä, että myös riitainen asia voidaan ratkaista jo kirjallisen aineiston perusteella.

15. Kuten edellä kappaleesta 12 esitetyistä tilastotiedoista ilmenee,  olen ollut oikeassa. Oulun käräjäoikeudessa, kuten varmaan kaikissa muissakin käräjäoikeuksissa, vain todella pieni osa (n. 15-20 %) vireille tulleista laajoista riita-asioista käsitellään ja ratkaistaan "raskaassa menettelyssä" eli pääkäsittelyssä. Valtaosa kyseisistä asioista ratkaistaan, usein sovinnolla, jo kirjallisessa valmistelussa tai viimeistään valmisteluistunnon jälkeen. Erityistä kevennettyä riita-asian oikeudenkäyntiä ei siis tarvita, koska OK:n joustavat säännökset mahdollistavat jo nyt asian laatuun ja vaikeusasteeseen perustuvan käsittelytavan.

16. Käräjäoikeuden toimintakertomuksessa esitellään tilastotietoja myös sen maaoikeusasioissa, hakemusasioissa, yrityssaneerausasioissa, velkajärjestelyasioissa sekä ulosottovalitusasioissa ratkaisemista asioista. Yrityssaneerausasioissa ja ulosottovalitusasioissa Oulun käräjäoikeuden tuomiopiiri käsittää myös Kainuun ja Lapin käräjäoikeuksien tuomiopiirin alueet, toisin sanoen Lapin ja Kainuun käräjäoikeudet eivät käsittele sanottuja asioita lainkaan.

17. Mutta kun puhutaan riita-asiasta ja kaikista Oulun käräjäoikeudessa käsiteltävistä asioista, niin ylivoimaisesti suurimman asiaryhmän modostavat kuitenkin kirjallisessa menettelyssä käsiteltävätä summaariset ja riidattomat riita- eli velkomusasiat. Niisssä asianosaisten kesken ei siis ole riitaa, vaan kysymys on ainoastaan vastaajana olevan velallisen maksukyvyttömyydestä tai - haluttomuudesta. Selkokielellä sanottuna summaarisissa asioissa kyse on saatavien perinnästä.

18. Näitä riita-asioita,  jotka pannaaan vireille OK 5 luvun 3 §:ssä mainituilla kevennetyllä haastehakemuksilla ja päättyvät lähes aina yksipuoliseen tuomioon, oli vuonna 2019 Oulun käräjäoikeudessa 27 764, josta lisäystä edelliseen vuoteen oli 1180 aiaa. Summaaristen asioiden osuus kaikista Oulun käräjäoikeuden käsittelemistä asioista vuonna 2019 oli peräti 74,8 prosenttia. Siis kolme neljännestä käräjäoikeuden kaikista asioista koski riidattomia asioita, joissa on kysymys yksinomaan saatavan perinnästä. Samanlainen tilanne on myös muissa käräjäoikeuksissa.

19. Järkevästi ajatellen riidattomien velkomusasioiden kierrättäminen käräjäoikeuden kautta  ulosottoviranomaiselle täytäntöönpanoa varten on täysin turhaa. Käräjäoikeuksien pitäisi tietenkin keskittyä yksinomaan riitaisten asioiden ja rikosjuttujen käsittelyyn. Ne kuormittavat tarpeettomasti käräjäoikeuksia. Summaariset velkomusasiat ovat lähes aina yksinkertaisia ja helppoja ratkaista, mitä osoittaa esimerkiksi se, että Oulun käräjäoikeudessa viime vuonna käräjäsihteerit ratkaisivat niistä 24 854, käräjänotaarit 1 844 ja käräjätuomarit vain 93 asiaa.

20. Lakia tulisikin kiireesti muuttaa siten, että summaarisia riita-asioita koskevat vaatimukset esitettäisiin käräjäoikeuden asemesta suoraan ulosottoviranomaiselle. Jos vastaaja vastustaisi hakemusta, asia siirrettäsiin riitaisena käräjäoikeuden käsittelyyn. Tätä on viimeisten 20-30 vuoden aikana esitetty monta kertaa, viimeksi vuonna 2014 kahden selvitysmiehen tekemässä ehdotuksessa (Oikeusministeriön selvitysiä ja ohjeita 52/2014). Selvitysmiehinä olivat johtava kihlakunnanvouti Timo Heikkinen ja, yllätys yllätys, Kemi-Tornion laamannina tuolloin ollut Antti Savela. Lähinnä KKO:n vastustuksen vuoksi selvitysmiesten ehdotus ei kuitenkaan edennyt pidemmälle. Nykyisin summaaristen velkomusasioiden käsittely on keskitetty yhdeksään käräjäoikeuteen, joista yksi on Oulun käräjäoikeus. Samalla sähköinen asiointi on tehty niissä pakolliseksi muille kuin yksityisille henkilöille. Käytännössä ko. asioita hoitavat yleensä aina perintätoimistot.

21. Edellä jo mainitsin, että riita-asioiden sovittelu on Oulun käräjäoikeudessa "kovassa kurssissa".  Käräjäoikeuden päällikkötuomari Antti Savela on tullut tunnetuksi sovittelun innokkaana puolestapuhujana. Tämä koskee myös erillistä tuomioistuinsovittelua, johon riita-asia voidaan siirtää, tai joka voidaan käynnistää myös ns. suoralla hakemuksella. Viime vuonna Oulussa riita-asioista siirrettiin tähän sovitteluun 157 asiaa, eli 26 prosenttia kaikista vireille tulleista laajoista riita-asioista; suoria sovitteluhakemuksia tehtiin 45 kappaletta. Lisäksi oli käytössä huoltajuusriitaisuuksia koskeva Follo-sovittelu, johon ohjattiin Oulussa 114 asiaa.

22. Itse suhtaudun tuomioistuinsovitteluun melko skeptisesti mm. sen vuoksi, että siinä ei ole kyse todella aidosta sovittelusta, vaan menettely muistuttaa paljolti oikeudenkäyntiä. Myös sovittelussa asianosaisia avustaa asianajaja tai lupalakimies, joten sovittelu ei ole kovin halpaa "lystiä";  avustajien ajankäyttöön perustuva palkkiolaskutus toimii sovittelussa samalla tavalla kuin oikeudenkäynnissäkin. Tuomioistuinsovittelussa on itse asiassa kysymys sovitteluoikeudenkäynnistä.

23. Varsinaisia rikosasioita Oulun käräjäoikeuteen saapui viime vuonna 3 066 juttua, niitä ratkaistiin 3 231 kappaletta; pakkokeinoasioita oli 465. Rikosjuttujen keskimääräinen käsittelyaika oli 4,0 kuukautta, missä on huomioitu myös kirjallisessa menettelyssä käsitellyt asiat. Suullisessa menettelyssä ratkaistujen rikosasioiden käsittelyaika oli 5,0 kuukautta. Suullisesssa menettelyssä eli pääkäsittelyssä ratkaistujen rikosasioiden osuus oli 55,4 prosenttia ja kirjallisessa menettelyssä käsiteltyjen asioiden puolestaan yllättävän suuri eli 44,9 prosenttia. Rikosjutuista käräjänotaarit ratkaisivat 1 283  ja käräjätuomarit 1 948 asiaa; käräjänotaarit ratkaisivat valtaosan kirjallisessa menettelyssä käsitellyistä jutuista. Lautamiehet osallistuivat myös Oulun käräjäoikedessa yllättävän harvoin rikosjuttujen käsittelyyn eli vain 172 asiassa, joka on 5,8 prosenttia kaikista pääkäsittelyssä ratkaistuista jutuista. Vahvennettua kokoonpanoa käytettiin 14 jutun käsitelyssä; kertomuksessa ei mainita, mitä vahvennetulla kokoonpanolla tarkoitetaan.

24. Vangitttuna olevien syytettyjen rikosasioita käsiteltiin Oulun käräjäoikeudessa viime vuonna ennätyksellisen paljon, tällaisia asioita oli 95. Tämä johtui, kuten kertomuksessa ohimennen mainitaan, Oulussa 2018 ja 2019 tapahtuneesta laajasta seksualirikosten sarjasta, joka herätti myös laajaa valtakunnallista huomiota. Näissä jutuissa syytettyinä olleita ulkomaalaistaustaisia miehiä syytettiin nuoriin tyttöihin kohdistuneista törkeistä raiskauksista ja törkeistä seksuaalisesta hyväksikäytöistä. Käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2019 laajimmasta seksuaalirikossarjasta kahdeksan miestä pitkiin vankeusrangaistuksiin. Uhrina oli sama, tekoaikana 12-13 vuotias tyttö.

25. Lautamiesten panos käräjäoikeuden lainkäytössä näyttää vähenevän Suomessa koko ajan. Kehitystä ei minusta voida minusta pitää hyvänä, eikä kymmenkunta vuotta sitten tehtyä lainmuutosta, jonka mukaan käräjäoikeudet saavat itse päättää, milloin lautamiehet ovat mukana oikeuden kokoonpanossa, järkevänä. Muissa pohjoismaissa alioikeuksien maallikkoedustus on edelleen kunniassa. Ruotsissa lautamiehet lienevät edelleen mukana kaikissa rikosjutuissa, jotka käräjäoikeus käsittelee useamman kuin yhden jäsenen kokoonpanossa; lautamiehet ovat näissä tapauksissa mukana myös hovioikeuden kokoonpanossa.

26. Toimintakertomus sisältää tietoa myös monista muista asioista, joita tässä ei mahdollista käydä läpi yksityiskohtaisesti. Oulun käräjäoikeudessa tuomareiden täydennyskoulutus on ollut aina ja varsinkin laamanni Harri Mäkisen toimikaudelta lähtien tärkeä asia. Tästä kerrotaan myös vuoden 2019 toimintakertomuksessa. Käräjäoikeus on järjestänyt koulutusta myös asianajajien ja syyttäjien kanssa. Toimintakertomuksessa käytetään tältä osin sanontaa "sidosryhmät". Itse vierastan kyseisen käsitteen käyttöä tuomioistuinten toiminnan yhteydessä, sillä riippumattomilla tuomioistuimilla ei voi ole samanlaisia sidosryhmiä kuin esimerkiksi liike-elämällä, kuntasektorilla, yhteisöillä tai viranomaisilla. Minusta olisi parempi yhteistyökumppaneista.

27. Oulun käräjäoikeus on osallistunut myös vuonna 2019 aktiivisesti Rovaniemen hovioikeuspiirin laatuhankkeisiin ja -koulutukseen. Tämä noteerattiin näkyvästi marraskuussa 2019, jolloin Rovaniemen hovioikeudessa vietettiin laatuhankkeen 20 -vuotisjuhlallisuuksia. KKO:n presidentti Tatu Leppänen luovutti tuolloin kaksi KKO-mitalia, toisen Lapin käräjäoikeuden laamanni Jyrki Kiviniemelle ja toisen Oulun käräjäoikeuden laamanni Antti Savelalle. Mitaleita pidetään nähtävillä  käräjäoikeuksien toimitiloissa.

28. Tuomareiden aktiivinen osallistuminen laatuhankkeisiin ja koulutustilaisuksiin on tuottanut myös tulosta, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että Oulun käräjäoikeuden ratkaisuista valitettiin vuonna 2019 hovioikeuteen jonkin verran harvemmin kuin käräjäoikeuksien ratkaisuista keskimäärin Rovaniemen hovioikeuspiirin alueella tai koko maassa. Oulun käräjäoikeuden ratkaisut myös muuttuvat hovioikeudessa keskimääräistä harvemmin. Tätä koskevat tilastotiedot esitellään vuosikertomuksessa.

29. Oulun käräjäoikeudessa tuntuvat asiat ylipäätään olevan varsin hyvin. Ei siis mikään ihme, että laamanni Savela tuntuu oikein hyrisevän tyytyväisyyttä käräjäoikeuden tuomareiden ja koko henkilökunnan työtä ja toimintaa esitellessään.

30. Hieman huonosti käräjäoikeuden toiminnan kannalta on kuitenkin kaksi asiaa. Ensinnäkin käräjäoikeuden toimitilat ovat kärsineet jo pitkään sisätilaongelmista siinä määrin, että osalle henkilökuntaa on jouduttu etsimään väistötoimitiloja. Myös käräjiä on istuttu kolmessa väistötilasalissa. Uusi oikeustalo on kuitenkin suunnitteilla ja sen rakennustyöt pääsevät alkamaan vielä tänä vuonna. Uuden oikeustalon, jonne muuttavat aikanaan myös paikallinen hallinto-oikeus ja syyttäjävirasto, on määrä olla valmis vuonna 2022.

31. Toisena huolenaiheena laamanni Antti Savela mainitsee kertomuksessa AIPA- asiankäsittelyjärjestelmän edelleen viivästymisen. Se tosin ehdittiin ottaa hakemusasioissa käyttöön vuonna 2019, mutta järjestelmässä ilmenneiden puutteiden takia siitä on jouduttu toistaiseksi  luopumaan. AIPA:n viivästymisen on kerrottu johtuvan rahapulasta ja siitä, että pätevät koodarit siirtyvät muualle. Digitaaliseen ja paperittomaan oikeudenkäyntiin siirtyminen, joka on ollut myös yksi laamanni Antti Savelan tavoitteista, antaa siis yhä edelleen odottaa tuloaan.

32. Oulun käräjäoikeus on liittynyt 2018 Twitterin käyttäjäksi ensimmäisenä käräjäoikeutena Suomessa. Tästä ei vuoden 2019 kertomuksessa ole mainintaa, mutta asiaa on esitelty aiemmin  näyttävästi käräjäoikeuden palvelusivulla verkossa.

33. Laamanni Antti Savela on julkaissut käräjäoikeuden palvelusivulla kolme blogijuttua, jotka käsittelevät lähinnä käräjäoikeuden hallintoa ja tuomiopiirin laajennusta. Olisi suotavaa, mikäli mahdollista, että hän ehtisi ottaa blogissaan kantaa myös käräjäoikeuden lainkäyttöä koskeviin ajankohtaisiin kysymyksiin. Verkkosivulla käräjäoikeus voisi julkaista nykyistä paljon useammin tiedotteita merkittävissä asioissa antamistaan tuomioista; nyt siellä on ainoastaan yksi tällainen tiedote.

34. Tuskin mitään käräjäoikeuden toimintaa koskevaa katsausta voidaan nykyisin päättää ottamatta kantaa uuteen muoti-ilmiöön eli mediatuomareihin. Lienee sanomattakin selvää, että uudistushaluinen Oulun käräjäoikeus on myös tässä toiminnassa aktiivisesti mukana. Se on vuonna 2018 nimennyt keskuudestaan kaksi mediatuomaria, joista toinen vastaa toimittajien riita-asioita ja toinen puolestaan rikosasioiden käsittelyä koskeviin kysymyksiin. Itse suhtaudun (myös) mediatuomari-ilmiöön skeptisesti. Toistaiseksi sillä ei ole minusta saatu juuri mitään uutta aikaan. Toistaiseksi siis paljon melua melko tyhjästä, sanoisin. Saa nähdä, mitä tapahtuu jatkossa.

35. Yleiskuva Oulun käräjäoikeuden toimintakertomuksesta 2019 on varsin positiivinen. Jatkossa toivoisi, että toimintakertomuksessa tehtäisiin tarkemmin selkoa joistakin oikeuden kertomusvuonna käsittelemistä jutuista tai menettelyä koskevista epäkohdista, jotka voitaisiin lainsäädännöllä korjata. Nyt käräjäoikeus olisi esimerkiksi voinut kertoa edellä jo mainitusta Oulun seutua ja koko Suomea  järkyttäneestä laajasta seksuaalirikossarjasta, jonka käsittelystä käräjäoikeus selvisi epäilemättä hyvin.

192. Tuomioistuinten viestinnässä parannettavaa

1.  Ihmiset saavat käytännössä tietoa tuomioistuinten toiminnasta ja ratkaisuista lähinnä median (tiedotusvälineiden) välityksellä. Sanomalehdissä sekä radio- ja tv-kanavilla kerrotaan merkittävistä ja julkisuutta herättävistä oikeudenkäynneistä ja tuomioistuinten päätöksistä.

2. Tuomioistuimet itse viestivät omilla verkkosivuillaan oikeudenkäynneistä ja niissä annetuista  tuomioista ja päätöksistä. Julkisuuslaki (621/1999) velvoittaa tuomioistuimia edistämään avoimuutta ja tiedottamaan toiminnastaan oma-aloitteisesti (19 ja 20 §).

3. Korkeimman oikeuden (KKO) ja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ennakkopäätökset saatetaan yleisön tietoon julkaisemalla ne ratkaisun  antamispäivänä tuomioistuimen verkkosivuilla. Lisäksi ylimmät  oikeudet julkaisevat verkossa ennakkopäätöksiä ja valitusluparatkaisuja koskevia tiedotteita. Myös erityistuomioistuimet (markkinaoikeus, vakuutusoikeus ja työtuomioistuin) harjoittavat samanlaista  tiedotustoimintaa, ja sama koskee, tosin vähäisemmässä määrin, myös hallinto-oikeuksia ja hovioikeuksia. Käräjäoikeuksien kohdalla ko. viestintä on ollut toistaiseksi melko vähäistä.

4. KKO:n ja KHO:n ennakkopäätöksiä ja muita ratkaisuja samoin kuin muiden tuomioistuinten päätöksiä on jo pitkään julkaistu oikeudellisen aineiston internet-palvelu Finlexissä. Sieltä löytyvät siis myös kaikkien erityistuomioistuinten sekä hallinto-oikeuksien ja hovioikeuksien ratkaisuja. Jokainen tuomioistuin päätää itse, mitä ratkaisuja ne julkaisevat Finlexissä. Tästä johtuu, että hovioikeuksien ratkaisuja julkaistaan, ehkä osin resurssien puutteesta, Finlexissä vain harvoin. Tätä epäkohtaa on kummasteltu jo kauan, mutta siihen ei ole vain saatu aikaan tarvittavaa kohennusta; hovioikeuksista eniten Finlex-ratkaisuja julkaisee nykyisin Helsingin hovioikeus. Puutteena on pidettävä myös sitä, ettei käräjäoikeus julkaise Finlexissä ratkaisujaan. Käräjä- ja hovioikeudet lähettävät kyllä pyydettäessä ratkaisujaan, jos vain joku hoksaa tilata niitä.

5. Tuomoistuinten tiedotustilaisuudet ovat Suomessa hyvin harvinaisia. Muualla on usein tapana, että tuomioistuin pitää merkittävässä asiassa annetun tuomion julkistamisen yhteydessä tilaisuuden, jossa  ratkaisun antaneen kokoonpanon puheenjohtaja selostaa ratkaisun sisältöä ja vastaa toimittajien kysymyksiin. Näin ei Suomessa tapahdu.  Meillä on, ikävä kyllä, yleistynyt käräjä- ja hovioikeuksissa julkisuusperiaatteen kannalta outo käytäntö, jonka mukaan kaikissa vähänkin laajemmissa tai vaikeammissa asioissa tuomio annetaan ns. kansliatuomiona, jolloin ratkaisu lähetetään oikeuden kansliasta asianosaisten avustajille ja syyttäjlle. KKO:n ja KHO:n ratkaisut annetaan aina tuomioistuimen kansliasta.

6. Jotkut tuomioistuimet, aluksi KKO ja KHO, ovat viime vuonna avanneet käyttäjätilin Twitterissä. Hovioikeuksista Twitterissä näyttäisi olevan ainoastaan Helsingin hovioikeus. Käräjäoikeuksista Twitteriin liittyi 2019 ensimmäisenä Oulun käräjäoikeus.  Myöhemmin saman liikkeen teki Varsinais-Suomen käräjäoikeus. KKO ja KHO tiedottavat Twitteristä lähinnä ennakkopäätöksistään, mutta myös siitä, mitä muuta huomionarvoista niiden toiminnassa on tapahtunut. KKO:n twittertili on houkutellut tuplasti enemmän seuraajia kuin KHO:n vastaava tili, lukumäärät ovat tätä kirjoitettaessa 6208 (KKO) ja 2928 (KHO).

7. Muutamilla tuomareilla on oma Twitter-tili, joissa kerrotaan lähinnä small talk -tyyliin kuulumisia ja joskus myös hieman vakavampaankin asiaa. KKO:n jäsenistä Twitterissä näyttäisi olevan kolme ja KHO:n puolestaan yksi jäsen. Osa näistä tuomareista on mediatuomareita. Mediatuomareihin kuuluu lähinnä käräjäoikeustuomareita, joiden tehtävänä on auttaa tiedotusvälineitä ja niiden oikeustoimittajia ymmärtämään entistä paremmin tuomioistuinten toimintaa ja ratkaisuja. Mediatuomari-idea rantautui Suomeen pari vuotta sitten Ruotsista. On vaikea tässä vaiheessa vielä sanoa, mikä merkitys mediatuomareilla tulee olemaan. Oma käsitykseni on, että heidän panoksensa olisi käytännössä jäänyt melko vähäiseksi, mutta mediatuomarit itse ovat tästä asiasta varmaankin toista mieltä. Kokeneiden oikeustoimittajien ammattitaitoon ja -etiiikaan voi minusta luottaa ilman mediatuomareiden panostakin.

8. Kattavan yleiskuvan eri tuomioituinten toiminnasta voi saada vuosi- tai toimintakertomuksista, jollaisen jokainen tuomioistuin nykyään julkaisee verkossa. Aika harvat ihmiset ovat  luultavasti niihin tutustuneet. Kertomusten taso vaihtelee, kuten arvata saattaa, laidasta laitaan. KKO:n ja KHO:n toimintakertomukset tunnetaan parhaiten, mutta melko hyvän käsityksen saa myös markkinaoikeuden, vakuutusoikeuden ja työtuomioistuimen vuosikertomuksista. Hovioikeudet eivät ole toistaiseksi kiinnittäneet, ehkä jälleen resurssien puutteesta, riittävästi huomiota kertomustensa ulkoasuun. Tässä suhteessa hallinto-oikeuksien kertomukset ovat parempia. Poikkeuksena edellä mainitusta kuitenkin Rovaniemen hovioikeus, jonka julkaisemien toimintakertomusten ulkoasun suunnittelu on annettu graafikon tehtäväksi.

9. Jos vertailee suomalaisten tuomioistuinten toimintakertomuksia esimerkiksi ruotsalaisten tuomioistuinten vastaaviin julkaisuihin, saa vaikutelman, että Suomessa olisi vielä aika paljon parannettavaa, mitä tulee kertomusten sisältöön ja ulkoasuun. Meillä  kertomukset sisältävät kyllä runsaasti yksityiskohtaisia tilasto- ja numerotietoja esimerkiksi käsiteltävien asioiden lukumääristä ja käsittelyajoista. Mutta suurta yleisöä nämä nippelitiedot tuskin kovin paljon kiinnostavat. Ruotsalaisten oikeuksien kertomukset ovat informatiivisempia mitä tulee esimerkiksi tuomioistuimen eri asioissa omaksumiin käsittelytapohin. Niihin sisältyy usein tuomarieden laatimia kirjoituksia ko. asioista, eikä kertomuksissa tyydytä vain tilastotietojen kalseean esittelyyn, kuten Suomessa tapahtuu. Ruotsin ja Norjan ylimpien oikeuksien vuosikertomuksissa esitellään oikeuden kaikki jäsenet eli tuomarit valokuvien kera, kun taas Suomessa tyydytään yleensä kertomaan ainoastaan päällikkötuomarin nimi ja toteaamaan, kuinka monta tuomaria tuomioistuimessa työskentelee.

10. Suomessa olisi paljon petrattavaa, jotta tuomioistuinten vuosi- tai toimintakertomukset saataisiin nykyistä paremmiksi, mikä lisäisi yleisön tuomioistuinten toimintaa kohtaan tuntemaa kiinnostusta ja luottamusta. Pitäisi miettiä ensinnäkin sitä, keitä kaikkia varten toimintakertomuksia oikeastaan laaditaan. Vaikuttaa siltä, että Suomessa tuomioistuimet laativat toimintakertomuksia lähinnä tuomioistumissa työskenteleville tuomareille, asianajajille ja syyttäjille sekä muille tuomioistuinten toiminnasta kiinnostuneille lakimiehille. Hyvä niinkin, mutta itse asiassa kertomusten tehtävänä olisi tuottaa tietoa ja viestiä tuomioistuinten asioista ennen muuta  "kaikelle kansalle" eli suurelle yleisölle. Jos tämä pidettäisiin mielessä, toimintakertomusten sisältö olisi luultavasti hieman erilainen kuin nyt.

126. Kansliatuomioista Suomessa ja Ruotsissa

                            Svean hovioikeuden tiedotustilaisuus tänään

1. Käräjäoikeuden tuomio voidaan  julistaa pääkäsittelyn päätyttyä heti, kun oikeuden jäsenten neuvottelu (päätösneuvottelu) ratkaisun sisällöstä on päättynyt. Julistaminen tarkoittaa ratkaisun sisällöstä kertomista tai selostamista saapuvilla oleville asianosaisille ja heidän avustajilleen sekä paikalla kenties olevalle yleisölle. Tuomion julistaminen toteuttaa oikeudenkäynnin julkisuutta.

2. Muutoksenhakutuomioistuinten eli yleisten tuomioistuinten osalta hovioikeuden ja korkeimman oikeuden tuomiot sen sijaan annetaan yleensä aina kirjallisina tuomioistuimen kansliasta ja näin tehdään myös silloin, kun asiassa on toimitettu pääkäsittely tai (KKO:ssa) suullinen käsitely; tällöin ratkaisusta käytetään tai voidaan käyttää nimikettä kansliatuomio. Monimutkaisissa ja laajoissa asioisssa myös käräjäoikeus voi antaa kansliatuomion.

3. Käräjäoikeuden kansliatuomio on annettava pääsäännön mukaan 14 päivän ja hovioikeuden tuomio 30 päivän kuluessa pääkäsittelyn päättymisestä. Jos näiden määräaikojen noudattaminen ei ole  erityisestä syystä mahdollista, tuomio on annettava "niin pian kuin mahdollista". Käsittelyn päättyessä käräjäoikeudessa saapuvilla oleville asianosaisille on ilmoitettava tuomion antamispäivä. Vastaavaaa säännöstä ei ole annettu hovioikeuden kansliatuomion osalta, mikä vaikuttaa oudolta.

4. Käytännössä kansliatuomiosta on tullut vähänkin laajemmisssa tai vaikeammissa asioissa myös käräjäoikeuksien osalta pääsääntö, vaikka tämä ei toki ole ollut lainsäätäjän tarkoitus. Kansliatuomion antamisessa käräjä- ja hovioikeudet eivät läheskään aina noudata edellä mainittuja määräaikoja, vaan ne ylitetään usein monilla viikoilla tai jopa kuukausilla. Ylimmät laillisuusvalvojat eivät ole saaneet tuomioistuimia ko. suhteessa "kuriin" eivätkä hovioikeudet ole välittäneet valvoa, noudattavatko käräjäoikeudet tässä kohdin lakia; näin siksi, etteivät hovoikeudet itsekään noudata ko. aikoja.

5. Kansliatuomio toimitetaan asianoaisten asiamiehille tai avustajille yleensä sähköpostin välityksellä. Tuomion antamispäivänä ratkaisun tekemiseen osallistuneet tuomarit eivät ole  saapuvilla. He ovat usein ikään kuin varmuuden vuoksi poistuneet hyvissä ajoin tuomioistuimen toimitiloista ulos, kotiin tai lomanviettoon. Heitä ei saa kiinni mistään eikä tuomioistuimesta löydy ketään, joka voisi tai haluasi vastata asianosaisten tuomion sisältöä koskeviin kysymyksiin. Kansliatuomio annetaan usein iltapäivällä vähän ennen tuomioistuimen aukioloajan päättymistä,  toisinaan perjantai-iltapäivänä.

6. Olen usein - myös blogijutuissani - ihmetellyt ja toisinaan jopa kauhistellut tuomioistuinten  kansliatuomion antamisintoa ja edellä mainittujen määräaikojen reipasta ylittämistä.  Olen suositellut, että käsittelyyn osallistuneet jäsenet, tai ainakin joku heistä, olisi saapuvilla tai tavattavissa, kun kansliatuomio annetaan, jolloin hän voisi selostaa lyhyesti tuomion sisältöä ja vastata asianosaisten tai median esittämiin kysymyksiin. Kansliatuomiokin on toki mahdollista "julistaa" pääkohdittain oikeuden istuntosalissa, jossa asianosaisilla olisi tilaisuus olla saapuvilla. Tämä edistäisi oikeudenkäynnin julkisuuden toteutumista nykykäytäntöä huomattavasti paremmin. Nykyinen käytäntö tuntuu oudolta. Ei vaikuta oikein asianmukaiselta, että juttua käsitelleet ja tuomion tuomion sisällöstä vastaavat tuomarit luikkivat ikään kuin karkuun ("lipettiin") tai eivät ole tavoitettavissa, vaan jättävät tuomion antamisen tuomioistuimen kansliaväen tehtäväksi.

7. Ruotsin oikeudenkäyntilaissa (Rättegångsbalken 30 luv. 7 §) kansliatuomiosta on annettu vastaavanlaiset säännökset kuin Suomessakin (OK 24:8 ja 17). Tuomioistuimen on annettava kansliatuomio vangitun vastaajan jutussa viikon kuluessa pääkäsittelyn päättymisestä ja muissa asioissa viimeistään 14 päivän kuluessa sanotusta ajasta; laissa ei ole mainintaa mahdollisuudesta pidentää ko. aikoja.  

8. Ruotsissa näyttää olevan tietyissä tapauksissa käytäntönä, että asiaa käsitelleet ja tuomion antaneet tuomarit tai joku heistä on tuomioistuimessa saapuvilla kansliatuomiota annettaessa. Tällöin tuomari selostaa tuomion lopputulosta ja perusteluja, eli toimii juuri siten, kun olen edellä kappaleessa 6 ja vuonna 2010 ilmestyneessä kirjassa Virolainen - Martikainen, Tuomion perusteleminen (s. 137) suositellut tuomareiden tekevän myös Suomessa.

9. Esimerkkinä mainitusta käytännöstä voidaan mainita Ruotsissa viime aikoina laajaa julkista huomiota herättänyt rikosjuttu, jossa syytettynä on ollut 72-vuotias tunnettu kulttuurivaikuttaja ("kulturprofilen") Jean-Claude Arnault. Häntä syytettiin syyskuussa Tukholman käräjäoikeudessa alkaneessa oikeudenkäynnissä lokakuussa ja joulukuussa 2011 tehdystä kahdesta raiskauksesta, jotka olivat kohdistuneet samaan naiseen.

10. Tapahtumasarja sai alkunsa marraskuusssa 2017 Dagens Nyheter -sanomalehdessä julkaistusta jutusta, jossa 18 naista kertoi Arnaultin ahdistelleen heitä seksuaalisesti. Tämän jälken kahdeksan naista teki teoista rikosilmoituksen. Syyte nostettiin kahdesta teosta, jotka olivat kohdistuneet samaan naiseen; muiden tekojen syyteoikeus oli ehtinyt vanhentua. Syytteen mukaan Arnault oli lokakuussa 2011 pakottanut naisen suuseksiin ja joulukuussa samana vuonna yhdyntään. A. vangittiin syyskuussa.

11. Tukholman käräjäoikeus ratkaisi asian 1.10.2018 antamallaan kansliatuomiolla. Se hylkäsi syytteen jälkimmäisen syytekohdan osalta, mutta luki A:n syyksi lokakuussa 2011 tapahtuneen suuseksiin pakottamisen. Oikeus määräsi rangaistukseksi kaksi vuotta vankeutta. Arnault velvoitettiin maksamaan uhrille vahingonkorvausta 115 000 kruunua. Hänet määrättiin pidettäväksi edelleen vangittuna.

12. Tuomion antamisen yhteydessä käräjäoikeus piti tiedotustilaisuuden. Siinä oikeuden puheenjohtajana toiminut tuomari Gudrun Anteman selosti tuomiota medialle. Hän totesi mm., että  näyttöä oli harkittu hyvin huolellisesti  ja että oikeus oli pohtinut myös mahdollisuutta lieventää tuomittua rangaistusta Arnaultin korkean iän takia. Lievennykseeen ei kuitenkaan nähty perustetta

13. Syyttäjä, asianomistaja ja Arnault valittivat tuomiosta Svean hovioikeuteen; Arnault vaati käräjäoikeuden tuomion kumoamista näytön riittämättömyyden perusteella. Hovioikeus toimitti pääkäsittelyn, jossa kuultiin uutena todistajana mm. Arnaultin puolisoa kirjailija Katarina Frostensonia, joka on Ruotsin Akatemian jäsen.

14.  Hovioikeus ilmoitti 27. marraskuuta, että se antaa tuomion tänään 3. joulukuuta kello 14 istuntosalissa 14. Hovioikeus kertoi pitävänsä tuomion antamisen yhteydessä tiedotustilaisuuden, jossa oikeuden puheenjohtaja hovioikeudenlaamanni Lars Dirke ja hovioikeudenneuvos Marianna Lisajko selostavat tuomion sisältöä ja vastaavat tiedotusvälineiden edustajien kysymyksiin.

15. Tänään antamallaan tuomiolla hovioikeus luki Arnaultin syyksi myös toisen eli joulukuussa 2011 tehdyn raiskauksen. Hovioikeus katsoi mm. asianomistajan ja jutussa kuultujen todistajien kertomuksiin viitaten, ettei A:n syyllisyydestä ollut ko. teon osalta jäänyt järkevää epäilyä. Hovioikeus tuomitsi A:n siten kahdesta raiskauksesta ja määräsi rangaistukseksi 2,5 vuotta vannkeutta. Rangaistusta lieventävinä seikkoina hovioikeus otti huomioon sen, että rikosten tekemisestä on kulunut jo pitkä aika, eli noin kuusi vuotta, ja että Arnault on iäkäs henkilö.

Hovioikeuden tiedote

16. Svean hovioikeudessa pidettiin sen viikkoa aikaisemmin lupaama tiedotustilaisuus. Yllä olevassa kuvassa keskellä istuu asiassa puheenjohtajana toiminut hovioikeudenlaamanni Lars Dirke. Voidaan todeta, että Ruotsissa tuomioistuimet toimivat selvästi nopeammin ja tehokkaammin kuin Suomessa. Arnaultin  juttua aletiin käsitellä käräjäoikeudessa syyskuussa ja nyt 3. joulukuuta jutussa saatiin hovioikeuden tuomio. Syytetyn asianajaja  Björn Hastig ilmoitti tänään, että tuomiosta haetaan valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.

17. Hovioikeuden ko. tuomiota voidaan kutsua kansliatuomioksi, sillä se on annettu pääkäsittelyn päättymisen jälkeen. Tapauksesta ilmenee, että myös tällöin annettava tuomio voidaan julistaa eli selostaa julkisessa tilaisuudessa lopputuloksen lisäksi myös ratkaisun pääasialliset perusteet. Tämä edistää oikeudenkäynnin aitoa ja tosiasiallista julkisuutta paljon paremmin kuin omalaatuinen suomalainen käytäntö, jossa tuomion antaminen merkitsee vain tuomiosta tehtyjen kopioiden jakelua asianosaisille, medialle ja muille asiasta kiinnostuneille.

18. Erityisesti on huomattava ruotsalaisten tuomioistuinten mediaa kohtaan osoittama   tiedottamisalttius. Suomessa tuomioistuimet eivät ole ilmeisesti juuri koskaan pitäneet tuomion julistamisen ja antamisen yhteydessä tiedotustilaisuutta. Valtakunnanoikeus julisti 1990-luvulla Juhantalo-jutussa antamansa tuomion; sen luki oikeuden sihteerinä tai esittelijänä toiminut Kari Kitunen. KKO julkaisee nykyisin tiedotteita merkittävistä ratkaisuistaan, mutta ne ovat hyvin suppeita; tuomioita koskevia tiedotustilaisuuksia KKO ei taida olla vielä tähän mennessä pitänyt.

19. Olen ymmärtänyt, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin samoin kuin EU-tuomioistuinkin selostavat ainakin merkittävimmät ratkaisunsa julkisessa eli yleisölle tarkoitetussa tilaisuudessa, jossa ovat saapuvilla kaikki ratkaisun tekemiseen osallistuneet tuomarit. Tuomioiden julistaminen lienee tavallista myös useiden maiden ylioikeuksissa ja ylimmissä oikeuksissa.

20. Suomalaisten tuomioistuinten käytännöissä ja menettelytavoissa on monessa suhteessa ja kohtaa kehittämisen ja korjaamisen varaa; näiden epäkohtien lista on hirmuisen pitkä.  Yksi epäkohta liittyy kansliatuomion runsaaseen käyttämiseen ja  tuomion antamiselle laissa säädettyjen määräaikojen tuntuvaan ylittämiseen. Meillä ei haluta ymmärtää, mitä kaikkia seikkoja oikeudenkäynnin tosiasialliseen julkisuuteen kuuluu.

Vangittu Jean-Claude Arnault tuotiin marraskuussa hovioikeuden pääkäsittelyyn

109. Lisää mediatuomareita

1. Tänään on tiedotettu, että Oulun käräjäoikeudessa, Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa ja Rovaniemen hovioikeudessa käynnistetään mediaryhmätoiminta. Helsingin käräjäoikeudessa vastaava toiminta on aloitettu jo aikaisemmin tänä vuonna. Näiden neljän tuomioistuimen yhteistyöllä lähdetään nyt muodostamaan valtakunnallista mediavastuutuomareiden verkostoa, joka palvelee mediaa koko maassa. Oikeusministeriö ei ole hankkeessa mukana.

2. Olen kirjoittanut aiemmin mediatuomareista blogijutussa numero 94/8.4.2018 otsikolla Mediatuomarit tulevat. Katso myös blogijuttua numero 75, joka on julkaistu 23. marraskuuta  2017.

3. Mediavastuutuomareiden tarkoituksena on tukea mediaa tarjoamalla toimittajille taustatietoa oikeusjärjestelmästä, tuomioistuinten toiminnasta ja oikeuskäytännöistä sekä tuoda tuomioistuinten työn näkökulmaa esiin mediassa.


4. Vastuutuomarit esiintyvät mediassa itsenäisinä asiantuntijoina. He eivät ota kantaa tuomioiden oikeellisuuteen tai kommentoi omia asioitaan. Yksittäisen käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa vireillä olevan asian tiedottamisesta vastaa oikeudenkäynnin puheenjohtaja, eivätkä mediavastuutuomarit kommentoi yksittäisiä asioita.


5. Samankaltaisia järjestelmiä on jo käytössä esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Alankomaissa, ja toiminta on nähty hyödyllisenä sekä tuomioistuinten että median kannalta. Vastuutuomarit helpottavat median työtä etenkin monimutkaisissa tapauksissa. Tämä vähentää myös käräjäoikeuteen ja hovioikeuteen kohdistuvien kyselyiden määrää ja näin helpottaa tuomioistuinten työtä.


6. Oulun käräjäoikeuden laamanni Antti Savela ja Varsinais-Suomen käräjäoikeuden laamanni Martti Juntikka pitävät tärkeänä, että tuomioistuimissa voidaan palvella yleisön tiedontarpeita aikaisempaa paremmin.Heidän mielestään oikeudenkäynnin julkisuus toteutuu käytännössä median kautta. On yhteinen etu, että toimittajien ja tuomioistuinten välinen yhteistyö on hyvää, toteavat laamannit.

7. Rovaniemen hovioikeuden presidentti Marianne Wagner-Prenner pitää hovioikeuden osallistumista mediaryhmän toimintaan tarpeellisena, koska hovioikeus voi tukea mediaa erityisesti muutoksenhakuun liittyvien kysymysten käsittelyssä.

8. Helsingin käräjäoikeuden laamanni Tuomas Nurmi on tiedotteen mukaan tyytyväinen, että Helsingin käräjäoikeuden lisäksi nyt myös muut tuomioistuimet ovat lähteneet mukaan mediavastuutuomaritoimintaan. Hänestä mediaryhmän toiminnasta on saatu Helsingissä myönteisiä kokemuksia niin median taholla kuin käräjäoikeudessakin.

9. Toimintaan on tarkoitus ottaa mukaan vielä lisää tuomioistuimia. 

10. Oulun käräjäoikeudessa mediatuomareina toimivat käräjätuomarit Janika Kaski ja Ahti Konttori, Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa tuomarit Marjukka Hassel, Mika Herhi, Valtteri Kartio ja Katja Mäki sekä Rovanimen hovioikeudessa hovioikeudenneuvos Seppo Hyartt sekä Helsingin käräjäoikeudessa käräjätuomarit Nina Immonen ja Petra Spring. 

11. Kuten olen blogijutussa numero 94, joka on siis julkaistu 8. maaliskuuta 2018, kertonut (kappale 9), olen alioikeuden päällikkötuomarina aikoinaan toimiessani harrastanut jo 80-luvulla aika paljon samanlaista tiedotustoimintaa, josta nyt mediatuomarijärjestelmässä on itse asiassa kyse. 

12. Haluan tässä yhteydessä motkottaa hieman tuomioistuinten ja erityisesti käräjäoikeuksien luvattoman huonosta ja passiivisesta tiedottamisesta. Viittaan tämän osalta em. blogikirjoituksen kappaleessa 18 kirjoittamaani. Toivottavasti tilanne nyt pikku hiljaa paranee, olisi nimittäin jo korkea aika. Mediatuomarijärjestelmä ei korvaa tuomioistuinten tehokasta tiedotusta.
 

94. Mediatuomarit tulevat

1. Oikeusjutuilla ja etenkin rikosuutisilla on merkittävä asema tiedotusvälineiden toiminnassa. Päivä- ja erityisesti iltapäivälehdet sekä radio- ja tv-kanavat kertovat joka päivä huomiota herättävistä ja ihmisten mieliä kuohuttavista rikostapauksista ja niiden käsittelystä esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä.

2. Oikeusasioista uutisoivat toimittajat turvautuvat usein lainopillisen koulutuksen saaneiden asiantuntijoiden apuun. Juristiprofessoreiden haastattelut näyttävät olevan tällöin avainasemassa. Professoreiden lausunnoilla toimittaja saa koko sivun mittaisen juttunsa melko vaivattomasti tehtyä. Professoreita on tapana kutsua mediassa nimikkeellä "oikeusoppineet" tai lyhyesti  "oppineet", puhutaan myös valtiosääntöoppineista jne. 

3. Käsittelin professoreiden medialle antamia lausuntoja blogikirjoituksessa numero 75/23.11.2017 otsikolla "Professorit median lausuntoautomaatteina". Tarkastelin siinä yhtä konkreettista rikosjuttua, jonka johdosta rikosoikeusoppineet nousivat kilvan ns. takajaloilleen eli teilasivat lausunnoissaan Turun hovioikeuden 10-vuotiaan tytön raiskauksesta antaman ratkaisun. 

4. Professoreiden tiedotusvälineille antamia haastatteluja voidaan toki puoltaa, jos niiden antajat ymmärtävät pysytellä lausuntojen määrän osalta kohtuudessa eivätkä ryhdy ns. päivystäviksi professoreiksi tai dosenteiksi. Itsekin olen tuollaisia lausuntoja aikoinani jonkin verran antanut. 

5. Tuomarikunta on tässä suhteessa sikäli heikossa asemassa, että tuomarit eivät voi mediassa tai somessa vastata uutisointiin ja uutisjutuissa esitettyyn kritikkiin. Väitetään, ettei  tuomareiden luottamus mediaan ei olisi kovin hyvissä kantimissa. He eivät voi puuttua siihen, miten media käsittelee esimerkiksi rikostapauksia ja niissä annettavia tuomioita. Tuomarit sanovat usein, että mediassa pelataan lähinnä vain mielikuvilla eikä tosiasioilla ja oikeilla tiedoilla.

6. Helsingin hovioikeuden maaliskuussa 2016 julkisema laatuhankeraportti "Tuomioistuimet ja media" sisältää kovaa mediakritiikkiä, sillä siiinä mm. todetaan, että "media kirjoittaa ja otsikoi uutisia tarkoituksellisen provokatiivisesti tai jättää tahallaan selostamatta joitain asian ratkaisuun liittyviä oleellisia seikkoja". Hovioikeuden ja hovioikeuspiirin käräjäoikeuden tuomareista ja oikeustoimittajista koostuvan työryhmän raportti kertoo esimerkein asiaa valaisten, miten suomalaiset tiedotusvälineet uutisoivat tuomioistuinten päätöksistä. Työryhmä esitti useita konkreettisia parannusehdotuksia median ja tuomioistuimien yhteistyöhön. Raportissa opastetaan tuomareita yksityiskohtaisesti medialle puhumisen taidossa ja tiedotteiden kirjoittamisessa, samoin uutisiin päässeiden virheiden korjaamisessa.

Työryhmän raportti

7. Raportissa esiteltiin työryhmän perustelema ajatus mediatuomarijärjestelmän perustamisesta. Mediatuomarit olisivat oikeudenkäytön ammattilaisia, siis tuomareita, joiden työnkuvaan kuuluisi oikeusjuttujen ja tuomioistuinten ratkaisujen avaaminen medialle tavoitteena virheiden ja väärien tulkintojen vähentäminen. Muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Hollannissa ja Espanjassa mediatuomareita on jo ollut jonkin aikaa. 

8. Mediatuomarimalli on herättänyt kiinnostusta myös muualla Suomessa. Rovaniemen hovioikeuspiirin tuomioistuinten tuomarit pohtivat 23.11.2017  pidetyssä kokouksessaan mm. Ruotsin mediatuomarijärjestelmää, josta heille oli saapunut kertomaan Helsingborgin käräjäoikeuden tuomari Emma Regnér. Lapin käräjäoikeuden laamanni Jyrki Kiviniemi puhui tilaisuudessa aiheesta "Tiedottaminen ja yhteydenpito mediaan" ja  asianajaja Matti Pulkamo puolestaan teemasta "Sosiaalinen media - mahdollisuus vai riippakivi". Iltapäivällä panelistit keskustelivat aiheesta "Oikeudenhoito ja media". Kokouksen pöytäkirjaa ei ole julkaistu painosta, joten en tiedä, mitä kaikkea tilaisuudessa on esitetty.

9. Tunnen tiettyä lukkarinrakkautta mediatuomari-ideaa kohtaan, koska olen itse tuomarina ollessani (1975-1990) harrastanut sen kaltaista tiedottamista ja asioiden esille ottamista, jota mediatuomareille nyt kaavaillaan. Kirjoitin mm. Lakimies-lehteen ja Defensor Legis -lehteen ajankohtaisia artikkeleja oikeudenkäynnin epäkohdista ja uudistussuunnitelmista ja otin myös päivälehdissä (HS ja Aamulehti) - somea ei silloin tunnettu - kantaa kyseisiin asioihin. Yksittäisiin oikeusjutuihin en puuttunut. Ikaalisisten käräjäoikeuden kihlakunnantuomarina kehitin asioiden käsittelyä tulossa olevan oikeudenkäyntiuudistuksen edellyttämällä tavalla, sillä uudistuksen pääpiirteet olivat tiedossa. Tämä herätti keskustelua ja joissakin lehdissä puhuttiin jopa "Ikaalisten mallista". Eräät muutkin kihlakunnantuomarit (esimerkiksi Markku Arponen ja Gustaf Möller) ryhtyivät samanlaiseen kehittämistyöhön omissa käräjäoikeuksissaan. Tavoitteena oli, että olisimme valmiita, kun menettelyuudistus tulisi voimaan. Kaikki alioikeudet eivät halunneet valmistautua uudistukseen samalla innolla, vaan jotkut niistä yrittivät viimeiseen asti harata sitä vastaan. Suurin ja kiihkein vastaanpanija oli Helsingin käräjäoikeus, maan suurin tuomioistuin. Ilmankos jutuilla siellä oli taipumusta hävitä, niin kuin on  todettu, "mustaan aukkoon",  kun uudistus vihdoin tuli voimaan. 

10. Mediatuomarit näyttävät nyt - vihdoin ja viimeinen - tekevän tuloaan myös Suomeen. Asiasta kerrotaan tänään Helsingin Sanomien verkkojulkaisussa hieman omalaatuisella otsakkeella "Helsingin käräjäoikeus tuo tuomarit valokeilaan - vastaavaa nähty Pohjoismaissa, muttei koskaan ennen Suomessa".  Lehden printtiversiossa asia on jo saanut järkevämmäntuntuisen otsikon: Helsingin käräjäoikeus saa "mediatuomareita".

11. Lehtijutun mukaan Helsingin käräjäoikeus on perustanut sisäisen mediaryhmän, johon kuuluvien kahden tuomarin on määrä antaa haastatteluja viestimille ja osallistua oikeuslaitoksen toimintaa koskevan julkiseen keskusteluun. Uudistuksen tarkoituksena on lisätä yleistä tietämystä tuomioistuinten toiminnasta ja helpottaa toimittajien työtä. Vastaavanlaisia järjestelmiä on käytössä esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Alankomaissa. Suomalaiset käräjäoikeudet tai muut tuomioistuimet eivät ole lehden mukaan aiemmin juuri osallistuneet julkiseen keskusteluun.

12. Viimeksi mainittu toteamus ei kuitenkaan pidä sellaisenaan paikkansa, kuten olen edellä kappaleessa 9 kertonut. Itse tuomarina ollessani osallistuin usein - joidenkin mielestä jopa liian usein (!) - juuri tuollaiseen julkiseen keskusteluun, josta uutisjutussa kerrotaan. Monet muutkin tuomarit ovat sellaista keskustelua enemmän tai vähemmän harjoittaneet. KKO:n entinen presidentti Pauliine Koskelo oli tuon tuosta kertomassa tiedotusvälineille näkemyksiään ja sitä, missä tuomioistuinlaitoksessa kulloinkin mennään. Vaasan hovioikeuden presidentti Erkki Rintala oli ja on edelleen 81-vuotiaana varsin innokas keskustelija ja kirjoittaja, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Oikeudenkäynneistä ja oikeusjutuista keskustellaan joka vuosi tuomarikokouksissa ympäri maata.

13. Helsingin käräjäoikeuden laamanni Tuomas Nurmi toteaa tiedotteessaan - sitä ei tosin löydy käräjäoikeuden kotisivulta niin kuin pitäisi - että muissa maissa tämänkaltainen toiminta on nähty hyödylliseksi sekä viestimien että tuomioistuinten kannalta. Laamanni Nurmi toivoo, että myös muut suomalaiset tuomioistuimet tarttuvat toimeen, koska on "kaikkien etu, että tuomioistuimet tarjoavat medialle oikeaa tietoa ja että sitä kautta myös suomalainen oikeusjärjestelmä tunnetaan  entistä paremmin".

14. Helsingin käräjäoikeuden ensimmäisinä vastuutuomareina asiassa toimivat käräjätuomarit Petra Spring ja Nina Immonen. Lisäksi ryhmään kuuluvat laamanni Tuomas Nurmi ja käräjäoikeuden tiedottaja, jonka nimeä HS-jutussa ei kuitenkan mainita. Nämä vastuutuomarit toimivat julkisuudessa itsenäisinä tuomioistuinasioiden asiantuntijoina eivätkä "varsinaisesti" toimi Helsingin käräjäoikeuden "puhehenkilöinä". 

15. HS-jutun mukaan tuomioistuinten viestintää pohtinut työryhmä - katso siitä edellä kappaleissa 6 ja 7 - ehdotti viime vuonna juuri tämänkaltaisen toiminnan aloittamista Suomessa. Työryhmä esitti raportissaan, että tuomioistuimet nimeäisivät joitakin tuomareita ns. mediatuomareiksi, jotka voisivat osallistua keskusteluun julkisesti. Nykyisin tuomioistuimet osallistuvat työryhmän mukaan julkiseen keskusteluun käytännössä vain tuomioidensa kautta. Ne pidättäytyvät selittämästä tai kommentoimasta ratkaisujaan julkisuudessa. Työryhmän mielestä tämä malli ei enää riitä kanslaisten luottamuksen ylläpitämiseen.

16. Muutama näkökohta edellä olevan johdosta. Ensiksikin olisi syytä erottaa kaksi asiaa, nimittäin tuomioistuimien ja toisaalta yksittäisten tuomareiden osallistuminen julkiseen keskusteluun. Tuomarit kyllä ottavat osaa sanotunlaiseen keskusteluun, kuten edellä olen muutamilla esimerkeillä osoittanut. Yksittäisiä tuomioita tai päätöksiä tuomarit eivät kuitenkaan ole juuri kommentoineet saati kritisoineet. Sen sijaan tuomioistuimet, jotka ovat kollegiaalisia elimiä, eivät ole voineet tällaista keskustelua käydä, vaan niiden kantoja ovat julkisuudessa esitelleet päällikkötuomarit, kuten esimerkiksi KKO:n ja KHO:n presidentit ja - Erkki Rintalan jälkeen tosin vain harfvakseltaan - hovioikeuksien presidentit. Oulun laamanni Antti Savela on  ehdottanut Suomeen kahden tuomioistuimen mallia - keskustelupuheenvuoro toki sekin!

17. Tarkoittaisiko mediatuomareiden nimeäminen sitä, että esimerkiksi Helsingin käräjäoikeuden muut tuomarit eivät voisi jatkossa osallistua lainkaan sanotunlaiseen julkiseen keskusteluun? Tuskinpa vain, kyllä muidenkin tuomareiden puheoikeus toki säilyy  ja toivottavaa olisi, että he myös käyttäisivät sitä. Esimerkiksi Helsingin käräjäoikeuden mediatuomariryhmä ei ole virallinen elin, jolla olisi valta sulkea tuomioistuimen muiden tuomareiden suut keskustelulta. Oikeustoimittajat toki esittävät kysymyksiä lähinnä mediatuomareille ja nämä puolestaan ensi sijassa viestivät käräjäoikeuden asioista ja ratkaisuista toimittajakuntaan päin, jos havaitsevat uutisoinneissa virheitä tai puutteita. Mediatuomarit joutuvat kuitenkin sitä enen keskustelemaan asiaa käsitelleiden ja ratkaisun antaneiden tuomareiden kanssa.

18. Haluaisin nostaa tässä yhteydessä esille myös tuomioistuinten tiedottamisen, joka liittyy kiinteästi mediatuomareiden rooliin. Tuomioistuinten tiedotustominta on Suomessa suoraan sanottuna lapsen kengissä, sillä niin surkean heikkoa se on. Ainoastaan  KKO:n ja KHO:n ja erityistuomioistuinten tiedottaminen täyttää toiminnalle asetettavat vähimmäisvaatimukset. Sen sijaan hovioikeuksien, poikkeuksena Helsingin hovioikeus, ja etenkin käräjäoikeuksien tiedottaminen, jolla tarkoitan lähinnä netissä tapahtuvaa tiedottamista, on lähes olematonta, mitä tulee esimerkiksi ratkaisuista tiedottamiseen. 

19. Otetaanpa tiedottamisen tasosta tähän esimerkki Helsingin käräjäoikeuden nettisivulta kohdasta "Uusimmat tiedotteet", kas tässä

Uusimmat tiedotteet

4.10.2017 Avoimet ovet Helsingin käräjäoikeudessa ja Helsingin hovioikeudessa lauantaina 
7.10.2017 klo 11-15

Helsingin käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus juhlistavat satavuotiasta Suomea esittelemällä toimintaansa ja toimitilojaan yleisölle avointen ovien tapahtumassa lauantaina 7. lokakuuta kello 11─15.

28.4.2017 Sammon osakekirjojen kuolettamishakemusten käsittelytilanne Helsingin käräjäoikeudessa

11.4.2017 Helsingin käräjäoikeus antaa tiistaina 11.4.2017 huomattavan määrän Sammon osakekirjoja koskevia kuolettamispäätöksiä − päätösten postitukset aloitetaan 19.4.2017


Julkaistu 12.7.2016

20. Eikö maan suurin tuomioistuin, joka ylpeilee nyt valtakunnan ensimmäisillä mediatuomareilla, todellakaan parempaan tiedottamiseen kykene? Elämme vuotta 2018, mutta käräjäoikeuden tiedotesivu on päivitetty (julkaistu) viimeksi 12.7.2016. Käräjäoikeus antaa joka viikko useita todella merkittäviä rakaisuja, mutta niistä ei tiedotussivulla mainita koskaan mitään. "Armon" on tässä suhteessa saanut vain kaksi asiaa, jotka kumpikin koskevat Sammon osakekirjojen kuolettamista! Kauheaa! Lisäksi käräjäoikeus on tiedottanut  avoimista ovista viime lokakuussa. Siinä kaikki.

21. Minusta tuollainen "tiedottaminen" on häpeällisen surkea osoitus tiedottamishalun ja -kyvyn puutteesta sekä lainkäytön julkisuutta kohtaan osoitetusta täydellisestä välinpitämättömyydestä. Tiedottaminen on olennainen osa tuomioistuimilta edellytettävästä julkisuudesta, josta säädetään perustuslain 21 §:ssä. Helsingin käräjäoikeuden sivuilla ei mainita yhtään sen antamaa tuomiota tai päätöstä, vaikka käräjäoikeus antaa joka viikko  useita todella merkittäviä ratkaisuja.

22. Edellä mainitussa HS-uutisissa kerrotaan, että käräjäoikeuden laamanni Tuomas Nurmi on antanut mediatuomareita koskevan tiedotteen. Mutta kuvaan tietenkin kuuluu, ettei tuosta(kaan) tiedotteesta tai mediatuomareita koskevasta asiasta mainita käräjäoikeuden kotisivulla kohdassa "uusimmat tiedotteet" sanaakaan.

75. Professorit median lausuntoautomaatteina

                                  Oikeusoppinut Tolvanen sorvin ääressä

1. Rikosuutisilla on merkittävä asema madiatalojen uutisvirrassa.  Päivä- ja erityisesti iltapäivälehdet sekä radio- ja tv-kanavat kertovat lähes joka päivä huomiota herättävistä ja ihmisten mieliä enemmän tai vähemmän kuohuttavista rikoksista ja niiden esitutkinnasta ja oikeudenkäynneistä.

2. Rikostapauksista uutisoivat toimittajat turvautuvat juttuja laatiessaan usein lainopillisen koulutuksen saaneiden asiantuntijoiden apuun. Varsinkin juristiprofessoreiden haastattelut ovat tällöin avainasemassa.Tämä on ymmärrettävää, sillä korkeasti koulutettujen  ja kokeneiden asiatuntijoiden kommentit ovat omiaan lisämään uutisjutujen mielenkiintoa ja auttamaan ihmisiä tapausten arvioinnissa ja oman kannan muodostamisessa. Professoreiden lausunnoilla toimittaja saa vaikkapa koko sivun mittaisen juttunsa melko vaivattomasti tehtyä. Professoreita on tapana kutsua mediassa nimikkeellä "oikeusoppineet" tai lyhyesti vielä oudommalla nimellä "oppineet". (Latojan huomautus: Eikö nimike "lainoppinut" riittäisi?)

3. Otetaanpa tästä tarkasteltavaksi yksi tuore esimerkki. Rikosoikeuden professorit ovat tällä viikolla ottaneet kantaa Turun hovioikeuden viime perjantaina (17.11.) antamaan tuomioon, jolla hovioikeus, Pirkanmaan käräjäoikeuden asiassa aiemmin antaman ratkaisun hyväksyen, hylkäsi  23-vuotiaan turvapaikanhakijan Juusuf Muhamed Abbudin syytteen 10-vuotiaan tytön törkeästä raiskauksesta, vaikka mies oli ollut (kerrostalon pihalla) sukupuoliyhteydessä tämän kanssa. 

4. Pirkanmaan käräjäoikeus, jonka viime maaliskussa antaman tuomion Turun hovioikeus nyt siis pysytti, tuomitsi miehen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä (RL 20:7) kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden mukaan jutussa ei ollut esitetty riittävää näyttöä siitä, että syytetty olisi syyttäjän väittämällä tavalla eli väkivaltaa käyttäen (RL 20:1.1) pakottanut tytön sukupuoliyhteyteen. Käräjäoikeuden tuomiostaan antaman julkisen selosteen mukaan oraalisen ja vaginaalisen sukupuoliyhteyden ei ole näytetty tapahtuneen vastoin tytön tahtoa.

5. Rikoksen uhrin edustaja vaati tapauksesssa syytetylle rangaistusta törkeästä raiskauksesta (RL 20:2) väkivallalla pakottamisen lisäksi myös RL 20 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella siksi, että mies oli käyttänyt hyväkseen sitä, ettei tyttö ollut kyennyt puolustamaan itseään eikä ilmaisemaan tahtoaan pelon ja iästään johtuvan avuttoman tilansa takia (RL 20:1.2). Hovioikeus hylkäsi raiskaussyytteen myös tällä perusteella, koska pelkotilasta tai muusta avuttomasta tilasta ei esitetty jutussa näyttöä. Hovioikeuden perustelun mukaan laissa mainittu sanonta "muu avuton tila" tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa uhri on huumaavan aineen käytön takia tahdoton; uhrin ikää ei sen sijaan mainita lakitekstissä esimerkkinä avuttomasta tilasta. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden tuomion, jolla Abbud oli tuomittu törkeästä lapsen hyväksikäytöstä 3 vuodeksi vankeuteen. Abbud määrättiin maksamaan uhrille korvaukseksi kärsimyksestä 3 000 euroa, uhri oli vaatinut 17 000 euron suuruista summaa.

6. Ainakin kolme rikosoikeuden professoria on noussut hovioikeuden ratkaisun johdosta ns. "takajaloilleen"; heitä voi kyllä olla enemmänkin, sillä en toki seuraa tasavallan kaikkia tiedotusvälineitä.  

7. Eniten äänessä näytää tässäkin tapauksessa olleen Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen, jolta media on pyytänyt ylivoimaisesti eniten haastatteluja; hyvänä kakkosena tässä kisassa tulee hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää. Tolvanen on kommentoinut Turun hovioikeuden ratkaisua ainakin neljässä eri lehdessä. Tolvasta säestää usein, niin myös tässä tapauksessa, Turun yliopiston rikosoikeuden professori Jussi Tapani; nyt Tapani on kommentoinut asiaa ainakin kahdessa lehdessä. Näiden kahden "mohikaanin" lisäksi TV1:n eilisessä A -studiossa haastateltiin Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Minna Kimpimäkeä, joka nimitettiin viime vuonna Terttu Utriaisen seuraajaksi Lappiin. Emerita Utriainen jakelee edelleen ahkerasti lausuntoja medialle. Hän ja Matti Tolvanen, muiden muassa, kommentoivat lehdille 10-vuotiaan tytön tapausta jo Pirkanmaan käräjäoikeuden viime maaliskuussa antaman tuomion jälkeen.

8. Tolvanen, Tapani ja Kimpimäki olivat hovioikeuden ratkaisua kummastelevissa lausunnoissaan toki oikealla asialla. Jussi Tapani luonnehtii nykyistä oikeuskäytäntöä mainituissa tilanteissa herrasmiesmäiseen tapaansa "ongelmalliseksi". Matti Tolvanen oli hieman kärkevämpi, sillä hänen mielestään kymmenvuotias lapsi ei pysty ymmärtämään asiaa ja siten ylipäätään vastustamaan pahoissa aikeissa olevaa aikuista; Tolvasen mukaan hovioikeuden ratkaisu on siis virheellinen. Tolvanen ja Jussi Tapani toivoivat, että uhrin (asianomistajan) edustaja hakisi valituslupaa, joka saattaisi KKO:lta hyvinkin hellitä. 

9. Minna Kimpimäki selvitteli eilen A-studiossa rauhalliseen tyyliinsä raiskausta koskevan sääntelyn kehitystä ja ongelmakohtia moitiskellen pykälien aukollisuutta ja tilkkutäkkimäisyyttä. Hänen mielestään uhrin puolustuskyvyttömyyden osoittamisen kynnys on Suomessa korkealla. Kimpimäen mukaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tulisi tuomita nykyistä useammin raiskauksena. Raiskaussäännöksiä tulisi muuttaa siten, että raiskauksen lähtökohtana ei olisi enää pakottamisen osoittaminen, vaan raiskaus olisi kyseessä, jos sukupuoliyhteydessä ollaan vastoin suostumusta ja tahtoa. Kimpimäen mukaan lakiin tulisi kirjata nykyistä tarkemmin tilanteet, joissa sukupuoliyhteyteen ei voida antaa pätevää suostuusta. Yksi näistä tilanteista olisi se, kun teko kohdistuu lapseen.

10. Aivan hyvin pointteja kaikilta kolmelta professorilta. Itse olisin Matti Tolvasen kanssa samaa mieltä siinä, että hovioikeus olisi voinut täysin perustellusti katsoa, että 10-vuotias lapsi on ko. asiassa ikänsä takia kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. Lakiteksti toki sallii tämän järkevän tulkinnan. Tuomarin ei pidä tuijottaa vain sitä, mitä lakiesityksen perusteluissa sanotaan tai ei sanota, vaan käyttää myös omaa järkeään. Pidän selvänä, että KKO myöntäisi uhrille valitusluvan, jos sitä haetaan.

11. Professoreiden tiedotusvälineille antamia haastattelulausuntoja voidaan puoltaa, jos niiden antajat ymmärtävät pysytellä lausuntojen määrän osalta kohtuudessa eivätkä ryhdy ns. päivystäviksi proffiksi tai dosenteiksi. Itsekin olen noita lausuntoja jonkin verran antanut.  Sain joskus pyyntöjä saapua kommentoimaan tapauksia tv- ohjelmiin tai niiden aamulähetyksiin, mutta torjuin nuo pyynnöt; kukapa sitä nyt viitsii lähteä jostakin "Tampereen takaa" Helsinkiin käyttämään aamutuimaan kello 7-8 korkeintaan 10 minuutin puheenvuoron jostakin ratkaisusta tai lain tulkinnasta. Joistakin isoista lehdistä olisi pari kolme kertaa lähetetty toimittaja autokyydillä kotiin haastatteluja tekemään, mutta vastasin aina, että ei kannata tulla. Sen sijaan kommentoin itse asioita lehtien mielipidesivuilla, ja nythän minulla on tämä blogi - itse asiassa kaksi blogia - joissa voin aukoa päätäni aika vapaasti ja vieläpä nopeasti, joskus jo samana päivänä, kun esimerkiksi KKO:n kommentointiin aihetta antava ratkaisu on annettu. 

12. Tuomarit ovat mediaan verrattuna sikäli heikossa asemassa, että he eivät voi mediassa tai somessa juurikaan vastata uutisointiin ja siinä yhteydessä esitetyyn joskus varsin kovaan kritikkiin tai ns. lööppijuttuihin, joita tuomiot ja päätökset ovat tiedotusvälineissä aiheuttaneet. Väitetään, että tuomareiden luottamus mediaan ei olisi kovin hyvissä kantimissa. He eivät voi puuttua siihen, miten media käsittelee esimerkiksi rikostapauksia ja niissä annettavia tuomioita. Tuomarit saattavat väittää, että mediassa pelataan lähinnä vain mielikuvilla eikä tosiasioilla ja oikeilla tiedoilla.

13. Helsingin hovioikeuden maaliskuussa 2016 julkistettu laatuhankeraportti Tuomioistuimet ja media sisältää kovaa mediakritiikkiä: "Media kirjoittaa ja otsikoi uutisia tarkoituksellisen provokatiivisesti tai jättää tahallaan selostamatta joitain asian ratkaisuun liittyviä oleellisia seikkoja". Hovioikeuden ja Helsingin hovioikeuspiirin käräjäoikeuden tuomareista ja oikeustoimittajista koostuvan työryhmän laatima raportti kertoo, miten suomalaiset tiedotusvälineet uutisoivat tuomioistuinten päätöksistä. Työryhmä esitti myös monia konkreettisia parannusehdotuksia median ja tuomioistuimien yhteistyöhön. Raportissa opastetaan tuomareita aika yksityiskohtaisesti medialle puhumisen taidossa ja tiedotteiden kirjoittamisessa, samoin uutisiin päässeiden virheiden korjaamisessa.

14. Raportissa esitetään myös työryhmän kehittelemä ja perustelema ajatus mediatuomarijärjestelmän perustamisesta. Mediatuomarit olisivat oikeudenkäytön ammattilaisia, siis tuomareita, joiden työnkuvaan kuuluisi oikeusjuttujen ja tuomioistuinten ratkaisujen avaaminen medialle tavoitteena virheiden ja väärien tulkintojen vähentäminen. Muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Hollannissa ja Espanjassa mediatuomareita jo on. 

15. Mediatuomarisysteemi näyttää kiinnostavan myös pohjoisessa. Rovaniemen hovioikeuspiirin tuomioistuinten tuomarit ovat juuri tänään kello 12 kokoontumassa Lapin yliopiston Fellman-saliin käsittelemään mm. Ruotsin mediatuomarijärjestelmää, josta heille kertoo Helsingborgin käräjäoikeuden tuomari Emma Regnér. Lapin käräjäoikeuden laamanni Jyrki Kiviniemi puhuu tilaisuudessa aiheesta "Tiedottaminen ja yhteydenpito mediaan" ja  asianajaja Matti Pulkamo puolestaan teemasta "Sosiaalinen media - mahdollisuus vai riippakivi". Iltapäivällä nimekäs panelistien joukko keskustelee aiheesta "Oikeudenhoito ja media".

16. Kysymys siitä, tarvitaanko Suomessa mediatuomareita, on sen verran kiinnostava, että  olen ajatellut kirjoittaa siitä hieman myöhemmin oman blogijuttunsa. Siinä yhteydessä voin käsitellä myös tuomioistuinten tiedottamista, joka on minusta meillä suoraan sanoen lasten kengissä. Hovioikeudet julkaisevat ratkaisujaan hyvin tai oikeastaan onnettoman vähän ja käräjäoikeudet eivät tee sitä lainkaan. Hovioikeuksista oikeastaan vain Helsingin HO julkaisee ratkaisuja koskevia tiedotteita jne. Minusta kaikkien käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien tulisi alkaa reippaasti julkaista sivun pituisia tiedotteista kaikista vähänkin merkittävimmistä ratkaisuistaan. Tiedotteessa mainittaisiin myös asian ratkaisseiden tuomareiden nimet ja se, kuka heistä vastaa median ja ylesiön mahdollisiin asiaa koskeviin kysymyksiin.Tämä olisi siten tapauksen mediatuomari. 

17. Mikään ei estä tämän lisäksi jokaista tuomioistuinta nimeämästä oikeuden koosta riippuen esimerkiksi 2-3 yleistä mediatuomaria, jotka pitäisivät yhteyttä tiedotusvälineisiin, tiedottaisivat yleensä oikeuden toiminnasta ja tarvittaessa oikaisisivat mediassa esiintyviä virheellisiä tietoja tuomioistuimen toiminnasta. Minusta mediatuomarit voisivat ottaa kantaa myös professoreiden ja muiden tutkijoiden mediassa tietyistä oikeusjutuista antamiin kriittisiin lausuntoihin.

18. Nykyisin mediatuomareina ja samalla kriitikkoina esiintyvät juridiikan professorit, dosentit ja tohtorit. Tuomioistuimien omat mediatuomarit tuntisivat kuitenkin myös kunkin tapauksen yksityiskohdat, joten he osaisivat vastata tutkijoiden kritiikkiin ja valottaa lukijoille sitä, miksi asiassa on päädytty tuomiosta ilmenevään lopputulokseen. Tämä lisäisisi tuomareiden ja tutkijoiden välistä vuoropuhelua, mikä on omiaan edistämaan lainkäytön tuntemusta ja vahvistamaan luottamusta tuomioistuinten toimintaan.