1. Käräjäoikeuden tuomio voidaan julistaa pääkäsittelyn päätyttyä heti, kun oikeuden jäsenten neuvottelu (päätösneuvottelu) ratkaisun sisällöstä on päättynyt. Julistaminen tarkoittaa ratkaisun sisällöstä kertomista tai selostamista saapuvilla oleville asianosaisille ja heidän avustajilleen sekä paikalla kenties olevalle yleisölle. Tuomion julistaminen toteuttaa oikeudenkäynnin julkisuutta.
2. Muutoksenhakutuomioistuinten eli yleisten tuomioistuinten osalta hovioikeuden ja korkeimman oikeuden tuomiot sen sijaan annetaan yleensä aina kirjallisina tuomioistuimen kansliasta ja näin tehdään myös silloin, kun asiassa on toimitettu pääkäsittely tai (KKO:ssa) suullinen käsitely; tällöin ratkaisusta käytetään tai voidaan käyttää nimikettä kansliatuomio. Monimutkaisissa ja laajoissa asioisssa myös käräjäoikeus voi antaa kansliatuomion.
3. Käräjäoikeuden kansliatuomio on annettava pääsäännön mukaan 14 päivän ja hovioikeuden tuomio 30 päivän kuluessa pääkäsittelyn päättymisestä. Jos näiden määräaikojen noudattaminen ei ole erityisestä syystä mahdollista, tuomio on annettava "niin pian kuin mahdollista". Käsittelyn päättyessä käräjäoikeudessa saapuvilla oleville asianosaisille on ilmoitettava tuomion antamispäivä. Vastaavaaa säännöstä ei ole annettu hovioikeuden kansliatuomion osalta, mikä vaikuttaa oudolta.
4. Käytännössä kansliatuomiosta on tullut vähänkin laajemmisssa tai vaikeammissa asioissa myös käräjäoikeuksien osalta pääsääntö, vaikka tämä ei toki ole ollut lainsäätäjän tarkoitus. Kansliatuomion antamisessa käräjä- ja hovioikeudet eivät läheskään aina noudata edellä mainittuja määräaikoja, vaan ne ylitetään usein monilla viikoilla tai jopa kuukausilla. Ylimmät laillisuusvalvojat eivät ole saaneet tuomioistuimia ko. suhteessa "kuriin" eivätkä hovioikeudet ole välittäneet valvoa, noudattavatko käräjäoikeudet tässä kohdin lakia; näin siksi, etteivät hovoikeudet itsekään noudata ko. aikoja.
5. Kansliatuomio toimitetaan asianoaisten asiamiehille tai avustajille yleensä sähköpostin välityksellä. Tuomion antamispäivänä ratkaisun tekemiseen osallistuneet tuomarit eivät ole saapuvilla. He ovat usein ikään kuin varmuuden vuoksi poistuneet hyvissä ajoin tuomioistuimen toimitiloista ulos, kotiin tai lomanviettoon. Heitä ei saa kiinni mistään eikä tuomioistuimesta löydy ketään, joka voisi tai haluasi vastata asianosaisten tuomion sisältöä koskeviin kysymyksiin. Kansliatuomio annetaan usein iltapäivällä vähän ennen tuomioistuimen aukioloajan päättymistä, toisinaan perjantai-iltapäivänä.
6. Olen usein - myös blogijutuissani - ihmetellyt ja toisinaan jopa kauhistellut tuomioistuinten kansliatuomion antamisintoa ja edellä mainittujen määräaikojen reipasta ylittämistä. Olen suositellut, että käsittelyyn osallistuneet jäsenet, tai ainakin joku heistä, olisi saapuvilla tai tavattavissa, kun kansliatuomio annetaan, jolloin hän voisi selostaa lyhyesti tuomion sisältöä ja vastata asianosaisten tai median esittämiin kysymyksiin. Kansliatuomiokin on toki mahdollista "julistaa" pääkohdittain oikeuden istuntosalissa, jossa asianosaisilla olisi tilaisuus olla saapuvilla. Tämä edistäisi oikeudenkäynnin julkisuuden toteutumista nykykäytäntöä huomattavasti paremmin. Nykyinen käytäntö tuntuu oudolta. Ei vaikuta oikein asianmukaiselta, että juttua käsitelleet ja tuomion tuomion sisällöstä vastaavat tuomarit luikkivat ikään kuin karkuun ("lipettiin") tai eivät ole tavoitettavissa, vaan jättävät tuomion antamisen tuomioistuimen kansliaväen tehtäväksi.
7. Ruotsin oikeudenkäyntilaissa (Rättegångsbalken 30 luv. 7 §) kansliatuomiosta on annettu vastaavanlaiset säännökset kuin Suomessakin (OK 24:8 ja 17). Tuomioistuimen on annettava kansliatuomio vangitun vastaajan jutussa viikon kuluessa pääkäsittelyn päättymisestä ja muissa asioissa viimeistään 14 päivän kuluessa sanotusta ajasta; laissa ei ole mainintaa mahdollisuudesta pidentää ko. aikoja.
8. Ruotsissa näyttää olevan tietyissä tapauksissa käytäntönä, että asiaa käsitelleet ja tuomion antaneet tuomarit tai joku heistä on tuomioistuimessa saapuvilla kansliatuomiota annettaessa. Tällöin tuomari selostaa tuomion lopputulosta ja perusteluja, eli toimii juuri siten, kun olen edellä kappaleessa 6 ja vuonna 2010 ilmestyneessä kirjassa Virolainen - Martikainen, Tuomion perusteleminen (s. 137) suositellut tuomareiden tekevän myös Suomessa.
9. Esimerkkinä mainitusta käytännöstä voidaan mainita Ruotsissa viime aikoina laajaa julkista huomiota herättänyt rikosjuttu, jossa syytettynä on ollut 72-vuotias tunnettu kulttuurivaikuttaja ("kulturprofilen") Jean-Claude Arnault. Häntä syytettiin syyskuussa Tukholman käräjäoikeudessa alkaneessa oikeudenkäynnissä lokakuussa ja joulukuussa 2011 tehdystä kahdesta raiskauksesta, jotka olivat kohdistuneet samaan naiseen.
10. Tapahtumasarja sai alkunsa marraskuusssa 2017 Dagens Nyheter -sanomalehdessä julkaistusta jutusta, jossa 18 naista kertoi Arnaultin ahdistelleen heitä seksuaalisesti. Tämän jälken kahdeksan naista teki teoista rikosilmoituksen. Syyte nostettiin kahdesta teosta, jotka olivat kohdistuneet samaan naiseen; muiden tekojen syyteoikeus oli ehtinyt vanhentua. Syytteen mukaan Arnault oli lokakuussa 2011 pakottanut naisen suuseksiin ja joulukuussa samana vuonna yhdyntään. A. vangittiin syyskuussa.
11. Tukholman käräjäoikeus ratkaisi asian 1.10.2018 antamallaan kansliatuomiolla. Se hylkäsi syytteen jälkimmäisen syytekohdan osalta, mutta luki A:n syyksi lokakuussa 2011 tapahtuneen suuseksiin pakottamisen. Oikeus määräsi rangaistukseksi kaksi vuotta vankeutta. Arnault velvoitettiin maksamaan uhrille vahingonkorvausta 115 000 kruunua. Hänet määrättiin pidettäväksi edelleen vangittuna.
12. Tuomion antamisen yhteydessä käräjäoikeus piti tiedotustilaisuuden. Siinä oikeuden puheenjohtajana toiminut tuomari Gudrun Anteman selosti tuomiota medialle. Hän totesi mm., että näyttöä oli harkittu hyvin huolellisesti ja että oikeus oli pohtinut myös mahdollisuutta lieventää tuomittua rangaistusta Arnaultin korkean iän takia. Lievennykseeen ei kuitenkaan nähty perustetta
13. Syyttäjä, asianomistaja ja Arnault valittivat tuomiosta Svean hovioikeuteen; Arnault vaati käräjäoikeuden tuomion kumoamista näytön riittämättömyyden perusteella. Hovioikeus toimitti pääkäsittelyn, jossa kuultiin uutena todistajana mm. Arnaultin puolisoa kirjailija Katarina Frostensonia, joka on Ruotsin Akatemian jäsen.
14. Hovioikeus ilmoitti 27. marraskuuta, että se antaa tuomion tänään 3. joulukuuta kello 14 istuntosalissa 14. Hovioikeus kertoi pitävänsä tuomion antamisen yhteydessä tiedotustilaisuuden, jossa oikeuden puheenjohtaja hovioikeudenlaamanni Lars Dirke ja hovioikeudenneuvos Marianna Lisajko selostavat tuomion sisältöä ja vastaavat tiedotusvälineiden edustajien kysymyksiin.
15. Tänään antamallaan tuomiolla hovioikeus luki Arnaultin syyksi myös toisen eli joulukuussa 2011 tehdyn raiskauksen. Hovioikeus katsoi mm. asianomistajan ja jutussa kuultujen todistajien kertomuksiin viitaten, ettei A:n syyllisyydestä ollut ko. teon osalta jäänyt järkevää epäilyä. Hovioikeus tuomitsi A:n siten kahdesta raiskauksesta ja määräsi rangaistukseksi 2,5 vuotta vannkeutta. Rangaistusta lieventävinä seikkoina hovioikeus otti huomioon sen, että rikosten tekemisestä on kulunut jo pitkä aika, eli noin kuusi vuotta, ja että Arnault on iäkäs henkilö.
Hovioikeuden tiedote
16. Svean hovioikeudessa pidettiin sen viikkoa aikaisemmin lupaama tiedotustilaisuus. Yllä olevassa kuvassa keskellä istuu asiassa puheenjohtajana toiminut hovioikeudenlaamanni Lars Dirke. Voidaan todeta, että Ruotsissa tuomioistuimet toimivat selvästi nopeammin ja tehokkaammin kuin Suomessa. Arnaultin juttua aletiin käsitellä käräjäoikeudessa syyskuussa ja nyt 3. joulukuuta jutussa saatiin hovioikeuden tuomio. Syytetyn asianajaja Björn Hastig ilmoitti tänään, että tuomiosta haetaan valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.
17. Hovioikeuden ko. tuomiota voidaan kutsua kansliatuomioksi, sillä se on annettu pääkäsittelyn päättymisen jälkeen. Tapauksesta ilmenee, että myös tällöin annettava tuomio voidaan julistaa eli selostaa julkisessa tilaisuudessa lopputuloksen lisäksi myös ratkaisun pääasialliset perusteet. Tämä edistää oikeudenkäynnin aitoa ja tosiasiallista julkisuutta paljon paremmin kuin omalaatuinen suomalainen käytäntö, jossa tuomion antaminen merkitsee vain tuomiosta tehtyjen kopioiden jakelua asianosaisille, medialle ja muille asiasta kiinnostuneille.
18. Erityisesti on huomattava ruotsalaisten tuomioistuinten mediaa kohtaan osoittama tiedottamisalttius. Suomessa tuomioistuimet eivät ole ilmeisesti juuri koskaan pitäneet tuomion julistamisen ja antamisen yhteydessä tiedotustilaisuutta. Valtakunnanoikeus julisti 1990-luvulla Juhantalo-jutussa antamansa tuomion; sen luki oikeuden sihteerinä tai esittelijänä toiminut Kari Kitunen. KKO julkaisee nykyisin tiedotteita merkittävistä ratkaisuistaan, mutta ne ovat hyvin suppeita; tuomioita koskevia tiedotustilaisuuksia KKO ei taida olla vielä tähän mennessä pitänyt.
19. Olen ymmärtänyt, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin samoin kuin EU-tuomioistuinkin selostavat ainakin merkittävimmät ratkaisunsa julkisessa eli yleisölle tarkoitetussa tilaisuudessa, jossa ovat saapuvilla kaikki ratkaisun tekemiseen osallistuneet tuomarit. Tuomioiden julistaminen lienee tavallista myös useiden maiden ylioikeuksissa ja ylimmissä oikeuksissa.
20. Suomalaisten tuomioistuinten käytännöissä ja menettelytavoissa on monessa suhteessa ja kohtaa kehittämisen ja korjaamisen varaa; näiden epäkohtien lista on hirmuisen pitkä. Yksi epäkohta liittyy kansliatuomion runsaaseen käyttämiseen ja tuomion antamiselle laissa säädettyjen määräaikojen tuntuvaan ylittämiseen. Meillä ei haluta ymmärtää, mitä kaikkia seikkoja oikeudenkäynnin tosiasialliseen julkisuuteen kuuluu.
